perjantai 4. lokakuuta 2019

Yhteisen, julkisen toimintatilan ryöstäminen ja hävittäminen

Yhteisen ryöstäminen ja hävittäminen

Tämä teksti perustuu Social Europe -verkoehden päätoimittajan Henning Meyerin tekemään kirjailija Guy Standingin  videohaastatteluun hänen  otsikon teemasta julkaisemansa kirjan johdosta. Teksti ei ole käännöstä vaan referaattia siitä mistä haastattelussa on kysymys. Kokonaisuus on vaikuttava puheenvuoro yhteisöllisen intressin ja etiikan puolesta - ja samalla raastava kuvaus siitä mitä olemme menettäneet ja edelleen menettämässä.

Mitä yleinen, yhteinen, julkinen on?

Mitä "common", yhteinen oikein on? Se ei ole yksityistä eikä julkisessa hallinnassa olevaa.Yhteinen tila on joutunut monella tavalla ryöstämisen ja hävittämisen kohteeksi. Kirjassaan "Yhteisen ryöstäminen" Guy Standing kuvaa mitä yhteinen tila on ja miten se on joutunut ryöstämisen ja hävittämisen kohteeksi.

Magna Charta vuodelta 1217 yhteisen perustana
Kirjailija kuvaa yhteisen tilan syntymistä Britanniassa jo vsta 1217 Magna Chartan osana  ja vertaa sitä mm. Amerikan perustuslakiin ja sen suomiin vapauksiin. Kun Itävallan taloudellinen koulukunta Friedrich von Hayekin johdolla  syntyi ja pääsi vaikuttamaan 1970- ja 80-luvuilla, se totesi että sellainen millä ei ole hintaa ei ole myöskään mitään arvoa. Siten avoimilla metsillä, järvillä, vedellä, ilmalla tai puistoilla ja kirjastoilla ei tämän mukaan olisi mitään arvoa. Julkisen tilan esineellistäminen johti sitten myös sen yksityistämiseen.

Julkinen tila kuuluu kansalaisille
Kirjailijan mukaan hallituksilla ei ole oikeutta ottaa kansalaisilta pois julkista tilaa, koska se "ei kuulu yhteiskunnalle" vaan kansalaisille. Magna Chartan "metsä-charter" on vanhin brittiläisestä oikeuskäsityksestä lähes muuttumattomana pysynyt osa, vaikka vuosisatojen kuluessa on käyty jatkuvaa taistelua siitä mikä on julkista, yhteistä tilaa ja jota sitten on päätöksillä pyritty siirtämään ensisijaisesti aristokratialle.

Maa, metsä, vesi, ilma, joet ja järvet yleisenä tilana
Englannin yhteinen maa on  suurelta osin siirretty yksityisille maanomistajille, ja suurin yksityinen omistaja on 1660-luvulla kuningas Charlesin  äpäräpojan perillinen 10. sukupolvessa, joka omistaa 277 tuhatta eekkeriä (1121 neliökilometriä)  hyvää viljelysmaata. Omistamisoikeuden mukana siirtyi myös maan ja sen rikkauksien käyttöoikeus pois julkisesta, yhteisestä tilasta ja käytöstä.

Yksityistäminen, kaupallistaminen
Margaret Tatcher jatkoi ja laajensi tätä julkisen tilan yksityistämistä mm. ottamalla koulujen leikki- ja pelikentät yksityistämisen piiriin. Samoin hän yksityisti kaiken veden Britanniassa ja niin tuli vedestä yksityistä omaisuutta. Veden yksityistämisen ja "osakkeistamisen" myötä myös brittien joet siirtyivät yksityisomistukseen. Tästä seurasi pääomien siirtymistä voittojen myötä laajasti yksityisille yrityksille. Ikävänä seurauksena kävi myös niin, että yhdenkään joen vesi Britanniassa ei ole nykyisin juoma- tai uimakelpoista.

Yksityistämisen myötä Tatcher antoi 424 tuhatta eekkeriä (1715 neliökilometriä) maata vedet omistaville yhtiöille. Sitten vuonna 1993 seurasi Britannian rautatiejärjestelmän yksityistäminen. Sitä ennen se oli ollut julkista, yhteistä omaisuutta eikä Tatcherilla ollut mitään oikeutta rautatiejärjestelmän yksityistämiseen.

Julkisen tilan kolonisaatio
Julkisen yksityistäminen on Britannian esimerkin mukan johtanut julkisen tilan kolonisaatioon; kansainväliset yritykset ovat ostaneet brittiyrityksiä ja samalla joet ja vedet, rautatiet ja muu yksityistetty yhteinen on johtanut tietynlaiseen siirtomaavaltaan.

Kirjastot, museot, kansallinen terveydenhoitojärjestelmä on suurelta osin yksityistetty. Yritysostojen kautta amerikkalaiset terveydenhoitoalan yritykset ovat omineet itselleen koko brittien terveydenhoitojärjestelmän. Samalla tavoin vanhustenhoito ja lastenhoito on muuttunut osaksi yritysten voitontekokoneistoa.

Julkinen ja yleinen voimaannuttavana tekijänä
Tämän ilmiön tarkastelu "julkisen, yhteisen tilan" lähtökohdista on voimaannuttavaa, koska julkinen ja yhteinen ei ole ollut yksityistä omaisuutta eikä voitontavoittelun kohteena. Yksityistämisen
ja julkisen, yhteisen menettämisen myötä epätasa-arvo on ottanut Britanniassa huimia askeleita kokonaan uudelle tasolle.


Yleisen ja yhteisen viisi ulottuvuutta
On olemassa viidenlaista julkista tilaa: luonnollinen yhteinen - kuten metsät, vesi, joet, maapohja, mineraalit ja ilma; kaikki nämä ovat joutuneet yksityistämisen kohteeksi ja kolonialistiseen, kansainväliseen omistukseen.

Toisen ulottuvuuden muodostavat palvelut jotka on peritty edellisiltä sukupolvilta. Sosiaalinen asuminen (council-housing) on yksityistetty suurelta osin. Tällä hetkellä on kaksi miljoonaa sosiaalisen asumisen yksikköä vähemmän kuin mitä oli vuonna 1980. Opiskelija-asuntojen
menettäminen on myös julkisen, yhteisen menettämistä. Aikaisemmin opiskelija-asunnot olivat osa julkista, yhteistä yliopistokokonaisuutta, nyt 80 % opiskelija-asunnoista omistaa muuan kansainvälinen firma nimeltä Goldman Sachs.

On tapahtunut myös suuria menetyksiä julkisen tilan siirtymisessä yksityisomistukseen (POPS=Private Owned Public Space); kokonaisia kaupunkeja yksittäisten palveluiden lisäksi on siirtynyt kansainvälisten yritysten hoitoihin. Esimerkiksi suuri osa Lontoon keskustasta, joka kuului vuosisatoja yhteisen hyvän piiriin, kuuluu nyt amerikkalaisille, malesialaisille, kiinalaisille tai
arabitaustaisille suuromistajille. Heillä on myös lain mukaan oikeus valvontaan omilla alueillaan; he ovat perustaneet yksityisiä vartiointiyrityksiä alueille, jotka aikaisemmin kuuluivat yhteiseen käyttöön ja heillä on oikeus kieltää ihmisten liikkuminen noilla alueilla.

Sama koskee myös puita eri puolilla Britannia, Skotlannissa, Walesissa ja muualla; puiden ja puistojen hoito on yksityistetty. Kun suurten puiden hoitaminen käy kalliiksi, isot, vanhat, komeat puut kaadetaan pois ja tilalle istutetaan puiden taimia, joiden hoito on edullisempaa. Kaiken kaikkiaan, kysymys on valtavasta, yhteisen, julkisen tilan menettämisestä.

Kolmas yhteisen tilan ryöstämisen muoto on kansalaisoikeuksien menetys, jos vertaa sitä Britanniassa siihen mitä vuoden 1207 Magna chartassa luvattiin. Ketään ei saa pitää syyllisenä johonkin, jollei sitä ole julkisessa oikeusprosessissa sellaiseksi todettu. Kansalaisen on voitava kertoa tuomarille asiansa ja vaatia oikeudenmukaista kohtelua. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden
aikana ja ennenkaikkea viime vuosina on tapahtunut muutoksia, jossa joku byrokraatti voi ottaa esim. opiskelijalta tai työttömältä  pois oikeuksia pelkän epäilyn perusteella. Kun ihminen menettää tulonsa ja etunsa jonkin "aktiivimallin" seurauksena, tämä voi johtaa itsemurhiin ja mielenterveyden menetyksiin, kun asianomainen jää ilman tuloja.

Sama koskee julkisen tilan siivouksen tai valvonnan yhteydessä tapahtuvaa "sakottamista"; paperinpalan pudottaminen kadulle saattaa johtaa rahallisiin korvauksiin ilman mitään oikeudenkäyntejä. Pienituloiselle ihmiselle tämä merkitsee koko elämän näköalan menettämistä.

Yksityistetty julkinen tila on Guy Standingin mielestä totaalisesti laitonta. Vankiloiden yksityistäminen muuttaa koko vankilalaitoksen tavoitetta; yksityinen vankilayrittäjä tarvitsee mahdollisimman paljon vankeja voiton maksimoimiseen.

Kulttuurisen julkisen menettäminen on seuraava ulottuvuus; kulttuuriperintö on olennainen, sisäinen osa elävää yhteiskuntaa. Museoiden, teattereiden, orkestereiden ja tanssin julkista tukea on jatkuvasti vähennetty ja koko kulttuuritila on jätetty amerikkalaiseen malliin suurille yrityksille ja yksityisille lahjoittajille. Tästä on seurannut, että kouluissa ja oppilaitoksissa kulttuuriulottuvuus on pudonnut pois  inhimillisen pääoman ilmentymänä. Esimerkiksi musiikin opetus on Britanniassa käytännössä kadonnut kouluista, koska kulttuuriaineista on helppo leikata.

Ja viimeisenä, yhteisestä julkisesta tietoisuudesta on viimeisen vuosisadan aikana ollut katoamassa tieto, tietämys ja informaatio yhteisenä, julkisena osaamisalueena. Sekä sosiaalisen median että lehdistön ovat valloittaneet raharuhtinaat, plutokraatit ja paikallinen media on käytännössä tapettu. Samoin olemme menettämässä älyllisen, intellektuaalisen yhteisöllisyyden ja julkisen tilan patenttien ja copyright oikeuksien muodossa. Ideoiden ja ajatusten privatisointi on kauhistuttavaa kehitystä.

Samoin olemme menettämässä koulutuksen julkisena ja yhteisöllisenä ulottuvuutena. Koulut ja yliopistot on suuressa määrin esineellistetty ja kaupallistettu ja suunnattu työelämälle alisteiseksi
menestymiseksi ja kriittisen ajattelun tukahduttajaksi. Koulutuksen julkisen tilan menettäminen merkitsee minulle populistisen ja fasistisen agendan astumista kriittisen ja moniulotteisen ajattelun ja opettamisen sijalle, sanoo Guy Standing.

Tänä päivänä tapaa yhä enemmän opiskelijoita jotka eivät ymmärrä mitään politiikasta tai yhteiskunnallisista asioista, koska heitä ei ole opetettu kriittisen ajatteluun esineellistetyssä koulutusjärjestelmässä.

Kun katselee yhteisen, julkisen tilan menetyksiä kokonaisuutena, ymmärtää miten syvässä kriisissä me todellisuudessa olemme. Erityisen huolestuttavaa on yhteisöllisen, julkisen kolonisaatio, siirtäminen suurten yksityisten kansainvälisten yritysten hallintaan. Sekä taloudellinen tulos että sisällöllinen rikkaus on valumassa yhteisön ulkopuolelle.

Kun suuret kansanjoukot menettävät yhteisöllisen julkisen ulottuvuuden ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että tämä suunnaton menetys on jollakin tavalla korvattava, kompensoitava.

Entä digitaalinen yhteisöllisyys, digitaalinen julkinen?
Sellaiset suuret yritykset kuten Google, Apple, Facebook ja Microsoft keräävät valtavia voittoja digitaalisesta yhteisöllisestä ja julkisesta toimintatilasta. Aina kun menemme tietokoneen ääreen alamme tehdä heille voittoa. He käyttävät tietojamme ja dataamme voittojen kasvattamiseen.

Keskiluokka ja prekariaatti näyttävät olevan tietoisia tästä tilanteesta ja se antaa mahdollisuuden rakentaa uudelleen yhteinen, julkinen digitaalinen toimintatila. Tämä muodostaa samalla hänen kirjansa viimeisen osion, jossa pohditaan sitä, miten rakentaa uudelleen julkinen yhteisöllinen toimintaulottuvuus tilana ja sisältöinä.

Yhteinen tila ja akateeminen maailma
Yhteisen menettäminen koskettaa myös akateemista maailmaa. Tutkimustuloksia käytetään parhaan henkilökohtaisen taloudellisen tuloksen saavuttamiseen, mikä alistaa ja esineellistää tutkimustyön osaksi voitontavoittelua eikä suuntaudu takaisin kasvatus- ja opetustyöhön. Akateemisen tutkimuksen kohtalo esineellistettynä ja kaupallisuudelle alistettuna on osa yhteisen julkisen tilan menetystä. Itse opetustehtävä korruptoituu ja tulee uusliberaalin markkinan kaappaamaksi.

Akateemisesti koulutetulle tämä merkitse oman integriteetin ja eheyden menetystä, mitä ilmiötä vastaan on taisteltava. Kun akateemisia tutkimuksia julkaistaan vain paljon maksavissa akateemisessa yhteyksissä, se sulkee suuren osan akateemisessa yhteisössä työskenteleviä ulos tästä tietovirrasta ja muodostaa yhdessä kehitysmaiden yliopistojen koulutettujen akateemikkojen kanssa uuden
"akateemisen prekariaatin", jolla ei ole edellytyksiä päästä viimeisimpään tutkimustietoon.

Yhteisöllisen, julkisen toimintaulottuvuuden eroosio murtaa lopulta toimintamme eettisen ja moraalisen perustan. Siksi yhteisön, julkisen vallan on otettava uudelleen kontrolli koulutuksesta ja sen kehittämisen suunnasta. Sekä politiikan, opettajien että opiskelijoiden on saatava uudelleen ote moniarvoisesta yhteisöllisestä kasvamaan saattamisesta ja rajattava esineellistämisen ja kaupallisuuden aiheuttamaa koulutuksen, oppimisen ja tieteellisen työn eroosio ulos yhteisestä, julkisesta.

Julkisen ja yleisen menetys on kompensoitava
Omana ehdotuksenaan asioiden saamiseksi uudelleen hallintaan Guy Standing ehdottaa, että kaikki se tulo joka on lähtöisin julkisen, yhteisen toimintaulottuvuuden menettämisestä, tulisi saattaa erityisverotuksen piirriin. Nämä varat olisi kerättävä erityiseen yhteisen hyvinvoinnin rahastoon meidän työeläkerahastojemme tapaan. Yritykset jotka käyttävät vesiämme, maperäämme, metsiämme - ja Britannian tapauksessa mm. Pohjanmeren öljyvaroja - tulisi saattaa erityisen ekologisen
verotuksen piiriin. Raha joka tällä tavalla kerätään pitää kierrättää takaisin yhteisöllisen ja julkisen kehittämiseen. Muuten rahastojen keräämisellä ei ole positiivista merkitystä.

Yhteisöllinen oikeudentunto
Yhteisen ja julkisen ryöstäminen ja sen vaatiminen  takaisin yhteisön lailliseksi omaisuudeksi ei perustu kateuteen vaan yhteisölliseen oikeudentuntoon. Meidän julkinen tilamme, toimintamahdollisuutemme on otettu meiltä pois ja meille se on myös kompensoitava takaisin.

Otsikointi lisätty; käy katsomassa videohaastattelu!