Näin kaatuminen voidaan estää
Cyrus de la Rubian, lausunto 23.03.2020 ; Cyrus de la Rubian on pääekonomisti Hampurissa sijaitsevassa Hamburg Commercial Bankissa, jossa hän analysoi valuutta- ja korkomarkkinoiden globaalia kehitystä. Hän työskentelee myös nousevien talouksien talouspoliittisessa neuvonnassa ja oli monien vuosien ajan luennoitsija Frankfurtin talous- ja hallintokoulussa. Hän on myös kirjan "Rahamme kriisissä" -kirjoittaja . Tässä hän kirjoittaa Modernin Monetaarisen Teorian tarjoamasta mahdollisuudesta täydellisen terveydellisen ja taloudellisen kaaoksen välttämiseksi.
Liittohallitus on vihdoin vastannut Corona-kriisiin
Sillä on nyt rahaa käytettävissään, eikä ihan vähääkään . Puhutaan noin 500 miljardista eurosta, mikä vastaa 14 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Niitä käytetään pääasiassa likviditeettitukina tai kattavina luottotakuina ja joiden tarkoituksena on estää vuoden 2008/09 rahoitusmarkkinakriisin toistuminen. Lisätoimenpiteistä ilmoitetaan todennäköisesti tulevina päivinä ja viikkoina, koska lainat eivät yksin pysty pelastamaan itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienyritysten toimeentuloa.
Saksalla on tähä varaa julkisen velan ollessa alle 60 prosenttia BKT: stä. Muissa maissa, kuten Italiassa ja jopa Ranskassa, puhumattakaan Kreikasta, on tehtävä paljon vaikeampi, koska sijoittajat epäilevät johtuen korkeasta velkatasosta (133 prosenttia (Italia) ja 99 prosenttia (Ranska)) ja vaativat korkeampia riskipreemioita, siis korkoja ja osuuksia tuotoista. Ne voisivat räjähtää käsiin ja laukaista uuden eurokriisin, joka syventäisi ja pidentäisi jo nyt vakavaa taantumaa.
EKP: n lähtökohta on oikea - mutta se ei riitä
Tämän on Euroopan Keskuspankki tunnustanut ja yrittää nyt toimia vastapainona massiivisella joukkovelkakirjalainojen osto-ohjelmalla. Vuoden loppuun mennessä yli 1 miljardin euron joukkovelkakirjalainat, yrityslainat ja sitoutumiset siirretään EKP: n taseeseen. Tämä on tärkeä ja oikea askel, mutta se torjuu vain koronakriisin sivuvaikutusta. Koko talouden häiriöihin puututaan kuitenkin vain riittämättömästi. Joten mitä tehdä?
Nyt on aika Modernille Monetaariselle Teorialle (MMT)
Nimen kannalta tämä lähestymistapa kuulostaa rahapolitiikalta, ts. Keskuspankin ohjausvälineeltä, mutta todellisuudessa kyse on finanssipolitiikasta, ts. hallituksen toiminnasta. Tavoitteena on käyttää julkista rahoitusta taloudellisten resurssien ohjaamiseen silloin, kun hallitusten mukaan niitä tarvitaan kiireellisimmin tarvittavissa tilanteissa: esimerkiksi terveydenhuollossa tai tukemaan uhanalaisia yrityksiä, jotta niiden ei tarvitse ajautua konkurssiin väliaikaisen tulonmenetyksen seurauksena ja pysyvien työpaikkojen luominen siten estyy.
Eurobondit, joiden laina-aika on 500 vuotta
MMT vaatii tiivistä yhteistyötä euroalueen kansallisten valtiovarainministeriöiden ja Euroopan keskuspankin välillä. Nämä laitokset voisivat sopia esimerkiksi euromääräisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskusta, jotka EKP sitten ostaa. Kukin maa saa tällöin esimerkiksi 20 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Hallitus voisi sitten päättää, kuinka on parasta käyttää rahaa omassa maassaan kriisin hallintaan.
Esimerkiksi sairaaloille voitaisiin väliaikaisesti myöntää enemmän varoja uuden kapasiteetin rakentamiseksi ja hengityslaitteiden ostamiseksi. Itsenäiset ammatinharjoittajat voisivat saada kiinteämääräisen shekin kriisikuukausiksi kiinteiden kustannusten kattamiseksi ja lainapalvelun tarjoamiseksi.
Eikö hallitusten pitäisi joutua maksamaan nämä rahat jossain vaiheessa takaisin? Ei, koska voit esimerkiksi laskea liikkeeseen joukkovelkakirjalainan, jonka voimassaoloaika on 500 vuotta ja korko nolla prosenttia. Ajatuksena on, että velkataakka ei kasva yhtään lisää. Jos takaisinmaksua suunnitellaan, jäljellä olevien velkojen riskipreemiot kasvaisivat ja yritykset kohtaisivat lisävaikeuksia, koska niiden jälleenrahoitusolosuhteet perustuvat yleensä kotivaltion tilanteeseen.
Inflaatio ei ole ongelma
Mutta eikö tällainen lähestymistapa johtaisi pitelemättömään inflaatioon ? Nykyisen taloudellisen oppikirjan mukaan näin olisi, mutta korkeampi inflaatio on epätodennäköistä nykyisessä tilanteessa. Jos valtio investoi uusiin sairaaloihin ja tukee lääketieteellisten laitteiden hankintaa, se lisää rakennuskustannuksia ja vastaavien laitteiden hintoja. Tämä ohjaa resursseja ja tuloja myös juuri näille aloille.
Tämä on tarkoituksellista, ja lisäksi ajatus hintamekanismista, johon tässä tapauksessa - toisin kuin tavanomaisissa olosuhteissa - vaikuttaa hallitusten kohdennettu poliittinen priorisointi. Koska itsenäisille ammatinharjoittajille maksetut shekit käytettäisiin ensisijaisesti velanhoitoon, myös inflaatiopaine pysyy hallittavana muuten taantuvassa ympäristössä.
Nykyisessä kriisissä MMT voisi auttaa lievittämään pahimpia puutteita - mutta se ei ole ihmelääke taantuman välttämiseksi. Jopa tällä perusteella käynnistetty suuri Keynesin talouden elvytysohjelma ei johtanut nousuun. Koska MMT-rahalla ei voida korjata arvoketjuja, se ei voi avata suljettuja rajoja ja se ei poistaa pelkoa tai kieltoja käydä ravintolassa.
MMT-politiikka voi kuitenkin estää kokonaisten maiden väliaikaisia sulkemisia, se voi estää maksukyvyttömyysaaltoa ja tuotantokapasiteetin tuhoutumista. Vakauttamalla terveysjärjestelmää se voi vahvistaa luottamusta valtion toimintaan. Näiden molempien tulisi auttaa lyhentämään taantuman kestoa.
Ei ihme, mutta hyödyllistä apua
Tässä yhteydessä nousee tietenkin esiin kysymys keskuspankin riippumattomuudesta. Saavutusta, jolla olemme jo monta vuosikymmentä voineet nauttia vakaasta hintatasosta, ei pitäisi asettaa kovin herkästi pelinappulaksi. Tämä pätee. Mutta täytyy myös ääritilanteissa olla mahdollista ottaa käyttöön kaikki talouspoliittisesti mahdolliset instrumentit, yhteiskunnallisesti parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi. Samanaikaisesti on ymmärrettävä, että tiukemman yhteyden hallitusten ja EKP:n välillä tulee jäädä ajallisesti rajatuksi, kunnes terveydellinen ja sitä kautta myös taloudellinen tila jälleen normalisoituu.
MMT ei voi tehdä taloudellisia ihmeitä. Malli tarjoaa kuitenkin euroalueen hallituksille mahdollisuuden (rajoitetun ajan) harjoittaa talouspolitiikkaa tiiviissä yhteistyössä EKP: n kanssa, joka voi nopeasti ja byrokraattisesti asettaa oikeat prioriteetit nykyisen kriisin ratkaisemiseksi - ja ilman että yksityisten sijoittajien on pelättävä säästöjensä tai omaisuutensa menetystä. Koska tarkalleen juuri tämä pelko voi laukaista rahoitusmarkkinakriisin, joka syventäisi jo vakavaa kurjuutta. MMT voi estää kriisiä muuttamasta täydelliseksi kaatumiseksi.
(Cyrus de la Rubian on jäsen vaikuttajia ja manager-magazin.de. -verkkojulkaisussa. Siitä huolimatta, tämä kirjoitus ei välttämättä heijasta manager-lehden toimittajan mielipidettä. Käännös:IR)
______________________
Tästä aiheesta ovat julkaisseet kirjoituksia myös seuraavat makrotalouskeskusteluun osallistuvat:
_______________
Yanis Varoufakis: Maltillinen ehdotus eurokriisistä selviämiseksi
______________________
Aalto-yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki: Miten Euroopan Unioni hajoaa
______________________
Anni Lassila, Helsingin Sanomien taloustoimittaja 30.3. 2020:
KORONAVIRUSEPIDEMIASTA on tulossa vertaansa vailla oleva isku Suomen ja koko maailman taloudelle. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää ja kuinka kauan tätä kestää. Mutta sen verran voi todeta, että asiat voisivat olla jo tässä vaiheessa paljon pahemminkin.
Nimittäin, jos meillä ei olisi ollut 12 vuotta sitten finanssikriisiä, Euroopan koko pankkijärjestelmä voisi olla pian vaikeuksissa.
Se taas tarkoittaisi monin verroin pahempia ongelmia taloudessa, kun niin sanotun reaalitalouden eli yritysten ja työntekijöiden lisäksi pelastettavana olisivat myös pankit.
______________________
31.3. 2020
Tässä YLEn uutisten analyysia makrotaloustilanteesta tiistaina 30.3. 2020; markkinat ja pörsit ovat epävarmana ja huolissaan eikä kirjoituksessa nähdä kovin hyviä keinoja tilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan jutussa linkin takana oleva Jacques Delors instituutin Hertie-koulun tutkijain kirjoitus vaatii massiivista euroopantasoista määrällistä elvytystä, siis uusia, epätavallisia finanssipoliittisia toimia:
"Coronaviruksen hillitsemisen ja lieventämisen pyrkimykset keskittyvät oikein terveyspolitiikkaan. Mutta Eurooppa on myös ennennäkemättömän taloudellisen tilanteen kuristuksessa: monien tai jopa useimpien Euroopan talouksien pysähtyminen näyttää mahdolliselta pitkän ajanjakson ajaksi Jotta vältetään pysyvät arvet taloudellisista vaikutuksista, finanssipolitiikka on avainasemassa. Lucas Guttenberg ja Johannes Hemker väittävät, että kansallisten hallitusten on annettava valtava kannustin ja että Euroopan on rakennettava turvaverkko, jotta jäsenvaltiot eivät joudu spekulatiivisten hyökkäysten kohteeksi. Tällä turvaverkolla tulisi olla kolme osaa: jäsenvaltioiden sitoutuminen käyttämään ESM-välineitä ilman ehtoja; EKP: n sitoutuminen käyttämään kaikkia välineitään; ja joukko liitännäistoimenpiteitä jäsenvaltioiden sitoutumisen korostamiseksi."
_______________
Seppo Tuovinen:
Professori Kimmo Rentola lataa: "Kriisin hoito ei vaadi kravattia kaulaan!"
"KYLMÄN SODAN päätyttyä väläyteltiin valtion kuihtuvan. Tilalle on soviteltu ylikansallisia organisaatioita, jättifirmoja ja markkinoita, kaupunkien ja alueiden ryppäitä, kansalaisyhteiskunnan verkostoja, influenssereita.
Kriisi paljasti, millainen viime käden päättäjä ja turva kansallisvaltio on. Jopa valtiota pahasti haukkuneet asettuvat luontevasti tukiaisjonon kärkeen. Mutta politiikka ei ole normaalitilassa. Kun päällyste kuoriutuu pois, sen alta näkyy poliittisen vallan raaka ydin, päättäminen elämästä ja kuolemasta."
"Ei ole yhdentekevää, millaisen hallituksen alaisuudessa kohtaa kriisin. Demokratiat pääsevät hitaasti liikkeelle ja niissä on vaikea tehdä rankimpia päätöksiä, mutta niiden pakkotoimet hyväksytään helpommin kuin itsevaltaisten hallitusten.
Ohimennen voi panna merkille populistien huteran otteen tosipaikan tullen. Toki poikkeustoimet heitä kiinnostavat, valtaanpääsyn varalta. Kun nyt syntyy ennakkotapauksia, toimet täytyy mitoittaa tarkasti, pitäen silmällä muotoja, ihmisoikeuksia ja voimassaoloa."
_____________________
Reino Hjerppe 'helikopterirahasta':
Helikopteriraha olisi kuitenkin hyvin tehoton väline koronakriisin aiheuttaman talouslaman torjumisessa. Kaikki eivät ole nimittäin yhteiskunnan antaman lisätuen tarpeessa. Esimerkkinä mainittakoon eläkeläiset, joihin itsekin kuulun. Hallituksen antamat rajoittavat määräykset eivät vaikuta eläkkeisiin. Myös monet yritykset voivat jatkaa lähes normaalia toimintaansa, esimerkiksi elintarvikkeiden tuotanto ja myynti jatkuvat kutakuinkin normaalisti.
____________________
Antti Ronkainen blogissaan Suomen Kuvalehdessä:
"Erityisen tiukkaa linjaa koronabondien suhteen on vetänyt Hollanti ja Saksa, mutta myös Suomi. Valtiovarainministeri Katri Kulmunin mukaan euromaiden omaa vastuuta ei tule kumota koronaviruksen varjolla. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne allekirjoitti viime viikolla Euroopan sosiaalidemokraattien vaatimuksen koronabondien luomisesta, mutta media ei ole kysynyt pääministeri Marinin kantaa asiaan."
_____________________
Jan Hurri 7.4. 2020 kolumnissaan taloussanomissa:
Väärä aika arkailuun
Suomen talouden suurin riski on nyt taantuman repeäminen lamaksi eikä suinkaan tuon riskin torjumiseksi välttämätön valtion velkaantuminen.
Uhkakuva toteutuu, jos nyt jo tuhansia yrityksiä koskevat osittaiset tai jopa täydelliset toimintakatkot muuttuvat tilapäisistä lopullisiksi ja jos nyt jo satoja tuhansia kansalaisia koskevat lomautusilmoitukset muuttuvat irtisanomisiksi.
Ja tuo pahimman vaihtoehdon riski kasvaa sitä suuremmaksi mitä pidemmän aikaa pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus arkailee ryhtyä juuri niin mittaviin talouspolitiikan poikkeustoimiin kuin on tarpeen konkurssiaallon ja suurtyöttömyyden välttämiseksi.
Hallitus on toki kasvattanut tukitoimiaan, mutta talouden riskit ja tukitarpeet ovat kasvaneet vielä enemmän ja nopeammin.
Vaihtoehto talouspolitiikan rohkeille hätätoimille ja niiden edellyttämälle velkaantumiselle on vielä karumpi.
Jos talouden uhkakuvat käyvät toteen, muuttuvat samalla koko kansantalouden ja sitä myöten julkisenkin talouden näkymät kertaheitolla vakavista vaarallisiksi – tai pelottavista hyytäviksi.
Jos talouden äkkipysähdys jää tilapäiseksi ja yritysten konkurssit sekä suurtyöttömyys vältetään, voi talouden toipuminenkin olla yllättävän nopeaa. Siitä alkaisi julkisenkin talouden polku tasapainon suuntaan.
Mutta jos talouden koronakriisi kärjistyy konkurssiaalloksi ja uusien työttömien määrä paisuu satoihin tuhansiin, koituu siitä kansantalouteen pitkäaikaista tai pysyvää vahinkoa.
Se kävisi julkisellekin taloudelle mahdollisimman kalliiksi, kun alijäämä ja velkaantuminen paisuisivat entistä suuremmiksi – mutta konkurssien ja työttömyyden takia maksajia olisi entistä vähemmän.
Jan Hurri
______
8.4. 2020
Aalto-yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki nostaa suomalaisen sosialidemokratian temppelinharjalle Korona-kriisin aiheuttaman maailmanlaajuisen pelastusoperaation eurooppalaisessa sovellutuksessa. Sosialidemokratia, puheenjohtaja Rinteen johdolla ei ole joko osannut vastata tähän eurooppalaiseen makrotaloudellisen ongelmaan tai sitten hän vain vetäytyi puoluetoimiston suosimien talouviisaiden kanssa hiljaisen ylimielisyyden toogassa taustalle antamatta vastauksia yhä polttavammiksi nouseviin kysymyksiin. Tämä näkyy nyt Suomen hallituksen edustajan, valtionvarainministeri Katri Kulmunin tavassa toimia - asiantuntijaryhmänsä opastuksella? - ministerineuvostossa etsittäessä vastausta Korona-kriisin aiheuttamaan taloudelliseen kokonaisuuteen.
Tässä mallissa EU:lla olisi aktiivista ja laajamittaista aluepolitiikkaa, samaan aikaan kun läheisyys-periaatetta sovellettaisiin kattavasti. EU takaisi sekä työttömyysvakuutuksen että perussulon kaikille eurokansalaisille. EU harjoittaisi koordinoitua ja muutoinkin yhtenäistä tulo- ja palkkapolitiikkaa ja pyrkisi aktiivisella julkisella investointipolitiikalla vaikuttamaan paitsi taloudellisen kasvun määrään niin myös sen suuntaan, koostumukseen ja sisältöön."
__________
8.4. 2020
Antti Ronkainen, poliittisen talouden tutkija helsingin Aalto-yliopistolta, pohdiskelee Suomen Kuvalehden "Vallan mahotonta" blogissaan Euroopan Unionin mahdollisuutta selvitä pohjoisen ja etelän vastakkainasettelusta. Ehkä kaikkia keinoja ei sittenkään ole vielä käytetty?
Kansalliset ratkaisut kasvattavat nopeasti Välimeren maiden velkataakkaa, jonka seurauksena Euroopan keskuspankki joutuu tekemään entistä enemmän. Jotta maat eivät ajautuisi maksuvaikeuksiin koronakriisin jälkeen, EKP joutuu painamaan ?
Tällöin yhteisvastuu tapahtuu ”takaoven kautta” rahapolitiikan muodossa. EKP esti eurokriisin aikana rahaliiton hajoamisen ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, poliitikkojen on populismin pelossa helppo siirtää vastuuta entisestään keskuspankille.
Kompromissi voisi olla seuraavanlainen.
Pohjoiset maat eivät anna etelälle mitään koronabondeja. Sen sijaan kaikki maat velkaantuvat kansallisesti, eikä EKP kysele pohjoisten maiden lupaa velkakriisin estämiseksi. Tällöin ei tarvita yhteisvastuuta, ja jäsenmaat saavat vastata koronakriisiin kansallisesti.
Samalla euroalue joutuu kuitenkin luopumaan keskeisistä periaatteistaan. Kun velkojen annetaan kasvaa vapaasti, euromailta ei voida vaatia nopeita säästö- ja sopeutustoimia heti koronakriisin jälkeen. Komissio on laittanut vakaus- ja kasvusopimuksen jäähylle, eikä siihen todennäköisesti nopeasti voida palata.
Lisäksi EKP:n suurempi vastuu on oikeudellisesti kyseenalainen ja euroalueen talousfilosofian vastainen. Maastrichtin sopimus kieltää EKP:ltä jäsenmaiden rahoittamisen (artikla 123), jotta finanssimarkkinat voisivat ”rankaista” korkeammilla koroilla jäsenmaita vääränlaisesta talouspolitiikasta.
Mikäli euromaat eivät pääse yhteisymmärrykseen koronabondeista, säilyttääkseen rahaliiton ne voivatkin joutua uhraamaan rahaliiton keskeiset periaatteet – kasvu- ja vakaussopimuksen budjettisäännöt ja itsenäisen keskuspankin.
____________
9.4. 2020
Antti Ronkainen:
Ilman koronabondeja euromaat voivat joutua uhraamaan budjettikurin ja itsenäisen keskuspankin
"Euroryhmän kokous päätyi no-dealiin 16 tunnin neuvottelujen jälkeen. Italia olisi halunnut maininnan koronabondeista, joita erityisesti Hollanti vastustaa. Katri Kulmunin mukaan myös Suomi vastustaa yhteistä velanottoa ja katsoo, että jokaisen maan tule vastata omista asioistaan.
Nyt Hollanti ja Italia jatkavat neuvotteluita ja euroryhmä jatkuu huomenna. Jos valtiovarainministerit eivät saa aikaiseksi kompromissia, pallo siirtyy takaisin euromaiden johtajille, jotka 2 viikkoa sitten siirsivät päätökset rahaministereille.
Koronakriisin poliittinen ongelma on seuraava.
Koronakriisin myötä julkiset velat tulevat kasvamaan ja oletettavasti paljon enemmän kuin eurokriisissä. Esimerkiksi UniCreditin mukaan Italian ja Espanjan taloudet sukeltavat tänä vuonna 15 prosenttia ja julkiset velat kasvavat jopa 30 prosenttiyksikköä (Italiassa 167 prosenttiin ja Espanjassa 126 prosenttiin suhteessa bkt:hen).
Koronabondeissa on kyse velkakestävyydestä. Italia ja Espanja haluavat koronabondeja, koska niitä ei tarvitsisi laskea kansalliseen kirjanpitoon, eivätkä niiden julkiset velat kasvaisi kohtuuttomasti koronashokin seurauksena.
Keskeinen ongelma on, että päätökset ja päättämättä jättämiset johtavat joka tapauksessa poliittisiin seurauksiin jossain päin Eurooppaa. Koronabondien hyväksyminen ruokkii populismia ja eurokriittisyyttä pohjoisessa, yhteisvastuun vastustaminen puolestaan lisää kansallismielisyyttä ja eurovastaisuutta etelässä.
Lisäksi seuraa myös taloudellisia ongelmia.
Kansalliset ratkaisut kasvattavat nopeasti Välimeren maiden velkataakkaa, jonka seurauksena Euroopan keskuspankki joutuu tekemään entistä enemmän. Jotta maat eivät ajautuisi maksuvaikeuksiin koronakriisin jälkeen, EKP joutuu painamaan jäsenmaiden lainanhoitokulut alas. Käytännössä se tarkoittaa poikkeuksellisten valtion velkakirjojen tukiostojen jatkamista.
Tällöin yhteisvastuu tapahtuu ”takaoven kautta” rahapolitiikan muodossa. EKP esti eurokriisin aikana rahaliiton hajoamisen ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, poliitikkojen on populismin pelossa helppo siirtää vastuuta entisestään keskuspankille.
Tällöin kompromissi voisi olla seuraavanlainen.
Pohjoiset maat eivät anna etelälle mitään koronabondeja. Sen sijaan kaikki maat velkaantuvat kansallisesti, eikä EKP kysele pohjoisten maiden lupaa velkakriisin estämiseksi. Tällöin ei tarvita yhteisvastuuta, ja jäsenmaat saavat vastata koronakriisiin kansallisesti.
Samalla euroalue joutuu kuitenkin luopumaan keskeisistä periaatteistaan. Kun velkojen annetaan kasvaa vapaasti, euromailta ei voida vaatia nopeita säästö- ja sopeutustoimia heti koronakriisin jälkeen. Komissio on laittanut vakaus- ja kasvusopimuksen jäähylle, eikä siihen todennäköisesti nopeasti voida palata.
Lisäksi EKP:n suurempi vastuu on oikeudellisesti kyseenalainen ja euroalueen talousfilosofian vastainen. Maastrichtin sopimus kieltää EKP:ltä jäsenmaiden rahoittamisen (artikla 123), jotta finanssimarkkinat voisivat ”rankaista” korkeammilla koroilla jäsenmaita vääränlaisesta talouspolitiikasta.
Mikäli euromaat eivät pääse yhteisymmärrykseen koronabondeista, säilyttääkseen rahaliiton ne voivatkin joutua uhraamaan rahaliiton keskeiset periaatteet – kasvu- ja vakaussopimuksen budjettisäännöt ja itsenäisen keskuspankin.
Muussa tapauksessa eteen tulee vielä ikäviä kysymyksiä siitä, voidaanko Italian kokoisen valtion euroero hoitaa ilman pysyviä vaurioita koko Eurooppa-projektille."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti