Inflaatiouhka - talouden valtavirran pelottelua

William Mitchell Guardianissa 8.6. 2021:

Hallitusten ei tarvitse leikata julkisia menoja ennen kuin täystyöllisyys on saavutettu

Vuosikymmen sitten talouslehdistöllä - toistaen valtavirran makroekonomistien ennusteita - oli pakkomielle siitä, että hallitusten rahat loppuvat alijäämien kasvaessa globaalin finanssikriisin uhatessa. Uhkaavat ennusteet joukkovelkakirjojen tuottojen   (mm. korkojen ) noususta ja väistämättömästä velkojen maksukyvyttömyydestä menivät metsään.

Nyt kun alijäämät ovat paljon suurempia, otsikot ovat kohdistuneet inflaatioon. Kukaan ei näytä olevan enää huolissaan hallitusten maksukyvyttömyydestä, kun kapitalismi selviää verovaroin toteutetuista turvajärjestelmistä. Painopiste on siirtynyt merkityksettömistä tunnusluvuista todelliseen resurssipulaan (eli siihen kuinka lähellä kansakunnat ovat täystyöllisyyttä) eli asiallisiin kysymyksiin. Inflaatiopelko on yhtä lailla väärässä kuin aikaisemmat vakavaraisuuspelot.

Surkeahenkiset lausunnot, kuten tämä Wall Street Journalissa: " Ahdistus inflaatiosta on korkealla ekonomistien keskuudessa ja markkinoilla " ja tämä otsikko Dow Jonesin omistamassa Marketwatchissa: "Suurin "inflaatiopelko" 40 vuoteen on tulossa ”, ruokkivat tätä vimmaa. Ilmeisesti kotitalouksien säästämisen nousu sulkujen aikana muuttuu menohuimaukseksi rajoitusten helpotessa. Vastaavasti Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Larry Summers väitti, että Bidenin finanssi-injektiot " kuumentaisivat " talouden yli ja aiheuttaisivat kiihtyvän inflaation.

Saksan entinen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble on myös väittänyt, että inflaation kiihtyminen johtuu Euroopan Keskuspankin julkisesta joukkovelkakirjojen osto-ohjelmasta, joka on ostanut suurimman osan euroalueen valtion velasta pandemian alkamisen jälkeen. Hän haluaa paluuta säästötoimiin eli " rahapoliittiseen ja verotukselliseen normalisointiin ", normaaliin tapaan, joka piti yllä korkeaa työttömyystasoa ja pysähtynyttä kasvun.

Inflaatiohaukat väittävät, että suuret alijäämät ja keskuspankkien joukkovelkakirjojen osto-ohjelmat – määrällinen keventäminen eli QE, jota kutsutaan väärin "rahanpainamiseksi" - tuottavat Zimbabwen kaltaisia ​​tuloksia. He kuitenkin vain ymmärtävät väärin, kuinka hallitukset kuluttavat, eivätkä he tiedä hyperinflaatioiden historiasta.

Kaikkia valtioiden menoja helpotetaan keskuspankkien kirjoittamalla numeroita pankkitileille. Veroista tai joukkovelkakirjamyynnistä tai "rahanpainamisesta" ei aiheudu kuluja. Kaikkeen kulutukseen – julkisiin tai ei-valtiollisiin – liittyy inflaatioriski, jos nimellinen menojen kasvu ylittää tuotantokapasiteetin . Kun täystyöllisyys saavutetaan, hallitusten on rajoitettava menojen kasvua ja ehkä nostettava veroja rajoittaakseen yksityistä ostovoimaa. Mutta olemme kaukana siitä pisteestä, sillä työttömyysaste on edelleen korkealla ja palkkojen kasvu on suurelta osin tasaista ja joka tapauksessa hyvin vähäistä.

Japanin kokemus 1990-luvulta lähtien osoittavat valtavirran makrotalouden harhaanjohtavan luonteen, sillä se ennusti virheellisesti joukkovelkakirjamarkkinoiden kapinoita ja kiihtyvää inflaatiota suurien alijäämiensä ja QE-ohjelmansa edessä, joita useimmat maat ovat nyt kopioineet. Moderni rahateoria (MMT) osoittaa, että QE tarkoittaa, että keskuspankit ostavat valtion velkakirjoja lisäämällä käteistä pankkien varantoihin. PValtioiden pankkilainaa ei rajoita käytettävissä olevat varat – niitä ei koskaan lainata kuluttajille. Lainaamista ohjaa pikemminkin luottokelpoisten lainanottajien kysyntä, jotka ovat heikkoja syvässä taantumassa. Ainoa tapa, jolla QE voi stimuloida kokonaiskulutusta, on sen kyky alentaa korkoja. Kun keskuspankki ostaa obligaatioita jälkimarkkinoilta, lisääntynyt kysyntä alentaa tuottoa ja tämä läpäisee lähirahoitusomaisuuden alemman koron.

Lisäksi massiiviset tarjontahäiriöt selittävät 1920-luvun Saksan ja nykyajan Zimbabwen hyperinflaation. Zimbabwen hallituksen suorittamat  erittäin tuottavien valkoisten maatilojen takavarikoinnit sotilaiden palkitsemiseksi - joilla ei ollut kokemusta maanviljelystä - aiheutti maatilojen tuotannon romahtamisen, mikä sitten vahingoitti kokonaistuotantoa. Jopa julkisen talouden ylijäämillä olisi tapahtunut hyperinflaatiota, sellaista oli tarjonnan supistuminen. Nykyiset toimitusketjun häiriöt ovat tilapäisiä ja suhteellisen pieniä.

On olemassa vääriä käsityksiä siitä, mitä inflaatio todellisuudessa on. Inflaatio on hintatason jatkuvaa nousua. Kertaluonteinen hinnankorotus ei tarkoita inflaatiota. Esimerkiksi taantuman jälkeen yritykset usein peruuttavat alennukset ja palauttavat hinnat taantumaa edeltävälle tasolle. Nämä oikaisut eivät muodosta inflaatiota. Osakemarkkinoiden noususuhdanteet eivät myöskään muistuta yleistä inflaatiota.

Joitakin hintapaineita on ilmaantunut pandemian hiljentyessä. Öljyn hinta laski jyrkästi, kun rajoitukset pitivät meidät poissa teiltä ja autonratista. Polttoaineen kysynnän kasvu, kun autot ovat palanneet teille, nostaa hintoja. Öljyn maailmanhinnan Opec-viitekori (ORB) on kuitenkin edelleen pandemiaa edeltävän tason alapuolella ja selvästi globaalin finanssikriisin jälkeisen vakaan tason alapuolella. Yhdysvaltain energiatietohallinto ennustaa öljyn hinnan tasaantuvan vuoteen 2022 mennessä .

Uhkakuvien maalaajat viittaavat Opec- korotuksiin lokakuussa 1973 , jolloin öljyn maailmanmarkkinahinta nousi keskimääräisestä 2,48 dollarista tynnyriltä vuonna 1972 11,58 dollariin vuonna 1974. 1970-luvun kaltaisen inflaation ilmaantumiseen on kuitenkin vain vähän mahdollisuuksia. Silloin vahvat ammattiliitot ja hintojen määräämisvaltaa omaavat yritykset osallistuivat kiistaan, jonka tarkoituksena oli siirtää reaalitulojen menetys öljyn hinnan noususta toisilleen. Mutta öljyn hinnan ja inflaation välinen suhde on heikentynyt 1990-luvulta lähtien. Työntekijöiden kykyä osallistua tällaiseen jakotaisteluun on rajoittanut epävarman työn lisääntyminen, jatkuvasti kohonnut työttömyys ja alityöllisyys sekä tuhoisa lainsäädäntö, joka on vähentänyt ammattiliittojen kykyä täyttää palkkavaatimuksia. Vuodesta 1995 lähtien IMF:nWorld Economic Outlook -tiedot osoittavat, että edistyneiden maiden keskimääräinen vuotuinen inflaatio on ollut vain 1,87 prosenttia. Japanissa keskimääräinen inflaatio on ollut 0,2 prosenttia. 1970-luvun tyylistä palkkamurtoa ei tapahdu.

Nykyaikainen rahateoria kiinnittää huomion inflaatiolaukaisimiin, jotka ovat riippumattomia kokonaiskulutuspaineista: esimerkiksi hallinnolliset hinnoittelukäytännöt (esimerkiksi indeksointisopimukset yksityistettyjen energia- tai massakuljetusyritysten kanssa hintojen nostamiseksi vallitsevista ehdoista riippumatta) ja markkinavoiman väärinkäyttö (esim. kartelleina). Lisäksi yksi globaalin finanssikriisin paljastamista ongelmista, jota ei ole käsitelty riittävästi, on hedge-rahastojen spekulatiivinen siirtyminen maataloushyödykemarkkinoille, mikä jo laukaisi valtavia elintarvikkeiden hintojen nousuja vuonna 2008. Nämä laukaisevat syyt vaativatkin lainsäädännöllistä keskittymistä.

Uskon, että nykyiset hintapiikit ovat kuitenkin ohimeneviä ja ne vaimentuvat ilman, että inflaatiota syntyy. Näin ollen ne eivät oikeuta paluuta säästötoimiin.

William Mitchell on taloustieteen professori Newcastlen yliopistossa Australiassa ja globaalin poliittisen taloustieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on yksi modernin rahateorian perustajista

Kuorosta kohoaa ääni

 Kokoan tähän blogiin sellaisia satunnaisia produktiivisia, elämää ja yhteiskuntaa rakentavia kommentteja, joilla saattaa olla pidemmän aikavälin merkitystä. Kirjoittajia on monia ja samatkin nimet nousevat tuon tuostakin näkyviin.

Erään Pentti Korhosen kommentteja HS:n keskeisiin kirjoituksiin.

26.2. 2022

Pentti Korhonen kommentoi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta koskien paperityölkäisten jo kaksi kuukautta kestänyttä lakkoa UPM:n työpaikoilla.

" UPM:n johdon (J.P&B.W) kovat asenteet herättävät kansan syvissä riveissä suurta huolta siitä, että sopimusjärjestelmämme on näin joutunut säälimättömän aggression kohteeksi ja uhkaa nyt mennä kokonaan päreiksi.

Voi vain kuvitella millaiseksi lakkotantereeksi työmarkkinamme muotoutuvat, jos luovumme järjestäytyneestä sopimisesta ja antaudumme työnantajien vyörytykselle. Ulkoisen uhan edessä on pysyttävä keskenämme yhtenäisinä ja toisillemme solidaarisina.

Vastuulliset kansalaiset antavatkin siksi mielellään kohtuullisen rahallisen avustuksen paperimiehille heidän kamppaillessaan nyt etulinjassa isossa kuvassa meidän muidenkin oikeudesta säällisiin työehtoihin ja oikeudenmukaiseen palkanmuodostukseen!

Työnantajien leikkauslinja ei johda hyvinvointiin tai edes työpaikkojen säilymiseen, vaan suurempiin osinkoihin ja johtajien palkkioihin samalla, kun työntekijöiden ansiot laskevat. Keskiluokan kurjistuminen on länsimaissa ollut raakaa todellisuutta jo vuosikymmenet, ja nyt sitä ollaan tuomassa myös meille Suomeen UPM:n johdon voimin"

"UPM:n käytös ei mahdu enää normaaleihin puitteisiin, sillä sen verran yliolkaisesti yhtiön johto suhtautuu omiin työntekijöihinsä vaatimalla työajan roimaa palkatonta lisäystä.

Jotta asia saisi oikeat mittasuhteet, niin todettakoon, että kahden tunnin viikottaisen työajan pidennys tarkoittaa vuositasolla noin 100 tunnin palkatonta talkootyötä eli kutakuinkin kahta ja puolta viikkoa työtä palkatta. Tuntipalkkaan se tekisi 5,5% loven.

Yksikään ammattiliitto ei voi suostua 5,5% palkanleikkaukseen, kun kyseessä on kaiken lisäksi vakavarainen ja erinomaista tulosta tekevä yritys, eikä mikään kriisiyhtiö. Nyt vaikuttaa siltä, ettei erään (nimeltä mainitsemattoman) valtion päämies ole ainoa, jolta on reaaliteettien taju pahasti hämärtynyt."

"Vaikka palkka lakkaakin juoksemasta, niin aikahan ei pysähdy, vaan jatkaa armotonta kulkuaan. Aika on ihmisen tärkein ja varsin rajallinen resurssi, jota myydään työnantajalle mahdollisimman hyvästä hinnasta."

"Ammattiyhdistysliike ei halua mitään muuta enemmän kuin jatkaa työmarkkinarauhan ja sopimisyhteiskunnan vakaalla ja hyveellisellä polulla. Valitettavasti työnantajaliitot ovat hylänneet vuosikymmeniä erinomaisesti toimineen sopimisen kulttuurin ja haluavat nyt väkivalloin pistää järjestelmän kokonaan uuteen uskoon.

En voi mitään sille, että näen nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa periaatteellisia yhtymäkohtia työmarkkinoitamme tällä hetkellä järisyttävään mullistukseen. Kummassakin tapauksessa yksi osapuoli on lähtenyt torvet soitellen sotahan omia valtapoliittisia etujaan edistäen vähät välittämättä aikaansaamastaan tuhosta kokonaisuudelle.

Huolestuneet kansalaiset eivät halua työmarkkinoidemme muodostuvan toistuvien lakkojen taistelutantereeksi, vaan toivovat työnantajilta pikaista paluuta vastuullisen työmarkkinapolitiikan järkevälle, sopuisalle ja hyveelliselle polulle."

"Palkanalennuksia vaativat tahot, jotka itse nauttivat miljoonatuloista, optioista sekä muista palkkioista.

Johtajien pitää johtaa esimerkillä. Mikseivät Jussi Pesonen ja Björn Wahlroos kohtuullista ensin omia astronomiseen suuruusluokkaan kuuluvia palkkojaan ja palkkioitaan ja vasta sen jälkeen ehdottele muille samaa?

Yleisemmin, miksi eliitille on olemassa yhdet säännöt, mutta tavalliselle kaduntallaajalle toiset?"

17.11. 2021 HS kirjoittaa Keskustapuolueen kannatuksen "syvästä suosta". 

"KESKUSTAN suo syvenee. HS:n eduskuntavaalikyselyssä keskustan kannatus oli pudonnut kesän pienestä nousutöyssystä 11,9 prosenttiin. Keskustalaisia on siirtynyt varsinkin perussuomalaisiin ja katsomoon. Punavihreä hallitus ei keskustalaisille selvästikään kelpaa, eikä keskustalaisten tahtopolitiikaksi kutsuma julkinen riitely asiaa muuksi muuta.

Keskustan haarat ovat repeämässä, kun maa puolueen alla liikkuu eri suuntiin. Kysely vahvistaa käsitystä politiikan jakautumisesta kahteen blokkiin. Kolme punavihreää puoluetta vaihtavat kannattajia keskenään ja muut puolueet keskenään, mutta kovin harva hyppää porukasta toiseen. Sdp nousi kyselyssä kokoomuksen kannoille 19,4 prosenttiin, mikä osoittaa, etteivät Kesärannan bileet tai pääministeri Sanna Marinin (sd) boomeriviestit ole tukijoita hetkauttaneet."

Pentti Korhonen vastaa:

Toisena päähallituspuolueena sekä valtion rahakirstua vartioivana valtiovarainministeripuolueena olisi keskustan nyt ymmärrettävä lopettaa räyhääminen hallituskumppaneille ja palata vastuullisen politiikan harjoittamisen tielle.

Marinin hallitus on hoitanut koronakriisiä isossa kuvassa varsin hyvin, merkittäviä uudistuksia (sote, oppivelvollisuuden laajentaminen) on saatu maaliin, ja kun talous- ja työllisyyspolitiikassakin on onnistuttu hienosti yli odotusten, niin keskustan pitäisi ammentaa tästä kaikesta voimaa kestää kehnohkoja kannatuslukemia, jotka ovat suurimmaksi osaksi epäsuositun Sipilän hallituksen peruja.

Jatkuva kipuilu hallituksessa olon ja siitä lähtemisen välillä antaa kuitenkin puolueesta epävakaan vaikutelman, joka sekin varmasti vaikuttaa kannatukseen negatiivisesti. Politiikan tarkoituksena ei ole gallupkannatuksen maksimoiminen, vaan asioihin vaikuttaminen. Äänestäjät antavat sitten vaaleissa aikanaan oman arvionsa hallituksen saavutuksista, ja vaaleihin on vielä 17 kuukautta aikaa.

24.11. 2021  Helsingin Sanomat kirjoittaa kohtuullisen happamaan sävyyn pääkirjoituksessaan hallituksen työllisyyden hoidosta.  

Pentti Korhonen vastaa:

8:54

Martti Saarikoski: Andersson lukee tilastoja kuin piru raamattua ja käyttää tilastoja harhaanjohtaakseen ihmisiä kertomatta koko totuutta ja tilastoihin vaikututtavia se... Näytä lisää

---

Pentti Korhonen:

Voisitko ystävällisesti ehdottaa mitä muuta hallitus olisi voinut tehdä kuin elvyttää koronapandemian aikana? Tietääkseni kaikki taloustieteilijät ympäri maailmaa ovat sitä mieltä, että elvytys oli ja on edelleenkin oikea tapa hoitaa taloutta pandemian haittojen minimoimiseksi. Tätä mieltä on myös IMF, joka antoi Suomelle erinomaisen arvosanan pandemia-ajan talouspolitiikastamme (YLE, 19.11.2021).

Mtä tulee osa-aikatyöhön, niin sen osuus kaikesta tehdystä työstä on Ruotsissa ja Tanskassa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Tämä nostaa näiden maiden työllisyysastetta verrattuna Suomeen. Jos Suomessakin on osa-aikatyöllisiä nyt hieman aikaisempaa enemmän, niin onko se pohjoismaisessa kontekstissa niin suuri synti?

Pitkäaikaistyöttömyys on toki vaikein työttömyyslaji hoidettavaksi. Tärkeintä onkin sen ennaltaehkäisy, joka tapahtuu niin, ettei anneta työttömyyden räjähtää käsiin. Tässä on Marinin hallitus onnistunutkin erinomaisella tavalla juuri elvyttävällä vastasyklisellä talouspolitikkalla, jota siis IMF juuri ylisti maasta taivaisiin.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (9)

Pentti korhonen vastaa Martti Saarikoskelle

8:54

Martti Saarikoski: Andersson lukee tilastoja kuin piru raamattua ja käyttää tilastoja harhaanjohtaakseen ihmisiä kertomatta koko totuutta ja tilastoihin vaikututtavia se... Näytä lisää

----

Pentti Korhonen:

Voisitko ystävällisesti ehdottaa mitä muuta hallitus olisi voinut tehdä kuin elvyttää koronapandemian aikana? Tietääkseni kaikki taloustieteilijät ympäri maailmaa ovat sitä mieltä, että elvytys oli ja on edelleenkin oikea tapa hoitaa taloutta pandemian haittojen minimoimiseksi. Tätä mieltä on myös IMF, joka antoi Suomelle erinomaisen arvosanan pandemia-ajan talouspolitiikastamme (YLE, 19.11.2021).

Mtä tulee osa-aikatyöhön, niin sen osuus kaikesta tehdystä työstä on Ruotsissa ja Tanskassa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Tämä nostaa näiden maiden työllisyysastetta verrattuna Suomeen. Jos Suomessakin on osa-aikatyöllisiä nyt hieman aikaisempaa enemmän, niin onko se pohjoismaisessa kontekstissa niin suuri synti?

Pitkäaikaistyöttömyys on toki vaikein työttömyyslaji hoidettavaksi. Tärkeintä onkin sen ennaltaehkäisy, joka tapahtuu niin, ettei anneta työttömyyden räjähtää käsiin. Tässä on Marinin hallitus onnistunutkin erinomaisella tavalla juuri elvyttävällä vastasyklisellä talouspolitikkalla, jota siis IMF juuri ylisti maasta taivaisiin.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (9)

24.11. 2021

Helsingin Sanomat kirjoittaa:"Marinin vapauden viesti vaihtuu rajoituksiksi: Hallituksella on nyt käsissään huonot kortit.

Hallitus joutuu jälleen valmistelemaan kiireellä uusia työkaluja epidemian hillitsemiseksi. Lisäksi se todennäköisesti kiristää ravintolarajoituksia ja antaa laajat maski- ja etätyösuositukset.

Penti Korhonen vastaa:

"How come I am not surprised?

Kun pääministeri Marin julisti koronavapauden ilosanomaa "saa taas mennä, kokea ja elää" syyskuussa, niin rokotekattavuus oli nippa nappa yli 70% ja rajoitukset purettiin kertaistumalta lukuunottamatta leviämisalueiden ravintolarajoituksia. Kirjoitin jo silloin näillä palstoilla, että rajoitukset palaavat parahiksi pikkujoulusesongin ajaksi. Näin on nyt käymässä, mutta tosin vain, jos hallitus kuuntelee asiantuntijoita ja tekee kipeät, mutta järkevät ja välttämättömät päätökset uusista rajoituksista.

Koronapandemia ei ole vielä läheskään ohi ja vapaus ei ole näköpiirissäkään. Rajoitukset ovat osa elämäämme vielä tämän talven ja ehkä keväänkin. Valitettavasti rokottamattomat pidentävät pandemiaa, josta sitten koko yhteiskunta kärsii, koska pakkorokotuksiinkaan ei uskalleta ryhtyä.

25.11. 2021

Helsingin Sanomat otsikoi päivän pääkirjoituksensa pahenevasta koronatilanteesta "Hallitus on antanut alueille vajavaiset välineet epidemian torjuntaan

Aluehallintovirastojen valtuudet eivät yllä yöelämään, ja koronapassin käyttö on säädetty liian kapeaksi."

Itse tekstissä lehti kirjoitti:HALLITUS on siirtänyt vastuun koronatilanteen hallinnasta alueille, mutta jättänyt alueiden työkalut vajavaisiksi. Rajoitusten kohdistaminen tehokkaasti ei onnistu."

Pentti Korhonen vastasi:

8:03

Hallitusta ja pääministeri Marinia voi hyvällä syyllä arvostella siitä, että rajoituksia alettiin purkaa liian varhaisessa vaiheessa rokotuskattavuuden ollessa vasta hieman yli 70%.

Toisaalta media ja oppositio ovat itsekin olleet luomassa painetta rajoituksista luopumiselle, eikä pidä unohtaa myöskään elinkeinoelämän edunvalvojien jatkuvaa marinaa rajoituksista. Erityisen äänekäs on ollut Matkailu- Ja Ravintolapalvelut MaRa, joka on valittanut jokaisesta rajoituspäätöksestä oikeuskanslerille. Myös THL:n asiantuntija Hanna Nohynek puolsi vahvasti rajoitusten purkamista.

Hallituksen ohella voi siis moni muukin katsoa peiliin ja miettiä omaa osuuttaan epidemiatilanteen pahenemisesta. Puhtaat paperit saavat lähinnä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ja sosiaali- ja terveysministeriö, jotka puolustivat rajoituksia viimeiseen saakka.

Erityisen ikävän kohtelun kohteeksi joutui ministeri Krista Kiuru, jota avoimesti pilkattiin lausunnnoistaan "veitsen terällä elämisestä", joka on nyt sitten osoittautunut oikeaksi, kuten tämän kelpo ministerimme tilannearviot epidemiasta yleensäkin. Toivottavasti jatkossa ministeri Kiurua kuullaan tarkemmalla korvalla ja jätetään väliin häneen kohdistetut perusteettomat hyökkäykset ivapuheineen päivineen.

Allekirjoittaneelle ei epidemiatilanteen kärjistyminen ole tullut yllätyksenä, koska deltavariantin suuri tartuttavuus oli tiedossa, rajoitukset ennenaikaisesti poistettiin ja ihmiset ovat laskeneet suojaustaan vapauden huumassa.

Rajoitukset tulevat nyt takaisin, sillä hallituksen on kaiken järjen mukaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja pitkästä aikaa suojeltava kansalaisten terveysturvallisuutta. Julistettu vapaus "mennä, kokea ja elää" perustui toiveajattelulle, joka törmäsi koviin epidemiologisiin realiteetteihin.

Hallituksen soimaamisen ohella pitäisi reiluuden nimissä pääkirjoituksen myös tunnistaa median oma rooli rajoitusten purkamisessa, eikä julkinen anteeksipyyntökään ministeri Kiurulle olisi pahitteeksi.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (12)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

8:16

Johannes Koskinen: Valitettavasti Keskusta ja RKP haraavat jokaista rajoitusta vastaan. Keskustasta on tullut jopa koronamyönteisempi kuin perussuomalaisista, jota ovat keskittyneet vastustamaan passia.

Epäilemättä hallituksessa on ollut ristivetoa rajoituksien suhteen. Tautitilanne on nyt syksyn mittaan kuitenkin päässyt pikkuhiljaa pahenemaan sellaisiin mittoihin, etteivät keskusta ja rkp voi enää uskottavasti vastustaa uusia rajoituksia.

Ilman uusia rajoituksia odottaa nimittäin viimeistään jouluna terveydenhuollon kapasiteetin ylittyminen, kun henkilökuntaa on muutenkin vähemmän paikalla. Nyt alkaa olla viimeiset hetket toimia, jos halutaan välttää hätäjarruun turvautuminen.

Näin varoitteli ministeri Krista Kiuru eilisessä A-studiossa, ja ehkäpä tällä kertaa kuuntelemme häntä pilkkahuutojen sijaan.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (8)

27.11. 2021

Helsingin Sanomien kotimaan osiossa esitellään Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia, joka sisältää - perinteiseen tapaan - koko joukon supistuksia kuluista säästämisen muodossa valtrion budjettiin. Kohteet ovat puolueelle tyypillisiä puutumisia työttömyysturvaan ja sosiaalisiin tukiin. keskusteluosiossa Pentti korhonen käy lukuisissa puheenvuoroissa varjopbudjetin kimppuun ja löylöyttää samalla sen puolustajia. hyviä puheenvuoroja käyttää myös Olli Riskilä.  Käy lukemassa koko keskusteluosio, joka löytyy itse kirjoituksen jälkeen! 

2.1. 2022

Helsingin Sanomien pääuutinen otsikolla "Markka takaisin?", jossa pohdiskellaan sitä, oliko vuoisadan virhe (prof. emeritus Kanniainen) liittyä euroon. 

Pentti Korhonen:

Sorri Vesa: Kirjoitus on parhaasta päästä oleva esimerkki Havukka-ahon ajattelijan luokittelemista viisauden lajeista: imelää jälkiviisautta joka katselee tapahtu... Näytä lisää
Kun euroon aikanaan päätimme liittyä, niin poliittisten päättäjien tulevaisuuden visioissa tuskin kimalteli Euroopan liittovaltio, johon yhteisvaluutta miellettiin yhdeksi välttämättömäksi välietapiksi.
Euroonhan voi aina liittyä myöhemminkin, ja viisaampaa olisi ollut pidättäytyä omassa valuutassa ja katsoa miten tilanne alkaa kehittyä uuden yhteisvaluutan kanssa ainakin sen ajan, kun lastentaudit on käyty läpi.
Ranskan ja Italian liittoutuminen tietää vauhtia ja vaarallisia tilanteita Euroopan kehitykselle, joka on todellakin viemässä meitä nyt kohti liittovaltiota. On avoin kysymys onko tämä hyvä vai huono asia, koska niin paljon riippuu toteutuksen yksityiskohdista.
Yhteisvaluutta euro on myös juurisyy sille, että EKP nyt tukee velkaisia euromaita laajoilla velkakirjojen osto-ohjelmilla. Korot pysyvät näin alhaalla erityisesti Italialla, joka turvaa sen velkahuollon nyt ja tulevaisuudessa. Italianhan on ollut hyvin tuskaista tehdä näitä niin sanottuja välttämättömiä rakenneuudistuksia, joita eurossa oleminen vaatii.
Suomessa taitaa olla vähän tätä samaa italiantautia, kun hallitus toinen toisensa jälkeen laiminlyö nuo ekonomistien peräänkuuluttamat välttämättömät rakenneuudistukset? Onneksi Suomenkin velkahuolto pelaa hyvin korkojen ollessa niin alhaiset, että velanhoitomenomme ovat laskeneet, vaikka velkaa on otettukin aikaisempaa enemmän.
Velkakurista ollaan nyt luopumassa ja yhteiset velat ovat niin Ranskan kuin Italiankin toivelistalla. Tämäkin lienee yksi välttämätön välietappi kohti horisontissa siintävää Euroopan liittovaltiota? Suomen velkasuhde (70%) on huolestuttavan alhainen verrattuna euromaiden keskimääräiseen velkasuhteeseen (100%). Kun veloista tulee yhteisiä, niin vähiten velkaantuneet jäsenmaat joutuvat suuremmalla osuudella muiden velkojen maksajiksi.
Vasemmisto on jo tajunnut velan ottamisen siunauksellisuuden mm. vihreän siirtymän kustantamiseen, mutta porvaripuolueet haluavat kiristää vyötä, jotta pääsisimme muiden velkoja makselemaan.

Kommenttini:

Reino Helismaan tunnetussa metsäkämppäiskelmässä jätkä haikailee tavantakaa toiveellaan:"Voi kun olis viulu". Kun sitten porukalla päätetään hankkia kaverille viulu, hän haikailee;"voi kun osais soittaa".

Euro on tekninen ratkaisu vaihdon välineeksi ja tässä suhteessa se on rinnastetttavissa muihin vastaaviin, myös kansallisiin välineisiin. Laaja pohja eurooppalaisena maksuvälineenä on sekä tuonut turvallisuutta ja pysyvyyttä (esimerkiksi eläkkeet), mutta myös epävarmuutta, joka näkyy mm. Suomenkin vastuuna n. 60 miljardin valtionvelkakirjoina EKP:n taseissa. Likviditeettiä on mahdollisimman kilpailukykyiselle markkinalle meilläkin tullut, mutta toiveissa olleet investoinnit ovat jääneet puuttumaan. Ero Euroopan Valuuttaunionista tai Euroopan Unionista kokonaisuudessaan johtaisi ilmeisesti siihen että nämäkin velkakirjat tulisivat todellisuudessa lunastettaviksi. 

Ainakin tätä osaa eurooppalaisesta taloustaseesta voi pitää sinä hintana, jonka olemme vaadittaessa velvolisia maksamaan eurooppalaisesta valuuttayhteistyöstä. Vika ei ole kuitenkaan "viulussa", vaan siinä miten sillä osataan soittaa. Se että raha- ja finanssipolitiikka ovat vain rajoitetusti käytössä, on osoitus makrotaloudellisesta soittotaidon puutteesta. EU:n konsolidoidun perussopimuksen mukaisesti jäsenvaltioita ei voida tukea ja 'mahdollisimmn kilpailukykyisen markkinan' doktriiniin perustuen on yritysmaailmaa tuettu Suomenkin osalta määrällisellä elvytyksellä pelkästään vuoden 2014 jälkeen vähintään yhden vuoden valtion budjetin verran eli n. 60 miljardilla eurolla. Euroon perustuva rahapolitiikka elää siten suhteessa eurovaltioihin edelleenkin 'saivarin asteella' eli mahdollista se olisi jos peruskirja sen sallisi. Toinen makrotaloudellisen viulun soiton oppimista rajoittava tekijä on - Korona-pandemiaan liittyvää "Next Generation" laina- ja tukipakettia lukuunottamatta - dynaamisen finanssipolitiikan loistaminen poissaolollaan. Velalla ei elvytetä eikä rakenneta uutta edes koko maailmaa uhkavan ilmastokatastrofin edessä. Tätä voisi verrata jätkän voilu-analogiaa käytääkseni siihen, että uutta musiikkia ei enää sävelletä koska jo olemassaolevankin soittaminen on niin vaikeaa. 

Vaihto­ehto­budjetti julki: kokoomus keventäisi ansio­tulo­veroja 800 miljoonalla eurolla ja säästäisi muun muassa asumis­tuesta

Oppositiopuolue kokoomus laskee, että sen vaihto­ehto­budjetti vahvistaisi julkista taloutta noin 1,55 miljardia euroa ja työllisyysvaikutukset huomioiden enemmän.

Pentti Korhonen:

Ilmoita asiaton viesti

26.11. 16:47

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetti on puolueen näköinen, kova ja leikkausinnossaan jopa epäinhimillinen sekä vahvasti empatiavajeinen.

Kokoomus haluaa yhtäältä laskea veroja, joka heikentää julkista taloutta. Veronalennuksethan eivät ole itseään rahoittavia, vaan korkeintaan noin 30-50% palautuu dynaamisina vaikutuksina valtion kassaan.

Toisaalta kokoomus leikkaisi kaikkein köyhimmiltä ihmisiltä. Puolueen mukaan 75% kansalaisista hyötyisi vaihtoehtobudjetista, mutta tuo 25% koostuukin juuri niistä, joiden asema on jo nytkin kovin vaikea. Leikkaukset kohdistuisivat sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin, siis aivan kuten kokoomus oli jo uhkaillutkin keväällä (HS, 6.2.2021, "Sosiaalitukia pitää leikata hyvinvointivaltion tervehdyttämiseksi, sanoo kokoomuksen Kai Mykkänen").

Kaiken kaikkiaan vaihtoehtobudjetti edustaa tyypillistä kokoomuslaista politiikkaa, jossa leikataan köyhiltä ja annetaan rikkaille. Eihän oikeus- ja sivistysvaltiossa näin voi toimia - varsinkaan koronapandemian aikana, jolloin ihmiset ovat muutenkin tiukilla.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (94)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

26.11. 17:14

Hannu Virta: Vaikeata uskoa, että veroja alentamalla syntyisi muuta kuin palveluiden heikennyksiä kuten viimeiset 30 vuotta on tapahtunut.Luulisi kokoomuslaisenkin ymmärtävän, että ihmisten työstä vasta syntyy jakovaraa. Keinottelu ei ole oikeaa kapitalismia.Kunnon palkka ihmisten työstä ja mahdollisimman moni mukaan yhteiskunnan toimintaan.Tämä heikko-osaisia rankaiseva politiikka perustuu samaan kuin koulukiusaaminenkin ja on ihan yhtä hölmöä.

Martti Saarikoski: Ei verojen alentaminen tarkoita yksisilmäisesti verotulojen vähenemistä eikä varsinkaan palveluiden heikennyksiä. Kun nettosaaja muuttuu verotuloja tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi, muuttuvat verotulot kahdesta suunnasta suuremmiksi. Tuo on yksinkertainen vasemmistolainen näkemys, että verotulot lisääntyvät vain veronkorotuksilla. Mitä enemmän on tuottavaa työtä tekeviä, sitä enemmän syntyy verotuloja. Ja mikä tärkeintä, mstslammalla ja kannustavammalla verotuksella. Korkea vasemmistolainen verotus on myrkkyä ihmisten aktiivisuudelle ja yrittämiselle.

Pentti Korhonen:

Taloustieteilijöiden kanta veronalennuksiin on, etteivät ne rahoita itseään. Kyllä kokoomuskin tämän asian tunnustaa. Dynaamiset vaikutukset nimittäin korvaavat verotulojen menetykset vain osittain.

Verojen alentaminen on kokoomukselle periaatteellinen kysymys kuten puolueen varapuheenjohtaja Elina Valtonen A-studiossa kertoi keskustellessaan ministeri Li Anderssonin (vas) kanssa veronalennuksista. Siksi kokoomus ehdottaa veronalennuksia riippumatta talouden suhdanteista.

Taloustieteilijä Vesa Vihriälähän on kommentoinut opposition veronalennusvaateita kutsumalla niitä oudoiksi nykyisessä taloussuhdanteessa.Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (49)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

26.11. 17:20

Martti Saarikoski: Tärkeimpiä uudistuksia Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen ulotttaminen tasapuolisesti kaikille työntekijöille.

Pentti Korhoneen:

Eikö tämä juurikin heikennä julkista taloutta, jota pitäisi kokoomuksen mielestä vahvistaa?

Mielestäni kokoomuksen huoli ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasapuolisuudesta ei ole aito, vaan ääneen lausumattomana pyrkimyksenä on heikentää ay-liikkeen vaikutusvaltaa. Sitähän tavoitellaan myös paikallisen sopimisen laajentamisella, kun ammattiliitot halutaan pitää kaukana siitä.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (48)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

26.11. 17:29

Martti Saarikoski: Verrataanpa Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia vaikkapa vasemmistoliiton esittämään tuoreeseen budjettiesitykseen. Kumpi tukee työllisyyttä ja julkisen talouden tasapainottumista paremmin? Ei kahta sanaa. Kokoomuksen.

Pentti Korhonen:

Kokoomuksen ehdottamissa työllisyystoimissa on aika lailla ilmaa mukana. Ne eivät ole myöskään valtiovarainministeriön virkamiesten virkavastuulla arvioimia, vaan työllisyysarviot ovat muiden tahojen, ja osittain myös epäluotettaviin kyselytutkimuksiiin perustuvia. Näin ollen niitä ei voi luotettavasti verrata hallituksen työllisyystoimiin.

Suspekteja kokoomuksen ehdottamia työllisyystoimia ovat mm. paikallinen sopiminen ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus.

Tutkimuskirjallisuudesta ei löydy tukea sille, että kumpikaan näistä toimista parantaisi työllisyyttä, eikä valtiovarainministeriön virkamiehet osaa laskea paikalliselle sopimiselle minkäänlaista työllisyysvaikutusta.

Työttömyysturvan porrastaminen on mm. taloustieteilijä Roope Uusitalon mukaan tieteellisesti hyvin kiistanalainen työllisyysvaikutuksiltaan. Sitä on kokeiltu vain Ruotsissa ja Unkarissa, aivan päinvastaisin tuloksin.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (54)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

26.11. 17:49

Juhani Velin: Budjetin yksittäisistä luvuista voidaan aina olla montaa mieltä. Iso kuva kuitenkin on se, että Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on talouden hoito ja hyvinvointivaltion säilyttäminen palautettu kestävälle pohjalle ja kaikelle on realistiset menovaikutukset ja tulon lähteet.

Niin kuin Mykkänen ennakoi, tulee tämä esitys varmasti saamaan kovaa arvostelua. Yksi arvosteleva taho on varmasti ammattiyhdistysliike. Se löytää tästä esityksestä omaa asemaansa horjuttavan elementin eli järjestäytymisen "tarpeellisuus" vähenee selvästi. Toinen on asumistuen leikkaukset. Se saisi asemansa uhatuksi tuntevat ay-pomot lähtemään liikkeelle ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa järjettömien palkkavaatimusten kanssa lakkoaseensa tukemana. Mutta vakava tauti vaatii kovat lääkkeet.

Pentti Korhonen:

Kun muistellaan aikaa taaksepäin, niin 90-luvun lamassa leikkasi Esko Ahon porvarihallitus julkisesta sektorista lähes joka kohdiltaan ja reippaasti. Tuon laman jäljet ulottuvat näihin päiviin asti.

Kokoomus ehdottaa vaihtoehtobudjetissaan kovaa talouskuria, jonka toimimattomuus on jo aikaisemmissa talouskriiseissä voitu todeta. EU-komissiokin on nyt kääntänyt kelkkansa ja suositellut vahvaa elvyttävää talouspolitiikkaa koronakriisin hoidossa aikaisemmissa talouskriiseissä vaatimansa talouskurin sijaan. Samoilla linjoilla ovat myös EKP ja OECD, jotka ovat painokkaasti suositelleet elvyttävän talouspolitiikan jatkamista talouskasvun tukemiseksi.

Kokoomuksen talousopit eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä sen ollessa pitkään hallitusvastuussa. Vaihtoehtobudjetissa esitetyt toimet ovat ristiriidassa arvovaltaisten tahojen (EKP, OECD) suositusten kanssa, eivätkä saa tukea myöskään riippumattomilta talousasiantuntijoilta. Marinin hallituksen talouspolitiikka on sen sijaan saanut kehuja IMF:ltä, jonka mukaan se on ollut jopa esimerkillistä (YLE, 19.11.2021).

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (48)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

26.11. 23:59

Juhani Velin: Budjetin yksittäisistä luvuista voidaan aina olla montaa mieltä. Iso kuva kuitenkin on se, että Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on talouden hoito ja hyvinvointivaltion säilyttäminen palautettu kestävälle pohjalle ja kaikelle on realistiset menovaikutukset ja tulon lähteet.

Niin kuin Mykkänen ennakoi, tulee tämä esitys varmasti saamaan kovaa arvostelua. Yksi arvosteleva taho on varmasti ammattiyhdistysliike. Se löytää tästä esityksestä omaa asemaansa horjuttavan elementin eli järjestäytymisen "tarpeellisuus" vähenee selvästi. Toinen on asumistuen leikkaukset. Se saisi asemansa uhatuksi tuntevat ay-pomot lähtemään liikkeelle ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa järjettömien palkkavaatimusten kanssa lakkoaseensa tukemana. Mutta vakava tauti vaatii kovat lääkkeet.

Pentti Korhonen: 

Kun muistellaan aikaa taaksepäin, niin 90-luvun lamassa leikkasi Esko Ahon porvarihallitus julkisesta sektorista lähes joka kohdiltaan ja reippaasti. Tuon laman jäljet ulottuvat näihin päiviin asti.

Kokoomus ehdottaa vaihtoehtobudjetissaan kovaa talouskuria, jonka toimimattomuus on jo aikaisemmissa talouskriiseissä voitu todeta. EU-komissiokin on nyt kääntänyt kelkkansa ja suositellut vahvaa elvyttävää talouspolitiikkaa koronakriisin hoidossa aikaisemmissa talouskriiseissä vaatimansa talouskurin sijaan. Samoilla linjoilla ovat myös EKP ja OECD, jotka ovat painokkaasti suositelleet elvyttävän talouspolitiikan jatkamista talouskasvun tukemiseksi.

Kokoomuksen talousopit eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä sen ollessa pitkään hallitusvastuussa. Vaihtoehtobudjetissa esitetyt toimet ovat ristiriidassa arvovaltaisten tahojen (EKP, OECD) suositusten kanssa, eivätkä saa tukea myöskään riippumattomilta talousasiantuntijoilta. Marinin hallituksen talouspolitiikka on sen sijaan saanut kehuja IMF:ltä, jonka mukaan se on ollut jopa esimerkillistä (YLE, 19.11.2021).

Juhani Velin: 

Hyvä Pentti; 

Olet oikeassa 90-luvun laman seurauksien vaikutuksista vieläkin.

Mutta jos esität Ahon johtaman porvarihallituksen tekemät liekkaukset syyksi

lamaan, olet täysin hakoteillä. 90-luvun laman syyt olivat lähtöisin jo 80-luvun puolella tapahtuneesta liian nopeasta rahamarkkinoiden vapautumisesta ja harjoitetusta vahvan markan politiikasta. Ahon hallitukset tekemät mittavat leikkaukset tehtiin pakkotilanteessa, jossa lainahanat oli Suomen osalta käytännössä kiinni, korot kestämättömän korkeat ja kassa tyhjä.

Hyvin yleinen käsitys talouspiireissä on, että elvyttämisen aika alkaa olla ohi. Sen jatkamisessa olisi omat vaaransa. Suomen alijäämäisellä bujetilla

elämistä vielä seuraavatkin 2 vuotta ei siunaa eikä kiittele kukaan.

Viittaat IMFn raporttiin ja sen antamiin kehuihin. Osaa kehuttiin osaa toruttiin. Keskeisin viesti kuitenkin oli, että Suomen täysin riittämättömät työllisyystoimet ja menokehyksistä luopuminen talouden hoidossa muodostavat suuren riskin ongelmille jo lähitulevaisuudessa.

Pentti Korhonen:

Nyt ei ole pakko toimia kuin 90-luvulla, koska halpaa lainaa on saatavilla. Kokoomuksen vaihtoehtobudjetti leikkaa kuitenkin sosiaali- ja työttömyysturvasta.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (17)

30.11. 2021

Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan...

Sixten Korkmanin kolumni marraskuun viimeisen päivän Helsingin Sanomissa  on poikkeuksellisen dramaattinen ja selkeä kannanotto kansanvaltaisen, pohojismaisen hyvinvointivaltion puolesta. Kolumnin keskusteluosiossa Pentti Korhonen kommentoi sitä seuraavasti:

"Sixten Korkman edustaa maltillista järjen ääntä kotimaisessa talouskeskustelussa, jonka uskottavuutta korostavat hänen poliittinen sitoutumattomuutensa sekä puolueettomuutensa. Hänellä ei ole siteitä elinkeinoelämän etujärjestöihin, eikä hän ole elinkeinoelämän palveluksessa.

Tässä kirjoituksessa vetää Sixten Korkman hyvin yhteen ne fundamentaaliset seikat, jotka erottavat pohjoismaisen yhteiskuntamallin uusliberaalisesta. Lopputulos Korkmanin analyysistä on, että meidän rakas hyvinvointivaltiomme peittoaa useimmissa suhteissa uusliberalismiin haksahtaneet anglosaksiset verrokkimaat.

Suomen ongelmat ovat Korkmanin mielestä ratkaistavissa, johon meillä on hyvin aikaa. Velastakaan ei ole hänen mielestään syytä olla liiaksi huolissaan, vaan sopivassa määrin. Velkaantumisemme on Euroopassa alle keskitason, eikä Suomi ole ajautumassa velkakriisiin lähitulevaisuudessa. Muun muassa näin kertoi Sixten Korkman A-talkissa 30.9.2021 ("Miten paljon Suomi voi ottaa velkaa?").

On aina ilo lukea Sixten Korkmanin avartavia ja objektiivisia kirjoituksia, eikä tämäkään kolumni tuottanut pettymystä."

12.12. 2021

Helsingin Sanomat povaa pääkirjoituksessaan hallituksen pystyssäpysymiselle "äkkiloppua". Pentti Korhonen kommentoi pääkirjoitusta keskusteluosiossa seuraavasti:

Pentti Korhonen

Tämäkin pääkirjoitus on ihan Helsingin Sanomien "linjan" näköinen, joten ei mitään uutta siinä. Synkistely loppuu uhkaavaan ennustukseen hallituksen kaatumisesta ensi keväänä.

Hallitukset eivät kuitenkaan kaadu kovin helposti, jos yksikään puolue ei siitä koe hyötyvänsä. Koronapandemia on nyt akuutimpi ongelma kuin kertaakaan aikaisemmin kaikkialla Euroopassa ja myös meillä. Omikronmuunnos vain pahentaa jo valmiiksi huonoa tautitilannetta, ja hallitus joutunee vetämään pian hätäjarrusta. Poikkeusolotkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto.

Hallituksen kaataminen maan ollessa keskellä rauhanajan pahinta kriisiä ei varmaankaan sataisi ainakaan kaatajien laariin. Keskustassa ja vihreissä tuskin ollaan aivan sokeita tälle tosiasialle, vaikka lähtöhaluja hallituksesta olisikin.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pitää selvänä, että hallituksen mahdollisesti kaatuessa pidetään uudet vaalit (VU, 11.12.2021). Vaalien jälkeen olisivat edessä pitkät ja vaikeat hallitusneuvottelut poliittisen kenttämme voimakkaan polarisoitumisen vuoksi - omikronviruksen niittäessä samaan aikaan synkkää satoaan alleviivaten näin hallituksen kaatajien vastuuttomuutta.

Realismia on, että hallitus jatkaa vaaleihin 2023 asti, jolloin toivottavasti olemme jo koronapandemian suhteen voiton puolella.

---

Pääministeri Marinin tehtävien hoitaminen ei kärsi siitä, että hän samalla kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla olemalla kansainvälisen huomion keskipisteenä kaikkialla missä liikkuukin ja jakamalla kansainväliselle medialle auliisti haastatteluja, jos sellaisia pyydetään.

Tasa-arvon mallimaassa Suomessahan ei pidetä nuorta naispääministeriä mitenkään hirveän eriskummallisena asiana, mutta maailmalla sellainen on aika harvinaista herkkua. Uuden-Seelannin supersuosittu, vain hieman Sanna Marinia vanhempi pääministeri Jacinda Ardern, on hänkin työväenpuolueesta. Yhteistä näille kahdelle politiikan supernaiselle on myöskin se, että koronakriisiä on molemmissa maissa hoidettu erittäin hyvin.

Suomessa media on pääkirjoituksia myöten näyttänyt ottaneen journalistiseksi johtotähdekseen pääministeri Sanna Marinin mustamaalaamisen nostattamalla ja paisuttelemalla usein varsin vähämerkityksisiä virhearviointeja, jos niitä edes sellaisiksi voi aina kutsuakaan. Tässä viimeisessä kohussa on pääministeri Marin ollut lehtien otsikoissa nyt yli viikon ajan, kun vielä suurempaan koronasyntiin langenneet ministerit Lintilä ja Kaikkonen ovat päässeet luikahtamaan kohun alta kuin koira veräjästä.

Onko tämä tasapuolista, kohtuullista ja reilua uutisointia, se jääköön itse kunkin pohdittavaksi. 

 ----

Marinin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ovat olleet median ja opposition tulilinjalla. Arvostelussa on menty jopa niin pitkälle, että työllisyystoimia ei tunnusteta tehdyn lainkaan. Tosiasiassa Marinin hallitus on tehnyt työllisyystoimia enemmän kuin Sipilän hallitus, jos valtiovarainministeriön virkamiesten virkavastuulla tekemiä työllisyysarvioita on uskominen.

Jotta tämä ilmeinen looginen ristiriita tulisi ymmärrettäväksi, niin se perustuu siihen, että vain tietyntyyppiset työllisyystoimet kelpaavat poliittiselle oikeistolle. Toisinsanoen vain sellaiset työllisyystoimet ovat oikeita työllisyystoimia, jotka heikentävät sosiaali- ja työttömyysturvaa.

Työllisyystoimien spektri on kuitenkin tuota suppeaa taajuusaluetta huomattavasti laajempi, ja hallituksilla on aito mahdollisuus tehdä työllisyystoimien suhteen myös poliittisia arvovalintoja. On myös ymmärrettävä että sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin tehtävät leikkaukset aiheuttavat mittavia hyvinvointitappioita, joita työllisyysarviot eivät huomioi.

Marinin hallitus on valinnut työllisyystoimet spektrin siitä laidasta, jossa hyvinvointitappiot ovat pieniä, mutta vaikutukset silti merkittäviä. Tähän sillä on oikeus kansan vaaleissa antaman mandaatin perusteella. On moraalisesti väärin, älyllisesti epärehellistä ja kansalaisia harhaanjohtavaa väittää, etteikö Marinin hallitus olisi tehnyt työllisyystoimia.

--- 

 

Marinin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ovat olleet median ja opposition tulilinjalla. Arvostelussa on menty jopa niin pitkälle, että työllisyystoimia ei tunnusteta tehdyn lainkaan. Tosiasiassa Marinin hallitus on tehnyt työllisyystoimia enemmän kuin Sipilän hallitus, jos valtiovarainministeriön virkamiesten virkavastuulla tekemiä työllisyysarvioita on uskominen.

Jotta tämä ilmeinen looginen ristiriita tulisi ymmärrettäväksi, niin se perustuu siihen, että vain tietyntyyppiset työllisyystoimet kelpaavat poliittiselle oikeistolle. Toisinsanoen vain sellaiset työllisyystoimet ovat oikeita työllisyystoimia, jotka heikentävät sosiaali- ja työttömyysturvaa.

Työllisyystoimien spektri on kuitenkin tuota suppeaa taajuusaluetta huomattavasti laajempi, ja hallituksilla on aito mahdollisuus tehdä työllisyystoimien suhteen myös poliittisia arvovalintoja. On myös ymmärrettävä että sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin tehtävät leikkaukset aiheuttavat mittavia hyvinvointitappioita, joita työllisyysarviot eivät huomioi.

Marinin hallitus on valinnut työllisyystoimet spektrin siitä laidasta, jossa hyvinvointitappiot ovat pieniä, mutta vaikutukset silti merkittäviä. Tähän sillä on oikeus kansan vaaleissa antaman mandaatin perusteella. On moraalisesti väärin, älyllisesti epärehellistä ja kansalaisia harhaanjohtavaa väittää, etteikö Marinin hallitus olisi tehnyt työllisyystoimia. 

---

Tuskinpa koskaan päästään sellaiseen sinänsä ideaaliin tilanteeseen, että sosiaali- ja työttömyysturva tulisivat tarpeettomiksi.

Oikeiston ja vasemmiston ajattelutapojen erot tulevat selvimmin esille suhtautumisessa sosiaali- ja työttömyysturvaan. Oikeistossa iloitaan siitä, että näitä heikentämällä pieni joukko ihmisiä mahdollisesti työllistyy, kun taas vasemmistossa murehditaan enemmän sitä, että valtaosalla tukien varassa olevilta elämisen edellytykset tulevat yhä karummiksi.

Tästä syystä henkilökohtaisesti pidän parempana, että työllisyystoimien valinnassa kiinnitetään huomiota entistä enemmän niiden aiheuttamiin ns. hyvinvointitappioihin. Tämä ohjaisi poliittisia päättäjiä inhimillisempään, oikeudenmukaisempaan ja pitkässä juoksussa yhteiskunnan koheesiota paremmin säilyttävään päätöksentekoon, joka on myös kansallisten etujemme mukaista.

Marinin hallituksen tekemät työllisyystoimet ovat elävä esimerkki siitä, että työllisyyttä on todellakin mahdollista parantaa heikentämättä sosiaali- ja työttömyysturvaa. Tämä lieneekin perimmäinen syy sille, että poliittinen oikeisto niin pontevasti ja systemaattisesti kieltää Marinin hallituksen työllisyystoimet - ei kerran, kahdesti tai kolmesti, vaan jatkuvasti. Vetäähän se maton alta poliittisen oikeiston omalta talous- ja työllisyyspolitiikalta, jota se pitää ainoana oikeana lajissaan. 

12.2. 2022

Pentti Korhonen kommentoi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta Saksan taloustilanteesta

"Saksan nousu Euroopan sairaasta miehestä sen talousveturiksi vuosituhannen alussa tehtyjen Hartz-uudistusten jälkeen sisältää pimeän kääntöpuolen, josta halutaan mielellään vaieta.

Hartz-uudistukset loivat nimittäin miljooniin nousevan työtätekevän köyhälistön (working poor), joka sinnittelee minijobien sekä ruokapankkien antaman avun turvin. Saksan hyvillä talousluvuilla on ollut kova inhimillinen hintansa.

Nyt näyttää Saksan talouskasvu olemaan hiipumaan päin, mutta minijobit ja miljoonien saksalaisten palkkakurjuus jäävät jäljelle. Tätäkö kokoomus meillä ajaa takaa halutessaan yhdistää sosiaaliturvan ja palkkatyön? Yhteiskunta maksaa palkat yritysten puolesta, jotka käärivät voitot liiveihinsä veronmaksajien kustannuksella. Mitä markkinataloutta se tällainen on?"

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (45)

 

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.11. 2021 ja Pentti Korhosen kommentit siihen

 Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

8:43

Eduskuntavaaleissa 2019 saivat puolueet ääniä seuraavasti: sdp 17,7%, ps 17,5%, kok 17,9%, kesk 13,8%, vihr 11,5%, vas 8,2%, rkp 4,5%, kd 3,9%, Liike Nyt 2,3%.

Viimeisimmässä gallupissa (YLE) puolestaan ​​​​kävi Näin: sdp 18,1%, ps 17,9%, kok 20,9%, kesk 11,9%, vihr 11,4%, vas 8,6%, rkp 5,2% , kd 2,6%, Liike Nyt 1,7%.

Pääministeripuolue sdp: n kannatus on siten vaaleihin 2019 keskimäärin hieman noussut (+ 0.4%) kyllä ​​keskustan selvästi laskenut (-1.9%). Keskustan suurintuspudotus nahiin kuitenkin vaaleissa 2019, kannan sen prosentuaalinen määrä laski 21.1% (2015) aina 13.8% (2019) kokonaista 7.3 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueen asema ja Sipilän hallituksen heikko kansansuosio lohkaisivat runsaan kolmanneksen entisen mahtipuolueen kannatuksesta!

Jos taas katsotaan hallituspuolueiden yhteiskannatusta, niin se on pysynyt pysyväna jo pitkään 55% vaaleissa 55.7% kyllä ​​YLE-gallupissa 55.2%. Tämä on linjassa sen kanssa, että Marinin hallituksen suosio on kansan keskuudessa edelleen hyvällä tasolla.

Pääkirjoituksessa kiinnitettiin myös puolueiden blokkiutumiseen. Punavihreässä blokissa oleva sdp, vihreät ja vasemmistoliitto ovat ideologisesti yhtenäinen porukka, joka hitsautui yhteen jo edellisellä hallituskaudella.

Selvästi suurempimassa porvariblokissa perussuomalaiset, kokoomus ja keskusta ovat tunnelmat hieman toiset. Suurimmat oikeistopuolueet perussuomalaiset ja kokoomus ovat taysin eri linjoilla kolmessa edellisessä työssä keskeisessä asiakysymyksessä: peräinen maahanmuutto, EU-politiikka ja ilmastotoimet, joissa jakolinjat ovat ja sivat. Keskustan mielialoja synkistävät putoaminen suurten puolueiden joukosta, josta puolueen mielellään syyttää kokoomusta, jonka kanssa on kannatus aina ennenkin yhteisessä hallituksessa kärsinyt kovia kolhuja.

Huolimatta porvariblokin suuremmasta koosta, on perusporvarihallitus (ps, kok, kesk) äärimmäisen epätodennäköinen ensi vaalien jälkeen. Todennäköisesti Näemmekin Marinin II -hallituksen.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (44)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

9:00

Reijo Liinamaa: Suhteellisen tasapainoinen analyysi kahdesta eri mittauksesta. Rivien ulkotä paistaa kuitenkin lievä hammästys siitä, että tyytyväisyys hallitukseen on merkittävän suurta, suurinta puoluetta kannatusmittauksessa menettivät suosiotaan - tosin virhemarginaalin sisäll.

Paska hammästys?

Media onkin enemmän kiinnostavaa pääministerin aamiaiset, kuntoilu, terassilla ilmestyy, yksityisajallaan olisi järjestettävä Juhlat kyllä ​​jotkut päivittyvät, niin kansalaiset ovat myös noteeranneet eurooppalaisittanuudensti hoidetun koronan keskellä Soten saat maaliin, pieni eläkkeiden noston, perusturvan parantamisen, hoitajamitoituksen kirjauksen, 0.7 oppimisen lakiin . jatkon jne?

- SDP: N kohdalla selitystä on haettu sekä ministerympärille kohuista että tempoilevalta nayttävästä politiikasta, uusi pääkirjoittaja.

Kielenkäyttöön pitää kiinnittää, sillä kohut eivät ole ”syntyneet”.

Ne on synnytetty.

Olen samaa mieltä.

Tarkentaisin kuitenkin sen verran, että päähallituspuolueiden sdp ja keskusta kannatusta on laskenut ennen kaikkea keskinäinen syyttely ja riitely julkisuudessa. Tämä alkaa vähitellen kyllästyttää kansalaisia, jotka odottavat ennen kaikkea päähallituspuolueilta aikuisempaa oppia. Myös vihreillä on tässä parantamista.

Huomionarvoista on, että pääministeripuolueen sdp kannatus ei ole laskenut hallitusvastuussa kuten yleensä tuppaa käymään, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämän ensimmäisen eritoten kriisin hyvästä, mutta kansalaiset ovat sen lisäksi sen koronakin noteeranneet myös muut Marinin hallituksen saavutukset, näiden kirjoituksessasi luettelit.

Marinin hallituksen jatkokausi on Näillä kannatuslukemilla hyvin lähellä. Oikeistopuolueiden (ps, kok) poliittinen eriseuraisuus tekee hallitusyhteistyön liki mahdottomaksi. Tämä on ikävä perusporvarihallituksen paluusta haaveileville, mutta tilanne on perinpohjin muuttunut Sipilän hallituksen-aikoihin sanoa.

On myös vaikeaa sewdä mitenna Marinin johdolla entisestäänkin vasemmistolaistuneen sdp: n ja kokoomuksen talous- ja työllisyyspoliittiset linjat olisivat yhteensovitettavissa. Sinipunahallituskin on siksi epätodennäköinen ensi vaalien jälkeen.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (29)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

9:40

Martti Saarikoski: Sanna Marinilla on hajota ja hallitse-taktiikka, joka tulee jossakin vähissä tiensä päähän. Kohde sijaitsee Keinotekoisesti velkarahalla. Marinin ... Näytä lisää

Varmastikin on kuten esität, että Sanna Marin on syyllinen lähes kaikkeen pahan maan ja taivaan välillä.

Rohkenen kuitenkin huomauttaa, että puoluekentän polarisoituminen sai alkunsa Sipilän oikeistohallituksen valtakaudella. Kun punavihreä oppositio hitsautui yhteen muodostaen vaalien 2019 jälkeen seuraavan hallituksen rungon, johon keskusta maaniteltiin mukaan. Sipilän hallituksen eriarvoistava ja kansaa kahtia jakava politiikka on nykyisen puoluekentän polarisoitumisen primus motor.

Ironista kylläkin, kansan jakaminen kahtia mahdollistanut vasemmistolaisimman hallituksen syntymisen vuosikymmeniin. Kokoomuksen pääsy hallitukseen kuuluu nyt sdp: n mielialoista ja -haluista, koska kokoomuksen yhteistyön perussuomalaisten kanssa on syvien linjaerojen johdosta "mission lehetetlen". Ja Sanna Marin - tuo kaiken pahan alku ja juuri - tuskin kokoomusta hallituskumppaniksi.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (16)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

10:05

"Lainaus: Martti Saarikoski: Hallituksen suosio laskee jyrkästi, kun tullaan vaiheeseen, jossa joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä joko leikkaamalla tai korottamalla veroja. Tähön asti Marin on siirtänyt tsi perunut velkarahalla. Velkaraha on sinut liima, millä hallituksen suosio on pysynyt noinkin korkeana. Se liima loppuu pian. Sitten alkavat hallituksen liitokset natista. Siitä on jo nyt merkkejä, vaikka lisävelkalla vieläkin mennään."

---

Marinin hallitus ei tule tekemään merkittäviä menoleikkauksia sen enempää kuin mainittavia veronkorotuksiakaan. Tämä johtuu siitä, että menokehyksistä on sovittu joustettavan vielä vuosina 2022 ja 2023, jolla varmistetaan koronakriisin asianmukainen ja järkevä jälkihoito, sekä turvataan elvytyksellä talouskasvun jatkuminen EKP:n ja OECD:n painavien ja arvovaltaisten suositusten mukaisesti.

Valtion velkasuhde (velka/BKT) taittuu talouskasvun ansiosta valtiovarainministeriön tekemän arvion mukaan ja vakiintuu sen jälkeen. Kun BKT kasvaa, niin budjetit voivatkin olla maltillisesti alijäämäisiä ilman, että velkasuhde siitä kasvaisi.

Seuraava hallitus saa siten perinnökseen Marinin hallitukselta korkeamman työllisyysasteen, vakautetun velkasuhteen ja paremmassa kuosissa olevan hyvinvointivaltion, jonka rakenteita on tämän hallituksen toimesta ja edellisen hallituksen jäljiltä vahvistettu.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (18)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

10:36

Martti Saarikoski: "Sanna Marinilla on hajota ja hallitse-taktiikka, joka tulee jossakin vähissä tiensä päähän. Kohde sijaitsee Keinotekoisesti velkarahalla. Marinin taktiikkana on vastakkainasettelun lietsominen.

Aina löytyy vastaparit mutta ei yhteistä valitse päätöksentekoon. Työnantajasta hinne on tehnyt työntekijän vihollisen. Maalaisesta kaupunkilaisen vihollisen. Yksityisestä palveluntuottajasta julkisen palvelun vihollinen. Vanhasta nuoren vihollisen. Miehestä naisen vihollisen. Varakkaasta varattoman vihollisen.

Tällä taktiikalla syntyy ikävää ja vihamielistäkin polarisoitumista, joka kääntyy kaikkialla, mutta varsinkin vähävaraisia ​​​​vastaan. Se taas vie hallituksen suosion alas. Hallitukselle tapahtuu sama ilmiö, mikä on SDP: lle jo osittain tapahtunut. Jos sinulla ei ole eritelmää, voit lisätä sen tähän."

Pentti Korhonen: Varmastikin on kuten esität, että Sanna Marin on syyllinen lähes kaikkeen pahan ja taivaan välillä.

Rohkenen kuitenkin huomauttaa, että puoluekentän polarisoituminen sai alkunsa Sipilän oikeistohallituksen valtakaudella. Kun punavihreä oppositio hitsautui yhteen muodostaen vaalien 2019 jälkeen seuraavan hallituksen rungon, johon keskusta maaniteltiin mukaan. Sipilän hallituksen eriarvoistava ja kansaa kahtia jakava politiikka on nykyisen puoluekentän polarisoitumisen primus motor.

Ironista kylläkin, kansan jakaminen kahtia mahdollistanut vasemmistolaisimman hallituksen syntymisen vuosikymmeniin. Kokoomuksen pääsy hallitukseen kuuluu nyt sdp: n mielialoista ja -haluista, koska kokoomuksen yhteistyön perussuomalaisten kanssa on syvien linjaerojen johdosta "mission lehetetlen". Ja Sanna Marin - tuo kaiken pahan alku ja juuri - tuskin kokoomusta hallituskumppaniksi.

Vesa Kaitera: Olen jokseenkin täysin eri mieltä kanssasi, mikä on aika lailla tuttu juttu. Puoluekentän polarisoituminen alkoi saada jonkin verran, kun SDP:ssä lipposlaisen talouspolitiikan tukijat jäivät vähemmistöön. Kokoomus havaitsi havaitsi vaalikaudella 2011-2015, kun se jäi sixpackhallituksessa talous- ja veropoltiikassa alkuvaiheessa suorastaan ​​punavihreän enemmistön jalkoihin. Tilanne Kokoo aiheuttaa parani, kun valtiovarainministeri Urpilainen rupesi uskomaan ministeriönsä viriehiä. Tämä kuitenkin johti hänen kohdallaan pian SDP: n puheenjohtajuuden menettämiseen Antti Rinteelle, jonka missio oli selvän hajuraon vetäminen Kokoomukseen. Kun Rinne vaihtui Mariniin, niin Kokoomuksen yhteistyöpoliittinen tilanne SDP: n suuntaan huononi entisestään.

Se, hyväkö Marin Kokoomusta SDP: n hallituskumppaniksi, on noin akateeminen kysymys kauan, kun pääministeri noinkin vasemmistolaista talous- ja verolinjaa. Ei Kokoomuksella ole minkäänlaista halua tulla tukemaan tuota linjaa, jota se pitää täysin epärealistisena.

milloin blokit ovat viimeiset kuusi vuotta säilyneet pääsääntöisesti enllaan, niin Perussuomalaiset ovat siirtyneet talous- ja veropoliittisesti SDP: n kainalosta pitkälle Kokomuksen linjoille. Tämä on parantanut noiden puolueiden välisiä yhteistyömahdollisuuksia. On totta, että EU-politiikassa, pakolais- ja maahanmuuttoasioissa sekä ilmastomuutoksen torjunnassa nuo kaksipuolista ovat eri linjoilla. Mutta noissa kahdessa viimeisessä punavihreät ovat edelleen pitkäänpana Perussuomalaisista kuin kokoomus, ja talous- ja veropolitiikassa PS ja punavihreät yleisesti joksenkin erilla poliittista kenttää. Jos Perussuomalaiset päänsä tulee mukaan seuraavan hallituksen, niin niiden ainoan mahdollisuuden porvarihallituksen, monia yli johtaisi Petteri Orpo. Jolleivät he siihen lähde, niin Orpo tuskin saa enemmistöhallitusta kokoon. Muttei sitä saisi Purra eikä Marinkaan.

Voi toimiakin olla, että sdp: n ja kokouksen etääntymisellä välillä niin juuret, jotka ulottuvat Sipilän hallitusta edeltävään aikaan. Mutta väitän edelleen, että puoluekentän polarisoituminen tuota laajemmassa mielessä tapahtui juuri Sipilän hallituksen valtakaudella.

Tuollo vihreäin erkanilla myös perussuomalaiset kokoomuksesta enemmän, ja asemoituivat tukevasti osaksi punavihreää blokia. Lisäksi jakolinjat sdp: n ja kokoomuksen välillä syvenivät.

Polarisaatio eteni siis myös oikeistoblokin sisällä. EU-politiikka, työperäinen maahanmuutto ja ilmastopolitiikka ovat suurimmat perussuomalaisia ​​ja kokoomusta erottavat Kissymykset, mutta muitakin toki löytyy.

Nostaisin tässä yhteydessä ensisijaisesti sosiaaliturvaan tehtävät kipeät ja laajamittaiset leikkaukset, joiden kokoomus pitää tarpeettomana hyvinvointivaltion tervehdyttämiseksi (HS, 6.2.2021, "Sosiaalitukia hyvoyto sanvoä.

Saman asian nosti kokoomus esille vaihtoehtobudjetissaankin, joka sisälsi sosiaaliturvaleikkauksia satojen miljoonien edestä (HS, 4.9.2021, "Kokoomus leikkaisi tieteen kehitys sosiaalituista, perussuomalaiset kehitysavusta: Näin oppositio" Näin opposit).

Voinemme siksi pitää selvänä, että kokoomuksella vahvoja haluja leikata sosiaaliturvasta merkitsellä tavalla. Tämä ei käysi kävisi perussuomalaisille, 14.9.2021, "Petteri Orpo ja Riikka Purra ottivat ​​mittaa - Purra:" Perussuomalaiset ei sosiaaliturvan kärsimiä ").

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

11:06

Martti Saarikoski: Sanna Marinilla on hajota ja hallitse-taktiikka, joka tulee jossakin vähissä tiensä päähän. Kohde sijaitsee Keinotekoisesti velkarahalla. Marinin taktiikkana on vastakkainasettelun lietsominen.

Aina löytyy vastaparit mutta ei yhteistä valitse päätöksentekoon. Työnantajasta hinne on tehnyt työntekijän vihollisen. Maalaisesta kaupunkilaisen vihollisen. Yksityisestä palveluntuottajasta julkisen palvelun vihollinen. Vanhasta nuoren vihollisen. Miehestä naisen vihollisen. Varakkaasta varattoman vihollisen.

Tällä taktiikalla syntyy ikävää ja vihamielistäkin polarisoitumista, joka kääntyy kaikkialla, mutta varsinkin vähävaraisia ​​​​vastaan. Se taas vie hallituksen suosion alas. Hallitukselle tapahtuu sama ilmiö, mikä on SDP: lle jo osittain tapahtunut. Jos sinulla ei ole eritelmää, voit lisätä sen tähän.

Pentti Korhonen: Varmastikin on kuten esität, että Sanna Marin on syyllinen lähes kaikkeen pahan ja taivaan välillä.

Rohkenen kuitenkin huomauttaa, että puoluekentän polarisoituminen sai alkunsa Sipilän oikeistohallituksen valtakaudella. Kun punavihreä oppositio hitsautui yhteen muodostaen vaalien 2019 jälkeen seuraavan hallituksen rungon, johon keskusta maaniteltiin mukaan. Sipilän hallituksen eriarvoistava ja kansaa kahtia jakava politiikka on nykyisen puoluekentän polarisoitumisen primus motor.

Ironista kylläkin, kansan jakaminen kahtia mahdollistanut vasemmistolaisimman hallituksen syntymisen vuosikymmeniin. Kokoomuksen pääsy hallitukseen kuuluu nyt sdp: n mielialoista ja -haluista, koska kokoomuksen yhteistyön perussuomalaisten kanssa on syvien linjaerojen johdosta "mission lehetetlen". Ja Sanna Marin - tuo kaiken pahan alku ja juuri - tuskin kokoomusta hallituskumppaniksi.

ANTTI KAUHALA:"Rkp: n asema on kiinnostava. Jouduttuaan oppositioon Sipilän kaudella se on nyt osa punavihreää hallitusta. Rkp näyttää viihtyvän hallituksessa ja Henriksson on ollut hyvin yhteistyökykyinen.

Rkp on muun muassa kieli-ja EU-asioissa perussuomalaisista yhtä paljon kuin itä on lännestä, hallitusyhteistyö näiden puolueiden välillä on täysi mahdottomuus. Ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksissä se on taasen varsin lähellä vihreitä ja vasemmistoliittoa. Onko rkp pysyvästi asettunut punavihreään blokiin jää nähtäväksi, se on täysin mahdollista."

Olen itsekin pa suurella mielihyvällä uudelleen rkp: n siirtymisen vasemmalle puheenjohtajansa Anna-Maja Henrikssonin viisaalla opastuksella.

Rkp on Suomisti ollut aina hyvin lojaali hallituskumppani, joka johdosta kelvanut lähes kaikkiin hallituskoalitioihin. Kuten sanoit, niin vain perussuomalaiset karsastavat rkp: tä. Jääminen Sipilän hallituksen ohjaus vaikutti siihen, että rkp siirtyi lähemmäs punavihreää blokia.

En tarjoa luokittelisi rkp: tä punavihreään blokiin kuuluvaksi, vaan sijoittaisin sen poliittisen keskustaan ​​​​yhdessä keskustan kanssa. Näin ollen meillä olisi punavihreä bloki (sdp, vihr, vas) ja oikeistoblokki (ps, kok, (kd, Liike Nyt) sekä niiden välillä sukkuloiva poliittinen keskusta (kesk, rkp).

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (5)

Ovatko kokoomus ja perussuomalaiset ovat yhtä mieltä mistään muusta kuin verojen alentamisesta?

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (7)

Pentti Korhonen

Ilmoita asiaton viesti

15:00

Pekka Hietala: Main corona-ajasta oli pääkirjoituksessa oikeaan osunut. Hallituksen ja varsinkin SDP: n suosiohan yksin samaa tahtia koronatoimien vähentymisen kanssa. Täsmälleen sama kehitys on nähty kaikkia, joissa hallituksen suosio nousi koronan myötä.

Tautitilanteen pahentuminen ei näytä enää auttavan Marinia.

Ehkä melkein kaksi vuotta on ollut riittävän pitkä aika kansalaisille, jotta myös huonosti uutisia seuraava enemmistö on alkanut pohtia hallituksen toimien hyötyjä ja haittoja?

Hallituspuolueiden sekava käymistila hyvä hyvin pääkirjoituksen kuvasta. Viidestä ministeristä Anna-Maja Henriksson on ainoa puolueensa johdossa koko tähänastisen vaalikauden ajan ollut poliitikko.

SDP on vaihtanut puheenjohtajaa kerran, Keskusta kahdesti, Vihreät kerran ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja päätti jäädä kesken ministerin tehtävän äitiysvapaalle. Muutoksia on odotettavissa edelleen, koska Ohisalo ilmoittaa jättävänsä kesken, SDP vaihtaa työa uudelleen toisenkin kerran ja Keskusta vaihtanee Saarikon uuteen kasvoon, jos tammivaalit menevon odotet.

Martti Saarikoski: Olet oikealla SDP: n toisesta puheenjohtajan vaihdosta. SDP on Euroopan unionin (EU) jäsen, jolla on laivastotukikohta, jossa laivasto vastaa ulkoministeriöstä.

Tämä kun lisää yli viisi prosenttia kannatusromahdus vain vähän ylilasku, uskon ennustuksesi toteutuvan.

Sanna Marin on aivan ylivoimaisesti maamme kansainvälisesti tunnetuin ja valovoimaisin poliitikko. Hän on myös Suomen suosituin poliitikko, ja eniten kannatusta seuraavaksi pääministeriksi.

Mikä puolue ottaisi riemusta reveten johtoonsa henkilön, jolla on nämä meriitit. Sosialidemokraatitko vaihtaisivat Sanna Marinin toiseen vain parin mediaani paisuttaman kohun takia? Älä unta näe.

Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (12)