Seppo Tuovinen on kirjoittanut mielenkiintoista, pintaa syvemmälle yltävää analyysia Ranskan ja erityisesti Espanjan ja sen Sosialistipuolueen tilanteesta. Kuten otsikko kertoo, kulisseissa on käyty ja käydään keskustelua ja muunkinlaista vääntöä espanjalaisen ja eurooppalaisen sosialidemokratian tilasta ja suunnasta.
Seppo Tuovinen:
Takinkääntäjät
Olen tuntenut suurta epäluuloa takinkääntäjiä kohtaan. Emmanuel Macron on sellainen. Olen havainnut, että kyseiselle herralle, joka tosin nyt on Ranskan presidentti on kolme asiaa ollut tärkeitä ja ylitse muiden: 1) Raha 2) Valta 3 Macciavelli ( Macronhan on Maciavellistä tehnyt opinnäytteensä yliopistossa ja paljon rahaa ykstyisessä liikepankissa). Aika hyviä yhdistelmiä, jos niitä oikein käyttää omaksi hyödykseen politiikassa. En tiedä, mitä näillä "arvoilla" on sosialidemokratian kanssa tekemistä.
Joku polittinen tarkkailija kirjoitti, ettei Macronilla ollut presidentinvaaleissa kiinteää ohjelmaa, vaan hän otti sekalaisen joukon "arvoja" sekä oikeistolta että sosialisteilta. Niillä ja sopivilla mielikuvilla voitettiin presidentinvaalit. Tietenkin Macron oli parempi valinta kuin Le Pen. Macron on machiavellinsa lukenut: Hajoita ja hallitse. Hän on hajoittanut aika perusteellisesti oman vanhan puolueensa sosialistit. Macronin leiriin on lähtenyt muistaakseni 27 kansanedustajaa sosialisteista. Kato on käynyt myös keskustaoikeistossa. Sieltäkin on siirtynyt Macronin leiriin väkeä - nimekästäkin. Arvailuksi jää mihin saakka Macronin ”lumo” parlamenttivaaleissa ja niiden jälkeisessä politiikassa kantaa.
Kanadan Justin Trudeau on taas alunperin liberaalidemokraatti - siis puhdas porvari suomeksi sanottuna. Näyttää siltä, että osa meidänkin sd-nuorisosta seurailee heitä ( Macronia ja Trudeauta) mieluummin kuin esim. Jeremy Corbynia tai Berrnie Sandersia. Rapakon takainen ja Englannin nuoriso tuntuu kannattavan enemmän demokraattista sosialismia kuin sd-nuoriso Suomessa, joka ei edes tiedä, mitä se oikeistaan demokraattinen tai bernsteinilainen sosialismi tarkoittavat. Muistamme varmasti Mauno Koiviston ja mitä tapahtui. kun hän ilmoitti olevansa "bernsteinilainen sosialisti". Siinä kävi niin, että kirjakaupoista myytiin Bernsteinia koskevat kirjat loppuun. Piti ottaa uusintapainoksia.
Laitan tähän vielä, mitä Espanjan sosialistipuolueessa ( PSOE) on tapahtunut ja kenties tapahtuu jatkossa:
Espanjan sosialistipuolue PSOE valmistautui pahoin jakaantuneena ja riitaisana toukokuun puolueäänestykseen. Nyt kesäkuun 17. ja 18. on edessä puoluekonferenssi. Kokouksessa haetaan uutta poliittista ja aatteellista linjaa ja sen toteuttajaksi pääsihteeriä, jotta PSOE voisi nousta johtavaksi voimaksi Espanjassa.
Selkeä jakaantuminen puolueessa tapahtui viime joulun alla, kun puolue päätti äänestäen antaa tukensa oikeistopuolueen PP:n Mariano Rajoyn vähemmistöhallitukselle pitkän hallituskriisin ja pattitilanteen väsyttämänä. PSOEn pääsihteeri Pedro Sánchez luopui äänestyspäätöksen 139-96 vähemmistöön jäätyään paikastaan.
Jälkeenpäin Sánchez on lehdistössä El Paisissa ja El Mundossa pitänyt pahimpana virheenään viime vaalien jälkeen sitä, että veti – osittain puolueen johtokollektiivinkin toimesta, liian tiukkaa linjaa yhteishallituksen muodostamiseksi Podemoksen ja Ciudadanoksen kanssa. Hän koki myös yllättyneensä, ettei yhteisiä säveliä löytynyt riittävästi.
Välittömästi puoluetta hajottaneen äänestyksen jälkeen Andalucian ja alueen sosialistijohtaja ja tahtonainen Susana Diaz ilmoittautui pääsihteerikisaan. Kampanjajulistus lienee hänelle tyypillisen vaatimaton: ” Olen paras puolueelleni ja maalleni.”
Ilmeisesti puolueen vt. johto (gestora) Javier Fernández oli jo alkuunsa tukemassa tätä ulostuloa. Parin kuukauden sisällä Susana Diaz on saanut tuekseen entiset pääsihteerit ja – pääministerit Felipe Gonzalezin ja José Zapateron.
Meni vain kolme päivää tästä, kun ennen vuodenvaihdetta kokoontui 70 maan keskeistä sosialistijohtajaa pyytämään Pedro Sánchezia asettumaan ehdolle puhtaalta pöydältä. Puoluehallitus oli jo ennättänyt käynnistää tulevaa puoluekokousta varten PSOEn poliittisen 2020 asiakirjan valmistelun. Tätä työtä on johtanut vt. johtaja Javier Fernández.
Sánchez ei ole jäänyt odottelemaan puolueen asiakirjan valmistumista, vaan käynnisti kovan tason asiantuntijoillaan oman, jäsenkunnalla joukkoistetun strategisen poliittisen ohjelmatyön laatimisen.
Tämä 33-sivuinen ohjelma pitää sisällään sekä arvoihin että liikkeen historiaan tukeutuvan periaateohjelmatason, Espanjan yhteiskunnallisen ja globaalin sekä nykykapitalismin analyysin ja vielä strategisen toiminnan suuntaviivat. Tämä muistuttaa tosin pienemmässä mittakaavassa SDP:n tilannetta ennen Lahden puoluekokousta, jossa taisteltiin SDP:n periaateohjelman suunnasta. Meillähän olivat vastakkain puoluehallituksen ja Tampere-ryhmän esitykset, joista viime mainittu ei kuitenkaan levinnyt kentälle tarvittavassa laajuudessa, jotta puolueen periaatteista ja linjasta olisi voitu käydä kattavaa ja ohjelmia vertailevaa keskustelua. Periaateohjelmahan kääntyi Lahdessa lopulta ns. Suuntaohjelmaksi.
No takaisin PSOEn tilanteeseen. Pedro Sanchezin ohjelma-asiakirjan kannessa lukee rohkeasti: ”Olemme sosialisteja – Uuden sosialidemokratian puolesta”. El Pais haastatteli jokin aika sitten yhtä ohjelman talousosion taustakirjoittajaa professori Manuel Escuderoa, joka rauhoitteli niitä, jotka ovat pitäneet ohjelmaa liian punaisena ja radikaalina jopa PSOE:n ”podemoslaistamisena”, että se on vain reformistinen – uudistava.
Escudero kritisoi PSOEn virallista 2020 asiakirjaa köyhäksi ja jäämisestä nostalgiaan hyvinvointivaltion kriisissä. Hänen mielestään on edettävä uuteen ideologiseen, poliittiseen ja strategiseen analyysiin. Erot tai yhtenevyydet Podemosin kanssa eivät saa estää edistyksellisen vasemmistorintaman synnyttämistä oikeistoa ja populistista oikeistoa vastaan. Kaksipuolueinen PP/PSOE vallankäyttö on tullut tiensä päähän.
Aivan samoin kuin Euroopan muissa sosialistisissa puolueissa kuten Englannissa ja Saksassa, niin myös Espanjassa oltaisiin Sánchesin johdolla palaamassa juurille vasemmistolaisempaan politiikkaan ja tiiviimpään yhteistyöhön ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
El Mundo kirjoittaa vallitsevasta käsityksestä, että niin PP:n Mariano Rajoyn kuin PSOEn johtajan Javier Fernándezin mielestä kuka tahansa muu on parempi puolueen pääsihteeriksi kuin Pedro Sánchez. Podemoksellakaan ei puoluetaktisista syistä ole mitään Susana Diazin valintaa vastaan.
Liekö poliittista taktikointia ja pelitilan hyödyntämistä, että kolmanneksi kandidaatiksi pääsihteerikilpaan ilmoittautui Sánchezin läheinen yhteistyökumppani ja ystävä Patxi López. Ennen pääsihteerivaalia ennakoitiin, että suorassa jäsenvaalissa ei välttämättä kukaan saa suoraan yksinkertaista enemmistöä. Toisin kuitenkin kävi. Nyt tiedämme, että Pedro Sanchez voitti pääsihteerijäsenvaalin suoraan ensimmäisellä kierroksella saaden niukasti yli 50 % äänistä. Vanhan eliitin tukema Susan Diaz jäi vajaaseen 40 prosenttiin ja Lopez, n. 9%. Nyt on nähtävissä se, jos Sanchez puoluekonferenssissa tässä kuussa valitaan pääsihteeriksi kuten uskotaan, että PSOE tulee vetämään tukensa pois PP:n Rajoyn johtamalta hallitukselta. On hyvin todennäköistä, että joudutaan uusiin vaaleihin. Pedro Sanchez, joka on taloustieteilijä hakee uutta keynesiläistyyppistä talous- ja hallitusohjelmaa, joka olisi enempi myös sosialidemokraattinen.
Espanjalaisille tarjotaan hallituspohjaksi Sanchezin johdolla PSOEn, Ciudadanoksen ja Podemoksen muodostamaa pohjaa. Naapurimaassa Portugalissa tämän tyyppinen hallituspohja pari vuotta sitten syntyikin..Toivottavasti ohjelmapapereiden pohjalta aate- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu ei jää kokonaan henkilöpolitiikan ja hallitusspekulaatioiden jalkoihin. Tässä hieman näkökulmia siihen, millaisessa turbulenssissa kansainvälinen sosialidemokraattinen liike eri maissa on. Englannin, Ranskan ja Saksan tilanteet ovat vielä oma lukunsa. Britannian vaalit ovat ovella ja jo vajaan viikon päässä. Saa nähdä miten Labourin siellä käy. Enpä lähde veikkaamaan.
T. Seppo
Seppo Tuovinen:
Takinkääntäjät
Olen tuntenut suurta epäluuloa takinkääntäjiä kohtaan. Emmanuel Macron on sellainen. Olen havainnut, että kyseiselle herralle, joka tosin nyt on Ranskan presidentti on kolme asiaa ollut tärkeitä ja ylitse muiden: 1) Raha 2) Valta 3 Macciavelli ( Macronhan on Maciavellistä tehnyt opinnäytteensä yliopistossa ja paljon rahaa ykstyisessä liikepankissa). Aika hyviä yhdistelmiä, jos niitä oikein käyttää omaksi hyödykseen politiikassa. En tiedä, mitä näillä "arvoilla" on sosialidemokratian kanssa tekemistä.
Joku polittinen tarkkailija kirjoitti, ettei Macronilla ollut presidentinvaaleissa kiinteää ohjelmaa, vaan hän otti sekalaisen joukon "arvoja" sekä oikeistolta että sosialisteilta. Niillä ja sopivilla mielikuvilla voitettiin presidentinvaalit. Tietenkin Macron oli parempi valinta kuin Le Pen. Macron on machiavellinsa lukenut: Hajoita ja hallitse. Hän on hajoittanut aika perusteellisesti oman vanhan puolueensa sosialistit. Macronin leiriin on lähtenyt muistaakseni 27 kansanedustajaa sosialisteista. Kato on käynyt myös keskustaoikeistossa. Sieltäkin on siirtynyt Macronin leiriin väkeä - nimekästäkin. Arvailuksi jää mihin saakka Macronin ”lumo” parlamenttivaaleissa ja niiden jälkeisessä politiikassa kantaa.
Kanadan Justin Trudeau on taas alunperin liberaalidemokraatti - siis puhdas porvari suomeksi sanottuna. Näyttää siltä, että osa meidänkin sd-nuorisosta seurailee heitä ( Macronia ja Trudeauta) mieluummin kuin esim. Jeremy Corbynia tai Berrnie Sandersia. Rapakon takainen ja Englannin nuoriso tuntuu kannattavan enemmän demokraattista sosialismia kuin sd-nuoriso Suomessa, joka ei edes tiedä, mitä se oikeistaan demokraattinen tai bernsteinilainen sosialismi tarkoittavat. Muistamme varmasti Mauno Koiviston ja mitä tapahtui. kun hän ilmoitti olevansa "bernsteinilainen sosialisti". Siinä kävi niin, että kirjakaupoista myytiin Bernsteinia koskevat kirjat loppuun. Piti ottaa uusintapainoksia.
Laitan tähän vielä, mitä Espanjan sosialistipuolueessa ( PSOE) on tapahtunut ja kenties tapahtuu jatkossa:
Espanjan sosialistipuolue PSOE valmistautui pahoin jakaantuneena ja riitaisana toukokuun puolueäänestykseen. Nyt kesäkuun 17. ja 18. on edessä puoluekonferenssi. Kokouksessa haetaan uutta poliittista ja aatteellista linjaa ja sen toteuttajaksi pääsihteeriä, jotta PSOE voisi nousta johtavaksi voimaksi Espanjassa.
Selkeä jakaantuminen puolueessa tapahtui viime joulun alla, kun puolue päätti äänestäen antaa tukensa oikeistopuolueen PP:n Mariano Rajoyn vähemmistöhallitukselle pitkän hallituskriisin ja pattitilanteen väsyttämänä. PSOEn pääsihteeri Pedro Sánchez luopui äänestyspäätöksen 139-96 vähemmistöön jäätyään paikastaan.
Jälkeenpäin Sánchez on lehdistössä El Paisissa ja El Mundossa pitänyt pahimpana virheenään viime vaalien jälkeen sitä, että veti – osittain puolueen johtokollektiivinkin toimesta, liian tiukkaa linjaa yhteishallituksen muodostamiseksi Podemoksen ja Ciudadanoksen kanssa. Hän koki myös yllättyneensä, ettei yhteisiä säveliä löytynyt riittävästi.
Välittömästi puoluetta hajottaneen äänestyksen jälkeen Andalucian ja alueen sosialistijohtaja ja tahtonainen Susana Diaz ilmoittautui pääsihteerikisaan. Kampanjajulistus lienee hänelle tyypillisen vaatimaton: ” Olen paras puolueelleni ja maalleni.”
Ilmeisesti puolueen vt. johto (gestora) Javier Fernández oli jo alkuunsa tukemassa tätä ulostuloa. Parin kuukauden sisällä Susana Diaz on saanut tuekseen entiset pääsihteerit ja – pääministerit Felipe Gonzalezin ja José Zapateron.
Meni vain kolme päivää tästä, kun ennen vuodenvaihdetta kokoontui 70 maan keskeistä sosialistijohtajaa pyytämään Pedro Sánchezia asettumaan ehdolle puhtaalta pöydältä. Puoluehallitus oli jo ennättänyt käynnistää tulevaa puoluekokousta varten PSOEn poliittisen 2020 asiakirjan valmistelun. Tätä työtä on johtanut vt. johtaja Javier Fernández.
Sánchez ei ole jäänyt odottelemaan puolueen asiakirjan valmistumista, vaan käynnisti kovan tason asiantuntijoillaan oman, jäsenkunnalla joukkoistetun strategisen poliittisen ohjelmatyön laatimisen.
Tämä 33-sivuinen ohjelma pitää sisällään sekä arvoihin että liikkeen historiaan tukeutuvan periaateohjelmatason, Espanjan yhteiskunnallisen ja globaalin sekä nykykapitalismin analyysin ja vielä strategisen toiminnan suuntaviivat. Tämä muistuttaa tosin pienemmässä mittakaavassa SDP:n tilannetta ennen Lahden puoluekokousta, jossa taisteltiin SDP:n periaateohjelman suunnasta. Meillähän olivat vastakkain puoluehallituksen ja Tampere-ryhmän esitykset, joista viime mainittu ei kuitenkaan levinnyt kentälle tarvittavassa laajuudessa, jotta puolueen periaatteista ja linjasta olisi voitu käydä kattavaa ja ohjelmia vertailevaa keskustelua. Periaateohjelmahan kääntyi Lahdessa lopulta ns. Suuntaohjelmaksi.
No takaisin PSOEn tilanteeseen. Pedro Sanchezin ohjelma-asiakirjan kannessa lukee rohkeasti: ”Olemme sosialisteja – Uuden sosialidemokratian puolesta”. El Pais haastatteli jokin aika sitten yhtä ohjelman talousosion taustakirjoittajaa professori Manuel Escuderoa, joka rauhoitteli niitä, jotka ovat pitäneet ohjelmaa liian punaisena ja radikaalina jopa PSOE:n ”podemoslaistamisena”, että se on vain reformistinen – uudistava.
Escudero kritisoi PSOEn virallista 2020 asiakirjaa köyhäksi ja jäämisestä nostalgiaan hyvinvointivaltion kriisissä. Hänen mielestään on edettävä uuteen ideologiseen, poliittiseen ja strategiseen analyysiin. Erot tai yhtenevyydet Podemosin kanssa eivät saa estää edistyksellisen vasemmistorintaman synnyttämistä oikeistoa ja populistista oikeistoa vastaan. Kaksipuolueinen PP/PSOE vallankäyttö on tullut tiensä päähän.
Aivan samoin kuin Euroopan muissa sosialistisissa puolueissa kuten Englannissa ja Saksassa, niin myös Espanjassa oltaisiin Sánchesin johdolla palaamassa juurille vasemmistolaisempaan politiikkaan ja tiiviimpään yhteistyöhön ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
El Mundo kirjoittaa vallitsevasta käsityksestä, että niin PP:n Mariano Rajoyn kuin PSOEn johtajan Javier Fernándezin mielestä kuka tahansa muu on parempi puolueen pääsihteeriksi kuin Pedro Sánchez. Podemoksellakaan ei puoluetaktisista syistä ole mitään Susana Diazin valintaa vastaan.
Liekö poliittista taktikointia ja pelitilan hyödyntämistä, että kolmanneksi kandidaatiksi pääsihteerikilpaan ilmoittautui Sánchezin läheinen yhteistyökumppani ja ystävä Patxi López. Ennen pääsihteerivaalia ennakoitiin, että suorassa jäsenvaalissa ei välttämättä kukaan saa suoraan yksinkertaista enemmistöä. Toisin kuitenkin kävi. Nyt tiedämme, että Pedro Sanchez voitti pääsihteerijäsenvaalin suoraan ensimmäisellä kierroksella saaden niukasti yli 50 % äänistä. Vanhan eliitin tukema Susan Diaz jäi vajaaseen 40 prosenttiin ja Lopez, n. 9%. Nyt on nähtävissä se, jos Sanchez puoluekonferenssissa tässä kuussa valitaan pääsihteeriksi kuten uskotaan, että PSOE tulee vetämään tukensa pois PP:n Rajoyn johtamalta hallitukselta. On hyvin todennäköistä, että joudutaan uusiin vaaleihin. Pedro Sanchez, joka on taloustieteilijä hakee uutta keynesiläistyyppistä talous- ja hallitusohjelmaa, joka olisi enempi myös sosialidemokraattinen.
Espanjalaisille tarjotaan hallituspohjaksi Sanchezin johdolla PSOEn, Ciudadanoksen ja Podemoksen muodostamaa pohjaa. Naapurimaassa Portugalissa tämän tyyppinen hallituspohja pari vuotta sitten syntyikin..Toivottavasti ohjelmapapereiden pohjalta aate- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu ei jää kokonaan henkilöpolitiikan ja hallitusspekulaatioiden jalkoihin. Tässä hieman näkökulmia siihen, millaisessa turbulenssissa kansainvälinen sosialidemokraattinen liike eri maissa on. Englannin, Ranskan ja Saksan tilanteet ovat vielä oma lukunsa. Britannian vaalit ovat ovella ja jo vajaan viikon päässä. Saa nähdä miten Labourin siellä käy. Enpä lähde veikkaamaan.
T. Seppo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti