Dollarin loppu? Mitä jos kukaan ei osta Yhdysvaltain velkaa?

 

USA:n valtionvelka on runsaat 34 000 miljardia dollaria: tätä valtionvelkaa rahoitetaan joukkovelkirjalainoilla, "bondeilla"  joita myydään ja joihin yritykset, kansalaiset ja jopa valtiot sijoittavat varojaan, onhan USA:n dollari tunnetusti kansainvälinen, turvalliseksi sijoituskohteeksi koettu  reservivaluutta. Dollariin ja USA:n talouteen kohdistuvia paineita ja pakoa joukkovelkakirjalainoista avataan linkkinä olevalla videolla, jonka pohjalta tässä avaan amerikkalaista makrotalouspolitiikkaa.

Nyt tilanne on - USA:n repivän ja rankaisevan tariffipolitiikan myötä selvästi muuttumassa. Sellaiset suuret kansantaloudet kuin Kiina, Intia ja Etelä-Afrikka ovat joutuneet näiden tullien kohteeksi. Vastatoimena - yhtenä monista - ne ovat alkaneet vähentää USA:n joukkovelkakirjalainoitusta. Ensimmäistä kerta pitkiin aikoihin kaikki tarjolla olleet  bondit eivät olekaan käyneet kaupaksi.

Kysymys kuuluu, miten USA rahoittaa tästä eteenpäin valtavan velkataakkansa ja niihin liittyvän valtavan korkojen maksun. Jos valtiot lakkaavat rahottamasta USA:n taloutta, voidaanko vaje korvata yritysten ja kansalaisten bondiostoilla? COVID19-kriisin aikaan keskuspankki Fed teki poikkeuksen ja osti linkin takana olevan videon mukaan Yhdysvaltain velkoja miljarditolkulla omiin taseisiinsa. Tämä toimi on tunnetusti valtavirtataloudessa ollut pitkään pannassa siksi, että sen perätään herättävän julkisen sektorin voimistuessa ahneutta, ylilyöntejä ja aiheuttavan inflaatiota. Toisaalta juuri keskuspankkirahoitus on Modernin Monetaarisen Teorian mukaan oman valuutan omaavalle valtiolle täysin laillinen ja toimiva vaihtoehto menojensa rahoittamiseen ja budjettinsa tasaåainoittamiseen, tarvitaan vain taitavaa julkisen sektorin ja valtion vahvistamista ja tarvittaessa verotuksen avulla tapahtuvaa liiaksi kasvaneiden kulutusmahdollisuuksien rajoittamista. Investoinnit julkisiin palveluihin, infrastruktuuriin ja ja uusiin visioihin kuten kansalaisjärjestöihin ja yteiskuntapolitiikkaa tukevaan yritystoimintaan tulevat kysymykseen.

Videolla varoitellaan juuri keskuspankkirahoituksen inflaatiota kiihdyttävästä vaarasta. Muistan tunnetun MMT:n esittelijän ja puolustajan Lauri Holapan väitelleen muutama vuosi sitten tohtoriksi juuri tällä aihealueella.Väitöskirjan mukaan  keskuspankkirahoitusta oikein käytettynä ei tarvitse olla seurauksena inflaation kiihtyminen.

Yhdysvallat on ajautumassa suurten velkojen, jälkiteollisen kulutusyhteiskunnan haavoittuvuuksien ja yltiöpäisen politiikan seurauksena kriisiin, joka pakottaa tarkistamaan valtavirtatalouden epätarkkaa ja pelokasta suhtautumista Moderniin Monetaariseen Teoriaan. Itsenäisen keskuspankin ja oman valuutan omaavan maan ei tarvitse koskaa ajautua selvitystilaan, Murtuvatko jatkossa tabut myös vahvaa valtiota tukevan raha- ja finanssipolitiikan avautumisen muodossa?

Maanpuolustuksellinen päiväkäsky

Ilpo Rossi: 

Millä tavalla maanpuolustuksen rahoitus olisi nostettavissa tasolle, jota NATO ja Euroopan Unioni ovat nyt edellyttämässä? Veroilla, säästöillä vai talouskasvulla? Uskon jokaisen ymmärtävän, että tässä ollaan uusien, vakavien ratkaisujen edessä. Uutta näkemystä ja uusia ratkaisuja tarvitaan sekä maanpuolustukseen että siihen millä tavalla se toteutetaan. 

Kun maanpuolustus on nousemassa äärimmäisen tärkeäksi ykkösluokan prioriteetiksi, sillä on aivan erityinen merkitys maan työvoiman - siis palkansaajien - elämäntilanteeseen ja heidän aktiviteettinsa käyttöön. Perinteisen työn tilalle ja rinnalle nousee  maanpuolustuksen nouseminen niin keskeiseksi, että työvoimaa on irroitettava sotilaallisen voimaan, asevelvollisten kertausharjoituksiin, uuden tekniikan ja sotilaallisen teknologia edellyttämään jatkuvaan koulutukseen ja työtehtäviin kasvavan sotilaallisen strategiakokonaisuuden toiminnallisissa tehtävissä.

Ajatus, että työikäistä väestöä makuutettaisiin vähänevien työttömyyskorvausten varassa kotisohvilla tai lomautettuina, ei voi näissä oloissa enää tulla kysymykseen. Työvoimaa on voitava vapauttaa myös tarpeettomaksi tai toisarvoiseksi katsotusta tuotannosta tärkeämpiin maanpuolustuskoneiston tehtäviin. 

Maksetaanko maanpuolustustehtävissäoloajalta päivärahaa tai palkkaa, on yksi ratkaistavia asioita. Sotamoodiin valmistautuminen tarkoittaa koko kansan osalta paluuta toisenmaailmansodan aikaiseen kokonaisvaltaiseen kansanhuoltoon. Tältä osin nykyinen ja vaivoin pystyynsaatu SOTE-rakenne muodostaa oivallisen pohjan siihen sosiaaliseen vastuun ottoon, jota sodanaikainen yhteiskuntarakenne edellyttää. Sirä ei voida jättää markkinoiden ratkaistavaksi, koska koko aktiiviväestön tulee olla pysyvässä valmiustilassa sotatilan edellyttämiin kutsuntoihin.

Väestönsuojelu, yhteiskuntasuunnittelussa suhteellisen hyvin huomioitu valmiustila edellyttää myös aivan uudenlaista valmiustilaa koko kansan  osalta, josta mm. emerituspresidentti Niinistö kävi pitämässä erityisalustuksen Euroopan Komissipon puheenjohtajan Ursula von der Layenin kutsumana. Tämä edellyttää laajaa, koko kansaan ulottuvaa peruskoulutusta, säännöllisiä harjoituksia sekä tilojen ja logistiikan koeponnistuksia sotatilan edellyttämässä laajuuessa ja oletetuissa olosuhteissa. Näihin tehtäviin tarvitaan nyt lomautetuina, työttöminä ja prioriteettien ulkopuolista työvoimaa.

Kuinka kaikki tämä resurssoidaan ja rahoitetaan? Ajatus taloudellisen kasvun varaan rakentamisesta on täysin epärealistinen, koska koko työvoima on priorisoitava sotilaalliseen moodiin. Näissä oloissa kasvusta puhuminen tai sen aikaansaaminen on alisteista sotaolosuhteiden suurille epävarmuuksille. Kasvua voi syntyä vain sotaolosuhteita vahvistavan teollisuuden ja palveluiden piirissä, jonka toimintaa rajoittaa sotatilan edellyttämä keskitetty ja hierarkinen toimintajärjestrelmä, josta päätöksiä ei tehdä markkinoilla vaan maanpuolustuskoneiston  lineaarisissa järjestelmissä.

On myös varauduttava laajamittaiseen säännöstelytalouteen toisen maailmansodan korttiannosten ja kulutusta muutenkin rajoittavien päätösten muodossa, koska kaikki olennainen voima on suunnattava maanpuolustukseen satunnaistan mielihalujen tyydyttämisen sijasta. Varautuminen sotaan tarkoittaa talousratkaisujen, sosiaalitoimen ja sota-aikaisen koneiston osalta paluuta kansalliseen, nationalistiseen toimintatapaan. Ajatus siitä että Euroopan Komissio voisi Maastrichtin sopimuksen tapaan asettaa rajoituksia kulutukselle tai kasvulle tunnettujen prosenttirajoitusten mukaan, on myös täysin epärealistista ja naivia, sodanaikaisiin olosuhteisiin täysin sopimatonta puuhastelua. Resursseja on oltava silloin kun niitä tarvitaan. 

Se että Euroopan Unioni ei ole makrotalouspolitiikassaan varautunut sotatilan mahdollisuuteen, on johtanut sen sulkemaan fiskaalisesta toiminnastaan pois kaikki suurelle, päätöksentekotavaltaan yhtenäiselle hallintoalueelle mahdolliset  modernit monetaariset, ns. endogeeniset rakenneratkaisut. Yksistään jo tämä puute voi pohjimmiltaan johtaa siihen, että Euroopan Unioni ei kykene puolustamaan itseään tai jäsenmaitaan. Voimistunut taipumus yrittää ratkoa suuria asioita kansallisin keinoin johtaa puolestaan pirstaleisuuteen ja toimimattomaan koneistoon koko yhteisön tasolla. Tällaisella koneistolla ei johdeta sotaa käyvää yhteisöä tai sen maanpuolustusta, sotatilasta puhumattakaan. Vaatimus nykyaikaisesta resurssistrategiasta on tähän saakka kaikunut kuuroille korville markkinaunessa elävässä yhteisössä. Jopa oppositiota edustava vasemmistolainen parlamenttisiipi on taipunut kasvavan oikeistopaineen alla sen edellyttämään nationalistiseen lähestymistapaan. Ylpeyteen ja rankaisumentaliteettiin  taipunut ja huonosti perusteltuja  tulevaisuuskuvia rakentava Euroopan Yhteisö on alueen maanpuolustukselle enemmän taakka kuin se tuki ja turva, jota aikanaan Euroopan Unioniin liittyessämme haaveilimme. 

Kun maanpuolusruksessa on suurelta osin kysymys myös omaisuuden suojelemisesta, NATOn vaatima viiden prosentin taso voitaisiin rahoittaa pääomaverolla ja erityisesti myös saattamalla  listaamattomien yritysten verotusta samalle tasolle muun pääomaverotuksen kanssa. Työvoiman verotuksen varaan rakentaminen ei ole realistista, koska työvoima on viimeistä miestä ja naista myöten sotatilan edellyttämissä tehtävissä.  Mikä olisi työntekijöiden ja palkansaajien osuus? He maksavat osuutensa hengellään ja verellään - sataprosenttisesti.

Onko Euroopan Unionilla NATOlla ja yksittäisillä valtioilla todellista halua ja voimaa vastata modernin teknologian mukanaan tuomaan hirvittävään, yli rintamalinjojen, siviiliasutukseen ja kaikkeen infrastruktuuriin jinhimilliseen elämänmenoon yltävään  sodankäyntiin?

Jos vastaus edellä esittämääni kykymykseen on vähänkään epäröivä ja kansan yhteistä vastaustahtoa ehdollistava, viimeistään silloin on myös kansalliseen maanpuolustukseen sisällytettävä aktiivinen ponnistelu rauhan ja edes tyydyttävän väkivallattoman yhteiskunnallisen tilanteen  saavuttamiseen. Euroopassa on jo olemassa valmis institutionaalinen rakenne ETYJ:n muodossa. Suomalaisia velvoittaa edelleenkin vuoden 1975 ETYK-kokouksen "Helsingin henki", jonka suuri saavutus oli luottamusta, yhteistä turvallisuutta ja rauhanomaisen konfliktien ratkaisun   näkeminen ainoana realistisena ratkaisuna korkean teknologian ja keinoaälyn maailmassa.   Pragmaattisen neuvottelun ja diplomatian kokeminen ainoana mahdollisuutena johtuu ihmisen suuresta sosiaalisesta ja psykologisesta riippuvuus omasta esihistoriastaan ja kyvyttömyystä irtautua keinotekoisen moraalisen kompanssinsa väärää suuntaan osoittavista olettamuksista.

Eli joka leikkiin ryhtyy - se leikin kestäköön. Jos on pakko taistella, niin taistellaan, mutta koneistpon pitää myös olla sitä edellyttävässä kunnossa.

Lisäys 27.6. 2025:

Näihin puolustukseen liittyviin menoihin on erityisesti Saksa kehittänyt ison paketin erilaisia liepeillä olevia menoja. Saksan sotilastehtäviin kuuluvien sosiaali- ja eläkemenot. Saksan sotilashautausmaiden hoito eri puolilla toisen maailmansodan rintamia, ym- Tällä tavalla Saksa ylsi lopulta 1,5, %:n menoihin. Oletukseni on, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin. Meillä ei haluttaisi ottaa mukaan varusmieskoulutustakaan, mutta toisaalta työnantajat vaativat varusmiesajan menetettyjen palkka,ustanniusten huomioimista puolustiuskuluissa. Mielikuvitus ei näytä asetttavan rajoja näiden kulujen määrittämiselle. Kirjoitukseni yritti osoittaa, että todellinen isänmaan puolustustahto työllistää työttömät, lomautetut ja varmistaa koko kansan huollon samaan tapaan kuin toisen maailmansodan aikaan, laadukkaasti ja määrällisesti päivitettynä nykyisen SOTE-järjestelmän osana ja että niitä voidaan arhoittaa osana puolustukseen varattavia määrärahoja. Puolustus on paitisi aseita ja sotilastekniikkaa, myös sosiaalista vastuunotoa kansasta ja kaikkien käytettävissä olevien inhimillisten resurssien aktivointia. Markkinapohjainen lähestymistapa vaarantaa sekä Suomessa että koko Euroopassa maanpuolutustehtävässä onnistumisen niin sisältöjen kuin arvojenkin osalta.

Miten korkojen nostaminen vaikuttaa inflaatioon?

Seuraan kohtalaisen aktiivisesti australialaisen Modernin Monetaarisen Teorian  löytäjän ja kehittäjän, australialaisen Newcastlen yliopiston professorin ja Helsingin Yliopiston vierailevan professorin  Bill Mitchellin ajatuksenkulkua hänen Youtube-luentojensa ja erinomaisen ja hyvin organisoidun bloginsa avulla. Nyt kun Australian työväenpuolue on voittanut vaaleissa ja on päässyt muodostamaan hallituksen, hänen analyysiaan ja perusteluitaan on aivan erityisen mielenkiintoista seurata. Jo työväenpuolueen valitseman valtionvarainministerin nimittämisen jälkeen professori Mitchell totesi, että valittu ministeri mitä ilmeisimmin tulee jatkamaan maassa 9 vuotta hallinneen ja paljon tuhoa aikaansaaneen uusliberaalisti orientoituneen hallituksen politiikkaa. Tämänkertainen postaus on suoraa käännöstä Mitchellin blogista, jossa hän arvioi hallituksen ja Australian keskuspankin RBA:n vaalienjälkeisiä ensimmäisiä päätöksiä edessä olevan inflaation hillitsemiseksi nostamalla korkojoa 0,5 prosenttiyksikköä. Prof. Mitchellin perustelut pätevät melko hyvin yleisemminkin makrotaloudelliseen tilanteeseen maailmassa. Tapansa mukaan hän heittää keskusteluun mukaan muutamia musiikkivihjeitä sinänsä raskaanpuoleista makrotalousanalyysia keventääkseen. Tämä Mitchellin kirjoitus antaa myös hyvän kuvan hänen ajatusvirrastaan koskien tällä kertaa erityisesti koron nostamisen merkitystä nykyiseen taloustilanteeseen.

RBA pyrkii vähentämään politiikan stimulointia lisäämällä sitä

Keskiviikkona 8.6.2022 

On keskiviikko, ja meillä on analyysiä ja uutisia ja sitten musiikkisegmenttini viikolle. Eilen Australian keskuspankki (RBA) hämmästytti kansakuntaa nostamalla korkoja 0,5 prosenttiyksikköä väittäen, että se oli vastuullinen teko, koska inflaatio oli odotettua korkeampi. Sitten he hahmottelivat kaikki inflaatioon vaikuttavat tekijät – joista mikään ei tule reagoimaan korkojen nousuun. Lisäksi, kun tarkastellaan tapaa, jolla koronnousut toimivat jakautumisvaikutusten ja liiketoimintakustannuksiin kohdistuvien vaikutusten kautta, ei ole selvää, että korotetut korot eivät vain lisää stimulaatiota eikä vähennä sitä, kuten RBA väittää. Seuraavaksi tarkistamme Faktantarkastajien työtä  ja kaiken sen jälkeen meillä on Tupelo Bluesia, jotta voimme palauttaa jonkinlaisen tyylin.

RBA:n päätös

RBA:n hallitus nosti 7.6.2022 käteiskorkotavoitteensa 50 peruspisteellä 0,85 pisteeseen.

Se nosti myös valuuttasuoritustilien (pankkivarantotilit) tukikoron 50 peruspisteestä 75 peruspisteeseen – palkkiona pankeille.

Pääjohtajan Philip Lowen lausunnossa: rahapolitiikan päätös - saimme tietää, että RBA katsoo:

"Inflaatio … on korkeampi kuin aiemmin odotettiin. Globaalit tekijät, mukaan lukien COVIDiin liittyvät toimitusketjujen häiriöt ja Ukrainan sota, aiheuttavat suuren osan tästä inflaation kasvusta. Mutta myös kotimaiset tekijät vaikuttavat hintojen nousupaineisiin, sillä joillakin aloilla on kapasiteettirajoituksia ja kireät työmarkkinat. Myös aiemman tämän vuoden tulvat ovat vaikuttaneet joihinkin hintoihin."

Okei.

Tarjontatekijät.

Covid.

Sota.

Tulvat.

Miten korkojen nousu vaimentaa näitä liikkeellepanevia voimia?

Ne eivät sitä tee!

Huomaa, että RBA vihjaa, että "tiukat työmarkkinat" vaikuttavat hintojen nousuun.

Miten?

Sen pitäisi johtua pääasiassa palkkapaineista.

Palkkapaineita ei ole – katso äskettäinen blogikirjoitukseni – Australian palkkojen kasvu pysyy tasaisena huolimatta RBA:n väitteistä, että murros on tulossa (18. toukokuuta 2022).

RBA väittää, että:

"Pankin liike-elämän yhteistyöohjelma osoittaa edelleen palkkojen nousun kiihtymisen viime vuosien alhaisista luvuista yritysten kilpaillessa henkilöstöstä kireillä työmarkkinoilla."

Epäilen ohjelman vastausten todenperäisyyttä.

Olen työskennellyt pitkään ammattiliittojen palveluksessa palkkatuomioistuimissa, ja olen harvoin nähnyt yritysten esittämiä kannanottoja  jotka tukevat palkankorotuksia, ja olen aina nähnyt heidän valittavan palkkapaineista ja tarpeesta pitää työntekijät kurissa.

He valehtelevat!

RBA:n lausunnossa sanottiin myös, että:

"Inflaation odotetaan kiihtyvän edelleen, mutta laskevan sitten takaisin kohti 2–3 prosentin vaihteluväliä ensi vuonna. Sähkön ja kaasun kallistuminen sekä viimeaikainen bensiinin hinnannousu tarkoittavat, että lähitulevaisuudessa inflaatio on todennäköisesti korkeampi kuin kuukausi sitten odotettiin. Kun globaalit tarjontapuolen ongelmat ratkeavat ja hyödykehinnat vakiintuvat, vaikkakin korkealla tasolla, inflaation odotetaan hidastuvan."

Joten he ennustavat jo ongelman häviävän, kun väliaikaiset tekijät häviävät.

Miksi sitten aiheuttaa lisää ongelmia, kuten kasvavaa työttömyyttä, kasvavaa asuntolainojen laiminlyöntiä ja muita konkursseja?

Koronnousuilla ei kuitenkaan ole selkeää merkitystä niiden jakautumisvaikutusten vuoksi.

Ensinnäkin ne lisäävät korkoherkkien omaisuuserien (ns. kiinteätuottokohortti) omaavien tuloja.

Tätä luokkaa on vaikea luonnehtia kamppailijoiksi, mutta ryhmässä saattaa olla joitakin, jotka ovat kokeneet vaikeuksia alhaisten korkojen vuoksi.

Heille koronnousut ovat stimuloivia – ja voivat hyvinkin lisätä heidän kulutustaan ​​– päinvastoin kuin RBA väittää tekevänsä (kysynnän tukahduttaminen).

Toiseksi ne palkitsevat "markkinoita", jotka ovat "hinnoitelleet" koronnousun. Kuten olen aiemmin sanonut, "hinnoiteltu" tarkoittaa, että he ovat lyöneet vetoa nousevista koroista. Joten RBA vain antaa näille tuottamattomille pelaajille valtavia voittoja vahvistamalla heidän vetonsa oikeaksi.

Siitä ei seuraa mitään tuottavaa. Vain rikkaiden eliitin korkeammat luksuskulut.

Kolmanneksi koronnousut koskettavat asuntolainojen maksajia, mikä heikentää heidän ostovoimaansa ja pahentaa inflaation aiheuttamia reaalitulojen menetyksiä.

He vähentävät kulutustaan ​​tavaroihin ja palveluihin ja muutokset siirtävät pankkien voittoihin.

Kun otetaan huomioon kotitalouksien ennätysvelka, jotkut menettävät kotinsa, etenkin ne, jotka houkuteltiin asuntomarkkinoille, kun RBA lupasi, että korot nousevat vasta 2024.

Jotkut näistä asuntolainanhaltijoista sitoutuivat maksamaan paljon enemmän kuin mitä normaalisti pidettäisiin kestävänä tulojen perusteella. He kärsivät ja monet menevät konkurssiin.

Neljänneksi korkojen nousu lisää kustannuksia kaikille yrityksille, jotka ovat lainanneet rahaa käyttöpääomansa ja investointisuunnitelmiensa rahoittamiseen. Kun otetaan huomioon, kuinka menestyksekkäästi yritykset ovat käyttäneet markkinavoimaansa siirtääkseen kaikki kustannukset kuluttajille, koronnousut ovat itse asiassa osa  inflaatiota.

Joten meille jää joitain inflaatiovaikutuksia ja joitain deflaatiovaikutuksia.

Jäljelle jää myös erittäin regressiivinen lopputulos – palkkiot omaisuudenhaltijoille, kustannukset vähiten varakkaille.

RBA:lla ei ole aavistustakaan nettotuloksesta. Yksikään keskuspankkiiri ei ole koskaan selvittänyt näitä jakautumistekijöitä.

Mutta joka tapauksessa, vaikka jakautumistekijät olisivatkin haitallisia kokonaismenoille, tällainen tulos ei auta riittävästi torjumaan nykyistä inflaatiojaksoa edistäviä voimia.

Se merkitsee vain sitä, että RBA palaa taloudellisen valtavirran talousmoodiin.

Säälittävää.

Mutta luulen, että "markkinat", jotka väittävät meidän olevan 2,5 tai 3 prosentissa joskus myöhemmin tänä vuonna tai ensi vuoden alussa, painottavat erityistesti vetoomustaan, että RBA palkitsee heidän uhkapelinsä liian pitkälle.

Jopa RBA:n lausunnossa todettiin, että he aikovat seurata, haittaavatko tähänastiset koronnostot liikaa kotitalouksien kulutusmenoja – "hallitus kiinnittää erityistä huomiota näihin erilaisiin kulutukseen suuntautuviin vaikutuksiin "arvioidessaan asianmukaista rahapolitiikan tilannetta" ja se oli merkki, että he eivät ehkä nosta korkoja paljon enempää.

Faktantarkistus Faktantarkistajat

Kyllä, olen lisännyt uuden kerroksen Fact Checking -palveluun, jonka Australian Broadcasting Commission (ABC) perusti pitääkseen poliitikot rehellisinä.

Minun lisäykseni on "Fact Checking the Fact Checkers" -palvelu (Faktantarkastajien faktojen tarkastus), jossa paljastan tosiasian tarkistamisen epäonnistumisen.

Tässä on esimerkki ABC Fact Checkistä ('gotcha'), joka on tarkistettava – Fact Check: Katy Gallagher sanoo, että hallitus on perinyt historian huonoimman budjettiasetelman. Pitääkö tämä paikkansa? .

Katy Gallagher on Australian uuden työväenhallituksen uusi valtiovarainministeri ja näyttää ajattelevan, että on hyvä idea toistaa useita kertoja jokaisessa haastattelussa, että Australian hallituksella on biljoona dollarin julkinen velka, mutta unohtaa mainita osia siitä. Hallitus itse omistaa Australian keskuspankin joukkovelkakirjojen osto-ohjelman ansiosta entistä enemmän.

Valtio lainaa itseään $As ja käy läpi monimutkaisen harrastuksen maksaakseen itselleen korkoa (oikeasta taskusta vasempaan taskuun), maksaakseen itse maksaessaan velan erääntyessä (oikeasta taskusta vasemmalle), maksaakseen sitten itselleen osinkoja (vasemmasta taskusta oikealle) ja osoittaen, että olemme kaikki huijattuja.

No, meitä enimmäkseen huijataan, mikä on osoitus julkisen väärinkoulutuksen laajuudesta, joka vallitsee tässä kansakunnassa.

Mutta takaisin tehtävään.

ABC Fact Check julisti, että uusi valtiovarainministeri ei puhunut totta, kun hän väitti, että uusi työväenpuolueen hallitus oli perinyt historian huonoimmat verokirjat.

He päättelivät analyysin jälkeen:

"Kahden keskeisen talouden indikaattorin, velan ja alijäämän, osalta aiemmat tulevat hallitukset ovat perineet huonommat "budjettikirjat". Ainoa oikeudenmukainen tapa tehdä historiallisia vertailuja on ottaa huomioon talouden koko ja mitata indikaattoreita suhteessa BKT:hen."

Tällä perusteella bruttovelka oli historiallisesti paljon korkeampi aikaisempien tulevien hallintojen osalta kuin uuden työväenpuolueen hallituksen.

Vastaavasti alijäämä suhteessa BKT:hen ei ole ennätysten pahin.

ABC Fact Check lainasi myös henkilöä Australian instituutista, joka väittää olevansa progressiivinen ääni Australian poliittisessa keskustelussa, vihjaten, että jos julkinen velka suhteessa BKT:hen on korkea, se on "huonoa".

He julkistivat kyselyjen labyrintin siitä, pitäisikö meidän verrata "bruttovelkaa" tai "nettovelkaa" ajan mittaan arvioidaksemme uuden ministerin vaatimuksia ja oliko vertailukelpoisia tietoja vuodesta 1901 joka tapauksessa.

He väittivät myös, että he "eivät pystyneet löytämään virallisia tietoja budjetin saldoista ajalta liittovaltiosta 1970-1971", ja minulla on vertailukelpoisia tietoja 1950-luvun alusta, mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys.

Asia on tässä – väite, että suuri julkisen talouden alijäämä on pahempi kuin pieni alijäämä, vaikka 2 prosenttia BKT:sta on parempi kuin 4 tai että 1 prosentin ylijäämä on parempi kuin 2 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen, on pohjimmiltaan puutteellinen ja kuvastaa väärinymmärrystä finanssipolitiikan tarkoituksesta.

Emme voi sanoa mitään julkisen talouden aseman hyvyydestä tai huonoudesta pelkästään vertailemalla taloudellisia tunnuslukuja tai lukuja.

10 prosentin julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen saattaa olla jossain vaiheessa vastuullinen ja ylivoimainen julkisen talouden rahoitusasema, kun taas jos hallitus olisi tuolloin 1 prosentin ylijäämäinen, sitä voisi pitää täysin vastuuttomana.

Tarvitsemme toiminnallisen kontekstin ennen kuin voimme tehdä arvioita.

Ei ole olemassa hyviä tai huonoja julkisen talouden asemaa sinänsä .

Kontekstin antaa se, mitä muut sektorit – yksityiset kotimaiset ja ulkoiset – tekevät ja kuinka hyvin hallitus saavuttaa toiminnallisia tavoitteita, kuten täystyöllisyyttä, laadukkaita julkisia palveluita jne.

Finanssipolitiikan tarkoituksena ei ole kirjata tiettyjä alijäämiä tai ylijäämiä, vaan käyttää valuuttaa liikkeeseen laskevan hallituksen kykyä edistää toivottuja sosioekonomisia tavoitteita.

Jos hallitus saavuttaa nämä tavoitteet, niin mikä tahansa julkisen talouden tasapaino on "asianmukainen" tasapaino.

Olen aiemmin sanonut, että alijäämää voisi kutsua "huonoksi", jos se johtuu siitä, että hallitus ei alun perin rahoittanut riittävästi nettomenoja suhteessa julkisen sektorin menoihin, ja siitä johtuva työttömyys ja taantuma aiheuttivat veron laskun. tulot ja sosiaaliturvamaksujen nousu.

Siinä tapauksessa kasvava alijäämä olisi "huono", mutta ei siksi, että alijäämä suhteessa BKT:hen olisi kasvanut, vaan pikemminkin siksi, että hallitus ei edistä hyvinvointia.

Vaihtoehtoisessa skenaariossa, jos alijäämä alkaisi kasvaa ja työllisyys kasvaa ja palveluita parannetaan, julkisen talouden rahoitusasema merkitsisi paranemista.

Mutta voimme liittää ne laadulliset tunnisteet tai arvioinnit vain soveltamalla kontekstin ymmärtämistä.

Vastaavasti julkisen velan tason tarkastelu ja suuremman määrän päättäminen on huonompi kuvastaa sitä, että ei ymmärretä, mitä julkinen velka on ja miten se syntyy.

Julkinen velka on vain osoitus menneistä julkisen talouden alijäämistä, joita ei ole vielä verotettu.

Sellaisenaan se heijastaa valtiosta riippumattomien varojen omistajien tekemiä salkkupäätöksiä siirtää osa näiden alijäämien synnyttämästä nettorahoitusomaisuudesta riskittömiksi valtion joukkolainoiksi.

Saatamme olla huolissamme siitä, että tietyllä julkisen sektorin segmentillä - kuten rahoitusmarkkinoiden keinottelijoilla - on suurin panos, mikä viittaisi siihen, että velka todellakin vain naamioitui yritysten hyvinvoinniksi.

Mutta se on erillinen keskustelu.

Joten ABC Fact Check on väärä.

Suurempi julkisen talouden alijäämä ja korkeampi julkinen velkasuhde eivät ole nykyisellään huonompia tai parempia.

Ja tämän olisi pitänyt olla yleisölle esitetty johtopäätös, joka ei ole ikuista valtavirran taloustieteen fiktiota.

Nyt on nykyaikaisen rahateorian hetki

 

Koronaviruskriisi: nyt on nykyaikaisen rahateorian hetki

Peter Bofinger väittää, että MMT tarjoaa älyllisen oikeutuksen  finanssipoliittiselle  "whatever it takes"vastauksena mahdollisesti suurimpaan sodanjälkeiseen taloudelliseen haasteeseen.Toimenpiteet koronaviruspandemian hillitsemiseksi eivät ole vain ainutlaatuinen terveyspolitiikan kokeilu. Niillä on niin suuria sosiaalipoliittisia ja taloudellisia vaikutuksia, että ne lopputulemana vaikuttavat ihmiskunnan kohtaloon. Taloustieteilijöiden on periaatteessa hyväksyttävä terveyspolitiikan ensisijaisuus. Siksi on nyt kyse siitä, että väistämättömät taloudelliset vaikutukset pidetään mahdollisimman rajallisina. Turvatoimenpiteiden vaikutukset ovat kuitenkin verrattavissa koko talousjärjestelmän keinotekoiseen koomaan. Talouspolitiikalla on siis tehtävä "potilaan" keinotekoinen ruokinta ja hengittäminen tässä vaiheessa mahdollisimman kattavasti, jotta potilas kärsisi mahdollisimman vähän pitkäaikaisia vahinkoja.

Suorat tulonsiirrot

Lyhyellä aikavälillä tähän liittyy lähinnä toimenpiteitä likviditeetin turvaamiseksi. 

Näihin sisältyvät verojen laskeminen ja kattavat valtiontakaukset lainoille, joita tarvitaan likviditeetin pullonkaulojen poistamiseksi. Saksassa lyhytaikaisen työttömyyskorvauksen välineellä on tärkeä rooli. Se antaa yrityksille mahdollisuuden vähentää työntekijöiden työaikaa maksamalla palkkakorvaukset ja sosiaaliturvamaksut liittovaltion työvoimavirastolta (yleensä 60 prosenttia normista tai 67 prosenttia, jos kotitaloudessa on lapsi).

Likviditeetin turvaaminen on kuitenkin vain ensimmäinen puolustuslinja. 

Koska kriisi on jatkunut vähintään 4-6 viikkoa, valtion on korvattava yritysten ja monien itsenäisten ammatinharjoittajien tulonmenetys suorilla siirroilla. Tämä voidaan tehdä lyhyellä aikavälillä suorilla tuilla, kuten Baijerin vapaavaltion tarjoamalla hätäavulla.

Negatiivisen tuloveron mallia olisi pidettävä kokonaisratkaisuna. 

Verovirasto palauttaisi yritykselle ja itsenäiselle ammatinharjoittajalle takaisin tietyn prosenttiosuuden (aluksi olisi mahdollista 25 prosenttia) vuonna 2019 jo maksetusta tulo- tai yhteisöverosta. Pahimpien vaikutusten välttämiseksi vuoden 2020 veroilmoitus voitaisiin tarkistaa ja katsoa, onko voittojen todellista heikkenemistä tapahtunut vuoteen 2019 verrattuna. Jos tulojen menetys on vain pieni  (esimerkiksi 20 prosenttia), negatiivinen tulovero maksetaan takaisin.Ilman tällaisia>kauaskantoisia siirtoja koskien koko  taloutta, etenkin rahoitusjärjestelmälle aiheutuu jatkuvaa vahinkoa, mikä vaikeuttaa nopeaa talouden elpymistä pandemian rauhoittuessa. Koska tämä keinotekoinen talouden ruokinta aiheuttaa korkeita verokustannuksia, kysytään usein, pystyvätkö valtiot keräämään tarvittavat taloudelliset resurssit.

Ei rahoitusrajoituksia

Vastaus tähän on Moderni Monetaarinen Teoria 

Sen pääviesti on, että suurille maille ei periaatteessa ole rajoituksia. Historiallisesti verrannollinen esimerkki on sotien rahoitus. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen tiedot osoittavat (ks. Kaavio), että velkasuhde bruttokansantuotteeseen kasvoi merkittävästi kahden maailmansodan aikana. Mutta tämä ei johtanut suuriin inflaatio-ongelmiin lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

Koska julkisen velan kasvu kompensoi voimakkaan negtiivisen kysynnän shokin, se ei aiheuttanut rahoitusongelmia eikä inflaation lisääntymistä. Lisäksi Japanin erittäin korkea velkasuhde osoittaa, että tämän suhdeluvun rajat ovat hyvin joustavia. Historialliset tiedot yleisön hallussa olevasta liittovaltion velasta

Suuren taantuman jälkeen monissa maissa velkasuhde vaati jälleen voimakasta nousua (katso kaavio).

Hyvä uutinen on siis se, että suuret maat pystyvät täysin korvaamaan koronaviruksen aiheuttamat tulojen menetykset yrityksille, työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille kattavilla suorilla siirroilla ilman taloudellisia rajoituksia. 

Jos valtion ylimääräistä velkaa ei ole mahdollista rahoittaa pääomamarkkinoiden yksityisten sijoittajien kautta, keskuspankit ovat valmiita ostamaan valtion joukkovelkakirjoja periaatteessa ilman rajoituksia. Yhdysvaltain keskuspankki vahvisti tämän nimenomaisesti 15. maaliskuuta ja Euroopan keskuspankki 18. maaliskuuta.

MMT-kriitikoiden pelkäämä vaara, että korkeat alijäämät voivat johtaa inflaatioon, on erittäin epätodennäköinen Covid-19-kriisin tapauksessa. 

Se, mitä olemme todistamassa, on kulutuskysynnän romahtaminen, jota ei ole koskaan aiemmin koettu tällä voimakkuudella, jolla itsessään on selvästi  deflaatiovaikutus.  Valuuttakriisien riski voidaan myös sulkea pois, koska kaikki maat lisäävät velkaansa samanaikaisesti

Eurolainat

Ongelmia syntyy vain niissä maissa, jotka eivät pysty ottamaan lainaa riittävästi omassa valuutassaan. 

Euroopassa tämä pätee erityisesti euroalueen erittäin velkaantuneisiin jäsenvaltioihin,ennen kaikkea Italiaan . Tässä on löydettävä ratkaisut yhteisrahoitukseen (eurolainat), jolloin varoja ei makseta yksittäisille jäsenvaltioille lainan muodossa, vaan siirtona.Yksi yhteisen lainanoton malli on vuonna 1975 perustettu Euroopan yhteisön luottolimiitti öljykriisin aiheuttamien maksutaseongelmien rahoittamiseksi. Kehittyville ja kehitysmaille voidaan pyytää tukea Kansainvälisestä  valuuttarahastosta.

Kaiken kaikkiaan koronaviruskriisi on todennäköisesti suurin haaste maailmantaloudelle toisen maailmansodan jälkeen. 

Niin sanotusti entisen EKP pääjohtajan Mario Draghin mukaan ratkaisevaa on 'whatever it takes' finanssipolitiikka. Hyvä uutinen on, että suurille maille ei ole asetettu taloudellisia rajoituksia tältä osin.

__________

Tämä artikkeli on Social Europen ja ja IPS-Journalin yhteinen julkaisu; käännös: IR 

Peter Bofinger

Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijaneuvoston jäsen.

 

Poliittisen talouden ajattelu ja käytäntö Pandemian jälkeen

 Professori William (Bill) Mitchell , tunnettu Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjänä ja julkistajana, piti 26.1. 2021 julkisen luennon Helsingin Aalto-yliopiston vierailevana professorina aiheesta "Poliittisen talouden ajatukset ja käytäntö Pandemian jälkeen". Tämän luennon hän piti Youtubessa Australiasta, jossa vallitsee parastaikaa 31 asteen helle. Netti-isäntänä toimi professori Heikki Patomäki. Tämä luento on osa laajempaa taloutta opiskeleville suunnattua sarjaa.

Velkapelko ja etukäteissäästäminen

Valtavirtainen makrotalous on kohdannut Korona-pandemian muodossa yhden kriisin lisää  ja prof. Bill Mitchell tarkastelee tätä tilannetta Modernin Monetaarisen Teorian näkökulmasta. makrotaloustilannetta on viime vuosikymmeninä lähestytty lähinnä peläten alijäämäisiä budjetteja, mikä on aiheuttanut huomattavaa taloudellista vahinkoa. Pandemia on paljastanut valtavirtaisen makrotalouden harhaluuloja, minkä seurauksena poliittinen tilanne on muuttunut dramaattisesti. 

Keskuspankkien valtavirtainen  alijäämien rahoitus on suuri muutos, jossa vanhoja tabuja murretaan perusteellisesti. Kansalliset valtionvarainministerit ovat ajaneet vuosikymmeniä politiikkaa, jossa vältetään mitä suurimmassa määrin valtion velkaantumista. Taloudellisen itsenäisyyden sijasta keskuspankki on nyt  ryhtynyt harjoittamaan määrällistä elvytystä ohi kansallisen taloudenpidon ja lisäksi Euroopan Komissio on tehnyt yhteisvastuullisen Korona-elvytyspaketin suorien tukien ja lainojen muodossa, kooltaan yhteensä 750 miljardia euroa.

Tabuja murretaan

Aikaisempi pidättäytyminen johtui ennenkaikkea inflaation pelosta, jonka juuret ovat Saksan 1920-luvun kokemuksissa ja joka on välittynyt myös Saksan perustuslakiin (1949) velkarajoitusten muodossa. Japani mursi 1990-luvulla tämän myytin aloittaen näihin päiviin saakka jatkuneen velkaelvytyksen - eikä inflaatiota ole tullut. Nyt on tapahtunut muutos ja keskuspankin antavat hallituksille resursseja niin paljon kuin ne haluavat. Samalla kova kurinpitopolitiikka, josta eritysesti Kreikka joutui kärsimään, on hellittänyt. Tämä on valtava muutos valtavirtaisten ekonomistien ideologisessa 'ryhmäajattelussa'. Muutosta pidetään heidän keskuudessaan pragmaattisena sopeutumisena valtavan pandemian aiheuttamiin häiriöihin. Tämä paradoksi edustaa valtavirtaisen talousajattelun 'uutta löytöä', todellista muutosta itse lähestymistavassa suhteessa velkaan ei ole tapahtunut.

Uusliberalismin puoli vuosisataa

Progressiivisen ajattelun lähtökohdista katseltuna valtavirtaisen talousajattelun uusliberalismi alkoi jo 1970-luvulla.  Valtio nähtiin taloudessa pikemmikin taakkana kuin dynaamisena toimijana. Uusliberalismin koko välineistö otettiin käyttöön. Progressiivisessa ajattelussa lainsäädäntöön perustuvalla valtiolla on keskeinen rooli dynaamisen uudistuspolitiikan välineenä. Bill Mitchellin ja Thomas Fazin kirjassa "Reclaiming the State"  kuvaavat juuri  valtion merkitystä vahvassa talouspolitiikassa. 

Ongelmana on että uusliberalismi on rampauttanut progressiivista politiikkaa. Siksi tarvitaan perusteellista lähestymistavan muutosta (paradigm shift). Keskeisten taloustoimijoiden ajattelussa tarvitaan muutosta vahvemman valtion suuntaan. Moderni Monetaarinen Teoria tarjoaa  tulevaisuutta ajatellen tähän ainoan toimivan pohjan.

Valtavirtaisen talouden heikkouksia

Miksi siis tätä muutosta tarvitaan? Valtavirtainen rahapolitiikka on osoittautunut tehottomaksi. Lisäksi siihen on liittynyt vahva riistävä, austeristinen ulottuvuus. keskuspankit ovat epäonnistuneet tavoittelemansa inflaatioasteen ylläpitämisessä. Keskuspankkien toiminta on ollut suoraviivaista ja määrällisesti ennustettavaa puuttumista jäsenvaltioiden toimintaan. Makrotalouspolitiikka on kansallisten hallitusten toimivallan ulkopuolella. Valitsemamme poliitikot ovat vallankäytön ulkopuolella - valta on jäänyt keskuspankkien virkamiesten hoidettavaksi. Tämä alistuva ja keskuspankkia palveleva politiikka on toteutettu ideologisista syistä. Olemme astumassa fiskaalisen ylivallan kauteen. Kaikki aikaisemmat tabut on uuskeynesiläisen talousajattelun myötä tässä suhteessa murrettu. Kun velkaa tehdään valtioiden velkakirjoja myymällä ja markkinoita näillä resurseilla ruokkimalla, tilanne ei ole kestävällä pohjalla.

Ainoan toimivan ja tehokkaan vaihtoehdon muodostaa Moderni Monetaarinen Teoria, jota vastassa on massiivinen valtavirtaisen talousajattelun rintama.

Japani uuden ajattelun käynnistäjänä

Prof. Mitchell kuvaa Japanin vuodesta 1991 tähän päivään jatkunutta n. 10 prosentin alijäämien kasvattamista ilman että inflaatio olisi lähenyt liikkeelle. Valtavirtaisen lähestymistavan mukaan tämän olisi tullut aiheuttaa vastaava inflaatioaalto ja korkojen pysyvä nousu. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Japanissa korot ovat edelleen alhaalla ja työttömyys suhteellisen alhaisella tasolla. Japanin BKT on kasvanut voimakkaasti, keskuspankki pitää hallussaan 45 % Japanin velkakirjoista, joita myös markkinat ostavat. Japani suorastaan taistelee deflaatiota vastaan ja korot ovat pitkään olleet nollassa tai lähellä sitä. Japani sovittaa politiikkaansa tähän makrotaloudelliseen tilanteeseen. Valtavirtainen talousajattelu on tässä yhteydessä puhunut setelien painamisesta ja keskuspankin arvovallan tuhoutumisesta.  Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Inflaation sijasta on jouduttu taistelemaan deflaatiota vastaan.

Useimmat maat seuraavat nyt makrotalouspolitiikassaan Japanin esimerkkiä. Sen kautta saadut kokemukset lisäävät ristiriitaa ja vastakkainasettelua. Valtavirtainen ryhmäajattelu yrittää täysillä torjua muutosmahdollisuutta. Mutta myös lähestymistavan 'kaappaaminen' on hyvässä vauhdissa. Vaikuttaa siltä että rotat yrittävät paeta hukkuvasta laivasta. Lyhyesti: uusliberaali talouslaiva on täynnä tuhoa ennustavia reikiä.

Uusliberaalin talouspolitikan seuraukset

Uusliberaalin makrotalouspolitiikan seuraukset ovat myös merkittäviä. Tavallisen kansan (antiestablishment) vastarinta (Ranskan keltaliivit, Brexit, Trumpin aika USA:ssa) on merkittävää; sosialidemokraattisia puolueita ei enää yleensä valita vastuunkantajiksi; poliittiset riitasoinnut ovat lisääntyneet vallanpitäjien fiskaalisen vallankäytön myötä; ja, finanssimarkkinat ovat edelleen myrskynsilmässä. uusliberaali aika ei ole lunastanut lupauksiaan. Sosiaalinen epävakaus, viha  ja raivo on ajalle tunnusomaista.

Kysymyksiä vasemmistolle

• Miksi vasemmisto on epäonnistunut uskottavan vaihtoehdon tarjoamisessa perinteisille kannattajilleen ja proletarisoituneelle keskiluokalle?
• Miksi vasemmisto on muuttunut talouspolitiikassaan konservatiiviseksi ja olennaisilta osin neutralisoinut talouspolitiikkaa irroittamalla sen poliittisesta kilpailusta?
• Miksi vasemmisto ei ole kehittänyt myönteistä näköalaa kansallisen suvereniteetin suuntaan? Mikä merkitys omalla valuutalla olisi globaalien ongelmien voittamisessa?

Uusliberalismi valtion kautta toteutettuna

• Valtio ei ole kuihtumassa pois kuten vasemmistossa uskotaan
• Uusliberalismi muokkaa valtiota omiin tarkoituksiinsa
• Pääoma on edelleen yhtä riippuvaista valtiosta kuin se oli 'keynesiläisyyden' aikana
• Jos valtio olisi niin heikko kuin uskotellaan, miksi suuret korporaatiot uhraavat miljoonia lobbaamiseen kaikkialla maailmassa?

Uusliberalismi ei ole valtionvastainen - vaan valtion kautta toteutettu projekti

• Sosialidemokraatit ovat epäonnistuneet tämän realiteetin havaitsemisessa
• Se jatkaa ylikansallisen yhteisön ylistämistä hyväksymällä  fiskaalisten rajoitteiden ylläpitämisen 
• Se on yös ajautunut post-moderniin identiteettipolitiikkaan määrittelemällä marginaaliin joutuneet joksikin muuksi kuin 'luokaksi'

Paradigman muutoksen seuraukset haasteena

• Ryhmäajattelun vastustaminen; liikkumavaraa on ajateltua enemmän (esimerkkinä Islanti)
• Valtavirran talouskaappaus ja siihen vastaaminen
• Haasteena on vapautua valtavirran talousajattelusta, sen sisällöstä, kehyksestä ja kielestä 
• Kuinka murtaa alas kognitiiviset ristiriidat
• Kaksinkertainen haaste: koulutus, viitekehys  ja kieli

Makrotalouden keskeiset myytit

• Hallitus on kuin kotitalous - taloudellisesti rajoitettu
• Hallituksen kulutus rahoitetaan veroilla
• Kun talouden alijäämä rahoitetaan velalla, joka nostaa korkoja ja heikentää taloutta
• Velkakirjojen myynti ehdollistaa hallitusta - vaarana maksukyvyttömyys
• Jatkuvat alijäämät inflatorisia - paitsi jos keskuspankki rahoittaa ne
• Hallituksen velanotto luo taakan tuleville sukupolville
• Julkisen talouden supistuminen edellyttää tiukkaa säästötoimintaa

Modernin Monetaarisen teorian perusta

• Hallitus ei voi koskaan ajautua rahoitusvaikeuksiin
• Veroilla ei kateta julkista kulutusta
• Julkisella velalla ei rahoiteta kulutusta
• Ei ole hyvää tai huonoa alijäämää - sisältö on tärkeintä
• Hallitus ja keskuspankki voivat kontrolloida kaikkia korkovaikutuksia ja tuottoja
• Alijäämät eivät nosta korkoja
• Taloudelliset ylijäämät tuhoavat ei-valtiollista hyvinvointia
• Kaikkeen kuluttamiseen liittyy inflaatioriski

Professori William Mitchellin luentosarjan - josta tämä osuus on ns. julkinen luento - tarkoituksena on kehittää yhtenäinen ja pätevä, Moderniin Monetaariseen Teoriaan perustuva  rakenne taloudellisen suvereniteetin pohjalta. Tarkoitus on myös tutkia tämän politiikan ymmärtämisen seurauksia ja pitkän tähtäimen vaikutuksia. Olennaista on ymmärtää että fiskaalinen toimintatila on suurempi ja rikkaampi kuin mitä aikaisemmin on kuviteltu. Lopuksi hän esittelee lyhyesti kirjallista tuotantoaan makroekonomian alueelta.

Professori Mitchellin Youtube-luentoon pääset tästä! Lisäksi hän esittää jatkossa kirjallisen lyhennelmän alustuksestaan blogissaan.

---

Referaatti. Ilpo Rossi

___

27.1. 2021

UUSLIBERALISMI SAAPUU LIEKSAAN

Tänään yksikään polittinen puolue ei halua tunnustautua uusliberalistiseksi, mutta teoreettinen oleminen näkyy päätöksistä. Tuoreimpana, yksityistää Lieksan SOTE-kiinteistöt. Yksityistämisillä on pitkä historia, jossa on käytelty sanoja, ”tehokkuus”, ”vapaus” tai on haluttu rajata yhteiskunnan ”toimiala” klassisen liberalismin tavoin puollustukseen, sisäiseen- ja ulkoiseen turvallisuuteen. Nämä ”rajat” on ylitetty, turvallisuudenkin yksityistyessä.

Uusliberalismin voi tulkita laajaksi ”salaliittoteoriaksi”, jonka tarkoitus on luoda yksityisille pääomille tuottoedellytyksiä (vrt. Caruna). Tämä on tarkoittanut pitkällä aikavälillä työtulosiivun kapenemista pääomatuloihin nähden (mm. Milanovic 2016). Suomen kehityksessä ei ole arvioitu piensijoittamisen merkitystä, joka on tehnyt työväenliikkeenkin useimmista päättäjistä pääoman omistajia, joka on epäilemättä vaikuttanut pääomatulojen nopeaan kasvuun (OECD) ja sen kevyeen verottamiseen.

Uusliberalismin syntyi 1939 professori Hayekin aivoituksista keynesiläisyyden valtavirtaistamaan, hyvinvointia rakentavaan maailmaan, vastavoimaksi yhteiskunnan toimien laajenemiselle (mm. Löppönen 2017). Sodan jälkeen – liberan nimissä – synnytettiin ensimmäiset ”ajatushautomot”, joiden määrä luetaan tänään tuhansissa eri puolilla maailmaa. Professori M. Friedman synnytti 60-luvulla ns. ”Chicagon koulukunnan”, joka vei vapaiden markkinoiden teemaa läpi maailman monetarismina, vakaina valuuttoina.

Kehityksessä on tärkeää huomata se, että yhteisöllisen hyvinvoinnin rakentaminen sai länsimaissa yleisen hyväksynnän, joka näyttäytyi uusliberalistien silmissä ”sosialismina, tehottomuutena”. Lähtökohta oli selkeästi taloudessa ei ihmisten hyvinvoinnissa.

Media on omaksunut meilläkin talouden ensisijaisuuden, yhteiskunnan tilaa kommentoidaan pörssikurssien kehityksen kautta ekonomistien suilla, ei hyvinvoinnin sosiaallisin mittarein sosiologien aivoituksin. Tässä näkyy ”ajatushautomoiden” voima ja ulottuvuus päätöksentekijöiden kenttään, johon kenttään oppinsa ja koulutuksensa ulottavat hautomot. Koulutuksessa, niin oppilaat kuin opettajatkin, ovat usein tietämättömiä niistä teoreettisista tai pääoman sanelemista lähtökohdista, jotka johtavat yksityistämisiin, toimien liikelaitostamisiin, kansalaisyhteiskunnan toimien rajauksiin.

Tätä taustaa vasten on helppo havaita syitä, jotka johtavat yhteiskunnallisen osallistumisen alenemiseen, äänestysaktiivisuuden laskuun. ”Uurnilla” vaikutetaan jatkuvasti pienenevään yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen.

Maailman johtavat taloustutkijat ovat jo vuosia varoittaneet siitä, että yliopistojen koulutus on urautunut uusliberalismin, monetarismin yksipuoliseen oppiin, mikä näkyy epätasa-arvon kasvuna niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kriisien jälkeinen kehitys, olipa kysymys sodista, epidemioista tai luonnon mullistuksista, on luonut tasa-arvoisemman syklin talouteen. Meneillä oleva ”koronakausi” ja ilmaston muutos saattavat luoda uudenlaisia merkityksiä yhteiskunnalliseen ajatteluun, yhteisöllisyyteen.

Hannu Ikonen

Lieksa

Tuleeko MMT:sta, uudesta talousteoriasta uutta valtavirtaa?

Ulkopolitiikka -lehti:

Valtiot ja EU rientävät apuun, kun talous sukeltaa koronakriisissä. Elvytysvelalla ei ehkä rakenneta uutta hyvinvointivaltiota, mutta uudesta talousteoriasta saattaa tulla valtavirtaa.

Tiukasta taloudenpidosta tunnettu Saksa oli kesäkuuhun mennessä ilmoittanut yhteensä ainakin 450 miljardin euron elvytystoimista, joihin kuuluu suorien tukien lisäksi veronalennuksia ja lainatakauksia. Kiina, joka vuoden 2008 finanssikriisissä elvytti lähes 500 miljardilla dollarilla, tyytyi ensi vaiheessa puoleen tuosta summasta.

Talouden kokoon verrattuna Japani päihittää kaikki muut maat tukitoimissa. Japanin elvytys vastaa 21:tä prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Suomen, Ruotsin ja Itävallan tukipaketit vastaavat noin 15:tä prosenttia kunkin maan bkt:sta. Näihin nähden Euroopan unionin ison poliittisen väännön tuloksena sovittu yhteinen 750 miljardin euron elvytysrahasto on pieni ponnistus suhteessa EU:n talouden kokoon.

Valtiota huudetaan nyt apuun, koska käsillä on historiallinen kriisi. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vertasi huhtikuussa pandemian aiheuttamaa syöksykierrettä 1930-luvun suureen lamaan, teollisen ajan pahimpaan taloudelliseen taantumaan. Tuolloin globaali bkt syöksyi kolmessa vuodessa noin 15 prosenttia. Vuodelle 2020 IMF on ennustanut lähes viiden prosentin pudotusta. Teollisuusmaiden järjestö OECD povasi jopa seitsemän prosentin lovea. Tuhoisana pidetty vuoden 2008 finanssikriisi vei maapallon bkt:sta vain prosentin.

Hädän hetkellä julkisista kirstuista on löytynyt tuhansia miljardeja euroja ja dollareita terveydenhuollon, lomautettujen ja irtisanottujen työntekijöiden ja konkurssin partaalla keikkuvien yritysten tukemiseen. Valtioiden rooli taloudessa paisuu.

Samalla paisuu myös julkinen velkataakka. OECD arvioi kesäkuussa, että teollisuusmaiden velka kasvaa pandemian jälkihoidon vuoksi yli 15 tuhatta miljardia euroa ja keskimääräinen velkaantumisaste nousee 137 prosenttiin bkt:sta. Se on samaa tasoa kuin velkakriisin partaalla keikkuvan Italian velkaantuneisuus ennen pandemiaa.

»Uusliberaalin talousajattelun myötä levisi ajatus, ettei valtio ole koskaan kovin tehokas toimissaan. Pandemian aikana nähtiin, että tämä ei pidä paikkaansa. Valtioiden toimet ovat olleet paitsi mittavia, myös pitkälti toimivia», Bergsen sanoo.

Vahva valtio köyhyyden poistajana

Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjä, puolestapuhuja ja edelläkävijä, australialainen professori Bill Mitchell kiinnittää torstain 9.7. 2020 blogissaan huomiota erityistarkkailija Philip Alstonin raporttiin  YK: lle "Äärimmäisestä köyhyydestä ja ihmisoikeuksista" - joka  julkaistiin 7. heinäkuuta 2020. Raportti paljastaa, että maailmanpankin asettama köyhyysraja on asetettu tasolle, jolla ei voi todellisuudessa tulla toimeen. 

 Lainaan aluksi lyhyen pätkän suoraan Mitchellin blogista: 
"Se oli Philip Alstonin viimeinen raportti tässä roolissa. Se on järkyttävä syytös siitä, miten uusliberalismi on vääristänyt yhteiskuntamme ja miten hallitukset, joilla on kyky "siirtää vuoria, jos he haluavat", on valittu pääoman edustajista ja jotka jatkavat tätä vääristynyttä toimintatapaa. Raportti on  yksinkertaisesti 19 sivua kauhukertomusta. Se vastaa myös viimeisintä tietoa Australian vastaavasta  Closing the Gap -kampanjasta, jonka tavoitteena oli saattaa alkuperäiskansojen australialaiset muiden kuin alkuperäiskansojen australialaisten aineelliseen tasoon. Kampanjan ensimmäiset kymmenen vuotta ovat olleet törkeitä epäonnistumisia. Ja viimeisimmät tavoitteet eivät herätä luottamusta siihen, että tulokset olisivat erilaisia. Paljon puhetta. Paljon konsultteja. Mutta vähän tehokasta toimintaa - esimerkiksi kuten vain työpaikkojen luominen työttömyyden vähentämiseksi, tuloturvan ja köyhyyden vähentämisen mahdollistamiseksi. Kuinka vaikeaa hallituksen on luoda  työpaikkoja?"

Yhteenveto köyhyysraportista
Tämän raportin on toimittanut Philip Alston. Maailma on olemassaolon tienhaarassa mukaanlukien pandemia, syvä taloudellinen taantuma, tuhoisa ilmastomuutos, äärimmäinen epätasa-arvo ja rasistisen politiikan vastainen kapina. Selviytyminen kaikista näistä haasteista   on monien hallitusten, taloustieteilijöiden ja ihmisoikeuksien puolustajien tavoitteena. Keskittymällä yksiselitteisesti Maailmanpankin puutteelliseen kansainväliseen köyhyysrajaan (ILP), kansainvälinen yhteisö mittaa virheellisesti köyhyyden poistamisessa tapahtuvaa kehitystä - ja pikemminkin estää kehitystä kuin kuin tarjoaisi minimitason kohtuulliseen elämään. Tämä puolestaan helpottaa huomattavasti liioiteltuja väitteitä äärimmäisen köyhyyden lähestyvästä hävittämisestä  ja torjumisesta ja jopa heikentää köyhyyden aiheuttamaa vaikeaa tilannetta, jossa miljardit ihmiset yhä edelleen joutuvat elämään. Vaikka kestävän kehityksen tavoitteilla on saavutettu paljon, ne yleensä epäonnistuvat suhteessa keskeisiin tavoitteisiinsa, kuten köyhyyden poistamisessa, taloudellinen tasa - arvon ja sukupuolten tasa - arvon toteuttamisessa - ilmastonmuutoksesta puhumatakaan. Ne on kalibroitava uudelleen vastauksina COVID-19:lle, vakavalle kansainväliselle taantumalle ja kiihtyvälle ilmaston lämpenemiselle. 

YK: n raportti tuo esiin useita epäonnistumisia tavassa, jolla kansainvälinen yhteisö käsittelee köyhyyttä:

1. "COVID-19: n ennustetaan ajavan yli 70 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen ja satoja miljoonia yhä pahenevaan työttömyyteen ja köyhyyteen".

2. "Yli 250 miljoonalla ihmisellä on akuutin nälän vaara."

3. "Köyhät ihmiset ja syrjäytyneet yhteisöt ovat kärsineet eniten kaikissa maissa sekä virukselle altistumisessa että sen taloudellista seuraamuksista."

4. "Ilmastomuutoksella, joka on väliaikaisesti poistunut  uutisotsikoista, on myös taipumus pahentaa" ilmasto-apartheidin ilmiötä "varmistamalla, että matalan tulotason ihmiset kantavat vastuuta ilmastopolitiikasta jonka tarkoituksena on suojata elämän jatkuminen entisellään."

5. "Ja hallitukset jatkavat rahan syytämistä taannuttaviin toimintatapoihin ja kärjistymistä lisääviin järjestelmiin, sen sijasta että ne antaisivat köyhille yhteisöille perusoikeudet, kuten kunnollisen terveydenhuollon, asumisen ja koulutuksen."
Köyhyys on poliittinen valinta, ja sen poistaminen vaatii: 
(i) suhteen arvioimista uudelleen kasvun ja köyhyyden poistamisen välillä; 
(ii) epätasa-arvon poistamista ja uudelleenjaon periaatteen omaksumista; 
iii) verotusta koskevan oikeudenmukaisuuden edistämistä; 
(iv) yleisen sosiaalisen suojelun toteuttamista; 
(v)hallitusten roolin vahvistamista; 
(vi) osallistavan hallinnon omaksumista; ja 
(vii)kansainvälisen köyhyyden mittauksen uudistamista.

Bill Mitchellin blogissa käydään tätä raporttia läpi yksityiskohtaisesti ja suhteuttaen sitä mm. kotimaansa Australian tilanteeseen. Syynä siihen, että maailmassa ei kyetä voittamaan köyhyyttä, hän näkee valtavirtaisen, uusliberalistisen talousajattelun, joka lopulta vain kärjistää ja polarisoi harvojen rikkaiden ja köyhien suurten massojen välistä ristiriitaa. 


YK: n erityisedustaja Ahlston raportoi, että kun hallitukset olivat hyväksyneet säästötoimenpiteet: "… monikansalliset yritykset ja sijoittajat saavat taattuja voittoja julkisista kassavaroista, kun taas köyhiä yhteisöjä laiminlyödään eikä heillä edelleenkään ei ole riittävästi palveluita…

MMT:n työtakuu - perustoimeentuloa parempi vaihtoehto

MMT:n kehittelemän työtakuun ja ehdotetun yleisen perustoimeentulomallin (ubi) välillä on merkittävä ero.

Tässä videossa professori Bill Mitchell Zoom-keskustelun tohtori Pavlina Tchernevan kanssa ja niissä hän ja haettiin vastausta  kolmeen työtakuukysymykseen.  
Pavlina Tcherneva on juuri julkaissut kirjan - "Tapaus työpaikkatakuu" (The Case for a Job Guarantee, kustantaja Wiley)-, joka tarjoaa todella merkittävän näkemyksen Modernin Monetaarisen Teorian mukaisesta työpaikkatakuusta.

Youtube linkin takana olevassa jaksossa keskustellaan siitä, miksi työsuhdetakuu on parempi vaihtoehto ns. universaalille perustulotulle. Tässä lyhyt referaatti keskustelun sisällöstä:

Mikä on Moderniin Monetaariseen Teoriaan kuuluvan, kaikkia koskevan työtakuun ja toisaalta universaalin, kaikkia koskevan perustulon, "ubi"n  (ubi = universal basic income)  ero? Se liittyy ensiksikin verotukseen. Verotus on se dynaaminen voima, jolla luodaan investointeja ja palveluja ja joka koituu 'suurten massojen' hyväksi ja tukee ennenkaikkea heikommassa asemassa olevia. Universaali perustulo invalidisoi yhteiskunnan kehittämiselle olennaisen verotuksen merkitystä. Verotus luo kysyntävoimaa niille joilla sitä ei ole. Toisaalta verotuksella rahoitetaan tärkeitä ja ajankohtaisia tehtäväalueita kuten esimerkiksi ilmastomuutoksen torjuntaa. Universaalilla perustulolla ei siis ole sitä vastasyklistä voimaa jota yhteiskunta tarvitsee ja jota verotus monilla eri tavoilla palvelee. Kysymys on vastuullisista investoinneista (PRI= Principles of  Responsible Investments). MMT ei halua että "ubi" sivuuttaa vastuullisten investointien tärkeän roolin. 

Työn poissaolo merkitsee myös veronmaksukyvyn poissaoloa. Tässä mielessä universaali perustulo on verotuksen kannalta osa massatyöttömyyttä. Tässä suhteessa universaali perustulo on tietynlainen "Troijan hevonen" joka samalla estää perustulon piiriin kuuluvien osallistumisen mm. verotuksen kautta vastuullisen yhteiskunnan rakentamiseen. Universaali perustulo pitää implisiittisesti sisällään uusliberaalin ajatuksen (Bill Mitchell), että yhteiskunta ei kykene luomaan mielekästä  työtä ja siksi osan kansalaisista on tyydyttävä pelkkään vaatimattoman kuluttajan rooliin. Tällä on laajoja sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seurauksia.

Nykyinen tilanne ei tarjoa juurikaan mahdollisuutta luopua 'huonosta työstä' puhumattakaan mahdollisuudesta yhteiskunnallisesti merkittävään ja motivoivaan työhön. Pelkässä kuluttajan roolissa kansalainen on myös yritysmaailman armoilla esimerkiksi kustannusten - kuten terveydenhoidon - nousun vuoksi. Lisäksi yritysmaailmassa laskeskellaan sitä, että miksi pitää yllä työeläkejärjestelmää kun on olemassa vähimmäistoimeentulon tarjoava, kaikille tarkoitettu perustulo. Siksi "ubi:ssä" on kysymys on murtavasta taloudellisesta  mallista eikä rakenteellisesta uudistuksesta. 

Modernin Monetaarisen Teorian työtakuu vie samalla myös pohjan pois ns. NAIRU-teorialta. Se tarkoittaa alhaisinta mahdollista työttömyyttä, joka voidaan saavuttaa ilman inflaation kiihtymistä. Professori Bill Mitchellin mukaan Moderni Monetaarinen Teoria tarjoaa lähtökohdan täystyöllisyyteen työtakuun muodossa ilman että olisi odotettavissa inflaation kiihtymistä. Universaali perusturva ei puolestaan poista työttömyyttä siinä mielessä, että perusturvalla elävä ei pääse osallistumaan yhteiskuntaa rikastuttavaan työhön.
__________

Omana kommenttinani lisään tähän viittauksen omiin blogikirjoituksiini vuosien varrelta, joissa pelkistetyimmässä muodossa olen puolustellut jokaiselle tarkoitettua perustuloa. Olen myös joissakin kirjoituksissani lähtenyt siitä, että perustulo ja työsuhden voitaisiin yhdistää niin, että perustulon päälle voitaisiin hankkia lisätuloa sopimusehtoihin sidotuilla työsuhteilla. Katsottuani tämän haastattelun minun on myönnettävä, että Modernin Monetaarisen Teorian työpaikkatakuu on selvästi parempi, sosiaalisesti vastuullisempi ja inhimillisesti motivoivampi vaihtoehto kuin minun aikaisemmin esittämäni perustulokannanotot. Tosin perusturvan vastustaminen ilman näkemystä täystyöllisyyteen johtavasta endogeenisesta taloudesta on sekin ollut puutteellista osoittamatta tietä optimaaliseen talouspoliittisen malliin. Tässä suhteessa voin siis vain olla kiitollinen myös  tässä videossa käydystä korkean tason periaatekeskustelusta sekä professori Bill Mitchellille että tohtori Pavlina Tchernevalle...

10.7. 2020
Joonas Honkimaa:
"Palaan tähän aiheeseen siitä syystä, että kävin lyhyen, mutta mielenkiintoisen keskustelun perustulosta erään hyvän toverin kanssa. Myös eilen osallistuin pieneen poliittiseen iltamaan, missä asiaa sivuttiin. Uskoakseni perustulon ajatus ymmärretään “valtavirtaisessa” työväenliikkeessä monesti hieman väärin, mikä johtuu suoraan sanotusti teorian puutteesta. Se nähdään pelkkänä sosiaaliturvana, mutta sillä on myös toinen ulottuvuus. Perustulossa on kysymys siitä voidaanko sillä luoda mahdollisuus pakoon, itsenäiseen tuotantoon ja elämän haltuunottoon. Voidaanko sen avulla laajentaa yhteistä? Antaako se lisätilaa työn vapauttamiselle?"
_____________
Taistelu yhteisestä...
Ilpo Rossi: 
Tämä oli todella mielenkiintoinen blogi Joonakselta ja monessa suhteessa myös tärkeä herättäjä - myös minun suuntaani. Alkuosassa hän nostaa mainiosti esille "praxiksen", valtaa muuttavan elämäntavan merkityksen, josta omissa blogeissani olen kirjoittanut "demokratia elämäntapana" otsikon alla. Merkittävää blogissa mainitun kirjan analyysissa on se, miten pääoma - ja uusliberaali ajattelutapa - pyrkii rajaamaan, vähenämään ja jopa poistamaan itsenäisen toiminnan mahdollisuuksia. Tämä vaara on varmastikin olemassa, vaikka omasta puolestani näen sosialidemokratian ja ammattiyhdistysliikkeen   onnistuneen jo monissa "työn vapauttamisen" ulottuvuuksissa, esimerkiksi lapsuudessa, peruskoulun, terveyden- ja sairaanhoidon, sairasloman, vuosiloman ja työeläkkeen muodossa. Itse koen työeläkkeelläolon suurena vapauttajana ennenkaikkea henkisessä mielessä. Joonaksen kirjoitus on tärkeä siksi, että näitä oikeuksia olisi pyrittävä vahvistamaan ja kehittämään edelleen "työn vapauttamisen" suuntaan.
Kirjoituksen jälkiosassa hän puolustelee perustuloa, jota minäkin olen aivan viimeaikoihin mielessäni pitänyt mahdollisena ratkaisuna toisenlaisen, herruudesta vapaan elämäntavan toteuttajana. Perusturva-ajatusta sellaisena kuin MMT - siis Moderni Monetaarinen Teoria - sen näkee, hän kritisoi edelleen riippuvuudesta pääomaan. En usko perustulonkaan olevan tässä suhteessa riippumaton - jostakin myös niiden pääomien on yhteiskunnalliseenkiertoon tultava joista perustulo maksetaan. Kun MMT:n mukaan pääomaa - siis rahaa - voidaan luoda itsenäisen keskuspankin toimesta ja velkaa tekemällä, merkitsee se suurta vapautumista pääoman kahleista.  Siksihän uusliberalismi ei voi sallia vapautumista sen pakkopaidasta, koska se merkitsisi myös työn luonteen täydellistä muuttumista, vapautumista markkinaehtoisesta palkkaorjuudesta. Yksi "työn vapauttamisen" muoto on sekin, että voi vapautua vieraannuttavaksi koetusta työstä ja ottaa sapaattivapaata kuntoutuakseen ja tervehtyäkseen. 
Ihmisellä on joka tapauksessa kiihkeä tarve toteuttaa itseään, syntyä täysin, olla merkityksellinen, käyttää voimavarojaan ja tässä suhteessa perustulo ei juurikaan avaa näköaloja. MMT:n täystyöllisyystavoitetta ei pitäisi nähdä markkinahenkisessä "tuotetaan mistä saadaan eniten voittoa" vaan pikemminkin kansanvaltaisen hyvinvointivaltion hengessä, jossa yhteisö päättää mitä tarvitaan ja sitä kautta syntyvä työ toteutetaan koko yhteisön voimin ja työtä uudelleen jakaen. Uskon myös osallistavan, resurssoidun  kansalaistoiminnan suureen merkitykseen työllistäjänä tulevaisuudessa.
Tästä on siis jatkettava keskustelua...

_____________
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos näkee matalapalkkatöiden olevan tulevaisuudessa välttämättömiä, ja uuden köyhälistön syntymisen välttämiseksi tarvitaan perustulo.

TV 1:n Ykkösaamussa vieraillut Wahlroos sanoo, että valtava määrä inhimillistä työtä tulee poistumaan muun muassa robotisaation myötä.

– Ratkaisu tähän on se, että taataan kaikille perustulo, jonka päälle voi ansaita pätkätöillä, matalapalkkaisella työllä, Wahlroos toteaa.


Näin ei hänen mukaansa syntyisi uutta yritystukea, ja perustulo korvaisi sosiaaliturvajärjestelmää.

___________________________

Voiko hallinnollinen valta luoda elämänmuotoja?
"Mutta juuri ne jotka tunnustavat nämä sosiaalivaltion historialliset saavutukset eivätkä lähde mukaan sen heikkouksien halpahintaiseen kritiikkiin, ovat nyttemin tiedostaneet myös sen virheen, jota ei voi panna tämän tai tuon esteen tai projektin puolinaisen toteuttamisen nimiin, vaan joka johtuu koko projektin erityisestä yksisilmäisyydestä. On herännyt epäilys ehkä väistämättömän mutta vain näennäisesti viattoman välineen, nimittäin vallan suhteen. Sosiaalivaltiolliset ohjelmat käyttävät sitä kokolailla muovatakseen lainsäädäntöä, saadaksen rahoitusta julkistalouteen - ja voidakseen panna ohjelmansa täytäntöön sen eduista nauttivien elämysmaailmassa. Siten potentiaalisten ja tosiasiallisten asiakkaiden arjen ylle kietoutuu tihenevä verkosto oikeudellisia, valtiollisia ja puolivaltiollisia normeja.

Oikeudellistumisesta ja byrokratisoitumisesta yleensä sekä valtiollisen sosiaalipolitiikan tuottavuuden vastaisista vaikutuksista erityisesti, sosiaalisten palvelujen ammatillistumisesta ja tieteellistymisestä käydyt keskustelut ovat tehneet yhden asian selväksi: oikeudelliset ja hallinnolliset välineet sosiaalivaltiollisten ohjelmien toteuttamiseksi eivät ole passiivisia, ikään kuin ominaisuudettomia. Pikemminkin niihin liittyy juuri sellainen yksinkertaiostava, normalisoiva ja valvova käytäntö, johon sisältyvää esineellistävää ja subjektivoivaa valtaa Fovault on jäljittänyt arkikommunikaation hienoimpiin kapillaarisiin verkostoihin saakka. Säädellyn, pirstotun, kontrolloidun ja huolehditun elämismaailman vääristymät ovat epäilemättä hienosyisempiä kuin aineellisen riiston ja kurjistumisen kouriintuntuvat muodot; mutta tästä ei seuraa että psyykkisen ja ruumiillisen tasolle siirretyt ja sisäistetyt sosiaaliset konfliktit olisivat vähemmän tuhoisia. Sanalla sanoen sosiaalivaltion projektiin sisältyy tavoitteen ja keinon välinen ristiriita. Sen tavoitteena on tasaveroisesti rakentuneiden elämänmuotojen luominen, mikä samalla antaa tilaa yksilölliselle itsensä toteuttamiselle. Mutta aivan ilmeisesti tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa suoraan panemalla poliittisia ohjelmia täytäntöön oikeudellisesti ja hallinnollisesti. Valta on liian vaativa väline elämänmuotojen luomiseen.

(Jürgen Habermas kirjassa "Järki ja Kommunikaatio", Tammerpaino Oy, 1992, alkuperäisteksti Edition Suhrkamp Verlag 1983 - 1991)

Uuden sukupolven talousosaajat

Talouspoliittisessa keskustelussa osaajien määrä näyttää niukalta; yhä uudelleen ja uudelleen samat naamat saapuvat todistamaan valtavirtaisen taloudenpidon 'ainoita oikeita' sääntöjä ja mantroja. Tämä tapahtuu aikana jolloin on selvästi tulossa sekä sukupolvenvaihdos makrotalousosaajien joukossa ja samalla vanhoista - usein huonosti perustelluista - säännöistä piittaamattomien  uusien osaajien joukko. Tämän ovat huomannut myös Suomen nuorten ekonomistien julkisuuteen astumassa oleva ryhmä. Tässä kaksi heistä, SAK:n ekonomisti Anni Marttinen ja Soste ry:n pääekonomisti Jussi Ahokas esittelevät näitä uusia kasvoja, naisia ja nuoria joilla on meille paljon annettavaa talouspolitiikan alalla.

SAK:n ekonomisti Anni Marttinen nostaa näkösälle Forbesin listauksen viidestä naisekonomistista, jotka muuttavat maailmaa. Forbesin jutussa on lyhyt esittely näiden viiden naisen erityisosaamisesta talouden alalla..

"Harvoista taloustieteilijöistä tulee kotitalouksien tuntemia nimiä. Viime vuosisadalla sellaisia olivat John Maynard Keynes tai Milton Friedman. Tänään, Thomas Pikettystä on tullut taloustieteilijöiden juliste-poika. Kuuntele kuitenkin kasvavaa surinaa makrotaloudessa; seuraavat viisi naistaloustieteilijää ansaitsevat huomiotasi. He mullistavat alaansa kyseenalaistamalla kaiken "arvosta" ja "velasta" kasvuun ja BKT: hen. Esther Duflo, Stephanie Kelton, Mariana Mazzucato, Carlota Perez ja Kate Raworth yhdistyvät yhdessä asiassa: hämmästelemällä sitä, miten taloustiede on määritelty ja miten siitä on keskusteltu tähän mennessä. Heidän uskottomuutensa on ilmeistä.

"Se muistuttaa minua monista naisista, joiden olen nähnyt nousevan valtaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Kuten Rebecca Henderson, Harvard Business Schoolin johtamis- ja strategiaprofessori ja uuden Reimagining Capitalism in the World of Fire -kirjailijan kirjoittaja. "On outoa päästä lopulta sisäpiiriin", hän sanoo, "ja selvittää kuinka omituisesti maailmaa johdetaan." Kun naiset vihdoin päätyvät monien ammattien huipulle, he löytävät usein maailman syylien peittämästä sammakosta kuin komean prinssin. Kuten Dorothy The Wizard of Oz -tapahtumassa, kun he huomaavat verhon takaa, että valtakoneisto voi olla räjähdysalttiimpi kuin yleisesti uskotaan. Pelin uusina tulokkaina he voivat nähdä tämän usein selkeämmin kuin pitkäaikaiset toimijat. Henderson mainitsee Tom Toron sarjakuvan hänen mantrakseen. Ryhmä istuu riulla tulipalon ympäröimänä sivilisaation raunioiden taustalla. "Kyllä, planeetta tuhoutui", sanoo epämääräinen liituraitapukuinen mies, "mutta loimme kauniina ajankohtana paljon arvoa osakkeenomistajille."



________________


Nathan Tankus, 28, ei ole suorittanut kandidaatin tutkintoa New Yorkin John Jay College of Criminal Justice -tapahtumassa. Hän on kuitenkin hallinnut riittävän hyvin taloustieteen ja rahoituksen tietonsa tullakseen laajalti seurattavaksi Yhdysvaltain keskuspankin kommentaattoriksi. Hänen tänä vuonna julkaisemalla uutiskirjeellä on seuraajia Fedissä, arvopaperi- ja pörssikomissiossa, valuutan valvonnasta vastaavassa toimistossa ja valtiovarainministeriössä. Hänet seuraavat Twitterissä myös toimittajat, taloudelliset ajattelijat ja Wall Streetin ekonomistit.

Jussi Ahokas, Soste ry:n pääekonomisti kiinnittää twiitissään huomiota Nathan Tankusin makrotaloudelliseen osaamisen, josta on kirjoitus Forbesin sivulla: "Kun rahatalouden dynamiikat on erinomaisesti hallussa, voi muita valistamalla elättää itsensä finanssikapitalismin ytimessä - jopa ilman korkeakoulututkintoa." Tankusilla on laionopillinen korkeakoulututkinto, mutta ei arvosanaa taloustieteissä, modernista makrotaloudesta puhumattakaan. Ote Forbesin jutuista: 
!Tankus rakensi online-seurannan hitaasti vuodesta 2015 lähtien, mutta vasta viimeisen vuoden aikana hän on laajentanut yleisöään syvällä sukelluksella rahamekaniikkaan. Syyskuussa hän diagnosoi turvattujen luotonantajamarkkinoiden tilannevaiheita, jotka pakottivat Fedin jatkamaan valtiollisten joukkovelkakirjalainojen ostamista. Tänä vuonna hän kirjoitti sarjan yksityiskohtaista viestiä nimeltään Notes on the Crises, joka selitti Fedin kiireellisiä toimia Covid-19 -laman torjumiseksi. Hän käytti laajasti T-tilejä, kirjanpitäjien työkalua, joka sijoittaa varat vasemmalle ja velat oikealle.

"Hänellä on todella hyvät tiedot rahajärjestelmän toimintamekanismista", sanoo David Beckworth, George Mason Universityn Mercatus-keskuksen vanhempi tutkija.

Onko paha, jos valtio tekee digitaalista rahaa?

Tämä on referaatti pääekonomisti Cyrus de la Rubian (Hampurin Commercial Bank) Spiegeliin joulukuussa 2019 kirjoittamasta Modernia Monetaarista Teoriaa käsittelevästä artikkelista 

Klassiset taloustieteilijät epäilevät yleensä ajatusta rahanpainamisvaltuuksien antamisesta hallitukselle. Mutta on syytä siitä huolimatta arvioida nykyaikaisen rahateorian mahdollisia etuja ilman puolueellisuutta.

Oletko myös MMT kannattaja? Ei? Voi, et edes tiedä mikä  MMT on? Sitten on syytä lukea tämä lyhyt selitys, koska MMT - lyhenne sanoista Modern Monetary Theory - on taloustieteilijöiden keskuudessa melkoista hypeä aikaansaanut koulukunta. Sillä on tällä hetkellä (joulukuu 2019) tärkeä rooli etenkin Yhdysvaltojen vaalikampanjassa, jota edustaa pääosin yksi demokraattisista presidenttiehdokkaista Bernie Sanders. Hänen teesinsä on: valtiolla on paljon suuremmat  mahdollisuudet käyttää enemmän rahaa on  kuin yleensä oletetaan. MMT:n mukaan hallituksella ei olisi mitään ongelmaa luoda työpaikkoja kaikille tai rahoittaa "vihreää sopimusta" ympäristönsuojelun lisäämiseksi.

Kuinka sen oletetaan toimivan? 

Aloitetaan ajatusleikillä. Valtiovarainministeriö ja keskuspankki sulautuvat yhteen. Valtiovarainministeriö ja keskuspankki ovat riippumattomia valtion yksiköitä. Kuvitelkaamme  nyt, että molemmat sulautuvat yhteen instituutioon. Tällöin valtiolla olisi kolme vaihtoehtoa rahoittaa kulut: 1. nostaa veroja, 2. ottaa velkaa tai 3. tulostaa rahaa.

Klassisille taloustieteilijöille, etenkin Saksassa, tulee nopeasti mielikuva holtittomuudesta, kun he havaitsevat hallituksen ottavan lisäävän setelien painamista, mutta seurataan nyt tässä tätä ideaa. Tässä tapauksessa finanssipolitiikkaa olisi ajateltava hyvin eri tavalla: Jos valtio haluaisi kasvattaa menojaan, se voisi luopua korkeammista veroista ja veloista ja sen sijaan yksinkertaisesti hyvittää valtiota luomaa uutta rahaa. Väite, jonka mukaan valtio ei voi rakentaa uusia teitä tai tietoverkkoja ja kunnostaa rappeutuneita kouluja rahan puutteen vuoksi, tulee vanhentuneeksi. Tällaisen institutionaalisen järjestelyn avulla valtiolla olisi aina tarpeeksi rahaa. Tavallaan tämä on perusidea, johon MMT perustuu.

Talouspolitiikkaa rajoittamattomilla resursseilla

Tosiasia on, että nykyaikaiset modernit valtiot pitävät valtiovarainministeriön ja keskuspankin tiukasti erillään ja keskuspankilla on korkea poliittinen riippumattomuus. Saksalle Euroopan Keskuspankin (EKP) riippumattomuus oli pakollinen edellytys euron käyttöönotolle. Miksi oikeasti?
Riippumaton keskuspankki on lakiin ja instituutioihin perustuva kertomus, joka keinotekoisesti rajoittaa talouspolitiikan laajuutta ja pitää inflaation loitolla. Yhteiskuntamallimme toimii tällaisissa puitteissa, kuten lainsäädännössä. Se antaa meille mahdollisuuden elää rauhallisesti yhdessä antamalla elämälle  tietyt säännöt,joiden mukaan eletään.

Valtiovarainministeriön ja keskuspankin erottamisen perusajatuksena on rajoittaa valtion mielivaltaista pääsyä talouteen. Raha lisäämällä valtio voisi teoriassa ostaa kaikki yritykset ja hallita kaikkia maan resursseja. Ilman budjettirajoituksia valtiontukea koskevat vaatimukset kasvaisivat kaikkialla riippumatta siitä, joudutaanko joku pankki pelastamaan,käännetäänkö konjunktuureja parempaan suuntaan vai pidetäänkö rappeutunutta teollisuutta hengissä. Pidättäytyminen rahapolitiikasta  tarkoittaa kuitenkin budjetin rajoittamista. 

Verotulot ovat rajalliset, koska liian korkeat verot luovat negatiivisia tuloskannustimia ja heikentävät siten taloudellista suorituskykyä  ja myös veropohjaa. Lainanotto on mahdollista myös vain tiettyyn määrään saakka, koska muuten on riski suistua velan lisääntymisspiraaliin yhä korkeampien korkovaatimusten takia - esimerkkinä Kreikka. Tämän vuoksi taloudellisia keinoja on käytettävä järkiperäisesti ja suhtessa talouden kantokykyyn. Näin siis teoriassa.

Politiikalla on viimeinen sana. Aina.

Kuitenkin,  rehellinen tarkastelu viime vuosikymmenten kehityksestä  osoittaa, että keskuspankin ja valtiovarainministeriön välillä ei ole koskaan ollut selvää eroa sen puhtaimmassa muodossa. Ja ehkä siihen ei edes kannata pyrkiä. Vaikka keskuspankki on poliittisesti riippumaton paperilla, poliitikot ja markkinat tietävät, että se voidaan hätätilanteessa alistaa valtion perustelemille tarpeille ja on toimittava viimekäden rahoituksen lähteenä. Esimerkiksi sodan sattuessa kukaan ei rajoita tätä rahoituslähdettä. Eikä selvästi myöskään pankkikriiseissä: Tuskin kukaan kyseenalaisti  vakavasti vuonna 2009 sitä , että Yhdysvaltain hallituksella olisi varaa pelastaa ja uudelleenrahoittaa suuret pankit. USA vain teki sen.

Vain pieni osa asiantuntijoista uskoo, että Japani voisi mennä konkurssiin jonakin päivänä, vaikka maan valtionvelka on kasvanut yli 250 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. (Vertailun vuoksi: euromaiden kasvu- ja vakaussopimuksessa määrätään 60 prosentin enimmäismäärä.) Japanin velasta hieman alle 50 prosenttia on kuitenkin keskuspankilla. Valtiovarainministeriön koronmaksut virtaavat tältä osin takaisin valtiovarainministeriölle keskuspankin voitonjakojen kautta. Kuinka valtio voisi näissä olosuhteissa mennä konkurssiin?

Toisin sanoen: MMT on ollut olemassa jo pitkään. Japanissa, Yhdysvalloissa ja osittain myös euroalueella, vaikka sen institutionaalinen erityispiirre on se, että keskuspankki ja valtio ovat vielä enemmän erillään toisistaan, koska sen sisällä on 19 erilaista kansallisia valtiovarainministeriöitä . EKP: n sitoutuminen eurokriisin aikana vuonna 2012 oli kuitenkin jo merkittävä askel kohti MMT: tä, jolloin silloin vallinneissa olosuhteissa  alettiin ostaa valtion joukkovelkakirjalainoja.

Hallitus hallitsee inflaatiota 
MMT-vastustajien suurin pelko on kuitenkin liiallinen inflaatio. Oikein, koska rahamäärän  väärinkäyttö rahoituksen lähteenä on historiallisesti toistuvasti johtanut rahan tuhoon ja katastrofaaliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. MMT-kannattajien kannalta tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä kehitystä.

Tämän seikan ymmärtämiseksi rahapolitiikkaa on myös harkittava uudelleen valtiovarainministeriön ja keskuspankin välisen yhtenäisyyden lähtökohdista. Tällöin valtio pystyisi myös vähentämään rahaa lisäämällä veroja ja poistamalla siten rahaa järjestelmästä. Se hidastaisi inflaatiota. Toisaalta, jos inflaatiota halutaan lisätä, siirtomaksut tai helikopterirahat saattavat olla tehokkain tapa saavuttaa tämä. Teoriassa valtio pystyy siis aktiivisesti hallitsemaan inflaatiota MMT-maailmassa.

Keinotekoisesti luotu pelko

Joten MMT: n tavoitteena ei ole yksinkertaisesti käynnistää digitaalista rahan lisäämistä jokaisessa poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Kyse on pikemminkin tiedostamisesta, että yhteiskunnalle tärkeiksi tunnustettujen tehtävien ei tarvitse epäonnistua rahoituksen takia. Pelko siitä, että valtio voi mennä konkurssiin, on keinotekoisesti luotu pelko, joka ylittää järjellisen kohtuuden rajat. Lisäksi on syytä mainita, että MMT: n kannattajilla, kuten yhdysvaltalaisella professorilla Stephanie Keltonilla, australialaisella taloustieteilijällä Bill Mitchellillä tai saksalaisella taloustieteilijällä Dirk Ehntsillä, on hyvin erilaisia ideoita siitä, mitä MMT: llä  on tarkoitus ymmärtää.

Lopuksi toinen ajatusleikki: Mitä tapahtuisi, jos seuraavissa vaaleissa saadaan enemmistö puolueille, jotka vaihtaisivat sähköiseen liikenteeseen kymmenessä vuodessa, täydellisen digitaalisen verkon peittoalueen 5G: llä viiden vuoden kuluessa ja koulutusmenojen lisäämisen kolmanneksella heti? Se vaatisi valtavia julkisia panostuksia.

Mahdollisuus uuteen ajatteluun

Oletetaan edelleen, että uusi hallitus tarkistaa velkajarrua, neuvottelee vapautuksista EU: n kanssa (esimerkiksi vähentämällä julkiset investoinnit budjettialijäämiä laskettaessa) ja rahoittaa sitten päätetyt menot uudella velalla - hyvin tietäen, että sijoittajat ovat  hengessä mukana kaikkialla maailmassa, koska MMT:n lähtökohtien mukaan   valtion konkurssi epätodennäköinen? Voisiko se toimia? Kyllä, se olisi mahdollista.
Siksi meidän ei pitäisi hylätä MMT: tä alusta alkaen toiveajatteluna, vaan pikemminkin tilaisuutena. Se merkitsisi, että kaikkia julkisia toiveita valtion investointihankkeista ei upoteta heti budjettia vedoten rahoituksen puutteen vuoksi. Toisaalta kuka tahansa, joka vaatii monetaarisen elvytyksen pidäkkeetöntä käyttöä MMT: n nimissä, tekee karhunpalveluksen tämän uuden talousajattelun käytön suhteen. Ja sama koskee koko  yhteiskuntaa.



____

Cyrus de la Rubia on pääekonomisti Hampurissa sijaitsevassa Hamburg Commercial Bankissa, jossa hän analysoi valuutta- ja korkomarkkinoiden globaalia kehitystä. Hän työskentelee myös kehittyvien maiden talouspoliittisessa neuvonnassa ja oli monia vuosia luennoitsija Frankfurtin kauppakorkeakoulussa. Hän on myös kirjan "Rahamme kriisissä" -kirjoittaja. Cyrus de la Rubia on manager-magazin.de-sivuston sisältöneuvoston jäsen. Siitä huolimatta, tämä kolumni ei välttämättä vastaa manager-lehden toimituksen mielipidettä.

Kestämättömiä väitteitä vastaan

Lauri Holappa, poliittisen talouden pitkäaikainen tutkija ja toinen kirjan "Rahatalous kuntoon - irti kurjistavasta talouspolitiikasta" (Like) kirjoittaja väitteli 26.5. 2020 tohtoriksi makrotalouden ja erityisesti valtavirtaisen talous- ja rahapolitiikan virheellisistä olettamuksista. Hänen, Osi Ahokkaan ja Patricio Lain'an väitöksiä voidaan pitää pitkästä aikaa uutta tuovina ja muutosta ennustavina väitöstutkimuksina. Tässä Kansan Uutisten haastattelu väitöskirjan keskeisestä sisällöstä.

"Nyt tullaan väitöskirjan paitsi keskeisimpään myös monimutkaisimpaan löydökseen. Holappa toteaa osoittavansa väitöskirjassaan, että poliittisen talouden tutkimuksessa ja valtavirtaisessa taloustiedekirjallisuudessa on sisään kirjoitettuna oletus, ettei valtio voi sivuuttaa tällaista luottomarkkinoiden valtaa käyttämällä omaa keskuspankkia rahoitusvälineenä.

– Valtavirtainen taloustieteellinen kirjallisuus nostaa keskuspankkirahoituksen esteeksi aina hyperinflaation. Mitä tämä väitöskirja käytännössä tekee, se spottaa, että tämä oletus hyperinflaatiosta on väistämättä sisällä myös muussa luottomarkkinoiden määräysvaltaa korostavassa yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa.

Ajatus luottomarkkinoiden vallasta on looginen vain, jos me pidämme keskuspankkirahoitusta mahdottomana, Holappa huomauttaa. Tässä välissä on hyvä huomauttaa, että keskuspankkirahoitus on mahdollista vain rahapoliittisesti itsenäisille valtiolle."

MMT-design heksametri

Tallennan tänne professori Bill Mitchellin vappuna 2020 Australiassa pitämän Youtube-esitelmän ja erityisesti siinä esitellyn Modernin Monetaarisen Teorian design-mallin. Tämä design-malli esittelee sen 'arkkitehtuurin', millä tavalla endogeeninen, poliittisiin päätöksiin ja kirjanpitoon perustuva  makrotalouspolitiikka vaikuttaa niihin keskeisiin ongelmiin, jotka vaivaavat valtavirtaista talousajattelua ja sen toteutumista. 

Nimitys "heksametri" tulee kahdeksankulmiosta, joka tässä yhteydessä tarkoittaa toteutetun politiikan maksimaalista onnistumista. Epäonnistuminen merkitsee huonoja ja heikentyviä toteutumisia kaikissa kysymyksissä. Heksametriä voidaan käyttää pohjana erilaisten talousversioiden onnistumisen kuvaamisessa. MMT-design tarkoittaa täydellistä 'sinistä' kahdeksankulmiota, valtavirtainen talous pahimmillaan merkitsee kuvion supistumista 'punaiseen pisteeseen'.

Tässä esitelmässä professori William Mitchell kehittää joukon kriteerejä veropolitiikka-aloitteen todennäköisen tehokkuuden arvioimiseksi. Tämä kriisi on epätavallinen siinä mielessä, että siinä yhdistyvät tarjonta- ja kysyntäelementit ja hallituksen määräämät sulkemiset. Tässä mielessä finanssipolitiikan interventioiden suunnittelu on erityisen vaikeaa.

Esityksessä käydään läpi useita toivottuja verovaihtoehtoja, jotka vastaavat tätä tilannetta käyttävää tilannetta.

Keskusteluosiossa puhutaan myös siitä, miksi meidän ei pitäisi olla huolissamme koronaviruskriisin aiheuttamien lääketieteellisten ja sosioekonomisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavista julkisen talouden alijäämistä.

Olisiko tällainen vaihtoehto mahdollinen Euroopassa ja erityisesti Euroopan Unionissa? Johtuen peruskirjoihin lukitusta yksipuolisesta sitoutumisesta eksogeeniseen, korkojen nousua ja inflaatiota pelkäävään politiikkaan (ts. talous itse kehittyy eksogeenisesti, mutta korot saattavat nousta endogeenisesti). Endogeenista talouspolitiikkaa voi toteuttaa vain itsenäisen keskuspankin omaava valtio tai yhteisö. Euroopan Valuuttaunioni voisi sitä teoriassa toteuttaa ja kehittää myös valtioiden yhteistyötä vahvistavaan suuntaan. Esteen muodostaa uusliberaalisti muotoillut konsolidoidut peruskirjat ja niiden hyväksyminen uuden 'tuhatvuotisen valtakunnnan' pysyväksi ja muuttumattomaksi pohjaksi. Bill Mitchell ei pidä mahdollisena muutosta Euroopan Unionin makrotalouspolitiikassa endogeeniseen suuntaan, vaan on jo pidemmän aikaa pitänyt parempana vaihtoehtona eroamista tästä toimintastrategialtaan yksipuolisesta, tuhosuuntaisia piirteitä omaavasta yhteisöstä. Mitchellin heksametri kuvaa juuri tätä näivettymisilmiötä.   

Koko video on katsottavissa täältä.

(Tämä tapahtuma toteutettiin yhdessä Modern Money Australia -ryhmän seminaarisarjan kanssa.)

Lisää tietoa:
1. http://bilbo.economicoutlook.net/blog

2. http://www.billmitchell.org

3. http://www.mmted.org

4. http://www.fullemployment.net

5. https://modernmoneyaustralia.org/