Euron kuolemansuudelma Suomelle – ja EU:lle

Tuomo Liias:
Euro hyödyttää vain joitain EU-maita, eikä Suomi kuulu niihin.



"Pelkistetysti voi sanoa, että valuuttojen kurssin määräävät kysyntä- ja tarjontaolosuhteet määräytyvät kunkin maan reaalitalouden todellisesta tilasta. Jos reaalitalouden tilan vaikutus estetään pakottamalla hallinnollisesti valuutat johonkin kiinteään vaihtokurssiin, vahingoittaa se kaikkien osapuolten taloutta pitkällä tähtäimellä, vaikkakin jotkin maat saattavat väliaikaisesti hyötyä ansiottomasti jostain tilanteesta maailmantalouden kuitenkin kärsiessä."
---
"Kaiken edellä esitetyn perusteella ei voi tulla muuhun lopputulokseen kuin että euroalueen perustaminen oli vakava virhe koko Euroopan kannalta, puhumattakaan pienestä Suomesta. Kaiken huippuna on vielä se, että euroalue tuhoaa tullittomasta vapaakauppa-alueesta muutoin suhteellisen ja absoluuttisen edun toteutumisesta mahdollisesti saatavat hyödyt estämällä niiden toteutumisen.

Euroalueen purkaminen onkin välttämätöntä EU:n ja myös Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Valuuttojen vaihtamisen paluu ulkomaanmatkoille lähdettäessä on pieni haitta verrattuna siihen, että Euroopan talouskehitys saataisiin jälleen raiteilleen eikä jatkuvasti jäätäisi jälkeen muusta maailmasta.
"

Kaksi todellista uhkaa

Jan Hurri:
"Talouslupaukset rakentuvat pääosin toiveikkaaseen oletukseen, että talous jatkaa kohtalaista kasvamistaan ja että näin julkiseen talouteen kertyy alati kasvava määrä uusia verotuloja ja jakovaraa.

Tällainen oletus uhkaa pian vaalien jälkeen törmätä kahteen suureen esteeseen tai ainakin hidasteeseen.

Ensimmäinen este on eurotaloutta paraikaa uhkaava talouden vuosikausiin vakavin laskusuhdanne, joka kasvattaa jo uuden taantuman riskiä.

Toinen on Suomen talouspoliittisen sisäpiirin ja useimpien puoluejohtajien sokea luottamus ja tinkimätön sitoutuminen euroalueen osin haitallisiin taloussääntöihin."



Seppo Tuovinen: Lähetän Jan Hurrin kolumnin teille tiedoksi ja pohdittaksi.


Ilpo Rossi:
Seppo, kiitos että kiinnitit minunkin huomiotani Jan Hurrin kolumniin, joka pitänee linkittää osaksi sosialidemokratian edellyttämää muutosprosessia.

Kuten varmaan olet pannut merkille, olen jo vuosia - ja viime kukausina yhä intensiivisemmin - kiinnittänyt huomiota Euroopan Unionin yksisiipiseen markkionaorientoitumiseen kasvukäänteen aikaansaamisessa, mitä ilmeisimmin todella heikoin tuloksin verrattuna niihin määrällisen elvytyksen miljardeihin, joita velkakirjojen osto-ohjelmilla on Valuuttaunionin jäsenmaille osoitettu.  Määrä jota Suomen osalta velkakirjojen osto-ohjelmalla on Suomen talouteen tietynlaisena läpivirtauksena (EKP ostaa velkakirjoja, Suomi laskee liikkeelle samaan aikaan uusia velkakirjoja) suunnattu, on vähintäänkin 30 miljardia vuosina loka 2014 - joulu 2018. Summa on vähintään 600 miljoonaa/kk edellisen hallituskauden aikana, ilman että asiasta on juuri sanallakaan mainittu. Ei siis ihme, että kun tämä yritystoimintaan suunnattu tuki on nyt lakannut eikä kunnon investointiohjelmia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tullut, edessä on vaikeuksia. SDP on esittänyt korvaavia rahoitusvaihtoehtoja ja ne saattavat toimiakin, jollei talous totaalisesti sakkaa. Siloin on vaarana palata jatkamaan vyönkirystysohjelmaa, josta MMT (Modernin Monetaarisen Teorian) mukaan seuraa alaspäin suuntautuvan kierteen kiihtyminen. Valuuttaunionin jäsenmaana Suomi ei voi käyttää itsenäiselle valtiolle luonnollista velkaelvytystä (velka on luonnollinen pohja taloudellisille projekteille, kuten investoinneille ja palvelujen kehittämiselle).

Yhdyn tässä Jan Hurrin analyysiin, jonka mukaan velalla voidaan näissäkin olosuhteissa elvyttää, mutta velkaa ei pitäisi tehdä euron ulkopuolisessa valuutassa. Mielestäni paras ratkaisu olisi "sisäinen lainaus" joko suomalaisilta työeläkeyhtiöiltä maksoi mitä maksoi periaatteella. Korko saattaisi olla kova, mutta se näkyisi työeläkeyhtiöiden eläkerahastojen kasvuna ja sitä kautta mahdollisuutena osarahoittaa nyt budjettipohjaisia eläkevastuita. Toinen keino olisi julkisen sektorin omien joukkovelkakirjapohjaisten säästöohjelmien luominen. Tällaiset "sosiaali"-,  investointi- tai muut kehittämisbondit voitaisiin rahoittaa julkiseen sektoriin suuntautuvalla eettisellä "osakesäästämisellä", jolle nyt muutenkin ollaan vuoden 2020 alusta luomassa markkkinoita. Niiden toiminta olisi vähän samansuuntaista kuin työeläkerahastojenkin mutta sillä erotuksella, että niillä koottaisiin varoja julkisen sektorin työllistäviin hankkeisiin. Jos kunta- tai kuntayhtymä voisi itse laskea näitä bondeja liikkeelle, tuloksena olisi nopeasti työllistävä rakenne. Siihen sisältyvä verotusoikeus ja nopea rahankierto vain vauhdittavat onnistumista. Tosin saattaa olla niin, että EU on tällaisenkin toiminnan suhteen hyvin kriittinen, mutta suoraa kieltoa en ole toistaiseksi löytänyt muuten kuin kokonaisvelkkamäärän ylärajan (60%) ja kasvuvauhdin (3%) muodossa. Lyhyesti: säästöjen on kartutettava julkisen toiminnan volyymia eikä vähennettävä sitä. Yksityisiin yrityksiin suuntautuva osakesäästäminen puolestaan vetää rahaa pois kokonaiskierrosta ja hidastaa täten yhteisiin tarpeisiin suunnattua talousaktiviteettia, investointeja ja työnsantimahdollisuuksia. - Tämä on tietenkin meikäläisen yksityisajattelua, puolueen piirisdsä en ole tällaista keskustelua havainnut.
Julkisen sektorin poissulkeminen kasvun ja elvytyksen välineenä on se suuri valuuttapoliittinen onnettomuus, johon olemme EU-jäsenenä joutuneet. Kysymys on EU:n ja EKP:n suunnasta tulevasta ehdottomasta ja vaihtoehdottomasta käskyvallasta, yhdenlaisesta orjuuden (servitude) muodosta. Se tarkoittaa sukupolvista luopumista yhteisistä investoinneista, nuorempien sukupolvien köyhtymistä ja sosiaalisen kierron ja vaurastumisen pysähtymistä. Kysymys on sosialidemokratiaa tukahduttavasta ideologisesta rakentesta, jota on demokratian nimissä voitava uhmata.
PS. Lähetin tänään kirjeen Helsingin Wanhojen Tovereiden sihteerille ja jouduin siinä ilmoittamaan erostani tästä toveripiiristä. Syynä ovat perheeseen liittyvät seikat - pääasiassa. Poimin myös Seppo Ylisen kuolinilmoituksen Helsingin Sanomista ja lähetän sen Tampereryhmälle kauttasi tiedoksi.
Terveisin 
Ilpo Rossi

Vapautta ei ole ilman vastuuta

Uutispäivä Demari julkaisi 12.4. 2019 filosofian maisteri ja historiantutkija Seppo Tuovisen kirjoituksen vapauden ja vastuun keskinäisestä riippuvuudesta:

Seppo Tuovinen:
"Elämme nyt uusliberalistisen hegemonian aikaa. Se tunkeutuu kaikkialle myös osaksi ihmisten ajattelua, joka näkyy muun muassa uusliberalismin teemojen toistamisena kielenkäytössä ja median kirjoittelussa.

Puhetta vapaudesta käyttävät markkinat taitavasti hyväkseen kuten olemme viime aikoina nähneet esim. sote- työllisyyden aktiivimalli-, vanhusten ja vammaisten hoidon vapaa kilpailuttaminen-keskusteluissa. Voidaanko väittää, että elämme yhä selkeämmin epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa vapaus koskee vain voimakkaita?"

Kiina ja Euroopan Unioni neuvottelivat

Pääministeri Li Keqiang (keskellä), Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker (vas.) Ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk osallistuvat tiistaina Brysselissä Belgiassa järjestettävän Kiinan ja EU: n johtajien kokouksen jälkeiseen yhteiseen tiedotustilaisuuteen. [Kuva / toimistojen]


Kiina ja Euroopan unioni ovat sitoutuneet saavuttamaan tänä vuonna merkittävän edistymisen neuvotteluissa korkean tason kahdenvälisestä investointisopimuksesta, jotta voidaan tehdä ensi vuonna kunnianhimoinen sopimus yhteisen julkilausuman mukaan.

Osapuolet sitoutuivat laajentamaan markkinoille pääsyä, poistamaan ulkomaisia ​​sijoittajia koskevat syrjivät vaatimukset ja luomaan tasapainoisen sijoitussuojakehyksen, joka perustuu Brysselissä, Belgiassa, tiistaina pidetyn Kiinan ja EU: n johtajien kokouksen jälkeen annettuun julkilausumaan.

Pääministeri Li Keqiang, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tapasivat vuosittaisen kokouksen puheenjohtajana ja pääsivät yksimielisyyteen monista eri kysymyksistä, kuten kahdenvälisistä suhteista, maailmanlaajuisista haasteista ja hallinnosta.

Ne sitoutuivat rakentamaan avoimuuteen, syrjimättömyyteen ja oikeudenmukaiseen kilpailuun perustuvaa taloudellista suhdetta, varmistamalla tasapuoliset toimintaedellytykset, avoimuuden ja molemminpuolisen hyödyn.

EU: n ja Kiinan välinen kaksisuuntainen kauppa oli viime vuonna yli 682 miljardia dollaria. EU on Kiinan suurin kauppakumppani, ja Kiina on EU: n toiseksi suurin kauppakumppani.

Li sanoi, että Kiinan ja EU: n yhteiset edut ovat paljon suuremmat kuin niiden erot, ja niiden yhteisten etujen laajentaminen auttaa kaventamaan näitä eroja. Li puhui kokouksen jälkeen Tuskin ja Junckerin yhteiseen tiedotustilaisuuteen.

Osapuolet lujittavat edelleen synergiaa EU: n ja Aasian yhdistämistä koskevan EU: n strategian, EU: n Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja Kiinan ehdottaman vyöhyke-ja -aloitteen välillä. yritysten välillä.

Kokouksen aikana EU ja Kiina vahvistivat myös sitoutumisensa monenvälisyyteen. Kiinan ja EU: n johtajat ovat myös pyrkineet koordinoimaan kantojaan alueellisissa ja kansainvälisissä hot spot -ongelmissa, kuten Iranin ydinkysymyksessä, Korean niemimaan ydinkysymyksessä ja Venezuelan tilanteessa.

Ulkoministeriön tiedottaja Lu Kang sanoi keskiviikkona, että yhteinen julkilausuma heijastaa Kiinan ja EU: n päättäväisyyttä vahvistaa yhtenäisyyttään ja koordinointiaan monenvälisyyttä haastettaessa.

Belgian ja Kiinan kauppakamarin puheenjohtaja Bernard Dewit totesi, että EU: n ja Kiinan väliset teolliset ja kaupalliset suhteet lisääntyvät kokouksen jälkeen ja että Kiina on pyrkinyt avaamaan markkinansa Euroopan yrityksille.

"Kiinan uusi ulkomainen investointilaki, joka on juuri hyväksytty, vakuuttaa suuresti eurooppalaiset sijoittajat Kiinan hallituksen sitoutumisesta suojelemaan edelleen ulkomaisia ​​investointeja Kiinassa", hän sanoi.

Kiinan Renminin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Wang Yiwei sanoi keskiviikkona julkaistussa People's Daily Overseas Edition -lehdessä julkaistussa artikkelissa, että Kiinan ja EU: n johtajien strateginen viestintä tärkeistä asioista auttaa edistämään uusia alueita kahdenväliseen yhteistyöhön.

Molempien osapuolten yhteiset ponnistelut yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi ja win-win-yhteistyön kehittämiseksi lisäävät vakautta yhä epävarmemmalle maailmalle, hän lisäsi.