Tässä pääministerimme Sanna Marinin tekstiä viime vuoden puolelta, jolloin hän joutui ottamaan vastuuta SDP:n hallitusryhmästä puheenjohtaja Antti Rinteen ilmoitettua vetäytyvänsä tehtävästä Keskustapuolueen merkittävien vaikuttajien vetäesssä häneltä pois luottamuksen. Tämä kirje kävi myös Sanna Marinin esittäytymisestä SDP:n puolueväelle mahdollisena SDP:n seuraavana puheenjohtajana ja uutena pääministerinä. Tässä historian lehdet havisevat...
Olen hyvinvointivaltion kasvatti ja kiitollinen siitä, millä tavoin yhteiskunta on minua tukenut elämäni vaikeinakin aiko- ja kiitollinen siitä"ina. Olen saanut elää turvallisen lapsuuden, kouluttautua ja tavoitella unelmiani. Sen mahdollistaminen kaikille on ajanut minut mukaan politiikkaan. Tiedän omakohtaisesti hyvinvointivaltion merkityksen ja sen, että me sosialidemokraatit olemme sen parhaita puolustajia.
Hyvinvointivaltio merkitsee minulle vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Ihmisen vapautta tehdä ja saavuttaa asioita riippumatta hänen taustastaan. Mahdollisuutta hyvään elämään, riittävään toimeentuloon ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Solidaarisuus on yhteisvastuuta ihmisistä ja ympäristöstä. Tulevillakin sukupolvilla tulee olla mahdollisuus hyvään ja ihmisarvoiseen elämään.
Nämä arvot ovat ohjanneet minua toimiessani puolueemme varapuheenjohtajana. Kuten tiedätte, työ ei ole aina ollut helppoa. Viime keväänä vaalien lähestyessä minun oli johdettava puoluettamme. Tehtävässä oli onnistuttava, sillä Suomelle oli saatava uusi suunta. Vaikeana hetkenä sain koko kentän täyden tuen ja sen avulla onnistuimme yhdessä.
Meidän johdollamme rakennettiin hallitusohjelma, joka parantaa pienituloisten toimeentuloa, panostaa koulutukseen ja vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Hallitusohjelma pohjaa vahvasti ohjelmatyöllemme, jota lukuisat puolueemme jäsenet ovat olleet valmistelemassa.
Kuluneen hallituskauden ajan olen saanut kunnian toimia liikenne- ja viestintäministerinä. Tänä aikana olen valtioneuvoston jäsenenä vienyt hallitusohjelmaa eteenpäin sekä johtanut ministeriötä. Keskeistä tässäkin työssä on vastuun kantaminen ja kyky yhteistyöhön.
Elämme parhaillaan hyvin poikkeuksellisesta tilannetta Suomessa. Meille sosialidemokraateille keskeisintä on jatkaa työtämme tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi. Nyt pitää katsoa eteenpäin. Meidän täytyy vahvistaa suomalaisten luottamusta työhömme. Uskon, että pääministerinä ja teidän tuellanne pystymme siihen.
Hyvä toveri, siksi pyydän tukeasi valinnalleni SDP:n pääministeriehdokkaaksi tulevassa puoluevaltuuston kokouksessa. Tuellanne olen työhön valmis.
Älä epäröi ottaa yhteyttä minuun. Haluan kuulla ajatuksesi.
Sanna Marin
_____________________
1.4. 2020
Mikko Lund:
Suomalainen politiikka herättää kansainväistä kiinnostusta naisten johtaman hallituksen vuoksi.
Cool, calm and collected. Tyynesti maataan pandemian läpi luotsaavaa pääministeriä esitellään Vogue-lehdessä kuin yhtä maailman ihmeistä. Toimittaja Siri Kalen kirjoittamasta jutusta käy ilmi, että Sanna Marin on yhtä aikaa tavallisen oloinen kolmekymppinen uraäiti ja samalla hyvin erityinen. Tällä viikolla printtilehdessä ilmestyvän jutun voi lukea jo Voguen nettisivuilla(siirryt toiseen palveluun).
Marin-jutusta uutisoi ensimmäisenä musiikkilehti Rumba.
British Vogue, Rihanna, Sanna Marin
British Voguen kansi. Lehti ilmestyy 3. huhtikuuta. British Vogue
Maailman tärkeimmässä muotilehdessä puidaan usein myös politiikkaa ja muita ajankohtaisia aiheita. Tuoreessa Voguessa kerrataan Sanna Marinin nousua pääministeriksi ja poikkeustilajohtajaksi.
– Asiat menivät juuri niin kuin en suunnitellut, Marin kertoo lehdelle.
Ensin hänet temmattiin pääministeriksi väistyvän Antti Rinteen tilalle. Marin nousi Suomen politiikan huipulle vain vähän sen jälkeen, kun hän oli kieltäytynyt kisaamasta puolueensa johtajuudesta.
Pian tapahtui jotain vielä odottamattomampaa. Kiinan Wuhanista alkoi levitä virus, jonka torjumiseksi myös Suomen tuli ottaa käyttöön valmiuslait ja monet uudet säännöt.
Naisten hallitsema Suomi ylitti uutiskynnyksen
Voguen mukaan Sanna Marin ylitti uutiskynnyksen jo ennen koronavirusta. Alle neljännes maailman parlamentaarikoista on naisia. Suomen hallitukseen nousseiden puolueiden johtajista neljä viidestä on alle 35-vuotiaita naisia. Yhtäkkiä suomalainen politiikka nousi valokeilaan. Se näyttäytyy harvinaislaatuisena ja jännittävänä, kertoo Vogue.
– Sukupuoleni on aina ollut keskiössä, kun poliittista uraani on ruodittu, Marin kertoo lehdessä.
– Toivon, että jonain päivänä ollaan tilanteessa, jossa sillä ei ole enää väliä
tiistai 31. maaliskuuta 2020
sunnuntai 29. maaliskuuta 2020
Korona-kriisi: EKP: n ja euromaiden on toimittava yhdessä.
Näin kaatuminen voidaan estää
Cyrus de la Rubian, lausunto 23.03.2020 ; Cyrus de la Rubian on pääekonomisti Hampurissa sijaitsevassa Hamburg Commercial Bankissa, jossa hän analysoi valuutta- ja korkomarkkinoiden globaalia kehitystä. Hän työskentelee myös nousevien talouksien talouspoliittisessa neuvonnassa ja oli monien vuosien ajan luennoitsija Frankfurtin talous- ja hallintokoulussa. Hän on myös kirjan "Rahamme kriisissä" -kirjoittaja . Tässä hän kirjoittaa Modernin Monetaarisen Teorian tarjoamasta mahdollisuudesta täydellisen terveydellisen ja taloudellisen kaaoksen välttämiseksi.
Liittohallitus on vihdoin vastannut Corona-kriisiin
Sillä on nyt rahaa käytettävissään, eikä ihan vähääkään . Puhutaan noin 500 miljardista eurosta, mikä vastaa 14 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Niitä käytetään pääasiassa likviditeettitukina tai kattavina luottotakuina ja joiden tarkoituksena on estää vuoden 2008/09 rahoitusmarkkinakriisin toistuminen. Lisätoimenpiteistä ilmoitetaan todennäköisesti tulevina päivinä ja viikkoina, koska lainat eivät yksin pysty pelastamaan itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienyritysten toimeentuloa.
Saksalla on tähä varaa julkisen velan ollessa alle 60 prosenttia BKT: stä. Muissa maissa, kuten Italiassa ja jopa Ranskassa, puhumattakaan Kreikasta, on tehtävä paljon vaikeampi, koska sijoittajat epäilevät johtuen korkeasta velkatasosta (133 prosenttia (Italia) ja 99 prosenttia (Ranska)) ja vaativat korkeampia riskipreemioita, siis korkoja ja osuuksia tuotoista. Ne voisivat räjähtää käsiin ja laukaista uuden eurokriisin, joka syventäisi ja pidentäisi jo nyt vakavaa taantumaa.
EKP: n lähtökohta on oikea - mutta se ei riitä
Tämän on Euroopan Keskuspankki tunnustanut ja yrittää nyt toimia vastapainona massiivisella joukkovelkakirjalainojen osto-ohjelmalla. Vuoden loppuun mennessä yli 1 miljardin euron joukkovelkakirjalainat, yrityslainat ja sitoutumiset siirretään EKP: n taseeseen. Tämä on tärkeä ja oikea askel, mutta se torjuu vain koronakriisin sivuvaikutusta. Koko talouden häiriöihin puututaan kuitenkin vain riittämättömästi. Joten mitä tehdä?
Nyt on aika Modernille Monetaariselle Teorialle (MMT)
Nimen kannalta tämä lähestymistapa kuulostaa rahapolitiikalta, ts. Keskuspankin ohjausvälineeltä, mutta todellisuudessa kyse on finanssipolitiikasta, ts. hallituksen toiminnasta. Tavoitteena on käyttää julkista rahoitusta taloudellisten resurssien ohjaamiseen silloin, kun hallitusten mukaan niitä tarvitaan kiireellisimmin tarvittavissa tilanteissa: esimerkiksi terveydenhuollossa tai tukemaan uhanalaisia yrityksiä, jotta niiden ei tarvitse ajautua konkurssiin väliaikaisen tulonmenetyksen seurauksena ja pysyvien työpaikkojen luominen siten estyy.
Eurobondit, joiden laina-aika on 500 vuotta
MMT vaatii tiivistä yhteistyötä euroalueen kansallisten valtiovarainministeriöiden ja Euroopan keskuspankin välillä. Nämä laitokset voisivat sopia esimerkiksi euromääräisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskusta, jotka EKP sitten ostaa. Kukin maa saa tällöin esimerkiksi 20 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Hallitus voisi sitten päättää, kuinka on parasta käyttää rahaa omassa maassaan kriisin hallintaan.
Esimerkiksi sairaaloille voitaisiin väliaikaisesti myöntää enemmän varoja uuden kapasiteetin rakentamiseksi ja hengityslaitteiden ostamiseksi. Itsenäiset ammatinharjoittajat voisivat saada kiinteämääräisen shekin kriisikuukausiksi kiinteiden kustannusten kattamiseksi ja lainapalvelun tarjoamiseksi.
Eikö hallitusten pitäisi joutua maksamaan nämä rahat jossain vaiheessa takaisin? Ei, koska voit esimerkiksi laskea liikkeeseen joukkovelkakirjalainan, jonka voimassaoloaika on 500 vuotta ja korko nolla prosenttia. Ajatuksena on, että velkataakka ei kasva yhtään lisää. Jos takaisinmaksua suunnitellaan, jäljellä olevien velkojen riskipreemiot kasvaisivat ja yritykset kohtaisivat lisävaikeuksia, koska niiden jälleenrahoitusolosuhteet perustuvat yleensä kotivaltion tilanteeseen.
Inflaatio ei ole ongelma
Mutta eikö tällainen lähestymistapa johtaisi pitelemättömään inflaatioon ? Nykyisen taloudellisen oppikirjan mukaan näin olisi, mutta korkeampi inflaatio on epätodennäköistä nykyisessä tilanteessa. Jos valtio investoi uusiin sairaaloihin ja tukee lääketieteellisten laitteiden hankintaa, se lisää rakennuskustannuksia ja vastaavien laitteiden hintoja. Tämä ohjaa resursseja ja tuloja myös juuri näille aloille.
Tämä on tarkoituksellista, ja lisäksi ajatus hintamekanismista, johon tässä tapauksessa - toisin kuin tavanomaisissa olosuhteissa - vaikuttaa hallitusten kohdennettu poliittinen priorisointi. Koska itsenäisille ammatinharjoittajille maksetut shekit käytettäisiin ensisijaisesti velanhoitoon, myös inflaatiopaine pysyy hallittavana muuten taantuvassa ympäristössä.
Nykyisessä kriisissä MMT voisi auttaa lievittämään pahimpia puutteita - mutta se ei ole ihmelääke taantuman välttämiseksi. Jopa tällä perusteella käynnistetty suuri Keynesin talouden elvytysohjelma ei johtanut nousuun. Koska MMT-rahalla ei voida korjata arvoketjuja, se ei voi avata suljettuja rajoja ja se ei poistaa pelkoa tai kieltoja käydä ravintolassa.
MMT-politiikka voi kuitenkin estää kokonaisten maiden väliaikaisia sulkemisia, se voi estää maksukyvyttömyysaaltoa ja tuotantokapasiteetin tuhoutumista. Vakauttamalla terveysjärjestelmää se voi vahvistaa luottamusta valtion toimintaan. Näiden molempien tulisi auttaa lyhentämään taantuman kestoa.
Ei ihme, mutta hyödyllistä apua
Tässä yhteydessä nousee tietenkin esiin kysymys keskuspankin riippumattomuudesta. Saavutusta, jolla olemme jo monta vuosikymmentä voineet nauttia vakaasta hintatasosta, ei pitäisi asettaa kovin herkästi pelinappulaksi. Tämä pätee. Mutta täytyy myös ääritilanteissa olla mahdollista ottaa käyttöön kaikki talouspoliittisesti mahdolliset instrumentit, yhteiskunnallisesti parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi. Samanaikaisesti on ymmärrettävä, että tiukemman yhteyden hallitusten ja EKP:n välillä tulee jäädä ajallisesti rajatuksi, kunnes terveydellinen ja sitä kautta myös taloudellinen tila jälleen normalisoituu.
MMT ei voi tehdä taloudellisia ihmeitä. Malli tarjoaa kuitenkin euroalueen hallituksille mahdollisuuden (rajoitetun ajan) harjoittaa talouspolitiikkaa tiiviissä yhteistyössä EKP: n kanssa, joka voi nopeasti ja byrokraattisesti asettaa oikeat prioriteetit nykyisen kriisin ratkaisemiseksi - ja ilman että yksityisten sijoittajien on pelättävä säästöjensä tai omaisuutensa menetystä. Koska tarkalleen juuri tämä pelko voi laukaista rahoitusmarkkinakriisin, joka syventäisi jo vakavaa kurjuutta. MMT voi estää kriisiä muuttamasta täydelliseksi kaatumiseksi.
(Cyrus de la Rubian on jäsen vaikuttajia ja manager-magazin.de. -verkkojulkaisussa. Siitä huolimatta, tämä kirjoitus ei välttämättä heijasta manager-lehden toimittajan mielipidettä. Käännös:IR)
______________________
Tästä aiheesta ovat julkaisseet kirjoituksia myös seuraavat makrotalouskeskusteluun osallistuvat:
_______________
Yanis Varoufakis: Maltillinen ehdotus eurokriisistä selviämiseksi
______________________
Aalto-yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki: Miten Euroopan Unioni hajoaa
______________________
Anni Lassila, Helsingin Sanomien taloustoimittaja 30.3. 2020:
KORONAVIRUSEPIDEMIASTA on tulossa vertaansa vailla oleva isku Suomen ja koko maailman taloudelle. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää ja kuinka kauan tätä kestää. Mutta sen verran voi todeta, että asiat voisivat olla jo tässä vaiheessa paljon pahemminkin.
Nimittäin, jos meillä ei olisi ollut 12 vuotta sitten finanssikriisiä, Euroopan koko pankkijärjestelmä voisi olla pian vaikeuksissa.
Se taas tarkoittaisi monin verroin pahempia ongelmia taloudessa, kun niin sanotun reaalitalouden eli yritysten ja työntekijöiden lisäksi pelastettavana olisivat myös pankit.
______________________
31.3. 2020
Tässä YLEn uutisten analyysia makrotaloustilanteesta tiistaina 30.3. 2020; markkinat ja pörsit ovat epävarmana ja huolissaan eikä kirjoituksessa nähdä kovin hyviä keinoja tilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan jutussa linkin takana oleva Jacques Delors instituutin Hertie-koulun tutkijain kirjoitus vaatii massiivista euroopantasoista määrällistä elvytystä, siis uusia, epätavallisia finanssipoliittisia toimia:
"Coronaviruksen hillitsemisen ja lieventämisen pyrkimykset keskittyvät oikein terveyspolitiikkaan. Mutta Eurooppa on myös ennennäkemättömän taloudellisen tilanteen kuristuksessa: monien tai jopa useimpien Euroopan talouksien pysähtyminen näyttää mahdolliselta pitkän ajanjakson ajaksi Jotta vältetään pysyvät arvet taloudellisista vaikutuksista, finanssipolitiikka on avainasemassa. Lucas Guttenberg ja Johannes Hemker väittävät, että kansallisten hallitusten on annettava valtava kannustin ja että Euroopan on rakennettava turvaverkko, jotta jäsenvaltiot eivät joudu spekulatiivisten hyökkäysten kohteeksi. Tällä turvaverkolla tulisi olla kolme osaa: jäsenvaltioiden sitoutuminen käyttämään ESM-välineitä ilman ehtoja; EKP: n sitoutuminen käyttämään kaikkia välineitään; ja joukko liitännäistoimenpiteitä jäsenvaltioiden sitoutumisen korostamiseksi."
_______________
Seppo Tuovinen:
Professori Kimmo Rentola lataa: "Kriisin hoito ei vaadi kravattia kaulaan!"
"KYLMÄN SODAN päätyttyä väläyteltiin valtion kuihtuvan. Tilalle on soviteltu ylikansallisia organisaatioita, jättifirmoja ja markkinoita, kaupunkien ja alueiden ryppäitä, kansalaisyhteiskunnan verkostoja, influenssereita.
Kriisi paljasti, millainen viime käden päättäjä ja turva kansallisvaltio on. Jopa valtiota pahasti haukkuneet asettuvat luontevasti tukiaisjonon kärkeen. Mutta politiikka ei ole normaalitilassa. Kun päällyste kuoriutuu pois, sen alta näkyy poliittisen vallan raaka ydin, päättäminen elämästä ja kuolemasta."
"Ei ole yhdentekevää, millaisen hallituksen alaisuudessa kohtaa kriisin. Demokratiat pääsevät hitaasti liikkeelle ja niissä on vaikea tehdä rankimpia päätöksiä, mutta niiden pakkotoimet hyväksytään helpommin kuin itsevaltaisten hallitusten.
Ohimennen voi panna merkille populistien huteran otteen tosipaikan tullen. Toki poikkeustoimet heitä kiinnostavat, valtaanpääsyn varalta. Kun nyt syntyy ennakkotapauksia, toimet täytyy mitoittaa tarkasti, pitäen silmällä muotoja, ihmisoikeuksia ja voimassaoloa."
_____________________
Reino Hjerppe 'helikopterirahasta':
Helikopteriraha olisi kuitenkin hyvin tehoton väline koronakriisin aiheuttaman talouslaman torjumisessa. Kaikki eivät ole nimittäin yhteiskunnan antaman lisätuen tarpeessa. Esimerkkinä mainittakoon eläkeläiset, joihin itsekin kuulun. Hallituksen antamat rajoittavat määräykset eivät vaikuta eläkkeisiin. Myös monet yritykset voivat jatkaa lähes normaalia toimintaansa, esimerkiksi elintarvikkeiden tuotanto ja myynti jatkuvat kutakuinkin normaalisti.
____________________
Antti Ronkainen blogissaan Suomen Kuvalehdessä:
"Erityisen tiukkaa linjaa koronabondien suhteen on vetänyt Hollanti ja Saksa, mutta myös Suomi. Valtiovarainministeri Katri Kulmunin mukaan euromaiden omaa vastuuta ei tule kumota koronaviruksen varjolla. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne allekirjoitti viime viikolla Euroopan sosiaalidemokraattien vaatimuksen koronabondien luomisesta, mutta media ei ole kysynyt pääministeri Marinin kantaa asiaan."
_____________________
Jan Hurri 7.4. 2020 kolumnissaan taloussanomissa:
Väärä aika arkailuun
Suomen talouden suurin riski on nyt taantuman repeäminen lamaksi eikä suinkaan tuon riskin torjumiseksi välttämätön valtion velkaantuminen.
Uhkakuva toteutuu, jos nyt jo tuhansia yrityksiä koskevat osittaiset tai jopa täydelliset toimintakatkot muuttuvat tilapäisistä lopullisiksi ja jos nyt jo satoja tuhansia kansalaisia koskevat lomautusilmoitukset muuttuvat irtisanomisiksi.
Ja tuo pahimman vaihtoehdon riski kasvaa sitä suuremmaksi mitä pidemmän aikaa pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus arkailee ryhtyä juuri niin mittaviin talouspolitiikan poikkeustoimiin kuin on tarpeen konkurssiaallon ja suurtyöttömyyden välttämiseksi.
Hallitus on toki kasvattanut tukitoimiaan, mutta talouden riskit ja tukitarpeet ovat kasvaneet vielä enemmän ja nopeammin.
Vaihtoehto talouspolitiikan rohkeille hätätoimille ja niiden edellyttämälle velkaantumiselle on vielä karumpi.
Jos talouden uhkakuvat käyvät toteen, muuttuvat samalla koko kansantalouden ja sitä myöten julkisenkin talouden näkymät kertaheitolla vakavista vaarallisiksi – tai pelottavista hyytäviksi.
Jos talouden äkkipysähdys jää tilapäiseksi ja yritysten konkurssit sekä suurtyöttömyys vältetään, voi talouden toipuminenkin olla yllättävän nopeaa. Siitä alkaisi julkisenkin talouden polku tasapainon suuntaan.
Mutta jos talouden koronakriisi kärjistyy konkurssiaalloksi ja uusien työttömien määrä paisuu satoihin tuhansiin, koituu siitä kansantalouteen pitkäaikaista tai pysyvää vahinkoa.
Se kävisi julkisellekin taloudelle mahdollisimman kalliiksi, kun alijäämä ja velkaantuminen paisuisivat entistä suuremmiksi – mutta konkurssien ja työttömyyden takia maksajia olisi entistä vähemmän.
Jan Hurri
______
8.4. 2020
Aalto-yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki nostaa suomalaisen sosialidemokratian temppelinharjalle Korona-kriisin aiheuttaman maailmanlaajuisen pelastusoperaation eurooppalaisessa sovellutuksessa. Sosialidemokratia, puheenjohtaja Rinteen johdolla ei ole joko osannut vastata tähän eurooppalaiseen makrotaloudellisen ongelmaan tai sitten hän vain vetäytyi puoluetoimiston suosimien talouviisaiden kanssa hiljaisen ylimielisyyden toogassa taustalle antamatta vastauksia yhä polttavammiksi nouseviin kysymyksiin. Tämä näkyy nyt Suomen hallituksen edustajan, valtionvarainministeri Katri Kulmunin tavassa toimia - asiantuntijaryhmänsä opastuksella? - ministerineuvostossa etsittäessä vastausta Korona-kriisin aiheuttamaan taloudelliseen kokonaisuuteen.
Tässä mallissa EU:lla olisi aktiivista ja laajamittaista aluepolitiikkaa, samaan aikaan kun läheisyys-periaatetta sovellettaisiin kattavasti. EU takaisi sekä työttömyysvakuutuksen että perussulon kaikille eurokansalaisille. EU harjoittaisi koordinoitua ja muutoinkin yhtenäistä tulo- ja palkkapolitiikkaa ja pyrkisi aktiivisella julkisella investointipolitiikalla vaikuttamaan paitsi taloudellisen kasvun määrään niin myös sen suuntaan, koostumukseen ja sisältöön."
__________
8.4. 2020
Antti Ronkainen, poliittisen talouden tutkija helsingin Aalto-yliopistolta, pohdiskelee Suomen Kuvalehden "Vallan mahotonta" blogissaan Euroopan Unionin mahdollisuutta selvitä pohjoisen ja etelän vastakkainasettelusta. Ehkä kaikkia keinoja ei sittenkään ole vielä käytetty?
Kansalliset ratkaisut kasvattavat nopeasti Välimeren maiden velkataakkaa, jonka seurauksena Euroopan keskuspankki joutuu tekemään entistä enemmän. Jotta maat eivät ajautuisi maksuvaikeuksiin koronakriisin jälkeen, EKP joutuu painamaan ?
Tällöin yhteisvastuu tapahtuu ”takaoven kautta” rahapolitiikan muodossa. EKP esti eurokriisin aikana rahaliiton hajoamisen ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, poliitikkojen on populismin pelossa helppo siirtää vastuuta entisestään keskuspankille.
Kompromissi voisi olla seuraavanlainen.
Pohjoiset maat eivät anna etelälle mitään koronabondeja. Sen sijaan kaikki maat velkaantuvat kansallisesti, eikä EKP kysele pohjoisten maiden lupaa velkakriisin estämiseksi. Tällöin ei tarvita yhteisvastuuta, ja jäsenmaat saavat vastata koronakriisiin kansallisesti.
Samalla euroalue joutuu kuitenkin luopumaan keskeisistä periaatteistaan. Kun velkojen annetaan kasvaa vapaasti, euromailta ei voida vaatia nopeita säästö- ja sopeutustoimia heti koronakriisin jälkeen. Komissio on laittanut vakaus- ja kasvusopimuksen jäähylle, eikä siihen todennäköisesti nopeasti voida palata.
Lisäksi EKP:n suurempi vastuu on oikeudellisesti kyseenalainen ja euroalueen talousfilosofian vastainen. Maastrichtin sopimus kieltää EKP:ltä jäsenmaiden rahoittamisen (artikla 123), jotta finanssimarkkinat voisivat ”rankaista” korkeammilla koroilla jäsenmaita vääränlaisesta talouspolitiikasta.
Mikäli euromaat eivät pääse yhteisymmärrykseen koronabondeista, säilyttääkseen rahaliiton ne voivatkin joutua uhraamaan rahaliiton keskeiset periaatteet – kasvu- ja vakaussopimuksen budjettisäännöt ja itsenäisen keskuspankin.
____________
9.4. 2020
Antti Ronkainen:
Ilman koronabondeja euromaat voivat joutua uhraamaan budjettikurin ja itsenäisen keskuspankin
"Euroryhmän kokous päätyi no-dealiin 16 tunnin neuvottelujen jälkeen. Italia olisi halunnut maininnan koronabondeista, joita erityisesti Hollanti vastustaa. Katri Kulmunin mukaan myös Suomi vastustaa yhteistä velanottoa ja katsoo, että jokaisen maan tule vastata omista asioistaan.
Nyt Hollanti ja Italia jatkavat neuvotteluita ja euroryhmä jatkuu huomenna. Jos valtiovarainministerit eivät saa aikaiseksi kompromissia, pallo siirtyy takaisin euromaiden johtajille, jotka 2 viikkoa sitten siirsivät päätökset rahaministereille.
Koronakriisin poliittinen ongelma on seuraava.
Koronakriisin myötä julkiset velat tulevat kasvamaan ja oletettavasti paljon enemmän kuin eurokriisissä. Esimerkiksi UniCreditin mukaan Italian ja Espanjan taloudet sukeltavat tänä vuonna 15 prosenttia ja julkiset velat kasvavat jopa 30 prosenttiyksikköä (Italiassa 167 prosenttiin ja Espanjassa 126 prosenttiin suhteessa bkt:hen).
Koronabondeissa on kyse velkakestävyydestä. Italia ja Espanja haluavat koronabondeja, koska niitä ei tarvitsisi laskea kansalliseen kirjanpitoon, eivätkä niiden julkiset velat kasvaisi kohtuuttomasti koronashokin seurauksena.
Keskeinen ongelma on, että päätökset ja päättämättä jättämiset johtavat joka tapauksessa poliittisiin seurauksiin jossain päin Eurooppaa. Koronabondien hyväksyminen ruokkii populismia ja eurokriittisyyttä pohjoisessa, yhteisvastuun vastustaminen puolestaan lisää kansallismielisyyttä ja eurovastaisuutta etelässä.
Lisäksi seuraa myös taloudellisia ongelmia.
Kansalliset ratkaisut kasvattavat nopeasti Välimeren maiden velkataakkaa, jonka seurauksena Euroopan keskuspankki joutuu tekemään entistä enemmän. Jotta maat eivät ajautuisi maksuvaikeuksiin koronakriisin jälkeen, EKP joutuu painamaan jäsenmaiden lainanhoitokulut alas. Käytännössä se tarkoittaa poikkeuksellisten valtion velkakirjojen tukiostojen jatkamista.
Tällöin yhteisvastuu tapahtuu ”takaoven kautta” rahapolitiikan muodossa. EKP esti eurokriisin aikana rahaliiton hajoamisen ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, poliitikkojen on populismin pelossa helppo siirtää vastuuta entisestään keskuspankille.
Tällöin kompromissi voisi olla seuraavanlainen.
Pohjoiset maat eivät anna etelälle mitään koronabondeja. Sen sijaan kaikki maat velkaantuvat kansallisesti, eikä EKP kysele pohjoisten maiden lupaa velkakriisin estämiseksi. Tällöin ei tarvita yhteisvastuuta, ja jäsenmaat saavat vastata koronakriisiin kansallisesti.
Samalla euroalue joutuu kuitenkin luopumaan keskeisistä periaatteistaan. Kun velkojen annetaan kasvaa vapaasti, euromailta ei voida vaatia nopeita säästö- ja sopeutustoimia heti koronakriisin jälkeen. Komissio on laittanut vakaus- ja kasvusopimuksen jäähylle, eikä siihen todennäköisesti nopeasti voida palata.
Lisäksi EKP:n suurempi vastuu on oikeudellisesti kyseenalainen ja euroalueen talousfilosofian vastainen. Maastrichtin sopimus kieltää EKP:ltä jäsenmaiden rahoittamisen (artikla 123), jotta finanssimarkkinat voisivat ”rankaista” korkeammilla koroilla jäsenmaita vääränlaisesta talouspolitiikasta.
Mikäli euromaat eivät pääse yhteisymmärrykseen koronabondeista, säilyttääkseen rahaliiton ne voivatkin joutua uhraamaan rahaliiton keskeiset periaatteet – kasvu- ja vakaussopimuksen budjettisäännöt ja itsenäisen keskuspankin.
Muussa tapauksessa eteen tulee vielä ikäviä kysymyksiä siitä, voidaanko Italian kokoisen valtion euroero hoitaa ilman pysyviä vaurioita koko Eurooppa-projektille."
Onko se pahasta, kun valtio tulostaa rahaa?
Saksalainen der Spiegel -lehti käsitteli 12.12. 2019 oikeastaan ensimmäistä kertaa Modernia Monetaarista Teoriaa, haastateltavanaan saksalainen talousvaikuttaja Cyrus de la Rubian. on pääekonomisti Hampurissa sijaitsevassa Hamburg Commercial Bankissa, jossa hän analysoi valuutta- ja korkomarkkinoiden globaalia kehitystä. Hän työskentelee myös nousevien talouksien talouspoliittisessa neuvonnassa ja oli monien vuosien ajan luennoitsija Frankfurtin talous- ja hallintokoulussa. Hän on myös kirjan "Rahamme kriisissä" -kirjoittaja . Teksti on der Spiegelin toimittajan käsialaa, sisältö tulee Cyrus de la Rubianilta.
Oletko myös MMT:n kannattaja?
No? Voi, et edes tiedä mikä on MMT? Sitten on syytä lukea tämä lyhyt selitys, koska MMT - lyhenne sanoista Modern Monetary Theory - on taloustieteilijöiden keskuudessa melko 'hepetetty' teema. Sillä on tällä hetkellä tärkeä rooli etenkin Yhdysvaltojen vaalikampanjassa, jota edustaa pääosin yksi demokraattisista presidenttiehdokkaista Bernie Sanders. Hänen tutkielmansa: Valtion mahdollisuudet käyttää enemmän rahaa on paljon suurempi kuin yleisesti oletetaan. Siksi hallituksella ei olisi mitään ongelmaa luoda työpaikkoja kaikille tai rahoittaa "vihreää sopimusta" ympäristönsuojelun lisäämiseksi.
Kuinka sen pitäisi toimia?
Aloitetaan ajatusleikillä.
Valtiovarainministeriö ja keskuspankki fuusioituvat yhteen
Valtiovarainministeriö ja keskuspankki ovat riippumattomia valtion yksiköitä. Kuvittele nyt, että molemmat sulautuvat yhteen instituutioon. Valtiolla olisi tällöin kolme vaihtoehtoa rahoittaa kulut: 1. nostaa veroja, 2. ottaa velkaa tai 3. tulostaa rahaa.
Klassiset taloustieteilijät, etenkin Saksassa, antavat nopeasti sellaisen kuvan, että hallitus painaa hätätilassa rahaa, saadakseen lisää hengitystilaa. Veropolitiikkaa olisi tässä tapauksessa ajateltava hyvin eri tavalla: Jos valtio haluaisi kasvattaa menojaan, se voisi luopua korkeammista veroista ja veloista ja sen sijaan yksinkertaisesti hyvittää valtiota luomaa uutta rahaa. Väite, jonka mukaan valtio ei voi rakentaa uusia teitä tai tietoverkkoja ja kunnostaa rappeutuneita kouluja varojen puutteen vuoksi, vanhenee. Tällaisen institutionaalisen järjestelyn avulla valtiolla olisi aina tarpeeksi rahaa. Tavallaan tämä on perusidea, johon MMT perustuu.
Rahoituspolitiikkaa rajoittamattomilla resursseilla
Tosiasia on, että nykyaikaiset modernit valtiot pitävät valtiovarainministeriön ja keskuspankin tiukasti erillään ja keskuspankilla on korkea poliittinen riippumattomuus. Saksalle Euroopan keskuspankin (EKP) riippumattomuus oli Saksan ehdoton edellytys euron käyttöönotolle. Miksi oikeasti?
Riippumaton keskuspankki on lakiin ja instituutioihin sidottu kokonaisuus, joka keventää keinotekoisesti verorasitusta ja pitää inflaation kurissa. Yhteiskuntamallimme toimii erinomaisesti sellaisissa yhteyksissä kuten siviililainsäädäntö, joka antaa meille mahdollisuuden elää rauhallisesti yhdessäsovittujen sääntöjen puitteissa, elämällä niiden mukaan ja toteuttamalla niitä.
Valtiovarainministeriön ja keskuspankin erottamisen perusajatuksena on rajoittaa valtion mielivaltaista pääsyä talouteen. Seteleitä painamalla valtio voisi teoriassa ostaa kaikki yritykset ja hallita kaikkia maan resursseja. Ilman budjettirajoituksia valtion tukitoimia koskeva vaatimus ulottuisi kaikkialle , lähtien pankkien pelastamisesta, talouden vauhdittamisesta tai rappeutuneen teollisuuden hengissä pitämisestä. Omien seteleiden tulostamatta jättäminen tarkoittaa kuitenkin budjetin rajoittamista. Verotulot ovat rajalliset, koska liian korkeat verot luovat negatiivisia tuloskannustimia ja heikentävät siten taloudellista suorituskykyä - myös veropohjaa. Jopa lainaaminen on mahdollista vain tiettyyn määrään saakka, koska muuten yhä korkeampien korkovaatimusten takia on riski suistua alaspäin vievään kierteeseen - kuten Kreikassa tapahtui. Tämän vuoksi taloudellisia keinoja on käytettävä maltillisesti. Näin paljon tässä teoriasta.
Poliitikkoilla on viimeinen sana. Aina.
Mutta rehellinen katsaus viime vuosikymmenten kehitykseen osoittaa, että keskuspankin ja valtiovarainministeriön välillä ei ole koskaan ollut selvää eroa sen puhtaimmassa muodossa. Ja ehkä ei ole syytä siihen pyrkiäkään. Vaikka keskuspankki on paperilla poliittisesti riippumaton, poliitikot ja markkinat tietävät, että se voidaan hätätilanteessa alistaa valtion toimintalogiikalle ja sen on toimittava viime käden rahoituksen lähteenä. Esimerkiksi sodan sattuessa kukaan ei rajoita tätä rahoituslähdettä. Eikä selvästi myöskään pankkikriiseissä: Tuskin kukaan epäili vuonna 2009 vakavasti, että Yhdysvaltain hallituksella olisi varaa pelastaa ja rekapitalisoida - siis rahoittaa - suuret pankit uudelleen. USA vain teki sen.
Vain vähemmistö asiantuntijoita uskoo, että Japani voisi jonakin päivänä mennä konkurssiin, vaikka maan valtionvelka on kasvanut yli 250 prosenttia yli bruttokansantuotteen. (Vertailun vuoksi: euromaiden vakaussopimuksessa määrätään 60 prosentin enimmäismäärä.) Japanin velasta hieman alle 50 prosenttia on kuitenkin keskuspankilla. Valtiovarainministeriön keskuspankille maksamat korot virtaavat takaisin valtiovarainministeriölle keskuspankin voitonjaon kautta. Kuinka valtion konkurssi voisi siis tapahtua?
Toisin sanoen: MMT on ollut olemassa jo pitkään. Japanissa, Yhdysvalloissa ja osittain myös euroalueella, vaikka institutionaalinen erityispiirre on se, että keskuspankki ja valtio ovat siellä vielä enemmän erillään toisistaan, koska kansallisia rahoitusministeriöitä on 19 erilaista. Kuitenkin EKP: n sitoutuminen eurokriisin aikana vuonna 2012 ostamaan valtion joukkovelkakirjalainoja tietyissä olosuhteissa oli jo merkittävä askel kohti MMT: tä.
Hallitus hallitsee inflaatiota
MMT-vastustajien suurin pelko on kuitenkin liiallinen inflaatio. Ja aivan oikein, koska setelipainon väärinkäyttö rahoituksen lähteenä on historiallisesti johtanut toistuvasti rahan tuhoon ja katastrofaaliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. MMT-kannattajien kannalta tämä kehitys ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
Tämän näkökulman ymmärtämiseksi rahapolitiikkaa on myös harkittava uudelleen valtiovarainministeriön ja keskuspankin välisen yhtenäisyyden lähtökohdista. Tällöin valtio pystyisi myös vähentämään jälleen jakamiaan rahamääriä, lisätä veroja ja ottaa siten pois rahaa järjestelmästä. Se hidastaisi inflaatiota. Toisaalta, jos inflaatiota halutaan lisätä, siirtomaksut tai helikopterirahat saattavat olla tehokkain tapa saavuttaa tämä. Teoreettiselta kannalta valtio pystyy hallitsemaan aktiivisesti inflaatiota MMT-maailmassa.
Keinotekoisesti luotu pelko
Joten MMT: n tavoitteena ei ole yksinkertaisesti käynnistää setelipainokonetta jokaisessa poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Kyse on pikemminkin tiedostamisesta, että yhteiskunnalle tärkeiksi tunnustettujen tehtävien ei tarvitse epäonnistua rahoituksen takia. Pelko siitä, että valtio voi mennä konkurssiin, on keinotekoisesti luotu pelko, joka ylittää järkevän logiikan. Lisäksi on syytä mainita, että MMT: n kannattajilla, kuten yhdysvaltalaisella professorilla Stephanie Keltonilla, australialaisella taloustieteilijällä Bill Mitchellillä tai saksalaisella taloustieteilijällä Dirk Ehntsillä, on hyvin erilaisia ideoita siitä, mitä MMT:llän on ymmärrettävä.
Lopuksi toinen ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos seuraavissa liittovaltion vaaleissa saadaan enemmistö puolueelle, joka vaihtaisi sähköiseen liikenteeseen kymmenessä vuodessa, rakentaisi täydellisesti kattavan 5G-verkon viiden vuoden aikana ja toteuttaisi koulutusmenojen lisäämisen kolmanneksella per oppilas heti? Se vaatisi valtavia julkisia menoja.
Mahdollisuus ajatella uudelleen
Oletetaan vielä, että uusi hallitus tarkistaa velkajarrua, neuvottelee vapautuksista EU: n kanssa (esimerkiksi vähentämällä julkiset investoinnit budjettialijäämiä laskettaessa) ja rahoittaa sitten päätetyt menot uudella velalla - tietäen, että sijoittajat ovat kaikkialla maailmassa 'hengessä mukana'? Olisiko MMT:tä sovellettaessa Saksan valtion konkurssi epätodennäköinen? Voisiko se toimia? Kyllä, se olisi mahdollista.
Siksi meidän ei pitäisi hylätä MMT: tä alusta alkaen uutena kehruukoneena, vaan pikemminkin tilaisuutena. Joten kaikkia julkisia keskusteluja valtion investointihankkeista ei upoteta heti budjetin varjolla rahoituksen puutteen vuoksi. Toisaalta kuka tahansa, joka vaatii setelipainon esteetöntä käyttöä MMT: n puolesta, tekee karhunpalveluksen tämän uuden opin suhteen. Ja myös yhteiskunta.
(Cyrus de la Rubialta on jäsen vaikuttajia ja manager-magazin.de.verkkolehdessä. Siitä huolimatta, tämä sarake ei välttämättä heijasta manager-lehden toimituksen mielipidettä.) Linkki der Spiegelin kirjoitukseen.
______________
9.4. 2010
Tässä "Positive Money" -lehden artikkeli koskien Englannin keskuspankin aloittamaa finanssipoliittista monetaristista elvytystä, siis suoraa palveluiden ja rakenteiden rahoittamista. Näin tehtään siitäkin huolimatatta että sitä pidetään kiistanalaisena toimena kilpailuun pohjautuvilla markkinoilla. Samalla artikkelissa arvostellaan markkinoille, ts. pankkeihin ja yritystoimintaan suuntautuvaa määrällistä elvytystä tehottomuudesta, koska sen kautta tullut tuki ei ole aikaisemminkaan ulottunut reaalitalouteen saakka. "Englannin keskuspankki rahoittaa epäsuorasti valtiovarainministeriön menoja Covid-19-vastaukselle. Olemme tyytyväisiä tähän kehitykseen, mutta avoimuutta on lisättävä. Pankin on nyt aika sitoutua suoraan monetääriseeen rahoitukseen.
Sen 19 : nnen maaliskuuta pankki ilmoitti £ 200 miljardia laajennusvaiheen sen määrällisen keventämisen (QE) -ohjelma. Suurin osa näistä uusien omaisuuserien ostosta tulee valtion joukkovelkakirjalainoista, vaikka pankki ostaa myös enemmän yrityslainoja. Positiivisella rahalla olemme aina korostaneet QE: n tehottomuutta ja kielteisiä sivuvaikutuksia ja seuraamme edelleen tarkkaan yrityslainaostoksia, kun lisätietoja tulee saataville.
Näissä olosuhteissa pankin pyrkimyksessä ostaa valtion joukkovelkakirjalainoja on kuitenkin jonkin verran myönteistä, koska tällä kertaa ostojen tarkoituksena ei ole taloudellisen toiminnan edistäminen. Tiedämme, että aiemmissa QE-kierroksissa ei onnistuttu saavuttamaan tätä tavoitetta , sillä suuri osa vastikään luodusta rahasta juuttui rahoitusmarkkinoille, nosti omaisuushintoja eikä auttanut reaalitaloutta. Nyt joukkovelkakirjalainojen oston tarkoituksena on puuttua Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoiden heikkenemiseen. Toisin sanoen niiden alentamalla Yhdistyneen kuningaskunnan valtion joukkovelkakirjojen tuottoja on tarkoitus helpottaa valtiovarainministeriön rahoitusolosuhteita sen sijaan, että edistettäisiin yksityisten lainanottoa ja kuluttamista.
Koska markkinat etsivät epätoivoisesti likviditeettiä, valtion joukkovelkakirjojen ostaminen lisää niiden kysyntää, koska sijoittajat ovat vakuuttuneita siitä, että he voivat aina myydä ne edelleen pankille käteisvarojen vastineeksi. Tämä tarkoittaa, että Englannin keskuspankki rahoittaa välillisesti valtion alijäämämenoja, joita on valtavasti koristeltu Covid-19-toimenpiteiden vuoksi. Tämä on sellaista koordinoitua toimintaa pankin ja valtiovarainministeriön välillä, jota Positiivinen raha on vaatinut muiden kriisien, kuten ilmasto- ja ekologisten hajoamisten, ratkaisemiseksi.
Edelleen on vielä paljon tehtävää. Ensinnäkin pankin on oltava avoimempi toimiensa tarkoituksista ja vaikutuksista. Vaikka pankin ilmoituksessa mainittiin markkinoiden heikkeneminen perusteena omaisuuserien oston laajentamiselle, pankin verkkosivusto käyttää edelleen QE: n klassista päättelyä toimiensa tueksi - mainitsematta kuitenkaan mitään verotuksellisista vaikutuksista. Sen markkina ilmoitusta , pankki sanoi ”MPC tarkkailee tapauksessa osallistua ensimarkkinoilla.” Monet tulkitsi tämän siten, että pankki harkitsee ostamista valtionlainat suoraan, harjoittaa suoraa Valtiovarainministeriön rahallista rahoitusta. Tarkemman lukemisen perusteella uskomme kuitenkin, että pankki viittaa yrityslainoihin. Joka tapauksessa tämä lausunto on erittäin epäselvä.
Kuvernööri Andrew Bailey on myös ollut epäselvä asiasta. Hän sanoi, että hän tekee "kaiken tarvittavan talouden ja ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi", mutta hän väitti, että he eivät aio luopua raharahoituksen vastaisesta filosofiasta, mutta ehdottivat samalla, että harkitaan jotain sen kaltaista. Tämä sekava viestintä ei ole tietenkään vaatimukset täyttävää, varsinkin kun kriisin aikana kansalaiset ansaitsevat pankilta täydellisen selkeyden ja avoimuuden.
Positiivisen rahan kohdalla meidän mielestämme pankin tulisi sitoutua suoraan mnetaariseen rahoitukseen. Elleimarkkinat osoita lisää epävakautta, toiminnallinen vaikutus valtionkassan menoihin olisi sama kuin mitä pankki tekee nyt, toisin sanoen joukkovelkakirjalainojen ostot jälkimarkkinoilla. Mutta institutionaalisesti siirtyminen suoriin raharahoituksiin olisi iso askel.
Jos pankki ostaa joukkovelkakirjalainoja suoraan valtiovarainministeriöltä (tai yksinkertaisesti hyvittää valtiovarainministeriön tiliä), se hämärtää lopullisesti sen harhakuvan, että hallitus on riippuvainen markkinoista rahoittaakseen menojaan. Ajatusta siitä, että säästötoimet olivat ”taloudellista välttämättömyyttä ”,joutaa romukoppaan, ja ketään, joka ehdottaa, että hallituksen on tasapainotettava kirjansa seurauksena koronaviruksen vastaisista menoista, ei varmasti oteta vakavasti. Raharahoitus merkitsee myös sitä, että taloudelliset perusteet, jotka viivästyttävät vastaustamme muihin kriiseihin, kuten ilmasto- ja ekologiset häiriöt, menettävät lopulta kaiken uskottavuuden. Tämä mahdollistaa sitten laajemman julkisen keskustelun ja ymmärryksen valtion menojen todellisista rajoituksista, nimittäin inflaatiosta.
Lisäksi, jos pankki sitoutuu ohjaamaan raharahoitusta nyt, vältetään QE: n jatkuva käyttö tulevaisuuden välineenä talouden stimuloimiseksi, joka on riippumaton julkisista menoista. Tiedämme, että QE ei yksinkertaisesti toimi talouden elpymisen kannustimena, ja se on aikaisemmin edistänyt eriarvoisuutta. Jos pankki osoittaa nyt pystyvänsä tekemään "ihmisiin kohdistuvaa elvytystä" sitoutumalla suoraan valtiovarainministeriön Covid-19-vastauksen rahoitukseen, ei ole syytä soveltaa minkäänlaista muuta varmistusta taloudellisena elvytyksenä, kun olemme poistuneet tästä terveyskriisistä.
Kansallinen hätätilanne ei välttämättä ole ihanteellinen aika keskuspankin itsenäisyyden käsitteen riitauttamiseen, minkä vuoksi pankin tulisi ennalta ilmoittaa olevansa valmis suorittamaan suoraa monetaarista rahoitusta, varsinkin jos kilpailluilla markkinoilla on enemmän ongelmia. Toisin sanoen sen olisi nimenomaisesti ilmaistava, että se ei salli sijoittajien puuttua valtionkassan suunnitelmiin reagoida tähän kriisiin. Tämä merkitsisi pankin työkalupakin laajentamista sen äkillisen yhteistyön sijasta.
On hienoa nähdä, että valtiovarainministeriö ottaa johtoaseman vastatessa koronaviruskriisiin. Vaikka jäljellä onkin kysymyksiä, kuten viivästyksiä taloudellisen tuen myöntämisessä , suosittelemme suurta osaa tähän mennessä toteutetuista toimista. Mutta Englannin keskuspankilla on myös ratkaiseva rooli, joka vaatii jatkuvaa valvontaa. Sen on nyt sitouduttava täydelliseen avoimuuteen ja suoraan raharahoitukseen, jotta voidaan tukea ihmisten pelastamista, ei rahoitusmarkkinoita."
lauantai 28. maaliskuuta 2020
Moderni Monetaarinen Teoria nousee vaihtoehdoksi
Moderni rahateoria huojuttaa talouskonsensusta
Lauri Holappa 20.7.2019
Uusi taloustieteen suuntaus on noussut voimakkaasti esille kansainvälisessä lehdistössä. Siitä on tehty toistuvasti juttuja New York Timesin ja Financial Timesin kaltaisiin lehtiin.
Moderni rahateoria eli MMT on 1990-luvulla kehittynyt jälkikeynesiläisen taloustieteen haara. Monet MMT:n perusajatuksista tulevat jälkikeynesiläisen teorian klassikoilta, kuten John Maynard Keynesiltä, Michal Kalec-kilta, Abba Lerneriltä ja Hyman Minskyltä. Perinteisestä jälkikeynesiläisestä teoriasta MMT kuitenkin eroaa siinä, että se antaa erityistä painoarvoa rahapoliittiselle suvereniteetille.
MMT:n mukaan rahapoliittisesti suvereeneja valtioita ovat kaikki, jotka laskevat liikkeelle oman valuuttansa, eivät ole velkaantuneet merkittävästi vieraassa valuutassa ja käyttävät kelluvaa valuuttakurssia.
MMT:ssä korostetaan, että rahapoliittisesti suvereenit valtiot eivät voi koskaan ajautua maksukyvyttömiksi toisin kuin muut valtiot, sillä ne pystyvät aina viime kädessä rahoittamaan kulutuksensa keskuspankkinsa avulla. Useimmiten tosin jo kansainväliset luotonantajat tiedostavat, että rahapoliittisesti suvereenien valtioiden velkakirjoihin ei liity maksukyvyttömyysriskiä ja niiden riskipreemiot ovatkin tämän vuoksi alemmat.
Lue koko juttu täältä!
___
29.3. 2020
Euroopan unioni on vaarassa menettää merkityksensä
Italian pääministerillä kovia lausuntoja EU:ta kohtaan – maailmassa jo yli 600 000 saanut koronan
Italian pääministeri Giuseppe Conte varoitti lauantaina julkaistussa lehtihaastattelussa, että koko Euroopan unioni on vaarassa menettää merkityksensä, jos se ei pysty vastaamaan koronakriisiin.
– Jos Eurooppa ei pysty nousemaan sille tasolle, jota tämä tilanne vaatii, koko Euroopan nykyinen rakenne menettää merkityksensä ihmisille, Conte suomi Il Sole 24 Ore -talouslehden haastattelussa.
Conten mukaan hän ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ovat täysin eri linjoilla siitä, miten eri maita pitäisi tukea kriisissä.
Koko euroalue uhkaa syöksyä koronakriisin seurauksena syvään lamaan, mutta monien asiantuntijoiden mukaan Italiaa uhkaa täydellinen romahdus. Italian talous on euroalueen kolmanneksi suurin. Sen arvellaan supistuvan jopa seitsemän prosenttia.
Bill Mitchell makrotaloudesta ja Korona-kriisistä
Professori Bill Mitchell, Aalto-yliopiston vieraileva luennoitsija päivitti blogiaan Koronapandemian ja Euroalueen kriisin merkeissä 27.3. 2020. Hän tekee viiltävän terävää ja ajankohtaan sopivaa analyysia euroalueen valtavirtaisesta talouspolitiikasta, sen finanssi- ja rahapoliittisesta ulottuvuudesta. Tähän kääntämäni teksti on ymmärrettävä enemmän referaattina kuin käännöksenä ja julkaisen sen sen vuoksi, koska asia on hyvin ajankohtainen ja suurta käännettä ennakoiva.
Kirjassamme - "Valtion palauttaminen" (Reclaiming the State): progressiivinen visio itsemääräämisoikeudesta postneoliberaalisessa maailmassa (Reclaiming the State, Pluto Books, syyskuu 2017) - jäljitimme tapaa, jolla konservatiivit pettivät progressiivisia poliittisia voimia uskoen, että maailmanlaajuisen taloudellisen pääoman voima oli tehnyt kansallisvaltiosta käytännössä voimattoman.
Usean vuosikymmenen ajan vasemmistolla on ollut 'narratiivi', että kansallisvaltion on suunniteltava poliittisia interventioita, joilla varmistetaan rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuus pelätessään, että viimeksi mainitut lopettavat hallituksen rahoituksen ja valuutan lisäämisen.
Osana tätä antautumista vasemmisto hyväksyi pikkuhiljaa valtavirran makrotalousstrategian ja hallituksissa sekin on suorittanut ankaria säästötavoitteita, jotka aiheuttavat suunnatonta kurjuutta.
Tällä hetkellä terveydenhuoltojärjestelmiemme romuttuminen yksityistämisen, kustannusten leikkaamisen, vajaaresurssien, käyttämaksujen jne muodossa alkaa tulla meille kaikille kalliiksi melko räikeällä tavalla.
Vasemmistopoliitikot ovat peesanneet tuttuja valtavirran makro-myyttejä:
1. Julkisen talouden alijäämät nostavat korkoja ja syrjäyttävät yksityiset sijoitukset.
2. Alijäämät johtavat kestämättömään julkiseen velkaan, joka jää lastemme maksettavaksi.
3. Valtion alijäämä (velkaantuminen) aiheuttaa inflaatiota.
4. Keskuspankit eivät voi rahoittaa julkisen talouden alijäämiä tai muita hyperinflaation seurauksia.
5. Hallitukset eivät voi edistää kasvua ja luoda työpaikkoja.
6. Hallituksen tarjoama tulotuki (esim. työttömyyskorvaukset) heikentävät yksityisiä kannustimia ja tukevat työttömyyttä.
7. Yksityisen sektorin olisi tarjottava välttämätöntä infrastruktuuria.
8. Pankkijärjestelmä olisi vapautettava sääntelystä, koska rahoitusmarkkinat ovat tehokkaita (sijoita rahastoihin aina parhaaseen arvoon).
9. Yksityiset markkinat (hintajärjestelmä) tuottavat aina tuloksia, jotka synnyttävät kaikille eniten vaurautta.
10. Kasvava epätasa-arvo ei heikennä kasvua ja vaurautta.
Voisin jatkaa.
Oikeistolaiset ovat aktiivisesti edistäneet näitä myyttejä ajatuspajojen avulla, laatimalla säännöllisiä "raportteja", joissa ennustetaan kaikenlaista tuhoa, miljoonien sijoitetaan lobbausyrityksiin, jotka pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin valintoihin, tiedotusvälineiden manipulointiin jne.
Päivittäinen kakofonia, joka edistää tällaista narratiivia, tulee ulos kanavilta kuten Fox News ja vastaavat, luoden epävarmuutta.
Kirjoitin tämän strategian juurista tässä blogiviestissä (muun muassa) - Oikeistolainen hyökkäys - 1971 (24. maaliskuuta 2016).
Ja matkan varrella oikeisto on muuttanut iloisesti kansallisvaltiota mieleisekseen omilla näkemyksillään - käyttämällä lainsäädäntö- ja sääntelyvalmiuksia, jotka vain kansallisella valtiolla on ja joita vain kansallisvaltio voivat toteuttaa.
Kuten teoksessa osoitamme, kaikki uusliberalismiin liittyvät suuret muutokset on suunniteltu valtion kautta - valtion välineellistämisen avulla - siitä hyötyville ja siihen uskoville.
Uusliberalistinen kokonaiskuva on varsinainen kauhutarina. Esitin tämän arvioinnin tammikuun alussa 2020 pidetyissä esityksissä:
Tulojen ja varallisuuden eriarvoisuus kasvaa.
Epävarma työ tasaisen palkan kasvun sijasta.
Lisääntynyt työttömyys ja vajaatyöllisyys.
Yksityisen velan taso ei ole kestävä.
Koulutusjärjestelmät ovat heikentyneet.
Julkiset palvelut ja infrastruktuuri ovat heikentyneet.
Alueet ja yhteisöt ovat jääneet jälkeen.
Alkuperäiskansojen köyhyys ja oikeudet on ratkaisematta.
Hallitukset, joilla on "ylimääräisiä" pakkomielteitä.
Sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät epäonnistumiset.
Ja nyt voimme lisätä massiivisen maailmanlaajuisen terveyskriisin, joka on vuorovaikutuksessa huonosti varusteltujen terveysjärjestelmien kanssa. Ne edustavat sabotointia, koska poliittiset päättäjät ovat jo vuosien ajan käyttäneet ammattineuvojia ja siirtäneet miljardeja julkisia varoja terveydenhuollosta yksityisille terveydenhuollon tarjoajille, jotka kuuluvat kannattavimpiin yrityksiin kaikkialla.
On heräämisaika.
Tänä aamuna kuunnellessani uutisia (ja venyttelyharjoituksen jälkeen) ja amerikkalainen kommentaattori, joka oli aiemmin työskennellyt johtavan republikaanien presidenttiehdokkaan kanssa, sanoi:
Tarvitsemme valtion pelastamaan koko kansakunnan ...
Voitteko kuvitella kukaan henkilöä, joka tunnetaan ei enempää eikä vähempää kuin konservatiivisena haukkana, sanovan tällaista kaksi kuukautta sitten?
Yön yli Financial Times julkaisi EKP: n entisen päällikön Mario Draghin op Ed: n (25. maaliskuuta 2020) - Meillä on sota koronavirusta vastaan ja meidän on mobilisoitava vastaavasti - missä hän sanoi:
"Haasteenamme on, kuinka toimia riittävän voimakkaasti ja nopeasti estääksemme taantuman muuttumista pitkittyneeksi lamaksi, jota syventää lukuinen joukko epäonnistumisia, mikä jättää peruuttamattomia vahinkoja. On jo selvää, että vastaukseen on sisällytettävä julkisen velan huomattava kasvu. Yksityiselle sektorille aiheutuneet tulonmenetykset - ja aukon täyttämiseksi tehdyt velat - on lopulta otettava kokonaan tai osittain julkisen talouden taseisiin. Paljon korkeammasta julkisesta velasta tulee pysyvä piirre talouksissamme, ja siihen liittyy yksityisen velan peruuttaminen.
Ja myös yön yli, EKP: n nykyinen johto sai laillisen päätöksen (päivätty 24. maaliskuuta 2020) - EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS (EU) 2020/440 -, jossa sanottiin:
1. Pandemian hätäosto-ohjelma (PEPP) on erillinen APP: n nojalla suoritetuista hankinnoista ja niiden lisäksi ...
2. ”Keskus-, alue- tai paikallishallinnon ja tunnustettujen virastojen liikkeeseen laskemien hyväksyttävien jälkimarkkinakelpoisten velkapapereiden ostoissa PEPP: n mukaisesti vertailuindeksien jakamisessa euroalueen lainkäyttöalueiden välillä noudatetaan EKP: n pääoman merkitsemistä koskevaa avainta, kuten EKPJ: n perussäännön 29 artikla. "
3. "EKP: n neuvosto päätti myös, että siltä osin kuin jotkut itse asettamat rajoitukset saattavat estää toimia, jotka eurojärjestelmän on toteutettava" ja "Euroopan keskuspankin päätöksen (EU) 2020/188 (5) mukaiset konsolidoidut omistusosuudet ( EKP / 2020/9) (1) ei saisi koskea PEPP: n omistuksia. ”
Tämä on laillista puhetta 33 prosentin liikkeeseenlaskijarajasäännöstä luopumisesta. Sitä ei enää sovelleta. Jäsenvaltioiden velkainstrumenteille, joita EKP voi ostaa, ei enää ole taloudellisia rajoituksia.
4. "Julkisen sektorin jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit, joiden maturiteetti on lyhyempi kuin PSPP: n perusteella ostetut, hankitaan myös PEPP: n perusteella."
Joten EKP voi nyt asettaa lyhyempiä laina-aikoja kuin aikaisemmin.
5. "EKP: n neuvosto päätti, että Helleenien tasavallan keskushallinnon liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita voidaan ostaa PEPP: n nojalla."
Edellisissä joukkovelkakirjalainan ostamisjärjestelmissä EKP ei ostanut Kreikan valtion velkaa.
Se voi nyt ostaa siitä rajoittamattomia määriä. Nyt Kreikan hallituksen tehtävänä on laskea liikkeelle alhaisen tuoton velkakirjoja (jotka EKP: n päätös takaa nyt) ja auttaa vaikeuksissa olevaa kansakuntaa, jonka uhrautui vuosikymmenen ajan komission laatimien säästövaatimusten vuoksi.
Joten vaikka Mario Draghi sanoo, että julkisen velan on oltava ”huomattavasti kasvava”, mitä EKP: n päätös tarkoittaa, että velka on EKP: llä (sen jälkeen kun se on ostettu jälkimarkkinoilta ensisijaisen liikkeeseenlaskun jälkeen).
Ja olenko huomauttanut finanssimarkkinoiden kommentaattoreille ja toimittajille, jotka pelkäävät, että keskuspankit vain (heidän sanojensa mukaan) antavat rahaa julkisen velalliselle (tai kuten heidän sanojensa mukaan "tulostavat rahaa"), todellisuus on, että GFC: n jälkeen ja Japanin osalta 1990-luvulta lähtien keskuspankit ovat rahoittaneet julkisen talouden alijäämiä ilman, että olisi mitään niistä seurauksista, joita valtavirran makroekonomian opettajat ovat väittäneet.
Useiden keskuspankkien taseet heijastavat tätä.
Ja rahoitusmarkkinat eivät voi saada tarpeeksi julkista velkaa, eivätkä aio tappaa kultamunia munivaa ”hanhea” .
Sanoin eilen haastattelussa, että tehdään mielestäni mieluummin tätä prosessia avoimemmaksi eliminoimalla joukkovelkakirjamarkkinoiden ”välikäsiä” jotka saavat voittoja QE-ohjelmista saatavien pääomavoittojen kautta.
Toisin sanoen keskuspankkien olisi luovuttava joukkovelkakirjamarkkinoiden ostoista ja luovutettava valuuttaa hallituksille suoraan, jos sitä pyydetään.
Jos haluat tähän jonkin verran kirjanpitokäytäntöä, keskuspankki voisi kirjata ”velkakirjauksen” taseeseensa. Ja sitten he voisivat käydä läpi asiaa rutiininomaisesti ja siirtää varoja hallinnon vastaavista sen vastattaviin ja teeskennellä olevansa riippumattomia.
Mielenkiintoinen asia Euroopassa on nyt se, miten se käsittelee ilmeiset verotukselliset seuraukset.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklassa (monenvälinen valvonta) ja 126 artiklassa (liiallisia alijäämiä koskeva menettely) vahvistetaan vakaus- ja kasvupaketin oikeusperusta.
Euroopan unionin sopimuksen pöytäkirja nro 12 kattaa vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt.
Yksityiskohtaisempi kuvaus on 136 artiklassa - siinä ”säädetään erityisistä säännöksistä, jotka on annettava euroaluetta varten. Se on perusta euroalueen maille määrättäviä seuraamuksia koskevalle asetukselle (sisältyy ns. Six-packiin) ja ns. Kahden paketin asetukseen, joka sisältää tehostetun seurannan ja valvonnan euroalueella. "
Kuitenkin - päätöslauselma Eurooppa-neuvoston vakaus- ja kasvusopimuksesta - hyväksyi 17. kesäkuuta 1997 pitämässään kokouksessa Amsterdamissa kannanoton, joka sallii poikkeamat säännöistä, joissa:
... on erityisiä olosuhteita ...
Eurooppa neuvoston asetus (EY) N: o 1466/97 (julkaistu 7. heinäkuuta 1997) - esitteli ” valvonnan sekä talouspolitiikan vahvistamista ja talouspolitiikan koordinointia”.
Kohdassa 3 (b) sanotaan:
"Vastaavasti poikkeama voidaan jättää huomioimatta, kun se johtuu epätavallisesta tapahtumasta, jota kyseinen jäsenvaltio ei voi valvoa, ja jolla on huomattava vaikutus julkisyhteisöjen taloudelliseen tilanteeseen tai jos euroalueella tai koko unio nissa on vakava talouden laskusuhdanne, jos tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä.
Joten Euroopan komission olisi välittömästi noudatettava EKP: n esimerkkiä ja kehotettava jäsenvaltioita tekemään "kaikki tarvittava" finanssipolitiikan suhteen ja jättämään huomiotta kaikki säännöt, jotka ovat vaurioittaneet vaurautta euroalueen perustamisen jälkeen.
Ne voivat turvallisesti antaa jäsenvaltioiden alijäämien kasvaa huomattavasti tietäen, että EKP pystyy ostamaan kaikki joukkovelkakirjamarkkinoille vapautetut velat.
Jotkut maat tarvitsevat yli 20 prosentin alijäämän bruttokansantuotteesta, kun otetaan huomioon, että niiden kriisiin liittyy merkittäviä GFC: n (suuri finanssikriisi) jäännösvaikutuksia ja sitä seuranneita säästötoimenpiteitä ja että ne kärsivät nyt tuhoisasta terveysonnettomuudesta - Espanja, Italia ja muut maat.
Mitä tämä tarkoittaa keskipitkällä aikavälillä, on mielenkiintoista.
Euroopan komission mentaliteettiin kuuluu, että se alkaa tehdä liialliseen alijäämämekanismiin liittyviä painotuksia minkä tahansa elpymisjakson varhaisessa vaiheessa.
Tämän kriisin laajuus on historiallisen mielikuvituksemme ulkopuolella. Alijäämät pysyvät suurina tulevina vuosina, ja hallitusten on parannettava terveysjärjestelmiä, jotka ovat jääneet tekemättä vuosien säästötoimenpiteiden vuoksi.
Monet yritykset eivät toivu koskaan, ja uusien työnantajien tulo vie aikaa.
Kuten Mario Draghi kirjoitti FT-artikkelissa:
"Ensisijaisena tavoitteena ei saa olla vain perustulojen tarjoaminen niille, jotka menettävät työpaikkansa. Meidän on ensisijaisesti suojattava ihmisiä työpaikkojen menettämiseltä. Jos emme tee niin, tulemme ulos tästä kriisistä pysyvästi alhaisemmalla työllisyydellä ja toimintakapasiteettilla, samalla kun perheet ja yritykset kamppailevat korjatakseen taseensa ja rakentaakseen nettovarallisuutta.
Tämä vaatii enemmän kuin joitain halpoja lainoja tai verovelvoitteiden lykkäämistä, mihin Euroopan hallitukset ovat tähän mennessä menneet.
Se tarvitsee valtavan ja välittömän likviditeetti-ruiskeen.
Se tarvitsee vuokran ja asuntolainan suojauksen.
Halvat lainat eivät tule olemaan tehokas tapa, koska yritykset eivät todennäköisesti voi ottaa niitä vastaan, kun niiden myyntimäärät laskevat huomattavasti.
On selvää, että hallitusten tulisi kuitenkin vakuuttaa kaikki tällä hetkellä maksamatta olevat velat.
Upottaako tämä kriisi EMU:n, nähdään lähiaikoina. Jos muutosta ei tapahdu, sen pitäisi se tehdä.
Kirjassamme - "Valtion palauttaminen" (Reclaiming the State): progressiivinen visio itsemääräämisoikeudesta postneoliberaalisessa maailmassa (Reclaiming the State, Pluto Books, syyskuu 2017) - jäljitimme tapaa, jolla konservatiivit pettivät progressiivisia poliittisia voimia uskoen, että maailmanlaajuisen taloudellisen pääoman voima oli tehnyt kansallisvaltiosta käytännössä voimattoman.
Usean vuosikymmenen ajan vasemmistolla on ollut 'narratiivi', että kansallisvaltion on suunniteltava poliittisia interventioita, joilla varmistetaan rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuus pelätessään, että viimeksi mainitut lopettavat hallituksen rahoituksen ja valuutan lisäämisen.
Osana tätä antautumista vasemmisto hyväksyi pikkuhiljaa valtavirran makrotalousstrategian ja hallituksissa sekin on suorittanut ankaria säästötavoitteita, jotka aiheuttavat suunnatonta kurjuutta.
Tällä hetkellä terveydenhuoltojärjestelmiemme romuttuminen yksityistämisen, kustannusten leikkaamisen, vajaaresurssien, käyttämaksujen jne muodossa alkaa tulla meille kaikille kalliiksi melko räikeällä tavalla.
Vasemmistopoliitikot ovat peesanneet tuttuja valtavirran makro-myyttejä:
1. Julkisen talouden alijäämät nostavat korkoja ja syrjäyttävät yksityiset sijoitukset.
2. Alijäämät johtavat kestämättömään julkiseen velkaan, joka jää lastemme maksettavaksi.
3. Valtion alijäämä (velkaantuminen) aiheuttaa inflaatiota.
4. Keskuspankit eivät voi rahoittaa julkisen talouden alijäämiä tai muita hyperinflaation seurauksia.
5. Hallitukset eivät voi edistää kasvua ja luoda työpaikkoja.
6. Hallituksen tarjoama tulotuki (esim. työttömyyskorvaukset) heikentävät yksityisiä kannustimia ja tukevat työttömyyttä.
7. Yksityisen sektorin olisi tarjottava välttämätöntä infrastruktuuria.
8. Pankkijärjestelmä olisi vapautettava sääntelystä, koska rahoitusmarkkinat ovat tehokkaita (sijoita rahastoihin aina parhaaseen arvoon).
9. Yksityiset markkinat (hintajärjestelmä) tuottavat aina tuloksia, jotka synnyttävät kaikille eniten vaurautta.
10. Kasvava epätasa-arvo ei heikennä kasvua ja vaurautta.
Voisin jatkaa.
Oikeistolaiset ovat aktiivisesti edistäneet näitä myyttejä ajatuspajojen avulla, laatimalla säännöllisiä "raportteja", joissa ennustetaan kaikenlaista tuhoa, miljoonien sijoitetaan lobbausyrityksiin, jotka pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin valintoihin, tiedotusvälineiden manipulointiin jne.
Päivittäinen kakofonia, joka edistää tällaista narratiivia, tulee ulos kanavilta kuten Fox News ja vastaavat, luoden epävarmuutta.
Kirjoitin tämän strategian juurista tässä blogiviestissä (muun muassa) - Oikeistolainen hyökkäys - 1971 (24. maaliskuuta 2016).
Ja matkan varrella oikeisto on muuttanut iloisesti kansallisvaltiota mieleisekseen omilla näkemyksillään - käyttämällä lainsäädäntö- ja sääntelyvalmiuksia, jotka vain kansallisella valtiolla on ja joita vain kansallisvaltio voivat toteuttaa.
Kuten teoksessa osoitamme, kaikki uusliberalismiin liittyvät suuret muutokset on suunniteltu valtion kautta - valtion välineellistämisen avulla - siitä hyötyville ja siihen uskoville.
Uusliberalistinen kokonaiskuva on varsinainen kauhutarina. Esitin tämän arvioinnin tammikuun alussa 2020 pidetyissä esityksissä:
Tulojen ja varallisuuden eriarvoisuus kasvaa.
Epävarma työ tasaisen palkan kasvun sijasta.
Lisääntynyt työttömyys ja vajaatyöllisyys.
Yksityisen velan taso ei ole kestävä.
Koulutusjärjestelmät ovat heikentyneet.
Julkiset palvelut ja infrastruktuuri ovat heikentyneet.
Alueet ja yhteisöt ovat jääneet jälkeen.
Alkuperäiskansojen köyhyys ja oikeudet on ratkaisematta.
Hallitukset, joilla on "ylimääräisiä" pakkomielteitä.
Sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät epäonnistumiset.
Ja nyt voimme lisätä massiivisen maailmanlaajuisen terveyskriisin, joka on vuorovaikutuksessa huonosti varusteltujen terveysjärjestelmien kanssa. Ne edustavat sabotointia, koska poliittiset päättäjät ovat jo vuosien ajan käyttäneet ammattineuvojia ja siirtäneet miljardeja julkisia varoja terveydenhuollosta yksityisille terveydenhuollon tarjoajille, jotka kuuluvat kannattavimpiin yrityksiin kaikkialla.
On heräämisaika.
Tänä aamuna kuunnellessani uutisia (ja venyttelyharjoituksen jälkeen) ja amerikkalainen kommentaattori, joka oli aiemmin työskennellyt johtavan republikaanien presidenttiehdokkaan kanssa, sanoi:
Tarvitsemme valtion pelastamaan koko kansakunnan ...
Voitteko kuvitella kukaan henkilöä, joka tunnetaan ei enempää eikä vähempää kuin konservatiivisena haukkana, sanovan tällaista kaksi kuukautta sitten?
Yön yli Financial Times julkaisi EKP: n entisen päällikön Mario Draghin op Ed: n (25. maaliskuuta 2020) - Meillä on sota koronavirusta vastaan ja meidän on mobilisoitava vastaavasti - missä hän sanoi:
"Haasteenamme on, kuinka toimia riittävän voimakkaasti ja nopeasti estääksemme taantuman muuttumista pitkittyneeksi lamaksi, jota syventää lukuinen joukko epäonnistumisia, mikä jättää peruuttamattomia vahinkoja. On jo selvää, että vastaukseen on sisällytettävä julkisen velan huomattava kasvu. Yksityiselle sektorille aiheutuneet tulonmenetykset - ja aukon täyttämiseksi tehdyt velat - on lopulta otettava kokonaan tai osittain julkisen talouden taseisiin. Paljon korkeammasta julkisesta velasta tulee pysyvä piirre talouksissamme, ja siihen liittyy yksityisen velan peruuttaminen.
Ja myös yön yli, EKP: n nykyinen johto sai laillisen päätöksen (päivätty 24. maaliskuuta 2020) - EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS (EU) 2020/440 -, jossa sanottiin:
1. Pandemian hätäosto-ohjelma (PEPP) on erillinen APP: n nojalla suoritetuista hankinnoista ja niiden lisäksi ...
2. ”Keskus-, alue- tai paikallishallinnon ja tunnustettujen virastojen liikkeeseen laskemien hyväksyttävien jälkimarkkinakelpoisten velkapapereiden ostoissa PEPP: n mukaisesti vertailuindeksien jakamisessa euroalueen lainkäyttöalueiden välillä noudatetaan EKP: n pääoman merkitsemistä koskevaa avainta, kuten EKPJ: n perussäännön 29 artikla. "
3. "EKP: n neuvosto päätti myös, että siltä osin kuin jotkut itse asettamat rajoitukset saattavat estää toimia, jotka eurojärjestelmän on toteutettava" ja "Euroopan keskuspankin päätöksen (EU) 2020/188 (5) mukaiset konsolidoidut omistusosuudet ( EKP / 2020/9) (1) ei saisi koskea PEPP: n omistuksia. ”
Tämä on laillista puhetta 33 prosentin liikkeeseenlaskijarajasäännöstä luopumisesta. Sitä ei enää sovelleta. Jäsenvaltioiden velkainstrumenteille, joita EKP voi ostaa, ei enää ole taloudellisia rajoituksia.
4. "Julkisen sektorin jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit, joiden maturiteetti on lyhyempi kuin PSPP: n perusteella ostetut, hankitaan myös PEPP: n perusteella."
Joten EKP voi nyt asettaa lyhyempiä laina-aikoja kuin aikaisemmin.
5. "EKP: n neuvosto päätti, että Helleenien tasavallan keskushallinnon liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita voidaan ostaa PEPP: n nojalla."
Edellisissä joukkovelkakirjalainan ostamisjärjestelmissä EKP ei ostanut Kreikan valtion velkaa.
Se voi nyt ostaa siitä rajoittamattomia määriä. Nyt Kreikan hallituksen tehtävänä on laskea liikkeelle alhaisen tuoton velkakirjoja (jotka EKP: n päätös takaa nyt) ja auttaa vaikeuksissa olevaa kansakuntaa, jonka uhrautui vuosikymmenen ajan komission laatimien säästövaatimusten vuoksi.
Joten vaikka Mario Draghi sanoo, että julkisen velan on oltava ”huomattavasti kasvava”, mitä EKP: n päätös tarkoittaa, että velka on EKP: llä (sen jälkeen kun se on ostettu jälkimarkkinoilta ensisijaisen liikkeeseenlaskun jälkeen).
Ja olenko huomauttanut finanssimarkkinoiden kommentaattoreille ja toimittajille, jotka pelkäävät, että keskuspankit vain (heidän sanojensa mukaan) antavat rahaa julkisen velalliselle (tai kuten heidän sanojensa mukaan "tulostavat rahaa"), todellisuus on, että GFC: n jälkeen ja Japanin osalta 1990-luvulta lähtien keskuspankit ovat rahoittaneet julkisen talouden alijäämiä ilman, että olisi mitään niistä seurauksista, joita valtavirran makroekonomian opettajat ovat väittäneet.
Useiden keskuspankkien taseet heijastavat tätä.
Ja rahoitusmarkkinat eivät voi saada tarpeeksi julkista velkaa, eivätkä aio tappaa kultamunia munivaa ”hanhea” .
Sanoin eilen haastattelussa, että tehdään mielestäni mieluummin tätä prosessia avoimemmaksi eliminoimalla joukkovelkakirjamarkkinoiden ”välikäsiä” jotka saavat voittoja QE-ohjelmista saatavien pääomavoittojen kautta.
Toisin sanoen keskuspankkien olisi luovuttava joukkovelkakirjamarkkinoiden ostoista ja luovutettava valuuttaa hallituksille suoraan, jos sitä pyydetään.
Jos haluat tähän jonkin verran kirjanpitokäytäntöä, keskuspankki voisi kirjata ”velkakirjauksen” taseeseensa. Ja sitten he voisivat käydä läpi asiaa rutiininomaisesti ja siirtää varoja hallinnon vastaavista sen vastattaviin ja teeskennellä olevansa riippumattomia.
Mielenkiintoinen asia Euroopassa on nyt se, miten se käsittelee ilmeiset verotukselliset seuraukset.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklassa (monenvälinen valvonta) ja 126 artiklassa (liiallisia alijäämiä koskeva menettely) vahvistetaan vakaus- ja kasvupaketin oikeusperusta.
Euroopan unionin sopimuksen pöytäkirja nro 12 kattaa vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt.
Yksityiskohtaisempi kuvaus on 136 artiklassa - siinä ”säädetään erityisistä säännöksistä, jotka on annettava euroaluetta varten. Se on perusta euroalueen maille määrättäviä seuraamuksia koskevalle asetukselle (sisältyy ns. Six-packiin) ja ns. Kahden paketin asetukseen, joka sisältää tehostetun seurannan ja valvonnan euroalueella. "
Kuitenkin - päätöslauselma Eurooppa-neuvoston vakaus- ja kasvusopimuksesta - hyväksyi 17. kesäkuuta 1997 pitämässään kokouksessa Amsterdamissa kannanoton, joka sallii poikkeamat säännöistä, joissa:
... on erityisiä olosuhteita ...
Eurooppa neuvoston asetus (EY) N: o 1466/97 (julkaistu 7. heinäkuuta 1997) - esitteli ” valvonnan sekä talouspolitiikan vahvistamista ja talouspolitiikan koordinointia”.
Kohdassa 3 (b) sanotaan:
"Vastaavasti poikkeama voidaan jättää huomioimatta, kun se johtuu epätavallisesta tapahtumasta, jota kyseinen jäsenvaltio ei voi valvoa, ja jolla on huomattava vaikutus julkisyhteisöjen taloudelliseen tilanteeseen tai jos euroalueella tai koko unio nissa on vakava talouden laskusuhdanne, jos tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä.
Joten Euroopan komission olisi välittömästi noudatettava EKP: n esimerkkiä ja kehotettava jäsenvaltioita tekemään "kaikki tarvittava" finanssipolitiikan suhteen ja jättämään huomiotta kaikki säännöt, jotka ovat vaurioittaneet vaurautta euroalueen perustamisen jälkeen.
Ne voivat turvallisesti antaa jäsenvaltioiden alijäämien kasvaa huomattavasti tietäen, että EKP pystyy ostamaan kaikki joukkovelkakirjamarkkinoille vapautetut velat.
Jotkut maat tarvitsevat yli 20 prosentin alijäämän bruttokansantuotteesta, kun otetaan huomioon, että niiden kriisiin liittyy merkittäviä GFC: n (suuri finanssikriisi) jäännösvaikutuksia ja sitä seuranneita säästötoimenpiteitä ja että ne kärsivät nyt tuhoisasta terveysonnettomuudesta - Espanja, Italia ja muut maat.
Mitä tämä tarkoittaa keskipitkällä aikavälillä, on mielenkiintoista.
Euroopan komission mentaliteettiin kuuluu, että se alkaa tehdä liialliseen alijäämämekanismiin liittyviä painotuksia minkä tahansa elpymisjakson varhaisessa vaiheessa.
Tämän kriisin laajuus on historiallisen mielikuvituksemme ulkopuolella. Alijäämät pysyvät suurina tulevina vuosina, ja hallitusten on parannettava terveysjärjestelmiä, jotka ovat jääneet tekemättä vuosien säästötoimenpiteiden vuoksi.
Monet yritykset eivät toivu koskaan, ja uusien työnantajien tulo vie aikaa.
Kuten Mario Draghi kirjoitti FT-artikkelissa:
"Ensisijaisena tavoitteena ei saa olla vain perustulojen tarjoaminen niille, jotka menettävät työpaikkansa. Meidän on ensisijaisesti suojattava ihmisiä työpaikkojen menettämiseltä. Jos emme tee niin, tulemme ulos tästä kriisistä pysyvästi alhaisemmalla työllisyydellä ja toimintakapasiteettilla, samalla kun perheet ja yritykset kamppailevat korjatakseen taseensa ja rakentaakseen nettovarallisuutta.
Tämä vaatii enemmän kuin joitain halpoja lainoja tai verovelvoitteiden lykkäämistä, mihin Euroopan hallitukset ovat tähän mennessä menneet.
Se tarvitsee valtavan ja välittömän likviditeetti-ruiskeen.
Se tarvitsee vuokran ja asuntolainan suojauksen.
Halvat lainat eivät tule olemaan tehokas tapa, koska yritykset eivät todennäköisesti voi ottaa niitä vastaan, kun niiden myyntimäärät laskevat huomattavasti.
On selvää, että hallitusten tulisi kuitenkin vakuuttaa kaikki tällä hetkellä maksamatta olevat velat.
Upottaako tämä kriisi EMU:n, nähdään lähiaikoina. Jos muutosta ei tapahdu, sen pitäisi se tehdä.
tiistai 24. maaliskuuta 2020
Suorien monetaaristen transaktioiden tekniset ominaisuudet
LEHDISTÖTIEDOTE:
Suorien monetaaristen transaktioiden tekniset ominaisuudet
6. syyskuuta 2012
Kuten 2. elokuuta 2012 ilmoitettiin, Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto on tänään tehnyt päätöksiä monista teknisistä ominaisuuksista, jotka liittyvät eurojärjestelmän suoriin transaktioihin valtion toissijaisilla joukkovelkakirjamarkkinoilla ja joilla pyritään turvaamaan asianmukainen rahapolitiikan välitys ja erillisyys. rahapolitiikan. Ne tunnetaan nimellä suorat rahaliikenne (OMT), ja ne toteutetaan seuraavissa puitteissa:
Ehdollisuus
Suorien monetaaristen transaktioiden välttämätön edellytys on tiukat ja tehokkaat ehdollisuudet, jotka liittyvät asianmukaiseen eurooppalaiseen rahoitusjärjestelmän / Euroopan vakausmekanismin (EFSF / ESM) ohjelmaan. Tällaiset ohjelmat voivat olla täydellisen EFSF / ESM-makrotaloudellisen sopeutusohjelman tai ennalta varautumisohjelman (Enhanced Condition Credit Line) muodossa, edellyttäen, että niihin sisältyy mahdollisuus EFSF / ESM: n päämarkkinaostoista. IMF: n osallistumista on myös haettava maakohtaisten ehtojen suunnittelussa ja tällaisen ohjelman seurannassa.
EKP: n neuvosto harkitsee suoria rahamääräisiä transaktioita siltä osin kuin ne ovat perusteltuja rahapoliittisesta näkökulmasta, kunhan ohjelman ehtoja noudatetaan täysin, ja lopettaa ne, kun niiden tavoitteet saavutetaan tai kun makrotaloudellista sopeutusta tai varotoimenpiteitä ei noudateta. ohjelmoida.
Perusteellisen arvioinnin jälkeen EKP: n neuvosto päättää suorien monetaaristen transaktioiden aloittamisesta, jatkamisesta ja keskeyttämisestä täysin harkinnanvaraisesti ja rahapoliittisen mandaattinsa mukaisesti.
Kattavuus
Suorat rahataloustoimet otetaan huomioon tulevissa EFSF / ESM-makrotaloudellisten sopeutusohjelmien tai ennalta varautumisen ohjelmien tapauksissa, kuten edellä on määritelty. Niitä voidaan harkita myös makrotaloudellisen sopeutusohjelman piiriin kuuluvissa jäsenvaltioissa, kun ne palauttavat joukkovelkakirjamarkkinoille pääsyn.
Transaktiot keskittyvät tuottokäyrän lyhyempaan osaan ja erityisesti valtion joukkovelkakirjalainoihin, joiden maturiteetti on yksi tai kolme vuotta.
Suoraan rahaliikenteeseen ei aseteta ennakko määrällisiä rajoituksia.
Velkojajärjestely
Eurojärjestelmä aikoo selventää suoria rahamääräisiä transaktioita koskevassa säädöksessä, että se hyväksyy saman (pari passu) kohtelun kuin yksityiset tai muut velkojat suhteessa euroalueen maiden liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjalainoihin, jotka eurojärjestelmä on ostanut suorien rahamääräisten transaktioiden kautta, tällaisten joukkovelkakirjojen ehdot.
Sterilointi
Suoraan rahaliikenteeseen luotu likviditeetti steriloidaan täysin.
Läpinäkyvyys
Suorat rahataloudelliset transaktiot ja niiden markkina-arvot julkaistaan viikoittain. Rahoitustransaktioiden keskimääräinen kesto ja erittely maittain julkaistaan kuukausittain.
Arvopaperimarkkinaohjelma
Tämän päivän päätöksen perusteella suorista rahansiirroista suoritetaan arvopaperimarkkinaohjelma (SMP). SMP: n kautta lisätty likviditeetti imeytyy edelleen, kuten aikaisemmin, ja SMP-salkun nykyiset arvopaperit pidetään eräpäivään asti.
Euroopan keskuspankin
viestinnän pääosasto
Sonnemannstrasse 20, 60314 Frankfurt am Main, Saksa
Puh .: +49 69 1344 7455, sähköposti: media@ecb.europa.eu
Verkkosivusto: www.ecb.europa.eu
Jäljentäminen on sallittua, mikäli lähde mainitaan.
_____________________
Esimerkkejä
Steriloitu interventio valuutan heikkenemisen estämiseksi
Oletetaan, että maan valuutta heikkenee . Tämän estämiseksi maan keskuspankki voi päättää puuttua valuuttamarkkinoihin . Kannustaakseen maan valuutan arvoa keskuspankki voi turvautua keinotekoisen kysynnän luomiseen valuutalleen. Se voi tehdä se valuuttavarantoaan ostamalla paikallisessa valuutassa. Syntyvä kysyntä pysäyttää valuutan arvon alenemisen, mutta vähentää myös kotimaan rahan tarjontaa kahdella tavalla. Ensin pankki poistaa suoraan osan kansallisesta valuutasta liikkeestä, kun se ostaa sitä. Toiseksi, jos keskuspankki ylittää tavoitteen, sen interventio voi luoda tai pahentaa vaihtotasetta. Alijäämä johtuu siitä, että korjattu vaihtokurssi on edullisempi tuojille kuin viejille. Tämä alijäämä poistaa valuuttaa maasta, vähentäen edelleen likviditeettiä.
Tästä johtuvalla rahan tarjonnan vähentymisellä on todennäköisesti deflaatiovaikutus, joka voi olla toivottavaa, etenkin jos maassa on jo huomattava työttömyys. Rahan tarjontaan kohdistuvan vaikutuksen kompensoimiseksi keskuspankki voi steriloida valuuttatoimintansa. Se voi tehdä tämän harjoittamalla avoimuuteen liittyviä operaatioita, jotka lisäävät järjestelmään likviditeettiä, ostamalla paikallisia rahatuotteita, kuten paikallisen valuutan määräisiä joukkovelkakirjalainoja, ja tarjoamalla mahdollisuuden käyttää maksua niistä paikallisena valuuttana.
Steriloitu interventio arvonalentumisen varalta voi olla tehokas vain keskipitkällä aikavälillä, jos valuutan arvon menetyksen taustalla oleva syy voidaan korjata. Jos syy oli poliittiseen epävarmuuteen perustuva spekulatiivinen hyökkäys , se voidaan mahdollisesti torjua. Käytännössä steriloitujen interventioiden syynä 1900-luvun lopulla oli usein se, että korkea rahatarjonta oli johtanut siihen, että paikalliset korot olivat alhaisemmat kuin kansainvälisesti, mikä loi olosuhteet vientiteollisuudelle. Tässä tarkoitetaan sitä, että markkinaosapuolet lainaavat kotimaassaan ja lainaavat kansainvälisesti korkeammalla korolla, jonka sivuvaikutus on kohdistaa alaspäin suuntautuvaa painetta lainattavaan valuuttaan. Koska steriloiva interventio pitää rahan tarjonnan ennallaan korkealla tasolla, paikallisesti käytettävissä olevat korot voivat silti olla alhaiset. Siksi rahtikauppa on edelleen kannattavaa, ja keskuspankin on puututtava siihen uudestaan, jos se haluaa edelleen estää poistoja. Tämä voi jatkua kauan ennen kuin keskuspankilla on loppumassa valuuttavarannot, joihin se voi puuttua.
Steriloitu interventio valuutan arvonnousun estämiseksi
Keskuspankki voi puuttua valuuttamarkkinoihin estääkseen valuutan vahvistumisen myymällä oman valuutan valuuttamääräisiin omaisuuseriin ja siten kasvattamalla valuuttavarantoaan onnellisena sivuvaikutuksena. Koska keskuspankki on kuitenkin luomassa tai ainakin luovuttamassa enemmän valuuttaansa liikkeeseen, se laajentaa rahan tarjontaa - ulkomaisten varojen ostamiseen käytetty raha menee aluksi muihin maihin, mutta sitten löytää pian takaisin kotimaiseen talouteen maksuna. vientiin. Rahatarjonnan laajeneminen voi aiheuttaa inflaatiota, joka voi heikentää kansakunnan vientikilpailukykyä yhtä paljon kuin valuutan vahvistuminen.
Klassinen tapa steriloida kotimaahan virtaavan ylimääräisen rahan inflaatiovaikutus on, että keskuspankki käyttää avoimien markkinoiden operaatioita, joissa se myy joukkovelkakirjalainoja kotimaassa, ja imee siten uutta käteistä, joka muuten kiertäisi kotitalouksissa. Joskus käytetään useita erilaisia toimenpiteitä. Keskuspankki hyväksyy yleensä pienen tappion yleisestä sterilointitoiminnastaan , koska korko, jonka se saa ulkomaisten varojen ostamisesta arvonkorotuksen estämiseksi, on yleensä pienempi kuin se, joka sen on maksettava kotimaan liikkeeseen laskemista joukkolainoista inflaation torjumiseksi. Viime vuosisadan ensimmäisten vuosien aikana Kiina onnistui saamaan hyvän vuotuisen voiton sterilointitoiminnoistaan, jonka arvioidaan olevan lähes 60 miljardia dollaria vuodessa. Noin 2008 maa alkoi tehdä tappiota, arviolta noin $ 40 miljardia 2010. Myös muut maat havaitsivat steriloinnin kalliimmaksi vuoden 2008 jälkeen, joka koski elvyttävää rahapolitiikkaa. Kehittyneisiin talouksiin iski finanssikriisi , aivan erityisesti Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti niiden ulkomaisten varojen suhteellisen alhaisia korkoja. Klassisten avoimien markkinoiden operaatioiden kasvaneet tappiot vuodesta 2008 lähtien ovat soittaneet, että Kiina käyttää yhä enemmän vaihtoehtoisia menetelmiä rahan määrän kasvun estämiseksi - nostamalla suurempien pankkien varantovelvoitetta.
Toisin kuin valuutan heikkenemisen vastaiset interventiot, interventioille, joilla pyritään estämään arvonnousu, ei ole luontaisia rajoituksia. Jos keskuspankilla loppuu kotimaan valuutta ostamaan valuuttavarantoja, se voi aina päätksillään luoda sitä enemmän. Muut kansakunnat voivat kohdistaa näihin toimiin poliittista painostusta, jos heidän mielestään maa antaa viejilleen liikaa etuja, äärimmäisessä tapauksessa tämä voi laajentua valuutasotaan . Kotimaassa voi olla myös poliittista painostusta, jos eturyhmät kokevat sterilointitoimenpiteistä liian suuria menetyksiä.
Suorien monetaaristen transaktioiden tekniset ominaisuudet
6. syyskuuta 2012
Kuten 2. elokuuta 2012 ilmoitettiin, Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto on tänään tehnyt päätöksiä monista teknisistä ominaisuuksista, jotka liittyvät eurojärjestelmän suoriin transaktioihin valtion toissijaisilla joukkovelkakirjamarkkinoilla ja joilla pyritään turvaamaan asianmukainen rahapolitiikan välitys ja erillisyys. rahapolitiikan. Ne tunnetaan nimellä suorat rahaliikenne (OMT), ja ne toteutetaan seuraavissa puitteissa:
Ehdollisuus
Suorien monetaaristen transaktioiden välttämätön edellytys on tiukat ja tehokkaat ehdollisuudet, jotka liittyvät asianmukaiseen eurooppalaiseen rahoitusjärjestelmän / Euroopan vakausmekanismin (EFSF / ESM) ohjelmaan. Tällaiset ohjelmat voivat olla täydellisen EFSF / ESM-makrotaloudellisen sopeutusohjelman tai ennalta varautumisohjelman (Enhanced Condition Credit Line) muodossa, edellyttäen, että niihin sisältyy mahdollisuus EFSF / ESM: n päämarkkinaostoista. IMF: n osallistumista on myös haettava maakohtaisten ehtojen suunnittelussa ja tällaisen ohjelman seurannassa.
EKP: n neuvosto harkitsee suoria rahamääräisiä transaktioita siltä osin kuin ne ovat perusteltuja rahapoliittisesta näkökulmasta, kunhan ohjelman ehtoja noudatetaan täysin, ja lopettaa ne, kun niiden tavoitteet saavutetaan tai kun makrotaloudellista sopeutusta tai varotoimenpiteitä ei noudateta. ohjelmoida.
Perusteellisen arvioinnin jälkeen EKP: n neuvosto päättää suorien monetaaristen transaktioiden aloittamisesta, jatkamisesta ja keskeyttämisestä täysin harkinnanvaraisesti ja rahapoliittisen mandaattinsa mukaisesti.
Kattavuus
Suorat rahataloustoimet otetaan huomioon tulevissa EFSF / ESM-makrotaloudellisten sopeutusohjelmien tai ennalta varautumisen ohjelmien tapauksissa, kuten edellä on määritelty. Niitä voidaan harkita myös makrotaloudellisen sopeutusohjelman piiriin kuuluvissa jäsenvaltioissa, kun ne palauttavat joukkovelkakirjamarkkinoille pääsyn.
Transaktiot keskittyvät tuottokäyrän lyhyempaan osaan ja erityisesti valtion joukkovelkakirjalainoihin, joiden maturiteetti on yksi tai kolme vuotta.
Suoraan rahaliikenteeseen ei aseteta ennakko määrällisiä rajoituksia.
Velkojajärjestely
Eurojärjestelmä aikoo selventää suoria rahamääräisiä transaktioita koskevassa säädöksessä, että se hyväksyy saman (pari passu) kohtelun kuin yksityiset tai muut velkojat suhteessa euroalueen maiden liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjalainoihin, jotka eurojärjestelmä on ostanut suorien rahamääräisten transaktioiden kautta, tällaisten joukkovelkakirjojen ehdot.
Sterilointi
Suoraan rahaliikenteeseen luotu likviditeetti steriloidaan täysin.
Läpinäkyvyys
Suorat rahataloudelliset transaktiot ja niiden markkina-arvot julkaistaan viikoittain. Rahoitustransaktioiden keskimääräinen kesto ja erittely maittain julkaistaan kuukausittain.
Arvopaperimarkkinaohjelma
Tämän päivän päätöksen perusteella suorista rahansiirroista suoritetaan arvopaperimarkkinaohjelma (SMP). SMP: n kautta lisätty likviditeetti imeytyy edelleen, kuten aikaisemmin, ja SMP-salkun nykyiset arvopaperit pidetään eräpäivään asti.
Euroopan keskuspankin
viestinnän pääosasto
Sonnemannstrasse 20, 60314 Frankfurt am Main, Saksa
Puh .: +49 69 1344 7455, sähköposti: media@ecb.europa.eu
Verkkosivusto: www.ecb.europa.eu
Jäljentäminen on sallittua, mikäli lähde mainitaan.
_____________________
Esimerkkejä
Steriloitu interventio valuutan heikkenemisen estämiseksi
Oletetaan, että maan valuutta heikkenee . Tämän estämiseksi maan keskuspankki voi päättää puuttua valuuttamarkkinoihin . Kannustaakseen maan valuutan arvoa keskuspankki voi turvautua keinotekoisen kysynnän luomiseen valuutalleen. Se voi tehdä se valuuttavarantoaan ostamalla paikallisessa valuutassa. Syntyvä kysyntä pysäyttää valuutan arvon alenemisen, mutta vähentää myös kotimaan rahan tarjontaa kahdella tavalla. Ensin pankki poistaa suoraan osan kansallisesta valuutasta liikkeestä, kun se ostaa sitä. Toiseksi, jos keskuspankki ylittää tavoitteen, sen interventio voi luoda tai pahentaa vaihtotasetta. Alijäämä johtuu siitä, että korjattu vaihtokurssi on edullisempi tuojille kuin viejille. Tämä alijäämä poistaa valuuttaa maasta, vähentäen edelleen likviditeettiä.
Tästä johtuvalla rahan tarjonnan vähentymisellä on todennäköisesti deflaatiovaikutus, joka voi olla toivottavaa, etenkin jos maassa on jo huomattava työttömyys. Rahan tarjontaan kohdistuvan vaikutuksen kompensoimiseksi keskuspankki voi steriloida valuuttatoimintansa. Se voi tehdä tämän harjoittamalla avoimuuteen liittyviä operaatioita, jotka lisäävät järjestelmään likviditeettiä, ostamalla paikallisia rahatuotteita, kuten paikallisen valuutan määräisiä joukkovelkakirjalainoja, ja tarjoamalla mahdollisuuden käyttää maksua niistä paikallisena valuuttana.
Steriloitu interventio arvonalentumisen varalta voi olla tehokas vain keskipitkällä aikavälillä, jos valuutan arvon menetyksen taustalla oleva syy voidaan korjata. Jos syy oli poliittiseen epävarmuuteen perustuva spekulatiivinen hyökkäys , se voidaan mahdollisesti torjua. Käytännössä steriloitujen interventioiden syynä 1900-luvun lopulla oli usein se, että korkea rahatarjonta oli johtanut siihen, että paikalliset korot olivat alhaisemmat kuin kansainvälisesti, mikä loi olosuhteet vientiteollisuudelle. Tässä tarkoitetaan sitä, että markkinaosapuolet lainaavat kotimaassaan ja lainaavat kansainvälisesti korkeammalla korolla, jonka sivuvaikutus on kohdistaa alaspäin suuntautuvaa painetta lainattavaan valuuttaan. Koska steriloiva interventio pitää rahan tarjonnan ennallaan korkealla tasolla, paikallisesti käytettävissä olevat korot voivat silti olla alhaiset. Siksi rahtikauppa on edelleen kannattavaa, ja keskuspankin on puututtava siihen uudestaan, jos se haluaa edelleen estää poistoja. Tämä voi jatkua kauan ennen kuin keskuspankilla on loppumassa valuuttavarannot, joihin se voi puuttua.
Steriloitu interventio valuutan arvonnousun estämiseksi
Keskuspankki voi puuttua valuuttamarkkinoihin estääkseen valuutan vahvistumisen myymällä oman valuutan valuuttamääräisiin omaisuuseriin ja siten kasvattamalla valuuttavarantoaan onnellisena sivuvaikutuksena. Koska keskuspankki on kuitenkin luomassa tai ainakin luovuttamassa enemmän valuuttaansa liikkeeseen, se laajentaa rahan tarjontaa - ulkomaisten varojen ostamiseen käytetty raha menee aluksi muihin maihin, mutta sitten löytää pian takaisin kotimaiseen talouteen maksuna. vientiin. Rahatarjonnan laajeneminen voi aiheuttaa inflaatiota, joka voi heikentää kansakunnan vientikilpailukykyä yhtä paljon kuin valuutan vahvistuminen.
Klassinen tapa steriloida kotimaahan virtaavan ylimääräisen rahan inflaatiovaikutus on, että keskuspankki käyttää avoimien markkinoiden operaatioita, joissa se myy joukkovelkakirjalainoja kotimaassa, ja imee siten uutta käteistä, joka muuten kiertäisi kotitalouksissa. Joskus käytetään useita erilaisia toimenpiteitä. Keskuspankki hyväksyy yleensä pienen tappion yleisestä sterilointitoiminnastaan , koska korko, jonka se saa ulkomaisten varojen ostamisesta arvonkorotuksen estämiseksi, on yleensä pienempi kuin se, joka sen on maksettava kotimaan liikkeeseen laskemista joukkolainoista inflaation torjumiseksi. Viime vuosisadan ensimmäisten vuosien aikana Kiina onnistui saamaan hyvän vuotuisen voiton sterilointitoiminnoistaan, jonka arvioidaan olevan lähes 60 miljardia dollaria vuodessa. Noin 2008 maa alkoi tehdä tappiota, arviolta noin $ 40 miljardia 2010. Myös muut maat havaitsivat steriloinnin kalliimmaksi vuoden 2008 jälkeen, joka koski elvyttävää rahapolitiikkaa. Kehittyneisiin talouksiin iski finanssikriisi , aivan erityisesti Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti niiden ulkomaisten varojen suhteellisen alhaisia korkoja. Klassisten avoimien markkinoiden operaatioiden kasvaneet tappiot vuodesta 2008 lähtien ovat soittaneet, että Kiina käyttää yhä enemmän vaihtoehtoisia menetelmiä rahan määrän kasvun estämiseksi - nostamalla suurempien pankkien varantovelvoitetta.
Toisin kuin valuutan heikkenemisen vastaiset interventiot, interventioille, joilla pyritään estämään arvonnousu, ei ole luontaisia rajoituksia. Jos keskuspankilla loppuu kotimaan valuutta ostamaan valuuttavarantoja, se voi aina päätksillään luoda sitä enemmän. Muut kansakunnat voivat kohdistaa näihin toimiin poliittista painostusta, jos heidän mielestään maa antaa viejilleen liikaa etuja, äärimmäisessä tapauksessa tämä voi laajentua valuutasotaan . Kotimaassa voi olla myös poliittista painostusta, jos eturyhmät kokevat sterilointitoimenpiteistä liian suuria menetyksiä.
maanantai 23. maaliskuuta 2020
MMT tarjoaa älyllisen ratkaisun Korona-pandemian aiheuttamaan talouskriisiin
Peter Bofinger väittää Social Europe -verkkoehden julkaisussa 23.3. 2020, että MMT tarjoaa älyllisen ratkaisun "mille tahansa tarvittavalle" rahoitukselliselle vastaukselle mahdollisesti suurimpaan globaaliin sodanjälkeiseen taloudelliseen haasteeseen.
- Katso kirjoitukseen liittyvät kuvat alkuperäistekstistä!
Koronaviruspandemian hillitsemiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät ole vain ainutlaatuinen kokeilu terveyspolitiikassa. Niillä on niin suuria yhteiskunnallis-poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia, että lopputulos muokkaa ihmiskunnan kohtaloa pitkällä tähtäimellä
Taloustieteilijöiden kannalta terveyspolitiikan ensisijaisuus on periaatteessa hyväksyttävä. Siksi on nyt pidettävä välttämättömät taloudelliset vaikutukset mahdollisimman rajoitettuina. Turvatoimenpiteiden vaikutukset ovat kuitenkin verrattavissa koko talousjärjestelmän keinotekoiseen koomaan. Tämän vuoksi talouspolitiikassa on tehtävä potilaan - taloudellisen tilan - keinotekoinen ruokinta ja tuuletus mahdollisimman kattavasti tässä vaiheessa, jotta hän kärsisi mahdollisimman vähän pitkäaikaisia vaurioita.
Suorat siirrot
Lyhyellä aikavälillä tähän sisältyy pääasiassa toimenpiteitä likviditeetin turvaamiseksi. Niihin sisältyy veron lykkäykset ja kattavat valtion takaukset lainoille, joita tarvitaan likviditeetin pullonkaulojen poistamiseksi. Saksassa lyhytaikaisen työn korvauksella välineenä on tärkeä rooli. Se antaa yrityksille mahdollisuuden lyhentää työntekijöiden työaikaa palkkakorvauksilla ja sosiaaliturvamaksuilla, jotka maksaa liittovaltion työvoimatoimisto (yleensä 60 prosenttia normista tai 67 prosenttia, jos kotitaloudessa on lapsi).
Likviditeetin turvaaminen on kuitenkin vain ensimmäinen puolustuslinja. Koska kriisi jatkuu vähintään 4–6 viikkoa, valtion on korvattava yritysten ja monien itsenäisten ammatinharjoittajien tulonmenetykset suorilla siirroilla. Tämä voidaan saavuttaa lyhyellä aikavälillä suorilla tuilla, kuten Baijerin vapaavaltion tarjoamalla hätäavulla.
Negatiivisen tuloveron mallia olisi pidettävä kokonaisvaltaisena ratkaisuna. Verovirasto maksaa yrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille tietyn prosenttiosuuden (alun perin on mahdollista ajatella 25 prosenttia) jo maksetusta tulo- tai yritysverosta vuodelta 2019. Jatkuvuusvaikutusten välttämiseksi vuoden 2020 veroilmoitus voitaisiin tarkistaa.
On tarkistettava, ovatko voitot tosiasiallisesti heikentyneet verrattuna vuoteen 2019. Jos voitot pienenisivät vain pienen määrän (esimerkiksi 20 prosenttia), negatiivinen tulovero maksetaan päinvastaisesti.
Ilman tällaisia kauaskantoisia siirtoja koko talouteen, etenkin finanssijärjestelmään, kohdistuu jatkuvia vahinkoja, mikä vaikeuttaa nopeaa talouden elpymistä pandemian laantumisen jälkeen. Koska tähän talouden keinotekoiseen ruokintaan liittyy kuitenkin suuria verokustannuksia, kysytään usein, pystyvätkö valtiot keräämään tarvittavat taloudelliset resurssit.
Ei rahoitusrajoituksiaVastaus tähän on nykyaikainen rahateoria. Sen tärkein viesti on, että periaatteessa suurille maille ei ole rahoitusrajoituksia. Historiallinen esimerkki on sotien rahoitus.
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen tiedot osoittavat (ks. Kaavio), että velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi merkittävästi kahden maailmansodan aikana. Mutta tämä ei johtanut suuriin inflaatio-ongelmiin lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Monissa maissa suuren taantuman jälkeen velkasuhdetta vaadittiin lisäämään vielä voimakkaasti (ks. Kaavio). Korkeampi julkinen velka ei aiheuttanut rahoitusongelmia, koska se kompensoi voimakasta negatiivista kysyntäkriisiä, eikä se myöskään aiheuttanut inflaation kasvua. Lisäksi Japanin erittäin korkea velkasuhde (237 prosenttia vuonna 2019) osoittaa, että tämän suhteen rajat ovat erittäin joustavat.
Hyvä uutinen on siksi, että suuret maat kykenevät hyvin korvaamaan koronaviruksen aiheuttamat tulonmenetykset yrityksille, työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille kattavilla suorilla siirroilla ilman taloudellisia rajoituksia. Jos valtion ylimääräistä velkaa ei voida rahoittaa pääomamarkkinoilla yksityisten sijoittajien kautta, keskuspankit ovat valmiita ostamaan valtion joukkovelkakirjalainoja periaatteessa ilman rajoituksia. Yhdysvaltain keskuspankki ja Euroopan keskuspankki vahvistivat tämän nimenomaisesti 15. maaliskuuta ja 18. maaliskuuta.
MMT-kriitikkojen ilmaisema vaara, että suuret alijäämät voivat johtaa inflaatioon, on hyvin epätodennäköistä Covid-19-kriisin tapauksessa. Se, mitä näemme, on kulutuskysynnän romahtaminen, jota ei ole koskaan aiemmin ole koettu tällä voimakkuudella, jolla itsessään on selvästi deflaatiovaikutus. Valuuttakriisin riski voidaan myös sulkea pois, koska kaikki maat lisäävät velkaaan samanaikaisesti.
Eurobondeja
Ongelmia syntyy vain niissä maissa, jotka eivät pysty lainaamaan riittävästi omassa valuutassaan. Euroopassa tämä pätee erityisesti euroalueen erittäin velkaantuneisiin jäsenvaltioihin - ennen kaikkea Italiaan. Tässä on löydettävä ratkaisuja yhteisrahoituksella (joukkovelkakirjalainat), jolloin varoja ei makseta yksittäisille jäsenvaltioille lainan muodossa, vaan siirtona.
Yksi yhteisen lainanoton malli on vuonna 1975 perustettu Euroopan yhteisön luottolimiitti öljykriisin aiheuttamien maksutaseongelmien rahoittamiseen. Nousevien ja kehitysmaiden osalta voidaan pyytää apuun kansainvälistä valuuttarahastoa.
Kaiken kaikkiaan koronaviruskriisi on todennäköisesti maailman talouden suurin haaste toisen maailmansodan jälkeen. Lainaamalla lause EKP: n entiseltä päälliköltä Mario Draghilta, ratkaiseva tekijä on "mitä tahansa" finanssipolitiikka. Hyvä uutinen on, että suurissa maissa ei ole tässä suhteessa taloudellisia rajoituksia.
Tietoja Peter Bofingeristä
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston jäsen.
(Tämä artikkeli on Social Europe: n ja IPS-lehden yhteisjulkaisu)
_________
25.3. 2020
Helsingin Sanomien päivän pääkirjoituksesta:
"Maanantaina komissio kertoi, että euromaiden vajeita ja velkoja rajoittava vakaus- ja kasvusopimuskin saa väistyä – koska Euroopan vakaus ja kasvu vaativat sitä tässä kriisissä.
Sopimukseen on kirjattu mahdollisuus poiketa vaatimuksista laajassa kriisissä. Tätä ehtoa käytetään nyt ensimmäistä kertaa, ja hyvästä syystä. Lähivuosina ei tarvitse pelätä, että komissio tulisi jäsenmaan budjetin syynättyään kertomaan, mitä maan tulisi talouspolitiikan tasapainolleen tehdä. Budjettitasapainohan katoaa joka tapauksessa kaikkialla.
EUROOPAN KESKUSPANKKIKIN on jo kaukana roolista, joka sille alun perin määriteltiin. Kun EKP ostaa markkinoilta miljardeittain velkaa, EKP ei ole alkuperäisen raamituksen mukaisesti inflaation hillintäbisneksessä.
Tässä linkki kirjoitukseen!
Koronavirusepidemia ei jatku loputtomiin. Kun se on ohi, EU-yhteistyötä on vaikeaa palauttaa takaisin niiden sääntöjen sisälle, joista nyt poiketaan."
- Katso kirjoitukseen liittyvät kuvat alkuperäistekstistä!
Koronaviruspandemian hillitsemiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät ole vain ainutlaatuinen kokeilu terveyspolitiikassa. Niillä on niin suuria yhteiskunnallis-poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia, että lopputulos muokkaa ihmiskunnan kohtaloa pitkällä tähtäimellä
Taloustieteilijöiden kannalta terveyspolitiikan ensisijaisuus on periaatteessa hyväksyttävä. Siksi on nyt pidettävä välttämättömät taloudelliset vaikutukset mahdollisimman rajoitettuina. Turvatoimenpiteiden vaikutukset ovat kuitenkin verrattavissa koko talousjärjestelmän keinotekoiseen koomaan. Tämän vuoksi talouspolitiikassa on tehtävä potilaan - taloudellisen tilan - keinotekoinen ruokinta ja tuuletus mahdollisimman kattavasti tässä vaiheessa, jotta hän kärsisi mahdollisimman vähän pitkäaikaisia vaurioita.
Suorat siirrot
Lyhyellä aikavälillä tähän sisältyy pääasiassa toimenpiteitä likviditeetin turvaamiseksi. Niihin sisältyy veron lykkäykset ja kattavat valtion takaukset lainoille, joita tarvitaan likviditeetin pullonkaulojen poistamiseksi. Saksassa lyhytaikaisen työn korvauksella välineenä on tärkeä rooli. Se antaa yrityksille mahdollisuuden lyhentää työntekijöiden työaikaa palkkakorvauksilla ja sosiaaliturvamaksuilla, jotka maksaa liittovaltion työvoimatoimisto (yleensä 60 prosenttia normista tai 67 prosenttia, jos kotitaloudessa on lapsi).
Likviditeetin turvaaminen on kuitenkin vain ensimmäinen puolustuslinja. Koska kriisi jatkuu vähintään 4–6 viikkoa, valtion on korvattava yritysten ja monien itsenäisten ammatinharjoittajien tulonmenetykset suorilla siirroilla. Tämä voidaan saavuttaa lyhyellä aikavälillä suorilla tuilla, kuten Baijerin vapaavaltion tarjoamalla hätäavulla.
Negatiivisen tuloveron mallia olisi pidettävä kokonaisvaltaisena ratkaisuna. Verovirasto maksaa yrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille tietyn prosenttiosuuden (alun perin on mahdollista ajatella 25 prosenttia) jo maksetusta tulo- tai yritysverosta vuodelta 2019. Jatkuvuusvaikutusten välttämiseksi vuoden 2020 veroilmoitus voitaisiin tarkistaa.
On tarkistettava, ovatko voitot tosiasiallisesti heikentyneet verrattuna vuoteen 2019. Jos voitot pienenisivät vain pienen määrän (esimerkiksi 20 prosenttia), negatiivinen tulovero maksetaan päinvastaisesti.
Ilman tällaisia kauaskantoisia siirtoja koko talouteen, etenkin finanssijärjestelmään, kohdistuu jatkuvia vahinkoja, mikä vaikeuttaa nopeaa talouden elpymistä pandemian laantumisen jälkeen. Koska tähän talouden keinotekoiseen ruokintaan liittyy kuitenkin suuria verokustannuksia, kysytään usein, pystyvätkö valtiot keräämään tarvittavat taloudelliset resurssit.
Ei rahoitusrajoituksiaVastaus tähän on nykyaikainen rahateoria. Sen tärkein viesti on, että periaatteessa suurille maille ei ole rahoitusrajoituksia. Historiallinen esimerkki on sotien rahoitus.
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen tiedot osoittavat (ks. Kaavio), että velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi merkittävästi kahden maailmansodan aikana. Mutta tämä ei johtanut suuriin inflaatio-ongelmiin lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Monissa maissa suuren taantuman jälkeen velkasuhdetta vaadittiin lisäämään vielä voimakkaasti (ks. Kaavio). Korkeampi julkinen velka ei aiheuttanut rahoitusongelmia, koska se kompensoi voimakasta negatiivista kysyntäkriisiä, eikä se myöskään aiheuttanut inflaation kasvua. Lisäksi Japanin erittäin korkea velkasuhde (237 prosenttia vuonna 2019) osoittaa, että tämän suhteen rajat ovat erittäin joustavat.
Hyvä uutinen on siksi, että suuret maat kykenevät hyvin korvaamaan koronaviruksen aiheuttamat tulonmenetykset yrityksille, työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille kattavilla suorilla siirroilla ilman taloudellisia rajoituksia. Jos valtion ylimääräistä velkaa ei voida rahoittaa pääomamarkkinoilla yksityisten sijoittajien kautta, keskuspankit ovat valmiita ostamaan valtion joukkovelkakirjalainoja periaatteessa ilman rajoituksia. Yhdysvaltain keskuspankki ja Euroopan keskuspankki vahvistivat tämän nimenomaisesti 15. maaliskuuta ja 18. maaliskuuta.
MMT-kriitikkojen ilmaisema vaara, että suuret alijäämät voivat johtaa inflaatioon, on hyvin epätodennäköistä Covid-19-kriisin tapauksessa. Se, mitä näemme, on kulutuskysynnän romahtaminen, jota ei ole koskaan aiemmin ole koettu tällä voimakkuudella, jolla itsessään on selvästi deflaatiovaikutus. Valuuttakriisin riski voidaan myös sulkea pois, koska kaikki maat lisäävät velkaaan samanaikaisesti.
Eurobondeja
Ongelmia syntyy vain niissä maissa, jotka eivät pysty lainaamaan riittävästi omassa valuutassaan. Euroopassa tämä pätee erityisesti euroalueen erittäin velkaantuneisiin jäsenvaltioihin - ennen kaikkea Italiaan. Tässä on löydettävä ratkaisuja yhteisrahoituksella (joukkovelkakirjalainat), jolloin varoja ei makseta yksittäisille jäsenvaltioille lainan muodossa, vaan siirtona.
Yksi yhteisen lainanoton malli on vuonna 1975 perustettu Euroopan yhteisön luottolimiitti öljykriisin aiheuttamien maksutaseongelmien rahoittamiseen. Nousevien ja kehitysmaiden osalta voidaan pyytää apuun kansainvälistä valuuttarahastoa.
Kaiken kaikkiaan koronaviruskriisi on todennäköisesti maailman talouden suurin haaste toisen maailmansodan jälkeen. Lainaamalla lause EKP: n entiseltä päälliköltä Mario Draghilta, ratkaiseva tekijä on "mitä tahansa" finanssipolitiikka. Hyvä uutinen on, että suurissa maissa ei ole tässä suhteessa taloudellisia rajoituksia.
Tietoja Peter Bofingeristä
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston jäsen.
(Tämä artikkeli on Social Europe: n ja IPS-lehden yhteisjulkaisu)
_________
25.3. 2020
Helsingin Sanomien päivän pääkirjoituksesta:
"Maanantaina komissio kertoi, että euromaiden vajeita ja velkoja rajoittava vakaus- ja kasvusopimuskin saa väistyä – koska Euroopan vakaus ja kasvu vaativat sitä tässä kriisissä.
Sopimukseen on kirjattu mahdollisuus poiketa vaatimuksista laajassa kriisissä. Tätä ehtoa käytetään nyt ensimmäistä kertaa, ja hyvästä syystä. Lähivuosina ei tarvitse pelätä, että komissio tulisi jäsenmaan budjetin syynättyään kertomaan, mitä maan tulisi talouspolitiikan tasapainolleen tehdä. Budjettitasapainohan katoaa joka tapauksessa kaikkialla.
EUROOPAN KESKUSPANKKIKIN on jo kaukana roolista, joka sille alun perin määriteltiin. Kun EKP ostaa markkinoilta miljardeittain velkaa, EKP ei ole alkuperäisen raamituksen mukaisesti inflaation hillintäbisneksessä.
Tässä linkki kirjoitukseen!
Koronavirusepidemia ei jatku loputtomiin. Kun se on ohi, EU-yhteistyötä on vaikeaa palauttaa takaisin niiden sääntöjen sisälle, joista nyt poiketaan."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)