Vahva valtio köyhyyden poistajana

Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjä, puolestapuhuja ja edelläkävijä, australialainen professori Bill Mitchell kiinnittää torstain 9.7. 2020 blogissaan huomiota erityistarkkailija Philip Alstonin raporttiin  YK: lle "Äärimmäisestä köyhyydestä ja ihmisoikeuksista" - joka  julkaistiin 7. heinäkuuta 2020. Raportti paljastaa, että maailmanpankin asettama köyhyysraja on asetettu tasolle, jolla ei voi todellisuudessa tulla toimeen. 

 Lainaan aluksi lyhyen pätkän suoraan Mitchellin blogista: 
"Se oli Philip Alstonin viimeinen raportti tässä roolissa. Se on järkyttävä syytös siitä, miten uusliberalismi on vääristänyt yhteiskuntamme ja miten hallitukset, joilla on kyky "siirtää vuoria, jos he haluavat", on valittu pääoman edustajista ja jotka jatkavat tätä vääristynyttä toimintatapaa. Raportti on  yksinkertaisesti 19 sivua kauhukertomusta. Se vastaa myös viimeisintä tietoa Australian vastaavasta  Closing the Gap -kampanjasta, jonka tavoitteena oli saattaa alkuperäiskansojen australialaiset muiden kuin alkuperäiskansojen australialaisten aineelliseen tasoon. Kampanjan ensimmäiset kymmenen vuotta ovat olleet törkeitä epäonnistumisia. Ja viimeisimmät tavoitteet eivät herätä luottamusta siihen, että tulokset olisivat erilaisia. Paljon puhetta. Paljon konsultteja. Mutta vähän tehokasta toimintaa - esimerkiksi kuten vain työpaikkojen luominen työttömyyden vähentämiseksi, tuloturvan ja köyhyyden vähentämisen mahdollistamiseksi. Kuinka vaikeaa hallituksen on luoda  työpaikkoja?"

Yhteenveto köyhyysraportista
Tämän raportin on toimittanut Philip Alston. Maailma on olemassaolon tienhaarassa mukaanlukien pandemia, syvä taloudellinen taantuma, tuhoisa ilmastomuutos, äärimmäinen epätasa-arvo ja rasistisen politiikan vastainen kapina. Selviytyminen kaikista näistä haasteista   on monien hallitusten, taloustieteilijöiden ja ihmisoikeuksien puolustajien tavoitteena. Keskittymällä yksiselitteisesti Maailmanpankin puutteelliseen kansainväliseen köyhyysrajaan (ILP), kansainvälinen yhteisö mittaa virheellisesti köyhyyden poistamisessa tapahtuvaa kehitystä - ja pikemminkin estää kehitystä kuin kuin tarjoaisi minimitason kohtuulliseen elämään. Tämä puolestaan helpottaa huomattavasti liioiteltuja väitteitä äärimmäisen köyhyyden lähestyvästä hävittämisestä  ja torjumisesta ja jopa heikentää köyhyyden aiheuttamaa vaikeaa tilannetta, jossa miljardit ihmiset yhä edelleen joutuvat elämään. Vaikka kestävän kehityksen tavoitteilla on saavutettu paljon, ne yleensä epäonnistuvat suhteessa keskeisiin tavoitteisiinsa, kuten köyhyyden poistamisessa, taloudellinen tasa - arvon ja sukupuolten tasa - arvon toteuttamisessa - ilmastonmuutoksesta puhumatakaan. Ne on kalibroitava uudelleen vastauksina COVID-19:lle, vakavalle kansainväliselle taantumalle ja kiihtyvälle ilmaston lämpenemiselle. 

YK: n raportti tuo esiin useita epäonnistumisia tavassa, jolla kansainvälinen yhteisö käsittelee köyhyyttä:

1. "COVID-19: n ennustetaan ajavan yli 70 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen ja satoja miljoonia yhä pahenevaan työttömyyteen ja köyhyyteen".

2. "Yli 250 miljoonalla ihmisellä on akuutin nälän vaara."

3. "Köyhät ihmiset ja syrjäytyneet yhteisöt ovat kärsineet eniten kaikissa maissa sekä virukselle altistumisessa että sen taloudellista seuraamuksista."

4. "Ilmastomuutoksella, joka on väliaikaisesti poistunut  uutisotsikoista, on myös taipumus pahentaa" ilmasto-apartheidin ilmiötä "varmistamalla, että matalan tulotason ihmiset kantavat vastuuta ilmastopolitiikasta jonka tarkoituksena on suojata elämän jatkuminen entisellään."

5. "Ja hallitukset jatkavat rahan syytämistä taannuttaviin toimintatapoihin ja kärjistymistä lisääviin järjestelmiin, sen sijasta että ne antaisivat köyhille yhteisöille perusoikeudet, kuten kunnollisen terveydenhuollon, asumisen ja koulutuksen."
Köyhyys on poliittinen valinta, ja sen poistaminen vaatii: 
(i) suhteen arvioimista uudelleen kasvun ja köyhyyden poistamisen välillä; 
(ii) epätasa-arvon poistamista ja uudelleenjaon periaatteen omaksumista; 
iii) verotusta koskevan oikeudenmukaisuuden edistämistä; 
(iv) yleisen sosiaalisen suojelun toteuttamista; 
(v)hallitusten roolin vahvistamista; 
(vi) osallistavan hallinnon omaksumista; ja 
(vii)kansainvälisen köyhyyden mittauksen uudistamista.

Bill Mitchellin blogissa käydään tätä raporttia läpi yksityiskohtaisesti ja suhteuttaen sitä mm. kotimaansa Australian tilanteeseen. Syynä siihen, että maailmassa ei kyetä voittamaan köyhyyttä, hän näkee valtavirtaisen, uusliberalistisen talousajattelun, joka lopulta vain kärjistää ja polarisoi harvojen rikkaiden ja köyhien suurten massojen välistä ristiriitaa. 


YK: n erityisedustaja Ahlston raportoi, että kun hallitukset olivat hyväksyneet säästötoimenpiteet: "… monikansalliset yritykset ja sijoittajat saavat taattuja voittoja julkisista kassavaroista, kun taas köyhiä yhteisöjä laiminlyödään eikä heillä edelleenkään ei ole riittävästi palveluita…