Onko se pahasta, kun valtio tulostaa rahaa?

Saksalainen der Spiegel -lehti käsitteli 12.12. 2019 oikeastaan ensimmäistä kertaa Modernia Monetaarista Teoriaa, haastateltavanaan saksalainen talousvaikuttaja Cyrus de la Rubian. on pääekonomisti Hampurissa sijaitsevassa Hamburg Commercial Bankissa, jossa hän analysoi valuutta- ja korkomarkkinoiden globaalia kehitystä. Hän työskentelee myös nousevien talouksien talouspoliittisessa neuvonnassa ja oli monien vuosien ajan luennoitsija Frankfurtin talous- ja hallintokoulussa. Hän on myös kirjan "Rahamme kriisissä" -kirjoittaja . Teksti on der Spiegelin toimittajan käsialaa, sisältö tulee Cyrus de la Rubianilta.



Oletko myös MMT:n kannattaja? 
No? Voi, et edes tiedä mikä on MMT? Sitten on syytä lukea tämä lyhyt selitys, koska MMT - lyhenne sanoista Modern Monetary Theory - on taloustieteilijöiden keskuudessa melko 'hepetetty'  teema. Sillä on tällä hetkellä tärkeä rooli etenkin Yhdysvaltojen vaalikampanjassa, jota edustaa pääosin yksi demokraattisista presidenttiehdokkaista Bernie Sanders. Hänen tutkielmansa: Valtion mahdollisuudet käyttää enemmän rahaa on paljon suurempi kuin yleisesti oletetaan. Siksi hallituksella ei olisi mitään ongelmaa luoda työpaikkoja kaikille tai rahoittaa "vihreää sopimusta" ympäristönsuojelun lisäämiseksi.

Kuinka sen pitäisi toimia? 
Aloitetaan ajatusleikillä.

Valtiovarainministeriö ja keskuspankki fuusioituvat yhteen

Valtiovarainministeriö ja keskuspankki ovat riippumattomia valtion yksiköitä. Kuvittele nyt, että molemmat sulautuvat yhteen instituutioon. Valtiolla olisi tällöin kolme vaihtoehtoa rahoittaa kulut:   1. nostaa veroja, 2. ottaa velkaa tai 3. tulostaa rahaa.

Klassiset taloustieteilijät, etenkin Saksassa, antavat nopeasti sellaisen kuvan, että hallitus painaa hätätilassa rahaa, saadakseen lisää hengitystilaa. Veropolitiikkaa olisi tässä tapauksessa ajateltava hyvin eri tavalla: Jos valtio haluaisi kasvattaa menojaan, se voisi luopua korkeammista veroista ja veloista ja sen sijaan yksinkertaisesti hyvittää valtiota luomaa uutta rahaa. Väite, jonka mukaan valtio ei voi rakentaa uusia teitä tai tietoverkkoja ja kunnostaa rappeutuneita kouluja varojen puutteen vuoksi, vanhenee. Tällaisen institutionaalisen järjestelyn avulla valtiolla olisi aina tarpeeksi rahaa. Tavallaan tämä on perusidea, johon MMT perustuu.

Rahoituspolitiikkaa rajoittamattomilla resursseilla

Tosiasia on, että nykyaikaiset modernit valtiot pitävät valtiovarainministeriön ja keskuspankin tiukasti erillään ja keskuspankilla on korkea poliittinen riippumattomuus. Saksalle Euroopan keskuspankin (EKP) riippumattomuus oli Saksan ehdoton edellytys euron käyttöönotolle. Miksi oikeasti?

Riippumaton keskuspankki on lakiin ja instituutioihin sidottu kokonaisuus, joka keventää keinotekoisesti verorasitusta ja pitää inflaation kurissa. Yhteiskuntamallimme toimii erinomaisesti sellaisissa yhteyksissä  kuten siviililainsäädäntö, joka antaa meille mahdollisuuden elää rauhallisesti yhdessäsovittujen sääntöjen puitteissa, elämällä niiden mukaan ja toteuttamalla niitä.

Valtiovarainministeriön ja keskuspankin erottamisen perusajatuksena on rajoittaa valtion mielivaltaista pääsyä talouteen. Seteleitä painamalla valtio voisi teoriassa ostaa kaikki yritykset ja hallita kaikkia maan resursseja. Ilman budjettirajoituksia valtion tukitoimia koskeva vaatimus ulottuisi  kaikkialle , lähtien pankkien pelastamisesta, talouden vauhdittamisesta tai rappeutuneen teollisuuden hengissä pitämisestä. Omien seteleiden tulostamatta jättäminen tarkoittaa kuitenkin budjetin rajoittamista. Verotulot ovat rajalliset, koska liian korkeat verot luovat negatiivisia tuloskannustimia ja heikentävät siten taloudellista suorituskykyä - myös veropohjaa. Jopa lainaaminen on mahdollista vain tiettyyn määrään saakka, koska muuten yhä korkeampien korkovaatimusten takia on riski suistua alaspäin vievään kierteeseen  - kuten Kreikassa tapahtui. Tämän vuoksi taloudellisia keinoja on käytettävä maltillisesti. Näin paljon tässä teoriasta.

Poliitikkoilla on viimeinen sana. Aina.

Mutta rehellinen katsaus viime vuosikymmenten kehitykseen osoittaa, että keskuspankin ja valtiovarainministeriön välillä ei ole koskaan ollut selvää eroa sen puhtaimmassa muodossa. Ja ehkä ei ole syytä siihen pyrkiäkään. Vaikka keskuspankki on paperilla poliittisesti riippumaton, poliitikot ja markkinat tietävät, että se voidaan hätätilanteessa alistaa valtion toimintalogiikalle ja sen on toimittava viime käden rahoituksen lähteenä. Esimerkiksi sodan sattuessa kukaan ei rajoita tätä rahoituslähdettä. Eikä selvästi myöskään pankkikriiseissä: Tuskin kukaan epäili vuonna 2009 vakavasti, että Yhdysvaltain hallituksella olisi varaa pelastaa ja rekapitalisoida - siis rahoittaa -  suuret pankit uudelleen. USA vain teki sen.

Vain vähemmistö asiantuntijoita uskoo, että Japani voisi jonakin päivänä mennä konkurssiin, vaikka maan valtionvelka on kasvanut yli 250 prosenttia yli bruttokansantuotteen. (Vertailun vuoksi: euromaiden vakaussopimuksessa määrätään 60 prosentin enimmäismäärä.) Japanin velasta hieman alle 50 prosenttia on kuitenkin keskuspankilla. Valtiovarainministeriön keskuspankille maksamat korot virtaavat takaisin valtiovarainministeriölle keskuspankin voitonjaon kautta. Kuinka valtion konkurssi voisi siis tapahtua?

Toisin sanoen: MMT on ollut olemassa jo pitkään. Japanissa, Yhdysvalloissa ja osittain myös euroalueella, vaikka institutionaalinen erityispiirre on se, että keskuspankki ja valtio ovat siellä vielä enemmän erillään toisistaan, koska kansallisia rahoitusministeriöitä on 19 erilaista. Kuitenkin EKP: n sitoutuminen eurokriisin aikana vuonna 2012 ostamaan valtion joukkovelkakirjalainoja tietyissä olosuhteissa oli jo merkittävä askel kohti MMT: tä.

Hallitus hallitsee inflaatiota

MMT-vastustajien suurin pelko on kuitenkin liiallinen inflaatio. Ja aivan oikein, koska setelipainon väärinkäyttö rahoituksen lähteenä on historiallisesti  johtanut toistuvasti rahan tuhoon ja katastrofaaliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. MMT-kannattajien kannalta tämä  kehitys ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Tämän näkökulman ymmärtämiseksi rahapolitiikkaa on myös harkittava uudelleen valtiovarainministeriön ja keskuspankin välisen yhtenäisyyden lähtökohdista. Tällöin valtio pystyisi myös vähentämään jälleen jakamiaan rahamääriä,  lisätä veroja ja ottaa siten pois rahaa järjestelmästä. Se hidastaisi inflaatiota. Toisaalta, jos inflaatiota halutaan lisätä, siirtomaksut tai helikopterirahat saattavat olla tehokkain tapa saavuttaa tämä. Teoreettiselta kannalta valtio pystyy hallitsemaan aktiivisesti inflaatiota MMT-maailmassa.

Keinotekoisesti luotu pelko

Joten MMT: n tavoitteena ei ole yksinkertaisesti käynnistää setelipainokonetta jokaisessa poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Kyse on pikemminkin tiedostamisesta, että yhteiskunnalle tärkeiksi tunnustettujen tehtävien ei tarvitse epäonnistua rahoituksen takia. Pelko siitä, että valtio voi mennä konkurssiin, on keinotekoisesti luotu pelko, joka ylittää järkevän logiikan. Lisäksi on syytä mainita, että MMT: n kannattajilla, kuten yhdysvaltalaisella professorilla Stephanie Keltonilla, australialaisella taloustieteilijällä Bill Mitchellillä tai saksalaisella taloustieteilijällä Dirk Ehntsillä, on hyvin erilaisia ​​ideoita siitä, mitä MMT:llän on ymmärrettävä.

Lopuksi toinen ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos seuraavissa liittovaltion vaaleissa saadaan enemmistö puolueelle, joka vaihtaisi sähköiseen liikenteeseen kymmenessä vuodessa, rakentaisi täydellisesti kattavan  5G-verkon viiden vuoden aikana ja toteuttaisi koulutusmenojen lisäämisen kolmanneksella per oppilas heti? Se vaatisi valtavia julkisia menoja.

Mahdollisuus ajatella uudelleen

Oletetaan vielä, että uusi hallitus tarkistaa velkajarrua, neuvottelee vapautuksista EU: n kanssa (esimerkiksi vähentämällä julkiset investoinnit budjettialijäämiä laskettaessa) ja rahoittaa sitten päätetyt menot uudella velalla - tietäen, että sijoittajat ovat   kaikkialla maailmassa 'hengessä mukana'? Olisiko MMT:tä sovellettaessa Saksan valtion konkurssi epätodennäköinen? Voisiko se toimia? Kyllä, se olisi mahdollista.

Siksi meidän ei pitäisi hylätä MMT: tä alusta alkaen uutena  kehruukoneena, vaan pikemminkin tilaisuutena. Joten kaikkia julkisia keskusteluja valtion investointihankkeista ei upoteta heti budjetin varjolla rahoituksen puutteen vuoksi. Toisaalta kuka tahansa, joka vaatii setelipainon  esteetöntä käyttöä MMT: n puolesta, tekee karhunpalveluksen tämän uuden opin suhteen. Ja myös yhteiskunta.

(Cyrus de la Rubialta on jäsen vaikuttajia ja manager-magazin.de.verkkolehdessä.  Siitä huolimatta, tämä sarake ei välttämättä heijasta manager-lehden toimituksen mielipidettä.) Linkki der Spiegelin kirjoitukseen.

______________

9.4. 2010


Tässä "Positive Money" -lehden artikkeli koskien Englannin keskuspankin aloittamaa finanssipoliittista monetaristista elvytystä, siis suoraa palveluiden ja rakenteiden rahoittamista. Näin tehtään siitäkin huolimatatta että sitä pidetään kiistanalaisena toimena kilpailuun pohjautuvilla markkinoilla. Samalla artikkelissa arvostellaan markkinoille, ts. pankkeihin ja yritystoimintaan suuntautuvaa määrällistä elvytystä tehottomuudesta, koska sen kautta tullut tuki ei ole aikaisemminkaan ulottunut reaalitalouteen saakka. "Englannin keskuspankki rahoittaa epäsuorasti valtiovarainministeriön menoja Covid-19-vastaukselle. Olemme tyytyväisiä tähän kehitykseen, mutta avoimuutta on lisättävä. Pankin on nyt aika sitoutua suoraan monetääriseeen rahoitukseen.

Sen 19 : nnen maaliskuuta pankki ilmoitti £ 200 miljardia laajennusvaiheen sen määrällisen keventämisen (QE) -ohjelma. Suurin osa näistä uusien omaisuuserien ostosta tulee valtion joukkovelkakirjalainoista, vaikka pankki ostaa myös enemmän yrityslainoja. Positiivisella rahalla olemme aina korostaneet QE: n tehottomuutta ja kielteisiä sivuvaikutuksia ja seuraamme edelleen tarkkaan yrityslainaostoksia, kun lisätietoja tulee saataville.

Näissä olosuhteissa pankin pyrkimyksessä ostaa valtion joukkovelkakirjalainoja on kuitenkin jonkin verran myönteistä, koska tällä kertaa ostojen tarkoituksena ei ole taloudellisen toiminnan edistäminen. Tiedämme, että aiemmissa QE-kierroksissa ei onnistuttu saavuttamaan tätä tavoitetta , sillä suuri osa vastikään luodusta rahasta juuttui rahoitusmarkkinoille, nosti omaisuushintoja eikä auttanut reaalitaloutta. Nyt joukkovelkakirjalainojen oston tarkoituksena on puuttua Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoiden heikkenemiseen. Toisin sanoen niiden alentamalla Yhdistyneen kuningaskunnan valtion joukkovelkakirjojen tuottoja on tarkoitus helpottaa valtiovarainministeriön rahoitusolosuhteita sen sijaan, että edistettäisiin yksityisten lainanottoa ja kuluttamista.

Koska markkinat etsivät epätoivoisesti likviditeettiä, valtion joukkovelkakirjojen ostaminen lisää niiden kysyntää, koska sijoittajat ovat vakuuttuneita siitä, että he voivat aina myydä ne edelleen pankille käteisvarojen vastineeksi. Tämä tarkoittaa, että Englannin keskuspankki rahoittaa välillisesti valtion alijäämämenoja, joita on valtavasti koristeltu Covid-19-toimenpiteiden vuoksi. Tämä on sellaista koordinoitua toimintaa pankin ja valtiovarainministeriön välillä, jota Positiivinen raha on vaatinut muiden kriisien, kuten ilmasto- ja ekologisten hajoamisten, ratkaisemiseksi.

Edelleen on vielä paljon tehtävää. Ensinnäkin pankin on oltava avoimempi toimiensa tarkoituksista ja vaikutuksista. Vaikka pankin ilmoituksessa mainittiin markkinoiden heikkeneminen perusteena omaisuuserien oston laajentamiselle, pankin verkkosivusto käyttää edelleen QE: n klassista päättelyä toimiensa tueksi - mainitsematta kuitenkaan mitään verotuksellisista vaikutuksista. Sen markkina ilmoitusta , pankki sanoi ”MPC tarkkailee tapauksessa osallistua ensimarkkinoilla.” Monet tulkitsi tämän siten, että pankki harkitsee ostamista valtionlainat suoraan, harjoittaa suoraa Valtiovarainministeriön rahallista rahoitusta. Tarkemman lukemisen perusteella uskomme kuitenkin, että pankki viittaa yrityslainoihin. Joka tapauksessa tämä lausunto on erittäin epäselvä.

Kuvernööri Andrew Bailey on myös ollut epäselvä asiasta. Hän sanoi, että hän tekee "kaiken tarvittavan talouden ja ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi", mutta hän väitti, että he eivät aio luopua raharahoituksen vastaisesta filosofiasta, mutta ehdottivat samalla, että harkitaan jotain sen kaltaista. Tämä sekava viestintä ei ole tietenkään vaatimukset täyttävää, varsinkin kun kriisin aikana kansalaiset ansaitsevat pankilta täydellisen selkeyden ja avoimuuden.

Positiivisen rahan kohdalla meidän mielestämme pankin tulisi sitoutua suoraan mnetaariseen rahoitukseen. Elleimarkkinat osoita lisää epävakautta, toiminnallinen vaikutus valtionkassan menoihin olisi sama kuin mitä pankki tekee nyt, toisin sanoen joukkovelkakirjalainojen ostot jälkimarkkinoilla. Mutta institutionaalisesti siirtyminen suoriin raharahoituksiin olisi iso askel.

Jos pankki ostaa joukkovelkakirjalainoja suoraan valtiovarainministeriöltä (tai yksinkertaisesti hyvittää valtiovarainministeriön tiliä), se hämärtää lopullisesti sen harhakuvan, että hallitus on riippuvainen markkinoista rahoittaakseen menojaan. Ajatusta siitä, että säästötoimet olivat ”taloudellista välttämättömyyttä ”,joutaa romukoppaan, ja ketään, joka ehdottaa, että hallituksen on tasapainotettava kirjansa seurauksena koronaviruksen vastaisista menoista, ei varmasti oteta vakavasti. Raharahoitus merkitsee myös sitä, että taloudelliset perusteet, jotka viivästyttävät vastaustamme muihin kriiseihin, kuten ilmasto- ja ekologiset häiriöt, menettävät lopulta kaiken uskottavuuden. Tämä mahdollistaa sitten laajemman julkisen keskustelun ja ymmärryksen valtion menojen todellisista rajoituksista, nimittäin inflaatiosta.

Lisäksi, jos pankki sitoutuu ohjaamaan raharahoitusta nyt, vältetään QE: n jatkuva käyttö tulevaisuuden välineenä talouden stimuloimiseksi, joka on riippumaton julkisista menoista. Tiedämme, että QE ei yksinkertaisesti toimi talouden elpymisen kannustimena, ja se on aikaisemmin edistänyt eriarvoisuutta. Jos pankki osoittaa nyt pystyvänsä tekemään "ihmisiin kohdistuvaa elvytystä" sitoutumalla suoraan valtiovarainministeriön Covid-19-vastauksen rahoitukseen, ei ole syytä soveltaa minkäänlaista muuta varmistusta taloudellisena elvytyksenä, kun olemme poistuneet tästä terveyskriisistä.

Kansallinen hätätilanne ei välttämättä ole ihanteellinen aika keskuspankin itsenäisyyden käsitteen riitauttamiseen, minkä vuoksi pankin tulisi ennalta ilmoittaa olevansa valmis suorittamaan suoraa monetaarista rahoitusta, varsinkin jos kilpailluilla markkinoilla on enemmän ongelmia. Toisin sanoen sen olisi nimenomaisesti ilmaistava, että se ei salli sijoittajien puuttua valtionkassan suunnitelmiin reagoida tähän kriisiin. Tämä merkitsisi pankin työkalupakin laajentamista sen äkillisen yhteistyön sijasta.

On hienoa nähdä, että valtiovarainministeriö ottaa johtoaseman vastatessa koronaviruskriisiin. Vaikka jäljellä onkin kysymyksiä, kuten viivästyksiä taloudellisen tuen myöntämisessä , suosittelemme suurta osaa tähän mennessä toteutetuista toimista. Mutta Englannin keskuspankilla on myös ratkaiseva rooli, joka vaatii jatkuvaa valvontaa. Sen on nyt sitouduttava täydelliseen avoimuuteen ja suoraan raharahoitukseen, jotta voidaan tukea ihmisten pelastamista, ei rahoitusmarkkinoita."