Uusliberalismin ja lobbareiden linnake?

Bill Mitchell, kuuluisa bloggaaja ja Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjä kirjoittaa eurovaaliviikonvaihteen alla syistä, jotka ovat johtaneet uusien poliittisten voimien nousuun ja perinteisen vasemmiston menestymisen heikkenemiseen Euroopassa.

Julkaisen tämän ingressin käännöksenä hänen blogitekstistään sen vuoksi, koska koko euroopan parlamentin vaaleja edeltäneessä keskustelussa sen enempää eurooppalaiset puolueet, heidän kärkiehdokkaansa tai kandidaatiinsa parlamenttiin eivät ole sanallakaan puuttuneet Euroopan Unionin peruskirjojen ja niihin syvästi juurrutetun tahtotilan, "testamentin" suureen merkitykseen uuuden eurooppalaisen poliitttisen arkkitehtuurin syntymisessä.

Ennusteet näyttävät todellakin siltä, että mm. Demokraattien ja Sosialistien ryhmä olisi häviämässä tuntuvasti paikkaluvun jäädessä runsaaseen neljäsosaan koko parlamentin paikkamäärästä. Puheet sosiaalisemmasta Euroopasta ilman syvällisempää analyysia taitaa olla parempi jättää sikseen, koska tällaisilla edustusluvuilla ei mitään suurta muutosta sosiaalisempaan suuntaan ole odotettavissa.
Kuten Bill Mitchell kirjoittaa, nämä oikealla ja vasemmalle poliittisesta keskustasta kasvavat ryhmät on helppo asettaa nartionalistisin ja rasistin syin maalitauluksi. Laaja, eri syistä kumpuava  tyytymättäömyys kanavoituu näihin nationalistisina ja kansallisina pidettyihin ryhmiin, vaikka syyt johtuvat syvemmällä olevasta pelosta elinolosuhteiden ja toimeentulon käymisestä yhä epävarmemmaksi.


Bill Mitchell kirjoittaa:
"Euroopan parlamentin vaalit alkavat tänään ja päättyvät viikonloppuna (23.-26. Toukokuuta). Europe Elects -sivusto tarjoaa päivitettyjä tietoja mielipidemittauksista ja paikkajakoa koskevista  ennusteista, vaikka viime lauantaina Australian liittovaltion vaaleissa tapahtuneiden ennusteiden tuhoisan näyttämisen vuoksi ei pitäisi ottaa ennakkoveikkauksia  liian vakavasti.

On kuitenkin selvää, että ns. populistiset puolueet nousevat perinteisten keskeisten poliittisten liikkeiden kustannuksella (keski-oikealla  ja kesketö vasemmalle). On myös helppo hylätä nämä "kansallismielisyyden" ilmauksena,  joka perustuu etniseen alkuperään ja poissulkeviin piirteisiin ja hylätä näiden liikkeiden laillinen oikeutus. Tämä strategia on kuitenkin epäonnistunut, koska "populistiset" puolueet ovat kehittyneet entistä moni-ilmeisemmiksi ja laajentaneet toimintakenttäänsä laajempaan kriittisyteen mikä a vaikeuttaa niiden liittämistä fasistisiin ideologioihin.

Se, että progressiiviset, erityisesti proeurooppalaiset, eurofiiliset voimat vetoavat edelleen halventavasti  "kansallismielisyyteen" aina, kun joku haluaa poiketa virallisesta Euroopan Unionin linjasta ja kyseenalaistaa sen. Miksi he tukisivat salaseuraa, joka on sisällyttänyt uusliberalismin ja lobbareiden korporatiivisuuden koko lailliseen olemassaoloonsa (perussopimukset). Tämä tahtotila on se syy miksi perinteiset vasemmistopuolueet menestyät näinä päivinä niin huonosti. Esimerkiksi Britannian työväenpuolueen pitäisi olla kevyesti  vuosia edellä Toreja jotka ovat muuttuneet niin kauhistuttaviksi.  Mutta ne eivät ole varmoja menestyksestään, jos yleiset vaalit kutsuttaisiin järejestettäviksi nyt. Syy on se, etteivät he ole ymmärtäneet brittiläisten huolia ja liian monet heidän poliitikoistaan jättäytyvät mielellään erimielisiksi rasismin motivoimina. Brexitin tähänastinen tulos on hyvä tapaustutkimus tästä hulluudesta."

25.5. 2019
Pääjohtaja Olli Rehn: "Euroopan strategiaa on uudistettava"
Suomen Pankin pääkohtaja on käyttänyt äskettäin  pari puheenvuoroa Euroopan Unionin strategian uudistamisesta, EU:n rahapolitiikan keinot eivät näytä toimivan riittävän hyvin. Siksi määrällistä elvytystä ja sen laajentamista jopa yritysten osakkeisiin hän pitää edelleen mahdollisuutena. Strategiasta kuitenkin puuttuu "puolimarxilainen"(Rehnin ilmaisu) valtion ja veroakantavan julkisen sektorin osuus kokonaan.
Rehn näkee Euroopalla kaksi isoa haastetta. Ensiksi sen kilpailukykyä pitäisi pystyä vahvistamaan kestävän kehityksen hengessä. Toiseksi olisi saatava käyntiin taloudellisissa kriiseissä syntyneiden kolhujen vaatima poliittinen jälleenrakennus.

Rehn siteeraa EU:n perustajana pidettyä ranskalaista Jean Monnet’ta, joka sanoi Euroopan kehittyneen vain kriisien kautta.

”Siitä ajatuksesta pitää päästä eroon. Muu maailma ei odota, että Eurooppa saisi asiansa järjestykseen.”


"Rehn ei halunnut perjantaina kertoa täsmällisesti, miten keskuspankin toimintaa pitäisi uudistaa. Sen sijaan asiaa pitäisi selvittää huolellisesti uusimman taloustieteellisen tutkimuksen perustella.
”Tarkastelu tukisi sitä, että EKP:n rahapolitiikka on tehokasta ja uskottavaa myös talouden muuttuneessa ympäristössä”, sanoi pääjohtaja Rehn lehdistötilaisuudessa.
Pääjohtaja Rehn korostaa, että useat tutkimukset viittaavat siihen, että nykyinen hyvin matalien korkojen aikakausi voi osoittautua pitkäaikaiseksi. Sen takia perinteisen korkopolitiikan liikkumatila varsinkin elvyttävään suuntaan jää pienemmäksi kuin mihin ennen finanssikriisiä totuttiin.

Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin analyysia EU:n talousstrategiasta; huolellisesti puhuttua tekstiä, joka rahapoliittisesti pysyttelee tiukasti Euroopan unionin peruskirjojen hengessä: rahaa löytyy määrälliseen elvytykseen pankeille ja yrityksille, jopa yritysten osakkeiden ostoa määrällisen elvytyksen muodossa tässä väläytellään. Ehdotukset ovat kiinteässä yhteydessä peruskirjoihin sidottuun tarjontapolitiikaan, ostovoiman ja kysynnän nouseminen on kuitenkin edelleen vain odotusarvoista eli kun yritykset investoivat oikeisiin kohteisiin, kysyntä nousee automaattisesti. Mutta nouseeko ostovoima?
Jos ja kun Euroopan Unionin strategiaa uudistetaan, tulisi keskustelua laajentaa pelkistä rahapoliittisista keinoista myös finanssipolitiikan suuntaan eli mahdollistaa taloudellisten välineiden käyttö koko sillä periaatteellisella ja teoreettisella alueella johon finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa. Tällöin nousee välttämättä esiin valtion, veroakantavien julkisten yhteisöjen alistettu rooli yhtenä suurena heikkoutena koko EU:n talous- ja rahapolitiikassa. Peruskirjoja itäisi voida avata ja mahdollistaa tasapainoisempi sekatalousmalli kuin tämänhetkinen, yksisiipinen, pelkästään markkinoihin nojautuva lähestymistapa.

Kirjotan tätä juuri kynnyksellä olevien Europarlamentttivaalien alla. Euroopan Unionin periaatteellinen ja erityisesti talous- ja rahapolittinen linja on kytketty tiukasti konsolidoituihin perussopimuksiin (Treaties). Nämä pysyvät ja  kaikkia EU:n poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja ohjaavat, pysyviksi ja muuttumattomiksi tarkoitetut, yksimielisillä päätöksillä aikanaan vahvistetut asiakirjat sulkevat sosialidemokratialle niin tyypillisen ja tärkeän "pohjoismaisen hyvinvointivaltion" mallina ja lähestymistapana kokonaan Euroopan Unionin toimintatapojen ulkopuolelle. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pirstovat, eroa tavoittelevat erialiset ryhmittyvät nostavat kannatustaan Euroopan Unionin jäsenmaissa vanhojen ja perinteisten voimien kokiessa jatkuvia tappioita. Hyvonvointivaltiolle tyypillinen, valtiota ja julkista sektoria dynaamisena voimana käyttävä sosialidemokratia on täten keskeisiltä osiltaan suljettu kokonaan keinovalikoiman ulkopuolelle. Parlamenttiin saa "puolimarxilaisia" (Rehn) voimia valita, mutta niiden poliittisten välineiden käyttö on suljettu kokonaan keinovalikoiman ulkopuolle jo peruskirjoissa.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne käy parastaikaa eduskuntavaaleissa suurimman puolueen mandaatin saaneen puolueen oikeudella hallitusneuvotteluja. Kokonaistuloksesta ei ole vielä tietoa, mutta markkinamalli on poistettu tulevasta sote-ratkaisusta ja uudet rakenteet syntyvät julkisen sektorin päävetovastuun varaan. Kansallisella tasolla sosialidemokratia siis yritttää pitää kiinni hyvinvointivaltion periaatteista ja taistellen Kokoomuksen ja myös Euroopan Unionin peruskirjoihin betonoitua markkinauskoa vastaan. Keskustapuoluekin ehti Sipilän johdolla käydä markkinaliberalismin mutakylvyssä ja yrittää nyt huonosta vaalituloksesta loukkaantuneena säilyttää pokerinaamansa hallitusneuvotteluissa. Ehkä maakuntamalli jonkin verran hyvittää, vaikka Sipilän mallissa sille ei annetukaan mitään subsidiriaalista valtaa esimerkiksi veronkanto-oikeuden muodossa.

Velkaraha on nyt edullista rahaa

Jan Hurri: Velkaraha on nyt edullista rahaa

Olennaista on, miten investoinnit vaikuttavat talouskasvuun. Lisävelka ei ole ongelma, jos velkaisuuden suhdeluvut paranevat. Näin käy, jos talous kasvaa investointien vaikutuksesta enemmän kuin velkamäärä.

Mutta talouspoliittisen järjen käyttö voi taas törmätä yhteen taloussääntöön, joka on teettänyt aiemmillakin hallituksilla hölmöläisten talouspolitiikkaa.

Se kumpuaa EU:n määrittelemistä kansantalouden tilinpidon periaatteista, joiden mukaan valtion kiinteät investoinnit on kirjattava menoiksi sitä mukaa kuin niitä maksetaan eikä koko käyttöajalle jaksottaen.

Esimerkiksi uusi moottori- tai rautatie on käytössä ja vahvistaa talouden kasvuvoimaa toivon mukaan vuosikymmenten ajan, joten olisi täysin perusteltua jaksottaa siitä koituvat kustannuksetkin useamman vuoden ajalle kuin rakennusvuosille.

EU:n taloussäännöt kuitenkin määräävät toisin. Niiden mukaan kulut on kirjattava ja laskettava mukaan alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdelukuihin sitä mukaa kuin niitä on maksettava. Tämän vaatimuksen takia suurhankkeiden kustannukset voivat herkästi törmätä julkisen talouden alijäämärajoituksiin, vaikka kustannusten asiallisella jaksottamisella näin ei kävisi.

Tällaisella perverssillä kirjausperiaatteella Suomeen ei rakennettaisi ainuttakaan sellutehdasta tai muutakaan yksityistä tuotantolaitosta.

Ajan suuret virtaukset

Veikko Räntilä Demokraatin mielipidepalstalla:
Uusliberalismi on tuonut markkinat julkiseen toimintaan. EU-direktiivit ovat tässä olleet keinoina Euroopan unionin alueella. Yhä uusia aloja vaaditaan kilpailutettavaksi, yhtiöitettäväksi. Nykyhallitus pyrkii yhtiöittämään kaiken julkisen toiminnan: koko väyläliikenteen, tiet ja rautatiet. Sosiaali- ja terveyspalvelut pyritään Sote-uudistuksen myötä koko laajuudessaan viemään kansainvälisen sijoitustoiminnan saaliiksi. Tätä viedään eteenpäin täysin riippumatta asiantuntija-arvioista sen suhteen, mitä päätöksistä seuraa tai mitä muualla tiedetään kokemusperäisesti vastaavista asioista.

Ideologinen vimma on kiivasta. Asiakkaan tai käyttäjän sananvalta suljetaan pois. Näin on käynyt vammaispalveluissa kuin myös vanhuspalveluissa lisääntyvästi. Kansalaisaloite hankintalain poissulkemiseksi vammaispalveluista on hyvä hanke tilanteen hallintaan saamiseksi. Valtiota käytetään julkisten palveluiden kilpailuttamisessa pääoman etujen ajamiseen. Meillähän on aikaisemmin yksityistetty täysin luonnollisia monopolialoja, joiden talousoppien mukaan tulisi ehdottomasti olla julkista toimintaa. Näin kävi sähköverkon myynnin osalta, julkisen viestintäverkon ja eräiden muidenkin strategisten toimintaedellytysten osalta. Nämä poliittiset pyrkimykset ovat kansallinen häpeä ja osoitus toimijoiden epäisänmaallisuudesta! Kansainväliset sijoitusyhtiöt lypsävät hyvin ruokittua lehmää. Poliittinen vastapaino tälle liikkeelle vielä odottaa tulemistaan.


Omana kommenttina totean tässä seuraavaa:
Veikko Räntilän analyysi markkinataloudesta ja sitä soveltavasta kapitalismista muistiin omaan toimintalokiin. Tämä meidän on muistettava varsinkin nyt, kun lähestymme Euroopan Unionin parlamenttivaaleja. Mikä on Euroopan Unionin suhde markkinoihin. Euroopan Unionin vuonna 2007 hyväksytty Lissabonin sopimuksen päämääränä on:"Unioni toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintatason vakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen." Suomen osalta tämän sopimuksen ovat allekirjoittaneet pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva.  Myös Europarlamentissa kaikkien poliittisten ryhmien on toimittava konsolidoitujen peruskirjojen hengessä. Se tarkoittaa pyrkimystä erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen. Tekisi mieli kysyä Veikolta: ketä aiot äänestää tulossa olevissa europarlamenttivaleissa?

Toukokuun ensimmäisen päivän painotuksia

Poimintoja vappupuheista vuonna 2019

Tytti Tuppurainen Siikajoella

"Sosialidemokraattien osalta kyse on ainakin seuraavista asioista: eläkkeensaajien toimeentuloa tulee vahvistaa ja vanhuspalvelulakiin on kirjattava 0.7 hoitajamitoitus, subjektiivinen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen on palautettava kaikille lapsille ja koulutukseen on investoitava muun muassa toteuttamalla oppivelvollisuuden laajennus ja maksuton toinen aste. Työmarkkinoiden sopimuskulttuuria on vahvistettava ja työttömien kohtelua on parannettava kumoamalla epäoikeudenmukainen aktiivimalli, Tuppurainen summaa."


Merja Mäkisalo-Ropponen Tohmajärvellä

"Esimerkiksi eläkeläisten köyhyyteen on puututtava konkreettisilla parannuksilla. Inhimillinen yhteiskunta ei voi sivusta seurata ikäihmistensä ahdinkoa. Siksi olemme vaatineet 100 euron tasokorotusta kaikkein pienimpiin eläkkeisiin useamman vuoden ohjelmalla. Pienten eläkkeiden korotuksen lisäksi edellytämme, että kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien indeksitarkistukset tehdään lainsäädännön mukaisesti. Arvioiden mukaan näillä toimilla on mahdollista nostaa yli 50 000 ihmistä köyhyysrajan yläpuolelle ja parantaa satojen tuhansien pienituloisten eläkeläisten arkea.

Toiseksi olemme vaatineet, että vanhustenhoidon palvelut on viimein laitettava kuntoon. Siksi tarvitsemme vanhustenhoitoon 0,7 minimi hoitajamitoituksen. Johdollani puolueessa valmisteltiin uusi ikäpoliittinen ohjelma, jonka otsikkona on: Oikeus oman näköiseen ja hyvään elämään – myös ikääntyneenä. Tämä asiakirja antaa hyvät eväät ikäihmisten palvelujen kehittämiseen."


Tuula Haatainen Kirkkonummella

"Ikäihmisten keskeinen huolenaihe liittyy toimeentuloon.

SDP haluaa parantaa kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavien toimeentuloa. Tavoitteenamme on nostaa alle 1400 euroa ansaitsevien eläkkeitä taloudellisen tilanteen salliessa kaikkiaan sadalla eurolla. Lisäksi indeksijäädytysten on loputtava. Neljässä vuodessa jäädytyksillä on syöty merkittävästi kansaneläkkeen ostovoimaa. Jatkossa indeksikorotukset on tehtävä eläkkeisiin vuosittain. Näissä toimenpiteissä on kyse ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta ja köyhyyden vähentämisestä. Olemme arvioineet, että näillä toimilla voidaan nostaa yli 50 000 eläkeläistä köyhyysrajan yläpuolelle.
---
Julkisuudessa on viime aikoina ollut esillä vaikeasti sairaiden vanhusten kotihoito. Vastenmielisintä on ollut lukea uutisointia, miten yksityinen voitontavoittelu ja ahneus ovat ajaneet vanhusten inhimillisen kohtelun ylitse. Näin ei voi jatkua. Vanhukset ja lapset eivät ole kauppatavaraa!

Tällä hetkellä kotona asuu aivan liian huonokuntoisia ikäihmisiä. Tämä johtuu siitä, että laitoshoitoa on vähennetty liikaa. Me tarvitsemme riittävästi kodinomaisia ympärivuorokautisia hoitopaikkoja sekä muistisairaiden ryhmäkoteja ja palveluasumista. Jokaisella vanhuksella on oikeus turvalliseen arkeen hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti.

Siksi tarvitaan lakiin selkä määräys vähimmäishoitajamitoituksesta ympärivuorokautisessa hoidossa. SDP esittää, että 0,7 vähimmäistaso tulee lakiin."


Erkki Tuomioja Kuusakoskella

"Näkemys työväenliikkeen hiipumisesta seurauksena sen menestyksestä luokkayhteiskunnan hävittämisessä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä päivittäin yhteiskuntaamme ja ympäristöämme tarkkailemalla voimme havaita.

Tänään voimme nähdä miten tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet, miten sivuun syrjäytettyjen ihmisten määrä on lisääntynyt, miten heikommassa asemassa olevien ihmisten tarvitsemia tulonsiirtoja ja palveluja on leikattu ja ajettu alas, ja miten varallisuus maailmanlaajuisesti on keskittynyt niin että kahdeksan (8) rikkainta ihmistä maailmassa omistaa yhtä paljon varallisuutta, kuin koko maapallon asukkaiden köyhempi puolisko eli 3.7 miljardia ihmistä.

Kaikki tämä kertoo sen luokkayhteiskunnan paluusta, jonka toivoimme ja kuvittelimme parhaimmillaan pohjoismaiden kaltaisissa hyvinvointivaltioissa jo hävittäneemme. Siten esimerkiksi pohjoismaita leimannut voimakas sosiaalinen liikkuvuus on jälleen vähentynyt. Yhä useampi suomalainenkin pysyy koko elämänsä ajan siinä sosiaaliryhmässä johon on syntynyt.

Eriarvoisuuden kasvu näkyy monin tavoin, kuten esimerkiksi kansanterveydessä. Pitkään jatkunut terveyserojen kaventuminen on taas kääntynyt niiden kasvuksi niin, että alimpaan sosiaaliryhmään syntyvän miehen elinikäodote on kaksitoista vuotta lyhyempi kuin ylimpään syntyneen.

Tässä ei kyse ole paluusta vanhaan työväenliikkeen synnyttäneeseen luokkayhteiskuntaan, vaan sen uuteen 2.0 versioon, jota voi kutsua luokkayhteiskunnaksi ilman luokkatietoisuutta."



Piritta Rantanen Koskenpäällä

"Eläkeläisten köyhyyteen on puututtava konkreettisilla parannuksilla. Siksi olemme vaatineet mm. sadan euron tasokorotusta kaikkein pienimpiin eläkkeisiin useamman vuoden ohjelmalla. Tavoitteenamme on, että terveyskeskuslääkärin- ja hoitajan vastaanottomaksuista voitaisiin luopua ja jokaisella on oltava oikeus laadukkaaseen hoitoon. Tänä keväänä olemme myös saaneet lukea toinen toistaan järkyttävämpiä uutisia vanhusten hoivalaitoksista ja niissä ilmenneistä laiminlyönneistä, on arvovalinta, että bisnes ei ohita ihmisoikeutta!

Hyvät ystävät,

Me sosialidemokraatit haluamme turvata vanhuksille hyvän ja turvallisen hoidon myös silloin, kun omat voimavarat eivät riitä!

Suomalainen erikoissairaanhoito on maailmallakin arvostettua ja tuotamme huipputuloksia pienin kustannuksin. Palveluntarve tulee kuitenkin kasvamaan ja sote-palveluiden uudistaminen on välttämätöntä. Haasteena on, että samaan aikaan kun väestö ikääntyy ja palveluntarve kasvaa myös sote-alan ammattilaiset ikääntyvät ja jäävät eläkkeelle. Terveydenhuoltoalalla vuosia vellonut myllerrys on myös vähentänyt kiinnostusta hoitoalan töihin. Tarvitsemme hoitotyön arvostuksen palautusta, työolojen kehittämistä ja riittävää palkkaa myös näistä töistä."

Nina Malm Simpeleellä

"Eläkeläisten köyhyys oli teema, johon vaalikentällä törmäsi useasti. SDP on ollut tästä ajan hermolla jo ohjelmatyötä tehdessään, ja meidän ratkaisumme on 100 euron tasokorotus kaikkein pienimpiin eläkkeisiin. Me emme halua seurata sivusta ikäihmisten ahdinkoa. Lisäksi olemme vaatineet 0,7 hoitajamitoituksen kirjattavaksi lakiin. Markkinat eivät ole pystyneet ilman velvoittavaa lainsäädäntöä hoitamaan asiaa niin, että hoitajilla olisi jokaiselle vanhukselle riittävästi aikaa tai, että valvonta olisi riittävää. Tämän takia hoitajamitoituksesta on sädettävä laissa."


Antti Rinne Helsingissä

"Mitä vähemmän eriarvoisuutta, sitä parempi ja menestyvämpi yhteiskunta. Tästä Suomi ja muut pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat eläviä esimerkkejä.

Yksi eriarvoisuuden räikeimmistä osoituksista on pitkän työuran tehneiden suomalaisten köyhyys. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että vuonna 2019 – Suomen ollessa yksi maailman rikkaimmista valtioista – maamme rakentaneet ihmiset joutuvat miettimään, ostavatko he ruokaa vai lääkkeitä. Sivistyneeseen valtioon ja hyvinvointivaltioon ei kuulu se, että pitkän työuran ja maamme rakentaneet ihmiset joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa.

Kyse on vanhemmistamme ja isovanhemmistamme.

Selitysten ja tekosyiden aika on kerta kaikkiaan nyt ohi.

Eläkeläisten köyhyyteen on viimein puututtava konkreettisilla parannuksilla. Inhimillinen yhteiskunta ei voi sivusta seurata ikäihmistensä ahdinkoa. Siksi olemme vaatineet 100 euron tasokorotusta alle 1400 euron eläkkeisiin useamman vuoden ohjelmalla. Asiantuntijoiden mukaan tämä yksittäinen esitys nostaa 55 000 eläkeläistä pois köyhyydestä.

Toinen luottamusta lisäävä parannus on se, että vanhustenhoidon palvelut laitetaan viimein kuntoon. Vanhusten hoivapalveluissa selville tulleet törkeydet ovat saaneet monet ikäihmiset jopa pelkäämään vanhenemista."

Eveliina Heinäluoma Lohjalla

"Myös ikäihmisten turvaa pitää vahvistaa. Tarvitsemme vanhustenhoitoon 0,7 hoitajamitoituksen.”

Antti Lindman Tikkurilassa

"Suomen sivistyksen mitta on, miten huolehdimme heistä, jotka tämän maan ovat meille rakentaneet. Ikäihmisten hoivan epäkohtien korjaaminen on arvovalinta. Riittävä hoitajien määrä on kirjattava lakiin ja kotihoitoon tarvitaan lisää aikaa ja ihmisiä.

Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja inhimilliseen ikääntymiseen ja siksi pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa on parannettava. Hallitusohjelmaan on kirjattava suuntaviivat tälle tavoitteelle."

Espanjan tilanteesta

Seppo Tuovinen on kirjoittanut mielenkiintoista, pintaa syvemmälle yltävää analyysia Ranskan ja erityisesti Espanjan ja sen Sosialistipuolueen tilanteesta. Kuten otsikko kertoo, kulisseissa on käyty ja käydään  keskustelua ja muunkinlaista vääntöä espanjalaisen ja eurooppalaisen sosialidemokratian tilasta ja suunnasta.

Seppo Tuovinen:
Takinkääntäjät

Olen tuntenut suurta epäluuloa takinkääntäjiä kohtaan. Emmanuel Macron on sellainen. Olen havainnut, että kyseiselle herralle, joka tosin nyt on Ranskan presidentti on kolme asiaa ollut tärkeitä ja ylitse muiden: 1) Raha 2) Valta 3 Macciavelli ( Macronhan on Maciavellistä tehnyt opinnäytteensä yliopistossa ja paljon rahaa ykstyisessä liikepankissa). Aika hyviä yhdistelmiä, jos niitä oikein käyttää omaksi hyödykseen politiikassa. En tiedä, mitä näillä "arvoilla" on sosialidemokratian kanssa tekemistä.

Joku polittinen tarkkailija kirjoitti, ettei Macronilla ollut presidentinvaaleissa kiinteää ohjelmaa, vaan hän otti sekalaisen joukon "arvoja" sekä oikeistolta että sosialisteilta. Niillä ja sopivilla mielikuvilla voitettiin presidentinvaalit. Tietenkin Macron oli parempi valinta kuin Le Pen. Macron on machiavellinsa lukenut: Hajoita ja hallitse. Hän on hajoittanut aika perusteellisesti oman vanhan puolueensa sosialistit. Macronin leiriin on lähtenyt muistaakseni 27 kansanedustajaa sosialisteista. Kato on käynyt myös keskustaoikeistossa. Sieltäkin on siirtynyt Macronin leiriin väkeä - nimekästäkin. Arvailuksi jää mihin saakka Macronin ”lumo” parlamenttivaaleissa ja niiden jälkeisessä politiikassa kantaa.

Kanadan Justin Trudeau on taas alunperin liberaalidemokraatti - siis puhdas porvari  suomeksi sanottuna. Näyttää siltä, että osa meidänkin sd-nuorisosta seurailee heitä ( Macronia ja Trudeauta) mieluummin kuin esim. Jeremy Corbynia tai Berrnie Sandersia. Rapakon takainen ja Englannin nuoriso tuntuu kannattavan enemmän demokraattista sosialismia kuin sd-nuoriso Suomessa, joka ei edes tiedä, mitä se oikeistaan demokraattinen tai bernsteinilainen sosialismi tarkoittavat. Muistamme varmasti Mauno Koiviston ja mitä tapahtui. kun hän ilmoitti olevansa "bernsteinilainen sosialisti". Siinä kävi niin, että kirjakaupoista myytiin Bernsteinia koskevat kirjat loppuun. Piti ottaa uusintapainoksia.

Laitan tähän vielä, mitä Espanjan sosialistipuolueessa ( PSOE) on tapahtunut ja kenties tapahtuu jatkossa:

Espanjan sosialistipuolue PSOE valmistautui pahoin jakaantuneena ja riitaisana toukokuun puolueäänestykseen. Nyt kesäkuun 17. ja 18. on edessä puoluekonferenssi. Kokouksessa haetaan uutta poliittista ja aatteellista linjaa ja sen toteuttajaksi pääsihteeriä, jotta PSOE voisi nousta johtavaksi voimaksi Espanjassa.
Selkeä jakaantuminen puolueessa tapahtui viime joulun alla, kun puolue päätti äänestäen antaa tukensa oikeistopuolueen PP:n Mariano Rajoyn vähemmistöhallitukselle pitkän hallituskriisin ja pattitilanteen väsyttämänä. PSOEn pääsihteeri Pedro Sánchez luopui äänestyspäätöksen 139-96 vähemmistöön jäätyään paikastaan.
Jälkeenpäin Sánchez on lehdistössä El Paisissa ja El Mundossa pitänyt pahimpana virheenään viime vaalien jälkeen sitä, että veti – osittain puolueen johtokollektiivinkin toimesta, liian tiukkaa linjaa yhteishallituksen muodostamiseksi Podemoksen ja Ciudadanoksen kanssa. Hän koki myös yllättyneensä, ettei yhteisiä säveliä  löytynyt riittävästi.
Välittömästi puoluetta hajottaneen äänestyksen jälkeen Andalucian ja alueen sosialistijohtaja ja tahtonainen Susana Diaz ilmoittautui pääsihteerikisaan. Kampanjajulistus lienee hänelle tyypillisen vaatimaton: ” Olen paras puolueelleni ja maalleni.”
Ilmeisesti puolueen vt. johto (gestora) Javier Fernández oli jo alkuunsa tukemassa tätä ulostuloa. Parin kuukauden sisällä Susana Diaz on saanut tuekseen entiset pääsihteerit ja – pääministerit Felipe Gonzalezin ja José Zapateron.
Meni vain kolme päivää tästä, kun ennen vuodenvaihdetta kokoontui 70 maan keskeistä sosialistijohtajaa pyytämään Pedro Sánchezia asettumaan ehdolle puhtaalta pöydältä. Puoluehallitus oli jo ennättänyt käynnistää tulevaa puoluekokousta varten PSOEn poliittisen 2020 asiakirjan valmistelun. Tätä työtä on johtanut vt. johtaja Javier Fernández.
Sánchez ei ole jäänyt odottelemaan puolueen asiakirjan valmistumista, vaan käynnisti kovan tason asiantuntijoillaan oman, jäsenkunnalla joukkoistetun strategisen poliittisen ohjelmatyön laatimisen.
Tämä 33-sivuinen ohjelma pitää sisällään sekä arvoihin että liikkeen historiaan tukeutuvan periaateohjelmatason, Espanjan yhteiskunnallisen ja globaalin sekä nykykapitalismin analyysin ja vielä strategisen toiminnan suuntaviivat. Tämä muistuttaa tosin pienemmässä mittakaavassa SDP:n tilannetta ennen Lahden puoluekokousta, jossa taisteltiin SDP:n periaateohjelman suunnasta. Meillähän olivat vastakkain puoluehallituksen  ja Tampere-ryhmän esitykset, joista viime mainittu ei kuitenkaan levinnyt kentälle tarvittavassa laajuudessa, jotta puolueen periaatteista ja linjasta olisi voitu käydä kattavaa ja ohjelmia vertailevaa keskustelua. Periaateohjelmahan kääntyi Lahdessa lopulta ns. Suuntaohjelmaksi.
No takaisin PSOEn tilanteeseen. Pedro Sanchezin ohjelma-asiakirjan kannessa lukee rohkeasti: ”Olemme sosialisteja – Uuden sosialidemokratian puolesta”. El Pais haastatteli jokin aika sitten yhtä ohjelman talousosion taustakirjoittajaa professori Manuel Escuderoa, joka rauhoitteli niitä, jotka ovat pitäneet ohjelmaa liian punaisena ja radikaalina jopa PSOE:n ”podemoslaistamisena”, että se on vain reformistinen – uudistava.
Escudero kritisoi PSOEn virallista 2020 asiakirjaa köyhäksi ja jäämisestä nostalgiaan hyvinvointivaltion kriisissä. Hänen mielestään on edettävä uuteen ideologiseen, poliittiseen ja strategiseen analyysiin. Erot tai yhtenevyydet Podemosin kanssa eivät saa estää edistyksellisen vasemmistorintaman synnyttämistä oikeistoa ja populistista oikeistoa vastaan. Kaksipuolueinen PP/PSOE vallankäyttö on tullut tiensä päähän.
Aivan samoin kuin Euroopan muissa sosialistisissa puolueissa kuten Englannissa ja Saksassa, niin myös Espanjassa oltaisiin Sánchesin johdolla palaamassa juurille vasemmistolaisempaan politiikkaan ja tiiviimpään yhteistyöhön ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
El Mundo kirjoittaa vallitsevasta käsityksestä, että niin PP:n Mariano Rajoyn kuin PSOEn johtajan Javier Fernándezin mielestä kuka tahansa muu on parempi puolueen pääsihteeriksi kuin Pedro Sánchez. Podemoksellakaan ei puoluetaktisista syistä ole mitään Susana Diazin valintaa vastaan.
Liekö poliittista taktikointia ja pelitilan hyödyntämistä, että kolmanneksi kandidaatiksi pääsihteerikilpaan ilmoittautui Sánchezin läheinen yhteistyökumppani ja ystävä Patxi López. Ennen pääsihteerivaalia ennakoitiin, että suorassa jäsenvaalissa ei välttämättä kukaan saa suoraan yksinkertaista enemmistöä. Toisin kuitenkin kävi. Nyt tiedämme, että Pedro Sanchez voitti pääsihteerijäsenvaalin suoraan ensimmäisellä kierroksella saaden niukasti yli 50 % äänistä. Vanhan eliitin tukema Susan Diaz jäi vajaaseen 40 prosenttiin ja Lopez, n. 9%. Nyt on nähtävissä se, jos Sanchez puoluekonferenssissa tässä kuussa valitaan pääsihteeriksi  kuten uskotaan, että PSOE tulee vetämään tukensa pois PP:n Rajoyn johtamalta hallitukselta. On hyvin todennäköistä, että joudutaan uusiin vaaleihin. Pedro Sanchez, joka on taloustieteilijä hakee uutta keynesiläistyyppistä talous- ja hallitusohjelmaa, joka olisi enempi myös sosialidemokraattinen.
Espanjalaisille tarjotaan hallituspohjaksi Sanchezin johdolla PSOEn, Ciudadanoksen ja Podemoksen muodostamaa pohjaa. Naapurimaassa Portugalissa tämän tyyppinen hallituspohja pari vuotta sitten syntyikin..Toivottavasti ohjelmapapereiden pohjalta aate- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu ei jää kokonaan henkilöpolitiikan ja hallitusspekulaatioiden jalkoihin. Tässä hieman näkökulmia siihen, millaisessa turbulenssissa kansainvälinen sosialidemokraattinen liike eri maissa on. Englannin, Ranskan ja Saksan tilanteet ovat vielä oma lukunsa. Britannian vaalit ovat ovella ja jo vajaan viikon päässä. Saa nähdä miten Labourin siellä käy. Enpä lähde veikkaamaan.

T. Seppo

Bill Mitchell - moderni rahapolitiikka

Bill Mitchell - moderni rahapolitiikka

Julkaisen tällä sivulla muutamia tärkeiksi havaitsemiani Bill Mitchellin blogikäännöksiä. Ne perustuvat makrotaloudelliseen Modernin Monetaristisen Teorian pohjalta kasvaviin analyyseihin. Jussi Ahokas ja Lauri Holappa ovat kirjassaan "Raha ja talous - irti kurjistavasta talouspolitiikasta (Like 2014) " luokitelleet Bill Mitchellin analyysin keynesiläiseen liberaaliin talousajatteluun kuuluvaksi. Joka tapauksessa hänen analyysinsä edustavat mitä tiukinta ja erinomaisesti perusteltua konservatiivisen ja uusliberaalin talous- ja rahateorian kritiikkiä - ja samalla vaihtoehtoa. 

Ensimmäinen näistä koskee Iso-Britannian konservatiivisen hallituksen austeristista politiikkaa. Kirjoitus ilmestyy kahtena osana, ensimmäinen osan käännös on täällä luettavissa.

3.5. 2019
Iso-Britannian tilannetta avaavan blogikirjoituksen toinen osa ilmestyi tänään. Tässä linkki tähän suhteellisen laajaan ja syvällekäyvään analyysiin brittiläisestä politiilasta ja sen seurauksista...