Mikä on Ylen tehtävä?

Jussi Eronen

14. joulukuuta 2016

Olen tänään sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja - etenkin pääministeriä - kaikkein varovaisimmin.

Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ajankohtaistiimini neljäätoista taitavaa, sinnikästä ja rohkeaa toimittajaa tulee toki ikävä, samoin A-studion huippujuontajia ja kaikkia journalismin tosissaan ottavia tekijöitä. Heistä moni on uskaltanut puhua Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vakavista ongelmista ääneen.

Kiitos työkavereilleni näistä puolestatoista vuodesta ja yleisölle runsaista juttuvinkeistä ja palautteista! Omista tulevaisuudensuunnitelmistani kerron myöhemmin.

Jo tänään aion hiihtää lasten kanssa!

Jussi

---

Näitä Ylestä irtaantuneita tai irtisanottuja alkaa olla tällä hallituskaudella jo aikamoinen määrä. Syistä ei ole kukaan juuri mitään puhunut. Nyt Jussi Eronen avasi eroamisensa syitä.

Sosialidemokratia - poissuljettu vaihtoehto?

14.9. 2016
Vastauksena Petri Jussilalle Facebook-keskusteluissa liittyen Suomen Kuvalehden artikkeliin:
Olipa hieno New Statesmannin artikkeli, kiitokset siitä. Ensimmäisellä lukemalla ei voi oikein varmuudella sanoa, onko todellakin kysymys uudesta iestä vaiko ihan normaaliin yhteiskunnallisen keskusteluun liittyvästä vaihtoehtoisten tai olosuhteita parantavien ratkaisujen hakemisesta. Patri kolme kommenttia artikkelista antoi kuitenkin heti aihetta kommentointiin.
" Sosiaalidemokraatit ovat vanhastaan suhtautuneet epäluuloisesti kansalaisyhteiskuntaan." Oma toimintani on tapahtunut kansalaisjärjestöissä ja olen sosialidemokraattina puhunut jo vuisia "osallistamisen valtatien" rakentamisesta.
"Sosiaalidemokraatit eivät yleensä ole olleet järin kiinnostuneita kansakunnan käsitteestä. He ovat suhtautuneet siihen epäluuloisesti ja katsoneet sen uhkaavan kansainvälistä solidaarisuutta." Itsenäinen kansa - yhteistyön maailma.
"Osa uusoikeiston hyvinvointivaltioon kohdistamasta arvostelusta on aiheellista. Sosiaaliturvan instituutiot ovat usein vieraannuttavia ja byrokraattisia;" Hyvinvointvaltio on vielä kovin nuori ja se kantaa rakenteissaan aikaisempien aikojen sosiaalista maitohappoa. Sosialidemokratian kannattaa edelleen uskoa siihen, että hyvinvointivaltio on kuntoutettavissa ja että ihminen kuntoutuu, aktivoituu ja syntyy uudelleen tässä prosessissa.

Kiitokset Petri Jussilalle siitä, että vaivauduit hakemaan sisältöä kannanottosi ympärille!

”Sosialidemokratia on tehnyt tehtävänsä. Forssan 1903 kokouksen keskeiset tavoitteet on jo toteutettu. Hyvinvointiyhteiskunta on tässä suhteessa valmis. Sosialidemokratialla ei ole visiota tästä eteenpäin”.

Suuria kysymyksiä, sanoisin.
Voiko suuri, satoja vuosia vanha liike kuolla tai menettää merkityksensä? Voiko se kadottaa yhteytensä juuriinsa ja lähtökohtiinsa niin että paluuta yhteiskunnallisessa tai aatteellisessa mielessä juurille ei enää ole?

Ihmiskunnan historiasta tästä löytyy kyllä esimerkkejä. Mihin katosivat ne voimat jotka rakensivat Kambodshaan tai Etelä-Amerikkaan suuret temppelinsä? Eikö hindulaisuuden suuri sanoma jota kuvataan Patanjali-joogassa tai Upanishadeissa kadonnut lähes tyystin säilyen vain suullisena, havahtuneelta mestarilta oppilaalle välittyneenä traditiona? Miten on käynyt juutalaisuudessa? Mooses sai vuorella pilvenä ilmestyneeltä nimettömältä jumalalta kymmenen käskyä, joiden keskeinen perusta oli toiminta harmonian hyväksi ja ihmisen tekemien epäjumalien, abstraktien tai konkreettisten idolien palvonnasta luopuminen. Maimonides-suuntauksen mukaan juutalaisuus irtosi tästä periaatteesta ja kadotti perinteensä siinä vaiheessa kun Saul voideltiin kuninkaaksi. Idolien palvonnan kieltäminen ja harmonian tavoittelu on niin tärkeää, että tästä arvoperiaatteesta luopuminen estää pääsyn takaisin käskyjen syvimpään sanomaan.

Palaan nyt takaisin sosialidemokratiaan. Yksi tärkeimmistä oppimetareistani, Frankfurtin koulukunnan suuri – mutta harvoin heidän joukossaan mainittu – mestari Erich Fromm – on työväenliikkestä ja sen arvoperinnöstä sanonut että ”Marxin kommunismi on juutalaisen harmoniakäsityksen ilmaisemista 1800-luvun yhteiskunnallisella kielellä”. Kun siis sosialidemokratia tavoittelee yhteiskunnallista tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja kansojen välistä solidaarisuutta, kyseessä on sama sanoma joka juutalaisuudessa ja kristinuskossa - islam mukaanluettuna - ilmaistaan pyhäpäivän kunnioittamisena ja nimien, kuvien, esineiden tai idolien palvonnan kieltämisenä . Tavoitteena on harmonia, joka on niin tärkeää, että kerran viikossa on vietettävä vuorokausi tämän suuren tavoitteen hengessä.

Jumalan nimen kieltäminen toisessa käskyssä viittaa siis toiseen tärkeään periaatteeseen, luopumiseen ihmisen itsensä luomien idolien palvonnasta. Kysymys ei ole ainoastaan jumala-nimestä ja sen erilaisista vastikkeista kirjoitettuina tai piirrettyinä, vaan ylipäätään niistä seitsemästä periaatteesta, jotka tulivat käskyinä Nooan pojille: lakiin perustuva sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jumalanpilkasta kieltäytyminen ja epäjumalanpalvonta; näiden lisäksi noihin tärkeisiin kieltoihin kuuluvat aviorikos, verenvuodatus, ryöstäminen tai lihan syöminen elävästä eläimestä. Haluan siis sanoa tällä lyhyellä kuvauksella, että nuo tärkeät vanhatestamentilliset kristilliset periaatteet ovat sovellettavissa myös yhteiskunnalliseen, ”historian sisäiseen” toimintaan.

Elämme juuri näinä vuosina arvojen suhteen ehkä samantapaistaa aikaa kuin juutalaisuuden historiassa oli Saulin voiteleminen kuninkaaksi. Irtautuminen työväenliikkeen arvoperinteestä näyttää ilmeiseltä. Ei tunnu aikaan sopivalta nimittää itseään työläiseksi eikä kaiketi edes palkansaajaksi, puhumattakaan työväenliikkeen arvoperinteestä ja senmukaisesta toiminnasta. Samaan aikaan ”epäjumalan palvomisen” muodot sanan vanhatestamentillisessa muodossa jatkavat voittokulkuaan. Markkinoista, kaupallisuudesta, omistamisesta ja voiton tekemisestä ja voiton saavuttamisesta kokonaisedusta piittaamatta on tullut tämän päivän epäjumalanpalvontaa. Idoleita rakennetaan milloin mistäkin ja niiden ympärille rakennetaan suuria spektaakkeleita. Harmonian tavoittelu, pyhäpäivän kunnioittaminen suurena tulevaisuuden symbolina on menettämässä sananmukaisesti merkitystään. Juuri nytkin kiitsellään pyhäpäivien luonteesta ja voitonhimossa väitetään niiden olevan samanlaisia kuin muutkin päivät. Toivoisi työväenliikkeen ymärtävän tässä asiassa antaa tukeaan uskonnollisille yhteisöille, vaikka ne eivät muutoin toisen käskyn suurta sanomaa näytä ymmärtävänkään.

Kaupallisuus, yksityistäminen, markkinat ja niiden globaali kilpailu näyttävät ottavan historiallisen niskalenkin muista aatteeista ja arvoista. Euroopan Unionin myötä olemme siirtymässä näiden periaatteiden varaan rakentuvaan monokulttuuriin, jossa Nooan pojille annetuilla käskyillä ei näytä olevan sijaa. Yhteinen intressi on joutumassa lopullisesti alistetuksi markkinahengelle ja ”ahneiden sodalle”, loputtomalle kilpailulle. Sosialidemokratia ei näissä olosuhteissa voi enää toteuttaa suurta yhteiskunnalliusta tehtäväänsä, kansanvaltaisen hyvinvointivaltion rakentamista. Siitä on tullut poissuljettu vaihtoehto. Paradoksaalista on että liittyessään Euroopan Unioniin sosialdemokratia ja vasemmisto kokonaisuudessaan olivat hyväksymässä sellaisen eurooppalaisen rakenteen, joka sulkee työväenliikkeen arvoperinnön mukaisen yhteiskunnallisen toimintatavan rakenteidensa ulkopuolelle. Tosin tuo markkinahenki oli saneltu Unionin perusteisin periaatteena jo ennen sinne menoamme – hyppäsimme jo liikkeellä olevaan junaan.

Onko siis sosialidemokratia tehnyt jo tehtävänsä? Onko kristillinen harmonia enää ollenkaan mahdollinen historian sisäisenä, siis konkreettisena yhteiskunnallisena tavoitteena? Onko sen aika lopullisesti ohi. Jos ei, niin missä muodossa noita periaatteita voi edelleen toteuttaa?

Markkinahimmelirynnäkkö

Emeritusprofessori Markku Kuisman viimeaikaiset, huolestuneet puheenvuorot markkinoiden tuhoisasta ylivallasta ovat alkaneet herättää huomiota.

"Markkinat on uskomaton voima. Ne ovat kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun markkinatalous pannaan töihin oikealla tavalla, se tekee yhteiskunnalle suuren palveluksen. Mutta jos sen dynamiikan ja logiikan annetaan hallita kaikkea, ei siitä tule yhtään mitään. Nyt siitä on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto. Vähän kuin sosialismi aikaisemmin, Kuisma sanoo."
Lainaus on Helsingin Sanomien 29.7. 2018 tilaajille rajatusta kirjoituksesta, jossa kerrotaan tämän juuri eläköityneen Suomen ja pohjoismaiden historian professorin sydänkohtauksesta ja pitämättä jääneestä jäähyväisluennosta.





”Hyvän ja iloisen tulee ihmisen olla”. Noin on kirjoitettu vanhaan seinävaatteeseen, jonka löysimme maalaistalomme edellisten asukkaiden jälkeenjääneistä tavaroista. Ihan hyvä ohje. Ollaan ihmisiksi ja iloisia.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Yliopisto on kestänyt tuhat vuotta, kyllä se kestää nykyiset markkinahimmelirynnäkötkin. On pakko.

Maakunnat ja demokratia

Saku Uuuninpankkopoika Timonen paljastaa blogissaan maakuntavaalien tuloksen paikkakunnittain; suuret jylläävät ja pienet paikkakunnan katselevat sivusta. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemistä laskelmista selviää, että maakunnissa valta keskittyy suurimpaan kaupunkiin tai pariin, kolmeen keskuskuntaan.
Tässä vielä ammattiliitto Superin laskema vaalitulosennuste paikkakunnittain, perustuen aikaisempien vaalien tuloksiin ja paikkajakaumiin.

5.4. 2018
Joensuussa ilmestyvä Karjalan Heili arvostelee voimakkaasti Sote-hankkeen maakuntauudistusta:
"Maakuntavaalit on valmisteltu niin sohlaamalla, eripuran ja monimielen vallitessa, että kansalaisilla on perusteltu oikeus odottaa tulevaisuudessa sellaisia sekasortoja, joista Friikkilän pojatkin olisivat ylpeitä."

Suomessa on miljoona köyhää

Veikko Kärkkäinen, herastuomari, seurailee politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia. Nyt hän kirjoittaa blogissaan: "Meillä on tällä hetkellä iso eläkeläisköyhien ryhmä, iso työttömien köyhien ryhmä, on vanhusköyhyyttä ja lapsiköyhyyttä.

Valtiomme on sairas, se ei enää kunnolla ansaitse hyvinvointivaltion, eikä demokraattisen valtion statusta. Kansalaisista suuri osa ei voi hyvin, eikä demokratia toimi niin kuin sen kuuluu toimia. Valta on siirtynyt pois kansalta, se kuuluu nyt kasvottomalle ja isänmaattomalle rahalle, joka puolustaa vain toisen rahan etuja. Heikompien ja vähäisempien etuja ei puolusta kukaan."

Epätoivon hetkellä

Nyt ei oile tilaa uusille ajatuksille eikä uusille ideoille. Sinun ajatuksesi ja ideasi varastetaan, joudut ryöstetyksi jos ilmaiset itseäsi. Demokratia tekisi meidät vahvemmiksi, mutta nyt ei ole sellainen aika. Nyt on vetäydyttävä kuoreensa ja pidettävä kiinni siitä mitä Sinulla on. Katso tulevaisuutta silmiin - ja ole hiljaa!

4.10.2015
Matti Alahuhta, Arto Nybergin ohjelmassa 4.10. 2015 n. klo 19.15.
Kirja johtamisesta ja johtajuudesta.
Mitä on hyvä johtajuus? Ihmisjohtamisessa on kysymys luottamuksen rakentamista. johdonmukaisuus on tärkeintä. Jos näin ei ole, se on perusteltava. On oltava kiinnostus ihmisiin ja tulee tavoitteellinen pyrkimyksenä positiivisen kierteen luominen.
Johtaminen vaatii tietyt perusominaisuudet. Jos ihmisellä ovat nämä ominaisuudet, niitä voi myös kehittää.
Johtajuuden helmasynnit: johtamista ei mitata riittävän monesta dimensiosta. Intensiteetin ja palon vähentyminen. Synergiaa liioitellaan johtamisessa usein. Lähiyrityksen liittäminen voi olla virhe.
2008 kriisi alkoi rakentamisen kuplasta USA:ssa. Koneen avainluvut viittasivaty 30-luvun kaltaisen laman puhkeamiseen. Pyrimme käyttämään tätä tilaisuutena. Henkilöstön kehittäminen osoittautui tässä erinomaiseksi päätökseksi.
Nokialla oli siellä työskentelemäni 26. vuoden aikana eritäin positiivinen henki.
Vahva johtajuus, voiko sitä hyödyntää myös politiikassa. Yhtäläisyys on yhtyeisebn kuvan muodostamisesss ja pidemmän tähtäimen tavoitteissa. Tästä seuraa priorisointi. Poliittisessa johtamisessa pitää saada yhteistä näkemystä eri poliittisten suuntien välillä. Tämä voi puolestaan hidastaa uudistumista. Nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on voimaton. Tarvitaan hyviä päätöksiä.
Miten me pärjätään globaalissa kilpailussa? Yhdessä digitalisaation kanssa on syntynyt kilpailu työstä, siitä missä se tehdään. Suomen kilpailukyky investointien houkuttelevuudessa sijalle 60 ja palkanmuodostuksessa sijalla 167. Tarvitaan uusiutumista työmarkkinoiden kehittämisessä.

14.9. 2016
Euroopan Unionin Komission puheenohtaja Jean Claude Juncker piti tänään odotetun vuosittaisen puheensa. Euroopan Unioni on Brexitin jälkeen ollut uhkaavassa kielteisessä kierteessä. Talous on mennet periferiamaissa kuten Suomessa jo kahdeksan vuotta koko ajan alaspäin eikä mrkkejä toipumisesta ole näkyvissä. Määrällinen elvyttäminen on suntautunut ja suuntautuu edelleenkin pankkien ja yritysten rahoittamiseen, nyt jo uhkaavalla negatiivisella korolla. Pankkien on siis pakko saada EKP:n kautta saadut pääomat edelleen kaupaksi, kuutoin tulee takkiin. Komission puheenjohtaja lupasi kaksinkertaistaa Kataisen investointipääomat, mikä tarkoittaa tarjontapolitiikan jatkamista. Mitään sen sijaan ei puhuttu siitä, että EKP:n alaiset kansalliset pankit - meidän tapauksessamme Suomen Pankki - ostaa omaan taseesensa joka kuukausi valtion velkakirjoja ja pitää täten Suomen velkasuhdetta vaaditun 60%:n rajoissa. Jää sellainen vaikutelma, että pidettävien uheiden tarkoituksena on itse asiassa peitellä todellisia tarkoituksia, jotka muhivat taustassa. Presidentti Niinistön lanseeramaa transponderi-ilmaisua käyttäen voisi sanoa, että porvarillista talouspolitiikkaa toteutetaan transponderit suljettuna. Joka tapauksessa, EKP:n politiikka toteutuu jo nyt lähellä kielletyn rajaa, valtioitahan ja niiden alaisia elimiä ei periaatteessa saa tukea. Tämä autoritaarinen politiikka on vaarallinen myös demokratian kannalta. Voisin kuvitella että  vasemmistolaisen politikan aikana EKP ei tätä mahdollisuutta antaisi käyttöön.