Ylijäämän tavoittelu ja kansallinen nälkäkuuri

Modernin Monetaarisen Teorian yksi keskeisimmistä esitaistelijoista, Bill Mitchell kirjoittaa blogissaan Australian konservatiivisen hallituksen säästöpolitiikasta ja julkisen ylijäämän tavoittelusta - tuloksista ja seurauksista piittaamatta - tässä kokonaisen maanosan kattavassa valtiossa:

"Australian työmarkkinat heikentyvät - se symboloi massiivista liittohallituksen politiikan epäonnistumista

Torstai, 14. marraskuuta 2019
Eilisen katastrofaalisen palkkojen kasvun tietojen julkaisun jälkeen Australian tilastovirasto julkaisi viimeisimmät tiedot - "Työvoima, Australia, lokakuu 2019" - mikä vahvistaa, että Australian talous heikkenee ja työmarkkinat ovat heikossa kunnossa. Syyllinen - Australian hallitus, joka pitää menoja nälkäkuurilla pyrkiessään pakkomielteisesti julkisen talouden ylijäämään. On todennäköistä, että harjoitettu taloudenpito tuhoaa tämän tavoitteen joka tapauksessa - väärin perustein - vähentämällä verotuloja ennustettua alhaisemmalle tasolle. Samaan aikaan valitut virkamiehet väärinkäyttävät miljoonien australialaisten työntekijöiden hyvinvointia. Työllisyyden kasvu oli negatiivista. Kokopäiväinen työllisyys laski jyrkästi. Osallistumisaste laski. Työttömyys nousi, vaikka osallistumisaste laski. Piilotettu työttömyys on noussut. Työttömyys on korkealla. Laaja työvoiman alikäyttö on 13,8 prosenttia ja ylöspäin suuntautuvalla harhatiellä. Työttömyysaste on 0. 8 prosenttiyksikköä enemmän kuin keskuspankki arvioi ja tasolla, jolla inflaatiopaineet saattavat syntyä työmarkkinoiden kautta. Yleisen arvioni mukaan nykyinen tilanne voidaan parhaiten luonnehtia heikentyväksi jo ennestään heikosta tilasta. Australian työmarkkinat ovat edelleen kaukana täydellisestä työllisyydestä ja kuilu kasvaa. Tämä työvoiman tuhlauksen jatkuminen osoittaa, että politiikan asetukset ovat tiukkoja (puolueellisia säästötoimenpiteisiin) ja vähentävät tarkoituksella kasvua ja tulojen syntymistä. Finanssipolitiikan vakavaa laajentamista on tällä hetkellä tilaa. Liittohallitus heikentää tahallisesti vastuuttomalla poliittisella kannallamme talouttamme. Yleisen arvioni mukaan nykyinen tilanne voidaan parhaiten luonnehtia heikentyväksi jo heikosta tilasta. Australian työmarkkinat ovat edelleen kaukana täydellisestä työllisyydestä ja kuilu kasvaa. Tämä työvoiman tuhlauksen jatkuminen osoittaa, että politiikan asetukset ovat tiukkoja (puolueellisia säästötoimenpiteisiin) ja vähentävät tarkoituksella kasvua ja tulojen syntymistä. Finanssipolitiikan vakavaa laajentamista on tällä hetkellä tilaa. Liittohallitus heikentää tahallisesti vastuuttomalla poliittisella kannallamme talouttamme. Yleisen arvioni mukaan nykyinen tilanne voidaan parhaiten luonnehtia heikentyväksi jo heikosta tilasta. Australian työmarkkinat ovat edelleen kaukana täydellisestä työllisyydestä ja kuilu kasvaa. Tämä työvoiman tuhlauksen jatkuminen osoittaa, että politiikan asetukset ovat jäykkiä (austeristisiasia säästötoimenpiteitä) ja vähentävät tarkoituksesti kasvua ja tulojen syntymistä. Finanssipolitiikan vakavaa laajentamista on tällä hetkellä tilaa. Liittohallitus heikentää tahallisesti vastuuttomalla poliittisella kannallamme talouttamme. Finanssipolitiikan perustellulle laajentamiselle on tällä hetkellä tilaa. Liittohallitus heikentää tahallisesti vastuuttomalla poliittisella kannallamme talouttamme. Finanssipolitiikan vakavaa laajentamista on tällä hetkellä tilaa. Liittohallitus heikentää tahallisesti vastuuttomalla poliittisella kannallaan talouttamme."

Ihmiskoe koululaisilla

Kari Uusikylä on vuonna 1945 syntynyt Helsingin yliopiston  kasvatustieteen, erityisesti didaktiikan emeritusprofessori, syntyjäni vaasalainen. On tutkinut  kouluopetusta, opettajankoulutusta, lahjakkuutta ja luovuutta ja on kirjoittanut näiltä aloilta useita kirjoja.

"Koulua viedään nyt talouden rengiksi. Konsultit paasaavat opettajille utopioitaan, viihdyttävät ja nauttivat erinomaisuudestaan,vaikka eivät tajua juuri mitään opetuksesta, eivätkö lasten tarpeista. Osaamisstrategioiden, osaamiskeskittymien ja kilpailukyvyn hokeminen on joskus suorastaan ääliömäistä."

Vapaakauppa ja erityistuomioistumet

(Käännös Itävallan Attack-järjestön informaatiosta)

14.10.2019 , YK: n neuvottelut Wienissä: EU haluaa laajentaa erityisoikeuksia yrityksille


Esimerkit osoittavat: erityisoikeudet vaarantavat ilmastonsuojelutoimenpiteet
Tästä päivästä alkaen neuvottelut uudesta erityisestä oikeuslaitoksesta, "monenvälisestä sijoitusvälitysjärjestelmästä" (MIC), jatkuvat 19. lokakuuta asti Wienissä YK: n kansainvälisen kaupan oikeuden komitean (UNCITRAL) puitteissa. EU: n komissio yrittää perustaa kiistanalaiset sijoittajien erityiset julistusoikeudet perustamalla tämän järjestelmän monenväliselle tasolle. (1) Attac Austria ja monet muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot protestoivat kansainvälisellä toimintaviikolla ja vaativat yritysten erityisvaatimusten poistamista.

"EU myy MIC-järjestelmän uudistuksena, mutta vain menettelyä muutetaan, rinnakkaisoikeuden ongelmakohdat eivät muutu. Yritykset voivat jatkaa valitusten nostamista välimiestuomioistuimissa suurien korvausmäärien varalta, jos ne näkevät voittonsa olevan uhattuna uuden tai suunnitellun lain johdosta", kritisoi Alexandra Strickner, Attac Austria.

Suunniteltu MIC on myös 'yksisuuntainen katu': yritykset ja ulkomaiset sijoittajat voivat jatkaa valitusten nostamista valtioille vahingoista, mutta valtioilla ei ole mahdollisuutta nostaa kanteita yrityksiä vastaan.
Asiaa koskevissa sijoitussopimuksissa vahvistettuihin yritysten ja ulkomaisten sijoittajien aineellisiin oikeuksiin ei puututa.
Ehdotettu MIC ohittaa myös demokraattisiin periaatteisiin perustuvat valtion tuomioistuimet, ja sillä on vain vähän yhteistä todellisen tuomioistuimen kanssa. Kuten aiemmin, välimiehet on valittava pienestä kansainvälisten lakiasiaintoimistojen klubista, joka ansaitsee oikeudenkäyntien avulla ja jolla on siten omat intressit ryhmiä vastaan ​​valtioita vastaan ​​nostettuihin oikeudenkäynteihin.

Valitukset korkeista vahingonkorvausvaatimuksista ilmastonsuojelutoimenpiteistä ovat lisääntymässä.

Erityisoikeuksien laajentaminen vaarantaa myös energiamuutoksen. Yhä useammat fossiilisen energian teollisuuden yritykset valittavat erityisen toimintaoikeuden (ISDS) avulla estäen hallitusten ilmastonsuojelutoimenpiteitä tai vaarantavat ne korkeilla korvausvaatimuksilla. On vaarana, että fossiilisten polttoaineiden käytöstäpoistosuunnitelmat heikentyvät, ne vedetään kokonaan takaisin tai tai jätetään kokonaan suunnittelematta kunnes ne ovat käyttökelvottomia. Energiankierron tarpeen myötä myös yritystoiminnan riski kasvaa. Esimerkkejä ovat UNIPER vs. Alankomaat suunnitellun hiilestä irtautumisen takia, Rockhopper Vs. Italia, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan öljy- ja kaasuyhtiö valittaa offshore-öljynporauskiellosta, tai Lone Pine vs. Italia. Kanada, jossa yritys ryhtyy toimiin öljyn säröporamiskieltoa (fracking) vastaan. (2)

EU ei kuitenkaan yritä vain vahvistaa yritysoikeuksia MIC: n kautta. Se torpedoi - samoin kuin Itävallan hallitus - YK: n neuvottelut taloustiedettä ja ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta (sitova sopimus), jotka menevät uuteen kierrokseen samaan aikaan kuin Wienin MIC-viikko kokoontuu uudelle kierrokselle Genevessä.

Toimintaviikko ja eurooppalainen bussimatka "Ihmisten oikeudet, säännöt yrityksille!"

Neuvottelujen yhteydessä Attac Austria, Saksa ja Ranska järjestävät bussin, joka liikennöi 12.10. alkaa Genevestä ja pysähtyy monissa kaupungeissa matkalla Wieniin. Maan päällä järjestetään toimia ja tietoa erityisvaatimusten vaaroista yrityksille. Asemat Itävallassa:

Itävallan Attack järjestää useita kokoontumisia teemalla "Ihmiset ennen voittoa!" ja "Sijoitukset kyllä ​​- Yritysten erityiset oikeudet ei!"

Euroalueen rahoituskehys - todennäköisesti harhainen

Euroalueen rahoituskehys - todennäköisesti vääränsorttinen

Gabriele de Angelis kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä äskettäin (9.10. 2019) valtionvarainministerien ministerineuvostossa pääpiirteissään hyväksytystä budjettiraamista, 'talousarvioinstrumentista'. Euroryhmän kokouksessa 9. lokakuuta ministerit pääsivät yksityiskohtaisen sopimukseen talousarviovälinestä koskien  yhdentymistä ja kilpailukykyä (BICC) -koskien kauan odotettua kehystä euroalueen talouskehykseksi,  budjetiksi.

Euroalue tarvitsee kovasti budjettivälinettä, joka tasoittaa tietä kasvumahdollisuuksien tasapainottamiseen mantereella, jota vaivaa jatkuva makrotalouden epätasapaino, tuottavuuskuilut ja sen seurauksena  kasvava eriarvoisuus . Erityisesti maille, jotka edelleen pyrkivät saavuttamaan täydellisen elpymisen kymmenen vuoden hitaan kasvun jälkeen tai keskellä taloudellista taantumaa, on autettava pysymään tuottavuutta lisäävien uudistusten ja julkisten investointien tiellä.

Mutta sopimuksen ehdot aiheuttavat vakavan huolenaiheen. Ongelma on jakautuvassa konfliktissa euroalueen jäsenten välillä, josta BICC: n hallintorakenne todennäköisesti herättää.




'Kansallinen omistajuus'
 Tätä tarkoitusta varten rakennetulla 'välineellä'  on tarkoitus tukea rakenneuudistuksia ja myöntää tukea julkisiin investointeihin . Avustusten suuruudeksi on ennalta määritetty 25 prosentin kansallisella yhteisrahoitusosuudella, jotta voidaan asettaa rajoite budjettiin kohdistuvalle vaikutukselle ja taata uudistus- ja investointihankkeiden ”kansallinen omistajuus” ja siten todellisen sitoutumisen niihin.

Kun lopulliseen sopimukseen päästään euroryhmän kokouksessa, euroalueen huippukokous ja euroryhmä antaa vuosittaiset strategiset suuntaviivat keskeisten uudistusten ja investointien painopisteistä,  ja tulokset otetaan huomioon suosituksina vahistuvasta euroalueesta. Euroryhmä arvioi jäsenvaltioiden ehdotuksia Euroopan komission alkuperäisen palautteen perusteella, jälkimmäisen myöntäessä lopullisen hyväksynnän.

BICC: n (Yhdentymistä ja kilpailukykyä käsittelevä budjettiväline BICC) hallintorakenteen lopullinen muoto on parannus kesäkuun versioon, joka antoi komissiolle vain vähäisen roolin. Ensimmäisessä luonnoksessa euroryhmä arvioi myös uudistuspolkujen edistymistä ja päättää tätä kautta uusien tukierien maksamisesta (lopullisessa versiossa ei mainita seurantaa, mikä jättää meille epäilyksiä siitä, mitä mekanismia lopulta sovelletaan  ). Ensimmäisessä versiossa esitetyn tiukasti hallitustenvälisen rakenteen  suurempana vaarana olisi ollut poliittiset konfliktit euroalueen kumppaneiden kesken.

Vaikutukset
Tällaisella euroalueen talousarvion suunnittelulla on kolme vaikutusta. Ensinnäkin jäsenvaltiot näkevät rahastot todennäköisesti kansallisina rahoitusosuuksina, joilla on jakovaikutus. Toiseksi jotkut valtiot ovat pitkäaikaisia ​​nettomaksajia, kun taas toiset ovat pitkäaikaisia ​​nettosaajia, koska jako perustuu väestöön ja (käänteiseen) asukaskohtaiseen bruttokansantuotteeseen. Ja kolmanneksi, hallitustenvälisillä yksiköillä on ratkaiseva rooli määritettäessä, miten talousarvio on käytettävä kansallisella tasolla, koska lopullisessa sopimuksessa määrätään, että jäsenvaltioiden ehdotusten olisi oltava "linkitettyinä kansalliseen uudistusohjelmaan" ja "yhteensopivia kansalliseen budjettiprosessiin”, jonka hyväksyminen riippuu edellisen vuoden maakohtaisista suosituksista ”(CSR, corporate social reponsibility, tarkoittaa yhteiskuntavastuuta).


Ensi silmäyksellä tämä kaikki näyttää oikealta, koska yhteisiä resursseja käytetään yhteisten prioriteettien mukaisesti vähentämällä moraalista vaaraa siinä määrin kuin varoja on asetettu rakenneuudistusten ja budjettisääntöjen noudattamisen edistämiseksi. Lisäksi, jos nettomaksaja haluaa vähentää BICC: n uudelleenjakavaa vaikutusta, sitä kannustetaan edistämään toimenpiteitä, joilla parannetaan vastaanottamaan BKT:ta henkeä kohti . Siksi BICC näyttää olevan parhaassa tilanteessa edistämään todellista lähentymistä.

Siitä huolimatta tämä edustaa tosiasiassa kannustimien riskialtista rakennetta, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia. Ensinnäkin nettomaksajilla on todennäköisesti paljon vahvempi ääni kuin nettosaajilla. Siksi heillä on myös ratkaiseva vaikutusvalta kansallisella tasolla toteutettavien rakenneuudistusten suunnittelussa. Toiseksi heillä on kannustin vähentää kokonaisaltistustaan ​​muiden jäsenten systeemisiin riskeihin. Siksi nettomaksajilla on intressi suosia rakenneuudistuksia, joilla todennäköisesti saavutetaan tällainen vaikutus.

Kolmanneksi BICC: n määrärahat on määritettävä monivuotista rahoituskehystä koskevissa neuvotteluissa. Siksi nettomaksajat voivat helposti vaihtaa BICC: n kokoa omien uudistustoiveidensa perusteella.

Austeristinen politiikka
Olemme jo nähneet, mitä tapahtuu, kun esiintyy tällaista ristiriitaista kansallisia etuja. Se on sama kokonaisuus, joka johti säästöpolitiikkaan, jota "troikka" - komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto - valvovat rahoitustuen piiriin kuuluvissa maissa, joissa kustannusten vähentäminen - ja erityisesti työvoimakustannukset - olivat avain kaikissa toteutetussa rakenneuudistuksessa. Tämä olisi pettymys, samoin kuin takaisku niille hallituksille ja asiantuntijoille, jotka ovat taistelleet sen ajatuksen puolesta, että kilpailukykyyn ja julkisen talouden vakauttamiseen on olemassa enemmän kuin yksi tie.                         

Tällainen järjestely voi todellakin vahvistaa euroalueen puolueellisuutta tarjontapuolen lähestymistapoihin ja rakenneuudistuksiin. Hyvinvointia koskevia säännöksiä ja työehtosopimusneuvotteluja pidetään edelleen tekijöinä, jotka hidastavat sopeutumista vaikeina aikoina ja vähentävät kasvupotentiaalia hyvinä aikoina. Sekä sisäisen että euroalueen laajuisen kysynnän merkitys talouden elpymisessä jatkuu edelleen heikentyneenä .

Tähän mennessä tällaisen hallitsevan suuntauksen vaikutusta talouspolitiikkaan ovat lieventäneet monivuotiset neuvottelut, jotka seuraavat Eurooppalaista ohjausjaksoa, Eurooppa-neuvoston  talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sitomattomuus ja CSR: n väljä täytäntöönpano.

Demokraattinen valvonta
Tämä voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos eurokokouksen rakenneuudistuksia koskevista suuntaviivoista tulee vaatimus euroalueen talousarvion ehtojen täyttämiseen. Ehdotetut puitteet voisivat estää toivotulla tavalla toteutettavaa  talouspolitiikan kansallista demokraattista valvontaa parantamatta merkittävästi kasvumahdollisuuksia.

Lähikuukausina avattava lainsäädäntömenettely on ratkaiseva määritettäessä, onko euroalueen talousarvio kauan etsitty lähentymisväline vai onko se jälleen yksi jakso Euroopan uudelleenjakavaa konfliktia .

Rahoitusmekanismit todellakin määräävät ketkä ovat talousarvion "omistajia".  Ne voivat olla joko jäsenvaltioita tai Euroopan kansalaisia ​​riippuen siitä, johtuuko se jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista vai EU: n omista varoista. Nykyiseen ehdotukseen sisältyvien kannustimien rakenteen korvaamiseksi jälkimmäistä on sovellettava.

Tämä voi olla myös oikea hetki Euroopan parlamentille vaatia suurempaa roolia yhteispäätöksen tekijänä uudistusten ja investointien painopisteiden määrittelyssä, mukaan lukien talouspolitiikan laajat suuntaviivat. Tämä vahvistaisi euroalueen talousarvion demokraattista valvontaa, mahdollistaisi oikeudenmukaisen keskustelun talouspoliittisista vaihtoehdoista ja turvaisi välineen tehokkuuden.

Päinvastaisesa tapauksessa  huonosti suunniteltu euroalueen budjetti saattaa lisätä poliittista epäjärjestystä euroalueen jäsenten keskuudessa - ja saattaa siten olla tehoton.


Tietoa henkilöstä Gabriele de Angelis
Gabriele de Angelis on poliittinen teoreetikko, joka työskentelee tutkijana Universidade Nova de Lisboassa. Hänen nykyinen tutkimuksensa on keskittynyt Euroopan unionin talouden hallintotavan uudistamiseen, etenkin normatiivisten näkökohtien osalta.

Beyond Growth - kasvun tuolla puolen

Soste ry:n pääekonomisti Jussi Ahokas kirjoittaa Kansan Uutisten verkkolehdessä äskettäin pidetyn "Kasvun tuolle puolen" seminaarin keskeisestä annista:

"Samalla kun lähtisimme tavoittelemaan myös nykyistä tasaisemmin jaettuja hyvinvoinnin edellytyksiä ja toteutunutta hyvinvointia kaikille ihmisille, meidän tulisi pystyä huolehtimaan maapallomme ja ympäristömme hyvinvoinnista. Ekologinen kriisi ei liity ainoastaan ilmastonmuutokseen, vaan ekologiset hälytyskellot soivat monella muullakin saralla, luonnonvarojen riittävyys, maaperän hedelmällisyys ja luonnon monimuotoisuus tässä mainitakseni.

Kun olemme sisäistäneet nämä haasteet ja vakuuttuneet niistä, on konkreettisten ihmisten ja maapallon hyvinvointia vaalivien politiikkatavoitteiden asettamisen aika. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan meidän on löydettävä myös keinot politiikan toimeenpanoon. Siinä erilaiset mittarit voivat olla suuri apu, sillä niiden kautta tavoitteemme konkretisoituvat ja politiikkatoimien onnistumisen seuraaminen tulee mahdolliseksi."