Unohtuneet maailmanennätykset

Hannu Ikonen:

Unohtuneet maailmanennätykset

Suomalaista itsetuntoa ovat aina ylläpitäneet urheilulliset maailmanennätykset Nurmesta Vireeniin, mutta ne ennätykset jotka ovat syvimmin meihin vaikuttaneet, arvo- ja asennemailmaamme rakentaneet, painuvat unholaan. Niitä on kaksi. Maailman nopein muutos maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi (WB) 50- ja 60-luvulla sekä 90-luvun lopulla Funktionaallisen tulonjaon muutos, työtulosta pääomatuloksi (OECD) oli myöskin maailmaennätys. Ensin mainitusta – hyvinvointivaltion synnyttäjästä – saattoi koko kansakunta olla ylpeä, jälkimmäisestä tuskin kukaan
paitsi siitä välittömästi hyötyneet.

Muutoksiin löytyvät perimmäset syyt maailmantalouden teoriapohjasta, raha- ja finanssipolitiikasta, muutoksesta keynesiläisyydestä friedmanilaiseen monetarismiin, uusliberalismiin.
Itsenäisten kansakuntien osalla on oma kehityshistoriansa kuten Suomellakin. Nopeaa teollistumista tuki sotakorvausten suuruus, jotka maksettiin teollisuustuotteina sekä asutustilat, jotka vaativat nopeaa rakentamista ja lisäsivät teollisuuden kotitarvekysyntää. Teoreettista rakennustyötä teollistuneeksi hyvinvointivaltioksi tekivät A. Karjalainen, U. Kekkonen ja P. Kuusi. Ensin mainittu kääntämällä Keynesin pääteoksen 1951 ”Työllisyys, korko ja raha”, U. Kekkonen pamfletissaan 1952 ”Onko meillä malttia vaurastua” ja hyvinvointivaltion synnyn viimeisteli P. Kuusi 1961 teoksessaan ”60-luvun sosiaalipolitiikka”.

Hyvinvointivaltio ja teollistuminen rakentui arvomaailman pohjalta, joka nojasi progressiiviseen verotukseen kaikissa tulomuodoissa ja jonka takaajana oli ns. punamultayhteistyö sekä laajat tulopoliittiset kokonaisratkaisut maataloustuista sosialipolitiikkaan.

Toinen, viheliäisempi ennätys, työtulojen surkastuessa ja pääomatulojen nopeasti kasvaessa vaikutti ensimmäisen ennätyksen, hyvinvoinnin mitätöimiseen, pysyvän köyhyyden hyväksymiseen. Tähänkin tietysti tausta löytyy maailmantaloudesta, mutta kansalliset syyt löytyvät omasta politiikasta ja sen tekijöistä. OECD:llä ei ole mittaria kuinka progressiivisten verotulojen romahdus vaikuttaa todellisen köyhyyden kasvuun.

Ahon hallitus teki ”suuren verouudistuksen” ja sen jälkeen kukin hallitus on ”joutunut leikkaamaan” menojaan. Oliko tämä pakon sanelemaa, Suomen sovittaminen EU:n ”mallioppilaan” rooliin kuin aikanaan sotakorvausten maksaminen?

Ennätysten tekeminen vaatii aina äärimmäisiä ponnistuksia kuten näissäkin tapauksissa. Teollistuttaessa se vaati ponnistukseen koko kansakunnan ja tulonjaon muuttuessa vain sen pienituloisimman, köyhimmän osan. Tätä arvopohjan muutosta kuvaa hyvin: ”onko meillä malttia..” (U.K) vastaan hokema ”mulle kaikki nyt ja heti” eli yhteisöllisyydestä jonkinlaiseen yksityisyyteen ehkä piittaamattomuuteen.

Näille arvopohjille olemme tulevaisuuttamme rakentaneet, luoneet edellytyksiä ”hyvinvointimme” edelleen kehittyä, niin kasvatuksessa kuin koulutuksessa, sosiaalipalvelussa kuin yhteiskunnan infrastruktuurissa, myydessämme yhteiskunnan omistuksia ja yksityistäessämme yhteisiksi uskottuja toimintoja.

Hannu Ikonen
Lieksa sd