Jan Hurri: Velkaraha on nyt edullista rahaa
Olennaista on, miten investoinnit vaikuttavat talouskasvuun. Lisävelka ei ole ongelma, jos velkaisuuden suhdeluvut paranevat. Näin käy, jos talous kasvaa investointien vaikutuksesta enemmän kuin velkamäärä.
Mutta talouspoliittisen järjen käyttö voi taas törmätä yhteen taloussääntöön, joka on teettänyt aiemmillakin hallituksilla hölmöläisten talouspolitiikkaa.
Se kumpuaa EU:n määrittelemistä kansantalouden tilinpidon periaatteista, joiden mukaan valtion kiinteät investoinnit on kirjattava menoiksi sitä mukaa kuin niitä maksetaan eikä koko käyttöajalle jaksottaen.
Esimerkiksi uusi moottori- tai rautatie on käytössä ja vahvistaa talouden kasvuvoimaa toivon mukaan vuosikymmenten ajan, joten olisi täysin perusteltua jaksottaa siitä koituvat kustannuksetkin useamman vuoden ajalle kuin rakennusvuosille.
EU:n taloussäännöt kuitenkin määräävät toisin. Niiden mukaan kulut on kirjattava ja laskettava mukaan alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdelukuihin sitä mukaa kuin niitä on maksettava. Tämän vaatimuksen takia suurhankkeiden kustannukset voivat herkästi törmätä julkisen talouden alijäämärajoituksiin, vaikka kustannusten asiallisella jaksottamisella näin ei kävisi.
Tällaisella perverssillä kirjausperiaatteella Suomeen ei rakennettaisi ainuttakaan sellutehdasta tai muutakaan yksityistä tuotantolaitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti