Kirjoituksessa kiinnitetään huomiota siihen, että sopimustoimintaa ei ole syytä rajata pelkkiin palkkavaatimuksiin, vaan sopimus (contract) voi pitää sisällään muitakin ulottuvuuksia. Tällaisia ovatr mm. yrityksen voiton jakaminen omistajan lisäksi myös niille jotka työllään ovat olleet tulosta tekemässä. Yritysten omat eläkerahastot voisivat tuoda tuntuvaa lisää selvästi haperoitumassa olevaan eläkejärjestelmään. Myös palkansaajarahasto yrityksen sisällä voisi mahdollistaa monenlaista uutta ulottuvuutta yhteisen hyvinvoinnin luomiseen. Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, ei ole syytä takertua pelkkiin vanhoihin sopimuksiin, vaan tarkastella sopimista laajemmasta näkökulmasta. Ei kaikilla omistajilla ole pelkkä henkilökohtaisen voiton tavoittelu ainoana motiivina. Hyvinvoinnille voitaisiin tätä kautta rakentaa vahvan valtion ruinnalle toista tukijalkaa. Tämä on tärkeää myös siksi, että Euroopan Unionin ideologinen rakenne ei suosi valtion voimistamista ja tätä kautta tapahtuvaa kuntoutumista.
Kolme selitystä esitetään: vähäinen kiinnostus yhteisorganisaatioita kohtaan, ammattiyhdistysten merkitys organisaation oppimisessa, vastakkainasettelu kapitalismin ja markkinoiden poliittisen vasemmiston kanssa ja ”palkansaajien varojen” eli palkansaajarahastojen politiikan epäonnistuminen."
Miksi taloudellinen demokratia ei ole edennyt yrityksiin Ruotsissa, vaikka maa on tunnetusti maailman johtava sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio? Göteborgin yliopiston poliittisten tieteiden professori Bo Rothstein pohtii tätä kysymystä Social Europe -verkkolehden julkaisemassa artikkelissa. "Yritykset, jotka ovat niiden työntekijöiden omistuksessa ja / tai hallitsemia työntekijöiden osuuskunnan, optio-ohjelman tai työntekijöiden muutoin saavuttaman luottamuksen kautta, on tutkittu empiirisesti melkein neljä vuosikymmenien ajan. Tulokset osoittavat, että tällaiset yritykset menestyvät ovat keskimäärin parempia ja tuottavampia kuin yritykset jonka omistavat ulkopuoliset kapitalistit / omistajat / sijoittajat ja ne maksavat myös jonkin verran korkeampia palkkoja. Lisäksi heillä on paljon vähemmän työntekijöiden muutoin saavuttaman luottamuksen kautta, on tutkittu empiirisesti melkein neljä vuosikymmenien ajan. Tulokset osoittavat, että tällaiset yritykset menestyvät ovat keskimäärin parempia ja tuottavampia kuin yritykset jonka omistavat ulkopuoliset kapitalistit / omistajat / sijoittajat ja ne maksavat myös jonkin verran korkeampia palkkoja. Lisäksi heillä on paljon vähemmän
henkilöstön vaihtuvuutta ja työntekijät ovat tyytyväisempiä
heidän työoloihinsa. Monissa tapauksissa tällaiset yritykset voivat
myötävaikuttaa taloudellisen eriarvoisuuden vähenemiseen, koska
palkkojensa lisäksi työntekijät hyötyvät myös pyhtiön pääomasta yleensä huomattavasti korkeampien eläkkeiden muodossa. Tällaisissa yrityksissä työskentelevät ihmiset ovat
demokraattisempia ja kansalanläheisempiä. Kun otetaan huomioon nämä monet myönteiset tulokset, tämä artikkeli esittää vastakohtaisen kysymyksen: miksi taloudellinen demokratia tässä työntekijöiden omistamissa muodossa ja / tai hallinotoon osallistamisen mahdollistavissa yrityksissä, ei ole ollut Ruotsin poliittisella asialistalla?
Syitä on monia. Meidän olisi itse asiassa pitänyt kokea tällaisten yritysten suorastaan hyökkäävän sisään Ruotsiin, kun otetaan huomioon sen voimakas työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue, mutta maassa on tällaisen kehitykseen kuitenkin kiinnostusta suhteellisen vähän.
Tämä analyysi on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se näyttäisi tarjoavan vahvan hyvinvointivaltion varaan rakentavalle sosialidemokratialle 'toisen tien' eli markkinan ja erityisesti yritystoiminnan demokratisoimisen ja osallistamisen kautta. Kirjoituksessa kiinnitetään huomiota siihen, että sopimustoimintaa ei ole syytä rajata pelkkiin palkkavaatimuksiin, vaan sopimus (contract) voi pitää sisällään muitakin ulottuvuuksia. Tällaisia ovatr mm. yrityksen voiton jakaminen omistajan lisäksi myös niille jotka työllään ovat olleet tulosta tekemässä. Yritysten omat eläkerahastot voisivat tuoda tuntuvaa lisää selvästi haperoitumassa olevaan eläkejärjestelmään. Myös palkansaajarahasto yrityksen sisällä voisi mahdollistaa monenlaista uutta ulottuvuutta yhteisen hyvinvoinnin luomiseen. Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, ei ole syytä takertua pelkkiin vanhoihin sopimuksiin, vaan tarkastella sopimista laajemmasta näkökulmasta. Ei kaikilla omistajilla ole pelkkä henkilökohtaisen voiton tavoittelu ainoana motiivina. Hyvinvoinnille voitaisiin tätä kautta rakentaa vahvan valtion ruinnalle toista tukijalkaa. Tämä on tärkeää myös siksi, että Euroopan Unionin ideologinen rakenne ei suosi valtion voimistamista ja tätä kautta tapahtuvaa kuntoutumista.
"Yritykset, jotka ovat niiden työntekijöiden omistuksessa ja / tai hallitsemia työntekijöiden osuuskunnan, optio-ohjelman tai
työntekijöiden muutoin saavuttaman luottamuksen kautta, on tutkittu empiirisesti melkein neljä vuosikymmenien ajan. Tulokset osoittavat, että tällaiset yritykset menestyvät ovat keskimäärin parempia ja tuottavampia kuin yritykset jonka omistavat ulkopuoliset kapitalistit / omistajat / sijoittajat ja ne maksavat myös jonkin verran korkeampia palkkoja. Lisäksi heillä on paljon vähemmän
henkilöstön vaihtuvuutta ja työntekijät ovat tyytyväisempiä
heidän työoloihinsa. Monissa tapauksissa tällaiset yritykset voivat
myötävaikuttaa taloudellisen eriarvoisuuden vähenemiseen, koska
palkkojensa lisäksi työntekijät hyötyvät myös pyhtiön pääomasta yleensä huomattavasti korkeampien eläkkeiden muodossa. Tällaisissa yrityksissä työskentelevät ihmiset ovat
demokraattisempia ja kansalanläheisempiä. Kun otetaan huomioon nämä monet myönteiset tulokset, tämä artikkeli esittää vastakohtaisen kysymyksen: miksi taloudellinen demokratia tässä työntekijöiden omistamissa muodossa ja / tai hallinotoon osallistamisen mahdollistavissa yrityksissä, ei ole ollut Ruotsin poliittisella asialistalla?
Syitä on monia. Meidän olisi itse asiassa pitänyt kokea tällaisten yritysten suorastaan hyökkäävän sisään Ruotsiin, kun otetaan huomioon sen voimakas työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue, mutta maassa on tällaisen kehitykseen kuitenkin kiinnostusta suhteellisen vähän.
Kolme selitystä esitetään: vähäinen kiinnostus yhteisorganisaatioita kohtaan, ammattiyhdistysten merkitys organisaation oppimisessa, vastakkainasettelu kapitalismin ja markkinoiden poliittisen vasemmiston kanssa ja ”palkansaajien varojen” eli palkansaajarahastojen politiikan epäonnistuminen."
Tämä analyysi on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se näyttäisi tarjoavan vahvan hyvinvointivaltion varaan rakentavalle sosialidemokratialle 'toisen tien' eli markkinan ja erityisesti yritystoiminnan demokratisoimisen ja osallistamisen kautta.
