Juhani Räsäsen puhe uusille ylioppilaille; tässä loistava esimerkki siitä, miten Juhani kuvaa - mielestäni ansiokkaasti - demokratiuaa elämäntapana, etsimistä elämässä ja ehkä jopa tietynlaisten totuuksien löytämistä vanhoilla päivillään - olisi vain löydettävä ne kokeneet ja tietävät vanhukset vanhainkodeista, hoitolaitoksista tai omista, usein aika yksinäisistä kodeistaan...
"Onnea valmistumisestanne ylioppilaaksi! Tämä on tärkeä virstanpylväs elämässänne ja saavutus, josta voitte olla ylpeitä, olettehan tehnyt töitä saavutuksenne eteen. Koulu on antanut teille paljon. Koulu ei kuitenkaan ole kertonut teille, että älä koskaan kysy elämältä elämän tarkoitusta, koska elämä kysyy sitä sinulta. Tämä ohje on peräisin keskitysleiriltä selvinneeltä neurologi psykiatri Viktor Frankilta, joka loi omanlaisensa filosofian elämän tarkoituksen etsimisestä, Keskitysleireillä hän huomasi, että vangit joilla oli jotain merkitystä elämässään selvisivät todennäköisimmin kuin ne jotka olivat menettäneet kaiken toivon.
Monet suuret ajattelijat ja filosofit ovat askarrelleet kysellen mitä on toivo, joka vaikeissakin elämän kohtaloissa kantaa. Aristoteles sanoi, että toivo on valvovan uni. Arthur Schopenhauer, oli eräs 1800-luvun merkittävimpiä filosofeja. ja pidettiin pessimistinä – elämä sinänsä oli hänen mielestään julmaa ja tarkoituksetonta – mutta toisaalta hänen kirjoituksensa käsittelevät usein toivoa. Hän sanoi, että täyttyneen toiveen sijalle astuu aina uusi. Hän tahtoi sanoi, että toivo on tunne siitä, ettei kokemasi koskaan ole pysyvää.
Toivo kannustaa elämää jatkumaan, kasvamaan, laajentumaan ja menemään eteenpäin. Toivominen merkitsee sitä, että on joka hetki valmis sille, joka ei ole vielä syntynyt. Ei ole olemassa toivottomia asioita, mutta joukossamme on ihmisiä, jotka ovat luopuneet toivosta sen suhteen. . Jos sinulla on vain yksi toivomus, olkoon se usko tulevaan käy kuinka käy. Toivo on hyveistä ja vahvuuksista voimakkain, sillä mikään hyvä asia ei kuole koskaan. Toiveeni on, että tyydy vähään, mutta toivo silti aina enemmän.
Tänään maailman tulevaisuutta kutsutaan hämäräksi, koska maailmassa tapahtuu asioita, jotka koko ajan muuttuvat ja herättävät suurta epävarmuutta. Yksi filosofi oli antiikin kreikkalainen Herakleito, jonka filosofian näkemysten monitulkintaisuuden vuoksi aikalaiset antoivat hänelle lempinimen Skoteinos eli ”Hämärä”. Herakleitos katsoi, ettei aineellisessa todellisuudessa voi olla mitään pysyvää. Siksi hän ajatteli, että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harha. Hänelle kaikki oli liikkeessä, kuten hänen tunnetuimmassa aforismissaan Panta rhei kai ouden menei. eli Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.» Hänet tunnetaan myös siitä, että hän sanoi, ettei kukaan voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole sama: ”Potamois tois autois embainomen te kai ouk embainomen, eimen te kai ouk eimen. Me sekä astumme että emme astu samoihin jokiin, olemme ja emme ole.»
Herakleitos käytti tiettävästi myös länsimaisen filosofian historiassa ensimmäisenä kreikan logos-sanaa, jota arkimerkitykseltään puhutaan ”maailman” järjeksi. Tänään joudumme kysymään, että tuleeko tekoälystä muodostumaan Herakleitoksen tarkoittama ”maailman” järki. Tänään emme tiedä mikä loppujen lopuksi tulee olemaan tekoälyn ”maailman” järki. Sen me tiedämme, että tekoälyn suurimmat riskit liittyvät siihen, miten sitä käytetään, mutta autoritaarisille maille tekoäly antaa tehokkaita työkaluja ihmisten alistamiseen. Teidän suureksi tehtäväksenne tulee muodostumaan, että maailmassa säilyy demokratia ja ihmisen kunnioitus .
Ystävyyden Majatalon isäntä Daniel Nylund kirjoittaa ansioikkaissa blogeissaan: ”Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että jos haluamme mitata sisäistä eheytymistä, ehjäksi tulemista ja kykyämme elää nykyhetken todellisuudessa yhdellä mittarilla, tämä mittari on kunnioitus. Se on kunnioitus itseämme kohtaan, ruumiimme jokaista osaa kohtaan, jokaista ajatustamme, kaipaustamme, tunnettamme ja reaktiotamme kohtaan. Se on kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, heidän ruumiitaan, vaatteitaan, mielipiteitään, uskomuksiaan, tunteitaan ja heidän käyttäytymistään kohtaan. Se on kunnioitus maailmaa kohtaan, sen jokaista esinettä, kasvia ja eläintä kohtaan. Se on kunnioitus omaa kotiamme kohtaan ja muiden ihmisten koteja kohtaan.
Niin kauan kuin jokin herättää meissä reaktioita, pelkoa, levottomuutta, ahdistusta, vihaa, unelmia tai kaipauksia, me emme kykene kunnioittamaan sitä. Sen sijaan me haluamme kontrolloida, ohjailla ja rajoittaa sitä, jotta kokisimme turvallisemmaksi tai onnellisemmaksi. Se kunnioitus, josta tässä artikkelissa kirjoitan, on levollista arvostamista, olemassaolon oikeutuksen antamista ja halua hoitaa sitä minkä me kohtaamme. Me kykenemme tähän silloin, kun mielemme on vapaa niistä asioista joihin me törmäämme. Silloin sisältämme nouseva kunnioitus tuntuu ainoalta oikealta asenteelta. Pidän sitä yhtenä tärkeimmistä ehjäksi tulemisen mittareista. Mutta samalla se on eheytymisen väline.”
Lopuksi vielä muutama ajatus, jota sana kunnioitus johtaa miettimään. Sukupolvien historia rakentuu muistoista. Nyky-yhteiskunta on haudannut tärkeimmät muistonsa vanhainkoteihin, eikä niitä kukaan halua kuulla. Teidänkin elämänne tulee rakentumaan muistoista. Hyvistä muistoista valikoituu elämänne albumiin kuvia, joista kehkeytyy laatuelämä. Huonoista muistoista rakentuu kuvia, jotka lisäävät pahoinvoinnin kuvia kaikkialle elämässänne. Teidän tehtäväksenne jää selvittää, mittaisista tekijöistä edellisen sukupolven tärkeät muistot muodostuivat. Niiden kysyminen vanhemmilta ikäpolvilta on kunniatehtävä. Kysy siis vanhemmilta, sillä näitä kysymyksiä koulu ei ole tehnyt, etkä näihin ole vastausta saanut.
Mikä on ollut tärkein elämänneuvosi? Mikä on ollut suurin haaveesi tai unelmasi? Mitkä ovat elämäsi suurimmat saavutukset? Mikä on ollut rakkain muistosi? Mikä on ollut elämäsi suurin pettymys? Mitä olet tehnyt elämäsi varrella? Mitkä olivat elämäsi suurimmat haasteet ja miten kohtasit ne? Mitä elämä on opettanut sinulle? Mitä neuvoja annat minulle tulevaisuuttani varten? Mikä on ollut rakkain harrastuksesi tai intohimosi? Mitä olet oppinut rakkaudesta ja ihmissuhteesta? Mikä on ollut elämäsi vastaavan kokemus? Mitkä ovat tärkeitä tärkeimmät arvosi elämääsi? Mikä on ollut elämäsi suurin ilo?
Kiitollisuus on sydämen muisti. Kiitollisuus vaientaa sisäiset nalkuttajat. Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen, ja tulla paremmaksi ihmiseksi tai voit keskittyä asioihin, joihin olet pettynyt ja tulla katkerammaksi ihmiseksi. Olkaa avoimia uusille kokemuksille, ihmisille ja kulttuureille. Olkaa rohkeita etsimään tapoja, jolla voitte tehdä maailmasta paremman paikan. Valinta on teidän. Olkaa siis kiitollisia siitä, että teidän täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se merkitsee sitä, että sinulla on ystäviä, sillä ystävyyttä ei osteta markkinoilta."
