maanantai 26. joulukuuta 2016

Turvaa ja vapautta muutuvassa maailmassa


Julkaisen tässä sarjassa "Sosialidemokratian strategiasolmu" ja Tampere-ryhmän ehdotus uudeksi periasateohjelmaksi. Laitan tähän myös linkin  SDP:n puoluetoimikunnan asettaman sihteerityöryhmän 'viralliseen' esitykseen SDP:n uudeksi periaateohjelmaksi. Helmikuussa 2017 pidettävälle puoluekokoukselle on siis tulossa kaksi periaateohjelmaesitystä, jotka edustavat kahta erilaista lähestymistapaa. Liitän tähän keskusteluketjun, joka avaa jonkin verran periaateohjelmasta käytyä keskustelua:


---
puoluehallituksen periaateohjelma
Postilaatikko
seppo tuovinen
12.30 (9 tuntia sitten)

Hei Ilpo!
Puoluehallitukselta tuli postissa kirjoittajaryhmän oma esitys. Meidän esitystä siinä ei ollut. Pirkanmaan puoluekokousryhmä teki päätöksen asettua yksimielisesti Tampere-ryhmän esityksen taakse. Meidän ohjelmamme on haluttu jättää pimentoon. Miten tästä voi pätevää ja monipuolista keskustelua syntyä? Lähetän Pentti Hämäläisen ja minun keskusteluketjun sinulle pohdittavaksi.
Tässä keskusteluamme pohdistavaksesi. Luottamuksellisesti käyttöösi. Hyvää joulua!
T. Seppo




13. joulukuuta 2016 klo 21.54 Pentti Hämäläinen kirjoitti:
Kamraatit,
Yritän ottaa heti etunojaa kansainvälisyyteen, kuten huomaatte! Sitähän meillä on enemmän kuin toisilla!

Mutta asiallisesti: kävin ohjelman myös läpi ja tunnelma on kutakuinkin samanlainen kuin Sepolla.
Kokonaisuutta on vaikea muutoin arvioida kuin yleiskuvan kautta: kysessä on pamflettimainen kirjoitelma, missä esitetään ja toivotaan yhteiskunnallisesti hyviä asioita selllaisella kirjolla, että yhdenmukaisesta abstraktiotasosta ei ole tietoakaan. Ja kaikkinensa sisältö on sekä ylätason periaatteita että yksityiskohtia koskevien politiikanteon asioita käsittelevä. Mikä on periaatetasoa ja mikä erityisohjelmien aluetta politiikassa, eivät erotu.

Ja mitä siitä puuttuu? Huolimatta muutamasta sosialismiin ja kapitalismiin liittyvästä "huomatuksesta", on selvemmin ilmaistavissa käsitteellä: paradigmamuutos. Kun ne muutamat "vain näennäisesti reunohuomautuksiksi luettavat" sosialismia koskevat maininnat jätetään pois, kelpaa teksti mille tahansa yleisdemokraattiselle puolueelle. Tätä luonnollisesti on haluttukin, ja siksi meidän vaihtoehtoa on niin sitkeästi vastustettu jakamasta kentälle kunnolliseksi vaihtoehdoksi. Ja tämän kyllä Rinnekin tietää, uskon vakaasti. Hänkin siis linjansa valinnut.

Mitä tekstistä puuttuu? Siitä tein pikaluennan yhteydessä seuraavia poimintoja:
* selkeä sosialistiseen traditioon kiinnittyminen
* pohjoismaiseen sos.dem. perheeseen asemoituminen
* hyvinvointivaltion säilyttämiseen ja jatkorakentamiseen sitoutuminen
* valtion rooli: jätetty oheistoimijaksi niin taloudessa kuin hyvinvointirakenteidenkin varmistajana (kuka ne rakenteet synnyttää, ylläpitää ja rahoittaa, siitä ei mitään mainintaa, vaikka erilaisia viittauksia ja vaateita esitetäänkin)
* talouden rakennekritiikki puuttuu, erityisesti finanssikapitalismista ei mitään otetta ja sen kammitsoimisesta vielä vähemmin
* työn ja pääoman valisen ristiriidan erittely: vain lievä maininta,
* taloudellisesti oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan etenemiseksi ei mitään askeleita; kuinka voidaan ajaa sammutetuilla lyhdyillä peruskysymyksessä?
* ay-liike: vain oheismaininta, haluttaneen vältellä (kun juuri nyt ay-liike on talousliberalisteille
 kaikkeen suurin syyllinen; tämä kävi ilmi juuri äsken yrittäjien edustajan puheesta tv:n uutisissa)

* EU: integraatio, federalismi, euro-alue ja sen rooli, ja suhde itsenäisen Suomen asemointiin: ei mitään

* Suomen puolustus: ei mitään
Ja erityisesti: keskeinen yhteiskuntapolitiikan alue, mikä ratkaisee toiminnan edellytykset monien muiden sektoreiden alueella eli talous: ihmeellinen, epämääräinen, ei uskottava. Kuka lienee tällaisen kirjoitelman tehnytkään, tuskin kukaan talouden perusteisiin perehtynyt ja aihetta tutkinut.
On siis kirjoitus hyvistä pyrkimyksistä, ei julistava ja muutoksia vaativa poliittisen puolueen uskottava perusohjelma yhteiskunnan uudistamisen linjaksi.

Kokonaisuus heijastelee sitä, että halutaan irrottaa sos. dem. puolueen yhteiskunnallinen vaikuttaminen demokraattisen sosialismin traditiosta. Kyseessä on siis paradigmatasoinen muutos yleisdemokraattiseksi (liberaali)puolueeksi. Onhan siellä jo mukana muutamia uusi-sitä, ja uusi-tätä -ilmaisuja, ikään kuin ennakoisi samanlaista muutosta kuin tehtiin Britanniassa Blairin aikana: Uusi Labour. Ja mönkään meni.

Ja vielä huomio käytetyistä  käsitteistä (vaikka niiden määrä aikaisemmasta onkin vähentynyt): alustatalous, osaamistalous, uuden talouden työpaikat, suuri data, esimerkkeinä. Kuka niiden sisällön kansalle paljastaa, kun tavallinen Virtanen kysyy torilla?

Ja mitenkä ohjelman sisältö vastaa lupauksiin? Esimerkkinä seuravassa: "Suuri murros, jossa digitalisaatio, oppiva tekoäly ja automaatio mullistavat yhteiskunnan perusrakenteita ja ihmisten sosiaalista kanssakäymistä, kutsuu sosialidemokraattisen liikkeen kohtamaan ja ratkaisemaan uudet haasteet kestävien arvojensa pohjalta. Sosialidemokratia tarjoaa keinot taata kaikille mahdollisuudet ja toimeentulo myös automatisoituvassa maailmassa." Ajatelkaamme tätä.

Näissä mietteissä, annetaan asian hautua yö - pari. Tehdään jatkoarvioita sitten, jos sopii?

T. Pena



SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUE
TURVAA JA VAPAUTTA MUUTTUVASSA MAAILMASSA
EHDOTUS PERIAATEOHJELMAKSI 2017, Tampere-ryhmä



TURVAA JA VAPAUTTA MUUTTUVASSA MAAILMASSA

”Se, joka hallitsee ihmisten unelmia, hallitsee ihmisiä ja heidän tulevaisuuttaan.”


JOHDANTO

SOSIALIDEMOKRATIAN HISTORIALLISET JUURET

  1. Työväenliikkeen syntyä on vaikea verrata mihinkään muuhun yhteiskunnallisen liikkeen syntyyn Suomen historiassa. Se on ollut yhteiskunnan perusteita radikaalisti ja syvällisesti muuttanut kansanliike. Yleisesti puhutaan Sosialidemokratian vuosisadasta. Sosialidemokratia Suomessa omaksui mannermaisen sosialidemokratian käsityksen, missä perustana ovat sosialismi ja demokratia. Sosialismi merkitsi sosialidemokratialle yhteistä voimavarojen kartuttamista itse asiassa säästämispääomaa, jonka pohjalle voitiin rakentaa kansanvaltainen hyvinvointivaltio ja luoda edellytykset ihmisten omaehtoiselle aineelliselle ja henkiselle kasvulle. Demokratia tuli tarkoittamaan sosialidemokratian ideologiassa sitä, että se on vapaan ihmisen elämänmuoto ja sosialidemokratian välttämätön edellytys.

Forssan kokous

  1. Sosialidemokratia syntyi 1800-luvun luokkayhteiskunnassa. Työväenliike kasvoi joukkoliikkeeksi poliittisen, ammatillisen, osuustoiminnallisen ja sivistyksellisen toiminnan kautta. Jo 1900-luvun alussa sosialidemokratia vaati yleis-tä ja yhtäläistä äänioikeutta, vapaata järjestäytymisoikeutta, kokoontumis-, julkaisu- ja sananvapautta, 8 tunnin työpäivää sekä muitakin laajoja, tuolloin utopistisiksi koettuja kansalaisvapauksia ja -oikeuksia. Sosialidemokraatit ovat taistelleet paremman yhteiskunnan rakentamisen puolesta SDP:n Forssan kokouksen ajoista lähtien.
    Työväenliikkeen toiminta rakennettiin silloin kansanvallan periaatteen mukaiselle käytännölle.

Jakaantuneesta Suomesta Punamultaan

  1. Korostamme yhä edelleen sitä, että työväenliikkeen yhteiskunnallinen arvoperusta on ihmisen nostaminen poliittisen uudistustyön tärkeimmäksi kohteeksi. Tavoitteena on kansakunnan henkisten ja aineellisten olojen kehittäminen sellaisiksi, että ihminen voi pelotta ja vapaasti toteuttaa itseään kanssaihmisten kanssa osana luonnon suurta kokonaisuutta.
  2. Kansalaissodan 1918 tuloksena oli syntynyt voittajien Suomi, johon häviäjät eivät saaneet kuulua. Henkiin jääneet menettivät kirjaimellisesti kansalaisluottamuksensa. Sanotaan, että 1920- ja 30-luvuilla ei ollut yhteistä Suomea. Se oli heidän ja meidän Suomi, jossa ei ollut luottamusta kansalaissodassa voittaneiden ja hävinneiden kesken. Sitä on kutsuttu myös Leiri-Suomeksi. Kesti kaksi vuosikymmentä, ennen kuin se alkoi korjaantua, luottamus herätä ja lujittua. Luottamus syntyi viime hetkellä, kun syntyi ”talonpoikien ja työläisten sovintohallitus”
    – punamulta. Hallituksessa ja yhteiskunnassa syntynyt sopu oli avain tulevalle. Se pelasti Suomen seuraavasta koettelemuksesta. Neuvostoliiton hyökkäys yhdisti kaikki yhteiskuntaluokat syksyllä 1939 ennen näkemättömään ponnistukseen. Työläisten ja talonpoikien armeijan isänmaallinen taistelu ja uhrautuminen pelastivat Suomen itsenäisyyden    .

Sopimusyhteiskunta veteraanisukupolven perintönä

  1. Sosiaalivaltion ensimmäinen rakennuskausi alkoi heti sodan jälkeen 1945. Seurattiin muiden Pohjoismaiden ja Ruotsin esimerkkiä. Työväestön ja talonpoikien ennen talvisotaa toteutunut ns. punamultayhteistyö sai jatkoa. Luottamuspääomaa oli syntynyt niiden välille. Pääosin SDP:n ja Maalaisliiton/ Keskustapuolueen varaan rakennetut hallitukset olivat se poliittinen voima seuraavina vuosikymmeninä, mikä varmisti Suomen etenemisen kohti Pohjolan demokratioiden kaltaista hyvinvointivaltiomallia. Vuonna 1961 Pekka Kuusi julkaisi teoksen 60-luvun sosiaalipolitiikka, jossa hän piti tuloerojen tasaamista ja sosiaaliturvan parantamista talouskasvua tukevina tekijöinä. Suuret 1960,-70 ja -80-lukujen yhteiskunnalliset ja taloudelliset uudistukset johtivat lopulta hyvinvointivaltion syntyyn Suomessa. Uudistustyö oli käynyt mahdolliseksi 1960-luvulla sosialidemokraattien suuren vaalivoiton kautta. Vasemmistoenemmistö saatiin eduskuntaan ja SDP:ssä alkoi nopea ja tuloksekas ohjelmatyö. Sosialidemokraattiset perusjärjestöjoukot saatiin laajasti ideoineen toteuttamaan visioitaan. Innostus valtasi koko sosialidemokraattisen kansanliikkeen.
  2. Sodan kokenutta sukupolvea hallitsi usko työntekoon ja henkilökohtaiseen vaurastumiseen. Yhteiskuntaa rakennettiin sopimisen ja yhteisvastuun hengessä. Työmarkkinajärjestöt näyttivät esimerkillään suuntaa. Ne ottivat osaltaan vastuun Suomen rakentamisesta yhdeksi maailman parhaista valtioista. Sodan kokeneen sukupolven kestävin perintö rakennettiin talvisodan taisteluissa ja kotirintaman naisten työllä ja uhrauksilla. Työmarkkinajärjestöt olivat talvisodan hädän hetkellä tehneet ns. ”tammikuun kihlauksen”, missä sitouduttiin yhteistyöhön. Suomi liittyi sopimusyhteiskuntana muiden Pohjolan demokratioiden joukkoon. Paluuta vanhaan 1930-luvun yhteiskuntaan ei enää ollut. Tuskin kukaan tuosta sukupolvesta olisi osannut aavistaa, että edessä on pitkälle tulevaisuuteen kantava rauhan aika, minkä kuluessa Suomi kasvoi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.

Sosialidemokraatit hyvinvointivaltiota rakentamassa

  1. Eduskunta sääti mittavan joukon uudistuslakeja 1960-, 70- ja 80-luvuilla, joita mm. SDP:n Forssan ohjelmassa
    v. 1903 oli vaadittu. Syvästi yhteiskuntaa muuttavia uudistuksia olivat mm. työeläkejärjestelmä, päivähoito, peruskoulu, terveyskeskukset, kansanterveyslaki, työelämän demokratisointiin tähdänneet uudistukset, yhteiskuntaa vakauttavat ja tuloeroja pienentävät tulopoliittiset ratkaisut ja laaja yhteiskunnallisten lakien kokonaisuus. Kansa tuki sosialidemokraattien tavoitteita. Suomi rakensi hyvinvointivaltiota yhteistyön politiikalla. Poliittiset raja-aidat voitiin ylittää oikealle ja vasemmalle. Sosialidemokratia oli se liima, joka yhdisti kansakunnan rauhan ajan suureen ponnistukseen, joka nosti Suomen jälleen jaloilleen.
  2. Yhteiskunnan henki alkoi 1970-luvulla vähitellen muuttua. Alkoi nousta kritiikkiä liian laajoista ja kalliista julkisista palveluista, ja yksityistämisen ideologia alkoi saada politiikassa jalan sijaa. Hyvinvointivaltion rakentajille kehkeytyi vastavoimia. Juuri valmistuneet hyvinvointivaltion rakenteet haluttiin todistaa tehottomiksi ja yhteisesti verovaroin tuotettuja palveluja alettiin epäillä ja nakertaa. Yhteisen hyvän sijasta oikeistopuolueet ja pääoman edustajat halusivat muuttaa yhteiskunnan julkisia palveluja markkinaehtoisiksi.

Lamavuosista finanssikriisiin

  1. Hyvinvointivaltion rakentaminen kriisiytyi 1990-luvun lamavuosina. Silloin alkoi hyvinvointimenojen voimakas karsiminen (vahvistuneen markkinaideologian paineessa) ns. kolmannen tien ohjelmallisessa hengessä. Se jatkui sosiaali- ja työvoimapolitiikan suuntaamisena siten, että pyrittiin patoamaan sosiaaliturvan käyttöä ja vähentämään siitä aiheutuvia menoja. Vedottiin myös EU-sopimusten rajoituksiin ja julkisten budjettien tasapainottamisvaateeseen. Sosiaaliturvan karsimiseen on synnytetty painetta myös verohelpotuksilla, mitkä heikentävät pysyvästi julkisen talouden rahoituspohjaa. Tämä kehityskulku on edelleen voimistunut vuoden 2008 talouden taantumasta lähtien.

  1. Seurauksena on ollut, että Suomessa on siirrytty koko kansaa koskevasta hyvinvointipolitiikasta kohti amerikkalaista käytäntöä, missä on tyypillistä yksilön oman vastuun korostaminen. Uusliberalistisen talouspolitiikan kannattajat arvostelevat hyvinvointivaltiota erityisesti tehottomuudesta ja tuhlailevaisuudesta ja siitä, että se ei kannusta työtekoon ja ahkeruuteen. Tämä asenne on ideologista ja korostaa markkinoiden valtaa sekä ihmisen itsekeskeisyyttä ja yksilön omaa menestymistä yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun sijaan.

Päämääränä kansakunnan menestys

  1. Työväenliikkeen synty oli historiallinen tapahtuma, missä ihmiset ottivat itselleen oikeuden rakentaa tulevaisuutensa haluamallaan tavalla. Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus oman aikansa elämäntapahtumien käsikirjoitukseen ja oikeus osallistua aktiivisesti elämän monimuotoiseen näytelmään. Tämän kaiken päämääränä on yhteisen menestyksen luominen kansakunnalle ja sen jokaiselle jäsenelle.

SOSIALIDEMOKRATIAN LUONNE JA YHTEISKUNNAN UUDISTAMISEN PERIAATTEET

  1. Sosialidemokratia on vapausliike. Se on myös yhteiskuntaa muuttava liike. Vapautta ei saavuteta ajamalla häikäilemättä omaa etua. Ihmiset etsivät yhteisyyttä ja tarvitsevat ennen kaikkea solidaarisuutta. Yksin pystymme vain vähään, yhdessä voimme tehdä suuria. Visiomme on yhteistyön ja solidaarisuuden yhteiskunta. Sen toteuttamiseksi käytämme valtiollista ja muuta julkista valtaa ja vaikuttamista kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
  2. Yhteiskunnan uudistamisessa tärkeäksi kysymykseksi nousee taloudellinen ja sivistyksellinen toimeliaisuus. Markkinatalous ja sen rinnalla julkinen talous tulee saada yhdessä tukemaan kasvua, poistamaan puutetta ja rakentamaan laajasti yhteiskunnan henkistä ja taloudellista menestystä. Yksinomaan markkinoiden varaan rakennettu yhteiskunta ei toimi näin. Nykyisen markkinatalouden ongelmat paljastavat sen tehottomuuden. Se jättää osan tuotantomahdollisuuksista käyttämättä. Lamat ja työttömyys ovat tästä toistuvia ja talouden rakenteellisen heikkouden paljastavia esimerkkejä. Sosialidemokraatit näkevät, että markkinat ja valtio ovat toisiaan täydentäviä, eivät kilpailijoita. Valtion on taattava, että yhteiskunnan perusta on vahva. Toimivat markkinat ja vahva julkinen sektori antavat vakaan pohjan yhteiskunnan menestymiselle. Valtion tehtäviin kuuluvat mm. tutkimustoiminta, koulutus ja sivistyksen vaaliminen, infrastruktuurin, terveyden- ja sairaanhoidon ja sosiaaliturvan ylläpito, työlainsäädäntö, asuntotuotannon suunnittelu ja laajan yhdyskuntasuunnittelun järjestäminen. Tämä yhteiskunnan perusorganisaatio on samalla tehokkaan yksityisen yritystoiminnan välttämätön edellytys.

Positiivinen ihmiskäsitys ja kehitysoptimismi

  1. Sosialidemokratia rakentuu positiiviselle ihmiskäsitykselle ja kehitysoptimismille. Niiden perustana ovat jatkuvasti kasvava ja laajeneva tieto, ymmärrys maailmasta ja sen liikelaeista sekä vahva, inhimillistä elämää kunnioittava sivistysperinne. Tiede ja teknologia ovat yhteiskunnan peruspilareita. Niihin perustuen voidaan rakentaa yhteiskuntaa kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ja suunnitelmallisesti. Yhä monimutkaisempi yhteiskunta vaatii laajaa perussivistystä ja korkeaa moraalia niin valinnoissa kuin toisten kohtaamisessa. Sosialidemokratia kunnioittaa ihmisen ainutlaatuisuutta ja elämän ainutkertaisuutta. Tästä kumpuaa ihmisarvon ehdottomuus ja suvaitsevaisuus, myös solidaarisuus kanssaihmisiä ja heidän yhteisöjään kohtaan. Erilaisuus on rikkaus, ei este eikä torjunnan kohde.

Demokraattinen sosialismi

  1. Pohjoismainen hyvinvointivaltio sisältää demokraattisen sosialismin olennaiset piirteet. Vapaan Pohjolan sosialidemokraattisten puolueiden toiminnan lähtökohta on hyvinvointivaltio, jota on rakennettu viime vuosisadan alusta lähtien. SDP on demokraattisen sosialismin puolue. Puolueen aateperusta on lähtöisin demokraattisen sosialismin ideasta. Se tarkoittaa vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten yhteiskuntaa, minkä perusarvot työ, tasa-arvo ja turvallisuus on taottu kansakunnan kovien kokemusten alasimella. Sosialidemokratia oli käynyt työpaikoilla, joukkojärjestöissä ja koko yhteiskunnassa vuosikymmeniä kestäneen ankaran taistelun oikeistolaista ja vasemmistolaista totalitarismia vastaan kansanvaltaisten arvojen ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Hyvinvointirakenteet kaikkineen osoittavat, että se tie johti lopulta demokratiaan perustuvan modernin pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntyyn.
  2. Sosialidemokraateille demokraattinen sosialismi merkitsee vahvaa taloutta, demokraattista valtiota ja yhteiskuntaa, joka takaa kansalaisvapaudet, poliittiset, taloudelliset ja sivistykselliset perusoikeudet kaikille ihmisille läpi elämän. Se torjuu alistamisen ja väkivallan ja tarjoaa sosiaalisen ja inhimillisen turvan. Demokraattinen sosialismi pitää sisällään idean vapaasta, oikeudenmukaisesta ja solidaarisesta yhteiskunnasta, joka tarkoittaa pelkistetysti sosialidemokratiaa. Se tarkoittaa samalla yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja omasta yhteisöstään sekä koko maailmasta. Siinä vallitsee luottamuksen ja keskinäisen kunnioittamisen ilmapiiri sekä tasavertaisen vuorovaikuttamisen kulttuuri.
  3. Pohjoismainen yhteiskuntamalli on sopimusyhteiskunta. Se perustuu demokraattisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, mitkä koskevat myös pääomaa ja sen omistajia. Sopimusyhteiskunta nojaa yhteisiin sääntöihin ja lakien ja sopimusten kunnioittamiseen. Tämä tarkoittaa samalla vahvaa julkista toimintaa oikeudenmukaisuuden takeena, mutta se ei sulje pois kilpailun oloissa toimivaa elinkeinoelämää.

Hyvinvointivaltio

  1. Pohjoismainen hyvinvointivaltiokäsite painottaa sitä, että valtiollinen päätöksenteko määrittelee sen, mitä kuuluu hyvinvointivaltion piiriin. Markkinavoimat eivät synnytä itsessään hyvinvointivaltiota ilman poliittista tahtoa ja ohjausta.
  2. Nykyistä talousajattelua hallitseva talousliberalistinen ideologia pyrkii minimoimaan valtion roolia yleisesti ja erityisesti siirtämällä nykyisiä valtion ja kuntien tehtäviä markkinaehtoisiksi ja rajoittamalla valtion toimintaa talouden alueella. Tämä johtaa kansalaisten, samoin alueiden väliseen eriarvoistumiseen. Seurauksena on nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion vähittäinen, mutta määrätietoinen alasajo. Luokkayhteiskuntaan paluu merkitsisi, että olisimme palaamassa tilanteeseen, minkä poistaminen oli sosialidemokratian alkuperäinen tavoite.
    Tämän kuolemanlaakso-skenaarion välttäminen on sosialidemokratian haaste ja velvollisuus.
  3. Hyvinvointivaltio pitää edelleen rakentaa vahvan julkisen toiminnan periaatteelle. Hyvinvointirakenteet on nostettava uudelleen jaloilleen talouslaman sille aiheuttamasta kompuroimisesta. Nämä rakenteet on nähtävä pitkävaikutteisina sosiaalisina investointeina, joiden tulokset varmistavat pohjoismaisen yhteiskuntamallin uudistamisen ja jatkumisen. Sosiaalinen investointimalli menestysstrategiana edellyttää valtiota, jolla on määrätietoinen ohjelma kaikille kuuluvien palvelujen ylläpitämiseksi. Sen ytimessä on kansalaisten hyvinvointia turvaava toiminta, missä tunnistetaan inhimilliset voimavarat, ja ohjelmaan investoidaan johdonmukaisesti siten, että puute ja köyhyys ja sen periytyminen seuraaville polville estetään. Tarvitaan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen erityisohjelma.

Tasa-arvo

  1. Sosialidemokraattien tavoite on sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten eriarvoisuuksien poistaminen. Pelkistettynä tavoite on köyhyyden ja vähäosaisuuden poistaminen, hyvän elämän edellytysten tarjoaminen kansalaisille riippumatta syntyperästä, sukupuolesta, kansalaisuudesta tai asuinpaikasta. Nämä tavoitteet edellyttävät solidaarisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja kansakunnan yhteistä menestystä välttämättömäksi pohjaksi yksilöiden menestykselle. Vallankäytön yhteiskunnassa on rakennuttava kansanvallan periaatteelle. Sen ytimessä ovat riippumattomat yksilöt. Valta kuuluu kansalle, ei millekään eliittiryhmälle. Toisen maailmansodan jälkeen hyväksyttiin YK:n ihmisoikeuksien julistus. Sen mukaan yksilöllä on yhteiskunnan jäsenenä ja tasa-arvoisena kansalaisena oikeus saada sosiaalista turvaa ja hänelle tulee taata myös sivistykselliset ja taloudelliset oikeudet. Tästä ollaan uusliberalistisen politiikan seurauksena irtautumassa. Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä, että Suomi pitää kiinni ihmisoikeuksien julistuksesta, ei vain sanoissa, vaan myös teoissa.

Vapaus ja rauha

  1. SDP on rauhan puolue. Tarvitsemme enemmän demokratiaa, enemmän kansalaisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta ja vastuullista vapautta. Nämä tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain rauhan oloissa. Haluamme edistää globaalien turvallisuusrakenteiden toteuttamista Yhdistyneiden Kansakuntien myötävaikutuksella. Ponnistelemme johdonmukaisesti yleisen aseidenriisunnan puolesta. Erityisesti on tehtävä työtä ydinaseiden kieltämiseksi kokonaan ja pyrittävä kilpavarustelun lopettamiseen. Näin säästyvät voimavarat voidaan käyttää taloudellisiin ja sosiaalisiin tarkoituksiin. SDP sitoutuu edistämään rauhan ja edistyksen vastavuoroisuutta Suomessa, sen lähialueilla, Euroopassa, maailmassa. Turvallisuuspolitiikan ytimenä on ihmiskeskeinen, siis inhimillinen turvallisuus. Sosialidemokraatit korostavat laaja-alaista ja yhteistyöhön perustuvaa turvallisuuspolitiikkaa vaihtoehtona voimapolitiikalle ja aseisiin perustuvalle turvallisuudelle. Sosialidemokraatit pitävät kansainvälistä rauhantilaa jatkuvasti uhkaavien kriisien rauhoittamista kansainvälisen yhteisön keskeisenä tehtävänä. Kriisien hallintaan liittyvät läheisesti väestökysymys ja muuttoliikkeet. Niiden hallitsemiseksi on toimittava Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansanvälisten järjestöjen kanssa yhteistyössä, kansanvälisiä sopimuksia ja menettelyjä soveltaen ja kunnioittaen.
  2. Sosialidemokraateille vapaus on positiivista vapautta – vapautta pakosta, mutta myös vapautta johonkin. Tämä tarkoittaa mm. vapautta työhön, toimeentuloon, koulutukseen, terveyteen, turvallisuuteen, puhtaaseen ympäristöön ja kestävään talouskasvuun. Vapaus ei ole vain vahvojen vapautta. Vapautta pitää voida myös rajoittaa, jotta suurten joukkojen vapautta voidaan laajentaa. Kahlitun ei tarvitse suvaita kahleitaan!

Sivistys

  1. SDP on sivistyspuolue, se on myös inhimillisen pääoman puolue. Sosialidemokratia haluaa tukea tiedon ja sivistyksen edistämistä kansakunnan ja yksilön menestymisen turvaamiseksi. Sosialidemokraatit pitävät sivistyselämän laajentumista yhtä tärkeänä kuin valtiollista kansanvaltaa. Valtiollisen itsenäisyyden perusteena on pidettävä kansallista kulttuuria ja mahdollisuutta nostaa kansakunnan sivistyksellistä tasoa.
  2. Sivistys kasvattaa ihmisiä kansalaisina ja koulutus on sivistyksen kivijalka. Se on myös toimivan demokratian ehto ja varmistus: mitä enemmän sivistystä, sitä vahvempi on demokratia. Sivistys on ymmärrystä maailmasta, kykyä tehdä valintoja ja arvioida kriittisesti omien valintojen seurauksia. Sivistys on yhteiskunnassa puutteellista silloin, kun syntyy ennakkoluuloja ja levitetään vääriä tietoja, joiden kohteena ovat toisenlaisesta kulttuurista tulevat tai eri tavalla uskovat. SDP ei hyväksy rasismia.
  3. Yhteiskunnan rakentamisen on perustuttava ennakkoasenteista ja intohimoista vapaalle tutkitulle tiedolle. Kaikille on turvattava varallisuudesta, syntymätaustasta ja asuinpaikasta riippumatta yhteisesti rahoitetut, maksuttomat koulutusmahdollisuudet varhaiskasvatuksesta aina korkeimpiin tutkintoihin asti. Jokaisella kansalaisella on oikeus edetä tiedollisesti, taidollisesti ja henkilökohtaisten edellytysten mukaisesti ja jokaisella on oikeus sijoittua yhteiskuntaan osaamisen ja kyvykkyyden edellyttämiin tehtäviin.
  4. Vapaa kansalainen – vapaa kansalaistoiminta kuuluvat demokraattisen yhteiskunnan rakenteeseen olennaisena osana. Kansalaisten vapaaehtoisesti muodostamat ja niiden sisällön vapauden periaatteella rakentuvat opinahjot kuten kansan- ja työväenopistot ovat olleet olennainen osa suomalaisen sivistysperinteen rakentamisessa. Vapaa kansansivistys on uudelleen nostettava tavoitteidemme eturiviin ja toiminta sovitettava nykyaikaisen tietoyhteiskunnan tarpeisiin. Tätä toimintaa on yhteisistä varoista tuettava.
  5. Vapaus taiteeseen – kulttuuri kuuluu kaikille. Kulttuurin ja taiteen merkitys maailmassa kasvaa: luova työ ja kulttuurin tuoma hyvinvointi pitävät yhteiskuntaa koossa ja antavat sisältöä meidän kaikkien elämään. Sosialide-mokratia kannattaa monimuotoisia, maksuttomia ja edullisia kulttuuripalveluita, joissa otetaan huomioon myös yhteiskunnan vähäosaiset kansalaiset. Julkisesti rahoitettu kulttuuri on tuotava lähelle ihmisiä. Tarvitsemme hyvää taidekasvatusta, eläviä kulttuuriympäristöjä ja palveluja erityisryhmille. Kaikilla tulee olla oikeus nauttia, teh-dä ja kokea kulttuuria varallisuudesta ja taidoistaan riippumatta. Ammattitaiteilijoille on turvattava säällinen toi-meentulo, mikä viime kädessä turvaa taiteen vapauden. Kulttuuri on myös tulevaisuuden taloutta ja työllisyyttä.

POHJOISMAINEN TYÖVÄENPUOLUE

  1. SDP on myös työväenpuolue. SDP kuuluu kiinteästi vapaan Pohjolan sosialidemokraattisten työväenpuolueiden arvoyhteisöön. Työ on meille arvo sinänsä, koska kansakunnan hyvinvointi ja menestys perustuvat työllä aikaansaatuihin tuloksiin. Työn tulokset ovat välttämätön perusta sosiaaliselle tasaukselle samoin kuin koulutukselle ja muulle sivistystyölle. Vain vahvan talouden vallitessa voidaan yhteiskunnan toiminnan kautta saada aikaan aineellinen hyvinvointi ja henkisen kasvun edellytykset, joille yksilön turva, hyvinvointi sekä kansakunnan menestys perustuvat.

  1. Vahva talous on mahdollista silloin, kun kansantalouden tuotannontekijät on tehokkaasti organisoitu ja työvoima on täyskäytössä. Modernin talouden tavoitteena pitää olla täystyöllisyys. Demokratia on ulotettava talouteen ja työelämään. Yritysdemokratia on tehtävä todelliseksi, Kun työntekijöiden tieto ja osaaminen lisääntyvät, heidän osuutensa kokonaistuloista tulee kasvaa. Sosialidemokraatit haluavat toteuttaa inhimillisen pääoman kasvupolun, jossa taloudellisen tietämyksen ja osaamisen lisääntyminen johtaa myös demokratian lisäämiseen ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tämän toteuttamiseksi ja talousjärjestelmän rakenteiden uudistamiseksi on käynnistettävä kansallinen ohjelma. Siinä inhimillinen sivistyspääoma on nostettava tärkeimmäksi tuotannontekijäksi ydintavoitteena täystyöllisyys.

Vastuu ympäristöstä

  1. Ympäristömuutosten hallitsemattomuuden uhka ja sen edellyttämät toimenpiteet ovat tulevaisuuden suuri haaste. Työväenpuolue tuntee vastuun myös ympäristöstä. Taloudellinen toiminta yhdyskuntien rakenneratkaisut on toteutettava niin, että luonnonvarojen käyttö ja luontoon kohdistuva rasitus sopeutuvat luonnontalouden ehtoihin. Haluamme jättää elinkelpoisen maapallon tuleville sukupolville. Tämä edellyttää talousjärjestelmän ja yhdyskuntien rakenteellista uudistamista, teknologian valjastamista tähän tarkoitukseen. Se edellyttää valtioiden välisiä menettelyjä markkinoiden suitsemiseksi, sillä markkinat eivät pysty omaa toimintaansa järkevöittämään näiden ehtojen toteuttamiseksi. Tarvitaan vahvaa valtiollista ja valtioiden välistä normitusta ympäristön tulevaisuuden turvaksi. Esimerkiksi sopii toiminta ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi. SDP kannattaa ohjelmaa, jolla Itämeri suojellaan. Sosialidemokraatit tukevat kestävän kehityksen politiikkaa.

Valtion rooli

  1. Työväenpuolue rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa vahvan valtion perustalle. Valtion tulee perustua kansan enemmistön hyväksymälle perustuslaille. Perustuslaki ei ainoastaan luo oikeuksia kansalaisille, vaan myös rajoittaa julkisen vallan toimintaa eli estää diktatuurin. Hallitsijan vallan rajoittaminen on ollut länsimaista valtiokäytäntöä Magna Cartasta lähtien ja on perustuslain kantava idea.
  2. Valtio turvaa kansalaisten vapausoikeudet, pitää voimassa oikeusturvan ja takaa henkilökohtaisen koskemattomuuden. Taloudellinen turva, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat valtion ja muiden julkisten toimijoiden ylläpidettäviä, mukaan lukien turva sairautta, vammautumista tai muuta turvaa edellyttävää tilannetta vastaan.

  1. Erityinen huomio on kohdistettava siihen, että valtio on valmis ottamaan vastuuta silloin, kun yksityinen pääoma on kykenemätön tai haluton uudistamaan talouden rakenteita ja varmistamaan tuotannontekijöiden tehokkaan käytön. Valtio on kykenevä riskinottaja ja uuden rahoittaja myös tutkimuksen ja kehitystoiminnan alueella, mikä pohjustaa talouden edistystä ja rakenteiden uudistamista sekä innovaatioiden syntyä. Valtion vastuuta korostaa myös talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttava teknologinen murros sekä siitä aiheutuvat vaikutukset kansalaisten elämään.
  2. Valtion on ohjattava kansantalouden voimavarojen suuntautumista ja tehokkaan kysynnän varmistamista. Viimekädessä valtion tehtävänä on tarjota työtä heille, jotka sitä haluavat tehdä vähintään sopimusten mukaisella vähimmäispalkkatasolla. Tämä valtion velvoite voidaan toteuttaa myös organisoimalla tuotantovälineitä yritystoiminnaksi. Tässä tarkoituksessa valtio voi käyttää aloiteoikeutta yritysten perustamisessa joko yksin tai yhteistyössä yksityisen pääoman kanssa.
  3. Vahva julkinen talous toimii suhdanteiden vaihteluita tasaavana vakauttajana. Valtio on markkinoiden säätelijä ja raamittaja. Valtion rooli on varmistaa, että toimintaympäristö on tasapuolinen. Monopolitilanteissa valtion ja muun julkisen toimijan vastuulla on tämänkaltaisten tehtävien hoitaminen, jotta poliittinen kontrolli ja vastuu ovat kansalaisten turvana pääoman saalistamista vastaan. Konfliktiriskien maailmassa talouden huoltovarmuus on edelleen tärkeä osa valtion vastuullisista tehtävistä.

Työ hyvinvoinnin perustana

  1. Hyvinvointi on työhön perustuvan edistyksen tulos. Pääoma ilman työtä ei saa aikaan mitään lisäarvoa inhimillisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tuottaakseen yhteiskuntaan hyötyä, on työn ja pääoman oltava samanaikaisesti läsnä. Tämä pätee myös automatisoituvassa, digitalisaation ja robottien ajan tuotantotavassa. Tämän kehitysvaiheen tulosten jakamiseen on sovitettava myös verotukselliset ratkaisut yhteishyvän talouden perustaksi, sillä tämänkään tuotantotavan tulos ei synny tyhjiössä, vaan yhteiskunnan luomissa olosuhteissa. Siksi myös yhteiskunnan on verotuksen kautta saatava robottiajan arvonlisäyksestä perusteltu osuus.

  1. Kansalaisten yhteisöön kiinnittyminen ja elämän edellytykset yhteiskunnassa ovat yhteydessä työhön niin pitkälle kuin inhimillisiä tarpeita tulee tyydyttää, vaikka uudistuva tekniikka hoitaakin yhä useammin ruumiillisen ponnistuksen ja rutiinityön. Monia kansalaisia työ kuormittaa kohtuuttomasti ja johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen. Ratkaisuna työn rasittavuudelle on yhä useammin etätyö vaihtoehtona. Yhä useammalle työ ja vapaa aika eivät enää selkeästi erotu omassa ajankäytössä: työ on aina läsnä henkisenä kuormittajana. Kasvava määrä ihmi-sistä on työttöminä ilman omaa syytä. Ratkaisua näihin epäkohtiin pitää hakea työn uudelleen jakamisesta ja työelämän uudelleen järjestämisestä. Samalla voidaan tehostaa pääoman käyttöä esimerkiksi uusilla työaikajaksotuksilla. Kun kehittyvä teknologia, pääomakannan tehostettu käyttö ja uudet työn organisoimistavat yhdistetään, voidaan samalla edetä kohti työajan merkittävää lyhentämistä ansiotasoa alentamatta.

Hyvinvointivaltion rahoittaminen

  1. Hyvinvointivaltion toteutuksesta vastaavien valtion ja kuntien ja muiden julkisen talouden toimijoiden rahoitus on oltava vakaa. Verojen ja muiden tulojen kerryttäminen on oltava oikeudenmukaista ja maksukyvyn huomioon ottava. Verokantojen kattavuus ja progressiivisuus on oltava määritysperusteina. Myös yritysten ja pääomien omistajien on osallistuttava hyvinvointivaltion rahoittamiseen. Pääoma ei saa olla vapaamatkustaja, koska yhteiskunta luo sille tuloksen tekemisen puitteet. Pääoman tuottoa on verotettava vähintään samasuhteisesti kuin palkkatuloa ja niihin vertautuvia tuloja. Pääomatulojen veronkierto ja verovälttely on estettävä kansainvälisillä sopimuksilla. Varallisuus on palautettava verotuksen piiriin.

GLOBALISAATIO

Uusi luokka-ajattelu

  1. Kasvava keskinäinen riippuvuus ja talouden globalisaatioksi kutsuttu kehitysvaihe on muuttanut peruuttamattomasti kansantalouksien työnjakoa, kansallisten talouksien sisäisiä rakenteita, kansalaisten tiedon saannin ja yhteydenpidon edellytyksiä. Se on samalla lisännyt kansakuntien keskinäistä riippuvuutta. Tavoiteltaessa globalisaation hallinnan keinoja on puhuttava ihmiskuntapolitiikasta ja samalla globalisaation tuottamien hyötyjen tasaamisesta kansakuntien kesken. Globalisaatiokehitys voimistuu ja sitä vauhdittavat kiihtyvä teknologinen kehitys, paineet ympäristöongelmien samoin kuin väestömuutosten ja –liikkeiden hallitsemiseksi. Yhdistyneet Kansakunnat on nostettava tämän kehitysvaiheen keskeiseksi toimijaksi.

  1. Suomi on pieni, pääoma- ja energiavaltaisen tuotantorakenteen hallitsema talous. Siksi sen on huolehdittava sopeutumiskyvystä muuttuvaan kansainväliseen työnjakoon, jatkuvien muutosten tunnistamiseen ja reagointikyvyn parantamiseen. Sosialidemokraatit haluavat panostaa uusien, globaaleille markkinoille suuntaavien liiketoiminta-alojen kehittämiseen. Koulutuksen ja tutkimuksen sisällöt ja rakenteet on uudistettava vastaamaan muuttuvan talouden rakenteen vaatimuksia.

  1. Strategisesti tärkeillä talouden aloilla on valtion oltava toimijana tai merkittävällä panoksella mukana. Samoin valtion rooli tutkimus- ja kehityspanosten kautta innovaatioiden perustan rakentajana ja talouden rakenteen uudistajana on pidettävä vahvana. Tärkeää on huomata, että innovaatiokyvykkyydessä on määrän lisäksi myös suunta, mihin julkinen toimija valinnoillaan vaikuttaa. On estettävä vapaiden markkinoiden ylilyönnit mm. ympäristön kannalta haitallisissa toiminnoissa. Valtion näin synnyttämä osaamispääoma on monissa talouden ja teknologian kehitysvaiheissa ratkaiseva yritysten menestymiselle. Valtion päätösvalta suhteessa yrityksiin on säilytettävä kansainvälisten sopimusten tulkinnassa. Valtion taloudellisten panostusten säilyttäminen korkealla tuottaa yhteiskunnallista säästöpääomaa. Sen leviäminen talouteen hyödyttää niin yksityistä yritystoimintaa kuin työntekijöitäkin.

Taloudellinen epätasa-arvo on rakenteellinen ongelma

  1. Nykyinen kapitalismitalous voidaan jakaa neljään ryhmään: perinteiset pääomanomistajat; spekulatiivisista myyntivoitoista tulonsa saavat ja finanssikeinottelijat; palkkatuloilla elävät työntekijät; sosiaalisista tuista, kodin anteliaisuudesta tai hyväntekeväisyydestä toimeentulonsa saavat hyvinvointivaltiosta riippuvaiset henkilöt.
    Tämä nykykapitalismin aikana kärjistyvä jako ja hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta tärkeä jaottelu on otettava sosialidemokraattisen politiikan käyttöön vaikutettaessa kansantalouden tuloksen jakautumiseen.

  1. Olemme vakuuttuneita siitä, että kaiken yhteiskunnallisen vääryyden alkusyy on taloudellisessa vääryydessä. Merkittävin taloudellista epätasa-arvoa aiheuttava rakenteellinen vinouma nykykapitalismissa on se, että pääoman kasvu ja tuotto ylittävät kansantalouden kasvun ja samalla myös palkkatulojen kasvun. Tästä seuraa jatkuvasti kärjistyvä ristiriita pääomia omistavien ja usein perityn omaisuuden ja palkkatulojen saajien välillä. Samalla tämä kehitys on esimerkki kapitalismin kriisejä tuottavasta, jopa itsetuhoisesta ja kansantalouden sisäisiä ristiriitoja kärjistävistä kehityskuluista. Nykymenolle vaihtoehtoisen talousmallin rakentaminen on aloitettava siitä, että reaalitalous erotetaan kiihtyvästi kasvavasta ja jyrkkiä vaihteluita aiheuttavasta finanssikapitalismista. Juuri nyt Euroopan yllä leijuu finanssikapitalistisen talouseliitin pyörittämän keinottelutoiminnan haamu. Yltiö-päinen rahan tahkoaminen nykyaikaisen teknistyneen pörssitoiminnan kiihottamana on saanut kohtuuttoman valta-aseman. Tämä reaalitalouden varallisuuden moninkertaisesti ylittävä ja laskelmoitu finanssitoiminta ei
    siirry laajojen kansanjoukkojen hyväksi talouden kasvuna ja hyvinvointina eikä se myöskään ota huomioon kestävän kehityksen reunaehtoja.     Nykyinen talousjärjestelmä on neljännesvuositalous, missä johdannaiskaupat
    perustuvat kuvitteellisiin, eivätkä todellisiin arvoihin. Tämä ei luo kestävää pohjaa talouden kehittämiseen.
    Talousjärjestelmään tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.

  1. Talouden nousuvaiheiden tulokset jaetaan harvoille, mutta romahdukseen johtavien seurausten hoitamiseksi vaaditaan kansalaisten eli veronmaksajien tukea. Tämänkaltaisen markkinatalouden syöpäkasvaimen juuret ovat ihmisluonnon ahneudessa, hallitsemattomassa keinottelussa ja valtioiden johtajien kyvyttömyydessä sekä haluttomuudessa asettaa rajoja tälle moraalittomalle, vaikkakin nykynormien perusteella lailliselle toiminnalle. Tämä on itse asiassa toimintaa laillisuuden valekaavussa. Asetelman oikaiseminen tulee aloittaa siitä, että normaali talletus- ja luottopankkitoiminta pitää erottaa keinottelua tuottavasta investointipankkitoiminnasta. Tällä varjellaan veronmaksajien joutumista toistuvasti keinottelutoimintojen seurausten pelastajaksi. Tämä periaate on saatava voimaan ensin Euroopan unionin alueella ja viime kädessä maailmanlaajuisesti. Finanssiliiketoiminnan voitot on saatettava verotuksen piiriin.

Vastuullinen yritystoiminta

  1. Markkinataloudessa tavara- ja palvelutuotanto, julkista palvelutuotantoa lukuun ottamatta, on järjestetty pääosin yksityisten yritysten hoitamana. Sosialidemokraattien tavoite on tuotantotoiminnan edellytysten parantaminen ja yritystoiminnan menestys, sillä kaikki talouden edistys on riippuvainen tuotantopohjan kehityksestä. Kasvu syntyy teknologian, yritysten, teollis-taloudellisen rakenteen sekä niitä tukevien instituutioiden yhteisvaikutuksesta ja niiden keskinäisistä vuorovaikutussuhteista. Osuustoiminnallinen yritystoiminta on perusolemukseltaan vastuullinen tulevaisuuden yritysmuoto.

  1. SDP ymmärtää yrittäjyyden ja talouden edistyksen yhteyden ja sen yhteiskuntaan dynaamisuutta tuovan vaikutuksen. Talouden tulos syntyy yhteisvaikutuksesta, missä osallisina ovat yksityinen ja julkinen sektori; molemmat ammentavat menestymistä laajasta ja laadukkaasta sosiaalisesta ja fyysisestä toimintaympäristöstä ja niiden kanssa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Luodessaan yritystoiminnalle menestymisen edellytykset on yhteiskunnan saatava vastikkeena perusteltu osuus syntyvästä tuloksesta käytettäväksi yhteishyvän tarpeisiin.

  1. Koska työntekijät ovat välttämättömät yritystoiminnan lisäarvon tuottajina ja tuloksen aikaansaamisessa, on työelämän rakenteita uudistettava työntekijäpainotteisemmiksi. Yhteistoimintaa yrityksissä on muutettava todellisen yhteistyön ja tasavertaisen vuorovaikuttamisen mahdollistamiseksi. Yritystoimintaa on uudistettava niin, että voitto ei ole osakeyhtiön ainoa tavoite, vaan on otettava huomioon myös yritystoiminnan yhteiskunnallinen näkökulma ja ympäristövaikutusten vastuullisuus.

  1. Lyhyen tähtäimen voiton ja omistaja-arvon maksimoinnin tavoite heikentää pitkäaikaisesti tarkasteltuna talouden suorituskykyä sekä keskittää taloudellista ja siihen kietoutuvaa poliittista valtaa. Tämä demokratian uhka on tunnistettava ja sen kehityskulkuun on puututtava.

  1. Tasapainotettu yritystoiminnan malli pitää rakentaa niin, että omistajien ja palkatun johdon osuuden lisäksi otetaan huomioon yritystoiminnan tulokseen vaikuttavat muutkin tekijät kuten tulokseen liittyvän työpanoksen lisäksi yhteistyö- ja liikekumppanit. Koska yritysten tulos ei synny tyhjiössä, vaan yhteiskunnan luomassa toimintaympäristössä, on liiketoiminnan edellytysten rakentajan eli yhteiskunnan (valtio, kunta) saatava tuotoksesta perusteltu osuus veroina. Talouden rakenteellisen muutoksen vauhdittajaksi tulee poliittisten toimijoiden ohella kutsua myös ammattiyhdistysliike, joka nostaa esiin eettisesti korkeatasoisten yritysten toimintaa. On tärkeää, että ay-liike ottaa muutkin kuin palkkatyöntekijät kuten freelancerit, yksinyrittäjät ja nollatuntisopimusorjat
    eettisen keskustelun ja tarvittavan muutoksen piiriin    . Vastuullinen yritystoiminta kansainvälisessä katsannossa tarkoittaa sitä, että ei kilpailla työntekijöiden palkkojen ja työolojen heikennyksillä. On saatettava voimaan kansainvälisiä sopimuksia ja todennettava niiden noudattaminen aktiivisella valvonnalla. Tässä Euroopan unionilla on merkittävä tehtäväalue ja mahdollisuus toimia tienraivaajana.

  1. SDP ja ay-liike yhdessä kasvattavat kansanvallan voimaa, mikä on välttämätöntä kansakunnan menestymiselle. Ay-liike on palkansaajien ja itsensä työllistäjien paras turva epävarmassa maailmassa ja talouselämän myrskyisässä muutoksessa. Sosialidemokraattien tulee seurata aikaansa ja varmistaa demokraattisten menettelyjen toteutuminen myös omassa järjestötoiminnassa.

KANSAINVÄLINEN SOSIALIDEMOKRATIA

Kansainvälinen yhteistyö

  1. Globaali talous ja sen vaikutukset hyvinvointivaltion toiminnan edellytyksiin, hallitsematon väestönkasvu ja siitä seuraava muuttoliike yhdistettynä konfliktien aiheuttamaan pakolaisuuteen ovat uhkia. Niihin on haettava ratkaisua globaalilla tasolla. Keskeisin toimija on Yhdistyneet Kansakunnat alajärjestöineen. Vain vahvan YK:n johdolla voidaan ratkaista globaalit haasteet, mitkä ovat edessä kaikilla kansoilla ja kaikilla mantereilla.

  1. Suomi ja Euroopan unioni - kansalaisten yhteisö ja sosiaalinen unioni
    SDP on kansainvälistä yhteistyötä korostava kansanliike. Euroopan unionin jäsenenä Suomi on mukana laajassa ja monille yhteiskuntapolitiikan aloille vaikuttavassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Ylikansalliset sitoumukset ja vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön ovat jo varsin merkittäviä kokonaisuuksia. Kyse on federalismin ja kansallisen suvereniteetin suhteesta. Euroopassa rauhaa ylläpitävä ja kansalaisten hyvinvointia rakentava integraatio on hyväksyttävää, mutta sosialidemokraatit haluavat rakentaa kansalaisten yhteisön ja sosiaalisen unionin. Euroopan unionin rakenteita on muutettava. Vuosikymmeniä jatkuneen markkinaliberaalisen Euroopan rakentamisen jälkeen on viimeistään nyt hetki alkaa rakentaa sosiaalista Eurooppaa periaatteella: Euroopan unioni ei ole vain valtioiden yhteisö, siitä pitää rakentaa ihmisten yhteisö. Muuten joudumme luopumaan Euroopan integraatiosta ja Euroopan kansalaisuudesta.

Integraatio ja federalismi

  1. Kansallisvaltioiden identiteetti ei enää saa perustua vastakkainasetteluihin, vaan moniarvoiseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, missä tunnetaan oma arvo ja annetaan arvo toisillekin. Sellaisella periaatteella sosialidemokraatit suuntautuvat myös Euroopan yhdentymiseen. Sosialidemokraatit painottavat sitä, että kansainvälisen riippuvuuden ja yhteistyön lisääntyessä on kuitenkin säilytettävä valtiolliset instituutiot. Suomen tulee edelleen kansakuntana omista lähtökohdistaan kehittää aineellista ja henkistä vaurauttaan ja säilyttää valtiollisen toiminnan edellytykset. Suomi kuuluu pohjoismaiseen arvoyhteisöön, mikä koskee moninaista taloudellista ja poliittista yhteistyötä mukaan lukien oman alueen koskemattomuuden turvaaminen. Oman alueensa turvaamisessa Suomi nojaa uskottavaan puolustuskykyyn, joka tarkoittaa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvia puolustusvoimia.
  2. Tiivistyvällä yhteistyöllä Euroopan sosialististen puolueiden ja Sosialistisen Internationaalin kanssa SDP pyrkii vaikuttamaan siihen, että nykyinen markkinakapitalismille alistettu poliittinen linja muuttuu.

  1. Euroopan valuutta-alue
    Suomi on liittynyt Euroopan yhteisvaluutta-alueeseen talous- ja turvallisuuspoliittisin perustein. Jäsenyyttä pitää jatkossakin arvioida näiden perusteiden kansakunnalle tarjoamien menestystekijöiden tai esteiden kautta. EU/EURO-alueella tavoite on oltava verokilpailun estäminen. Sosialidemokraatit vaativat, että määritellään minimiverokannat yritys- ja finanssiliiketoimille ja veroparatiisit lakkautetaan.
  2. Kansalliset rajat ylittävä, normaalia talouden kehitystä häiritsevä finanssikapitalismi tarvitsee vastavoiman ja rajoitteita. Niiden aikaansaaminen on mahdollista vain kansainvälisellä yhteistyöllä, mm. Euroopassa sosialistipuolueiden toiminnalla yhteistyössä järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen kanssa
  3. Kaiken edellä esitetyn kantavana voimana on vastuuntunne – vastuu kansallisesti, kansainvälisesti, ja vastuu aivan erityisesti kansalaisia kohtaan hyvän ja turvallisen elämän edellytysten varmistamiseksi, sillä periaatteella, että heikoimmatkin yhteiskunnan jäsenet voidaan kantaa mukana inhimillisesti arvokkaalla tavalla.
* * * * *
Se, joka hallitsee talouden tuotantovälineitä, hallitsee myös henkistä käsitemaailmaa, ja siten myös ymmärrystä, millä taloudellista todellisuutta tulkitaan.

Tutkijaluettelo:

Talous- ja yhteiskuntatieteilijät, joiden julkaisuihin mm. ohjelmavalmistelussa on tukeuduttu:
Ahokas Jussi, Atkinsson Anthony B., Balls Ed, Dobbs Richard, Forstater Mathew, Haaparanta Pertti, Holappa Lauri, Hutton Will (William), Kaltenbrunner Annina, Keynes John M., Kiander Jaakko, Kivimäki Ville, Koller Tim, Korkman Sixten, Krugman Paul, Levinas Emmanuel, Marx Karl, Mazzucato Mariana, Monnet Jean, Murray Michael J., Piketty Thomas, Ramaswamy Sree, Reich Robert B., Remes Mikko, Sipilä Jorma, Stiglitz Joseph E., Summers Lawrence H., Sänkiaho Risto, Tuomala Matti, Turner Adair, Vahtola Jouko, Voigt Douglas, Ylönen Matti. (Tutkijaluettelo ei luonnollisesti sisälly lopulliseen ohjelmaan)
------

26.12. 2016
Veikko Simpanen:
Kiitos teille jokaiselle, jotka olette reagoineet fb – kirjoitukseeni, jossa äskettäin ilmaisin ilahtumiseni ja samalla oman mielipiteeni SDP:n helmikuun puoluekokouksen puheenjohtajan valintaa koskien.
Jotkut ovat epäilleet, että en näe yhteiskunnassamme tarvetta uudistuksille. Heidän huolensa on turha. Heitä kehotan tutustumaan kotisivuni arkistoon, sieltä löydätte aikamoisen määrän julkaisemiani uudistusesityksiä. 
Puoluekokouksen käsiteltävänä ja päätettävänä on erittäin merkittäviä asiakysymyksiä, joilla linjataan sitä miten SDP ja SDP:n jäsenet haluavat uudistaa yhteiskuntaa. Viisisataa jäsenten valitsemaa puoluekokousedustajaa tekee korkeimmalla SDP:n päätöksentekotasolla ensi helmikuussa päätökset yhteiskunnan uudistustavoitteiksi.
Mitä muutoin yleisesti tulee kokemiimme ja havaitsemiimme muutostarpeisiin, riippuu tietenkin siitä, mitä kukin pitää omista lähtökohdistaan katsoen tarpeellisena muuttaa. Se vaihtelee tietysti erittäin paljon myös Suomen väestön keskuudessa. 
Itse näen nyt suurimpana yhteiskunnallisen uudistamisen tarpeena rajuihin mittoihin kasvaneiden ja ihmisarvoa loukkaavien erityisesti seuraavien ongelmien poistamisen:
Satatuhatta lasta elää huoltajiensa kera köyhyydessä, sataviisikymmentätuhatta eläkeläistä elää aliravittuina köyhyydessä, kaksisataatuhatta ihmistä elää riittämättömän työmarkkinatuen varassa ja heistä yli puolet on kärsinyt tästä yhdenjaksoisesti yli 300 päivää ja n.40 000 henkilöä yli 700 päivää. Maksuongelmaisina ja luottokelpoisuutensa menettäneinä on jo useita satoja tuhansia Suomen kansalaista.
Työntekijän asemaa ja oikeuksia on heikennetty ja heikennetään parhaillaan jo toimeentuloa vaarantavalla ja pelkoa synnyttävällä tavalla.
Työttömien alistaminen on toteutettu ihmisarvoa loukkaavasti.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus ja laatu ovat nyt uhattuna. 
Näiden yhteiskuntamme vakautta ja jopa turvallisuutta jo uhkaavien kansan elämänlaatu-ongelmien poistamisen näen nyt SDP:n ja puolueen johdon suurena yhteiskunnan uudistamistehtävänä. 
Tämän kauheisiin mittoihin jo kasvaneen hädän ja syrjäytymisen vähentäminen on mielestäni maassamme tärkein uudistamistehtävä ja tähän on ryhdyttävä pian.

Pentti Hämäläinen: Veikko: kaikki esille nostamasi teemat häpeäksi niille, jotka jonkintasoisesti ovat moraalisesti sitoutuneet tasa-arvoon ja hyvinvointi-ideologiaan. Monien asioiden korjaaminen vaatii valtion ja kuntien väliintuloa. Mutta vielä tärkeämpää on linjata puolueen yhteiskunnalliset tavoitteet rakenteellisiin korjauksiin, nykyistä muotitermiä käyttääkseni. Tälle politiikkalohkolle on annettu nimeksi ensijako (predistribution) erotukseksi siihen, että ongelmia poistetaan ja autetaan ongelmiin joutuneita sosiaalisten tulonjakojen ja vastaavien kautta. Etujako-politiikan tavoitteeksi on määritelty mm.: muuttaa nykyisen markkinatalouden rakenteita siten, että tuloksena on oikeudenmukainen tulos kaikille lisäarvoa synnyttäville, ja osuus myös niille, jotka tuotantoon eivät voi osallistua, mutta samanarvoisia kansalaisia ovat kuin muutkin. Tämä edellyttää talouden valtasuhteiden muuttamista, talouden ohjaamisen välineitä, ja myös taloudessa toimivien palkitsemisia. Onko sosialidemokraateilla tähän selkeä ja johdonmukainen ohjelma? Ei ole. Sen keskeiset teesit pitää kiinnittää periaateohjelmassa, muutoin politiikasta tulee reaktiivista, ei omien tavoitetilojen edistämistä, kuten viimeaikoina myös hallituksessa oltaessa on käynyt. Onko sosialidemokraateilla rohkeutta määritellä tavoitteet, politiikan tyekemisen teesit, ja seisoa niiden takana, on ratkaisevaa. Vai taivummeko merkkinoiden "oletettujen reaktioiden" ja oikeiston pelottelujen vuoksi vain pintanäpertelyyn? Lahden kokous voi olla merkittävä, jos on ollakseen.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

lauantai 20. helmikuuta 2016

Puoluesihteerin persoona...

Kuulun siihen ikäpolveen, joka joutui ja sai kokea Väinö Leskisen karismaattisen ja sisällöllisesti rohkean puoluesihteeriyden. Hän yhtenä harvoista pärjäsi Hertta Kuusisen kanssa puhujana maakunta- ja kesäjuhlissa. 
<P>
Kukin puoluesihteeri on omanlaisensa. Pitsinkiä parempaa pomoa on vaikea löytää. Raatikainen oli loistava sisältöjen tuottaja ja häntä saamme kiittää siitä että puolue rohkaistui uusien hyvinvointivaltiolinjausten toteuttamiseen. Liikasen puhujalahjat - ja ilmeiset sosiaaliset taidotkin tekivät hänelle oikeutta. 
<P>
Kuuntelin juuri Reijo Paanasen alustuksen siitä, miten järjestöllisesti kootaan poliittiset toimintaorganisaatiomme saman katon alle ja toiminnalliseen synkronisaaatioon. Siihen eivät ole yltänyt tähän mennessä kukaan aikaisemmista puoluesihteereistä. 
<P>
Eli kukin tuo tullessaan omat voimavaransa ja näkemyksensä - taisteluhenkeä ei ole puuttunut keneltäkään, kun tiukka paikka on eteen tullut.
<P>
 Mokat? Se meistä joka ei ole mokanut koskaan, heittäköön ensimmäisen kiven!
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)