Yksityistä voitontavoittelua priorisoiva järjestelmä ei tarjoa eloonjäämismahdollisuutta

MMT-professori William Mitchell on Helsingin  Yliopiston vieraileva professori ja hän on juuri pitänyt tässä ominaisuudessa avoimen yleisöluennon menneen vuoden kansainvälisestä kehityksestä makrotalouden näkökulmasta. Hänen toinen luentonsa on tarkoitettu vain alan opiskelijoille. Luento on nauhoitettu professorin kotona Australiassa - hän toivoo pääsevänsä "kylmään pohjolaan" vierailevan professuurinsa merkeissä vuonna 2024.  Tässä esitetty perustuu hänen australianenglannilla pitämänsä luennon pohjalta tehtyihin muistiinpanoihin, joten se sisältää paitsi Mitchellin ajatuksia, myös kirjoittajan tulkintaa professorin näkemyksistä.  

Keskuspankit vastanneet inflatioon korkojen nostolla - kaikkialla muualla paitsi Japanissa. 

Keskuspankkien valtavirtatalouden tavoite - kasvun tappaminen, tulotason laskeminen ja toisaalta pankkien ja energianvälittäjien tulojen  valtava kasvattaminen. Keskuspankkipolitiikka on siis tuhonnut matalan tulotason kansalaisten elämisen mahdollisuuksia ja mahdollistanut pankkisektorin ja sen keskeisten toimihenkilöiden nousevat voitot.

Toinen keskeinen piirre menneenä vuonna on sotilasmenojen huomattava kasvu. Mitchell kiinnittää huomiota sotilasmenojen massiiviseen kasvuun samalla kun kritisoidaan julkisen kulutuksen ja velanoton kasvua. Tämä on suuri ongelma progressiiviselle politiikalle, koska ulkomailta tehtävät sotilaalliset hankinnat syövät mahdollisuuksia työllisyyttä, koulutusta ja palveluja parantavalta julkisen sektorin toiminnalta.

Julkisen sektorin ja yhteisen hyvinvoinnin 1970-luvulla tapahtunutta kehitystä seurasi uusliberalismin pääomaa ja markkinaa korostava pitkä kausi, joka katkesi vasta covid19-pandemian nostamaan julkisen sektorin merkityksen uuteen nousuun. Ilman julkisen sektorin tukea oleellinen määrä markkinaa olisi romahtanut.

Mitchell on juuri palannut muutaman kuukauden kestäneeltä vierailultaan Kioton yliopistossa ja hänellä on ollut tilaisuus seurata läheltä Japanin Keskuspankin omaperäistä rahapolitiikkaa. Korkoja ei ole nostettu, inflaatio ei ole noussut länsimaita vastaaviin lukemiin, valtion obligaatioita (bondeja) ostetaan edelleen ja finanssipolitiikalla tuetaan  tulotason säilymistä - tulotaso Japanissa on ylipäätään korkea. Terveydenhoito ja koulutus ovat tärkeitä julkisen sektorin toimintoja. Mikä tekee Japaninin hyvinvoinnista poikkeavan esimerkiksi pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon? Se on juuri keskuspankkipolitiikka, joka tukee vahvaa yleistä ja yhteistä hyvinvointia. Mitchell kutsuu Japanin politiikkaa "solidaristiseksi politiikaksi".

 Toisessa osassa Mitchell puhuu taloudellisesta tietoisuudesta ja kasvatuksesta parempaan taloudelliseen ymmärrykseen. Hän puhuu erityisesti Europan Unionista ja sen  toteuttamasta makrotalouspolitiikasta. Korona-pandemia johti hetkellisesti tietynlaiseen relaksaatioon, helpottamiseen fiskaalipolitiikassa. Määrällisen elvytyksen loppuminen yhdessä inflaation ja EKP:n korkojen noston kanssa on saattamassa Etelä-Euroopan maita erityisen hankalaan asemaan.

Ilmastomuutos aiheuttaa monia eksistentiaalsia uhkia koko planeetalla. Kysymykseen mitä voidaan tehdä "suuren vihreän sopimuksen" aikaansaamiseksi pitää myös kysymyä, onko uusliberaali ideologinen lähestymistapa paras mahdollinen tai edes sopiva tapa tämän ongelman rationaaliseen ratkaisemiseen. Progressiiviset konservatiivit roikkuvat edelleen taloudellisen valtavirta-ajattelun kahleissa ja ovat suureen ääneen vaatimassa säästötoimia julkisella sektorilla eivätkä kiinnitä huomiota makrotaloudellisiin vääristyneisiin rakenteisiin jotka muodostavat pysyvän esteen uuden vihreän sopimuksen aikaansaamiselle. 

Myös edistykselliset poliitikot näyttävät uskovan markkinapohjaisiin ratkaisuihin. Ilmastomuutos vaatii suuria rakennemuutoksia tuotannossa, kulutuksessa, liikenteessä, kommunikaatiossa ja elämäntavassa ylipäätään. Onko tämä mahdollista? Mitchell päätyy oletukseen, jonka mukaan kapitalismi ei ole kykenevä kestävään  ja pysyvään muutokseen ilmaston ja luonnon tasapainon säilyttämiseksi. Voittoa tavoitteleva järjestelmä ei ole oikea vastaus niihin haasteisiin joita ympäristö ilmastomuutos mukaanluettuna aiheuttaa. "Minulla ei ole kuitenkaan kristallipalloa, jonka avulla kykenisin vastaamaan mitä tulee tapahtumaan."

Lopuksi prof. Mitchell vastaa chatissa esiinnostettuihin kysymyksiin.

Olisiko "degrowth"(talouslasku tai nollakasvu),  kulutuksen, rahankäytön ja talouden supistaminen  mahdollinen tienä tasapainoon? Mitchell katselee aluksi tätä kysymystä hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta ja toteaa, että hallitusten ja julkisen sektorin panostukset kulttuuriinja ja palveluihin kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ovat samalla osa "degrowth" -lähestymistapaa. Kulutuksen on jokatapauksessa suuntauduttava eim ateriaaliseen,  vähähiilisempään elämäntapaan, ehdottomasti.

Inflation torjunnassa hän on jo viitannut Japanista saamiinsa kokemuksiin. Edistyksellisen makrotalouspolitiikan tehtävänä on estää erityisesti alempien tuloluokkien väestöä vajoamasta kurjuuteen, minkä vuoksi solidaristinen talouspolitiikka juuri inflaation oloissa on tärkeää.

Miten Japani suhtautuu maahanmuuttoon ja vierastyövoimaan. Japanin pääministeri on juuri pitänyt parlamerntissa puheen, jossa on kiinnitetty huomiota väestön ikääntymiseen ja syntyvyyden vähenemiseen. Japani on kuitenkin geografialtaan saarivaltio, jossa tilan valtaaminen lisäasutukselle on vaikeaa, joten ainakin jossakin määrin siellä halutaan sopeutua vähenevän väestön ja siihen sopeutettavan tuotannon suuntaan, mikä on tarpeellista ympäristö- ja myös ilmastosyistä. 

Onko Euroopalla tulevaisuutta? Mitchell sanoo kannattavansa federalistista liittovaltiota, mutta ei pidä sen syntymistä nykyisissä olosuhteissa Euroopassa mahdollisena. Hän ei usko, että Saksa keskeisenä eurooppalaisena valtiona tulee hyväksymään sellaisia fiskaalisia muutoksia, jotka mahdollistaisivat bondeihin perustuvat varojensiirrot (Transfers) niitä tarvitseville EU-jäsenmaille. 

Voiko Euroopan Komissio luopua Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksesta? Mitchellin mukaan Euroopan Keskuspankki voi palata velkakirjojen osto-ohjelmaan, mutta se ei tarkoita luopumista austeristisesta, riistävästä makrotalouspoliittisesta asennoitumisesta.Näissä kysymyksissä sekä Komissio että EKP ovat  masiivisen konservatiivisen painostuksen kohteena, joten ilmeisestikään keskustasolla ei olla taipumassa jäsenvaltioiden suoraan tukemiseen inflaatiosta ja sodasta huolimatta.

Mitä tulee kapitalismin tilalle, kysytään. Mitchell toistaa että hänellä ei ole kristallipalloa eikä sen vuoiksi kykene vastaamaan siihen,  mitä tulee uusliberaalin rakenteen tilalle. Ongelmat tulevat olemaan suuria yhteiskunnallisen toiminnan eri lohkoilla ja tulevaisuus näyttää siis tässä suhteessa hämärältä. Elämme hyvin lyhyen tähtäimen tavoitteita asettavissa yhteiskunnallisissa oloissa eikä tilanne näytä kovinkaan kestävältä. Tulevaisuudesta ei voi sanoa mitään varmaa.

Universaalisuusperiaate on pohjoismaisen hyvinvointivaltion ydin

 Pitkän linjan talousvaikuttaja Sixten Korkman Helsingin Sanomissa:

Tätä Kokoomuksen julkisten menojen leikkaukset tarkoittavat...

"Kyselyjen mukaan suomalaisten enemmistö kannattaa täsmentämättömiä menoleikkauksia. Vastaajat saattavat virheellisesti kuvitella, että ongelma hoituu esimerkiksi puoluetukea ja valtion byrokratiaa supistamalla.

Menoleikkauksia tarvitaan, mutta varmaa on, että ison luokan menoleikkaukset herättäisivät vahvaa vastarintaa. Tähän on hyvät syynsä: julkisen talouden tasapainottaminen vain menoleikkauksilla tarkoittaisi käytännössä universaalisuusperiaatteesta ja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta luopumista."

Perun presidenttikriisi

Perun suurin työväenjärjestö ryhtyy solidaarisuusmielenosoituksiin hallitusta vastaan

Yhteiskunnalliset ja poliittiset järjestöt jatkavat mobilisaatiota. Poliisijohdon käynnistämää "rauhanmarssia" on arvosteltu perustuslain rikkomisena. 

- Antonia Rodriguez Sanchez

amerikka 21

Lima . Kahden viikon tauon jälkeen vuodenvaihteessa protestit presidentti Dina Boluarten hallitusta vastaan ​​jatkuvat. Ammattiliitot ja yhteiskunnalliset järjestöt olivat vaatineet rauhanomaisia ​​marsseja ja mielenosoituksia keskiviikkona. Perun oikeusasiamiehen toimiston mukaan Andien Cuscon, Punon, Cajamarcan, Moqueguan ja Huánucon alueilla sekä Amazonin öljykentillä on aloitettu toistaiseksi voimassa oleva lakko .

Eteläisillä alueilla sekä Juninin keskusosastolla mielenosoittajat tukkivat teitä. Poliisin kerrotaan käyttäneen kyynelkaasua tiesulkujen poistamiseen. Hallituksen tiedottaja Alberto Otarola kertoi toimittajille pääkaupungissa Limassa, jonne on perustettu kriisikeskus, että siellä on "kymmentä saartoa, pääasiassa Punon ympärillä".

Mielenosoittajat vaativat Boluarten välitöntä eroa ja kongressin hajottamista. Boluarte vannoi virkavalansa presidentti Pedro Castillon erottamisen ja vangitsemisen jälkeen 7. joulukuuta, kun syrjäytetty presidentti halusi lopettaa kongressin saartopolitiikan hajottamalla sen ja perustamalla hätähallituksen."

Useat organisaatiot ovat ilmaisseet huolensa mielenosoitusten mahdollisista kuolemista sen jälkeen, kun viranomaiset ilmoittivat, että armeija- ja poliisivoimat lähetettiin "konfliktialttiimmille alueille". Vasemmiston ja edistyksellisten poliittisten järjestöjen koordinointikomitea (COIP), joka vahvisti osallistumisensa mielenosoituksiin, varoitti vastaamasta "turvallisuusjoukkojen ja oikeistosektorin provokaatioihin".

Ensimmäiset uudet mielenosoitukset alkoivat tiistaina sen jälkeen , kun Liman keskustan lähellä sijaitsevalla Manco Capac -aukiolla leiriytyneet mielenosoittajat, jotka odottivat ilmoitettua mobilisoinnin jatkamista, häädettiin.

Ammattiyhdistysliitto CGPT (Confederación General de Trabajadores del Perú) tuomitsi valtion toiminnan mielenosoittajia vastaan: "Tässä näemme kansallisen poliisin toiminnan, joka väkivaltaisesti ja sortavasti poisti heidät [mielenosoittajat] tästä symbolisesta työväenluokkataistelun paikasta. ", sanoi sen apulaispääsihteeri Gustavo Minaya.

Perun suurin ammattiliittojen liitto CGPT, joka on sidoksissa Maailman ammattiliittojen liittoon, vaati pääkaupungissa marssia osoittaakseen solidaarisuutta mobilisaatioille eri alueilla, erityisesti maan eteläosassa. Lausunnossa todettiin , että presidentin on "tunnustettava päätöstensä seuraukset" ja otettava vastuu "veljien ja sisarten murhasta hänen hallituksensa sorron käsissä".

Puheessaan korkeimman oikeuden uuden presidentin virkaanastujaisissa tiistaina presidentti Boluarte myönsi ensimmäistä kertaa olevansa oikeuden velkaa "mielenosoituksissa kuolleiden maanmiestensä perheille". La Republican päivälehden haastattelussa hän kuitenkin jakoi vastuunsa noin 30 kuolemantapauksesta mielenosoituksiin liittyen ja syytti muita poliittisia johtajia väestön "yllyttämisestä" mielenosoituksiin.

Poliisin komentaja Raúl Enrique Alfaro Alvaradon allekirjoittaman luottamuksellisen asiakirjan mukaan kansallisen poliisin jäsenet on kuitenkin määrätty järjestämään niin sanottu "rauhanmarssi" ja osallistumaan siihen. Muuten heitä kuritetaan. 31.12.2022 päivätty asiakirja sisältää myös ohjeet marssin toteuttamiseen, joka oli määrä järjestää 3.1. Tämä sisältää poliisit aloittaen rauhanrukouksella ja kantaen mukanaan valkoisia ilmapalloja ja rauhan sanontoja.

Perustuslakitutkija Omar Cairo ja muut lakiasiantuntijat julistivat poliisiviranomaisten kehotuksen perustuslain vastaiseksi, koska 34 artiklassa määrätään, että poliisi ei saa osallistua mielenosoituksiin. 169 artiklassa määrätään myös, että poliisilla ja asevoimilla ei ole päätösvaltaa ja että ne ovat perustuslaillisen toimivallan alaisia.

Epäilyjen vuoksi poliisiviranomaiset joutuivat peruuttamaan valituksensa. Sisäministeri Victor Rojas sanoi maanantaina, että poliisi ei osallistu haluamaansa marssiin. Presidentti Boluarte kertoi La Repúblicalle, ettei hän tiennyt siitä mitään.

Limassa tiistaina "Marcha por la Paziin" osallistui satoja ihmisiä, pääasiassa konservatiivisten uskonnollisten ryhmien ja oikeistopuolueiden jäseniä , liikemiehiä, oikeistolaisia ​​kongressin jäseniä sekä eläkkeellä olevia sotilaita ja poliiseja. Joissakin maan sisäkaupungeissa järjestettiin myös niin kutsuttu "rauhanmarssi", joka oli nimenomaisesti suunnattu Castillon kukistumisen jälkeen jatkuneita mielenosoituksia vastaan. Asianomaiset huusivat muun muassa iskulauseita, joissa he yhdistävät viimeaikaiset mielenosoitukset "terrorismiin".

Yhteinen valuutta Latinalaiselle Amerikalle?

Berliinin Luonnonystävät välittivät sivuillaan linkin America 21 kirjoitukseen, jossa raportoidaan Latinalaisen Amerikan pyrkimyksestä luoda yhteinen "Sur" valuutta euron tapaan koko USA:sta etelään olevalle alueelle keski-ja etelä-Amerikassa. Artikkelin on kirjoittanut Ben Norton ja suomennos on peräisinSusanne Schharz-Lauxin käännöksestä.

Yhdysvaltain dollaria käytetään useimmin kansainvälisessä kaupassa, ja sen asema globaalina varantovaluuttana antaa Yhdysvalloille "kohtuuttoman etuoikeuden", joka tukee sen geopoliittista ja taloudellista määräävää asemaa. Samaan aikaan vastustus Washingtonin hegemoniaa kohtaan kasvaa maailmanlaajuisesti. Euraasian integraation instituutiot ehdottavat omia valuuttojaan ja maksujärjestelmiään. Latinalaisella Amerikassa on myös kunnianhimoisia suunnitelmia lopettaa riippuvuus Yhdysvaltain dollarista.

Tunnettu taloustieteilijä Andrés Arauz, vasemmistojohtaja, joka melkein voitti Ecuadorin vuoden 2021 presidentinvaalit, julkaisi suunnitelman "uudesta alueellisesta rahoitusarkkitehtuurista", jota yhdistäisi Latinalaisen Amerikanpyrkimys haastaa Yhdysvaltain dollarin hegemonia ja Washingtonin hallitsemat instituutiot ja luoda myös haaste Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle.

Keskeistä hänen suunnitelmassaan on uuden alueellisen valuutan luominen kansainvälisiä transaktioita varten, ohittaen Yhdysvaltain dollarin. Puitteet perustuvat Brasilian presidentin Lula da Silvan ehdotukseen, joka lupasi ennen lokakuun vaaleja "että luomme valuutan Latinalaiseen Amerikkaan päästäksemme eroon Yhdysvaltain dollarista".

Valuuttaa kutsutaan nimellä "Sur", ja sitä valvoo vastaperustettu Etelän keskuspankki (Banco Central del Sur). Kaiken tämän saavuttamiseksi Arauz on neuvonut  Lulaa elvyttämään ja vahvistamaan olemassa olevia alueellisia integraatioinstituutioita, kuten Etelä-Amerikan kansakuntien unionia (Unasur) ja Etelä-pankkia (Banco del Sur). Molempia ovat heikentäneet Yhdysvaltain tukemat vallankaappaukset ja oikeistohallitusten nousu.

Tavoitteena on "yhdenmukaistaa Unasurin jäsenmaiden maksujärjestelmät", jotta voidaan "tehdä pankkien välisiä siirtoja mihin tahansa alueen pankkiin reaaliajassa ja matkapuhelimesta", Arauz selitti.

Ecuadorilainen taloustieteilijä korosti myös, että Latinalaisen Amerikan on hylättävä Yhdysvaltain hallitsema IMF ja työskenneltävä Afrikan kanssa velkahelpotuksia ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia.

Amerikassa 96 prosenttia kaupasta tapahtuu Yhdysvaltain dollareissa

Sekä Lula että Arauz ovat tehneet selväksi, että sur ei korvaa paikallisia valuuttoja, kuten euroa Euroopan unionissa. Latinalaisen Amerikan mailla olisi edelleen omat kansalliset valuutat, jolloin ne voisivat harjoittaa suvereenia rahapolitiikkaa.

Pikemminkin ajatuksena on käyttää dollarin sijasta suria kahdenväliseen kauppaan maiden välillä. Ehdotus on erittäin suosittu Latinalaisessa Amerikassa, koska se on maailman eniten riippuvainen Yhdysvaltain dollarista. Yhdysvaltain keskuspankin mukaan vuosina 1999–2019 dollaria käytettiin 96 prosentissa Amerikan maiden välisistä kauppatapahtumista.

Sur-valuutan luominen voi muuttaa tämän perusteellisesti.

Latinalaisen Amerikan yhteenlaskettu talous on noin puolet Yhdysvaltain talouden koosta. Amerikan mantereen kaupasta suurinta osaa hallitsee Yhdysvallat, joka on maailman toiseksi suurin talous (Kiinan kansantasavallan jälkeen ostovoimapariteetilla mitattuna). USA:n bruttokansantuote on noin 23 biljoonaa dollaria ja Kanadan lähes 2 biljoonaa dollaria.

Maailmanpankin tietojen mukaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian nimellinen BKT on noin 5,5 biljoonaa dollaria ja että alueen kolme suurinta taloutta ovat Brasilia (1,6 biljoonaa), Meksiko (1,3 biljoonaa) ja Argentiina (491 miljardia). ) ovat.

Nimellisen BKT:n mittaukset voivat kuitenkin olla harhaanjohtavia ja vain vahvistaa Yhdysvaltain dollarin hegemoniaa. Paljon tarkempi BKT-mittari, ostovoimapariteetti (PPP), ottaa huomioon tietyn maan elinkustannukset.

Tämän ostovoimapariteetin mukaan tarkempien arvioiden mukaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian BKT on itse asiassa 11,4 biljoonaa dollaria, kun Brasilian BKT on 3,4 biljoonaa dollaria, Meksikon 2,6 biljoonaa ja Argentiinan 1,1 biljoonaa. Tämä osoittaa, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteenlaskettu taloudet ovat lähes puolet Yhdysvaltojen taloudesta.

Alueella on myös erittäin runsaasti luonnonvaroja, kuten öljyä, mineraaleja ja maataloutta. Jos Latinalainen Amerikka voisi yhdistyä omien itsenäisten rahoituslaitostensa kanssa, sillä olisi valtava taloudellinen potentiaali.

Banco del Surin (epäonnistunut) syntymä

Alueen vasemmistolaiset anti-imperialistiset johtajat ovat jo pitkään tunnustaneet Latinalaisen Amerikan valtavan taloudellisen potentiaalin.

2000-luvulla Venezuelan (Hugo Chávez), Brasilian (Lula da Silva), Argentiinan (Nésztor Kirchner ja Cristina Fernández de Kirchner), Bolivian (Evo Morales), Ecuadorin (Rafael Correa) ja Paraguayn (Fernando Lugo) vasemmistolaiset presidentit ) tiivistivät suunnitelmia vaihtoehtoisten rahoituslaitosten luomiseksi vastustamaan Yhdysvaltojen hallitsemaa Maailmanpankkia ja IMF:ää.

Maailmanpankki ja IMF ovat historiallisesti pitäneet globaalin etelän maat lukittuna hirvittävään ja maksamattomaan velkataakkaan, minkä jälkeen ne ovat käynnistäneet uusliberalistisia "rakennesopeutusohjelmia", jotka pakottavat hallitukset toteuttamaan murskaava säästöpolitiikka, joka hyödyttää yhdysvaltalaisia ​​yrityksiä.

Vallankumouksellisen Venezuelan presidentin Hugo Chávezin näkemyksen mukaisesti Latinalaisen Amerikan vasemmistojohtajat sopivat perustavansa alueellista yhtenäisyyttä palvelevan pankin, jota kutsutaan nimellä Bank of the South. Chávez, Lula, Kirchnerit, Morales ja Correa tapasivat Argentiinassa vuonna 2007 ja allekirjoittivat sopimuksen pankin virallisesta perustamisesta.

Sur-pankin luominen on kuitenkin viivästynyt.

Vuonna 2009 näiden maiden johtajat tapasivat uudelleen Afrikan ja Etelä-Amerikan huippukokouksessa Venezuelassa, jossa he lupasivat 20 miljardin dollarin yhteisen siemenpääoman. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.

Useat Latinalaisen Amerikan vasemmistohallitukset ovat horjuttaneet ja kaatuneet useiden raakojen geopoliittisten hyökkäysten seurauksena Yhdysvaltojen ja oikeistolaisten oligarkioiden toimesta, erityisesti useiden Yhdysvaltojen tukemien vallankaappausten seurauksena: sotilasvallankaappaus Hondurasissa vuonna 2009, oikeusvallankaappaus vuonna 2009. Paraguay vuonna 2012, sisäinen vallankaappaus Ecuadorissa vuonna 2017, "pehmeät" vallankaappaukset Brasiliassa vuosina 2016 ja 2018, väkivaltainen vallankaappaus Boliviassa vuonna 2019 ja lukuisia epäonnistuneita vallankaappausyrityksiä Venezuelassa ja Nicaraguassa.

Nämä Yhdysvaltojen hyökkäykset ja sitä seurannut oikeiston nousu johtivat myös toisen tärkeän alueellisen integraation välineen, Unasurin, sabotointiin. Etelän keskuspankin oli tarkoitus palvella alueen taloudellista yhdentymistä, kun taas poliittista yhdentymistä johti Unasur. Se perustettiin virallisesti sopimuksella vuonna 2008 ja aloitti virallisesti toimintansa vuonna 2011.

Mutta vaikka Washington valmisteli uutta vallankaappausyritystä Venezuelaa vastaan ​​vuosina 2018 ja 2019, Brasilian, Argentiinan, Kolumbian, Chilen, Perun ja Paraguayn oikeistojohtajat äänestivät eroavansa Unasurista, mikä heikensi instituutiota vakavasti.

Toinen tärkeä eteläisen pankin ja Unasurin rinnalle luotu alueellinen instituutio oli Alba: Bolivarian liitto Amerikkamme kansojen puolesta (Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América). Venezuela ja Kuuba perustivat Alban vuonna 2004 Latinalaisen Amerikan ja Karibian vasemmistohallitusten taloudelliseksi liittoutumaksi.

Alba loi oman valuutan valtioiden väliseen kauppaan alueella. Vuonna 2009 päätettynä sille annettiin nimi Sucre: "Sistema Único de Compensación Regional" (tämä lyhenne viittaa myös Etelä-Amerikan vallankumoukselliseen Antonio José de Sucreen, joka liittyi kenraali Simón Bolívariin siirtomaavastaisessa taistelussa Espanjan valtakuntaa vastaan ​​klo. 1800-luvun alussa).

Huipussaan Alba yhdisti Venezuelan, Kuuban, Nicaraguan, Bolivian, Ecuadorin ja Hondurasin kauppablokiksi ja käytti Sucrea yli miljardiin dollariin kahdenväliseen kauppaan vuonna 2012.

Chávezin unelma alueen yhdistämisestä murtui hänen ennenaikaisen kuolemansa vuoksi vuonna 2013. Sitä seurasi tuhoisa USA:n taloussota Venezuelaa vastaan, keinotekoinen USA:n lavastettu raaka-aineromahdus vuonna 2014, useita väkivaltaisia ​​Washingtonin tukemia vallankaappausyrityksiä, ankarien sanktioiden määrääminen, jotka vähitellen eskaloituivat Kuuban vastaisen kaltaiseksi saarroksi, ja Donald Trumpin yritys asettamaa väkisin valitsemattoman vallankaappausjohtaja Juan Guaidón väitetyksi "väliaikaiseksi presidentiksi".

Latinalaisen Amerikan vasemmisto on jälleen nousussa

Viime vuosikymmenen takaiskuista huolimatta vasemmisto on ollut Latinalaisessa Amerikassa jälleen nousussa vuodesta 2022 lähtien. Ensimmäistä kertaa historiassa vasemmistohallitukset hallitsevat alueen seitsemää väkirikkainta maata (Argentiina, Brasilia, Chile, Kolumbia, Meksiko, Peru ja Venezuela).

Syvästi USA-ystävälliset Kolumbian oikeistohallitukset ovat aina olleet piikki patria granden (Latinalaisen Amerikan yhdistymisprojektin) kyljessä. Tämä kuitenkin muuttui, kun Kolumbian ensimmäinen vasemmistolainen presidentti Gustavo Petro valittiin kesäkuussa 2022.

Ecuadorilainen Andrés Arauz tunnusti tämän historiallisen hetken mahdollisuudet todelliseen alueelliseen yhtenäisyyteen ja esitteli suunnitelman paitsi poliittiselle myös taloudelliselle yhdentymiselle. Arauz vaati sekä Unasurin (Unión de Naciones Suramericanas) että Etelän keskuspankin aktivoimista ja vahvistamista uudella Etelän keskuspankilla (Banco Central del Sur).

Arauz on kokenut taloustieteilijä. Hän työskenteli Ecuadorin keskuspankissa yli kymmenen vuoden ajan ja päätyi sen pääjohtajaksi. Hän viimeistelee parhaillaan tohtorintutkintoa rahoituksen alalta.

Ecuadorin entisen vasemmiston presidentin Rafael Correan aikana Arauz johti tiedon ja inhimillisten kykyjen koordinointiministeriötä. Siitä lähtien hänestä on tullut johtava hahmo Ecuadorin vasemmistoliikkeessä, joka jatkaa Correan käynnistämää "siviilivallankumousta" (Revolución Ciudadana).

Arauz oli Correismin ehdokas presidentinvaaleissa 2021. Hän voitti ensimmäisen kierroksen ylivoimaisesti, mutta hävisi toisen kierroksen 47,6 prosentilla äänistä ja sai 52,4 prosenttia nykyiselle presidentille Guillermo Lassolle, oikeistolaiselle miljardööripankkiirille, joka tunnettiin korruptiosta. 

Vaikka hän ei ole virallisesti virassa, Arauz toimii alueen vasemmistopoliitikkojen taloudellisena neuvonantajana. Hän on yksi Puebla Groupin perustajista, poliittisesta foorumista, joka kokoaa yhteen edistyksellisiä voimia Latinalaisessa Amerikassa. Hän on myös Progressive International Councilin jäsen  , jossa hän vastaa allianssin strategisesta ohjauksesta.

Lula da Silva, joka hallitsi Brasiliaa vuosina 2003–2010, on läheisessä yhteydessä molempiin järjestöihin. Tämä tekee todennäköiseksi, että Arauz toimii jossain määrin Brasilian uuden hallituksen neuvonantajana.

Vuonna 2020 Lula julkaisi artikkelin Progressive Internationalin verkkosivuilla "For a Multipolar World". Siinä Brasilian vasemmiston johtaja julisti, että hän "pyrkii luomaan moninapaisen maailman, joka on vapaa yksipuolisesta hegemoniasta ja steriilistä kaksinapaisesta vastakkainasettelusta".

Presidentinvaalikampanjansa aikana Lula lupasi mielenosoituksessa toukokuussa 2022: "Luomme valuutan Latinalaiseen Amerikkaan, koska emme voi enää olla riippuvaisia ​​dollarista". Lula voitti presidentinvaalit 30. lokakuuta ja on ollut Latinalaisen Amerikan suurimman maan valtionpäämies 1.1.2023 lähtien.

Bank of the South ja Unasur uudelleenaktivointi uudella alueellisella valuutalla "Sur"

Vastauksena Lulan vaalivoittoon Arauz hahmotteli suunnitelman, jossa hahmotellaan toimet, jotka Brasilia voi toteuttaa auttaakseen kehittämään "uutta alueellista rahoitusarkkitehtuuria". Latinalaisen Amerikan laajuisella Nodal-sivustolla julkaistu artikkeli on opas, jota Lula noudattaa hänen astuessaan presidentiksi.

"Tavoitteena on, että Lulan virkaanastumisen jälkeen uuden Unasurin sopimukset allekirjoitetaan", Arauz kirjoitti. "Meidän on saatava Etelän keskuspankki toimimaan ja allekirjoitettava perustamissopimus Etelän keskuspankista ja surista, alueellisesta valuutasta - kansallisten valuuttojen lisäksi - jota presidentti Lula on ehdottanut", hän lisäsi. "Ensimmäinen askel on otettava välittömästi", Arauz korosti.

Järjestelmän tavoitteena on "yhdenmukaistaa Unasur-maksujärjestelmät pankkien välisten siirtojen tekemiseksi mihin tahansa alueen pankkiin reaaliajassa ja matkapuhelimesta", hän selitti.

Arauz neuvoi, että näihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi ja ripeästi, koska "poliittisen mahdollisuuden ikkuna on tammikuun ja syyskuun 2023 välillä, Argentiinan esivaalien päivämääränä".

Argentiinan oikeisto-oppositio, joka on erittäin Yhdysvaltoja myönteinen ja tukee dollarihegemoniaa ja uusliberaalista taloustieteitä, voisi voittaa nämä vaalit, mikä suistaa alueellisen yhtenäisyyden hankkeen.

Arauz varoitti: "Emme saa jättää tätä historiallista mahdollisuutta ulkoministeriöiden laiskuuden ja "malinchismon" jälkeenjääneisyyden tuhottavaksi. Tämä on halventava termi latinalaisamerikkalaisille ihmisille, jotka tuntevat itseinhoa ​​omaa yhteiskuntaansa kohtaan ja ovat sisäistäneet kulttuurisen imperialismin alemmuuskompleksin. 

"Progressiivisten presidenttien on luotava suora kommunikaatiokanava keskenään", hän painotti. "Poliittinen tahto on olemassa, aikaa ei ole hukattavana". Jos Latinalainen Amerikka onnistuu luomaan tämän "uuden alueellisen rahoitusarkkitehtuurin" ecuadorilaisen taloustieteilijän mukaan, se voisi "antaa Argentiinalle hengähdystaukoa".

Argentiina on syvässä talouskriisissä, joka johtuu suurelta osin sen maksamattomasta ja halveksittavasta velasta IMF:lle sen jälkeen, kun edellinen oikeistohallitus Buenos Airesissa sai rahaston historian suurimman lainan.

Arauz on aina ollut äänekäs IMF:n arvostelija. Artikkelissaan hän sanoi, että Latinalaisen Amerikan "pitäisi ryhtyä kollektiivisiin toimiin IMF:n laittomien lisämaksujen poistamiseksi takautuvasti".

IMF:n lisämaksut ovat lisäkorkomaksuja, joita Yhdysvaltojen hallitsema rahoituslaitos kerää mailta, jotka ovat sille velkaa suuria summia.

Bretton Woods Project totesi, että "kansalaisyhteiskunnan järjestöt, ihmisoikeusasiantuntijat ja muut väittävät, että lisämaksut itse asiassa syrjivät ja rankaisevat maita, jotka eniten tarvitsevat IMF:n apua".

Arauz kuitenkin korosti, että "tämä alueellisen yhdentymisen aalto ei voi jäädä vain presidentin tasolle, vaan sen on oltava todellinen kansojen yhdentyminen".

"Tämä edellyttää yhteiskunnallisten liikkeiden täysimääräistä osallistumista koko alueella, mutta ennen kaikkea välittömiä ja konkreettisia parannuksia kansalaisille", hän korosti.

"Se tarkoittaa myös sitä, että pienemmille maille annetaan etuuskohtelu", Arauz lisäsi. "Presidentti Lulan johtajuus on ratkaisevan tärkeää maiden yhdistämiseksi, joilla on erilaiset ideologiset suuntaukset."

Artikkelissa ecuadorilainen taloustieteilijä ehdotti toista ideaa: luoda "massiivinen opiskelijavaihto-ohjelma", jotta "Latinalaisen Amerikan julkisen koulutusjärjestelmän nuoret voivat opiskella lukukauden tai vuoden toisessa alueen maassa". Tavoitteena pitäisi olla miljoona nuorta osallistuvan vaihtoon vuoteen 2023 mennessä, Arauz kirjoitti. "Tämä on integraation moottori".

Hän vaati myös kulttuurisen integraation muotoja ja ehdotti alueellista kilpailua, jossa muusikot, kirjailijat ja runoilijat kutsuttaisiin kirjoittamaan Unasur-hymniä. Arauz päätti suunnitelman ehdottamalla, että Lula nimittäisi "alueellisen yhdentymisen valtuutetun suurlähettilään".

Arauz teki selväksi, että hänellä on suuria tavoitteita alueen suhteen. Latinalaisen Amerikan yhdistyminen ei riitä, se tarvitsee vahvempaa edustusta kansainvälisissä instituutioissa. "Unasur-maiden on edustettava yhteistä kantaa G20-pöydässä, jonka Afrikan unioni on jo lähellä saada", hän kirjoitti.

Lähde:estrategia.la

Vapaata kilpailua, mutta liian vääristyneessä muodossa

Jacques Delors instituutti, pääkirjoitus – tammikuu 2023

Melkein vuosi sitten Ukrainan sota ravisteli tätä maata ja sen mukana koko Eurooppaa. Vuonna 2023 tämä kynnyksellämme oleva konflikti ja kaikki sen seuraukset muokkaavat edelleen EU:n asialistaa. Nyt valmistellaan seuraavaa talvea ilman venäläistä kaasua. Energian lisäkustannusten inflaatiovaikutuksia on hillittävä. Tätä tarkoitusta varten ohjelmoitu Euroopan keskuspankin perättäinen vakava korkojen kiristys edellyttää rahapolitiikan ja budjettipolitiikan niveltymisen tarkistamista.

Niistä keskustellaan uuden vuoden alussa Euroopan unionissa koetun shokin valossa: edessä sisämarkkinoiden pirstoutumisen vaara. Se, mitä alun perin kutsuttiin "yhteismarkkinoiksi", on aina ollut Euroopan rakentamisen ytimessä. Se luio puitteet kilpailupolitiikalle ja valtiontuelle. Sen käyttöoikeuden laajuus hallitsee kauppapolitiikkaamme. Näiden markkinoiden integraation, jonka Jacques Delors oli suunnitelut tekemään niistä maailman syvimmän ja joka täyttää 30 vuotta, sisäiset ja ulkoiset voimat piinaavat niitä.

Ulkomailla USA:n inflaatiota vähentävän lain (IRA) mukaiset tuet, jotka eivät noudata Maailman kauppajärjestön sääntöjä, stimuloivat teollisten investointien valintaa ja uhkaavat Euroopan markkinoilta luopumisen muodossa. Teknologinen irrottautuminen, jota Yhdysvallat toteuttaa kilpailessaan Kiinan kanssa,sisältää tarpeen päästä eroon taloudellisesta riippuvuudestamme Pekingistä (kuten tällä hetkellä parasetamolista) ja pakottaa eurooppalaiset yritykset järjestämään uudelleen arvoketjunsa ja sovittamaan markkinat teollisuuspolitiikan puitteissa. Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet (IPCEI) ovat lupaava väline mm. rakentaa kapasiteettia valmistaa akkuja sähköajoneuvoihin, kehittyneitä puolijohteita ja muita tulevaisuuden tuotteita.

Unionin sisällä kahdenkymmenenseitsemän valtioin välillä kukin hallitus tarkkailee, kuinka muut tukevat omaa talouttaan, kuten Saksan kotimainen 200 miljardin euron tuki kotitalouksilleen ja yrityksilleen vastauksena kriisiin osoittaa. Kilpailun vääristymistä pelätään sellaisten valtioiden välillä, jotka pystyvät rientämään teollisuuden avuksi, ja niiden valtioiden välillä, joiden julkinen talous ei salli tällaista suurvaltaista panostusta. Reilun kilpailukehyksen takaaminen sekä Euroopan markkinoiden toimijoiden välillä että näiden yhdentyneiden markkinoiden ja muun maailman välillä on kaksinkertainen taloudellinen haaste, jolle vuosi 2023 avautuu. Sen on oltava EU:n neuvoston puheenjohtajakauden Ruotsin sitoutumisen painopiste suhtautumisessa Euroopan kilpailukykyyn. Komissio ehdottaa 9. ja 10. helmikuuta pidettävää Eurooppa-neuvostoa varten toimenpidepakettia, jonka asialistalla on Euroopan vastaus IRA:lle liittoutuneiden välisen kylmän kaupan estämiseksi.

Tässä kiireellisessä kysymyksessä ranskalais-saksalainen akseli aikoo saada takaisin viime vuonna vauhditetun johtavan roolinsa. Ennen 27-huippukokousta kahdenvälinen ministerineuvosto, joka on määrä kokoontua 22. tammikuuta Elyséen sopimuksen 60-vuotispäivänä, aikoo käynnistää liikkeen julkisen avun joustavuuden lisäämiseksi ja valtioiden uusien taattujen lainojen saatavuuden puolesta (seuraavaksi). Covid-aikaisen SURE-ohjelman esimerkki) ja yhteisten teollisten aloitteiden tukeminen. Lyhyesti sanottuna eurooppalainen tuki heijastelee Yhdysvaltojen tukea.

Näitä geotaloudellisia keskusteluja ei voi erottaa tulevista keskusteluista, jotka koskevat valtioiden investointimarginaaleja, niiden velkakapasiteettia ja EU:n nyt sellaisenaan kestäviä keskusteluja. Talouden ohjausjärjestelmä on toinen eurooppalainen hanke, joka avautuu vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla. Komission viimeaikaiset ajatukset vakaus- ja kasvusopimuksen kehittämisestä toimivat innostavana pohjana keskustelulle. Eurooppa etsii tuoretta julkista rahaa (velkaa) ja yksityistä rahaa, kun edessä on valtavat ja kollektiiviset investointitarpeet energia- ja digitaalimuutosten toteuttamiseksi ja yhteiskunnalliseksi tukemiseksi, puolustuksemme varmistamiseksi ja terveyden ja väestön ikääntymisen aiheuttamien haasteiden kohtaamiseksi. (pääomamarkkinaliitto).

Niiden monien aiheitden joukossa joita ajatushautomomme analysoi on niiden budjetti-, kaupallinen, geopoliittinen ja sosiaalinen ulottuvuus. On eurooppalaisen uskottavuuden asia ennakoida, säännellä ja kostaa estämättömien valtasuhteiden maailmassa. Meneillään oleva Qatargaten korruptioskandaali on vahingoittanut tätä uskottavuutta ja syventänyt epäluottamusta edustuksellista demokratiaa kohtaan erityisesti ja eurooppalaisia ​​toimielimiä kohtaan yleensä. Kansalaisten luottamuksen palauttaminen, toinen haaste, johon on kohdattava enemmän kuin koskaan, tehdään myös poliittisena todisteena siitä, että Eurooppa voi muuttaa tilannetta, kuten vastauksessaan Covidiin tapahtui. Ukrainalle antamamme jatkuvan avun laajuudesta sähköakkujen valmistuksessa, sähköntuotannosta toimitusketjuihin ja ulkomaisten investointien seulomisesta lääkkeiden ja puolijohteiden tuotantoon Euroopan suvereniteetin käsitteen sisällöstä on tullut taistelua kaikilla rintamilla ja jokaisena päivänä. Eteenpäin vuonna 2023!

Sebastien Maillard,

Jacques Delors Instituten johtaja