Bill Mitchell, kuuluisa bloggaaja ja Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjä kirjoittaa eurovaaliviikonvaihteen alla syistä, jotka ovat johtaneet uusien poliittisten voimien nousuun ja perinteisen vasemmiston menestymisen heikkenemiseen Euroopassa.
Julkaisen tämän ingressin käännöksenä hänen blogitekstistään sen vuoksi, koska koko euroopan parlamentin vaaleja edeltäneessä keskustelussa sen enempää eurooppalaiset puolueet, heidän kärkiehdokkaansa tai kandidaatiinsa parlamenttiin eivät ole sanallakaan puuttuneet Euroopan Unionin peruskirjojen ja niihin syvästi juurrutetun tahtotilan, "testamentin" suureen merkitykseen uuuden eurooppalaisen poliitttisen arkkitehtuurin syntymisessä.
Ennusteet näyttävät todellakin siltä, että mm. Demokraattien ja Sosialistien ryhmä olisi häviämässä tuntuvasti paikkaluvun jäädessä runsaaseen neljäsosaan koko parlamentin paikkamäärästä. Puheet sosiaalisemmasta Euroopasta ilman syvällisempää analyysia taitaa olla parempi jättää sikseen, koska tällaisilla edustusluvuilla ei mitään suurta muutosta sosiaalisempaan suuntaan ole odotettavissa.
Kuten Bill Mitchell kirjoittaa, nämä oikealla ja vasemmalle poliittisesta keskustasta kasvavat ryhmät on helppo asettaa nartionalistisin ja rasistin syin maalitauluksi. Laaja, eri syistä kumpuava tyytymättäömyys kanavoituu näihin nationalistisina ja kansallisina pidettyihin ryhmiin, vaikka syyt johtuvat syvemmällä olevasta pelosta elinolosuhteiden ja toimeentulon käymisestä yhä epävarmemmaksi.
Bill Mitchell kirjoittaa:
"Euroopan parlamentin vaalit alkavat tänään ja päättyvät viikonloppuna (23.-26. Toukokuuta). Europe Elects -sivusto tarjoaa päivitettyjä tietoja mielipidemittauksista ja paikkajakoa koskevista ennusteista, vaikka viime lauantaina Australian liittovaltion vaaleissa tapahtuneiden ennusteiden tuhoisan näyttämisen vuoksi ei pitäisi ottaa ennakkoveikkauksia liian vakavasti.
On kuitenkin selvää, että ns. populistiset puolueet nousevat perinteisten keskeisten poliittisten liikkeiden kustannuksella (keski-oikealla ja kesketö vasemmalle). On myös helppo hylätä nämä "kansallismielisyyden" ilmauksena, joka perustuu etniseen alkuperään ja poissulkeviin piirteisiin ja hylätä näiden liikkeiden laillinen oikeutus. Tämä strategia on kuitenkin epäonnistunut, koska "populistiset" puolueet ovat kehittyneet entistä moni-ilmeisemmiksi ja laajentaneet toimintakenttäänsä laajempaan kriittisyteen mikä a vaikeuttaa niiden liittämistä fasistisiin ideologioihin.
Se, että progressiiviset, erityisesti proeurooppalaiset, eurofiiliset voimat vetoavat edelleen halventavasti "kansallismielisyyteen" aina, kun joku haluaa poiketa virallisesta Euroopan Unionin linjasta ja kyseenalaistaa sen. Miksi he tukisivat salaseuraa, joka on sisällyttänyt uusliberalismin ja lobbareiden korporatiivisuuden koko lailliseen olemassaoloonsa (perussopimukset). Tämä tahtotila on se syy miksi perinteiset vasemmistopuolueet menestyät näinä päivinä niin huonosti. Esimerkiksi Britannian työväenpuolueen pitäisi olla kevyesti vuosia edellä Toreja jotka ovat muuttuneet niin kauhistuttaviksi. Mutta ne eivät ole varmoja menestyksestään, jos yleiset vaalit kutsuttaisiin järejestettäviksi nyt. Syy on se, etteivät he ole ymmärtäneet brittiläisten huolia ja liian monet heidän poliitikoistaan jättäytyvät mielellään erimielisiksi rasismin motivoimina. Brexitin tähänastinen tulos on hyvä tapaustutkimus tästä hulluudesta."
25.5. 2019
Pääjohtaja Olli Rehn: "Euroopan strategiaa on uudistettava"
Suomen Pankin pääkohtaja on käyttänyt äskettäin pari puheenvuoroa Euroopan Unionin strategian uudistamisesta, EU:n rahapolitiikan keinot eivät näytä toimivan riittävän hyvin. Siksi määrällistä elvytystä ja sen laajentamista jopa yritysten osakkeisiin hän pitää edelleen mahdollisuutena. Strategiasta kuitenkin puuttuu "puolimarxilainen"(Rehnin ilmaisu) valtion ja veroakantavan julkisen sektorin osuus kokonaan.
Rehn näkee Euroopalla kaksi isoa haastetta. Ensiksi sen kilpailukykyä pitäisi pystyä vahvistamaan kestävän kehityksen hengessä. Toiseksi olisi saatava käyntiin taloudellisissa kriiseissä syntyneiden kolhujen vaatima poliittinen jälleenrakennus.
Rehn siteeraa EU:n perustajana pidettyä ranskalaista Jean Monnet’ta, joka sanoi Euroopan kehittyneen vain kriisien kautta.
”Siitä ajatuksesta pitää päästä eroon. Muu maailma ei odota, että Eurooppa saisi asiansa järjestykseen.”
"Rehn ei halunnut perjantaina kertoa täsmällisesti, miten keskuspankin toimintaa pitäisi uudistaa. Sen sijaan asiaa pitäisi selvittää huolellisesti uusimman taloustieteellisen tutkimuksen perustella.
”Tarkastelu tukisi sitä, että EKP:n rahapolitiikka on tehokasta ja uskottavaa myös talouden muuttuneessa ympäristössä”, sanoi pääjohtaja Rehn lehdistötilaisuudessa.
Pääjohtaja Rehn korostaa, että useat tutkimukset viittaavat siihen, että nykyinen hyvin matalien korkojen aikakausi voi osoittautua pitkäaikaiseksi. Sen takia perinteisen korkopolitiikan liikkumatila varsinkin elvyttävään suuntaan jää pienemmäksi kuin mihin ennen finanssikriisiä totuttiin.
Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin analyysia EU:n talousstrategiasta; huolellisesti puhuttua tekstiä, joka rahapoliittisesti pysyttelee tiukasti Euroopan unionin peruskirjojen hengessä: rahaa löytyy määrälliseen elvytykseen pankeille ja yrityksille, jopa yritysten osakkeiden ostoa määrällisen elvytyksen muodossa tässä väläytellään. Ehdotukset ovat kiinteässä yhteydessä peruskirjoihin sidottuun tarjontapolitiikaan, ostovoiman ja kysynnän nouseminen on kuitenkin edelleen vain odotusarvoista eli kun yritykset investoivat oikeisiin kohteisiin, kysyntä nousee automaattisesti. Mutta nouseeko ostovoima?
Jos ja kun Euroopan Unionin strategiaa uudistetaan, tulisi keskustelua laajentaa pelkistä rahapoliittisista keinoista myös finanssipolitiikan suuntaan eli mahdollistaa taloudellisten välineiden käyttö koko sillä periaatteellisella ja teoreettisella alueella johon finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa. Tällöin nousee välttämättä esiin valtion, veroakantavien julkisten yhteisöjen alistettu rooli yhtenä suurena heikkoutena koko EU:n talous- ja rahapolitiikassa. Peruskirjoja itäisi voida avata ja mahdollistaa tasapainoisempi sekatalousmalli kuin tämänhetkinen, yksisiipinen, pelkästään markkinoihin nojautuva lähestymistapa.
Kirjotan tätä juuri kynnyksellä olevien Europarlamentttivaalien alla. Euroopan Unionin periaatteellinen ja erityisesti talous- ja rahapolittinen linja on kytketty tiukasti konsolidoituihin perussopimuksiin (Treaties). Nämä pysyvät ja kaikkia EU:n poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja ohjaavat, pysyviksi ja muuttumattomiksi tarkoitetut, yksimielisillä päätöksillä aikanaan vahvistetut asiakirjat sulkevat sosialidemokratialle niin tyypillisen ja tärkeän "pohjoismaisen hyvinvointivaltion" mallina ja lähestymistapana kokonaan Euroopan Unionin toimintatapojen ulkopuolelle. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pirstovat, eroa tavoittelevat erialiset ryhmittyvät nostavat kannatustaan Euroopan Unionin jäsenmaissa vanhojen ja perinteisten voimien kokiessa jatkuvia tappioita. Hyvonvointivaltiolle tyypillinen, valtiota ja julkista sektoria dynaamisena voimana käyttävä sosialidemokratia on täten keskeisiltä osiltaan suljettu kokonaan keinovalikoiman ulkopuolelle. Parlamenttiin saa "puolimarxilaisia" (Rehn) voimia valita, mutta niiden poliittisten välineiden käyttö on suljettu kokonaan keinovalikoiman ulkopuolle jo peruskirjoissa.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne käy parastaikaa eduskuntavaaleissa suurimman puolueen mandaatin saaneen puolueen oikeudella hallitusneuvotteluja. Kokonaistuloksesta ei ole vielä tietoa, mutta markkinamalli on poistettu tulevasta sote-ratkaisusta ja uudet rakenteet syntyvät julkisen sektorin päävetovastuun varaan. Kansallisella tasolla sosialidemokratia siis yritttää pitää kiinni hyvinvointivaltion periaatteista ja taistellen Kokoomuksen ja myös Euroopan Unionin peruskirjoihin betonoitua markkinauskoa vastaan. Keskustapuoluekin ehti Sipilän johdolla käydä markkinaliberalismin mutakylvyssä ja yrittää nyt huonosta vaalituloksesta loukkaantuneena säilyttää pokerinaamansa hallitusneuvotteluissa. Ehkä maakuntamalli jonkin verran hyvittää, vaikka Sipilän mallissa sille ei annetukaan mitään subsidiriaalista valtaa esimerkiksi veronkanto-oikeuden muodossa.
Julkaisen tämän ingressin käännöksenä hänen blogitekstistään sen vuoksi, koska koko euroopan parlamentin vaaleja edeltäneessä keskustelussa sen enempää eurooppalaiset puolueet, heidän kärkiehdokkaansa tai kandidaatiinsa parlamenttiin eivät ole sanallakaan puuttuneet Euroopan Unionin peruskirjojen ja niihin syvästi juurrutetun tahtotilan, "testamentin" suureen merkitykseen uuuden eurooppalaisen poliitttisen arkkitehtuurin syntymisessä.
Ennusteet näyttävät todellakin siltä, että mm. Demokraattien ja Sosialistien ryhmä olisi häviämässä tuntuvasti paikkaluvun jäädessä runsaaseen neljäsosaan koko parlamentin paikkamäärästä. Puheet sosiaalisemmasta Euroopasta ilman syvällisempää analyysia taitaa olla parempi jättää sikseen, koska tällaisilla edustusluvuilla ei mitään suurta muutosta sosiaalisempaan suuntaan ole odotettavissa.
Kuten Bill Mitchell kirjoittaa, nämä oikealla ja vasemmalle poliittisesta keskustasta kasvavat ryhmät on helppo asettaa nartionalistisin ja rasistin syin maalitauluksi. Laaja, eri syistä kumpuava tyytymättäömyys kanavoituu näihin nationalistisina ja kansallisina pidettyihin ryhmiin, vaikka syyt johtuvat syvemmällä olevasta pelosta elinolosuhteiden ja toimeentulon käymisestä yhä epävarmemmaksi.
Bill Mitchell kirjoittaa:
"Euroopan parlamentin vaalit alkavat tänään ja päättyvät viikonloppuna (23.-26. Toukokuuta). Europe Elects -sivusto tarjoaa päivitettyjä tietoja mielipidemittauksista ja paikkajakoa koskevista ennusteista, vaikka viime lauantaina Australian liittovaltion vaaleissa tapahtuneiden ennusteiden tuhoisan näyttämisen vuoksi ei pitäisi ottaa ennakkoveikkauksia liian vakavasti.
On kuitenkin selvää, että ns. populistiset puolueet nousevat perinteisten keskeisten poliittisten liikkeiden kustannuksella (keski-oikealla ja kesketö vasemmalle). On myös helppo hylätä nämä "kansallismielisyyden" ilmauksena, joka perustuu etniseen alkuperään ja poissulkeviin piirteisiin ja hylätä näiden liikkeiden laillinen oikeutus. Tämä strategia on kuitenkin epäonnistunut, koska "populistiset" puolueet ovat kehittyneet entistä moni-ilmeisemmiksi ja laajentaneet toimintakenttäänsä laajempaan kriittisyteen mikä a vaikeuttaa niiden liittämistä fasistisiin ideologioihin.
Se, että progressiiviset, erityisesti proeurooppalaiset, eurofiiliset voimat vetoavat edelleen halventavasti "kansallismielisyyteen" aina, kun joku haluaa poiketa virallisesta Euroopan Unionin linjasta ja kyseenalaistaa sen. Miksi he tukisivat salaseuraa, joka on sisällyttänyt uusliberalismin ja lobbareiden korporatiivisuuden koko lailliseen olemassaoloonsa (perussopimukset). Tämä tahtotila on se syy miksi perinteiset vasemmistopuolueet menestyät näinä päivinä niin huonosti. Esimerkiksi Britannian työväenpuolueen pitäisi olla kevyesti vuosia edellä Toreja jotka ovat muuttuneet niin kauhistuttaviksi. Mutta ne eivät ole varmoja menestyksestään, jos yleiset vaalit kutsuttaisiin järejestettäviksi nyt. Syy on se, etteivät he ole ymmärtäneet brittiläisten huolia ja liian monet heidän poliitikoistaan jättäytyvät mielellään erimielisiksi rasismin motivoimina. Brexitin tähänastinen tulos on hyvä tapaustutkimus tästä hulluudesta."
25.5. 2019
Pääjohtaja Olli Rehn: "Euroopan strategiaa on uudistettava"
Suomen Pankin pääkohtaja on käyttänyt äskettäin pari puheenvuoroa Euroopan Unionin strategian uudistamisesta, EU:n rahapolitiikan keinot eivät näytä toimivan riittävän hyvin. Siksi määrällistä elvytystä ja sen laajentamista jopa yritysten osakkeisiin hän pitää edelleen mahdollisuutena. Strategiasta kuitenkin puuttuu "puolimarxilainen"(Rehnin ilmaisu) valtion ja veroakantavan julkisen sektorin osuus kokonaan.
Rehn näkee Euroopalla kaksi isoa haastetta. Ensiksi sen kilpailukykyä pitäisi pystyä vahvistamaan kestävän kehityksen hengessä. Toiseksi olisi saatava käyntiin taloudellisissa kriiseissä syntyneiden kolhujen vaatima poliittinen jälleenrakennus.
Rehn siteeraa EU:n perustajana pidettyä ranskalaista Jean Monnet’ta, joka sanoi Euroopan kehittyneen vain kriisien kautta.
”Siitä ajatuksesta pitää päästä eroon. Muu maailma ei odota, että Eurooppa saisi asiansa järjestykseen.”
"Rehn ei halunnut perjantaina kertoa täsmällisesti, miten keskuspankin toimintaa pitäisi uudistaa. Sen sijaan asiaa pitäisi selvittää huolellisesti uusimman taloustieteellisen tutkimuksen perustella.
”Tarkastelu tukisi sitä, että EKP:n rahapolitiikka on tehokasta ja uskottavaa myös talouden muuttuneessa ympäristössä”, sanoi pääjohtaja Rehn lehdistötilaisuudessa.
Pääjohtaja Rehn korostaa, että useat tutkimukset viittaavat siihen, että nykyinen hyvin matalien korkojen aikakausi voi osoittautua pitkäaikaiseksi. Sen takia perinteisen korkopolitiikan liikkumatila varsinkin elvyttävään suuntaan jää pienemmäksi kuin mihin ennen finanssikriisiä totuttiin.
Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin analyysia EU:n talousstrategiasta; huolellisesti puhuttua tekstiä, joka rahapoliittisesti pysyttelee tiukasti Euroopan unionin peruskirjojen hengessä: rahaa löytyy määrälliseen elvytykseen pankeille ja yrityksille, jopa yritysten osakkeiden ostoa määrällisen elvytyksen muodossa tässä väläytellään. Ehdotukset ovat kiinteässä yhteydessä peruskirjoihin sidottuun tarjontapolitiikaan, ostovoiman ja kysynnän nouseminen on kuitenkin edelleen vain odotusarvoista eli kun yritykset investoivat oikeisiin kohteisiin, kysyntä nousee automaattisesti. Mutta nouseeko ostovoima?
Jos ja kun Euroopan Unionin strategiaa uudistetaan, tulisi keskustelua laajentaa pelkistä rahapoliittisista keinoista myös finanssipolitiikan suuntaan eli mahdollistaa taloudellisten välineiden käyttö koko sillä periaatteellisella ja teoreettisella alueella johon finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa. Tällöin nousee välttämättä esiin valtion, veroakantavien julkisten yhteisöjen alistettu rooli yhtenä suurena heikkoutena koko EU:n talous- ja rahapolitiikassa. Peruskirjoja itäisi voida avata ja mahdollistaa tasapainoisempi sekatalousmalli kuin tämänhetkinen, yksisiipinen, pelkästään markkinoihin nojautuva lähestymistapa.
Kirjotan tätä juuri kynnyksellä olevien Europarlamentttivaalien alla. Euroopan Unionin periaatteellinen ja erityisesti talous- ja rahapolittinen linja on kytketty tiukasti konsolidoituihin perussopimuksiin (Treaties). Nämä pysyvät ja kaikkia EU:n poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja ohjaavat, pysyviksi ja muuttumattomiksi tarkoitetut, yksimielisillä päätöksillä aikanaan vahvistetut asiakirjat sulkevat sosialidemokratialle niin tyypillisen ja tärkeän "pohjoismaisen hyvinvointivaltion" mallina ja lähestymistapana kokonaan Euroopan Unionin toimintatapojen ulkopuolelle. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pirstovat, eroa tavoittelevat erialiset ryhmittyvät nostavat kannatustaan Euroopan Unionin jäsenmaissa vanhojen ja perinteisten voimien kokiessa jatkuvia tappioita. Hyvonvointivaltiolle tyypillinen, valtiota ja julkista sektoria dynaamisena voimana käyttävä sosialidemokratia on täten keskeisiltä osiltaan suljettu kokonaan keinovalikoiman ulkopuolelle. Parlamenttiin saa "puolimarxilaisia" (Rehn) voimia valita, mutta niiden poliittisten välineiden käyttö on suljettu kokonaan keinovalikoiman ulkopuolle jo peruskirjoissa.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne käy parastaikaa eduskuntavaaleissa suurimman puolueen mandaatin saaneen puolueen oikeudella hallitusneuvotteluja. Kokonaistuloksesta ei ole vielä tietoa, mutta markkinamalli on poistettu tulevasta sote-ratkaisusta ja uudet rakenteet syntyvät julkisen sektorin päävetovastuun varaan. Kansallisella tasolla sosialidemokratia siis yritttää pitää kiinni hyvinvointivaltion periaatteista ja taistellen Kokoomuksen ja myös Euroopan Unionin peruskirjoihin betonoitua markkinauskoa vastaan. Keskustapuoluekin ehti Sipilän johdolla käydä markkinaliberalismin mutakylvyssä ja yrittää nyt huonosta vaalituloksesta loukkaantuneena säilyttää pokerinaamansa hallitusneuvotteluissa. Ehkä maakuntamalli jonkin verran hyvittää, vaikka Sipilän mallissa sille ei annetukaan mitään subsidiriaalista valtaa esimerkiksi veronkanto-oikeuden muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti