Yksityistäminen - demokraattista lukutaidottomuutta

Saksalaisen 3Sat television ohjelmassa "Tele-Akademie" luennoi Frankfurtin yliopiston professori  Prof. Dr. Tim Engartner aiheesta "Valtio loppuunmyynnissä - yksityistäminen Saksassa". Tämä on lyhyt referaatti tästä alunperin vuonna 2018 Bonnissa pidetystä ja 20.5. 2020 julkaistusta luennosta.

Muutamia historiallisia esimerkkejä yksityistämisestä

Jo antiikin Roomassa perustettiin  yksityinen palokunta - vaatimalla uhkaillen talojen vakuuttamista ja polttamalla kieltäytyjien taloja-

Britannian rautateiden yksityistäminen Margaret Thatcherin aikana ja John Majorin toimeenpanemana johti valtaviin myöhästymislukuihin; kymmenen vuoden aikana yli 8000 tuntia myöhästymisiä.

Taustalla uusliberaali valtioskeptismi, "shareholdervalue" eli osinkojen kautta saatava pääomatuotto. Tämän uuden oppisuunnan keskeisenä hahmona pidetään "Chigagon poikia", monetaristi Milton Friedman suunnan keulahahmona.

Usein perusteluina julkisten toimintojen ostamiselle on budjetin tasapainottamisen mahdollistaminen. Ostot johtavat usein salaisiin sopimuksiin, jossa julkinen sektori, valtio tai kunta vangitaan vuosikymmeniä kestäviin kalliisiin sopimuksiin. Tämä johtaa useissa tapauksissa moninkertaisiin, vuosikymmeniä jatkuviin kustannuksiin.

Lontoon metrosta tuli yksityisen osaomistuksen kautta "miljardien puntien  hauta" kustannuksina Lontoon kaupungin hallinnolle. 

Tavoitteena on sektorikohtainen, mitä monipuolisin tunkeutuminen ansaitsemistarkoituksessa julkisiin rakenteisiin.

Saksan autobaanojen, lepopaikkojen ja sakotuksen  yksityistämisellä  on ollut laajakantoiset seuraukset; kokonaisuudessaan miljardiluokan menetyksiä  liikennehallinnolle . Saksalaiset sosialidemokraattiset poliitikot kuten Peer Steinbrück, Sigmar Gabriel ja Franz Münterfering ovat olleet ministereinä näitä päätöksiä tekemässä. Myös rautatieliikenteen alueellinen yksityistämisellä on ollut laajoja sosiaalisia seurauksia, käytetäänhän alueliikennettä paljon juuri työmatka-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen yhteydessä. Myös ratapihat ja asemarakennukset ovat olleet kaupallistamisen kohteena. Julkinen salaisuus on, että koko logistinen järjestelmä on joutunut tätä kautta yksityisen rahastamisen kohteeksi. Tehdyt sopimukset ovat ylisukupolvisia ja ohjaavat jo vahvasti kaikkea liikenteeseen yhteydessä olevaa investointitoimintaa.

Erityisen dramaattisia seurauksia on ollut sosiaaliturvajärjestelmän yksityistämisellä ja kaupallistamisella. Gerhard Schröderin punavihreä hallitus aloitti mittavan sosiaalisten rakenteiden uudelleenorganisoinnin. Jo Bismarkin ajoista tunnetun sosiaalivaltion alasajo alkoi  eläkeiän nostamisella ja työttömyyskorvausjärjestelmän muuttamisella riippuvaiseksi avuntarvitsijan kaikesta omaisuudesta (Harz IV).

Sosiaaliturvan yksityistämisprosessissa rakennettiin pakkoihin perustuvaa järjestelmää, joka oli myös helposti yksityistettävissä. Mahdollistettiin lobbaukseen perustuva etenemistapa, jonka toimintatapaa on parlamentarisin periaattein mahdoton selvittää.  Kysymyksessä oli erittäin taitava, jo vuonna 1997 aloitettu manööveri, jonka tarkoituksena oli popularisoida yksityistä eläkerahastojärjestelmää ja ajaa alas yleistä julkista eläkejärjestelmää. Huomattava määrä liittopäiväedustajista sidottiin hallitusjäsenyyksillä yksityisiin eläkerahastoihin. Suurilla palkkioilla varmistettiin lojaalisuus yksityiselle eläkerahastojärjestelmälle. 

Postin yksityistäminen 1980-luvulta lähtien on malliesimerkki siitä, miten kannattava valtion laitos 'fileoidaan¨osiin ja yksityistetään. Keltaisesta jättiläisestä tuli laitos, joka ei kanna postia laatikoihin, joka sulkee postitoimipaikkojaan ja siirtää ne toimimaan tavaratalojen nurkissa ja joka paloittelee kaikki toimintansa yksityisille yrityksille niin että kokonaisuutta on mahdoton hallita julkisena toimintana. 

Oman alueensa muodostaa terveydenhoito, jolla markkinaperiaate julkisten palvelujen tuottajana on tunnetusti pettänyt. Terveydenhoito eroaa muusta palvelutoiminnasta siinä että siihen ei osallistuta vapaaehtoisesti, vaan joudutaan terveydellisten ongelmien hoitamiseksi ja tervehtymisen tarpeessa. Hoidon tarpeessa olevat joutuvat hakeutumaan yksityistettyyn, erikoistuneeseen, osapalveluja tuottavaan järjestelmään, jossa jokaisesta hoitotoimenpiteestä laskutetaan erikseen. Hoidon saamisen lähtökohtana ei ole potilaan sairauden paraneminen, vaan hänen sairausvakuutuksensa 'status', siis palveluiden laajuus joita vakuutus sisältää.

Onko yksityistettyä ja kaupallistettua palvelujärjestelmää mahdollisuus palauttaa julkiseen, kokonaisvaltaiseen kontrolliin? Alustaja kertoo esimerkin Brandenburgin osavaltiosta, jossa pääministeri Mathias Platechek joutui aloittamaan uudelleenkunnallistamisen palvelujen hintojen kaksinkertaistuttua. Keskiluokka nousi kapinaan vaatien palvelujen palauttamista kunnallisiksi. Toisen esimerkin luennoitsija kertoo jätehuollon yksityistämisestä ja sen seurauksista. Tavoitteena on ollut saattaa jätteiden käsittely takaisin 'yhteisen katon' alle, koska käsittelyhinnat ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet.  Tavoitteena on ollut myös pirstoutuneiden palvelusuhteen ehtojen eheyttäminen ja yhtenäistäminen. Freiburgissa ja Dortmundissa on koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten tilojen siivous palautettu takaisin kunnalliseksi tehtäväksi. Myös henkilöstö on otettu mukaan suunnittelemaan siivoustoimintaa uudelleen ja tämän avulla on saavutettu huomattavia säästöjä. Siivoustoimen uudelleen kunnallistamista voidaan pitää onnistuneena toimenpiteenä.

Näiden esimerkkien pohjalta voitaisiin vetää uusia, myönteisiä johtopäätöksiä uudelleenkunnallistamisesta. Vapaan markkinan kaikkivoipaisuus on pala palalta murtunut, yhä useampi kansalainen ymmärtää että yksityistäminen, privatisointi tarkoittaa ryöstämistä. Mm. Saksan SPD uskoo että julkinen liikenne kuten rautatiet, posti ja kaasulaitos toimivat paremmin julkisen hallinnon alaisuudessa. 

Uudelleen kunnallistaminen

Kokonaisuudessaan markkinafundamentalismia voidaan pitää demokraatisena lukutaidottomuutena, koska se estää osallisuuden ja vaikuttamisen. Päätöksenteko yksityistetyistä julkisista palveluista ei enää tapahdu niiden henkilöiden, edustajien kautta jotka joutuvat julkisuudessa kantamaan toiminnoista vastuuta. 

Luennoitsija esittää viisi argumenttia uudelleen kunnallistamisen, julkisen toiminnan puolesta:

1) Julkisen yhteisön, valtion ja kuntien tehtävä on toimia yhteiskunnan heikoimpien tukena ja turvana, niiden joiden ostovoima ei riitä kustantamaan yhä kallistuvia yksityistettyjä palveluja;

2) Kaikkien julkisten palvelujen tulee olla sillä tavalla saatavissa että ne eivät ole riippuvaisia palveluja tarvitsevan ostovoimasta. Yksityiset palvelut merkitsevät kroonista taloudellista alisuoriutumista, koska verotulot eivät riitä kattamaan yhä nopeammin kasvavia kustannuksia;

3) Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa kaikkien saatavilla olevia, yhä parempia palveluja niitä tarvitseville; 

4) Toivottavaa on että demokraattinen valtio hahmottaa itse dynaamisesti tehtävänsä - muuten se luo koko ajan edellytyksiä omalle itsetuholleen 

5) Yhteiskunta joka ei tunnista tehtäväänsä eikä osaa hahmottaa tehtävänsä oikeaa hintaa, on lakannut olemasta... 

  

Koronakriisi määrittää aikakautemme

Karin Pettersson 16. maaliskuuta 2020 Social Europe verkkolehdessä:

Karin Pettersson kirjoittaa, että pandemia on nostanut näkyviin lyhytnäköisen ja hyper-individualistisen sosiaalisen järjestelmän haurauden.

Epidemiatiede ja uskonto

Mike Pence painoi päänsä rukoukseen. Hänen ympärilleen Valkoisessa talossa kokoontui joukko maailman merkittävimmistä tutkijoista. Oli 26. helmikuuta, jolloin Yhdysvaltojen varapuheenjohtaja ja tutkijat rukoilivat koronavirusepidemian puolesta tai pikemminkin sitä vastaan. Indianan kuvernöörinä Pence oli nimennyt itsensä ajamaan dramaattisia leikkauksia julkisen terveydenhuollon rahoitukseen ja HIV-testien saatavuuteen. Tämä myötävaikutti epidemian nousemista yhdeksi suurimmista tartuntatapauksista kotijäsenvallassaan.

Vuoden 2016 vaalien jälkeen Donald Trumpin hallinto on vähentänyt liittovaltion rahoitusta pandemian ehkäisyyn. Presidentti on kieltänyt maan johtavilta asiantuntijoilta julkiset kommentit. Kaikki viestintä tapahtuu Pencen kautta.

Pari (Trump ja Pence) pitävät tieteen uskonnon kautta lunastettavana . Se on syvästi halventava ja masentava näky.

Kysymys kuuluu, kuinka Trumpin propagandakone reagoi tilanteeseen, jos tai milloin 200 000 amerikkalaista kuolee virukseen? Voivatko Fox News väittää, että maahanmuuttajat levittivät tartuntaa?

Iso kriisi
Tämä on iso, tämä on suuri kriisi, Financial Times kirjoittaa. Olen vakuuttunut siitä, että 2020 on vuosi, joka määrittä aikakautemme. Tätä voidaan verrata vuoden 2008 talouskriisiin. Se johti lamaan ja joukkotyöttömyyteen, mutta ei satojen tuhansien kuolemaan.

Kansanterveysviraston mukaan Ruotsissa tilanne on entistä vakavampi päivä päivältä. Mutta se herättää luottamusta siihen, että vastausta hallinnoivat asiantuntijat, eivät uskonnolliset fanaatikot tai poliitikot, jotka lyhyennäköisesti kaipaavat mahdollisimman suurta yleisön huomioa. Ja että johtoa tarkastellaan julkisesti, kyseenalaistetaan ja keskustellaan niin kuin pitääkin.

Tämä on kuitenkin vain alkua. Ensinnäkin kriisi saapuu. Sitten tulee suru. Sitten tulee aika pohdintaa.

Vahva tilanne
Tiedämme jo jo tämän: tämän tyyppisiä tauteja ei voida torjua tehokkaasti yksilötasolla, vaan vain yhteiskunnana. Se vaatii valmistelua, koordinointia, suunnittelua ja kykyä tehdä nopeita päätöksiä ja laajentaa ponnisteluja. Vahva valtio.

Mutta myöskään hallitus ei riitä. Tilanne vaatii henkilökohtaista vastuuta, velvollisuuden tunnetta, huolenpitoa naapuristaan. Jos et kuulu riskiryhmään, sinun vastuullasi ei ole niinkään suojella itseäsi kuin huolehtia muiden suojelemisesta, vaikka se ajaa sinut henkilökohtaisten haittojen eteen.

Mitä teet, jos sinulla ei yksinkertaisesti ole varaa pysyä kotona? Jos olet laittomasti Ruotsissa (esimerkiksi), piiloutumassa viranomaisten takia, tai "keikkatyöntekijä", jolla ei ole normaalia palkkaa Yhdysvalloissa, elät kädestä suuhun? Terveyden ylläpitäminen yleisenä hyödynä tulee mahdottomaksi tietyllä eriarvoisuuden ja epävarmuuden tasolla.

Oudot ajat
Tätä ongelmaa ei voida pelkistää eettisiin hyveisiin tai investointitarpeisiin. Vidaan kuitenkin sanoa, että kriisi asettaa lyhytnäköisen, hyväksikäyttöisen, hyper-individualistisen aikamme puutteet silmiinpistävästi  näkyvillemme. Meidän outo aikakausi, jossa teeskentelemme, että emme kaikki kuulu yhteen, ja että se, mitä minä teen ei oikeastaan vaikuta teidän muiden tulevaisuuteen. Globaalilla tasolla olemme investoineet vuosikymmenien ajan tartuntatautien ja pandemioiden tutkimukseen. Tällainen sijoitus ei tuota nopeita voittoja ja nousevia osakekursseja lääketieteellisille yrityksille, jotka sijoittavat mieluummin sydänsairauksien tutkimukseen, ahdistuksen ja erektiohäiriöiden epoistamiseen. Kansanterveysinvestoinnit eivät ole kaupallisesti kannattavia myöhäiskapitalismissa.

Tämä on vain yksi esimerkki haavoittuvuuksista, joista paljastamme itsemme. Taloustieteilijät kutsuvat sitä ”markkinahäiriöksi”. Tämä ilmaus kertoo  todella kaiken.

Vuoden 2008 finanssikriisi ei johtanut uudelleenarviointiin. Päinvastoin. Kukaan ei tiedä, mitä johtopäätöksiä teemme tällä kertaa, henkilökohtaisella ja kollektiivisella tasolla. Mietin, voisivatko nuoret ajatella, että autoritaarinen Kiina käsittelee tätä kriisiä paremmin kuin Yhdysvallat - vapauden maa.

Muutosvoimat
Makaa hereillä yöllä ja erilaisia ​​skenaarioita pelataan päässäni. Ihmiset ovat täynnä sairaalakäytäviä ja kaatuvia osakemarkkinoita. Mutta enimmäkseen ajattelen riskiryhmäänuuluvia vanhempani ja ystäviäni - ihmisiä, joista välitän heti.

Yksi ei voi suojautua uusilta sairauksilta. Mitä voidaan tehdä, on lievittää ja hallita todennäköisiä ja mahdollisia tapahtumia. Pandemioiden uhka - ja se, että siirrymme nopeasti kohti ilmastokriisin ns. Kärkipisteitä - on hyvin tiedossa. Mutta taloudellisen ja poliittisen järjestelmämme lyhytnäköisyyden takana olevat voimat ovat niin voimakkaita, että jopa tunnettuja riskejä ei voida hallita.

Rahan on jatkuvasti virrattava neljännesvuosittain. Kunnes se kaatuu.

Tämä artikkeli on Social Europe: n  ja  IPS-lehden yhteisjulkaisu  . Ruotsinkielinen versio ilmestyi Aftonbladetissa

Hiekalle rakennettu

Onko EKP:n rahapolitiikan kivijalan uudelleenmuotoilua se, että muutetaan sanonta "alle" sanaan "noin" kun puhutaan inflaatiotavoitteesta? Todellisuudessa tarvitaan sekä Euroopan Unionin finanssipoliittisen linjan avaamista ja sitä kautta avoimempaa ja moni-ilmeisempää monetaristista politiikkaa. Se edellyttää muutoksia EU:n konsolidoidussa peruskirjassa.

Modernin Monetaarisen Teorian mukaan itsenäisen keskuspankin omaavan valtion tai yhteisön rahan vähyys tai loppuminen ei ole mahdollista, koska se voi tarvittaessa aina ja kaikissa olosuhteissa luoda tarvittavia pääomia 'tyhjästä' eli omilla päätöksillään ja kirjanpidollaan. Euroopan Keskuspankki käyttää jo nyt tätä instrumenttia määrällisessä elvytyksessään, mutta vain pankkien ja markkinoiden suuntaan. Tuntuisi luonnolliselta että tällainen ulottuvuus olisi EKP:lla käytettävissä myös valtioiden ja tietenkin erityisesti Valuuttaunionin jäsenvaltioiden suuntaan. Tämä mahdollisuus on kuitenkin torjuttu Euroopan Unionin keskeisissä asiakirjoissa, mm. sen konsolidoidussa peruskirjassa. Päätös on ehdoton ja se koskee valtiota ja sen kaikkia alarakenteita omaa pankkia (Suomen Pankki) lukuunottamatta - kuntataso mukaanluettuna. Koko eurooppalainen politiikka sosiaalista pilaria myöten johdetaan tästä aikanaan ideologisesti valitusta lähtökohdasta. Tämä on helposti havaittavissa seuraamalla Eurooopan Unionin elinten päätöksentekoa ja ja niiden sisältöjä.

Miksi tällainen yksipuolinen linja sitten valittiin Euroopan Unionin poliittiseksi lähtökohdaksi? Koko toisen maailmansodan jälkeinen aika käytiin kylmää sotaa rautaesiripun molemmin puolin; vastakkain olivat kommunisitisiksi tai sosialistisiksi itseänsä kutsuneet Neuvostoliitto ja sen johdettavana ollut valtion johdolla ja yksipuoluejärjestelmää toteuttanut blokki, vastassaan läntinen, kapitalistinen maailma, joka rakensi 'vapaan markkinatalouden' varaan.

Jossakin määrin näiden väliin ja ulkopuolelle jäi Euroopan pohjoisosassa Ruotsissa kehitetty ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion pohjaksi muodostunut 'kansankoti', jossa noudatettiin demokraattisiin rakenteisiin perustuvaa sekatalousjärjestelmää ja joka osoittautui erinomaisen hedelmälliseksi, toimivaksi ratkaisuksi. Läntiselle maailmalle yksipuolisesti valtiojohtoinen, yksipuoluejärjestelmään perustuva vaihtoehto muodostui jäykkyydessään ja byrokraattisuudessaan kauhukuvaksi, josta erityisesti Saksa oli huolestunut, olihan maa jakautunut läntiseen ja itäiseen, lopulta itsenäisiksi valtioiksi katsottaviin kokonaisuuksiin. Pelottava valtiojohtoinen järjestelmä DDR:ssä vaikutti joka tapauksessa vahvasti saksalaiseen yhteiskuntaluonteeseen ja tämä vaikutti Euroopan Unionia luotaessa enemmän ratkaisuihin kuin pohjoisessa sinnitellyt kansanvaltainen hyvinvointivaltio.

Saksa on ollut aina paitsi sijaintinsa ja asukasmääränsä, myös talousihmeeseensä ja korkeaan insinööritaitoonsa perustuen Euroopan johtava maa, huolimatta kolmanteen valtakuntaan, kansallissosialismiin ja sen tuhoisiin rakenteisiin perustuvista peloista. Saksaa sekin haavoitti pitkään, mutta vähitellen vanha kansallistunto on noussut uudelleen vaihtoehto Saksalle (AfD) liikkeenä ilmeisesti syvällä saksalaisessa luonteeenlaadussa olevan piirteistön seurauksena. Saksa on omassa politiikassaan torjunut valtioon ja sen rakenteisiin perustuvan politiikan tehden koko ajan yhä enemmän ja enemmän tilaa markkinaratkaisuille.

Kun Euroopan Unionia rakennettiin, erityisesti 1980-luvulta lähtien tämä valtion vieroksunta johti EU:n perussopimusten yhteydessä ehdottoman etusijan antamiseen markkinoille; katseen kääntäminen länteen, irtautuminen idän järjestelmistä tuntui sekä helpotukselta että hyvältä turvallisuusratkaisulta. Me emme huomanneet, että tuohon uuteen rakenteeseen ei kuulu sellaista sekatalouteen perustuvaa ratkaisumallia, johon olimme pohjoismaissa tottuneet. Kun vahva valtio on samalla hyvin keskeistä sosialidemokraattisessa hyvinvointiajattelussa, joutui myös eurooppalainen sosialidemokratia 'erittäin kilpailukykyisen markkinan' pakkopaitaan, josta sosialidemokratia maksaa edelleenkin kovaa hintaa paitsi kannatuksen hiipumisen, myös erilaisten pysyviksi näyttäviltä jääneiden sosiaalisen kurjuuden ja 'köyhyyteen tuomitun' valtion ongelmien muodossa.

Dynaaminen valtio voisi hyvinkin finanssi- ja rahapolitiikallaan pystyä hoitamaan yhteiskunnallisen jälkeenjääneisyyden - myös Euroopan Unionin oloissa - jos sille finanssi- ja rahapolitiikalla nämä mahdollisuudet annettaisiin. Esteenä uudistumiselle on peruskirjoihin konsensuksella rakennetut esteet, joita voidaa poistaa vain samantasoisilla uusilla päätöksillä. EKP:n kivijalan uudistamista koskevat varovaiset lausunnot antavat ymmärtää, miten vaikea ja vaarallinen tie tämä on. Berliinin konservatiivista karhua on vaikeaa taivuttaa, koska muutos osoittaisi että koko poliittinen rakennelma Euroopan Unionissa perustuu väärään, yksipuoliseen, rauhan ja demokratian (Rooman sopimus sic!) kannalta epäonnistuneeseen peruskirjan muotoiluun. Kuka uskaltaa osoittaa Euroopan talouseliittiä ja sanoa että te olette olleet koko ajan väärässä? Ei EKP:n johtokaan taida uskaltaa 'viheltää' sormillaan kirkossa?

On toinenkin samaa luokkaa oleva tyhmyys, joka sisältyy edelleen 1920-luvun jätti-inflaatiota pelkäävään Saksaan ja sen perustuslakiin, jonne on naulattu jo vuonna 1949 ja edelleenkin voimassaolevat valtion kasvun rajat. Tämä sama rakenne näkyy vain hieman muunnetussa muodossa Maastrichtin sopimuksessa ja sen tunnetuissa velkaantumista ja kasvua koskevissa rajoituksissa. Tämä Saksan perustuslain 'kategorinen imperatiivi' määrää voimakkaasti saksalaista poliittista keskustelua ja ohjelmanmuodostusta laidasta laitaan; sieltä ei voi tulla esitystä Maastrichtin sopimuksen muuttamisesta, olisihan se samalla Saksan perustuslain vastaista toimintaa ja niinmuodoin myös Saksan perustuslakituomioistuimen mukaisesti rangaistavaa 'isänmaan petturuutta'. Se muodostaa myös uskottavan syyn sille, miksi kunnioitettu saksalainen sosialidemokratia Euroopan keskiössä voimakkaasta retoriikasta huolimatta ei yllä strategisesti merkittävään, vaihtoehtoja tarjoavaan eurooppalaiseen politiikkaan.

Euroopan Unionin ja keskuspankin 'kivijalan' rakentaminen uudelleen on kaikkea muuta kuin korkopolitiikan nyansseilla leikkimistä. Moderni, asianmukaisilla finanssipäätöksillä tuettu rahapolitiikka pystyisi ja päässälaskutaidoilla vastaamaan Euroopan suuriin ongelmiin, jos ei tarvitsisi pelätä ankaria rangaistuksia ja joutumista tyhmyyden ja konformistisen automaattisen yhdenmuukaisuuden häpeäpaaluun.

Oletukseni on, että tämä ristiriita on Euroopan Unionin ja EKP:n tiedossa. Varovaisin sanakääntein yritetään löytää maaperää vakavalle uudistumiskeskustelulle. On hämmästyttävä srateginen virhe kirjoittaa johonkin aikaan liittyviä strategisia ohjeilta maan tai yhteisön perustuslakiin, lakiin jonka pitäisi vahvistaa demokratiaa, strategista moniarvoisuutta ja toimia demokratian kulmakivenä. Taitaa olla niin, että vain lasten ja lapsenmielisiksi tulevien suusta voi kuulla tunnetun mutta järkyttävän totuuden: keisarilla ei ole vaatteita vaikka niin kuvitellaan.

Ilmeisesti paluu lapseksi tulemiseen on totta tämän kirjoittajankin kohdalla. Siitä huolimatta se saattaa olla totta.

31.1. 2020

Helsingin Sanomat lainaa pääkirjoitukseensa Hämeessä ilmestyvän lehden ilmeistä vaatimusta luopua hallitusohjelmasta ja ryhtyä seuraamaan Talouden arviointineuvoston kriittiseksi kuvattua linjausta.

Talouden arviointineuvosto perustaa arviointinsa Valtionvarainministeriön laskelmiin ja ennustuksiin, ilmenee sen omista perusteluista vuoden 2910 arviointiraportissa. Valtionvarainministeriö puolestaan seuraa – joutuu seuraamaan – pelkästään Euroopan Unionin asettamaa päälinjaa ’mahdollsimman kilpailukykyisen markkinan’ toimintaedellytysten toteuttamisesta. Jos Euroopa unionin yksipuolinen markkinaorientoituminen ja demokraattisen valtion syrjiminen on lähtökohtana, ei yhteistä hyvinvointia ja vahvaa kansanvaltaista valtiota tavoitteleva Sanna Marinin hallitus voi odottaa talouden arviointineuvostolta myönteistä ja rohkaisevaa lausuntoa. Totta on vain se, että hallitus joutuu hakemaan ulospääsyä kilpailukykyumpikujasta luomalla edellytyksiä työllisyydelle ja sitä kautta talouden kasvulle ahtaan kujanjuoksun tunnelmissa. Silti se saattaa siinä onnistua – Portugalin tapaan.

Huomiota kiinnittää se että vaikka Euroopan Keskuspankki on marraskuussa 2019 aloittanut uudelleen määrällisen elvytyksen luoden likviditeettiä yritystoiminnalle valtion velkakirjojen oston muodossa ja investointien ja työpaikkojen luomisen odotuksin, mitään investointibuumia yritysmaailman puolelta ei ole näkyviissä. Olisi luullut että arviointineuvostolla on jotakin sanomista tästä erityisestä hankkeesta ja sen mahdollisista vaikutuksista.

Lieksassa ahdistaa Attendo

AHDISTAVA ATTENDO



Lieksassa ”attendoahdistus” ohittaa epäilemättä ilmastoahdistuksen ajallisesti ja paikallisesti. Ahdistuneimpia ovat luonnollisesti Lieksassa hoivapalvelujen piiriin kuuluvat ja heidän läheisensä koska Attendon interventio Lieksaan on epävarmuuden tilassa, tuleeko se tarjoamaan kiinteistöpalvelujen lisäksi hoivaa ja missä mittakaavassa Siun-Soten sijaan. Mitä tulevaisuus maksaa palvelujen piirissä oleville? Hoivahenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiotaso ovat tilanteessa myös ahdistuksen aihe kaikille Lieksan kehityksestä kiinnostuneille.



Kaupungin virkamies- ja poliittisen johdon tulee olla erittäin ahdistuneita, heitellessään rukkasia Siun-Soten suuntaan ja saatettuaan hoivapalvelun epävarmuuden tilaan kiinteistökaupoilla ja ”hoivaoptioiden” luomisilla. Tulevaisuuden epävarmuus synnyttää ahdistusta niin päätäjäeliitissä kuin päätösten kohteissa sekä valtuuttajissakin.



Yritysystävälliseksi itseään luonnehtiva kaupunki tappaa attendoiluillaan pienyrittäjyyden edellytykset vaikka kuinka johtoa koulutettaisiin Yrittäjien seminaareissa, niin tyhjät yritystilat lisääntyvät. Jonkinlaisena paradoksina voi pitää nappikampanjaa, ”ostan Lieksasta” kun samaan aikaan kaupungin johto vie ostovoimaa, kysyntää pois kaupungin alueelta, pois pienyrittäjiltä. ”Vienti” tapahtuu Attendon verottomuutena ja tuottojen päätyessä Ruotsiin sekä veroparatiiseihin osinkoina, henkilöstön pienempinä palkkoina ja kunnallisten verotulojen kapenemisena sekä hoivamaksujen nousuna. Ahdistusta tuntevat yrittäjät, jotka elävät kaupunkikohtaisesta kysynnästä, kaupunkilaisten ostovoiman lisääntymisestä.



Kunnallisesti ja maakunnallisesti paras tapa kehittää SOTE-palveluja on kehittää Siun-Sotea, pitää eurot kotiseudulla ja kehittää palveluja omien halujemme ja läheistemme tarpeiden mukaisiksi. EU kilpailutuksineen ei kykene SOTE-asiassa näkemään kuin ”pintakuoren” hinnan, ei ahdistuksen ja epävarmuuden hintaa, sen laaja-alaisuutta. Attendo-tyyppinen kansainvälisen pääoman interventio on puhtaan ideologinen, murtaa yhteiskunnan yhteisöllisiä rakenteita, murtaa yhteiskunnan ja yksityisten palvelun tuottajien harmooninen tila kaaokseen, toimialoittain yksityistettäväksi.



Yhteisöllisyyden katoamisen perään on huokailtu maan ylintä johtoa myöten, näkemättä kuinka sitä omin päätöksin ja valinnoin murennetaan. Yhteisöllisyyden edellytykset ovat sen materiaallisissa edellytyksissä, luoda ja ylläpitää yhteisten palvelujen omaehtoista tuotantoa. Siun-soten edellytyksiä palvelujen tuottajana on vahvistettava kiinteistömassojen omistuksin, hoiva- ja hoitopaikkojen kehittämisineen. Yhteisöllisyyden edellytys on ”attendolaisen ahdistuksen” poistaminen palvelujen tuotantoketjuista, palvelujen palauttaminen demokraattiseen valvontaan.



Hannu Ikonen sd

Lieksa

Ihmiskoe koululaisilla

Kari Uusikylä on vuonna 1945 syntynyt Helsingin yliopiston  kasvatustieteen, erityisesti didaktiikan emeritusprofessori, syntyjäni vaasalainen. On tutkinut  kouluopetusta, opettajankoulutusta, lahjakkuutta ja luovuutta ja on kirjoittanut näiltä aloilta useita kirjoja.

"Koulua viedään nyt talouden rengiksi. Konsultit paasaavat opettajille utopioitaan, viihdyttävät ja nauttivat erinomaisuudestaan,vaikka eivät tajua juuri mitään opetuksesta, eivätkö lasten tarpeista. Osaamisstrategioiden, osaamiskeskittymien ja kilpailukyvyn hokeminen on joskus suorastaan ääliömäistä."

Eurooppaoikeus ja Suomen perustuslaki

Suomessa käydyssä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa - ns. Sote-hankkeessa - on nyt edetty niin pitkälle, että vastakohdiksi ovat nousemassa Suomen peruslain kansalaisen oikeuksia kunnioittavat arvot ja ns. vaatimus Sote-lainsäädännäön eu-oikeudellisesta vahvistamisesta ns. notifikaation muodossa, mikä tarkoittaa perustuslakimme vaatimusten sisältävän lakipaketin hyväksyttämistä myös Eurooppaoikeuessa. Tästä oikeusoppineet keskustelevat parastaikaa. Täytynee ryhtyä kokoamaan oikeusasiantuntijoiden ja kansalaisten kommentteja tästä todennäköisen shokeeraavasta vastakkainasettelusta.
Tälle aikajanalle olen ottanut mukaan myös tietotoimisto Sputnikin ja Venäjän television aiheesta julkaisemia uutisia. Venäjä ja Kiina tukevat johdoinbmukaisesti Venezuelan laillista presidenttiä Nicolas Maduroa ja syyttävät USA:ta  poliittisesta, taloudellisesta ja sotilaallisesta painostuksesta Venezuelaa kohtaan. 

Saku Timonen 28.2. 2019
Hallitus on koko toimikautensa ajan kokeillut perustuslain rajoja, ja nyt se viimeiseksi työkseen aikoo ylittää ne piittaamatta vastalauseista. Se siitä oikeusvaltiosta.


Seppo Tuovinen 2.3. 2019: MURTUUKO OIKEUSVALTIO?

Tämän päivän politiikka on näyttänyt, ettei Suomi ole enää mielestäni oikeusvaltio. Olen uskonut tähän asti pitkähkön elämäni aikana laillisuuteen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisoikeuksiin. Nyt ensimmäistä kertaa uskoni yhteiskuntaan horjuu pahasti.Ja laillisen menon ylinvalvoja oikeuskanselerikin on aivan hiljaa aivan kuin nykymenon luonnollinen takuumies.

Sanon oman mielipiteeni suoraan ja kaunistelematta: Oikeuskansleri Tuomas Pöystihän oli nykyisen hallituksen ehdokas oikeuskansleriksi. Hänen aiempi tehtävänsä liittyi sote valmisteluun. Tästä on pakko tehdä johtopäätös hänen vaitiolostaan.

Mielestäni valtion tulee perustua kansan enemmistön hyväksymälle perustuslaille. Perustuslaki ei ainoastaan luo oikeuksia kansalaisille, vaan myös rajoittaa julkisen vallan toimintaa eli estää diktatuurin. Hallitsijan vallan rajoittaminen on ollut länsimaista valtiokäytäntöä Magna Cartasta lähtien ja on perustuslain kantava idea. Odottaako meitä Unkarin kohtalo? Vai vielä pahempaa?

Olemmeko kadottamassa sivistyksen, identiteettimme ja myös suuntamme kansakuntana, kun rahasta, materiasta ja ahneudesta on tullut ihmisarvon korkein hyve ja mitta? Ihminen on pelkkä markkina-arvo. Heikoimmat eivät sitäkään.
---

Ilpo Rossi 2.3. 2019:
Näyttää tosiaan siltä, että perustuslaistamme on tullut se viimekätinen suoja johon Sote-valmistelun kamppailussa vedotaan. Varmuutta haetaan Euroopan Unionille tehtävästä notifikaatiosta tai sitten sen kevytvaihtoehdosta, oikeusvarmuusilmoituksesta. Kysymys kuuluu: kummalla on etusija, meidän perustuslaillamme vai EU-oikeudella?
"EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden ristiriitatilanteessa sovellettavaksi voi tulla etusijaperiaate, jollei muutoin voida varmistaa EU-oikeuden toteutumista. Periaatteen mukaan sellainen EU:n perussopimuksen määräys tai EU-säädöksen säännös, jolla on välitön oikeusvaikutus, syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen säännöksen riippumatta tämän asemasta kansallisessa säädöshierarkiassa."

http://eu-opas.finlex.fi/1-eu-oikeus-osana-suomen-oikeusjarjestysta/1-2/?fbclid=IwAR3djitrX59gp7ri79uCG61iDClf6JdVOiEuUfCVtoMLhEOmDe3QoBemuNY

16.2. 2019 Ilpo Rossi:
Perustuslakivaliokunta on pantu paljon vartijaksi; katso paperipinoja ja kuvittele niissä olevaa kirjoitetun tekstin määrää. Jokaisen yksityiskohdan tulee toimia perustuslain hengessä. Tuodut esitykset ovat tällä vaalikaudella olleet tavan takaa ristiriidassa kansalaista suojelevan perustuslakimme kanssa. Perustuslakivaliokunta ei tee muutoksia, vaan se osoittaa tekstissä olevat puutteet ja myönteisessä tapauksessa näyttää lakiestitykselle vihreää valoa. Korjausten osalta lakiesitys palaa takaisin ao. valiokuntaan, jossa varsinaista vääntöä sisällöstä käydään. Perustuslakivaliokunnan edellytetään olevan päätöksissään täysin riippumaton hallituksesta ja eduskunnasta, siis omistautuvan vain perustuslain hengen ja sisällön tulkinnalle.
Notifikaatio? Se tarkoittaa sitä, että EU:n viranomaisilla on oikeus tarkistaa, onko perustuslakivaliokunnan jo hyväksymä lakiluonnos yhteneväinen eu-oikeuden kanssa. Tätä seikkaa ei ole haluttu ryhtyä tarkistamaan. Miksi? Pelätäänkö, että paljastuu ikävä tosiasia EU-oikeuden ja perustuslakimme ristiriidasta?


-----------
24.2. 2019

Se mitä minä pelkään ja aavistelen notifikaation yhteydessä, on mahdollinen ristiriita perustuslakimme ja Euroopan Unionin keskeisten toimintaperiaatteiden kanssa. Ne nimittäin edustavat kahta, hengeltään täysin erilaista arvolähtökohtaa. Nergin kevyemmän oikeusvarmuusilmoituksen tarkoituksena on paitsi mahdollistaa Sote-lakien läpimeno, välttää joutumasta siihen shokeeraavaan tilanteeseen, jossa EU-lainsäädäntö ja perusarvot saattavat perustuslakimme todellisuudessa viralta. http://ilporossi.blogspot.com/2019/02/sote-eurooppalaisittain.html

6.3. 2019
 Tässä kaksi kommenttia Helsingin Sanomien mielipidepalstalta asiaan liittyen:

Miten välttää ristiriita EU-oikeuden ja perustuslain välillä?
EU-tuomioistuin on todennut jo 1970-luvulla, että jäsenvaltion velvollisuutena on poistaa EU:n lainsäädännön kanssa ristiriitaisen kansallisen lainsäädännön aiheuttama oikeudellinen epävarmuus muuttamalla tarvittaessa kansallista lakia.

---------------------
Perustuslakivaliokunta astui oikeudellisen arvioinnin ulkopuolelle
EU-oikeudella on aina etusija suhteessa kansalliseen lakiin, myös perustuslakiin.

7.3. 2019
Helsingin Sanomien mielipidepalstalta:
"Jos perustuslakivaliokunta on todennut lakiehdotuksen perustuslain vastaiseksi, ehdotusta on muutettava siten, että se täyttää sekä perustuslain että EU-oikeuden vaatimukset. Jos perustuslakivaliokunta esimerkiksi toteaa, että hallituksen ehdottama valinnanvapausmalli on joiltakin osin ristiriidassa perustuslain kanssa, ristiriita on korjattava tavalla, joka on sopusoinnussa myös EU-oikeuden kanssa. Jos mallia ei voida saattaa sopusointuun sekä perustuslain että EU-oikeuden kanssa, mallia on muutettava."

h

Politik är att vilja

Seppo  Tuovinen:

Tänään on välikysymyksen päivä. ysymys on vanhustenhoitolaista. Päätin kirjoittaa myös näkökulmia, jotka askarruttvat nyt monia kansalaisia. 

Jacob Söderman kirjoittaa sivuillaan: "Oppositio on nyt parantamassa vanhusten hoitokotien tasoa vaatimalla niihin riittävästi amattitaitoista henkilökuntaa. Kuitenkin oppositio jättää vanhuspalvelulain pahimman virheen korjaamatta eli periaatteen että kaikki,- jopa yksinäiset ja sairaat,- tulisi olla mahdollisimman kauan kotona. Se tarkoittaa monelle yksinäiselle vanhukselle sitä että koti hiljalleen muuttuu arkipäivän helvetiksi, jossa saa tuntikaupalla odottaa lääkkeiden antajaa tai ruoan lämmittäjää tai sitä että joku vie suihkuun.


Ei se kouluteulle hoitohenkilökunnallakaan ole herkkua ajella osoitteesta osoiteeseen ja lyhyen ajan sisällä antaa lääkkeet, siivota, laittaa lääkkeet ja vaihtaa vaipat tai käyttää vanhus WC.ssä. Arkipäivän fasismia sen on.

Paras vaihtoehto olisi modernit vanhuskodit tai yhteisasuminen, jossa vanhuksille tarjottaisiin paljon yhteistä :ruokaa, ohjelmaa retkiä ja yhteiseloa niin kauan kuin kunto kestää. Olin mukana säätämässä vanhuspalvelulakia jonka seuraava eduskunta vielä heikensi sen suhteen koska vanhuksella on oikeus päästä hoitokotiin. Laki säädettiin nimenomaan valtiovarainminsteriön vaatimuksesta ja silloisten edustajien yrityksestä pitää vanhusten hoitokustannukset alhaisina - vaikka ne bkt:lla mitaten olivat jo silloin pohjoismaista pohjaa.

Varokaa politikot, jos vanhusväestö vaikkapa herää poliittisina voimana niin kuin Saksassa on käynyt, teidän käy huonosti VVM:n herrat ei takaa teille uutta edustajapaikkaa. Jos halautte arvoida ketä VVM:n herrat palvovat, niin tarkistakaa mikseivät he eivät säästä yritystuissa ja puolustuvoimien hankinnoissa eikä valtiovarainministeriön virkamieskunnassa ja heidän palkkakustanuksissaan."



Jacob Södermanin teksti on jo ikääntyneen,vihaisen ex-poliitikon ja poliittisen vaikuttajan tekstiä. Mielestäni hänellä on aihetta olla vihainen, sillä juuri nyt tulee epäilyksiä uusista kuolemantapauksista hoivakodeista. Nyt arvioidaan niitä olevan 13-15 tapausta. Myös ns. yksityisen ketjun Touhulan päiväkodeissa on pahoja laiminlyöntejä. Olemme vakavien ongelmien ääressä. Samat tahot häärivät Touhulan kuin Esperissä ja Attendossakin.



Toimittaja Jan Hurri ja taloustieteen professori Matti Tuomala ovat puuttuneet VVM:n virkamiesten politikointiin. Siihen puutuin minäkin edellisessä kirjeessäni teille. Lähetän liitteen heidän kirjoituksistaan teille tiedoksi. Nyt on muutoksen paikka emme voi enää pistää päätämme pensaaseen. Laitan liitteet kirjoituksista teille.



Jan Hurri kirjoittaa: "EU:ssa ja erityisesti euroalueella omatekoisen tuplataantuman tuhovoimaa kasvatti tuntuvasti se, että talouspolitiikan vyötä kiristi samaan aikaan suuri joukko keskenään kauppaa käyviä euro- ja EU-maita.


Esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Japani katsoivat viisaammaksi vastata samaan talouskriisiin omaa talouspolitiikan vyötä keventämällä eikä suinkaan kiristämällä.

Muiden suurten talouksien elvytystoimet helpottivat hieman vientivetoisen euroalueenkin talousoloja, mutta eivät niin paljon kuin omista toimista koitui haittaa.

Tällaisella taustakokemuksella vaikuttaa erikoiselta, että VM:n virkajohto suosittelee uusia vyönkiristyksiä, vaikka arvioi talouskasvun ja -näkymien meillä ja muualla paraikaa heikkenevän.

Talousennustajien kasvuodotukset ovat VM:n ja Suomen Pankin ennusteita myöten heikentyneet odottamattoman voimakkaasti, mutta harva ennustaja on ainakaan vielä povannut Suomelle uutta taantumaa.

Kasvunäkymät ja taloustunnelma ovat kuitenkin heikentyneet siihen malliin, että talouspolitiikan riuskat vyönkiristykset eivät taatusti piristä sen enempää kasvua kuin tunnelmaa.

Ne voivat helposti olla se viimeinen niitti, joka painaa talouden uuteen taantumaan."

Matti Tuomala kirjoittaa: "Suomen bruttokansantuote nousi vasta tänä vuonna finanssikriisiä edeltäneelle tasolle. Tuomalan mukaan talouden pitkään jatkunut seisahtuminen johtui tärkeissä vientimaissa harjoitetun vyönkiristyspolitiikan aiheuttamasta vientikysynnän supistumisesta ja Suomen oman talouspolitiikan epäonnistumisesta.
– Se, että EU:n johtajat valitsivat pian vuonna 2008 puhjenneen kriisin jälkeen talouden hoitokeinoksi julkisten menojen leikkaamisen, oli kohtalokas virhe, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa kokonaiskysyntää supistaneet vyönkiristykset jyrkensivät entuudestaan talouden alamäkeä lähes koko Euroopassa, mutta kovimman hinnan niistä joutuivat maksamaan eteläisen Euroopan rahaliittoon kuuluvat maat.

– Suomessa talous kuitenkin kääntyi pian vuonna 2009 tapahtuneen tuotannon romahtamisen jälkeen kasvuun Vanhasen toisen hallituksen päättämien veroalennusten aikaansaaman kysynnän lisäyksen vetämänä.

Tuomalan mukaan Kataisen hallituksen valtion velkaantumisen lopettamiseksi käynnistämät julkisten menojen leikkaukset ja verojen korotukset tappoivat Vanhasen hallituksen vahinkoelvytyksen esiin polkaiseman orastavan kasvun.

– Harjoitetun politiikan tulokset, työttömyyden ja julkisen velan kasvu, eivät ole kuitenkaan horjuttaneet suomalaisten päättäjien uskoa siihen, ettei vyönkiristyspolitiikalle ole vaihtoehtoa.

Tuomalan mukaan Suomen kanssa samalla tavalla heikosta vientikysynnästä kärsivässä Ruotsissa talous onnistuttiin kuitenkin pitämään kohtalaisessa kasvussa kotimaista kysyntää lisäävällä elvyttävällä finanssipolitiikalla."

Tässä muutamia näkohtia päivän politiikkaan.



T. Seppo

Liite: Jan Hurri

Liite: Matti Tuomala: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3996222-talouskuripolitiikalla-suomi-ei-noussut

Liite: Touhula: 

"Tuo mitä te teette on kaverikapitalismia"

Poiminta Facebookista Anna Virtasen sivuilta 3.2. 2019

Aki Linden:

Tänään Sirkka-Liisa Anttila kertoi YLE:n Uutisextran haastattelussa näkemyksenään mm. sen, että sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädäntöön ovat suuret terveysketjut (huom. pääomasijoittajat, AL) päässeet vaikuttamaan aivan liikaa. Hän viittasi samaan asiaan viime vuoden lopussa Lännen Median haastattelussa, joka julkaistiin monessa lehdessä. Myös Juha Rehulan "jouluhaastattelussa" (YLE) oli maininta samasta asiasta. Tämä on erittäin vakava asia. On arvokasta, että pääministeripuolueen kokeneet kansanedusajat ja entiset ministerit uskaltavat tämän sanoa. Silloin sitä ei enää voi leimata "vasemmistopropagandaksi".

Itselleni tämä on ollut selvää kaiken aikaa, ja olen saanut siitä näyttöjäkin kahden-kolmen viime vuoden aikana toistuvasti. Kun keväällä 2017 silloista VV-lakiversiota yritettiin viedä eduskunnassa läpi (sehän tyssäsi sitten Perustustuslakivaliokunnan käsittelyyn) olin valtiovarainvaliokunnan kokouksessa asiantuntijana neljän muun asiantuntijan kanssa. Heistä muuten räväkimmän puheenvuoron käytti emeritusprofessori Martti Kekomäki. Hänellä oli tapana sanoa, että "olen patamusta porvari, mutta vastustan ankarasti hallituksen pähkähullua valinnanvapauslakia jne." Yhtenä asiantuntijana kuultu yksityissektorin edustaja totesi, että esitetty sotekeskus oli heidän mielestään huono, koska se oli niin laaja-alainen ja sisälsi myös sosiaalipalveluja, joita heidän lääkärikeskuksissaan ei ole tarjolla, ja siksi pitää sisällöltään kaventaa sotekeskuksia. Toinen hänen esittämänsä kritiikki sisälsi sen, että erikoissairaanhoitoa ei oltu laitettu riittävästi valinnan vapauden piiriin. Heillä olisi sitä tarjolla. Lääkärikeskuksissa 80 % palveluista on erikoislääkäripalveluita.

Tämä johtuu siitä historiallisesta syystä, että lääkärikeskukset syntyivät nimenomaan tämän palvelun tuottajiksi, koska julkinen terveydenhuoltomme ei tunne sellaista palvelua kuin potilaan suora hakeutuminen erikoislääkärille, vaan erikoissairaanhoitoon tarvitaan lähete. Potilaan on siis ensin käännyttävä yleislääkärin tai työterveyslääkärin puoleen. Näin on ajateltu, että hoitoa porrastamalla potilas hoidettaisiin oikealla "tasolla" eikä erikoissairaanhoitoon tulisi liian suuri tungos. Suomalainen pätevä yleislääkäri hoitaakin 90 % potilaskäynneistä itse ja vain 10 % lähetetään eteenpäin erikoissairaanhoitoon. Aikanaan tämä osuus oli vain puolet tuosta eli 5 %. Tähän "saumaan" syntyivät lääkärikeskukset tarjoamaan potilaille nopeaa ja suoraa pääsyä omalla rahalla erikoislääkärin vastaanotolle. Sitten siihen samaan kokonaisuuteen liitettiin röntgeniä, laboratoriota, fysioterapiaa, työterveyshuoltoa jne.

Poikkesin kauas "pääladulta". Eli yksityissektrori lobbasi eduskuntaa muuttamaan vuoden 2017 VV-lakiehdotusta sellaiseksi, että sote-keskukset kavennettaisiin lähinnä lääkärikeskuksiksi ja toisena asiana erikoissairaanhoito otettaisiin laajana mukaan valinnanvapauteen.

Lokakuussa 2017 juuri tällainen lakiesitys sitten valmisteltiin, eli ihan yksityissektorin piirustusten mukaan. Siitä syntyi sairaaloissa valtava kapina. Kirurgiyhdistyksen puheenjohtaja, turkulainen kirurgi Pauliina Salminen, oli lähes joka ilta televisiossa asiaa selittämässä. Kokoomuslaiset lääkärit eri puolilla Suomea alkoivat julksiesti kritisoida omaa puoluetatan pääomasijoittajien juoksupojiksi ja -tytöiksi. Me sairaanhoitopiirien johtajat kiersimme mm kolmikolla Hannu Juvonen (Kanta-Häme), Rauno Ihalainen (Pirkanmaa) ja allekirjoittanut hallituspuolueiden ministereitä ja muita sisäpiiriläisiä tapaamassa. Erään herran päähän ei viestimme tuntunut uppoavan, jolloin sanoin, että "tuo mitä te teette on kaverikapitalismia". Hän kalpeni ja meinasi ohjata minut ulos työhuoneestaan.

Tässä ei suinkaan ollut kyse vain ns. muutosvastarinnasta, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että hallitus esitti julkisten sairaaloiden toiminnasta niin suurta osaa ulkoistettavaksi yrityksille, että sairaaloiden kyky vastata ympärivuorokautisesta päivystyksestä olisi vaarantunut. Kerron esimerkin. Jos 200 000 asukkaan maakunnan keskussairaalassa on 10 ortopedia, ja viisi heistä siirtyy firmoihin tekemään kiireettömiä tekonivelleikkauksia ja polikliinista toimintaa, joka oli tarkoitus kokonaan ulkoistaa, ei 24/7 päivystys enää pyöri jäljelle jääneiden määrällä. Tämä on yksinkertainen fakta, jonka kaikki sairaaloiden sisällä tietävät. Mutta kun lupaus on lupaus ja yrityksille piti se kuusi miljardia antaa, ei tällaisista asioista välitetty. Yksityissektorin puhemiehet väittivät, että "julkinen puoli ylireagoi" ja kuulin, että heidän lähestystönsä olivat käyneet selittämässä, että Linden ja kumppanit puhuvat väärää asiaa. He kertoivat, että kyllä päivystys voidaan keskittää koko maassa viiteen suurimpaan sairaalaan ja muut jättää markkinoille, kuten olisi tapahtunutkin. Tämä ei koskaan päässyt julkisuuteen, mutta tiedän tämän varmuudella.

Lopultahan hallituksen oli pakko korjata lakia, ja siirtää tämä erikoissairaanhoidon merkittävän osan "pakkoulkoistus" VV-lain "vapaaehtoisesti ulkoistetavien palveluiden pykälään". Eli uusien maakuntien päättäjien tulee heti alkuvaiheessa päättää kuinka laajasti ne ulkoistavat palveluita markkinoille SEN LISÄKSI minkä laki velvoittaa. Tällaisia vapaaehtoisesti ulkoistettavia palveluita ovat mm. neuvolat ja juuri edellä kertomani erikoissairaanhoidon ei-kiireelliset poliklinikka- ja leikkauspalvelut. Juuri tätä varten ajetaan nyt kuin "käärmettä pyssyyn" yksityisille sairaaloille, jotka sijaitsevat lähellä päivystäviä keskussairaaloita, uudelleen oikeutta tehdä mm. nukutusleikkauksia. Nehän ehdittiin jo kieltää viime talvena annetulla asetuksella, mutta terveysyritysten lobby kävi taas hallituksen puheilla tunnetuin seurauksin. Tällä hetkellä nuo leikkaukset on muuten kielletty, koska viime talvena annetun lain ja asetuksen siirtymäaika päättyi 30.6.2018. VALVOOKO JOKU, ETTÄ LAKIA NOUDATETAAN !

Helmikuussa 2018 kolme rikosoikeuden professoria kiinnitti huomiota siihen, että sote-lakeihin sisältyy merkittävä korruption riski. Luodaan uusi hallinto, joka vasta aloittelee toimintaansa, suuret rahat on päätetty ohjata markkinoille ja tuottajapuolella on vahva kansainvälisten pääomasijoittajien koneisto. Viittaan edellä kertomaani "vapaaehtoisesti ulkoistettavien" palveluiden luetteloon, josta maakunnan pitää päättää. Onko joku niin sinisilmäinen, että ei usko maakuntavaaleissa vaalirahoituksen järjestyvän, jos etukäteen lupaa äänestää tässä asiassa "oikein".

Olemme vakavien asioiden äärellä.

Hyvä Sirkka-Liisa, että puhuit asioista. Sait minut innostumaan tämän kirjoittamiseen yhdeltä istumalta lauantai-iltana.

4.2. 2019
HUS:n ylilääkäri Lasse Lehtonen:
"Vanhusten hoivapalveluja koskevat paljastukset ovatkin monelle suomalaiselle olleet katkera herätys reaalitodellisuuteen. Jos palveluihin käytettävää rahamäärää leikataan, heikkenevät palvelut. Näin on viime vuosina jo käynyt perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta. Jos julkisia palveluja kilpailutetaan ja ulkoistetaan yrityksille, eivät yritykset ehdoin tahdoin tee yhteiskunnan heikompia auttavaa sosiaalipolitiikkaa tai pyri ajamaan yleistä etua. Esperi Caren -tapaus osoittaa, kuinka heikolle perustalle Sipilän hallituksen sote-uudistus on rakennettu. Sote-pakettiin sisältyvä esitys 10 % leikkauksesta sote-kulujen tarveperusteiseen rahoitukseen seuraavan 10 vuoden aikana, ei siis reaalimaailmassa voi millään johtaa siihen, että palvelujen saatavuus ja laatu paranisivat, kuten hallitus on sote-uudistuksen markkinointimateriaalissaan toistuvasti väittänyt."

"Matsi kannattaa ottaa heti alussa..."

SeppoTuovinen:
Kirjoitin jokin aika sitten tämän kolumnin Demokraatin verkkolehteen. Päätin jakaa sen tännekin pienenä historian kertauksena uusliberalismin läpimurrosta. Sotilasjuntan Chilehän toimi aikoinaan ns. "Chigagon poikien" koelaboratoriona 1970-80-luvuilla. Sieltä se levisi sitten Englantiin ja myös Suomeen.


Suomen kokoomuksenkin talousopit muun muassa palveluseteleistä on lainattu suoraan markkinafundamentalismia edustaneelta taloustieteilijä Milton Friedmanilta. Täydellisimmin hänen oppejaan toteutti 1980-luvulla Iso-Britannian konservatiivinen pääministeri Margaret Thatcher. Nykyään Iso-Britanniaa ei enää lasketa hyvinvointivaltioihin kuuluvaksi. Iso-Britannia on muuttumassa yhä selvemmin luokkayhteiskunnaksi.

Friedman väitti, että julkiset palvelut pystytään toteuttamaan esimerkiksi palveluseteleillä laadukkaampina ja edullisempina kuin julkisesti tuotettuina, ja samalla niillä maksimoidaan käyttäjän ”valinnanmahdollisuus.” Friedmanin sanotaan olleen ”huolissaan” köyhien lasten koulutuksen tasosta. Palvelusetelit olivat hänen mielestään ratkaisu myös köyhien lasten koulutustason nostamiseen.
Milton Friedman ehdotti palveluseteleitä jo vuonna 1955 ja perusti myöhemmin hyväntekeväisyyttä harjoittavan säätiön ajamaan hanketta. Siirtämällä koulutuksen yksityisten toimijoiden käsiin Friedman katsoi voivansa murtaa valtion oikeuden määritellä sen, mitä ja kuinka kouluissa opetetaan. Esimerkiksi USA:ssa onkin paljon yksityiskouluja, joissa muun muassa uskonto on suuressa roolissa. Valtion valvonta on niissä olematonta.

Vieläkö suuret joukkokolarit nostavat BKT:ta?

Talousnobelisti Joseph Stiglitz Social Europe -verkkolehdessä 7.11. 2019:
BKT mittaa vääriä asioita

"Juuri vähän vaille kymmenen vuotta sitten kansainvälisen taloudellisen suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittauskomissio antoi raporttinsa: "Elämämme mitoittaminen: miksi BKT mittaa vääriä asioita". Se mitä mitä me mittaamme, vaikuttaa siihen, mitä teemme, ja jos mittaamme väärän asian, teemme väärän asian. Jos keskitymme vain aineelliseen hyvinvointiin, esimerkiksi tavaroiden tuotantoon, eikä terveyteen, koulutukseen ja ympäristöön, me vääristymme samalla tavalla kuin nämä toimenpiteet vääristyvät; meistä tulee materialistisempia.

Olimme enemmän kuin tyytyväisiä raporttimme vastaanottoon, joka vauhditti tutkijoiden kansainvälistä yhteisöä, kansalaisyhteiskuntaa ja hallituksia rakentamaan ja käyttämään mittareita, jotka heijastivat laajempaa hyvinvoinnin käsitystä. OECD on laatinut parempaa elämää koskevan indeksin, joka sisältää joukon mittareita, jotka heijastavat paremmin sitä, mikä muodostaa ja johtaa hyvinvointiin.

Uudessa raportissa tuodaan esiin useita aiheita, kuten luottamus ja epävarmuus, joita on aiemmin käsitelty lyhyen ajan haittatekijöinä elämässämme, ja samalla tutkitaan syvemmin useita muita ulottuvuuksia, kuten epätasa-arvoa ja ympäristön kestävyyttä. Raportissa osoitetaan, kuinka puutteelliset mittarit ovat johtaneet puutteelliseen politiikkaan monilla aloilla. Paremmat indikaattorit olisivat osoittaneet, että vuoden 2008 jälkeisen syvän taantuman vaikutukset tuottavuuteen ja hyvinvointiin ovat erittäin kielteisiä ja mahdollisesti pitkäaikaisia, jolloin poliittiset päättäjät eivät ehkä olisi olleet niin ihastuneita austerismiin (autoritaaroiseen pakottamiseen) mikä heikensi julkisen talouden alijäämää, mutta heikensi kansallista vaurautta, asianmukaisesti mitattuna jopa enemmän.

Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden poliittiset lopputulemat ovat viime vuosina heijastaneet epävarmuustilannetta, jossa monet tavalliset kansalaiset elävät ja joihin BKTn ei kiinnitä huomiota. Joukko suppeasti BKT:hen ja finanssipolitiikkaan suuntautuneita toimia on lisännyt epävarmuutta. Liittyen "eläkeuudistusten" vaikutuksiin, jotka pakottavat ihmiset kantamaan enemmän riskiä, tai työmarkkinoiden ”uudistuksiin”, jotka "joustavuuden lisäämiseksi" heikentävät työntekijöiden neuvotteluasemaa antamalla työnantajille enemmän vapautta tulittaa heitä, johtaa puolestaan palkkojen alenemiseen ja lisää epävarmuutta. Paremmilla mittareilla punnittuna, huomioimalla vähintäänkin aiheutetut kustannukset hyötyihin nähden, mittaaminen pakottaisi poliittiset päättäjät mukaan sellaisiin muutoksiin, jotka muiden vastaavien toimien kanssa lisäävät turvallisuutta ja tasa-arvoa."

16.1. 2019
Kansanedustaja Ulla Mäkisalo-Ropponen on vaatinut myös Suomea uudistmaan BKT:ta kuvaavia mittareitaan.

SOTE-hanke ja sen notifiointi

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän lakimies Valtteri Aaltonen on tuoreeltaan kirjoittanut ensimmäisen analyysinsa eduskunnan sosiaalivaliokunnan tuoreesta SOTE-kokonaisuudesta sen nyt lähtiessä Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Asia koskee pakollista valinnanvapautta terveys- ja sosiaalipalveluja valittaessa ja niiden oikeudellista perustaa. Tämän hankkeen etenemistä ennen eduskuntavaaleja pyrimme täällä myös aktiivisesti seuraamaan.

SOTE-hanke ja sen notifiointi
"Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antoi eilen mietintöluonnoksensa hallituksen sote-uudistusta koskevasta lakiesityspaketista.
Yksi uutinen mietintöluonnoksessa on, että valiokunta ei hallituspuolueiden enemmistön turvin ole tekemässä mitään merkityksellistä sote-esityksen EU-oikeudellisille ongelmille. Nämä ongelmat ovat olleet jonkin verran esillä julkisessa keskustelussa, mutta hiukan vajavaiseksi tuntuu jääneen ymmärrys siitä, kuinka merkittävistä riskeistä asiassa on kyse. Seuraavassa koitan avata hallituksen mallin EU-oikeudellisia kipukohtia niin selkeästi kuin osaan. Valitan jo etukäteen, että EU-oikeutta nyt ei vaan liene mahdollista käsitellä niin, ettei satu yhtään."

Miksi maakuntamalli ei kelpaa työllisyydenhoidon perustaksi?

Reijo Vuorento, kuntatalouden apulaisjohtaja Kuntaliitossa,  tutustuttaa meidät "Hallintoakatemian" esseeseen, jossa kritisoidaan sekä maakuntamallia että julkisten palveluiden markkinoistamista: MIksi maakuntauudistus ei sovi työllisyyspalvelujen ratkaisuksi ? Koska se vie päätöksenteon nykyistä kauemmaksi lähipalveluissa, jota erityisesti vaikeasti työllistyvien palvelut myös ovat - sama ongelma koko ns maakuntauudistuksessa. Aiheuttaa vain valtavan kaaoksen ja sekasorron pitkäksi aikaa. Parempi kehittää toimivia rakenteita entistä paremmiksi kuin lähteä tuntemattomille vesille.

"Suunniteltu malli on vastoin kansainvälistä kehityssuuntaa ja läheisyysperiaatetta. Jo paljon mainostettu subsidiariteetti-periaate lähtee siitä, että lähipalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista samalla kun erityispalvelut keskitetään. Työllisyydenhoito on erityisesti vaikeasti työllistyvien osalta nimenomaan lähipalvelua. Esimerkiksi työvoiman liikkuvuus ja alueelliset tukijärjestelmät ovat työllisyyden hoidon erityispalveluja, jotka jatkossakin tulee hoitaa kuntia suuremmilla vastuilla."
---

"Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskanmaallahan myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja.

Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen on mennyttä maailmaa – julkisen ja yksityisten toimijoiden strateginen kumppanuus tulevaisuutta."
---
"Hyvinvointipalvelujen – myös työllisyyden kehittämisen osalta – olisi nyt, kun hallituksen maakuntauudistus siirtyy ajassa eteenpäin ja ehkä jopa kaatuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita."

Laman aineksia

Pamahtaako finanssikriisi pian uudelleen?
Asiasta kirjoittaa die Zeit -lehti 9.9. 2018 pääartikkelissaan. Lehti luettelee suuren joukon isoja kansainvälsiä yrityksiä, joilla on kymmenien miljardien velkataakka. Lisäksi on luotu uusia sijoitusinstrumentteja näiden velkojen ympärille, mm. riskin suuruuteen liittyvät muuttuvat korot. Tämä houkuttelee lainaamaan näille velkaislle yrityksille lisää suurten korkotuottojen odotuksessa. Roskalainojen määrä on yli kaksinkertainen vuoteen 2007 verrattuna, jolloin Lehman&Brothersin syöksykierre alkoi. Lisäksi koko ajan puheet korkotason nousemisesta lisääntyvät.

Lanka taitaa palaa jo?

Lehti viittaa mm. amerikkalaisen Tesla-sähköauton yhtäkkiä suuriksi - voittamattomiksi? - kasvaneisiin velkaongelmiin ja ilmeiseen luottamuksen romahtamiseen. Die Zeit -lehti viittaa muihinkin suuriin kansainvälisiin yrityksiin, kuten logistiikkajätti Hapag Lloydiin, digitaaliseen palvelualustaan Netflixiin, valmisruokaketju Campbell Soup'iin, muutamia merentakaisia miljardiveloissa olevia yrityksiä mainitakseen.

Ongelmia löytyy Saksastakin. Deutsche Bank, Suomen Pankin sisarpankki Saksassa on suurissa, lähes ylipääsemättömissä vaikeuksissa. Ilmeisesti pääjohtaja Ackermannin kaudella syyllistyttiin liian vahvan uskoon tarjontapolitiikan voimaan. Tätä seuraten DB kasvatti investointiohjelmaansa, josta on muodostunut hirvittvä, ylipääsemätön taakka. Velkaa on niin paljon että minkäänlainen kysyntä ei nykyisen valtavirtaisen talouspolitiikan oloissa pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa. Vastuujohtajia vaihdetaan ja etsitään ja tilanteen havaittuaan nämä heittävät pyyhkeen kehään: yritys pelastaa Saksan Pankki tuntuu toivottomalta. Takana on kuitenkin suuria sijoittajia (mm. Kiina ja julkisen alan ammaliitto Ver.di), jotka hallinnossa vaativat edelleen etsimään ratkaisuja omien sijoitustensa tueksi.

Autovalmista Volkswagen on rämpinyt taloudellisessa suossa jo muutaman vuoden, syynä amerikkalaisten testaajien havainto vilpillisten ohjelmien sijoittamisesta volkkarien moottoreihin; nämä antoivat todellisuutta parempia tietoja autojen päästöistä ja ympäristöystävällisyydestä. Amerikkalaisten suut tukittiin maksamalla autojen ostajille vaadittuja korvauksia kymmeniä miljardeja jos ei enemmänkin. Saksalaiset Volkswagen -merkkisen auton omistajat heräsivät kysymään: Miksi ei meillekin? Nyt Volkswagenin osakkeenomistajat ovat heränneet vaatimaan firman johtoa tilille itse asiassa heille kuuluvien miljardien käyttämisestä amerikkalaisten ja ehkä pian saksalaistenkin autonomistajien suun tukkimiseen. Ongelmat saksalaisten ja eräiden muidenkin eurooppalaisten automerkkien kohdalla eivät lopu tähän. Petollisia ohjelmoijia - ylimmän johdon tietäessä ja ilmeisesti myös tukiessa - löytyy muistakin kuin saksalaisista autoista; ilmeisesti  italialaisista ja myös ranskalaisista autoista.

Autoteollisuus on Saksan insinööritaidon ja osaamisen ydintä. Siitä maksetaan ja se näkyy eliittimerkkien Mercedes Benzin, Audin, BMV:n ja Volkswagenin hinnassa. Näistä autoista maksetaan ehkä yhtä kolmasosaa korkeampaa hintaa kuin muista vastaavantasoisista autoista. Tutkimukset paljastavat, että laatuerot verrattuna japanilaisiin tai korealaisiin autoihin eivät ole ollenkaan tätä luokkaa. Kysymys on todella pienistä eroista materiaalien ja valmistustekniikan suhteen. Hintaerot ovat ylimitoitettuja ja se luo painetta pudottaa hintoja. Se on puolestaan pahinta mahdollista myrkkyä saksalaisille autonvalmistajille nykyoloissa.

Saksalaiset perinteiset tavarataloketjut ovat joutuneetvaikeuksiin, kirjoittaa saksalainen Der Spiegel numerossaan 14/31.3. 2018. Tuli kanadalainen liikemies ja osti pari suomalaisillekin mm. Hampurista tuttua keskeistä ketjua (Galeria Kaufhof, Karstadt)  ja yhdisti ne kanadalaiseen tavarataloketjuunsa. Vaihdettiin markkinointikonseptia suuren rahan toivossa ja ryhdyttiin tuomaan Saksaan amerikkalaisia luxustuotteita. Nuukat saksalaiset eivät tähän vastanneet ryntäämällä uudelleen tavarataloihin amerikkalaisen unelman perään, vaan laittoivat kukkaronsa nyörit entistä tiukemmalle. On seurannut hirvittäviä saneerausohjelmia, kun lähes puolet entisestä henkilökunnasta aiotaan heittää pihalle. Ammattiliitot ja ketjujen vaikutusvaltaiset yhteistoimintaelimet ovat heränneet ja kauppasodan ainekset tavaratalomarkkinoilla ovat valmiina.

Tilannetta ei helpota suuren skaalan kauppasota liityen kansainvälisen vapaakauppaan. Sen lähtölaukaus on USA:n presidentin Trumpin "Oma suu ensiksi" (minun muotoiluni) tullirajoitusten muodossa jo annettu. Se vaikeuttaa kysynnän ylläitämistä entisestään. Amerikkalainen unelma saattaa piankin muuttua entistä pahemmaksi painajaiseksi.

Saksankaan  talous ei ole niin hyvissä kantimissa kuin annetaan ymmärtää. Vuosien säätökuurit ovat ajaneet julkiset palvelut pahaan kierteeseen. Palkat näyttäisivät nousevan Saksassa hyvinkin, mutta yksityistetyt palveluntarjoajat siirtävät korotukset nopeasti palvelun hintaan, jolloin yhä useampi sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvitsija putoaa palvelujen ulkopuolelle. Euroopan Unionin määrällinen elvytys yhtyneenä Saksan keskeiseen ja ja teknistä osaamista hyödyntävään asemaan näkyy edelleen mm. vientiteollisuuden tuomina voittoina ja liittovaltion ylijäämäisenä budjettina. Samaan aikaan muualla ERU:n jäsenvaltioissa kamppaillaan alijäämien kanssa eivätkä näkymät siksikään vaikuta yhteismarkkinoiden osalta valoisilta. Eksogeeninen talousajattelu - Saksan vahvan konsrvatiivirintaman austerismia aiheuttava ajatusfiksaatio - tuottaa pitkällä tähtäimellä lisää ongelmia. EKP:n määrällinen, eksogeenisen talousajattelun vastainen mutta vain yritysmaailmalle suunnattu elvytys on tulossa päätökseen ja se aiheuttaa epävarmuutta. Korkopolitiikka on ilmeisesti myös muuttumassa ja lainat ovat tulevina vuosina siksi kallimpia kuin nyt. EKP:n valtioilta pankkien kautta ostamat velkakirjalainat ovat olleet ilmeisen hyvä business myös välikäsinä toimineille - sekin tulolähde on kuivumassa. Velkakirjoilola on kuitenkin määräaikansa, jolloin ne on lunastettava takaisin - jos ei uudelleen potkaista lakien muodostaman aisan yli.

Euroopan Unioni ja EKP ei ole onnistunut ratkaisemaan maanosaa vaivaavia suuria ongelmia. Yhä ilmeisemmältä näyttää, että Saksa ei suostu kasvattamaan EU:n budjettia Ranskan presidentti Macronin edellyttämällä tavalla. Ranskan velkataakka on raskas ja ilmeisesti Macron toivoo EU:n budjettia kasvattamalla voivansa hoitaa myös keskeistä osaa Ranskan ja samalla koko Etelä-Euroopan julkisen sektorin velkataakasta. Taustalla mököttää kuitenkin Euroopan Unionin konsolidoitu perussopimus, jonka mukaan Euroopan Unioni ei saa ottaa mitään vastuuta jäsenmaidensa taloudellisista sitoumuksista. Tämä muotoilu tarkoittaa todellisuudessa jälkikeynesiläisen, liberaalin, antisyklisen ja endogeenisen rahapolitiikan kieltämistä. Berliinin muurin murtuessa liittokansleri Kohl ja Saksan kristillisdemokraatit pelkäsivät DDR-tyyppisen sosialismin kaappaavan koko Euroopan Unionin vahvan valtion ja julkisen sektorin kautta tapahtuvan autorisoidun toiminnan muodossa. Koko Unionin talous- ja rahapolitiikkaa muurattiin tältä osin yksipuolisesti kiinni. Syntyi ehdottoman autoritaarinen, uusliberaaleja markkina-arvoja korostava ja niille alisteinen eurooppalainen talousjärjestelmä. Tämän muurin yli ei ole lupa yhdelläkään jäsenmaalla astua, ei edes ajatella tätä mahdollisuutta. Paradoksi on, että se rakenteeltaan ja suhteessa moniarvoiseen poliittiseen demokratiaan muodostaa DDR:ssä käytössä olleen Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen tyyppisen rakenteen, jossa kaikki poliittiset voimat ovat alisteisia yhdelle suurelle idealle. Proletariaatin diktatuurin ja uusliberalismin väliin mahtuu pohjoismaisittain ajatellen kuitenkin vielä yksi vaihtoehto...

Markkinat eivät ole tie tasaisen kysynnän ja ostovoiman lisäämiseen - ne tarvitsevat sitä voidakseen toimia. Yksisilmäinen valtavirtainen talousajattelu on luonut yksisilmäisen kreikkalaisen mytologian mukaisen taloushirviön, joka vaatii vuosittain ja yhä voimakkaammin ihmisuhreja läpipääsemättömään talouslabyrinttiinsa. Ihmisuhreja? Kyllä, köyhyyden, osattomuuden, hoidotta jäämisen ja kaiken elämän polarisoitumisen muodossa. Ei noustu uuteen historialliseen vaiheeseen, vaan ollaan vaarassa luisua takaisin keskiaikaan ellei sitten peräti syvemmälle esihistoriaan.

Kysymys kuuluu: onko prinsessa Eurooppa tuhoutumassa vai löytyykö vielä voima joka sen voisi pelastaa? Monipuoluejärjestelmässä ja edellytetyn samasuuntaisuuden kollektiivisessa sokeudessa sen löytäminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Kuten toisen maailmansodan loppuhetket osoittavat, vasta todellisen tuhoutumisen kynnyksellä yhtäkkiä herätään: me emme tietäneet... Tuo tietoisuus voisi olla se yhteinen voima joka palauttaisi maanosan uuteen ajattelutapaan, aluksi toipilaaksi ja jatkossa dynaamiseksi, demokraattiseksi ja maailmalle esimerkkiä näyttäväksi voimaksi.

Kaupallistamisen karut seuraukset

Helsingin Sanomat Britanniasta 20.8. 2018: 

Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä antaa karun kuvauksen Britannian vuosikymmeniä jatkuneesta yksityistämisestä ja julkisen sektorin alasajosta:

"Yksityistäminen on jatkunut jo vuosikymmenet, mutta kansan tukea tuloksille ei ole.

YouGov-mielipidemittaus­yhtiön toukokuussa vuonna 2017 tekemän kyselyn mukaan yli puolet briteistä haluaa energia- ja vesiyhtiöt takaisin valtion johdettaviksi.

Vankimmin valtion hallussa halutaan pitää poliisilaitos, terveydenhuoltojärjestelmä, armeija ja koulut. Jo yksityistettyä postia toivotaan sitäkin takaisin julkiselle puolelle."
---
Ilpo Rossi Facebookissa JHL:n jäsenten keskusteluryhmässä:
Yksityistämistä vastaan on JHL:ssä ja sen edeltäjissä taisteltu jo toistasataa vuotta; Sosialidemokraattien Forssan ohjelmassa vaadittiin, että kunnallisia tehtäviä ei anneta "välikäsille". Friedmanilainen monetaristinen yksityistäminen ja kaupallistaminen pääsi alkuun viimeistään 1970-luvun alussa ja siitä saakka julkisen sektorin työntekijät, toimenhaltijat ja virkamiehetkin ovat varoittamasta päästyään varoittaneet yksityistämisen ja kaupallistamisen vaaroista. Nyt hallitus jopa perustuslakia uhmaten aikoo ajaa kaupallisuuden periaatteet voimalla suomalaiseen terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin. Helsingin Sanomien raportti Lontoosta on kuvaus vuosikymmeniä "privatisointia" harrastaneen Britannian surkeasta tilasta...