Jan Hurri:
"Talouslupaukset rakentuvat pääosin toiveikkaaseen oletukseen, että talous jatkaa kohtalaista kasvamistaan ja että näin julkiseen talouteen kertyy alati kasvava määrä uusia verotuloja ja jakovaraa.
Tällainen oletus uhkaa pian vaalien jälkeen törmätä kahteen suureen esteeseen tai ainakin hidasteeseen.
Ensimmäinen este on eurotaloutta paraikaa uhkaava talouden vuosikausiin vakavin laskusuhdanne, joka kasvattaa jo uuden taantuman riskiä.
Toinen on Suomen talouspoliittisen sisäpiirin ja useimpien puoluejohtajien sokea luottamus ja tinkimätön sitoutuminen euroalueen osin haitallisiin taloussääntöihin."
Seppo Tuovinen: Lähetän Jan Hurrin kolumnin teille tiedoksi ja pohdittaksi.
Ilpo Rossi:
Seppo, kiitos että kiinnitit minunkin huomiotani Jan Hurrin kolumniin, joka pitänee linkittää osaksi sosialidemokratian edellyttämää muutosprosessia.
Kuten varmaan olet pannut merkille, olen jo vuosia - ja viime kukausina yhä intensiivisemmin - kiinnittänyt huomiota Euroopan Unionin yksisiipiseen markkionaorientoitumiseen kasvukäänteen aikaansaamisessa, mitä ilmeisimmin todella heikoin tuloksin verrattuna niihin määrällisen elvytyksen miljardeihin, joita velkakirjojen osto-ohjelmilla on Valuuttaunionin jäsenmaille osoitettu. Määrä jota Suomen osalta velkakirjojen osto-ohjelmalla on Suomen talouteen tietynlaisena läpivirtauksena (EKP ostaa velkakirjoja, Suomi laskee liikkeelle samaan aikaan uusia velkakirjoja) suunnattu, on vähintäänkin 30 miljardia vuosina loka 2014 - joulu 2018. Summa on vähintään 600 miljoonaa/kk edellisen hallituskauden aikana, ilman että asiasta on juuri sanallakaan mainittu. Ei siis ihme, että kun tämä yritystoimintaan suunnattu tuki on nyt lakannut eikä kunnon investointiohjelmia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tullut, edessä on vaikeuksia. SDP on esittänyt korvaavia rahoitusvaihtoehtoja ja ne saattavat toimiakin, jollei talous totaalisesti sakkaa. Siloin on vaarana palata jatkamaan vyönkirystysohjelmaa, josta MMT (Modernin Monetaarisen Teorian) mukaan seuraa alaspäin suuntautuvan kierteen kiihtyminen. Valuuttaunionin jäsenmaana Suomi ei voi käyttää itsenäiselle valtiolle luonnollista velkaelvytystä (velka on luonnollinen pohja taloudellisille projekteille, kuten investoinneille ja palvelujen kehittämiselle).
Yhdyn tässä Jan Hurrin analyysiin, jonka mukaan velalla voidaan näissäkin olosuhteissa elvyttää, mutta velkaa ei pitäisi tehdä euron ulkopuolisessa valuutassa. Mielestäni paras ratkaisu olisi "sisäinen lainaus" joko suomalaisilta työeläkeyhtiöiltä maksoi mitä maksoi periaatteella. Korko saattaisi olla kova, mutta se näkyisi työeläkeyhtiöiden eläkerahastojen kasvuna ja sitä kautta mahdollisuutena osarahoittaa nyt budjettipohjaisia eläkevastuita. Toinen keino olisi julkisen sektorin omien joukkovelkakirjapohjaisten säästöohjelmien luominen. Tällaiset "sosiaali"-, investointi- tai muut kehittämisbondit voitaisiin rahoittaa julkiseen sektoriin suuntautuvalla eettisellä "osakesäästämisellä", jolle nyt muutenkin ollaan vuoden 2020 alusta luomassa markkkinoita. Niiden toiminta olisi vähän samansuuntaista kuin työeläkerahastojenkin mutta sillä erotuksella, että niillä koottaisiin varoja julkisen sektorin työllistäviin hankkeisiin. Jos kunta- tai kuntayhtymä voisi itse laskea näitä bondeja liikkeelle, tuloksena olisi nopeasti työllistävä rakenne. Siihen sisältyvä verotusoikeus ja nopea rahankierto vain vauhdittavat onnistumista. Tosin saattaa olla niin, että EU on tällaisenkin toiminnan suhteen hyvin kriittinen, mutta suoraa kieltoa en ole toistaiseksi löytänyt muuten kuin kokonaisvelkkamäärän ylärajan (60%) ja kasvuvauhdin (3%) muodossa. Lyhyesti: säästöjen on kartutettava julkisen toiminnan volyymia eikä vähennettävä sitä. Yksityisiin yrityksiin suuntautuva osakesäästäminen puolestaan vetää rahaa pois kokonaiskierrosta ja hidastaa täten yhteisiin tarpeisiin suunnattua talousaktiviteettia, investointeja ja työnsantimahdollisuuksia. - Tämä on tietenkin meikäläisen yksityisajattelua, puolueen piirisdsä en ole tällaista keskustelua havainnut.
Julkisen sektorin poissulkeminen kasvun ja elvytyksen välineenä on se suuri valuuttapoliittinen onnettomuus, johon olemme EU-jäsenenä joutuneet. Kysymys on EU:n ja EKP:n suunnasta tulevasta ehdottomasta ja vaihtoehdottomasta käskyvallasta, yhdenlaisesta orjuuden (servitude) muodosta. Se tarkoittaa sukupolvista luopumista yhteisistä investoinneista, nuorempien sukupolvien köyhtymistä ja sosiaalisen kierron ja vaurastumisen pysähtymistä. Kysymys on sosialidemokratiaa tukahduttavasta ideologisesta rakentesta, jota on demokratian nimissä voitava uhmata.
PS. Lähetin tänään kirjeen Helsingin Wanhojen Tovereiden sihteerille ja jouduin siinä ilmoittamaan erostani tästä toveripiiristä. Syynä ovat perheeseen liittyvät seikat - pääasiassa. Poimin myös Seppo Ylisen kuolinilmoituksen Helsingin Sanomista ja lähetän sen Tampereryhmälle kauttasi tiedoksi.
Terveisin
Ilpo Rossi
"Talouslupaukset rakentuvat pääosin toiveikkaaseen oletukseen, että talous jatkaa kohtalaista kasvamistaan ja että näin julkiseen talouteen kertyy alati kasvava määrä uusia verotuloja ja jakovaraa.
Tällainen oletus uhkaa pian vaalien jälkeen törmätä kahteen suureen esteeseen tai ainakin hidasteeseen.
Ensimmäinen este on eurotaloutta paraikaa uhkaava talouden vuosikausiin vakavin laskusuhdanne, joka kasvattaa jo uuden taantuman riskiä.
Toinen on Suomen talouspoliittisen sisäpiirin ja useimpien puoluejohtajien sokea luottamus ja tinkimätön sitoutuminen euroalueen osin haitallisiin taloussääntöihin."
Seppo Tuovinen: Lähetän Jan Hurrin kolumnin teille tiedoksi ja pohdittaksi.
Ilpo Rossi:
Seppo, kiitos että kiinnitit minunkin huomiotani Jan Hurrin kolumniin, joka pitänee linkittää osaksi sosialidemokratian edellyttämää muutosprosessia.
Kuten varmaan olet pannut merkille, olen jo vuosia - ja viime kukausina yhä intensiivisemmin - kiinnittänyt huomiota Euroopan Unionin yksisiipiseen markkionaorientoitumiseen kasvukäänteen aikaansaamisessa, mitä ilmeisimmin todella heikoin tuloksin verrattuna niihin määrällisen elvytyksen miljardeihin, joita velkakirjojen osto-ohjelmilla on Valuuttaunionin jäsenmaille osoitettu. Määrä jota Suomen osalta velkakirjojen osto-ohjelmalla on Suomen talouteen tietynlaisena läpivirtauksena (EKP ostaa velkakirjoja, Suomi laskee liikkeelle samaan aikaan uusia velkakirjoja) suunnattu, on vähintäänkin 30 miljardia vuosina loka 2014 - joulu 2018. Summa on vähintään 600 miljoonaa/kk edellisen hallituskauden aikana, ilman että asiasta on juuri sanallakaan mainittu. Ei siis ihme, että kun tämä yritystoimintaan suunnattu tuki on nyt lakannut eikä kunnon investointiohjelmia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tullut, edessä on vaikeuksia. SDP on esittänyt korvaavia rahoitusvaihtoehtoja ja ne saattavat toimiakin, jollei talous totaalisesti sakkaa. Siloin on vaarana palata jatkamaan vyönkirystysohjelmaa, josta MMT (Modernin Monetaarisen Teorian) mukaan seuraa alaspäin suuntautuvan kierteen kiihtyminen. Valuuttaunionin jäsenmaana Suomi ei voi käyttää itsenäiselle valtiolle luonnollista velkaelvytystä (velka on luonnollinen pohja taloudellisille projekteille, kuten investoinneille ja palvelujen kehittämiselle).
Yhdyn tässä Jan Hurrin analyysiin, jonka mukaan velalla voidaan näissäkin olosuhteissa elvyttää, mutta velkaa ei pitäisi tehdä euron ulkopuolisessa valuutassa. Mielestäni paras ratkaisu olisi "sisäinen lainaus" joko suomalaisilta työeläkeyhtiöiltä maksoi mitä maksoi periaatteella. Korko saattaisi olla kova, mutta se näkyisi työeläkeyhtiöiden eläkerahastojen kasvuna ja sitä kautta mahdollisuutena osarahoittaa nyt budjettipohjaisia eläkevastuita. Toinen keino olisi julkisen sektorin omien joukkovelkakirjapohjaisten säästöohjelmien luominen. Tällaiset "sosiaali"-, investointi- tai muut kehittämisbondit voitaisiin rahoittaa julkiseen sektoriin suuntautuvalla eettisellä "osakesäästämisellä", jolle nyt muutenkin ollaan vuoden 2020 alusta luomassa markkkinoita. Niiden toiminta olisi vähän samansuuntaista kuin työeläkerahastojenkin mutta sillä erotuksella, että niillä koottaisiin varoja julkisen sektorin työllistäviin hankkeisiin. Jos kunta- tai kuntayhtymä voisi itse laskea näitä bondeja liikkeelle, tuloksena olisi nopeasti työllistävä rakenne. Siihen sisältyvä verotusoikeus ja nopea rahankierto vain vauhdittavat onnistumista. Tosin saattaa olla niin, että EU on tällaisenkin toiminnan suhteen hyvin kriittinen, mutta suoraa kieltoa en ole toistaiseksi löytänyt muuten kuin kokonaisvelkkamäärän ylärajan (60%) ja kasvuvauhdin (3%) muodossa. Lyhyesti: säästöjen on kartutettava julkisen toiminnan volyymia eikä vähennettävä sitä. Yksityisiin yrityksiin suuntautuva osakesäästäminen puolestaan vetää rahaa pois kokonaiskierrosta ja hidastaa täten yhteisiin tarpeisiin suunnattua talousaktiviteettia, investointeja ja työnsantimahdollisuuksia. - Tämä on tietenkin meikäläisen yksityisajattelua, puolueen piirisdsä en ole tällaista keskustelua havainnut.
Julkisen sektorin poissulkeminen kasvun ja elvytyksen välineenä on se suuri valuuttapoliittinen onnettomuus, johon olemme EU-jäsenenä joutuneet. Kysymys on EU:n ja EKP:n suunnasta tulevasta ehdottomasta ja vaihtoehdottomasta käskyvallasta, yhdenlaisesta orjuuden (servitude) muodosta. Se tarkoittaa sukupolvista luopumista yhteisistä investoinneista, nuorempien sukupolvien köyhtymistä ja sosiaalisen kierron ja vaurastumisen pysähtymistä. Kysymys on sosialidemokratiaa tukahduttavasta ideologisesta rakentesta, jota on demokratian nimissä voitava uhmata.
PS. Lähetin tänään kirjeen Helsingin Wanhojen Tovereiden sihteerille ja jouduin siinä ilmoittamaan erostani tästä toveripiiristä. Syynä ovat perheeseen liittyvät seikat - pääasiassa. Poimin myös Seppo Ylisen kuolinilmoituksen Helsingin Sanomista ja lähetän sen Tampereryhmälle kauttasi tiedoksi.
Terveisin
Ilpo Rossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti