23.8. 2018
Tampeereella toimivan, laajempiakin yhteyksiä omaavan "Tampere-ryhmän" puitteissa tehdään vakavaa työtä sosialidemokratian edessäolevien haasteiden ja tehtävien kartoittamiseksi. Tekstejä tehdään itse ja käännetään erilaisista sosialidemokraattisista lähteistä eri puolilta Eurooppaa. Tässä on ryhmän jäsenen
Pentti Hämäläisen käännös tanskalaisen
Poul Nyrup Rasmussenin ja saksalaisen
Udo Bullmannin arvottavasta tekstistä:
THE SOCIAL DEMOCRACY TO COME
TRANSFORMATIONAL PROGRESSIVE POLITICS IN A TRANSFORMATIONAL WORLD
Nichts kommt von selbst. Und nur wenig ist von Dauer. Darum - besinnt Euch auf Eure
Kraft und darauf, dass jede Zeit eigene Antworten will und man auf ihrer Höhe zu sein hat,
wenn Gutes bewirkt werden soll.
Mikään ei tule itsestään, tyhjästä. Ja kovin vähän on pysyvää. Siksi – keskity vahvuuksiisi ja tosiasiaan, että jokainen aika vaatii omat vastauksensa, ja yhden on oltava ensimmäinen, jos jotain hyvää on tarkoitus saada aikaan.
Willy Brandt,
Congress of the Socialist International, Berlin, 15 September 1992
INTRODUCTION
Willy Brant lausui yllä olevat inspiroivat sanat vajaa kuukautta ennen kuolemaansa. Hänellä oli poikkeuksellinen kokemus taistelusta edistyksen puolesta Saksassa, Euroopassa ja koko maailmassa.
Hän muistuttaa meitä jostakin olennaisesta, mikä meidän pitäisi säilyttää mielessämme ja sydämessämme. Paras vastaus tämän päivän haasteisiin ei ehkä löydy tänään, ehkä ei vielä huomennakaan. Hän samoin kertoo meille, kuten teki niin läpi elämänsä ja toimintansa, että parhaat vastaukset mitä meille tarjotaan, kuten edistyksellisyys, ovat vaikeita: ne ovat niitä, mitkä ovat taistelemisen arvoisia.
Se, mitä tavoittelemme, on parempi, oikeudenmukaisempi ja rauhanomaisempi maailma. Olemme nyt saapuneet risteyskohtaan vanhan sodanjälkeinen maailman ja uuden maailman välissä.
Peruskysymykset, mistä meidän täytyy taistella, ovat pysyviä - sosiaalinen oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja tasa-arvo, kestävä kehitys sekä vapaus, demokratia ja rauha. Mutta säälimätön ja kiihtyvä on muutos, sen moninaiset ja radikaalit muodot, usein ennalta arvaamaton esiintyminen, ja pelkästään useiden kriisien laajuus, on hämmentävää. Ja yhä suurempi on paine niitä ennennäkemättömiä saavutuksia kohtaan, mitä me edistykselliset olemme rakentaneet ja saavuttaneet useiden vuosikymmenien aikana.
Kolmen viime vuosikymmenen aikana ihmiskunta on saanut aikaan yhteiskunnassa voimakkaita ja kauaskantoisia dynaamisia muutoksia talouden, sosiaaliasioiden, kulttuurin ja politiikan alueilla. Näiden alojen dynamiikka, niiden välinen vuorovaikutus ja vaikutukset yhteiskuntaan ja planeetallamme, tempaavat meidät yhä nopeammin muuttuvaan maailmanmenoon, jossa muutos on itseään vahvistava. Näihin prosesseihin sisältyy vahvoja uusia riskejä samoin kuin paljon kiehtovia uusia tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Poliittisesta näkökulmasta tämän muutoksen hallitseminen siten, että rakennamme maailmaa paremmaksi arvo-pohjaiseen järjestelmään perustuen, ja sellaiseksi, että tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vapaus ja rauha ovat ytimessä, on tulossa uskomattoman monimutkaiseksi - ja tavoitteet yhä vaikeammaksi saavuttaa. Se on mahdollista vain löytämällä uusi edistyksellisen politiikan johtamisen muoto, mikä mahdollistaa sen, että sosiaalidemokraatit ovat tulevaisuudessa kykeneviä turvaamaan tämän arvo-pohjaisen järjestelmän jatkuvasti muuttuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa. Muutoin, jos epäonnistumme jatkuvasti tässä tehtävässä, sosialidemokratia on vaarassa jatkaa rakenteellista taantumista ja on riski sen muuttumisesta poliittiseksi vähemmistöliikkeeksi ja lopulta ajautumisesta poliittiseen marginaaliin.
Surullinen ja erittäin huolestuttava tosiasia on, että suurimmassa osassa maistamme yhä harvempi nuori on kiinnostunut liittymään liikkeeseemme ja näkemään sosialidemokratian olennaisena osana tulevaisuutta rakentavaa politiikkaa. Tämän pitäisi olla meille kaikille ankara herätys.
UUDISTUVA MAAILMA
Maailma, missä elämme, on kokemassa syvän muodonmuutoksen. Tämä prosessi, mikä on käynnissä ja käsittää muutakin kuin globalisoituvan kaupan ja investointitoiminnan, on todellakin tuottanut huomattavia hyötyjä, kun sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet pois äärimmäisestä köyhyydestä. Ei voi olla epäilystäkään siitä valtavasta edistymisestä, mihin globalisaatio maailmanlaajuisesti koko ajan vaikuttaa.
Kuitenkin, riittävien ja edistyksellisten sääntöjen puuttuessa, globalisaatio myös pahentaa joitakin kapitalismin kaikkein tuhoisimpia vaikutuksia.
Itse asiassa usein näyttää siltä, poliittinen järjestelmä ja käytäntö - kansallisvaltiot, nykyinen alueellinen ja maailmanlaajuinen integraatio ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta - ovat osoittautumassa kykenemättömiksi hallitsemaan maailmanlaajuista muutosta kansalaisten hyväksi. Vaikka tämä kyvyttömyys hallita nykyistä muutosta on huono uutinen kaikille poliittisille voimille - progressiivisille, konservatiivisille, ja keskustalaisille yhtälailla - se on erityisen haastavaa nykypäivän sosiaalidemokratialle.
Sosialidemokratia poliittisena liikkeenä kiittää olemassaolostaan sitä, että historia harvoin, jos koskaan, toimii tavallisten ihmisten hyväksi, ellei sitä ohjata ja muokata määrätietoisella ja arvopohjaisella poliittisella väliintulolla. Teollisen vallankumouksen alkuaikana, jolloin talouden uudistamisen hedelmät jäivät vain muutamille, kun taas monet kokivat vaikeuksia ja riistoa, on varmasti antanut meille hyvän oppitunnin.
Silti sosialidemokratia onnistui vastaamaan haasteeseen. Menestyksemme - ilmentymän sellaiset saavutukset kuten hyvinvointivaltio - muutti historian kulkua ja todellakin mahdollisti teollisen ajan kehittymisen sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tämä lupaus, mikä vahvistaa kansalaisten ja yhteisöjen asemaa suhteessa historiaan, on aivan perustava meidän poliittiselle identiteetille. Visiomme onkin aina ollut kunnianhimoisempi ja kaukonäköisempi kuin meidän kilpailijoidemme on ollut.
Sosialidemokraatit eivät kauan halua sopeutua yhteiskunnan dogmaattisiin vaateisiin, vaan pyrkivät muovaamaan historiaa itse siten, että yhteiskunnasta tulee oman kohtalonsa mestari. Silti, kun epäonnistumme tässä tavoitteessa, identiteettimme on menetetty. Vielä pahempaa, ellei sosialidemokratia onnistuu tuottamaan lupauksensa mukaisesti muotoiltua historiaa, yhteiskunta altistuu arvaamattomalle inhimilliselle kehitykselle ilman suojelua ja siten uhkaa sen olemassaololle. Valitettavasti tämä näyttää olevan juuri sitä, mitä tapahtuu tänään osana jatkuvaa yhteiskunnan muodonmuutosta.
Nykypäivän maailmantaloudessa esimerkiksi rahoituksen ja talouden dynamiikka ovat yhä ennakoimattomampia, ja kapitalistismin kriisit ovat yhä tuhoisempia ja useammin toistuvia. Talouden muutokset näyttävät tulevan häiriöille alttiiksi jopa tunneissa. Usein näemme jopa hyvin toimivien ja tuottavien yritysten teollisuustyöpaikkoja suljettavan. Tuhannet työntekijät menettävät laadukkaat työpaikkansa ja heidät työnnetään työttömyyteen tai epävarman silpputyön alueelle.
Koska kansallisten järjestelmien tulonsiirrot ovat osoittautumassa yhä riittämättömämmiksi - ei vähiten kasvavan maailmanlaajuisen veronkierron ja veropetosten vuoksi - yhteiskunta on yhä enemmän jakautumassa voittajiin ja häviäjiin.
Vaikka konservatiivit saattavat päästä pälkähästä vetoamalla siihen, että markkinat ovat väistämättä alttiita satunnaisille prosesseille ja rakennemuutoksille, sosiaalidemokraatit nähdään uskottavina vain, jos he onnistuvat tehokkaasti torjumaan markkinoiden epäonnistumisen seurauksia.
Digitaalinen vallankumous on toinen esimerkki. Samanaikainen mullistavien uusien tekniikoiden syntyminen ja leviäminen kuten mobiililaajakaista, suuridata ja tekoäly, muokkaavat yhteiskuntia ja talouksia perusteita myöten. Paitsi, että ne tuottavat valtavia voittoja taloudellisessa tehokkuudessa ja tuottavuudessa, tällaiset teknologiset edistysaskeleet ovat jo alkaneet purkaa vakiintuneita taloudellisia ja työmarkkinamalleja. Liian usein kivuliaat siirtymät ovat "vanhoja" ja "uusia" työpaikkoja, ja seurauksena ovat menetykset yhteiskunnan sosiaalisessa turvallisuudessa.
Vaikka neo-liberaalit saattavat väittää, että tällainen häiriö on välttämätön ja toivottava, ”jaettaessa kortit uudelleen”, sosiaalidemokraatit ovat luotettavia vain, jos he onnistuvat varmistamaan, ettei ketään jätetä näissä tilanteissa vaille huolenpitoa.
Hämmennys, mitä sivilisaatiomme parhaillaan kohtaa, liittyy maailman uuteen (epä) järjestykseen. Vaikka maailma on vapautunut lopullisesti kolonialismin kahleista ja vastakkainasettelu idän ja lännen välillä avaa tietä globaalille oikeudenmukaisuudelle ja yhteiselle hyvinvoinnille, maailman nykytila kuvataan sisäisesti epävakaaksi ja turvattomaksi. Jatkuvat pakolaisten ja maahanmuuttajien liikkeet, islamilainen terrorismi ja mahdollisuus uusiin laajamittaisiin aseellisiin konflikteihin kuvaavat tilannetta valitettavan hyvin.
Maailman kyvyttömyydestä kitkeä syyt yhä suurempien massiivisten muutto- ja pakolaisvirtojen syntymiselle ympäri planeettaa, ja epätoivoinen kyvyttömyys hallita näitä kriisejä siellä, missä niitä esiintyy, ei tuota vain valtavia inhimillisiä kärsimyksiä, vaan tarjoaa erityisen synkän kuvan kollektiivisen järjestelmän poliittisesta epäonnistumisesta.
Vaikka kansallismieliset vähättelevät tätä ja korostavat kansallisvaltiota viimeisenä ”turvarajana”, sosialidemokraatit voivat säilyttää kunnioituksensa vain siten, että taistellaan kollektiivisesti ja rajat ylittävästi ihmisoikeuksien puolesta säädyllisesti ja maailmanlaajuisesti.
Mitä kauemmin nämä muutokset voivat jatkua tarkistamatta/arvostelematta, sitä enemmän lopullinen katastrofi on konkreettisesti mahdollista. Vuosikymmenten jälkeen laajamittainen ekosysteemien saastuminen sekä rajaton luonnonvarojen hyödyntäminen, erityisesti kehitysmaissa, alkavat iskeä takaisin ekosysteemin muutoksena.
Myrskyt tuhoavat koteja ja elinkeinoja, kuivuus tuhoaa karjan ja viljelykasvit, ja makean veden puute on johtamassa konflikteihin, mitkä eivät kuulu tieteen, vaan reaalielämän piiriin. Vaikka jotkut saattavat vain sulkea silmänsä ilmastonmuutokselle, sosiaalidemokraatit tietävät, että on aika toimia kun yhteiskunnat, joiden hyvinvointi on se, mikä antaa meille merkityksen, ovat vaarassa joutua tuhotuksi.
EDISTYKSELLISEN POLITIIKAN KRIISI
Tarkkailemalla kuinka ”järjellinen” olemassaolo - vauras ja rauhanomaisesti tasavertainen yhteiskunta - on uhattuna, olemassaolo, sosiaalinen demokratia voi selvitä vain ottamalla hyökkäävän asenteen ja alkamalla taistelun. Uskomme, että on korkea aika ryhtyä tähän.
Länsimainen demokratia on puolustuskannalla ja ”näennäis”-demokratiat valtaavat alaa kaikkialla maailmassa. Pelkäämme, että monet kansalaiset ympäri maailma ovat menettäneet uskonsa ideaan avointen yhteiskuntien ja demokraattisen politiikan kykyyn tuottaa perusteet kunnon elämälle ja paremmalle tulevaisuudelle. Sen sijaan populismi ja nationalismi valtaavat alaa, tämä huipentui äskettäin historiallisesti suuressa tapahtumassa Brexit.
Suurimmat EU-maat ovat yhä itsevaltaisempia ja autokraattisempia ja epädemokraattisia. Yhdysvalloissa avoimesti muukalaisvihamielinen ja protektionistinen puhe ja populismi, kuten Donald Trump toimii, omivat julkisen tilan. Mielestäni on väistämättömiä merkkejä siitä, että populistien nousu on rakenteellisesti periytynyt useista globalisaation hallitsemiseen liittyvistä politiikan epäonnistumisista.
Elleivät sosialidemokraatit lunasta lupausta muotoilla historiaa tarpeiden mukaan, ja kuinka on yhteiskuntia ennen elvytetty, pelkäämme, että historia saattaa taantua ja maailma laskeutua takaisin pimeällä keskiajalle. Olkaamme siis uudistavia sosialidemokraatteja, suojelkaamme ja puolustakaamme inhimillisen yhteiskunnan ihanteita, ja taloutta, mikä kannattelee meitä ja lastenlapsiamme.
Mitä tällainen uudistaminen tarkoittaa yksityiskohtaisesti, ei ole helposti eriteltävissä. Erityisesti liike, mikä on on hidasliikkeinen – ja laaja sekä myös heterogeeninen, kuten meidän on, erikoislinjausten määrittely voi olla pelastajana. Tämä vaatii tilaa ja analyysia enemmän kuin artikkeli aikakauslehdissä; innovatiivista, avointa yhteistyötä, osallistavaa ja jatkuvaa prosessia - nämä asianmukaisesti suunniteltuina ja käyttöön otettuina. Se, mitä me olemme tässä esittämässä, on yksinkertaisesti ehdotuksia. Käsillä oleva tehtävä on epäilemättä tarkasti vaarin otettava.
Ennen kaikkea, koska se pakottaa meidät ymmärtämään omat virheemme ja halumme oppia niistä. Lähimenneisyydessä olemme epäonnistuneet liian usein tuottamaan sitä, millä edistetään luottamusta niihin yhteiskunnallisiin ihanteisiin, joita puolustamme, kuten tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja tekemällä vähäisiä uudistuksia, jotka eivät olleet vakaumukseen perustuvia tai välttämättömiä, ja joita tavoiteltiin yhteistyössä oikeiston kanssa. Ja ne, mitkä vesittyivät osana epäkelpoa liittoutumaa.
Joskus, kolmannen tien kokeilu ja Neue Mitte politiikka, on jopa otettu merkkinä, että olemme menettäneet poliittisen kunnianhimomme, halumme muuttaa historian kulkua ja sen sijaan muuttumassa sellaiseksi, kuin mikä tahansa poliittinen toimija, joka yrittää myydä asiaansa puuhastelemalla historiallisella menestyksellä. Ja vielä pahempaa, menestyksemme on kompuroinut usein, vaikka pyrimme oikeisiin tavoitteisiin hyvinkin päättäväisesti. Toistan: meidän on tunnustettava, että emme pysty saamaan tuloksia samaan aikaan, kun päätöksenteko on tulossa painajaismaisen moniulotteiseksi, kun siihen sisältyy samalla useita hallinnon tasoja - jotka usein ovat osoittautuneet tehottomiksi.
Meidän taistelumme maailmanlaajuisen oikeudenmukaisen verotuksen saamiseksi, jossa edistyminen on todella hidasta, on tästä hyvä esimerkki. Tätä taustaa vasten on selvää, että sosialidemokratia vaatii ajattelutavan muutosta selviytyäkseen poliittisena liikkeenä, ja voi näin säilyttää mallin avoimen, oikeudenmukaisen ja demokraattisen yhteiskunnan.
Alla olevassa tekstissä pyrimme tarjoamaan joitakin alustavia opasteita siihen, miltä menestyksekäs tulevaisuuden sosialidemokratia voisi näyttää.
5
RENEWING PROGRESSIVE POLITICS IN THE AGE OF GLOBALISATION
Helpottaaksemme sosiaalidemokratian uudistumista pidämme kahta tavoitetta ensiarvoisina merkitykseltään. Ensinnäkin, sosialidemokratian on elvytettävä pyrkimys muuttaa historiaa. Sen sijasta, että pyrkisimme säilyttämään ”sen” - vaikka muutospaineet, joiden parissa elämme nykyään, ovat todennäköisesti voimakkaampia, kattavampia ja vaarallisempia kuin me mahdollisesti toivomme niiden olevan.
Tämä edellyttää käsitteellisiä työkaluja, joiden avulla voimme hallita maailman monimutkaisuutta ja ohjata oikeaan suuntaan. Tällöin tavoitteenamme ei saa olla pysähtyä tai peruuttaa kehityksen suuntaa, minkä näemme tänään. Pikemminkin tavoitteenamme täytyy olla muuttaa globalisaation logiikkaa, jotta sen eduista voidaan hyötyä ja minimoida sen kielteiset vaikutukset.
Meille kestävän kehityksen käsite on, mitä sen tuleekin olla, kulmakivi pyrkimyksessä hahmoteltaessa kokonaisvaltaista ja normatiivista asialistaa yhteiskunnalliseen uudistamiseen, talouden uudistamiseen ja ympäristönsuojeluun. Tämän kaikenkattavan tavoitteen takana on enemmän kuin viimeaikojen muotoilu sen koko laajuudessaan: "Kestävä kehitys edellyttää maailmaa, jossa taloudellinen kehitys leviää laajalle; (...) sosiaalista luottamuspääomaa vahvistetaan politiikalla, mikä vahvistaa yhteisöä; ja ympäristö on suojattu ihmisen aiheuttamalta turmelemiselta [... ja sitten muotoillaan visio ...] sosiaalisesti osallistava ja ympäristön kannalta kestävä kasvu "1).
Tässä kirjoituksessa ajatus kestävästä kehityksestä edellyttää, että kolme toisiinsa liittyvää ulottuvuutta on oltava tasapainossa kehitettäessä ihmisyhteisöjä, ja se tarjoaa ohjeita siitä, mitä periaatteita tämä tarkoittaa:
• sosiaalinen kestävyys: yhtenäisyyttä korostava yhteiskunta, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja hyvinvointiin kaikille, ja jossa sosiaaliset siteet uudistetaan jatkuvasti harjoittamalla politiikkaa, joka yhdistää tulokkaita, edistää sosiaalista liikkuvuutta ja parantaa kansalaisten demokraattista osallistumista.
• taloudellinen kestävyys: siirtyminen edistykselliseen talouteen, jota hallinnoidaan vakauden periaatteella ja siten, että pitkän aikavälin hyvinvointi on etusijalla suhteessa lyhytaikaisen voiton tavoitteluun, ja missä riiston muodot on rajattu kunnioittamalla demokratian periaatteita taloudellisissa prosesseissa.
• ympäristön kestävyys: taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden organisointi tavoilla, jotka tekevät niistä luonnontalouden kannalta kestäviä, ja yhdistettynä ympäristön ”hallintaan” siten, että pyritään minimoimaan haitallisia häiriöitä ekosysteemiin ja siten mahdollistetaan niiden jatkuva uudistuminen.
Yhdymme siihen ajatukseen, että seuraamalla kestävän kehityksen logiikkaa se sallii uudistavalle poliittiselle päättäjälle mahdollisuuden nostaa globalisaatio tasolle, mikä on paljon nykyistä miellyttävämpi unohtamatta
sen potentiaalisia positiivisia vaikutuksia.
Toisistaan riippuvien tavoitteiden synerginen vaikutus, mitä menettely rohkaisee, eli sosiaalinen,
taloudellinen ja ympäristön kestävyys, ei suinkaan ole poliittinen innovaatio itsessään.
Kuitenkin, tekemällä tällainen tasapainotus - hallitsemalla monimutkaisuutta sen sijasta, että jättää sen huomiotta - lähtökohtana päätöksenteko, sen etuna on, että samanaikaisesti luonnon monimutkaisuus ja globalisaation ristiriitainen dynamiikka tunnistetaan ja hallitaan tehokkaasti.
1) Jeffrey Sachs (2015): The Age of Sustainable Development, Columbia University Press, New York, p. 3
Tämä tekee taloudellisesta kasvusta, ympäristönsuojelusta ja sosiaalisesta kehityksestä erottamattomia osia samassa taistelussa, sen sijaan, että ne esitettäisiin vaihtoehtoina tai ongelmina.
Toiseksi, meidän täytyy rakentaa uudelleen kyky taistella tehokkaasti meidän ihanteidemme puolesta. Ottaessamme muutoksen käyttöön kestävän kehityksen logiikan globalisaation aikana, edistyksellisten toimijoiden kollektiivinen liike on ensiarvoisen tärkeää.
Aikana, jolloin kansallinen politiikka menettää kykynsä tuottaa tuloksia, meidän täytyy ymmärtää tämä harjoitus välttämättä kansainvälisenä hankkeena. Ja uskomme edelleen, että tällainen kollektiivinen liike on mahdollista - huolimatta sosialidemokratian äskettäisestä ”poismenonuhkasta”, mikä liittyy saamaamme tukeen ja jäsenyyteen.
Ilmeisesti kansalaiset maailmanlaajuisesti - riippumatta sijainnista, yhteiskuntaluokasta tai etnisestä taustasta – ja käsin kosketeltavasti, kokevat enemmän konkreettisia yhteisiä asioita kuin koskaan ennen, koska niihin vaikuttavat samat globalisaation voimat. Sosialidemokraattien tarvitsee aktivoida tällainen kollektiivinen tietoisuus ja rakentaa ylikansallinen yhteisö, joka on yhtenäinen ja tarpeeksi tehokas noustakseen kestävän kehityksen veturiksi.
Tämän yhteisön rakentaminen edellyttää uutta tasapainoa, toisaalta sen varmistamista, että
progressiiviset poliittiset puoluejärjestöt rakentavat vahvemman kapasiteetin ja oikeutuksen määritellä poliittisia ohjelmia, suunnitelmia tai kannanottoja, ja toisaalta, jotka takaavat, että nämä ovat seurausta jatkuvasta, kattavista ja osallistavista prosesseista.
Toisin sanoen, vaikka puoluejärjestöjen on säilytettävä perinteinen rooli liittäessään sosiaaliset kamppailut yhtenäisiksi poliittisiksi ohjelmiksi, niiden tulee myös verkottua ja pysyvästi tarjota useita ja avoimia, helposti käytettäviä kanavia kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan käyttöön ja niille, jotka haluavat kiinnittyä liikkeeseen, myötävaikuttaa puolueessa, vaihtaa ideoita ja mobilisoida kansalaisia.
Nämä kanavat voidaan rakentaa ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen sekä ajatushautomoiden ja korkeakoulujen tai erilaisten aihekohtaisten foorumien ympärille. Niitä voidaan luoda puoluerakenteen ulkopuolelle – vaikkakin linkitettynä - muodolliseen puoluerakenteeseen.
Tämä synnyttää uuden, jatkuvan yhteyden edistyksellisten poliittisten järjestöjen, progressiivisen kansalaisyhteiskunnan ja tavallisten ihmisten välille. Ja on jatkuvasti varmistettava, että edellinen ei menetä rooliaan jälkimmäiselle. Puolueet, mitkä eivät kykene vastaamaan näihin odotuksiin tulevaisuudessa, jäävät yhä enemmän sivuun ja vaille huomiotta erityisesti nuorempien sukupolvien joukossa. Tällaisten prosessien pitäisi tulla normiksi kaikilla poliittisen elämän tasoilla paikallisesta globaaliin. Euroopan tasolla se edellyttää myös Euroopan sosialidemokraattisen puolueen (PES) valmiuksien ja roolin vahvistamista määriteltäessä poliittista näkemystä ja ideoita tiiviissä yhteistyössä kansallisten osapuolten ja sen eurooppalaisen parlamenttiryhmän kanssa.
Tämän ei pitäisi koskea vain eurooppalaisen ulottuvuuden politiikkaa. PES:n tulisi myös tarjota uusia ja tehokkaita alustoja, joiden varassa kansalliset puolueet voivat työskennellä aktiivisesti yhdessä koskien kansallisen politiikan kokemuksia ja ratkaisuja, jotta voidaan koota ja jakaa tietoa ja parhaita käytäntöjä kentälle. EU:n parlamenttiryhmä voi osaltaan edistää tällaista lähestymistapaa vahvistamalla yhteydenpitoa ja perustamalla rakenteita ja suhteita ja lisäämällä vuorovaikutusta kansallisten parlamenttien jäsenien kanssa. Lopulta tämä pitäisi tuottaa paljon parempi politiikan johdonmukaisuus kansallisten ja
Euroopan tasojen välillä, mikä on ratkaisevan tärkeää, jotta progressiivinen politiikkaa voi onnistua.
Edistyksellisten voimien tulee myös uudelleen rakentaa maailmanlaajuisia valmiuksia työskennellä yhdessä. Sosialidemokraattien on alettava ottaa edistyksellisen politiikan maailmanlaajuisessa vuoropuhelussa paljon aktiivisempi rooli ja rakentaa tehokkaampia alustoja harjoittaa maailmanlaajuista yhteistyötä muiden edistyksellisten voimien kanssa ympäri maailmaa. Tämä ei tule lähitulevaisuudessa johtamaan yhteisiin ohjelmiin, mutta kaikki samaan suuntaan vievä poliittinen toiminta on enemmän kuin tervetullut. Ei ole epäilystäkään siitä, että pitkällä tähtäimellä tämä tulee olemaan välttämätöntä.
TRANSFORMATIONAL PROGRESSIVE POLITICS
Globalisaation aiheuttaman edistyksellisen asialistan sisältö lyhyesti: muutos on edessämme.
Emme väitä, tässä vaiheessa ja tällä kirjoituksella, tarjoavamme suunnitelmaa muutosohjelmaksi. Voimme kuitenkin ehdottaa useita tasoja koskevaa uudistavaa politiikkaa, jolla meidän mielestämme on merkitystä ja mikä on välttämättömiä tulevaisuuden sosialidemokratialle.
TRANSFORMATIONAL LEVEL 1
* Reiluun ja hallittuun globalisaatioon
Yleisenä periaatteena: edistyksellisten voimien on varmistettava, että taloudelliset järjestelmät tulevat tiukasti uudelleen kiinnitetyiksi yhteiskuntaan, jotta voidaan parantaa kaikkien ihmisten elämänlaatua, ja että tämä koskee kaikkia tasoja paikallisesta globaaliin. Tämä koskee erityisesti tiettyjä talouden aloja, ennen kaikkea globaalia finanssialaa. Se vaatii merkittäviä vaiheittaisia muutoksia, millä vahvistetaan maailmanlaajuista rahatalouden hallintoa, rakenteita ja sääntöjä.
Edistyksellisten politiikkatoimijoiden on vaadittava oikeaa globaalia tasapainoa pääoman ja työvoiman välille, kuten teimme kauan sitten kansallisvaltioissamme. Globalisaation on lakattava olemasta monikansallisten yritysten leikkipaikka, kun poliitikot ja kansalaiset vaatimuksen valjastamisesta asettavat.
Voidaan edetä perustana olemassa olevat instituutiot ja määräykset, kuten kauppasopimukset, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet (UNSDGs). Myös luomalla uusia maailmanlaajuisia välineitä kuten World Financial Register, millä voi nujertaa globaalia veronkiertoa, ja muut toimet, joilla oikeudenmukaista ja poliittisesti hallittua globalisaatiota voidaan viedä eteenpäin tulevaisuuteen, on huomattavasti uudelleen määriteltävä.
Minkälaista muutosta tämä tarkoittaisi?:
Finanssitalous irrotetaan reaalitaloudellisesta toiminnasta ja tulee tiukan sääntelyn kohteeksi, ja spekulatiivista, talouteen epävakautta aiheuttavaa finanssiliiketoimintaa asianmukaisesti verotetaan.
Ulkomaille sijoitetut verokeskukset pitää vähitellen tyhjentää ja palauttaa lähes seitsemän
biljoona euroa osaksi normaalia taloutta palvelemaan todellista taloudellista toimintaa ja varmistamaan oikeudenmukainen verotus näille liiketoimille. Kansainvälinen kauppa - keskeisten kansainvälisten työnormien kanssa - ei enää kukoista vilpillisestä sosiaalisesta kilpailusta nousevilla eduilla, vaan reilun kaupan periaatteesta tulee normi.
TRANSFORMATIONAL LEVEL 2
- Kestävä kehitys
Edistyksellinen arvopohjainen näkemys yhteiskunnasta täytyy perustua yhteisesti (universaalisti) jaettavalle ja sitovalle konseptille. Tähän sopii parhaiten nykyaikainen versio kestävästä kehityksestä. Siinä hyödynnetään olemassa olevaa ja erittäin relevanttia YK:n asialistaa Kestävän Kehityksen Tavoitteet 2030, mikä sisältää kunnianhimoisen tavoitteen "maailman muuttamisesta".
Määrittelemällä ankarat tavoitteet, mitkä käsittävät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat kehittämiselle, jotka ovat yhtälailla ajanmukaisia kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden kannalta. UNSDG:n asialista tarjoaa historiallisen mahdollisuuden ankkuroida todella edistyksellinen näkemys inhimillisestä kehityksestä kansallisen politiikan tekemiseen maailmanlaajuisesti.
Kuitenkin sen täytäntöönpano on parhaimmillaankin epätasaista, ellei sitä voida vahvistaa
ainakin kolmella tavalla: suurimpien talousmahtien täytyy ottaa sen toteuttaminen vakavasti ja osoittaa etenemistapa. Eikä vähiten EU:n, missä vahva kestävän kehityksen strategia on pahasti myöhässä.
UNSDG:n asialista pitäisi olla säännöllinen osa G20 huippukokouksia: mittaaminen ja keskustelu täytäntöönpanon edistymisestä; kansallisvaltioita kaikkialla pitäisi rohkaista asettamaan määrällisiä ja
mitattavissa olevia kansallisia tavoitteita kunkin tavoitteen ja osatavoitteen osalta.
Tämä pitäisi yhdistää kannustimiin, jotta saadaan tarvittavat taloudelliset resurssit tavoitteiden toteuttamiseen, erityisesti YK:n Kehitysohjelman toteutukseen ja Maailmanpankin otto- ja antolainaukseen kehitysmaissa. Ja asianmukaisiin investointistrategioihin ja toimeenpanovälineisiin kehittyneissä maissa - kuten pitäisi olla tilanne myös EU:n European Fund for Strategic Investment (EFSI) -rahaston sijoituksissa.
Mitä tämä muuttaisi?: 193 YK:n jäsenmaata pyrkii noudattamaan yhteistä kehityksen muutosohjelmaa ja sen tavoitteita laajalla skaalalla käsittäen tavoitteita kuten täystyöllisyys, köyhyyden ja nälän poistaminen, tai kestävän periaatteen mukainen tuotanto- ja kulutus, jotka on saavutettava vuoteen 2030 mennessä.
EU on oltava johtava ja inspiroiva voima tällä tiellä maailman muuttamisessa. Tulee parantaa omien kansalaisten elämänlaatua ja osoittaa, että pyrkimys aidon kestävän kehityksen aikaansaamiseen johtaa samalla parempaan taloudelliseen suorituskykyyn, sosiaaliseen koheesioon ja oikeudenmukaisuuteen, ja tuloksena on ympäristön säästyminen.
TRANSFORMATIONAL LEVEL 3
- Talouden rakennemuutos
Emme voi jatkaa nykyisellä mallilla uuteen kestävän kehityksen vaiheeseen. Meidän täytyy uudistaa ja käynnistää taloudellinen moottori, mitä uhkaa pysähtyminen, eikä vähiten Euroopassa. Kahdeksan vuotta talouskriisin alkamisen jälkeen Euroopan talouspolitiikka on epäonnistunut saamaan aikaan täysimittaista elpymistä.
Euroalue ei ole vielä päässyt ulos metsästä, koska useat taloudet pysyvät heikkoina monien kuristusvuosien (austerity) jälkeen, ja Euroalueen kehittäminen todelliseksi talous- ja rahaliitoksi on pysähdyksissä. Tuotannolliset julkiset investoinnit, eivät vain investoinnit infrastruktuuriin, vaan myös sosiaaliset investoinnit, on tarpeen perustella uudelleen ja käynnistettävä osana kunnianhimoista Euroopan investointistrategiaa, mikä on elintärkeää kestävälle kasvulle.
Euroopassa tämä edellyttää, että edistykselliset toimijat avoimesti ja aktiivisesti haastavat vallitsevan talouspolitiikan paradigman toimivuuden. Jopa vahvempi EFSI, kuten nyt Euroopan komissio on ehdottanut, on vain osa ratkaisua, kun kansallisia julkisia investointeja olisi myös vahvistettava.
Havaittakoon, että vallitsevat talousperiaatteet ovat jo kauan sitten irrottaneet kapean budjettipolitiikan laajempien taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden huolenaiheista, ja ne on siis uudistettava kasvun ja työllisyyden työkaluksi. Tämä on muuten ajamassa Euroalueen hautaan ja sen myötä viemässä EU:n samaan poliittisena hankkeena.
Mitä uutta tästä seuraisi?: paljon korkeampi investointimäärä ja vahvempi talouskasvu luo
miljoonia uusia työpaikkoja ja nostaa kymmeniä miljoonia eurooppalaisia pois köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen tilanteesta ensi vuosikymmenellä.
Kohdennetut investoinnit muuttavat Euroopan maailman johtavaksi uusiutuvien energialähteiden
ja energiatehokkuuden toteuttajaksi, ja samalla nostetaan merkittävästi julkisen koulutuksen laatua.
TRANSFORMATIONAL LEVEL 4
- Enemmän kuin BKT
Taloudellisen suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittaaminen ”yli” BKT:n, mikä on yleisin mittari päätöksenteon perusteena, on arvioitava suhteessa kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tehtävä uusi näitä tarpeita palveleva mittaristo. Vaikka ei ole tarkoitus viedä tätä UNSDG asialistalle, uskomme, että tällainen
lähestymistapa edellyttää radikaalisti erilaista tapaa mitata vaurautta ja hyvinvointia.
Stiglitz-Sen-Fitoussi raportin 2009 (2) suositukset tässä asiassa ovat edelleen voimassa ja niitä
tulisi käyttää pohjana uudistettaessa Euroopan unionin käyttämiä mittareita, ja minkä
seurauksena niistä pitäisi tulla erottamaton osa kestävän kehityksen strategiaa. Muu maailma
olisi kannustettava seuraamaan perässä.
Mitä uutta tästä seuraisi?: Painopiste tulee siirtymään taloudellisen suorituskyvyn mittaamisesta ihmisten hyvinvoinnin mittaamiseen, mukaan lukien koulutus, terveys- tai sosiaaliset kysymykset.
Julkinen politiikka ja kauppasopimukset tulee käsitellä osana näiden kriteerien joukkoa tässä mittauksessa. Siten torjutaan nykyinen ongelma, että julkiset säädökset voivat kannustaa taloudellisen kasvun muotoja ja vaurauden luomista, mikä tuottaa epätasa-arvoa, ei vähennä sitä, ja johtaa suurempaan ympäristön pilaantumiseen, eikä vähennä sitä, tai alentaa hyvinvointia, ei lisää sitä.
TRANSFORMATIONAL LEVEL 5
- Elämän laatu
Elämän laatu - minkä määrittely käsittää koko joukon tekijöitä, kuten mahdollisuus kunnolliseen lastenhoitoon, koulutukseen, tasapainoiseen työ-elämään, laadukkaisiin työpaikkoihin koko elinkaaren aikana ja siitä saatavaan kunnon palkkaan, ja sosiaalisiin oikeuksiin, yhtäläisiin oikeuksiin riippumatta sukupuoli-identiteetistä, rodusta tai sukupuolisesta suuntautumisesta, mahdollisuus laadukkaisiin terveys- ja sosiaalipalveluihin ja kulttuuritoimintaan; mutta myös turvaan fyysisesti, tai hyvään hallintoon ja terveeseen demokratiaan – täytyy olla standardi kaikille.
Edistyksellisten on hylättävä maailma, missä todellinen elämänlaatu pysyy parhaimmillaan kaukaisena toivona valtaosalle maailman ihmisistä, ja jopa yli puolelle eurooppalaisista. Tämä tarkoittaa, että meidän täytyy antaa uudistettu merkitys ja relevanssi käsitteelle tasa-arvo, mikä ylittää materiaalisen varallisuuden jakautumisen ja sen tason - vaikka tämä tietysti edelleen on olennainen osa tätä yhtälöä. Meidän täytyy muuttaa vallitseva paradigma.
Elämän laadun ei pitäisi riippua talouskasvusta, tai sitä käsitellä vain kustannustekijänä, vaan
pitää tärkeänä varantona yhteiskunnan hyvinvoinnille. Maat, joissa on korkea ja laajasti jaettuja elämän laadun tekijöitä niiden asukkaille, ovat yleensä parhaiten suoriutuvia kansoja myös taloudellisesti.
Mutta miten siirtyä sanoista poliittiseen toimintaan? Elämän laadun käsite tulee muuttaa vahvaksi poliittiseksi käsitteeksi, se on kohdistettava ja mitattava. Joissakin yhteisöissä tämä on jo tehty ja on siis helppo muidenkin ottaa käyttöön.
Mutta paljon on vielä muuta tehtävää. Laatu on tehtävä mitattavaksi kaikissa eri ulottuvuuksissa, koulutuksen kautta työllisyyteen ja terveyteen: se on toiminnallinen poliittinen tavoite, mitä edistykselliset voivat sitten käyttää sekä sitoutua siihen.
Mitä uutta tämä merkitsisi: ajan mittaan julkinen keskustelu ja poliittinen diskurssi muuttuu, ja niiden kanssa muuttuu yleinen asenne ja arviointi, mitä kuuluu hyvään julkiseen politiikkaan, mikä palvelee tavallista ihmistä. Monimutkaisuus päätöksenteossa on tuotava olennaiseen - ymmärrettävä, helposti mitattava ja konkreettinen - ne ovat merkityksellisiä ihmisille yleensä jokapäiväisessä elämässä.
Tämä suosii edistyksellistä politiikkaa verrattuna siihen, kuten tiedämme, mikä todella vähentää
elämän laatua, sen sijaan, että parantaisi sitä, riippumatta siitä, onko tämä politiikka perinteisen
oikeiston tai populistien tuottamaa. Kiinnittämällä laadun ulottuvuus monenlaisiin politiikan ulottuvuuksiin
odotukset muuttuvat ja tällainen politiikka on huomattavasti tehokkaampi saavuttamaan lopullisen tavoitteen käsittäen kokonaiskonseptin: tasa-arvoa kaikille.
2)Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress, 2009 (www.stiglitzsen-fitoussi.fr)
TRANSFORMATIONAL LEVEL 6
- Reilua vaurautta ja tuloksen jakautuminen
Yksi silmiinpistävä ja sietämätön seuraus talous- ja finanssialan globalisaatiosta on ollut selvä räjähdys varallisuuden keskittymisessä ja eriarvoisuuden kasvu kaikkialla maailmassa, ja taloudellisten voima-alueiden välillä.
Tämä kehitys on laajentunut viime vuosina merkittävästi. Johtavat asiantuntijat kuten Joseph Stiglitz tai Thomas Piketty, osoittavat, että eriarvoisuus on ”imeytynyt” meidän sosiaalisiin rakenteisiimme. Sen merkittävä väheneminen vaatii meitä tutkimaan kaikkia tekijöitä yhteiskunnassamme, kuten on esitetty tasolla 5.
Konkreettisemmin: oikeudenmukainen tuloksen jakaminen ja entistä eettisempi, kohtuullinen osuus varallisuudesta täytyy olla olennaisesti saavutettavissa, muun muassa muuttamalla veropolitiikan lähestymistapoja kansallisella ja eurooppalaisella ja globaalilla tasolla tasa-arvon ja hyvinvoinnin hyväksi.
Tätä olisi tuettava pysäyttämällä kokonaan veropetosten ja veronkierron erittäin haitalliset käytännöt, ja siten myös samalla nostaa verotuloja ja julkisten toimijoiden tarvittavia resursseja muuttamaan taloudellisia ja sosiaalisia järjestelmiä edellä esitetyllä tavalla.
Mitä uutta tämä merkitsisi?: yhdistetty poliittinen toiminta veropolitiikan muuttamiseksi tasa-arvon hyväksi tulojen ja varallisuuden jakautumisessa. Ja laittoman veronkierron ja veronvälttelyn lopettaminen, millä on useita vaikutuksia sosiaaliseen tasa-arvoon. Mikä tärkeintä, se tulee tarjoamaan tärkeitä uusia resursseja rahoittaa siirtymistä nykypäivän kestämättömästä tulevaan kestävän globaalin yhteiskunnan malliin.
TRANSFORMATIONAL LEVEL 7
- Euroopan unionin uudistaminen
On yleisesti tunnustettu nyt, että Euroopan unioni poliittisena hankkeena on sen kaikkein hankalimmassa vaiheessa sitten perustamisen. On silmiinpistävää samankaltaisuutta, mitä uhkia on vastassa sosialidemokratialla, ja mitkä kummittelevat EU:n edessä, eikä tämä ei ole sattumaa. Siten molempien kohtalo näyttää olevan paljon enemmän toisiinsa sidottu, kuin ehkä olemme ajatelleet aikaisemmin.
Maahanmuuttajien aiheuttamien haasteiden ei pitäisi peittää alleen sitä tosiasiaa, että EU:n integraatio on vaarassa epäonnistua, koska se on lakannut toimimasta paremman elämänlaadun lähteenä ihmisten elämässä yleensä.
Sen sijaan, se voi myös helposti näyttäytyä ei-eurooppalaisille kaikenlaisina keskeisinä ongelmina, mitkä vallitsevat EU:ssa nykyisin. Monet meistä, jotka olemme mukana eurooppalaisessa politiikassa, tietävät pitkälti, miten EU:n on muututtava, jopa useissa vaiheissa, saadakseen takaisin luottamuksen poliittiseen toimintaan, sen poliittisen toiminnan suuntiin ja valintoihin.
Kuitenkin, emme pysty heijastamaan aidosti muutoksen yhteistä visiota ja poliittisia tavoitteita sosialidemokraattiseen perheeseen lähinnä siksi, että emme pysty kokoamaan yhteen kaikkia voimavarojamme - kansallisia ja eurooppalaisia - yhteiseen, selkeään ja perusteltuun muutosstrategiaan.
Tämä on vanha ongelma, joka aiheutuu eri syistä, mutta nyt aika voi todellakin olla loppumassa meiltä ja EU:lta. Meidän täytyy nopeasti yhdessä käydä käsiksi tähän ja ohittaa meitä erottavat tekijämme, jotta voidaan toimia yhdessä kaikkien Euroopan unionin toimielinten kanssa, mukaan lukien ministerineuvosto. Vain siten voimme uudistua riittävän houkuttelevana ja vakuuttavana vaihtoehtona.
Mitä uuttä tämä tarjoaa?:
Yksinkertaisimmillaan: EU nähdään jälleen laajalla pohjalla; suurimmalle osalle ihmisistä EU on osa ratkaisua, ei ongelmaa. Sen sijaan, että EU:lla on edessä vaikeuksia sosiaalisessa tasauksessa, massatyöttömyydessä, etäisissä ja epädemokraattisissa päätöksentekotavoissa, EU:sta tulee luonnollinen osa hallintoa tavoiteltaessa suurempaa hyvinvointia ja turvallisuutta kaikille.
Omaksumalla uusi näkemys kestävästä kehityksestä sekä elämänlaadusta, EU voi löytää uuden hyväksynnän ja merkityksen. Asettumalla moottoriksi investoinneissa, uuden ja reilun, yhteisesti jaetun hyvinvoinnin ja työpaikkojen laadussa, taloudellisessa ja sosiaalisessa tasauksessa maiden välillä, alueiden ja ihmisten välillä. Silloin kysymys Euroopan yhdentymisestä poistuu puhelistalta. Ja kyseenalaistettu ja nationalistinen populismi taantuu.
THE SOCIAL DEMOCRACY TO COME
Jos sosiaalidemokraatit ovat johtavassa asemassa tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana, on edessä paljon tekemistä. Ei ole vähempää vaakalaudalla kuin ihmiskunnan tulevaisuus. Sadan vuoden päästä useimmat ihmiset voivat elää varsin kurjaa ristiriitojen riivaamaa elämäänsä, köyhdytetyllä ja saastuneella planeetalla hallitsee kaikkivoipa ja super-rikkaiden eliitti eri puolilla maailmaa.
Viimeaikaisten globaalien muutosten valossa tämä ei ole enää pelottelua, vaan todellinen mahdollisuus. Jos emme onnistu osoittamaan riittävän nopeasti, että toinen tulevaisuus on mahdollinen ja tekeillä, ihmiset voivat menettää toivonsa ja ihanteensa, ja jos liian moni sen tekee, progressiivinen vaihtoehto jää fantasiaksi.
Tämän estämiseksi meidän täytyy vetää kaikki voimat yhteen nyt ja taistella ihanteidemme puolesta enemmän kuin koskaan olemme ennen tehneet. Tämä ei ole puolustustaistelu, vaan hyökkäävä ja vakuuttava sellainen. Tätä varten tarvitsemme vahvan ja riittävän yhteisesti etenevän kerronnan ja vision, ei pelkästään hajanaisia poliittisia toimia sieltä ja täältä.
Vahva kerronta ja näkemys auttavat ihmisiä ymmärtämään, että tarjoamme reitin tulevaisuuteen, jonka he haluavat toteuttaa, ja tämä antaa täyden merkityksen ja suunnan jokapäiväisiin poliittisiin kamppailuihin.
Koska aloitimme tämän tekstin Willy Brandtin kanssa, haluaisimme lopettaa sen hänen kanssaan ja tällä ajattomalla totuudella, minkä hän antoi meille: "Me tarvitsemme synteesiä kriittisen ajattelun ja idealististen pyrkimysten välille".
Voimme vain toivoa, että tätä kommentoidaan ja se rikastaa muiden pohdintoja läpi meidän
poliittisen yhteisömme, ja että poliittisten järjestöjen kansallisella ja Euroopan tasolla jaetaan käsityksemme, että on edettävä kiireellisesti eteenpäin.
About
Poul Nyrup Rasmussen and
Udo Bullmann
Poul Nyrup Rasmussen was Prime Minister of Denmark from 1993 to 2001 and President of the
Party of European Socialists (PES) from 2004 to 2011. He was the leader of the Danish Social Democrats from 1992 to 2002 as well as a Member of the European Parliament from 2004 to 2009.
Udo Bullmann was elected as a Member of the European Parliament in 1999, where he is serving
on the Economic and Monetary Affairs Committee in which he acted as the coordinator of the Group of the Progressive Alliance of Socialists and Democrats (S&D) from 2009 to 2012. Since 2012, he has been leading the German SPD delegation in the European Parliament. He has been a member of the SPD executive committee since 2015.
