Facebook 2.0.?

Sosiaalisen median orwellilainen vaara
Steven Hill tekee tässä Social Europe -verkkolehden kirjoituksessaan ensimmäistä kertaa syväluotausta Facebookin, Amazonin ja muidenkin amerikkalaisperäisten sosiaalisen median jättiläisten ulottuvuuksista. Taustalla on aivan viime aikoina paljastuneet tietovuodot mm. presidentti Trumpin kampanjan tueksi presidentinvaalitaistoon. Sitä ennen Google sai Euroopan Unionilta sakot manipuloituaan hakukoneita niin, että tietyt yritykset saivat ostettua itselleen etuoikeuksia ja vaikutusvaltaa hakukoneissa.

Algoritmit sosiaalisen median sovellutusten takana ovat jo nyt niin valtava viidakko, että kehittäryhmistä tuskin löytyy ketään joka kokonaisuudessaan hallitsisi tämän tekoalyn ja tekniikan avulla tehtäviä tuloksia. Persoonallisuuden skannaaminen on jo nyt niin tehokasta, että entinen DDR:n Stasi (Valtiollinen informaatiopalvelu) olisi taatusti kateellinen Silicon Valleyn sosiaalisen median jättien suorituksista.

Jutussa kerrotaan esimerkkejä siitä, miten algoritmien avulla päästään vaikuttamaan esimerkiksi iän tai henkisen tilan vuoksi herkässä vaiheessa olevien ihmisten asennoitumiseen ja päätöksiin. Tämä "informatiivinen hallinta" perustuu disinformaatioon, valeuutisiin, huhuihin ja "psykograafiseen viestintään" skannatun informaation perusteella. Väitetään että näitä menetelmiä on jo nyt käytetty yli 200 vaalikampanjassa esim. Italiassa, Ukrainassa, Etelä-Afrikassa, Nigeriassa, Keniassa, Intiassa, Indonesiassa, Thaimaassa ja monissa muissa demokratioissa. Kuuluisa Cambridge Analytican tietovuodot liittyvät tällaisiin toimeksiantoihin.

Sosiaalisen median jättiläisillä on myös huikeasti taloudellista valtaa valtaa. Google ja Facebook nappaavat 74 % globaalista online-ilmoitusten arvosta - Kiinan ulkopuolella arvo on jopa 84%.

Kirjoituksen mukaan suuri yleisö - siis me - olemme guinealaisten sikojen tapaan koekaniineja näissä globaalin vaikuttamisen suurhankkeissa. Algoritmeista julkisn informaation takana on tullut "mustia laatikoita" jotka eivät takaa meille mitään ennustettavuutta tai luotettavuuta.

Euroopassa on toimittu pitkään ennakkoasenteella, joka noudattaa Hippokrateen periaatetta:"Ennenkaikkea, älä aiheuta vahinkoa." Tällä periaatteella on suhtauduttu internetiin myönteisesti pitkään, mutta nyt näyttää tulevan pää vetävän käteen. Intenet on näiden vastakohtaisuuksien vuoksi pirstoutumassa alueellisesti: sellaiset suuret alueet kuin Venäjä ja Kiina ovat jo luoneet omat sisäiset verkkonsa. Eurooppa tallustelee näissä asioissa kaukana jäljessä. Vaikuttaa siltä, että vihdoinkin yritetään luoda eurooppalaiseen henkeen sopivaa vaihtoehtoa, josta kirjoittaja käyttää nimitystä Facebook 2.0.


Omana kommenttinani toteaisin, että Euroopan Unioni itsekin on lähtenyt kaikessa toiminnassaan etenemään yhä selvemmin  "markkinakylki edellä", mikä tekee eurooppalaisen sosiaalisen median rakentamisesta vaihtoehdoksi lähes mahdottoman tehtävän. Kansalaiset tarvitsevat tällaisissa asioissa valtioiden ja julkisten rakenteiden tukea ja turvaa. Ahneiden sota rajoittamattoman kilpailun muodossa tuottaa tällaisia tultasyökseviä hirviöitä, joita ennenvanhaan mytologiassa kutsuttiin "lohikäärmeiksi".
---
About Steven Hill
Steven Hill is a journalist-in-residence at the WZB Berlin Social Science Center and former Holtzbrinck fellow at the American Academy in Berlin. He is the author of seven books, most recently Die Startup Illusion: Wie die Internet-Ökonomie unseren Sozialstaat ruiniert and Europe’s Promise: Why the European Way Is the Best Hope in an Insecure Age.

Euroopan ongelmallinen muodonmuutos

Onko pro-eurooppalaisuudella "kahdet kasvot? Tästä kirjoittaa blogissaan Hans Kundnani...

Hans Kundnani kirjoittaa 6.4. 2018 Social Europe -verkkolehdessä Euroopan Unionissa tapahtuneesta muodonmuutoksesta, josta aletaan mitä ilmeisimmin tulla yhä tietoisemmiksi.
Asennoituminen pro-eurooppalaiseksi tarkoittaa intuitiivisesti sitä, että integraatio on hyväksi ja disintegraatio jo sellaisenaan vastustettava ajatus.

Siten Euroopan Komission pyrkimys muuttaa Euroopan vakausmekanismia (ESM) Euroopan Valuuttarahastoksi - tästähän Euroopan johtajat keskustelevat - mielletään integraatioprosessissa pro-eurooppalaiseksi lähestymistavaksi. Erityisesti Saksassa keskustellaan Euroopan Unionin uudistamisesta ja erityisesti siitä, hyväksyykö Saksa Ranskan presidentti Macronin alunperin tästä teemasta esittämät ajatukset.

Kuitenkin, on olemassa kaksi täysin erilaista tapaa suhtautua Komission esityksiin. Macronille syvenevä integraatio olisi suojelevan ja suurempaa keskinäistä solidaarisuutta tarkoittavan Euroopan kehittämistä. Tässä hengessä Euroopan Valuuttarahasto olisi yhteinen "istukkamainen", ravitseva rahasto koko euroalueelle. Saksassa, Wolfgang Schäuble mukaanluettuna, tällaista rahastoa näytetään tukevan täysin erilaisista löhtökohdista. Heidän mielestään Valuutarahasto tarkoittaa lisääntyvää jäsenvaltioiden kontrollia ja entistä voimallisempaa pakottamista seurata euroalueen fiskaalisia sääntöjä tarkoituksella siten lisätä Euroopan kilpailullisuutta.Jos tämä ajatus muodostuisi vallitsevaksi, "enemmän Eurooppaa" merkitsisi myös "enemmän Saksaa" - samalla tavoin kuin on viimeisen seitsemän vuoden aikana sitten eurokriisin puhkeamisen menetelty.

Nämä erilaiset visiot osoittavat että Euroopan integraation syventäminen ei ole automaatisesti ja sisällöllisesti hyvä asia.Tosiasiassa Euroopan Valuuttarahaston muodostaminen saattaisi merkitä käännöstä aikaan jolloi eurokriisi alkoi. Vaikka integraatiota on jatkettu sen jälkeenkin ja eurovaltiot ovat hyväksyneet tavan toteuttaa suvereenisuuttaan tavalla  joka olisi aikaisemmissa olosuhteissa ollut laadullisesti  lähes  mahdotonta eurooppalaisena projektina. Taitaa olla niin, että "enemmän Eurooppaa" -hankkeiden nimissä on muotoutumassa kokonaan toisenlainen todellisuus kuin mitä "pro-eurooppalaisella" kansalaisella on mielessään.

Keskeistä EU:n muutoksessa on suhtautuminen ehdollistamiseen. Ehdollistamista käytettiin aikaisemmin ulkoa tulevan ehdollistamisen ilmauksena. EU-jäsenmaat jotka halusivat liittyä euroon ehdollistettiin Maastrichtin sopimuksella ja vakaus- ja kasvusopimuksella. Kun eurokriisi alkoi, sisäistä ehdollistamista tiukennettiin "Maastricht III" sopimuksella. Se näytti joka tapauksessa pehmeämmältä kuin ulkoinen ehdollistaminen koska uhat EU:n jäsenmaita kohtaan eivät olleet uskottavia.Tämä tilanne kuitenkin muuttui kun Kreikka uhattiin sulkea euroalueen ulkopuolelle heinäkuussa 2015 - ajatus jonka Saksan vapaiden demokraattien johtaja Christian Lindner uudisti syksyn 2017 liittopäivävaalien yhteydessä.

Tämä "sisäisen ehdollistamisen" periaate on muuttanut soidaarisuuden käsitettä EU:ssa. Eurokriisin aikana velkaantneet maat vaativat solidarisuutta ja kokivat että he eivät sitä saaneet lainottajamailta näiden vastustaessa valtionlainojen keskinäistämistä. Lainoittajamaat kokivat osoittaneensa solidaarisuutta hyväksyessään velkojen aiheuttamat konkurssit. Totuus lienee jossakin välimailla: Euroalueella on ollut tietynlaista solidaarisuutta sitten kriisin puhkeamisen, mutta se on ollut solidaarisutta kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tapaan - se tarkoittaa ehdollisia lainoja joita saadaan IMF:n edellyttämien rakennemuutosten muodossa valtion hallinnossa ja politiikassa. Näin ei ole aikaisemmin "solidaarisuutta" ymmärretty Euroopan Unionissa.

Näyttää siltä että tässä prosessissa Euroopan Unioni on kuin uudelleennimetty IMF - Kansainvälinen valuuttarahasto. Näyttää yhä enemmän siltä että EU:sta on tullut jäsenvaltioiden markkinakurin ylläpitäjä - se on jotakin todella erilaista kuin mitä Euroopan Unionin perustajilla oli aikanaan mielessä ja täysin erilaista mitä useimmat pro-europpalaiset jatkuvasti ymmärtävät EU:n olevan. Todellakin hälyyttävää on se, että keskusteltaessa kriisimaiden tilanteen helpottamisesta Euroopan Unioni on ollut vieläkin joustamattomampi kuin IMF - kansainvälinen valuuttarahasto. Kuten kirjoittaja mainitsee Luigi Zingalesin todenneen heinäkuussa 2015:"Jos Eurooppa ei ole muuta kuin ikävä versio IMF:stä, mitä on jäljellä Euroopan yhdentymisprojektista?" Euroopan vakaus- ja kasvumekanismin muuttuminen Euroopan Valuuttarahastoksi saattaa olla lopullinen, looginen askel prosessissa muovata Euroopan Unioni IMF:n, Kansainvälisen Valuuttarahaston kaltaiseksi rakenteeksi.

"Kilpaileva Euroopa"
Euroopan Unionin muuntuminen ruumiillistuu enemmän kuin kenessäkään muussa Saksan liitokanslerissa Angela Merkelissä. Hän on puhunut puhumasta päästyään Euroopan tekemisestä "kilpailukykyiseksi", siis kykneväksi kilpailemaan taloudellisesti ja ehkä myös geopoliittisesti maailman muiden alueiden kanssa. Mutta kilpailukykyiseksi tulemisen taustalla on tapahtumassa toinen, salakavala muutos;  pro-eurooppalaiset olettivat aikanaan Euroopasta tulevan jonkinlainen malli muulle maailmalle. Merkelin johdolla he ovat nyt hylänneet tämän ajatuksen ja kokevat EU:n lisääntyvässä määrin kilpailijana. Ajatuksen tukijat sanovat että ollakseen malli Euroopan Unionin pitää olla "kilpaileva". Mutta tullaksen kilpailevaksi, Eurooppa hylsyttää, tekee ontoksi sen mallin jonka puolesta se kerran pystytettiin.

Erityisesti Merkel selvästi uskoo että ollakseen kilpailukykyinen Euroopan on supistettava anteliaaksi koettua  hyvinvointivaltiota. Hän sanoo etä Euroopassa on 7 rosenttia maailman väestöstä, 25 prosenttia sen bruttokansantuotteesta ja 50 prosenttia sen sosiaalikuluista ja toteaa että näin anteliaalla tiellä ei voida jatkaa.Tämä logiikka on kurjistamisen taustalla "kriisimaissa". Esimerkiksi aikaisempi Kreikan valtionvarainministeri Yannis Varoufakis sanoi, että hänen ensimmäisessä tapaamisessaan Saksan valtionvarainministerin Schäublen kanssa tämä totesi että Euroopan yliantelias sosiaalimalli ei ollut enää kestävällä pohjalla ja että siitä piti hankkiutua eroon jotta Euroopasta saadaan kilpailukykyinen. Tällainen kilpaileva Eurooppa ei muistuta juurikaan pro-eurooppalaista mielikuvaa maanosasta joka korostaa "sosiaalista markkinataloutta".

Lopuksi kirjoittaja muistuttaa räikeästä - ja häiritsevästä mielikuvasta uudesta Euroopasta Mark Leonardsin kirjassa " Why Europe Will Run the 21st Century". Hän herättää siinä henkiin Jeremy Benthamin paneurooppalaisen mielikuvan kurittavasta ja rankaisevasta "noidankehävankilasta", jollaisesta myös Michel Focault on puhunut sävyisien ruumiiden tekemisenä. Siinä kurittaminen ja rankaiseminen on EU:n käyttämällä voimalla pakotettu niin tehokkaasti, etä säännöt tulevat viimeistä piirtoa myöten sisäistetyksi. Eli se mitä näyttää olevan tulossa ei ole niinkään "suojeleva Euroopopa" vaan "Kurittava ja rankaiseva Eurooppa".

(Ylläoleva on "vapaa käännös" Hans Kundnanin blogikirjoituksesta, IR)

Vapaat markkinat ja demokratian heikentyminen

Sota markkkinoiden ja demokratian välillä?.
Social Europe -verkkolehti julkaisee 5.4. 2018 brittiläisen professori Weeksin haastattelun liittyen tämän luentomatkaan David Gordonin muistotilaisuudessa 5. tammikuuta 2018 ja haastattelu perustuu hänen luentonsa ajatuksiin.  John Weeks, emeritusprofessori Lontoon SOAS-yliopistosta (SOAS = studies of Oriental and African Studies), analysoi videohaastattelussa demokratian ja markkinoiden välistä suhdetta. Yllättävää ei liene, että hän on huolissaan taloudellisen eliitin lisääntyvästä ylivoimasta talouden rakenteiden ohjailussa.

Erityisen huolissaan hän on Euroopan Unionissa kolmesta peruspiirteestä: 1) EU on eliittiorientoitunut, jossa erilaiset eliitit ja etuoikeutetut ryhmät saavat yhä suurempaa sananvaltaa; 2) hän näkee vastakkainasettelun Euroopan Unionissa kiteytyvät sosialidemoklratian ja uusliberaalin toimintakonseptin yleiseurooppalaisena ja myös kansallisena vastakkainasetteluna. 3) Kolmas ongelma Euroopassa Weeksin mukaan on vahva fsistinen ja nationalistinen perusvire, mikä näkyy yhä selvemmin Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa.

Emeritusprofessori Weekas asettaa suuria odotusarvoja sellaisiin poliittisiin johtajiin  kuin Jeremy Corbyn Britannian Labour-puolueessa tai Bernie Sanders Yhdysvalloissa. Perinpohjaisella analyysillaan ja vaihtoehtoisella visiollaan he muodostavat näköalaa yhteisöllisemmästä, sosaalisemmasta ja demokraattisia arvoja nykyistä syvemmin kunnioittavasta tulevaisuudesta.


Mainittakoon, että John Weks on juuri julkaissut kirjan "Taloutta 1:lle %:lle; kuinka valtavirtainen talousajattelu palvelee rikkaita, hämärtää todellisuutta ja ja vääristää politiikkaa (Anthem).

Helsinki tyrmää rajusti Sote-hankkeen

Vapaavuorelta 4.4. 2018 raju tyrmäys Orpolle ja koko hallitukselle: ”Joko tyhmä tai vastuuton - tai molempia”
Helsingin kaupunginvaltuusto on kerrankin lähes yksimielinen kannanotossaan. Tuula Haataisen mukaan Sote-uudistus on niin massiivinen että ainoa keino sen suhteen on hallituksen esityksen tyrmääminen: "Sote-hanke heikentää ja yhteiskunnan mahdollisuuksia ottaa vastuuta kansalaisten terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta.  Raha seuraa asiakasta periaate on yksinkertaisesta väärin. Tällaista rakennetta ei pystytä yksinkertaisesti hallitsemaan. Yksityisten yritysten massiivinen mukaantulo juristiarmeijoineen vaarantaa koko hankkeen järkevän  hallinnan.
---
Pilvi Torsti:"Helsinki ja helsinkiläiset edustajat voivat säästää Suomen huonolta uudistukselta"
---
5.8. 2018
Helsinki heräsi karmeaan todellisuuteen
Tähän ollaan päädytty Suomen pääkaupungissa Helsingissä rakenteilla olevan massiivisen - hallitsemattoman suuren - ja monia epävarmuuksia sisältävän hallituksen SOTE-paketin osalta. Valtuuston suuren enemmistön mukaan se heikentää ratkaisevasti pääkaupungin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen hoidossa. Sosialidemokratian kannalta seuraukset ovat vieläkin massiivisempia: kysymys on hyvinvointivaltion kaupallistamisesta pohjia myöten ja julkisyhteisön kansanvaltaisen hallinnon alistamisesta yritysmaailman kaappari-instituutioille. Mieleen nousee vain yksi kysymys: herättiinkö karmeaan todellisuuteen liian myöhään?

6.4.2018
Helsinki ryöpytti Sote-hanketta
Helsinki ryöpytti ”kapinakokouksessaan” ennennäkemättömän ärhäkästi hallitusta – voiko maaliaan kohti kompuroiva sote-uudistus oikeasti kaatua?

HELSINGIN kaupunginvaltuusto hyökkäsi keskiviikkona järjestetyssä ylimääräisessä kapina­kokouksessaan odotetun voimakkaasti maan hallituksen sote- ja maakuntauudistusta vastaan. Valtuuston suurten ryhmien mukaan uudistuksesta on Helsingille lähinnä haittaa. Sitä ei siis tulisi hyväksyä.

Itävallan sosialidemokraattien periaateohjelmatyö

Itävallan SPÖn periaateohjelmatyö
Käänsin käyttöönne Itävallan vuoden 1998 SPÖ:n periaateohjelman työtä ja taloutta koskevan osion. Uusi periaateohjelma on valmisteilla sielläkin, mutta puoluekokousta siirrettiin eikä uutta ehdotusta periaateohjelmaksi ole vielä olemassa.
Tämä periaateohjelma on ajalta ennenkuin euro otettiin käyttöön, suuri finanssikriisi iski ja Euroopan Unionin politiikka sai "austeristisen käänteen" 2010-luvun alussa; uskon Eurooppapolitiikkaan tulevan uusia näkökulmia myös Itävallan sosialidemokraateilta. Tässä ohjelmassa SPÖ haluaa rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa paitsi taloudellisen kilpailun, myös kumppanuuden ja vahvan sosiaalivaltion varaan. Kumppanuudella on Itävallassa erityistä merkitystä, halusihan maa Euroopan Unioniin liittyessään säilyttää vahvan (ja pakollisen) edunvalvontayhteisöjen "kamarijärjestelmän". Meillä ei valtionapua - ilmeisesti projektiavustuksia -  nauttivaa kamarijärjestelmää ole muilta osin kuin kauppakamarit.
SPÖ:n periaateohjelmassa kiinnittää huomiota sen kirjoittaminen "me" -hengessä eli monikon ensimmäisessä persoonassa. Se on vahva yhdistävä ja sitouttava lähtökohta mille hyvänsä periaateohjelmalle.
Kielellinen ilmaisu Suomen Sosialidemokraattien periaateohjelmassa saattaa saada erilaisen muodon, mutta jo pelkkä SPÖ:n ohjelman jäsennyksen tarkastelu auttaa nostamaan erilaisia ohjelmaan liittyviä näkökohtia esille.

Sote ja omaisuuden suoja

Saku uuninpankkopoika Timonen kirjoittaa tällä kertaa Sote-uudistukseen liittyvästä tärkeästä kysymyksestä, julkisen omaisuuden suojasta. Jos niin menetellään kuten hallitus aikoo, julkinen omaisuus ei ole suojassa millään yhteiskunnan sektorilla. Esimerkiksi kunnalliset satamat ovat tärkeä elinkeinopoliittinen väline kaupungeille. Ne on rakennettu kuntalaisten verovaroilla ja ovat vuosikausia muodostaneet tärkeän toimintapohjan myös yrityksille:

"Kuntayhtymien omaisuus kuuluu kiistatta kunnille ja viime kädessä kuntalaisille. Hallitus perustelee ilmaista luovuttamista sillä, että ne on rakennettu julkisin varoin. Perustelu ontuu, sillä eivät kunnat ja muut julkiset toimijat koskaan ole luovuttaneet omaisuutta ilmaiseksi toisilleen. Kenellekään ei ole tullut edes mieleen ehdottaa moista, ja jos olisi tullut, niin hänet olisi tyrmätty heti perustuslain omaisuuden suojalla. Omaisuutta vastikkeetta luovuttaneet kuntapäättäjät olisi passitettu oikeuteen.

Laissa ja kuntayhtymien omissa säännnöissä on kerrottu miten olisi meneteltävä. Ensin omaisuus pitäisi jakaa osakaskunnille, ja sen jälkeen kunnille olisi maksettava omaisuudesta täysi arvo.
Sipilän hallitus on monta kertaa hakannut päätään perustuslakiin, mutta ei ota opikseen. Saa nähdä mitä mieltä perustuslakivaliokunta on tällä kertaa."

Sote-uudistuksesta on siis syntymässä entisaikojen merirosvouksen kaltainen kaappari-instituutio. Kuinkahan tästä sotkusta oikein selvitään? Täytyy vain toivoa että perustuslakivaliokunnalla ja sen asiantuntijoilla pelaa vanha talonpoikaisjärki. Olaus Petrin (6. tammikuuta 1493 – 9. huhtikuuta 1552 Tukholma) sanoin:"Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä."

Viisi teesia tulevaisuuden uudelle vasemmistolle

Kirjoittaja, Ruy Teixeira on vanhempi asiantuntija Amerikan Edistyksen Keskuksessa Washingtonissa. Hän on kirjoittanut optimistisen vasemmistolaisen kirjan tulevaisuudesta otsikolla "Miksi 21. vuosisata tulee olemaan parempi kuin otaksut". Tässä linkin takana olevassa kirjoituksessaan hän esittää viisi teesiä uuden vasemmiston ohjelmaksi:

1) On etsittävä uusia liittolaisia; potentiaalisia voimia ovat ne jotka kovassa globaalissa kilpailussa ovat omalla kohdallaan häviämässä. Sellainen on esimerkiksi nuorten prekariaatti ja uusi keskiluokka - koulutuksestaan ja aikaisemmasta statuksestaan huolimatta.

2) Vasemmiston on yhdistyttävä. Ei käy päinsä että demokraatit taistelevat verissä päin toisiaan vastaan. Tarvitaan sosialidemokraattien, marxismi-leninismin raunioille syntyneiden vasemmistolaisten voimien, vihreiden ja jopa vasemmistopopulistien kesken laajaa, yhteistä ohjelmaa ja vakavaa, pysyvää yhteistyötä.

3) On palautettava yhdenvertaisuuden kunnia ja merkitys. Tilanne on eriotyisesti kärjistynyt suuren pakolaisaallon myötä, mutta nationalististen ja äärioikeistolaisten voimien vahvistuttua myös vanha rotupolitiikka ja eriarvoistaminen ovat palaamassa. Nuorempi sukupolvi on kuitenkin jo totunut erilaisiin etnisiin ryhmiin ja toimimaan yli ja ohi rotu- ja kulttuurirajojen; tästä on tehtävä vasemmiston uuden tulevaisuuden yksi kivijalka.

4) Eteenpäin kohden avointa maailmaa. Vetäytyminen kansalliseen tai nationalistiseen lintukotoon on modernissa, tietoteniikkaa yli rajojen hyödyntävässä maailmassa mahdoton, takaperoinen ajatus. Vasemmiston pitää yhtyä maailmankansalaisuuteen ja tuoda omista kulttuureistaan kohtaamiselle uutta, arvokasta sisältöä.

5) Pitkät kehityslinjat kunniaan. Vanha kapitalismi kehittyi pitkän ajan kuluessa ja ratsasti "pitkillä aalloilla" aivan nykypäiviin saakka, jolloin globaali teknologia ja tietotekniikka on muuttanut sykäyksiä lyhyemmiksi ja nopeasti koko aailmaa kattaviksi - ajatellaanpa vaikka Trumpin julistamaa kauppasotaa uusine tullimuureineen. Nyt vasemmiston on nähtävä oman ajatteliunsa pitkät aallot, kunnioitettava niiden pysyvää arvoa ja ratsastettava kunniakkaasti oman perinteensä "pitkillä aalloilla".

Käännös ei ollut sanasta sanaan tehtyä translaatiota, pikemminkin kirjoituksen herättämien ajatusten soveltamista   ajassa liikkuviin sisältöihin. Ajattelemisen aihetta tämä Ruy Teixeiran kirjoitus joka tapauksessa antaa!
Tämä kirjoitus on siis lyhyt sisältöluonnehdinta Ruy Teixeiran kirjoituksesta Social Europe -verkkolehdessä.

Rikosilmoitus korruptioepäilystä

 Oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok) erityisavustaja, entinen kokoomuksen kansanedustaja Tapani Mäkinen kertoo Facebook-sivuillaan, että hänestä on tehty rikosilmoitus. Jokainejn on syytön niin kauan kuin toisin todistetaan. Mäkinen kertoo irtisanoutuneensa erityisavustajan tehtävistä. Kysymys kuuluu, että miksi irtisanoutua jos omasta mielestään on puhtaat jauhot pussissa? Mäkinen kertoo, että tutkinta liittyy alkuvuoden 2015 tapahtumiin Vantaan kaupungin luottamustehtävissä.

MÄKINEN kertoo tehneensä itse nopeasti ratkaisut työnsä ja luottamustehtäviensä suhteen. Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat 4.4. 2018.
Mäkinen pidättäytyy myös kunnallisten ja muiden luottamustehtävien hoitamisesta asian käsittelyn ajaksi. Hän on Vantaan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja yleiskaavatoimikunta puheenjohtaja sekä Kuntaliiton ja Kansallisoopperan hallitusten jäsen.
Mäkinen kiistää syyllistyneensä väitettyihin tekoihin.
”Henkilökohtaiseen talouteen liittyviä ongelmia minulla on ollut, sen myönnän. Yhteisiä asioita olen kuitenkin hoitanut niin kuin pitää”, Mäkinen sanoo.

5.4. 2018
Epäily on vakavaa laatua...
"Eroaminen jo esitutkintavaiheessa voi myös viitata siihen, että rikosepäily on vakava.

Krp on HS:n tietojen mukaan kuullut korruptioepäilyssä ihmisiä jo jonkin aikaa sitten. Ranta-aho tyytyy sanomaan yleisellä tasolla, että poliisilla on mahdollisuus tehdä esiselvitystä ennen varsinaista tutkintaa. Mäkinen kertoo olleensa krp:n kuultavana ennen pääsiäistä. EPÄILLYN rikoksen ajankohtana Mäkinen oli kuntapolitiikan vaikutusvaltaisimmassa tehtävässä kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Maakunnat ja demokratia

Saku Uuuninpankkopoika Timonen paljastaa blogissaan maakuntavaalien tuloksen paikkakunnittain; suuret jylläävät ja pienet paikkakunnan katselevat sivusta. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemistä laskelmista selviää, että maakunnissa valta keskittyy suurimpaan kaupunkiin tai pariin, kolmeen keskuskuntaan.
Tässä vielä ammattiliitto Superin laskema vaalitulosennuste paikkakunnittain, perustuen aikaisempien vaalien tuloksiin ja paikkajakaumiin.

5.4. 2018
Joensuussa ilmestyvä Karjalan Heili arvostelee voimakkaasti Sote-hankkeen maakuntauudistusta:
"Maakuntavaalit on valmisteltu niin sohlaamalla, eripuran ja monimielen vallitessa, että kansalaisilla on perusteltu oikeus odottaa tulevaisuudessa sellaisia sekasortoja, joista Friikkilän pojatkin olisivat ylpeitä."

Suomessa on miljoona köyhää

Veikko Kärkkäinen, herastuomari, seurailee politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia. Nyt hän kirjoittaa blogissaan: "Meillä on tällä hetkellä iso eläkeläisköyhien ryhmä, iso työttömien köyhien ryhmä, on vanhusköyhyyttä ja lapsiköyhyyttä.

Valtiomme on sairas, se ei enää kunnolla ansaitse hyvinvointivaltion, eikä demokraattisen valtion statusta. Kansalaisista suuri osa ei voi hyvin, eikä demokratia toimi niin kuin sen kuuluu toimia. Valta on siirtynyt pois kansalta, se kuuluu nyt kasvottomalle ja isänmaattomalle rahalle, joka puolustaa vain toisen rahan etuja. Heikompien ja vähäisempien etuja ei puolusta kukaan."

Maakuntauudistusta umpihankeen

Aimo Ryynänen, kunnallisoikeuden emeritusprofessori kirjoittaa kriittisen analyysin maakuntahallintohankkeesta ja sen tuhoisasta vaikutuksesta kunnallishallintoon. Valta näyttää siirtyvän kokonaan kunnista valtiolle ja valtiovallalle, ei maakunnille. "Nyt tarvittaisiin ryhtiliike kuntien riippumattoman, itsehallinnollisen aseman puolustamiseksi ja sitä toteuttavan johtamisen tukemiseksi. Paikallisen itsehallinnon perusarvot vaativat nyt kuntapäättäjien huomiota ja aktiivista puolustamista."

Ankeudesta aurinkoon

"Raha ja talous" -bloginpitäjät Jussi Ahokas ja Lauri Holappa esittivät 2015 jälkikeynesiläisiä ajatuksia jo silloin vallinneen taloudllisen ahdingon ja valtavirtaisen talouspolitiikan vastapainoksi. Keynesiläisessä talousajattelussa olevat esityksen juuret ovat pohjimmiltaan liberaaleja malleja, joissa - liberalismin parhaiden periaatteiden mukaan - voidaan käyttää sekä valtion että yksityisen puolen instrumentteja tasapainoisen ja eheyttävän politiikan välineinä. Ongelmakenttä on edelleen samankaltainen ja siksikin tuota raporttia kannattaa lukea strategisena oppituntina elvyttävän ja uudistavan talouden toteuttamiseksi.

Eriarvoistumisen vikapäät - Kokoomus ja Keskusta

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne Iltasanomien haastatelussa 1.4. 2018

"Vaalien jälkeisen tulevaisuuden Sdp:n näkökulmasta ratkaisee se, onko halukkuutta ja valmiutta kehittää hyvinvointivaltiota, uudistaa sitä niin että kaikki suomalaiset pysyvät mukana."
---
"Nykyhallituksessa kokoomus on se, joka on eniten rikkonut lupauksiaan. Erityisesti jos ajattelen koulutuslupausta ja yhteiskunnan kehittämisen lupauksia.
– Hallitus on tehnyt hirvittävästi kokoomuslaista politiikkaa, että en menisi nyt laskemaan näiden saavutusten perusteella, kenen kanssa yhteistyötä tehdään. Molemmat puolueet ovat ihan yhtä vikapäitä siihen, että yhteiskunta on eriarvoistunut."