125 vuotta luonnonystäviä - kestävän globaalin kehityksen liikkeellepaneva voima!

Pysäytä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos!  Suunnittele matkailu uudestaan! Edistä kestävää toimintaa luonnossa! Edistä globaaleja kumppanuuksia! Tue talouden ja yhteiskunnan muutosta! Turvaa rauha! Aseriisuntaa varustelun päivityksen sijasta! 125 vuotta luonnonystäviä - globaalin kestävän kehityksen liikkeellepaneva voima!

Lehdistötiedote Naturefriends International

Wien, 30. marraskuuta 2020

Luonnon ystävät esittävät ratkaisuja 2000-luvun kiireellisimpiin kysymyksiin

Luonnonystävät ovat jo 125 vuoden ajan antaneet impulsseja yhteiskuntamme kestävälle kehitykselle, joka tarjoaa kaikille ihmisille mahdollisuuksia hyvään tulevaisuuteen ja kunnioittaa planeettamme luonnollisia rajoja. Internetissä 28. marraskuuta pidetyssä kansainvälisessä Friends of Nature -kongressissa he esittivät vaatimuksiaan ja mahdollisia ratkaisuja 2000-luvun kiireellisimpiin kysymyksiin.

Vuonna 2020 Luonnonystävät -liike juhlii 125-vuotisjuhliaan. Wienissä vuonna 1895 perustetulla liikkeellä on nykyään 42 jäsenjärjestöä 41 maassa. Tuhannet paikalliset ryhmät ovat sitoutuneet luonteviinn ja ympäristöystävällisiin vapaa-ajan- ja matkailutoimintoihin, jotka ovat kaikkien saatavilla, luonnon- ja kulttuuriperintömme suojelemiseksi ja kaikkien ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon puolesta.

Kansainvälinen Luonnonystävien kongressi katsoo ylpeänä Luonnonystävät -liikkeen saavutuksia ja laati samalla luettelon haasteista ja lähestymistavoista, joita luonnonystävien tulee kohdata tulevina vuosina.

Pysäytä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos!

Ilmastokriisin torjunta on yksi kiireellisimmistä tehtävistä. Uusimpien tutkimusten mukaan ilmastonmuutos uhkaa ainakin miljardin ihmisen elämää - etenkin globaalin etelän maissa. Jopa vähemmän kärsineissä maissa äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät jo merkittävästi, ja ilmastonmuutos pahentaa biologisen monimuotoisuuden dramaattista vähenemistä.

Meidän  tehtävä  on kehittää elämää ilman fossiilisia polttoaineita ja siirryttävä kestävään veden, tuulen tai auringon energiantuotantoon ja ympäristöystävälliseen liikkuvuuteen. Teknologiat ovat jo olemassa, mutta ne on pantava täytäntöön maailmanlaajuisesti.

Suunnittele matkailu uudestaan!

Matkailulla on edelleen tärkeä rooli virkistyskäytössä, koulutuksessa ja kansainvälisessä vuorovaikutuksessa, mutta se tarvitsee kiireellistä muutosta. Matkailu ei saa enää olla kulutustavaraa, josta etenkin suuret yritykset hyötyvät - ilman vastaavia etuja paikalliselle väestölle ja vahingoittamalla huomattavasti ympäristöä ja ilmastoa.

Matkailun kehittämisen on perustuttava kestävyyskriteereihin, kuten luonnonvarojen suojeluun, niihin liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja paikallisen väestön osallistumiseen.

Edistä kestävää toimintaa luonnossa!

Luonnon aktiivinen kokeminen on perusta rentoutumiseen, hyvinvointiin ja terveyteen, ja sitä tulisi edelleen edistää. Yli 700 Naturefriends-taloa tarjoava Luonnonystävät -liike tarjoaa laajan valikoiman majoitusvaihtoehtoja sosiaalisesti hyväksyttävillä hinnoilla ja houkuttelevilla tarjouksilla perheille ja ryhmille - kauniilla maisemilla, houkuttelevilla vapaa-ajan aktiviteeteilla ja useimmiten saavutettavissa helposti julkisilla liikennevälineillä. Luontokampanjoiden kansainväliset ystävät, kuten "Natura Trails" tai "

Vuoden seutu", kutsuvat sinut kokemaan luontoa ja olemaan huomaavainen luontotyyppien sekä paikallisen kasviston ja eläimistön suhteen.

Edistä globaaleja kumppanuuksia!

Me luonnonystävät olemme ylpeitä siitä, että meillä on jäsenjärjestöjä lukuisissa maailman eteläisen maan maissa. Tämä antaa meille mahdollisuuden syventää käsitystämme globaalista kehityksestä ja kokea ja elää kulttuurista monimuotoisuutta sekä kokea kansainvälistä solidaarisuutta ja ystävyyttä. Luonnon ystävät ovat sitoutuneet avoimeen,  yhteisöllisyyteen perustuvaan yhteiskuntaan ja tukevat näitä jäsenjärjestöjä mahdollisimman paljon.

Tiedämme, että monet maailman eteläisen maailman maat kärsivät huonosta taloudellisesta kehityksestä, joka perustuu luonnonvarojen riistoon ja jota teollisuusmaat ohjaavat. Olemme sitoutuneet maailmanlaajuiseen kumppanuuteen, joka tuottaa enemmän oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kaikille ihmisille, ja tiedämme, että tämä on ainoa inhimillinen tapa välttää massiivisia muuttovirtoja tulevaisuudessa.

Tue talouden ja yhteiskunnan muutosta!

Tiedämme, että tärkein syy ympäristön pilaantumiseen, luonnonvarojemme liikakäyttöön, ilmastonmuutokseen ja kasvavaan eriarvoisuuteen on nykyinen talousjärjestelmämme, joka perustuu voittojen maksimointiin eikä elämänlaadun parantamiseen. Tämä järjestelmä on johtanut vaurauden ja vallan keskittymiseen pienelle joukolle ihmisiä, mikä on yhä suurempi uhka demokraattiselle yhteiskunnallemme.

Meidän on pikaisesti muutettava taloutta ja yhteiskuntaa vahvistamalla demokratiaa ja keskittyen yhteiseen hyvään kestävän kehityksen perustana. Luonnonystävät kampanjoivat yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa todellisen "vihreän diilin" puolesta, jossa ihmiset ja maapallomme ovat keskipisteenä ja joka perustuu YK: n Agenda 2030: n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Turvaa rauha! Aseriisuntaa varustelun päivityksen sijasta!

Sitoutuminen rauhaan ja aseidenriisuntaan on osa Luonnonystävät -liikkeen perinteitä. Olemme huolestuneita tämänhetkisestä kehityksestä, kuten sellaisten kansallisten tunteiden ja liikkeiden elpymisestä, jotka eivät takaa rauhaa, mutta korostavat pikemminkin itsekkyyttä, rajaamista ja vihamielisyyttä toisia kohtaan, idän ja lännen välisen kylmän sodan uusiutumisesta ja tulevasta paluusta uuteen asevarusteluun, mukaan lukien ydinaseet.  

Tarvitaan uusi aseriisuntapolitiikan vaihe ja globaalin asevalvonnan jatkaminen ja syventäminen. Varusteluinvestointien sijaan tarvitaan investointeja ilmastonsuojeluun ja sosiaaliturvaan!

Luonnon ystävät ovat globaalin kestävän kehityksen liikkeellepaneva voima

Maailmantaloutemme on hyvin verkostoitunut - kuten Covid 19 -pandemian aikana koemme. 2000-luvun suurten haasteiden hallitsemiseksi tarvitaan vahva maailmanlaajuinen kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, yhteiskunnallisten liikkeiden, korkeakoulujen ja poliittisten sidosryhmien verkosto. Kansainvälinen liike, jolla on yli 350 000 jäsentä, on liikkeellepaneva voima tässä prosessissa!

Kuinka raha syntyy? Mitä on kasvu?

 Ekonomisti Ann Pettifor puhuu tässä videossa rahan olemuksesta ja kasvusta. 

Kuinka raha syntyy?

Maailmalla 95% ja ja USA:ssa jopa 99 % rahasta syntyy pankkien toimesta ja useimmiten spekulointitarkoituksiin. Pettiforin mielestä rahaa pitäisi luoda yhteiseen hyvinvointiin ja yhteisiin tarpeisiin. Rahaa riittää pankeille ja jopa asevarusteluuhn, mutta yhteisiin tarpeisiin sitä ei Britanniassakaan näytä riittävän. Ann Pettiforin argumentti on että rahaa voidaan luoda ja sitä pitää luoda riittävästi myös kansalaisten ilmaisemiin tarpeisiin.

Yleinen käsitys on että raha yhteisiin tarpeisiin tulee verotuksella, mikä ei ole totta. Verotus on seurausta ja mahdollisuus sen jälkeen kun rahaa on ensiksi luotu. Verottaminen on siten mahdollista sen jälkeen kun yksityinen sektori tai valtio ovat investoineet. Tavalinen arkikokemus osoittaa tämän ymmärrettävästi. Kun olet saanut työpaikan ja saat ensimmäisen kuukausipalkkasi, sinua verotetaan siitä ja valtio saa verotuloja. Verotus on siis seurausta jo sitä ennen tehdyistä investoinneista. Ne on puolestaan tehty lainaamalta pankeilta rahaa ja laittamalla investointi liikkeelle; lainaaminen on siis tässä mielessä hyvä asia. 

Kasvaako raha puussa?

Juuri äskettäin UK laski liikkeelle joukkovelkakirjalainan, jota kansainväliset yritykset voivat ostaa. Muutamassa tunnissa tätä joukkovelkakirjaa merkittiin kuusinkertainen määrä, mikä osoittaa että yksityinen sektori haluaa lainata USA:lle tai Britannialle suorastaan epätoivoisella vimmalla rahaa. Miksi juuri valtiolle? Siksi että esimerkiksi Britannian joukkovelkakirjojen takana on 30 miljoonaa veronmaksajaa. Britanniassa on hyvä verotusjärjestelmä ja siksi valtion joukkovelkakirjalainat on turvallisin tapa sijoittaa rahaa. Valtion turvana on itsenäinen keskuspankki, joka on yksi valtion 'käsistä' talouden hoitamiseksi. Englannin keskuspankki ei ole yksityinen vaan kansalliseksi vuonna 1947 perustettu rahalaitos, seurauksena vuonna 1929 suurta talouskriisiä. Se voi myöskin omalta osaltaan helpottaa lainarahan käyttöä ostamalla markkinoilta edelleen näitä joukkovelkakirjalainoja ja pitää samalla niiden korkotasoa alhaisena. 

Täten hallitus voi investoida tarpeelliseksi katsottuihin hankkeisiin, luoda niihin työpaikkoja ja saada tätä kautta lisääntyvässä määrin tuloja. Kansalaiset siis suorastaan kantavat aktiivisuudellaan rahaa hallitukselle. Tällä rahalla on mahdollista maksaa otettua lainaa takaisin ja luoda edelleen uusia investointeja ja työpaikkoja.

Myös yksityinen sektori, markkinat voivat investoida ja luoda edellytyksiä lisääntyvälle voitontavoittelulle. Näin on käynyt mm. Lontoon asuntomarkkinoilla, jossa uusien asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Lainarahan käyttäminen spekulointiin tarkoittaa juuri sitä, että sillä luotujen palvelujen, kuten asuntojen hinnat karkaavat tavallisen kasalaisen käsistä.

Pitäisikö julkisia investointeja vähentää vai lisätä?

Investoiminen julkisiin paleluihin kuten koulutuksen on ehdottoman tärkeää. Kun valtio investoi koulutuslaitokseen, siinä samalla luodaan työpaikkoja sekä rakennusvaiheessa että itse opetuksen toteuttamiseen - ja näistä töitä maksetaan sitten lisää veroa valtiolle. 

Valtion investoinnit 'moninkertaistavat' (multiplier) työpaikkojen luomisen ja veronmaksun kautta. Työpaikan saaneet ostavat myös yritysten tuotteita, tarjoavat yritykselle mahdollisuuden kasvattaa yritystä, maksavat tuotteista  liikevaihtoveroa. Investoiminen osakkeisiin ei luo välttämättä työpaikkoja lainkaan ja on siksi. Julkiset investoinnit koulutukseen, sosiaalitoimeen ja terveydenhoitoon luovat työpaikkoja ja maksavat tätä kautta takaisin niihin tehtyjä investointeja moninkertaistajien kautta takaisin. Väitteet että ei ole varaa tällaisiin ivestointeihin eivät siis voi pitää paikkaansa.

Kuinka kasvattaa taloutta?

Kasvulla luonnossa ymmärrämme sitä, että kun istutamme siemenen, se juurtuu, alkaa kasvaa ja tuottaa kasvun kautta meille sille ominaista hyvää ja kuolee sitten pois. OECD:n ja brittiläisen Financial Timesin journalistin Samuel Brittenin mukaan taloudellinen kasvu on matemaattista, eksponentiaalista tästä ikuisuuteen. Talousajattelu seuraa yleensä tätä kaavaa odottaen kasvun jatkuvan ikuisuuteen, mikä on kuitenkin harhaluulo. 

Kuluttajina me olemme osa luontoa ja jossakin vaiheessa kuolemme pois. Meidän ei pitäisi koskaan ajatella kasvua matemaattisena suureena, korkojen tuottona tai liian korkeana tai matalana inflaationa. Meidän tulisi ajatella, että jos työttömyys kasvaa liian suureksi, sitä on hillittävä lisäämällä taloudellista kasvua. Ylipäätään meidän pitäisi nähdä kasvu luontoon suhteutettuna rajallisena arvona eikä matemaattisena, eksponentiaalista kasvua merkitsevänä arvona.

Ovatko ihmiset tärkeämpia kuin taloudellinen kasvu?

Meidän tulisi asettaa sekä ihmiset mutta myös luonto taloudellisen kasvun ytimeen. Ekonomisteilla on sokea piulkku katsannossaan ekologiseen todellisuuteen. Näin äskettäin piirroksen jossa kuvattiin taloudellista kasvua ja öljyntuotantia viimeisen sadan vuoden aikana - niiden käyrät nousivat koko ajan samassa suhteessa. Jos jatkamme tätä eksponentiaalisen kasvun käyrää, tulemme tuhoamaan sekä ekosysteemin että ihmiskunnan. Sitä ei pitäisi talouden nimissä tehdä.

_____

Ann Pettifor (s. helmikuuta 1947) on brittiläinen ekonomisti, joka neuvoo hallituksia ja järjestöjä. Hän on julkaissut useita kirjoja. Hänen työnsä keskittyy maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään , valtionvelan uudelleenjärjestelyihin , kansainväliseen rahoitukseen ja kestävään kehitykseen . Pettifor tunnetaan parhaiten ennustamalla oikein vuosien 2007–2008 finanssikriisi . Hän oli yksi Jubilee 2000: n velkojen peruutuskampanjan johtajista .

Hän on Key Research in Macroeconomics (PRIME) -verkoston taloustieteilijöiden verkosto, joka tutkii keynesiläistä rahateoriaa ja -politiikkaa , kunniatutkija Lontoon yliopiston Cityn poliittisen talouden tutkimuskeskuksessa (CITYPERC), [1] poliittisen politiikan puheenjohtaja talouden tutkimuskeskuksen neuvottelukunta at Goldsmithsin , [2] fellow New Economics Foundation , johtaja ajosta Internationalin ja edunvalvoja PREP säätiön moniarvoisen taloustieteen . [3] Pettifor on Green New Deal -ryhmän jäsen, joka edustaa taloustieteilijöitä, ympäristönsuojelijoita ja yrittäjiä.

_______________

29.11. 2020

Jyrki moi! Kiitos Ann Pettifor -linkistä, jonka videon katselin huolellisesti läpi ja  tein sisällöstä muistiinpanoja. Ann Pettifor edustaa tässä hienosti jälkikeynesiläistä talousajattelua, jonka mahdollisuuksia olen itsekin ollut viime aikoina avaamassa. Hän kuvaa talousajattelun uudistamisen mahdollisuuksia yhteyttä kasvun teoriaan. Talouskasvu ei voi olla loputtomiin eksponentiaalia vaan sillä on omat luonnon ja ekologian  sanelemat reunaehtonsa. Jos ajattelen tätä suhteessa Euroopan Unioniin ja nyt riidan alaisena olevaan Korona-kasvupakettiin, voi vain todeta etä se on ensimmäinen yritys käyttää yhteisön tasolla  finanssipoliittista päätksentekoa  uusien resurssien synnyttämiseksi. EKP on tehnyt tätä jo kuusi vuotta ja Suomenkin markkinoiden hyväksi yli 50 miljardin edestä. Sekä EKP:n että Euroopan Komission rahoitusyritykset kilpistyvät Euroopan Unionin peruskirjan  markkinaehtoiseen lähestymistapaan. Euroopan Unioni ei voi tukea keskuspankille luonteenomaisella tavalla  jäsenvaltiotia, koska se onkonsolidoidussa peruskirjassa nimenomaan kiellety. Tässä EU törmää omalta osaltaan 'oikeusvaltioperiaatteeseen'. Suomi haluaisi todennäköisesti EU-rahoituksen takaavan nyt Korona-pandemian johdosta tehtyä huimaa velanottoa, mutta sääntöjen mukaan se on oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ehdottomasti kiellettyä. Suomen tiukka oikeusvaltioperiaatetulkinta tulee osaltaan johtaman siihen, että Euroopan Unionin peruskirjaa on muutettava. Kuinka se voisi konsensus-periaatteella toteutua - siihen ei ole vastauista näkyvissä... https://leonardodaverde.blogspot.com/2020/11/kuinka-raha-syntyy.html

30.11. 2020

Koska siat lentävät? 

MMT-professori Bill Mitchell kirjoittaa 30.11. 2020 blogissaan pitkän ja perusteellisen analyysin Euroopan Unionin demokraattisen legimiteetin puutteista,. Euroopan Unionin ja EKP:n tapa tulkita perussopimusten sisältöä muopdostaa demokraattisen legimiteetin 'villin lännen'. Blogikirjoituksen avauskappaleessa hän toteaa: 

" EKP: n toimet ovat kuin villi länsi ja demokraattisen legitimiteetin ulkopuolella. Luin viime viikolla erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka tekivät kaksi hollantilaista tutkijaa - EKP, tuomioistuimet ja kysymys demokraattisesta legitiimiydestä Weissin jälkeen - joka julkaistaan Common Market Law Review -lehdessä (osa 57, nro 6, 2020). Siinä tarkastellaan tapaa, jolla EKP: n poliittiset toimet ovat ylittäneet Maastrichtin sopimuksen alkuperäisen tarkoituksen ja ovat nyt ristiriidassa demokraattisen vastuun kanssa. Vaikka kirjoittajat ehdottavat tapoja puuttua demokratiavajeeseen, olen skeptinen. Pohjimmiltaan perustamissopimukseen on tehtävä perusteellinen muutos ja tavoitteena todelliseen Euroopan hallitukseen liitetyn liittovaltion finanssipoliittisen kapasiteetin luominen. Vasta sitten siat saattavat lentää!

Hoito, kapitalismi ja politiikka

 Kathleen Lynch kirjoittaa  kapitalistisen ja uuslberaalin politiikan mahdollisuuksista ottaa kokonaisvaltaista vastuuta 

Koronaviruskriisi on tuonut esiin, että tulevaisuuden hyvinvointivaltio on rakennettava pikemminkin hoidon etiikan kuin oman edun ja voitontavoittelun varaan.

"Kapitalismi on aikamme hallitseva poliittis-taloudellinen järjestelmä. Uusliberaalisessa muodossaan sen lähtökohtana on antaa etusija markkinoille yhteiskunnallisen elämän järjestämisessä. Vaikka se on kiisteltynä ja kiistettynä, se on säilyttänyt kognitiivisen hegemonian .

Uusliberaali kapitalismi ei ole vain analyyttinen kehys taloudelliselle organisaatiolle - se on myös normatiivinen, koska se esittää selkeitä ajatuksia siitä, miten yhteiskunta tulisi organisoida siten, että että markkinat tarjoavat ylivoimaisen eettisen kontekstin. Se tukee paikallishallinnon yrittäjyyden individualismia , joka on vain itsestään kiinnostunut, ja se koskee tiettyjä luonteenpiirteitä, joille kuten luonnollista ja toivottavaa on suhtautua vastatustavasti yhteisvastuulliseen hoitoon vuja vastata siihen syvillä ja perusteellisilla tavoilla.

Uusliberaalinen kapitalismi kannustaa ihmisiä olemaan erittäin kilpailukykyisiä, olipa kyse työturvallisuudesta, aineellisesta varallisuudesta, sosiaalisesta asemasta, henkilökohtaisista suhteista tai tai moraalisesta arvosta. Tässä kehyksessä hoito on toissijainen arvo.

Lue koko juttu tästä!

Kuka hullu veroja maksaa?

Veikko Räntilä

Oletteko kuulleet, että EU:lla tai sen jäsenvaltioilla olisi kansainvälisen veronkierron vastustamisen ohjelma, joka sisältää veroparatiisien lopettamisen? Oletteko kuulleet, että Suomen jollakin puolueella olisi kokonaisvaltainen ohjelma samassa tarkoituksessa? - En ole minäkään.

Pääomatulojen erillisen verokohtelun kysymys on noussut keskusteluun, mutta torpattu usealta taholta. Matti Vanhanen piti sitä perusteettomana, koska riskin kantajien pitää saada osansa ja etuoikeutensa, kuten paremmin voisi sanoa. Pia  Viitanen näki yhtälaisen verokannan soveltamisessa nousevan esiin vaikeita teknillisiä ongelmia. 

SDP:n Forssan kokouksen ohjelmassa asia nähtiin yksiselitteisenä, yhtäläinen verokanta kaikille tuloille paitsi tuulentuomille voitoille vielä korkeampi.

Finnwatchin mukaan sähköyhtiöt Caruna ja Elenia ovat hyötyneet korkovähennyksen käytöstä viiden viimeisen vuoden aikana noin 90 milj. euroa. Nämä tulot on siirretty yhtiöiden veroparatiiseissa oleville omistajille, sijoitusyhtiöille. Järjestelyssä on käytetty 8,5 %:n korkokantaa. Vallitseva lainakorko on varsin lähellä nollaa. Tällaisissa sisäisissä, emoyhtiön jaliiketoimintayhtiön välisissä lainajärjestelyissä käytetään jopa yli 10 %:n ylittäviä korkoja. Liiketoimintayhtiön tulos voidaan siirtää näin piiloon verottajalta.

Verohallituksella on ollut suomalaisten suuryhtiöiden kanssa viime vuosina oikeusriitoja yli miljardin euron suuruisista veroista. Näissä oikeusjutuissa on ollut kysymys siirtohinnoittelun käytöstä. Emoyhtiön ja liiketoimintayhtiön välillä voidaan erilaisten palvelusten ylihinnoittelulla siirtää tulosta piiloon verottajalta. 

Suomessa ei ole näitä tapauksia varten yksiselitteistä säännöspohjaa, kun verohallitus joutuu oikeudessa hakemaan saataviaan ja on hävinnyt jopa Nokian renkaiden tapauksessa kanteensa. Tästä ei voi päätellä oikeuden toteutuneen. Verrataan tilannetta käytyihin kartellitapauksiin.

Kartelleissa ylihintaa maksamaan joutuneiden kantajien haasteet menivät nurin, kun oikeus ei voinut todeta kanteen nostaneille aiheutuneen vahinkoa. Tuomioistuin ei löytänyt markkinahintaa, johon verrata, koska markkinat olivat kartellien täysin hallitsemien yhtiöiden hallussa. Näin puun ostossa ja asfaltin teossa.

Suuret investointipankit ovat rikkoneet lakia moneen otteeseen ja joutuneet maksamaan näistä toimistaan USA:lle kymmeniä mijardeja dollareita sakkoina. Ne ovat päässeet toistuvasti neuvotellen rikoksistaan eroon. USA:ta lukuunottamatta mikään muu maa ei edes kykene niitä sakottamaan.

Tuoreessa jutussa, tutkivien journalistien kansainvälisen verkoston mukaan, Malesiassa olleen sijoitusyhtiö IMDB:n laittomassa tyhjentämisessä oli  mukana Goldman Sachs. Rahoja siirrettiin varakkaalle eliitille, poliitikoille ja Goldman Sachsin pankkiireille veroparatiiseihin. Pankin kaksi pankkiiria tuomittiin 3 mrd:n dollarin sakkoihin. Tässä oli kysymys lahjonnasta ja rahanpesusta. Tapaus on ylemmässä oikeusasteessa. Verrattuna yhden vuosineljänneksen voittoihin, yli 300 mrd dollaria, näitä sakkoja voidaan pitää vain välttämättöminä liiketoimintakustannuksina. Näin ko pankit niihin suhtautuvatkin.

Samat instituutiot ovat USA:n lainvalvontaviranomaisen tietovuodon mukaan syyllistyneet rahanpesuun aiemminkin. Tax Justice network on laatinut laajan selvityksen veroparatiiseista ja on käyttänyt siinä OECD:n keräämää aineistoa. Verkosto on tarkastellut veroparatiisitoiminnan välittömiä vaikutuksia. Sen luvut poikkeavat näin ollen jossakin määrin alaspäin OECD:n luvuista. 

Suomen vuosittaisiksi verotulomenetyksiksi arvioidaan OECD:n aineistossa noin yhden miljardin ja verkoston aineistossa 920 miljoonan dollarin menetykset. Nämä ovat aiheutuneet suuryhtiöiden ja rikkaiden veronkierrosta. Molemmat sijoittavat ja kätkevät sekä varallisuutta että tuloja veroparatiisien salaisuuden suojaan.

OECD ryhtyi selvitykseen pitkän patistamisen jälkeen. Se on salannut yritysten ja henkilöiden nimet, jotka se on saanut selville. Sekään ei siis kunnioita läpinäkyvyyden periaatetta. Sen nimiin kuitenkin niin kovasti vannotaan. Valtamedia ei ole tuonut asiaa esiin millään tavalla, eikä esim. Demokraatti tee poikkeusta. Puolueet eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Asia sivuutetaan vaieten.

Selvityksen mukaan maailman maat menettävät vuodessa verotuloja 427 mrd dollaria. Summa vastaa noin 39 miljoonan sairaanhoitajan vuosipalkkaa. Tämä on ajankohtainen vertailukohde koronakriisin jyllätessä ja koetellessa maiden täysin valmistautumattomia terveydenhoidon voimavaroja. Yhtiöt olivat vastuussa 245 mrd:n ja rikkaat yksityishenkilöt 182 mrd:n dollarin menetyksistä. Rikkaiden maiden veromenetykset olivat noin 8 % ja matalan tulotason maiden vastaavasti yli puolet terveydenhoidon menoista. OECD-maiden veromenetykset olivat puolet koko summasta. Suomen menetykset olivat siis yli 900 milj dollaria vuodessa vastaten 5 % terveydenhoidon menoista ja noin 20 000 sairaanhoitajan palkkaa. 

Hyvinkin voisi korjata terveydenhoidon resurssivajetta näillä varoilla. Huomattava on, että kysymyksessä on vuosittainen erä. Veronkierron estäminen veroparatiisien avulla riipuu poliittisesta tahdosta. 

EU voisi tehdä asiassa paljon. YK:n roolia pitäisi saada esiin. Veroparatiisien kieltäminen on kiinni ensisijassa OECD-maiden tahdosta. Niiden olemassaolon turvaaminen näyttää kuitenkin olevan maailman poliittisen ja talouseliitin yhteinen etu. Yhtälailla niitä hyödyntävät USA:n ja Kiinan miljardöörit kuin Venäjän oligarkit, paljon pienemmistä varakkaista puhumattakaan. Lähes kaikki maailman suuryritykset hyödyntävät niitä.

Pienempienkin askelten ottaminen niiden käytön rajoittamiseksi on tärkeää. Tarvitaan kansainvälinen verosopimus ja läpinäkyvät järjestelmät. Ylivoittojen yhteinen verotus olisi se missä voisi alkaa. Tässä on kysymys digijättien, finanssialan, lääketeollisuuden ja kiinteistöalan yritysten voitoista. Yhteinen yritysverotuskäytäntö ja verokanta ovat välttämättömiä.

Suuryritysten maakohtaisen tulosraportoinnin säätäminen on perusta niiden verottamiselle siten, että tulosta verotetaan siellä, missä se on syntynytkin. Varallisuuden verottaminen on perusteltua jo siksi, että sen arvot ovat usein tuulentuomia voittoja.

Yksittäisten henkilöiden valtavien tulojen oikeutusta perustellaan sillä, että he ovat ne hankkineet omalla työllään. Kenenkään työ ei kuitenkaan voi olla satoja saati sitten satoja tuhansia kertoja arvokkaampaa kuin keskimääräisen työntekijän. Silloin on kysymys oman valta-aseman hyväksikäytöstä tulosuhteiden määräämisessä, jos näin on. Se taas ei ole enää työllä ansaittua, vaan valta-aseman turvin haltuun otettua. Näinhän on suurten tulojen ja varallisuuden kohdalla. Suuret varallisuudet ovat useimmiten perittyjä.

Tuulen tuomasta lisästä on kysymys mm maailman rikkaimpien kohdalla varsin usein. Esim viikollla 2.-10.10. 2020 11 rikkaimman miljardöörin varallisuus lisääntyi lähes 40 mrd dollaria. Heidän varallisuutensa vaihteli Colin Zheng Huangin 28 mrd:sta Jeff Bezosin 193 mrd:iin dolariin ollen yhteensä lähes 900 mrd dollaria. Heidän yhteinen varallisuutensa on lähes viisinkertainen Suomen bkt:seen nähden ja se kasvoi yhdellä viikolla lähes Suomen budjetin summalla.

Kiinassa miljardöörien määrä on kasvanut vuoden 2010 189:stä vuoden 2020 878:aan. Heidän yhteinen varallisuutensa oli 4000 mrd dollaria. Miljardöörien omaisuus oli 20 kertainen Suomen bkt:seen verrattuna. Heidän omistamiensa yritysten varallisuus vielä monikertainen. Näiden henkilöiden takana olevien liiketoimintojen arvo on tuhansia miljardeja dollareita ja useimmissa tapauksissa täysin aliverotettua sekä tulosten osalta että varallisuuden suhteen. Sama koskee heidän henkilökohtaisia tulojaan ja varallisuuttaan. 

Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, millaista potentiaalia verotuksen lisäämiselle on olemassa. Vastaavia lukuja ei Suomesta ole valmiina ja verohallitus vaikeuttaa niiden saamista nykyisellään. Peruspäätelmän voi kuitenkin siirtää koskemaan Suomeakin.

EKP:n tuhansien miljardien eurojen pumppaaminen finanssitalouteen on aiheuttanut valtavan osakkeiden, arvopaperien, johdannaisten ja kinteistöjen arvojen nousun, finanssikuplan. Nämä omaisuusarvojen nousu edustaa puhtaimmillaan tuulen tuomia voittoja. Vastaava ilmiö näkyy Suomessakin.

26.11.2020 Veikko Räntilä

Miten ulkoistan yhteiskuntavastuun ?

Veikko Räntilä:

Veroja kerätään julkisen vallan käyttöön yhteisten instituutioiden ja rakenteiden luontiin ja ylläpitoon. Oikeus- ja hyvinvointivaltioissa kansa yleensä kokee saavansa vastinetta veroilleen. 

Verotuksen oikeudenmukaisuuteen on luettu aina viime aikoihin asti progressiivisuus, jonka mukaan suurituloinen maksaa prosentuaalisesti enemmän veroja tuloistaan. USA:sta ja Englannista levitettiin uusi talousoppi 1990-luvulla, uusliberalismi. Tämän opin mukaan valtio tuli pienentää minimiinsä, julkiset palvelut yksityistää, omistajan voitonmaksimointi tehdä kaiken kattavaksi ja yksinomaiseksi periaatteeksi, jokainen ihminen panna vastuuseen itsestään ilman yhteiskunnan turvaverkkoja ja verotus nähtiin ryöstönä, joka piti lopettaa. 

Samassa hengessä verotuksessa eriytettiin ansio- ja pääomatulojen verotus. Pääomatulojen verokantoja laskettiin ja linjaksi tuli luoda verojen alennuksen kautta liiketoiminta-kiihokkeita. Luotiin oppi dynaamisista vaikutuksista.

Veronmaksajien keskusliittokin eräänä vuonna esitti huimia veronalennuksia väittäen, että näiden luoma lisääntynyt taloudellisen toimeliaisuus korvaa täysimääräisesti verotulovähennykset uusilla lisääntyvän taloudellisen toiminnan luomilla verotuloilla. Yhteisöveron alentamisen yhteydessä jopa silloinen ministeri Jutta Urpilainen käytti samaa perustelua.

Pitkässä rikkaiden ja pääomatulojen saajien verojen alennuskehityksessä kun ei vaan ole vuosien mittaan ollut mitään korvaavia verotuloja havaittavissa.  Perustelut eivät ole kuolleet omaan pätemättömyyteensä. EVA perustelee tuoreessa yhteisöveron alennusesityksessään asiaa edelleen dynaamisten vaikutusten valtion tulon menetyksiä korvaavalla roolilla. 

Näin väitetään siitä huolimatta, että ollaan syvässä taloudellisessa kriisissä, josta ulospääsy kestää hyvälläkin talouspolitiikalla ja onnella vuosia. Nykyisen taloudellisen toimeliaisuuden saavuttamiseen menee luultavasti lähemmäs kymmenen vuotta. Alennetut yritysverot eivät ole johtaneet toivottuihin reaalitalouden investointeihin. Vain näillä voitaisiin kuroa kiinni kriisin synnyttämää tuotantovajetta. Nyt pitäisi EVA:n mukaan yhteisöveroa laskea 15 prosenttiin. Pitkässä juoksussa se puolittaa ko. tulojen verokannan. 

Samaan aikaan yhteisöveromäärät ovat laskeneet vastaavasti. Verotuksen rakenteessa on tapahtunut selvä muutos rikkaiden ja erityisesti pääomatuloja saavien osuudessa julkisten palvelujen rahoituksessa. Hyvinvointivaltion rahoitus lepää entistä vahvemmin keskiluokkaisen väestön verotulojen ja veronmaksuhalun varassa.

Monikansalliset ja suuryritykset kilpailuttavat valtioita niiden tarjoamien etujen suhteen.  Näistä keskeisiksi ovat muodostuneet verotasot siksi, että kasvanut joukko erilaisia omaisuuden ja tulojen vapaasatamia tarjoaa vaihtoehtoja valtioiden kilpailuttamiseen. Veroparatiiseiksi luokiteltavien valtioiden ja ja niiden osien määrä ylittää nykyään jo sadan. Puolet tällä tavoin menetetyistä verotuloista on OECD-maiden varassa ja tapahtuu niiden suostumuksella. Kilpailu veroeduilla on kilpailua kohti nollaa. Sen jälkeen ei ole mitä tarjota.

Paitsi voidaanhan yritystukia laajentaa. Koronakriisin aikana on tapahtunut yleinen, jopa IMF:n politiikkaa koskeva kurssin tarkistus. Kun Kreikkaa vielä kohdeltiin vanhatestamentillisen rankaisu- ja kostonhaluisesti, tarjotaan nyt kepin sijaan porkkanaa. Valtavat yritystukien määrät ovat tarjolla kaikkialla läntisessä maailmassa. Kapitalismin opin mukaan voittojen oikeutus tulee riskin kannosta. Nyt riskin kantaa valtio ja veronmaksajat. 

Oikeutusta voittoon ei kuitenkaan kyseenalaisteta. Valtiovarainministeri Matti Vanhanenkinperusteli pääomatulojen alempaa verokantaa nimenomaan näiden tulojen saajien kantamalla riskillä. Yritystukien käytön vaikuttavuutta ei selvitetä asianmukaisesti. Niille ei ole asetetttu voitonmaksimointia rajoittavia yhteiskunnallisia ehtoja. Niiden takaisin maksusta ei puhuta. Pankkikriisin aikaan 1990-luvulla myönnettyihin pankkitukiin sentään kytkettiin jonkin asteinen takaisinmaksuvelvoite.

Nyt puhutaan ikäänkuin talouspolitiikassa olisi tapahtunut syväkin paradigmallinen muutos. Puhutaan jopa paluusta Keynesin oppeihin. Keynesin ajatus oli korjata laman synkentämiä näkymiä julkisin investoinnein. Näitä taas uusliberalismi vierastaa eikä näille näy varatun osaa koronan kukistamisessa. Yritystuet voivat toimia samansuuntaisesti, mutta ne rikkovat talousjärjestelmän perusperiaatetta niin perusteellisesti, että nyt voi puhua tappioiden sosialisoinnista, kun taas voitot jätetään yksityisiksi.

Tämäkään ei näytä horjuttavan eliitin ja laajemmin ihmisten skoa markkinafundamentalismiin. Talousjärjestelmän korjaamisen tarpeista ei puhuta hallituksessa eikä julkisilla foorumeilla.

Yritykset saavat kehittyneissä yhteiskunnissa olennaisesti paremmat edellytykset toiminnalleen. Tästä jo pitäisi syntyä velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Nämä velvollisuudet lunastetaan asian- ja oikeudenmukaisella verojen maksulla. Vallitseva vero-oppi ei puhu tästä puolesta verojen oikeutusta. Verotus nähdään taakkana ja sen helpotukset incentiiveinä yrityksille ja ihmisille. Talouspolitiikan jatkuvasti esiin nousevina kysymyksinä ovat yritysten ja rikkaiden verotuksen löysentäminen ja uskottelut siitä, että tällä tavoin saadaan aikaan korjaus koko kansantalouden alakierteeseen. 

Ongelmana on puolittunut investointiaste, pitkään laskussa ollut yritysten oma tutkimus-, kehittämis- ja innovointirahoitus, pitkään pysähtyneenä ollut tuottavuuden kehitys, täysin olematon valtion teollisten investointien käyttötapa strategisten alojen perustan vahvistamiseen sekä vanha alistussuhteeseen perustuva tuotannon järjestämistapa, jossa työntekijöiden oikeus osallisuuteen ja päätöksentekoon jää tunnustamatta, vaikka heidän tuotantoon sijoittamansa työn pitäisi olla oikeutus tähän.

Näiden ongelmien ratkaisuilla voidaan luoda talouteen uutta dynaamisuutta. Tämä ei ole spekulatiivista vaan reaalisesti suoraan tuotantoon suuntautuvaa toimintaa.

26.11.2020 Veikko Räntilä

Tarkoituksellista harhaanjohtamista

Veikko Räntilä:

Erään iltapäivälehden pääkirjoitus toteaa, että hyvätuloiset eivät vastusta veronkorotuksia ilkeyttään. Samaan hengenvetoon se toteaa, että maassamme on 600 000 sellaista tulonsaajaa, jotka eivät maksa lainkaan valtion tuloveroa sekä, että suurituloisin kymmenes maksaa 70 % kaikista ansiotuloveroista.

Päätelmä tästä on, että ei ole kovin hänmästyttävää, ettei veroja eniten maksava joukko ole halukas maksamaan niitä lisää edes koronan tai solidaarisuuden nimissä. Tutkija Anu Kantola kertoi vasta julkaistusta tutkimuksesta ”Kansalaiset koronakriisin kourissa” tuloksia, todeten sodan jälkeisen konsensuksen säröilyn näkyvän niissä yhtenäisyyden ja solidaarisuuden säröilynä. Pääkirjoitus toteaa vertailun sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ja koronakriisin välillä ontuvan. Tässä voi kysyä miksi.

Sotien aikana yhtenäisyys rakennettiin veriliitolla, jossa Suomen työväestön ja maatalousväestön poikien ja miesten verellä lunastettiin itsenäisyys ja oikeus suurten omistusten ja tulojen nautintaan osalle väestöä. Se kesti 1980-luvun lopulle, josta alkaen tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet yhä kärjistyen. Muodollinen irtisanoutuminen tapahtui työntajajärjestöjen sanoessa irti työehtosopimusten teon viime aikoina. Jälleenrakennuksen aikaan rikkaiden ja yritysten verotasot olivat korkeampia ja kansantalouden kasvu parempaa. 

Nyt lehti toteaa, että syy hyvätuloisten nihkeisiin veromielipiteisiin voi olla, että ei uskota entistä kireämmän verotuksen auttavan Suomea talouskasvuun sen jälkeen, kun korona on hellittänyt. Ennen talouskasvun nähtiin johtuvan kysynnästä, markkinoiden kehityksestä, tuotannontekijöiden saatavuudesta, tuottavuudesta, innovaatioista ja investointien rahoituksesta. Koko markkinafundamentalismin ajan yritysten ja rikkaiden vaatimukset ovat kohdistuneet julkiseen valtaan, verotukseen ja sääntelyyn. Syynä on ideologinen muutos.

Verojen kauhistelussa ei tuoda esiin 1990-luvulla tehtyä verotusmuutosta, jossa pääomatulot siirrettiin alennettuun verokantaan erikseen verotettaviksi, eikä sitä, että tästä johtuen suurimpia tuloja saava kymmenes ja erityisesti yksi prosenti ovat kasvattaneet osuuttaan sekä varallisuuuden että tulojen jaossa. Heidän maksamiensa tulojen vero-osuus kokonaisuutena oli samaan tasoa kuin keskimääräisiä  läketuloja saavien ihmisten. Tämän kymmmenen prosentin mahdollisuudet kiertää verotusta ovat laajat, muuttamalla ansiotuloja pääomatuloiksi, panemalla tulot vakuutuskuoreen, omistamalla listaamattoman yrityksen, omistamalla osakkeita hallintarekisterin, säätiön, holdingyhtiön tai veroparatiisien salattujen tilien kautta.

Kirjoittaja vertaa Suomen tilannetta Ruotsiin ja siellä tehtyihin verohelpotuksiin, joiden ajatuksena pidetään sitä, että kuluttajilla on enemmän rahaa kasvattaa ns kotimaista kysyntää. Hän ei tuo esiin hallituksen koronatukien 20 mrd euron elvyttävää vaikutusta. Ikään kuin vain Ruotsi olisi tehnyt asiassa jotain. Kirjoittajan tähtäin on lyhyt. Hän haluaa verohelpotuksia, paheksuu Suomea pitäen sitä maailman viidenneksi innokkaimpana verottajana. 

Verohelpotukset eivät johda rikkaiden osalta kulutuksen lisäämiseen, mutta ne voisivat johtaa mainitun 600 000 ihmisen osalta kulutukseen, jos he voisivat saada näitä helpotuksia. 

Koronan aikana on todettu säästämisasteen nousevan. Yritystuetkaan eivät käynnistä nousua ilman, että korona saadaan kuriin. Parasta elvyttämistä on pandemian taitava kurissapito ja enempien vaurioiden estäminen. Todellinen talouden ylösajo on mahdollista vasta tilanteenselkiytymisen jälkeen. Eikä verohelpotuksin voida maksaa julkisen talouden velkoja. 

Veronalennusten väitetyt ns dynaamiset vaikutukset on kumottu moneen kertaan. Tuloerojen kasvun kautena 1990-luvulta lähtien talouden kasvuluvut ovat olleet heikkeneviä. Kasvaneita pääomatuloja ei ole sijoitettu  tuotantoon.

Verojen paheksunnan yhteydessä unohdetaan mm, että suurin osa niistä käytetään tavalla tai toisella luotettavan ja toimivan liiketoimintaympäristön luontiin. Tässä hyvinvointivaltio toimii kokonaisuutena kysyntää takaavana ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävävänä sekä kansalaisten elämän valintojen tukena.

Raasepori 19.11. 2020 Veikko Räntilä

Lomautus koske kaikkia ja tulotasolla tulee olla merkitystä

Kari Vatanen Facebookissa 14.11. 2020 Jyväskylän lomautussuunnitelmista ja tarjolla olevasta vaihtoehdosta:

13 t  · 

Jyväskylän kaupungin yt-neuvotteluissa haetaan tuntuvia säästöjä ja keinoina on pienituloisten kaupungin työntekijöiden massiiviset lomautukset.

Minulla olisi tähän paljon parempi ja tehokkaampi malli, jos kerran on pakko mennä lomautusten tielle. Lomautukset toteutettaisiin tulotason mukaan ja ne koskisivat jokaista kaupungin työntekijää ja virkamiestä, aina kaupunginjohtajaa myöten. Tässä on Kanen malli Jyväskylän säästöohjelmaksi:

Alle 1600 euroa kuukaudessa tienaavat, ei lomautusta.

1800 - 2000 euroa kuukaudessa tienaavat, lomautuksen pituus 2vrk

2000-2200 euroa kuukaudessa tienaavat, lomautuksen pituus 3 vrk.

2200-2400 euroa kuukaudessa tienaavat, lomautuksen pituus 4 vrk.

2400- 3000 euroa kuukaudessa tienaavat, lomautuksen pituus 5 vrk.

Yli 3000 euroa kuukaudessa tienaavat, lomautuksen pituus 6 vrk.

Tällä periaatteella kaikki olisivat mukana tässä säästöohjelmasta ja toteutus olisi solidaarinen.

Jos kerran on aivan pakko mennä lomautusten tielle, eikä kunnallisveron korotusta voi edes harkita, tuottaa tämä malli vähemmän inhimillistä kärsimystä kuin pienipalkkaisten työntekijöiden pitkät lomautukset. Tällä mallilla olisivat säästöt huomattavasti suuremmat kuin yt-neuvottelujen tuloksena tehdyt toimet, jotka ovat lähinnä näpertylyä ja tuottavat vain murusia säästöinä, huonompia palveluita sekä inhimillisiä kärsimyksiä.

Toinen vaihtoehto, jolla säästöt tulisivat huomattavasti suuremmiksi, olisivat koko kaupungin henkilökunnan lomarahojen vaihdot vapaiksi, joko puolittaen tai kokonaan. Tämä ei tietenkään sovi kaupungin korkeille virkamiehille, jotka kyllä vaativat säästöjä, mutta eivät ole itse valmiita osallistumaan eurollakaan näihin säästöihin.

Tuntuu siltä, että kuntapäättäjät menevät tässä tapauksessa virkamiesten taakse ja virkamiehet kalliin konsultin taakse, joka sitten leikkaa palveluita, välittämättä seurauksistaå ja tuloksista.

Toivottavasti kuntavaaleissa saadaan uudet valtuutetut ainakin Kokoomukseen, Keskustaan, Vihreisiin, Perussuomalaisiin, kristillisiin sekä osittain demareihin ja vassareihin. Me jyväskyläläiset tarvitsemme laskutaitoitoisia kaupunginvaltuutettuja, emme kumileimasimia.

Jyväskylän kaupungin henkilöstöjohtaja Arja Aroheinän toimenkuva kannattaa myös tarkistaa, koska hänen kompetenssinsa ei vastaa hänen tehtäviensä vaativuutta. Tämän sanon inhimillisestä näkökulmasta, koska osaaamisvaje on suurin syy työssä loppuu palamiseen. Vastuullisena jyväskyläläisen tarjoan omia palveluita ilmaiseksi. Olen valmis antamaan ilmaisen koulutuksen Arja Aroheinälle ja Jyväskylän korkeimmille virkamiehille työpaikan yhteistoiminnasta ja paikallisesta sopimisesta, minun kompetenssi siihen kyllä riittää.

Karti Vatanen

Ilpo Rossi: Erinomainen ehdotus Kari Vataselta! Jatkaisin vielä tätä oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvää pohdiskelua. Nimittäin onhan se aika kohtuutonta, että kun kaikille tarkoitettuja julkisia palveluja joudutaan vähentämään, taloudellisen vastuun tästä kantavat ainoastaan kaupungin palveluksessa oleva henkilöstö. Tällaisia tilanteita varten tulisi kaupungilla olla erityinen rahasto, johon koottaisiin voimavaroja kaikkiein pahimpien kuoppien tasoittamiseen...

Euroopan Unionin ja Kiinan ilmastoyhteistyö

 

Kiina ja EU pyrkivät parantamaan globaalia ilmastohallintoa

Kirjoittanut Dong Yifan | China Daily | Päivitetty: 2020-11-11 07:40

Ilmastonmuutos on yksi vakavimmista globaaleista haasteista ihmiskunnalle. Ja vaikka eri maat ovat kärsineet ilmastonmuutoksen vaikutuksista ext kuten metsäpalot, tsunami, kuivuus, syklonit, sulavat jäätiköt ja kuivavat vesimuodostumat －, haaste voidaan ratkaista vain kansainvälisellä yhteistyöllä, ei yhden maan tai muun maan pieni joukko maita.

Tässä suhteessa Kiina ja Euroopan unioni ovat sitoutuneet kunnianhimoisimpiin sitoumuksiin

Kiinan 19. kommunistisen puolueen keskuskomitean viidennen täysistunnon jälkeen lokakuun lopulla julkaistu tiedonanto on luvannut edistää vihreää kehitystä, vahvistaa kestävän kehityksen strategiaa, nopeuttaa vähähiilisen talouden rakentamista, parantaa resurssien käyttöä ja nopeuttaa energiajärjestelmän muutosta ekologisen sivilisaation rakentamiseksi.

Lisäksi puhuessaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen syyskuun lopun 75. istunnossa presidentti Xi Jinping sanoi, että Kiinan hiilidioksidipäästöt huipentuvat vuoteen 2030 mennessä ja että ne saavuttavat hiilineutraaliuden vuoteen 2060 mennessä ja antavat siten valtavan panoksen maailmanlaajuiseen taisteluun ilmastonmuutosta vastaan.

EU: n osalta blokki on osoittanut edistyneimmän ja kunnianhimoisimman puolensa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Syyskuussa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi ensimmäisessä puheessaan "Unionin tila" joulukuussa 2020 virkaan astumisensa jälkeen ja sanoi, että EU nostaa vuoteen 2030 liittyvän päästövähennystavoitteen 55 prosenttiin nykyisestä 40 prosentista, mikä se on tiellä kohti ilmastoneutraaliustavoitettaan ja auttaa sitä täyttämään Pariisin sopimuksen mukaiset velvoitteensa COVID-19-pandemian keskellä.

Taloudelliselta kannalta EU on sanonut, että vihreä siirtymä on yksi sen kahdesta tärkeimmästä painopistealasta pandemian jälkeisenä aikana, toinen on digitaalinen siirtymä, ja 37 prosenttia elvytysrahastosta käytetään suoraan Euroopan vihreän diilitavoitteisiin .

Maailmaa on edessään vakava kansanterveyskriisi, vakava talouskriisi ja kriittinen ilmastokriisi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja joihin voidaan puuttua vain, jos kaikki maat tekevät yhteistyötä. Vähähiilinen ja kestävä kehitys lisäävät vauhtia pandemian jälkeiseen talouden elpymiseen, mutta auttavat myös ratkaisemaan globalisaation aiheuttaman talouskehityksen ristiriidat ja sen kielteiset vaikutukset ympäristöön ja koko yhteiskuntaan.

Kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen energiajärjestö, Kansainvälinen uusiutuvan energian virasto, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, ovat kehottaneet maita ja yrityksiä tarttumaan vihreän siirtymän tarjoamaan tilaisuuteen. Jos kaikkien suurten maiden politiikassa keskitytään enemmän vihreään kehitykseen, maailmantalous voi hyödyntää valtavia investointi- ja työllistämismahdollisuuksia.

Itse asiassa EU todennäköisesti ajaa useita taloudellisia ja energia-aloitteita, jotka perustuvat Euroopan vihreän kaupan puitteisiin pitkän aikavälin ilmastotavoitteen saavuttamiseksi. Von der Leyen listasi puheessaan useita uusia vihreän muutoksen suunnitelmia, mukaan lukien eurooppalaiset vetylaaksot, uudet "eurooppalaiset Bauhaus" ja EU: n tason vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskut. Se, että arkkitehtuurin modernisointisuunnitelma "European Bauhaus" julkaistiin vain muutama päivä Von der Leyenin puheen jälkeen, osoittaa, että EU aikoo laajentaa ja tehostaa taistelua ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Lisäksi EU: n ja Kiinan vihreällä kehitysyhteistyöllä on valtavat mahdollisuudet. Molemmat osapuolet ovat Pariisin sopimuksen vahvimpia kannattajia ja ovat pyrkineet yhteisesti täyttämään sitoumuksensa. Syyskuussa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat videolinkin kautta tapaamisen, ja molemmat osapuolet lupasivat ponnistella enemmän syventääkseen yhteistyötä ilmastonmuutoksen hallinnassa ja perustamalla korkean tason ilmastomekanismi ilmastosta muuttaa.

Osapuolet todennäköisesti myös lisäävät pyrkimyksiä saavuttaa poliittinen yksimielisyys ilmastonmuutoksesta ja syventää yhteistyötä uuden uusiutuvan energian teknologian, vihreän rahoituksen ja puhtaan energian alalla. Toivottavasti Kiinan ja EU: n ilmastoyhteistyö lisää positiivista energiaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ja auttaa rakentamaan ympäristöystävällisen yhteiskunnan.

Kirjoittaja on apututkija Kiinan nykyaikaisten kansainvälisten suhteiden instituutissa.

Maanpako päättyi...

Sara Vainio HS

Julkaistu: 10.11. 13:13

 

BOLIVIAN entisen presidentin Evo Moralesin maanpako päättyi eilen juhlallisesti Argentiinan ja Bolivian välisellä rajalla La Quaicassa, kertovat uutistoimistot.

Morales on koko Latinalaisen Amerikan vasemmiston keulahahmoja. Hän asteli rajan yli Argentiinan vasemmistolaisen presidentin Alberto Fernándezin saattamana. Bolivian puolella häntä odotti satojen riemukkaiden kannattajien joukko.

”En epäillyt hetkeäkään, ettenkö palaisi, mutta en arvannut, että se tapahtuisi näin pian”, Morales sanoi ja kiitti Fernándezia ”henkensä pelastamisesta”.

Joe Bidenin ei pidä hukata Bretton Woods -hetkeä

 

Peter Bofinger 9. marraskuuta 2020 

 

Peter Bofinger väittää, että tulevan presidentin on pidättäydyttävä edeltäjänsä merkantilistisesta kielestä ja palattava asteittaiseen vastaukseen globalisaation  puolesta .

 

Jos Joe Biden vihitään Yhdysvaltojen 46. presidentiksi tammikuussa 2021, hän siirtyy virkaan, jossa kukaan - lukuun ottamatta  yhtä, hänen aikaisepaa edeltäjäänsä Donald Trumpia - ei kadehdi häntä. Hänen on johdettava ja yhdistettävä maa, joka ei ole koskaan ollut poliittisesti ja taloudellisesti niin jakautunut sisällissodan jälkeen.  

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu - amerikkalaisen unelman sosiaalisen liikkuvuuden myytin syrjäyttämä - on paljon selvempi kuin missään muussa kehittyneessä taloudessa. Yhdysvaltain Gini-kerroin kotitalouksien ja tulojen eriarvoisuudesta ylittää vain Costa Rican, Etelä-Afrikan tai Meksikon kaltaiset maat, ja huipulla oleva yksi prosentti  saa kokonaisen viidenneksen tuloista, mikä selvästi yli 1950- ja 60-luvun tulojakauman.

Tämä yhä kiristyvä sosiaalinen hierarkian äkyy amerikkalaisten elinajanodotteen laskussa vuodesta 2014,  johtuen pääasiassa valkoisten miesten itsemurhista ja huumeriippuvuudesta. Ja luvulla  655 vankia 100 000 asukasta kohden, Yhdysvallat on pitänyt  maailman vankiennätystä hallussaan jo  monien vuosien ajan.

 

Maailman suurimman talouden sosiaalinen epätasapaino johtuu erittäin matalista veroista. Vuonna 2018 Yhdysvaltojen verotulot olivat 24,3 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi alle Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön jäsenten 34,3 prosentin keskiarvon. Jälleen kerran Irlantia lukuun ottamatta (jonka BKT-rakenteet  ovat täynnä monikansallista pelaamista), vain kehittyvissä maissa - Chilessä ja Meksikossa - verotulot ovat pienemmät. Kattavien sosiaalikorvausjärjestelmien puuttuessa on erityisen haitallista yhdysvaltalaisille työntekijöille, että heidän reaalitulot ovat nousseet vain 8 prosenttia viimeisten 40 vuoden aikana - vuotuinen kasvuvauhti on vajaat 0,2 prosenttia.

Heikkenee edelleen

Biden joutuu kohtaamaan julkisen talouden, joka heikkeni jo ennen Covid-19-pandemiaa. Hyvästä taloudesta perinnöstä huolimatta Trumpin puheenjohtajakaudella velka suhteessa BKT: hen nousi 106,7 prosentista vuonna 2016 108,7 prosenttiin: hänen toteuttamat verovähennykset vuonna 2017 nostivat julkisen talouden alijäämän 6,3 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä. Pandemian seurauksena odotetaan (Kansainvälisen valuuttarahaston arvioiden mukaan) alijäämän nousevan tänä vuonna 18 prosenttiin ja velkasuhteen 130 prosenttiin. 

Presidenttikautensa ensimmäisinä kuukausina pandemia hallitsee Bidenin poliittista ja taloudellista asialistaa. Hän on  ilmoittanut  aikovansa "hyväksyä ja laajentaa dramaattisesti lyhytaikaisia ​​korvausohjelmia. Lyhytaikaisessa korvauksessa - joka tunnetaan myös nimellä työnjako - vaikeuksissa olevat yritykset pitävät työntekijät työssä ja liittohallitus auttaa korvaamaan - kuitenkin lyhytaikaisesti - poisjäävistä palkoista johtuvat  erot.  Obama-Bidenin hallinto kannatti tätä lähestymistapaa Yhdysvalloissa, ja tähän mennessä 27 osavaltiota on käynni9stänytlyhytaikaisia ​​korvausohjelmia. Hän viittaa nimenomaisesti  Saksan  Kurzarbeit-ohjelman hyviin suorituksiin vuoden 2008 finanssikriisissä ja nyt taas pandemiassa.

Saksassa tänä vuonna lyhytaikaisessa työssä olevien määrä kasvoi dramaattisesti (kuuteen miljoonaan), kun taas työttömyysaste nousi helmikuun 5,0 prosentista syyskuun kausitasoitettuun  6,3 prosenttiin. Yhdysvalloissa  työttömyysaste nousi helmikuun 3,5 prosentista huhtikuun 14,7 prosenttiin. Lokakuussa se oli 6,9 prosenttia. Toinen myönteinen tekijä Bidenin ohjelmassa on suvaitsevaisuus opiskelijoita ja asuntolainan maksajia kohtaan taloudellisen helpotuksen suhteen, kunnes kriisin taloudellisen pudotuksen pahin vaihe on ohi.

Kaiken kaikkiaan on hyvin todennäköistä, että Biden, kuten hän on sanonut, '' tekee kaiken tarvittavan, käyttää kaiken mitä tarvitsee, helpottaakseen perheitämme ja varmistaaksemme taloudemme vakauden''.  Keskuspankin valtavien valtion  velkakirjaostojen ostojen tukemana  uudella hallinnolla ei ole tältä osin taloudellisia rajoituksia. 

Todellinen haaste uudelle presidentille on pandemian jälkeinen aika, jota muokkaavat rakenteelliset muutokset ja jotka vaikuttavat  talouteen, etenkin ammattitaidottomien työntekijöiden kohdalla. Joe Stiglitz  ilmaisi asian seuraavalla  tavalla : 'Koska virustartunta ei vaikuta koneisiin, ne näyttävät suhteellisesti houkuttelevammilta työnantajille, etenkin niillä aloilla, jotka käyttävät suhteellisesti enemmän ammattitaidotonta työvoimaa.'

Toinen uhka vähemmän koulutettujen alojen työpaikoille on liikematkojen väheneminen, joka todennäköisesti jatkuu ainakin jossakin määrin. Tämä tarkoittaa työpaikkojen menetyksiä siitä riippuvaisilla palvelualoilla (hotellit, lentoyhtiöt, ravintolat, taksit, baarit ja ateriapalvelu). Myös kaupunkikeskusten palveluntarjoajat kärsivät työmatkojen vähenemisestä, koska kotona työskenteleminen jatkuu laajempana pandemian jälkeen.

 

Ei kovin erilaista

Joten Bidenin keskeisenä haasteena on hyvin palkattujen työpaikkojen luominen ja ylläpitäminen Yhdysvalloissa. Silti hän on tältä osin esittänyt lausuntoja, jotka eivät kuulosta kovin erilaisilta kuin Trumpin filosofia. 

Hän on  ilmoittanut,  että hän 'ei hyväksy tuhosuuntaista näkemystä, jonka mukaan automaation ja globalisaation voimat tekevät meistä avuttomia säilyttämään hyvin palkattuja ammattityöpaikkoja ja luomaan niitä enemmän Amerikkaan. Hän ei usko sekuntiakaan näkemystä, jonka mukaan Yhdysvaltain tuotannon elinvoimaisuus on menneisyyttä. Yhdysvaltain oma tuotanto kuului maan  demokraattiseen arsenaaliin toisessa maailmansodassa, ja sen on oltava osa Yhdysvaltain hyvinvoinnin polttoainetta tänään, mikä auttaa työssäkäyvien perheiden elpymistä.''

Kuinka tämä voidaan saavuttaa? Bidenin sanoin: "Jos teemme älykkäitä investointeja valmistukseen ja tekniikkaan, annamme työntekijöillemme ja yrityksillemme kilpailuun tarvittavat välineet, käytämme veronmaksajien dollareita amerikkalaisten tuotteiden ostamiseen ja amerikkalaisten innovaatioiden herättämiseen, vastustamme Kiinan hallituksen väärinkäytöksiä, vaadimme reilua kauppaa ja laajenevia mahdollisuuksia kaikille amerikkalaisille, monet ulkomailla valmistetuista tuotteista voidaan valmistaa täällä tänään.”

Tällainen strategia, "Amerikka ensin" ja "lisää omaa valmistusta" on kyseenalainen. Trumpin pyrkimykset lisätä tuotantoa ja vähentää Kiinan kanssa käytävän kaupan vajetta epäonnistuivat: teollisuuden osuus BKT: sta laski hänen presidenttikautensa aikana. Digitalisaation ja robottien käytön lisääntyessä valmistuksessa pyrkimykset kääntää tämä maanläheinen suuntaus kaikissa kehittyneissä talouksissa on tuomittu  epäonnistumaan.

Mutta mistä uudet työpaikat tulevat? Vastaukset löytyvät Bidenin  ohjelmasta : 

"Tarvitsemme miljoonia rakennusalalle, ammattitaitoista työvoimaa  ja insinöörejä uuden amerikkalaisen infrastruktuurin ja puhtaan energian talouden rakentamiseksi. Nämä työpaikat luovat väyliä nuorille ja ikääntyville työntekijöille, jotka nousevat  uusiin ammatteihin, kaikista kansalais- ja yhteisötaustoista.''

"Biden varmistaa, että Amerikassa on puhtain, turvallisin ja nopein rautatiejärjestelmä maailmassa - sekä matkustajille että rahdille."

Tarjoa jokaiselle yli 100 000 asukkaan amerikkalaiselle kaupungille laadukkaita, päästöttömiä julkisen liikenteen vaihtoehtoja joustavilla liittovaltion investoinneilla, joilla on vahva työvoimakerroin, jotka luovat hyviä, ammattllisen järjestäytymisen mahdollistavia työpaikkoja ja vastaavat näiden kaupunkien tarpeisiin - aina kevyen raideliikenteen verkoista nykyisten kauttakulku- ja bussilinjojen parantamiseen  ja jalankulku- ja pyöräteiden infrastruktuurin rakentamiseen. ''

Yhdysvaltojen sähköalan muutos - ja talouden  kasvavan osuuden sähköistäminen - on 2000-luvun suurin työpaikkoja luova  taloudellisten mahdollisuuksien moottori. Nämä sisältävät kaikenlaisia ​​työpaikkoja tutkijoista rakennustyöläisiin, sähköntuottajiin, hitsaajiin ja insinööreihin. ''

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Biden aikoo 'sijoittaa ensimmäisellä kaudella 400 miljardia dollaria liittovaltion uusiin amerikkalaisten työntekijöiden tekemien tuotteiden ostoihin avoimilla, kohdennetuilla investoinneilla, jotka vapauttavat uuden kysynnän kotimaisille tavaroille ja palveluille ja luovat amerikkalaisia ​​työpaikkoja. Tämä on suurin julkisten investointien hankinta-, infrastruktuuri- ja tutkimus- ja kehitysohjelma toisen maailmansodan jälkeen. ''

Vaikka on laillista asettua vastustamaan Kiinan hallituksen väärinkäytöksiä, on ajatus "ostaa amerikkalaisia", erityisesti julkisissa hankinnoissa, ja tuottaa "monia ulkomailla valmistettavia tuotteita" Amerikassa virheellinen. Adam Smithin ja David Ricardon jälkeen taloustieteilijät ovat tienneet, että kansainvälinen työnjako lisää 'kansakuntien rikkautta'. Ongelma ei ole globalisaatio vaan globalisaation hyötyjen epätasainen jakautuminen - etenkin Yhdysvalloissa. 

Siten "osta amerikkalaista" -strategian sijaan, joka saisi Yhdysvaltojen tärkeimmät kauppakumppanit syyttämään  sitä protektionistisista toimista, haasteena on hyvinvointivaltion kehittäminen Euroopan maiden mallin mukaisesti. Kumoamalla verouudistukset ja verotukselliset edut rikkaille ja suurille yrityksille voitaisiin saada aikaan noin 2 prosentin osuus BKT: sta näihinkin tarkoituksiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Bidenin strategia päivittää ja viherryttää amerikkalaista infrastruktuuria menee oikeaan suuntaan. Vaikka Yhdysvaltojen velka olisi kohonnut, 400 miljardin dollarin määrä neljän vuoden aikana - alle 1 prosentti BKT: sta vuodessa - vaikuttaa hallittavalta. Mutta ajatus lisätä tuotantoa "osta amerikkalaisella" -menetelmällä on Trumpin aikakaudelta peräisin oleva vaarallinen perintö, joka tulisi hylätä, mitä nopeammin, sitä parempi.

Globaalit ratkaisut

Mitä maailma todella tarvitsee, ovat globaalit ratkaisut. IMF: n toimitusjohtaja Kristalina Georgieva  on sanonut : "Vuonna 1944 John Maynard Keynes ja Harry Dexter White johtivat Bretton Woods -järjestelmän perustamista - mukaan lukien IMF:n ja Maailmanpankin perustaminen. He tekivät maailmasta paremman pahimmalla mahdollisella hetkellä, sodan keskellä. Tarvitsemme saman hengen nyt pandemian jälkeiseen maailmaan - rakenntamalla siitä osallistavamman  ja joustavamman. "

Ennen kaikkea monet matalan toimeentulon maat eivät pysty selviytymään kriisistä yksin, koska niiltä puuttuu suurten valuutta-alueiden taloudellinen tila, jossa voidaan luoda resursseja laskemalla liikkeeseen velkakirjoja  omassa valuutassa. Mutta maailmanlaajuiset toimet veronkierron ja verokilpailun torjumiseksi voivat myös tasoittaa tietä korkeampaan  verotukseen Yhdysvalloissa, mikä tarjoaa maalle taloudellisetresurssit oikeudenmukaisemman sosiaalisen järjestyksen luomiseksi.

Neljän Trump-vuoden painajaisen jälkeen maailma odottaa innokkaasti Yhdysvaltojen presidenttiä, joka pystyy ja on halukas vastaamaan planeettamme haasteisiin - haasteisiin, jotka edellyttävät välittömiä ratkaisuja. Bidenin ei pidä hukata tätä Bretton Woodsin hetkeä .

Tämä artikkeli on Social Europen  ja  IPS-Journalin yhteinen julkaisu  . Katso sarjamme Yhdysvaltain vaaleista

Tietoja Peter Bofingeristä:

Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijaneuvoston jäsen.

(Käännös IR)