Onko "Euroopan vihreä sopimus" todella sopimus?

Estrella Dura Ferrandis ja Irina de Sancho Alonso kirjoittavat  14. tammikuuta 2020 Social Europe verkkolehdessä


New Deal oli sosiaalinen sopimus amerikkalaisten kanssa. Euroopan vihreän New Deal'in on niin ikään vaalittava sosiaalisia kysymyksiä ekologisten pyrkimysten rinnalla.

Idea ”New Dealista” sai alkunsa Yhdysvalloissa 1930-luvulla vastauksena laajalti levinneelle mielipiteelle, ejonka mukaan hallitus oli epäonnistunut velvollisuuksissaan ja että talous ei tuonut vaurautta laajoille joukoille. Siksi oli päätettävä uudesta sopimuksesta ihmisten, hallituksen ja työmarkkinaosapuolten välillä edistyksen, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon perimmäisten tavoitteiden saavuttamiseksi.


Vuonna 1933 Franklin D Roosevelt kertoi virkaanastujaispuheessaan tästä uudesta sopimuksesta amerikkalaisten kanssa: joukko ohjelmia, julkisia hankkeita, rahoitusuudistuksia ja -säännöksiä tarjoaisi helpotusta köyhille ja työttömille. Se sisälsi finanssijärjestelmän uudistuksen ja suunnitelman taloudellisesta pelastuksesta suuresta lamasta. Uusi sopimus laajensi liittohallituksen kokoa ja laajuutta - etenkin sen roolia taloudessa.

Kansalaisten sopimuksen vahvistamiseksi sitä täydennettiin vuonna 1935 toisella uudistuspaketilla (toinen uusi sopimus), joka keskittyi sosiaaliseen toiminta-alueeseen: työttömien julkiset työllisyysohjelmat, kansallinen työsuhdelaki ammattiliittojen toimintaoikeuksien suojelemiseksi , sosiaaliturvalaki, työttömyysvakuutus ja julkinen valtiontuki huollettaville lapsille ja vammaisille. Lyhyesti sanottuna, Rooseveltin Uusi sopimus loi perustan hyvinvointivaltiolle sellaisena kuin me sen tunnemme.

Euroopan vihreä uusi sopimus


Poliittinen tyytymättömyys
Nyt, ottaen huomioon yleisen  tyytymättömyyden nykyisiin yhteiskuntataloudellisiin järjestelmiin ja poliittisen tyytymättömyyden ylipäätään, Euroopan komissio tarjoaa "Euroopan vihreää sopimusta". Tärkeitä kysymyksiä tulee väistämättä esiin. Onko tämä ehdotus myös uusi ratkaisu eurooppalaisille? Tarjoaako se helpotusta köyhille ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta monille?

Komission tiedonanto sisältää sarjan ehdotuksia ja välineitä, jotka kulkevat oikeaan suuntaan: ilmastoneutraalisuus, nollasaasteet, kestävä liikkuvuus, puhdas energia, puhdas ilma ja vesi kaikille, ”maatilalta haarukkaan” -ruokastrategia, oikeudenmukainen siirtyminen uuteen, kestävän kehityksen Eurooppaan liittyvä investointisuunnitelma, Euroopan ilmastopankki ja eurooppalainen ilmastosopimus. Tiedonanto on epäilemättä laaja-alainen ja kunnianhimoinen suunnitelma, etenkin verrattuna äskettäiseen epäonnistumiseen Yhdistyneiden Kansakuntien COP25-konferenssissa Madridissa, jolla pyritään tehostamaan kansallisia sitoumuksia vuoden 2015 Pariisin sopimuksen tavoitteisiin.

Positiivisista asioista huolimatta se on kuitenkin yksisuuntainen suunnitelma, ellei sitä täydennetä sosiaalisilla tavoitteilla. Se ei riitä torjumaan niitä ahdistuksen, epäonnistumisen ja hylkäämisen tunteita, jotka ovat vallitsevia Euroopan ryhmissä ja alueilla ns. "Globalisaation häviäjien" ja "jälkeenjääneiden" joukossa.

Köyhyyden aukko
Eurooppalaisen polun luomiseksi kohti kestävää tulevaisuutta tarvitaan enemmän kuin vihreää sopimusta. Otsoniaukon täyttö on hätätapaus, mutta myös kansallisten hallitusten ja Euroopan unionin on toimittava samalla kiireellisyydellä kaventaakseen kasvavaa eriarvoisuuskuilua ja köyhyysaukkoa, johon miljoonat ihmiset ovat joutuneet. Tarvitsemme 'uuden vihreän sopimuksen' sanan laajimmassa merkityksessä.

Ilmastomuutos, ympäristön pilaantuminen  ja  tuhoaminen ovat lisänneet eriarvoisuutta, ja ne vaikuttavat suhteettomasti köyhiin ja haavoittuvimpiin ryhmiin, alueisiin ja yhteisöihin. Eurooppalaisen vihreän uuden sopimuksen on oltava paljon kunnianhimoisempi ja sen on sisällettävä pitkän aikavälin visio muutoksesta, jossa yhdistyvät ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset toimenpiteet. Vihreä sopimus keskittyy investointeihin, joilla siirrytään hiilihapottomaan, ilmastoneutraaliin talouteen, mikä ei ole hyvä asia ihmisille, jos samalla ei investoida haavoittuvimpiin varmistaaksemme kestävän tulevaisuuden kaikille .

Uuden vihreän eurooppalaisen sopimuksen tulisi olla väline kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen lisäksi myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3.3 artiklassa vahvistettujen globaalien tavoitteiden saavuttamiseksi: ihmisten hyvinvointi, kestävä kehitys, erittäin kilpailukykyiset sosiaalinen markkinatalous, täystyöllisyys, sosiaalinen kehitys, korkeatasoinen ilmastonsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjunta, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja suojelun edistäminen, naisten ja miesten tasa-arvo, sukupolvien välinen solidaarisuus ja lapsen oikeudet.

Uuden, Euroopalle sopivan, ihmisille suunnatun sopimuksen pitäisi tarkoittaa uutta ja oikeudenmukaisempaa resurssien jakamista, köyhien suojelemista ja ihmisten voimaannuttamista, talouksien uudistamista yhteisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja saavutusten  jakamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Sen tulisi olla pohjimmiltaan sopimus, joka perustuu kestävään kehitykseen, yhteisvastuuseen ja yhteiseen vaurauteen.


Uusi sosiaalinen sopimus
Komissio on esittänyt sopimuksen ensimmäisen osan - vihreän osan. Meidän on nyt aloitettava taistelut toisesta uudistuspaketista, jotta saadaan päätökseen sopimus ihmisille - sosiaalinen osa, tekemällä siitä vihreä uusi sopimus. Vasta sitten voimme puhua uudesta Euroopan sosiaalisesta sopimuksesta, jolla taataan hyvinvointi ja sosioekologinen edistyminen kaikille, jättämättä ketään henkilöä tai  aluetta ulos vihreästä ja digitaalisesta siirtymiseen.

Tämän sopimuksen toisen osan tulisi sisältää seuraavat toimenpiteet:

Kestävän kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sopimisen , mikä asettaa sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita samalla tasolla kuin mitä se tekee budjettikurin ja eurooppalaisen poliittisen arkkitehtuurin suhteen. Sopimuksen pitäisi taata, että taloudelliset edut eivät ole etusijalla kansalaisten sosiaalis-ekologisiin oikeuksiin nähden. Sen pitäisi täydentää vakaus- ja kasvusopimusta ja ratkaista olemassaolevat perustavanlaatuiset ristiriidat sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden suhteen.

Eurooppalaisen ohjausjakson prosessien uudistus, jotta siitä tulisi eurooppalaisen kestävän kehityksen prosessi, koordinoiden talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän uudistuksen on tehtävä ympäristö- ja sosiaalisista indikaattoreista yhtä pakollisia kuin taloudellisista on jo tehty.

Kokonaisvaltainen, kattava ja tehokas toimintasuunnitelma sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin toteuttamiseksi, joka koostuu lainsäädäntöehdotuksista ja tukitoimenpiteistä, mukaan lukien rahoitus- ja hallintotavat, ja lopullisena tavoitteena on integroida sosiaalinen pilari perussopimuksiin. Toimintasuunnitelmaan on sisällyttävä muun muassa ihmisarvoisen toimeentulon takaaminen Euroopassa lailla tai työehtosopimusneuvotteluilla, direktiivi, jolla taataan kunnolliset työolot kaikentyyppisille työpaikoille, työehtosopimusjärjestelmien vahvistaminen, lainsäädäntövälineet kieroutumien suhteen, kuten sukupuolten palkkaerot ja pakotettu itsenäinen ammatinharjoittaminen, sekä digitaalisten työntekijöiden oikeuksien oikeudellisetpuitteet, kuten oikeus irtisanoutumiseen, työntekijöiden yksityisyyden suojaaminen ja suojaaminen digitaaliselta seurannalta. Pitää saada aikaan myös välitön lasten oikeuksien turvaaminen kuten Euroopan parlamentti ehdottaa ja jolla on erityinen budjetti ja eurooppalainen, kohtuuhintaisten asuntojen investointisuunnitelma.

Sen on oltava siirtymä kaikille ja se asettaa ihmiset etusijalle yli yritysten ahneuden. On siirryttävä kestävään Eurooppaan, jossa yritysten yhteiskuntavastuu on pakollista, työpaikkademokratia on normi, rakenneuudistusprosesseista sovitaan työntekijöiden ja alueiden kanssa, ja laadukkaita työpaikkoja luodaan pysyvien elinolosuhteiden aloille jotka tarjoavat lisäarvoa yhteisöille . Sen on oltava sellainen, jossa työntekijät voivat elää arvokkaasti ja kokea menestymisen mahdollisuuksia. Heillä on oltava visio elämää varten, elämää jossa nuoret voivat tulla itsenäisiksi, perustaa perheen halutessaan ja saada kohtuuhintaisia ​​asuntoja, eikä kenenkään tarvitse pelätä ikääntymistä tai tulemista sairaaksi tai vammaiseksi, koska koko yhteiskunta tukee häntä solidaarisesti. Eurooppa, jossa vallitsee yleinen vauraus, jossa luonnonalueet ja luonnonvarat ovat suojassa, jossa ilma, vesi ja energia ovat puhtaita.

Emme halua pelkästään vihreää Eurooppaa, vaan myös 'sateenkaari'-Eurooppaa - täysin osallistavaa hanketta, jossa kaikkien tulevaisuus hehkuu rauhan, toivon ja ilon kirkkaissa väreissä.
_________________

Tietoja henkilöistä Estrella Durá Ferrandis ja Irina de Sancho Alonso:
Estrella Durá Ferrandis on Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien poliittisen ryhmän ja työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan jäsen. Irina de Sancho Alonso on parlamentissa toimivan Espanjan sosialistien valtuuskunnan työllisyys- ja sosiaalipolitiikan vanhempi neuvonantaja.

Ihmiskoe koululaisilla

Kari Uusikylä on vuonna 1945 syntynyt Helsingin yliopiston  kasvatustieteen, erityisesti didaktiikan emeritusprofessori, syntyjäni vaasalainen. On tutkinut  kouluopetusta, opettajankoulutusta, lahjakkuutta ja luovuutta ja on kirjoittanut näiltä aloilta useita kirjoja.

"Koulua viedään nyt talouden rengiksi. Konsultit paasaavat opettajille utopioitaan, viihdyttävät ja nauttivat erinomaisuudestaan,vaikka eivät tajua juuri mitään opetuksesta, eivätkö lasten tarpeista. Osaamisstrategioiden, osaamiskeskittymien ja kilpailukyvyn hokeminen on joskus suorastaan ääliömäistä."

Sosialidemokratia - poissuljettu vaihtoehto?

14.9. 2016
Vastauksena Petri Jussilalle Facebook-keskusteluissa liittyen Suomen Kuvalehden artikkeliin:
Olipa hieno New Statesmannin artikkeli, kiitokset siitä. Ensimmäisellä lukemalla ei voi oikein varmuudella sanoa, onko todellakin kysymys uudesta iestä vaiko ihan normaaliin yhteiskunnallisen keskusteluun liittyvästä vaihtoehtoisten tai olosuhteita parantavien ratkaisujen hakemisesta. Patri kolme kommenttia artikkelista antoi kuitenkin heti aihetta kommentointiin.
" Sosiaalidemokraatit ovat vanhastaan suhtautuneet epäluuloisesti kansalaisyhteiskuntaan." Oma toimintani on tapahtunut kansalaisjärjestöissä ja olen sosialidemokraattina puhunut jo vuisia "osallistamisen valtatien" rakentamisesta.
"Sosiaalidemokraatit eivät yleensä ole olleet järin kiinnostuneita kansakunnan käsitteestä. He ovat suhtautuneet siihen epäluuloisesti ja katsoneet sen uhkaavan kansainvälistä solidaarisuutta." Itsenäinen kansa - yhteistyön maailma.
"Osa uusoikeiston hyvinvointivaltioon kohdistamasta arvostelusta on aiheellista. Sosiaaliturvan instituutiot ovat usein vieraannuttavia ja byrokraattisia;" Hyvinvointvaltio on vielä kovin nuori ja se kantaa rakenteissaan aikaisempien aikojen sosiaalista maitohappoa. Sosialidemokratian kannattaa edelleen uskoa siihen, että hyvinvointivaltio on kuntoutettavissa ja että ihminen kuntoutuu, aktivoituu ja syntyy uudelleen tässä prosessissa.

Kiitokset Petri Jussilalle siitä, että vaivauduit hakemaan sisältöä kannanottosi ympärille!

”Sosialidemokratia on tehnyt tehtävänsä. Forssan 1903 kokouksen keskeiset tavoitteet on jo toteutettu. Hyvinvointiyhteiskunta on tässä suhteessa valmis. Sosialidemokratialla ei ole visiota tästä eteenpäin”.

Suuria kysymyksiä, sanoisin.
Voiko suuri, satoja vuosia vanha liike kuolla tai menettää merkityksensä? Voiko se kadottaa yhteytensä juuriinsa ja lähtökohtiinsa niin että paluuta yhteiskunnallisessa tai aatteellisessa mielessä juurille ei enää ole?

Ihmiskunnan historiasta tästä löytyy kyllä esimerkkejä. Mihin katosivat ne voimat jotka rakensivat Kambodshaan tai Etelä-Amerikkaan suuret temppelinsä? Eikö hindulaisuuden suuri sanoma jota kuvataan Patanjali-joogassa tai Upanishadeissa kadonnut lähes tyystin säilyen vain suullisena, havahtuneelta mestarilta oppilaalle välittyneenä traditiona? Miten on käynyt juutalaisuudessa? Mooses sai vuorella pilvenä ilmestyneeltä nimettömältä jumalalta kymmenen käskyä, joiden keskeinen perusta oli toiminta harmonian hyväksi ja ihmisen tekemien epäjumalien, abstraktien tai konkreettisten idolien palvonnasta luopuminen. Maimonides-suuntauksen mukaan juutalaisuus irtosi tästä periaatteesta ja kadotti perinteensä siinä vaiheessa kun Saul voideltiin kuninkaaksi. Idolien palvonnan kieltäminen ja harmonian tavoittelu on niin tärkeää, että tästä arvoperiaatteesta luopuminen estää pääsyn takaisin käskyjen syvimpään sanomaan.

Palaan nyt takaisin sosialidemokratiaan. Yksi tärkeimmistä oppimetareistani, Frankfurtin koulukunnan suuri – mutta harvoin heidän joukossaan mainittu – mestari Erich Fromm – on työväenliikkestä ja sen arvoperinnöstä sanonut että ”Marxin kommunismi on juutalaisen harmoniakäsityksen ilmaisemista 1800-luvun yhteiskunnallisella kielellä”. Kun siis sosialidemokratia tavoittelee yhteiskunnallista tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja kansojen välistä solidaarisuutta, kyseessä on sama sanoma joka juutalaisuudessa ja kristinuskossa - islam mukaanluettuna - ilmaistaan pyhäpäivän kunnioittamisena ja nimien, kuvien, esineiden tai idolien palvonnan kieltämisenä . Tavoitteena on harmonia, joka on niin tärkeää, että kerran viikossa on vietettävä vuorokausi tämän suuren tavoitteen hengessä.

Jumalan nimen kieltäminen toisessa käskyssä viittaa siis toiseen tärkeään periaatteeseen, luopumiseen ihmisen itsensä luomien idolien palvonnasta. Kysymys ei ole ainoastaan jumala-nimestä ja sen erilaisista vastikkeista kirjoitettuina tai piirrettyinä, vaan ylipäätään niistä seitsemästä periaatteesta, jotka tulivat käskyinä Nooan pojille: lakiin perustuva sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jumalanpilkasta kieltäytyminen ja epäjumalanpalvonta; näiden lisäksi noihin tärkeisiin kieltoihin kuuluvat aviorikos, verenvuodatus, ryöstäminen tai lihan syöminen elävästä eläimestä. Haluan siis sanoa tällä lyhyellä kuvauksella, että nuo tärkeät vanhatestamentilliset kristilliset periaatteet ovat sovellettavissa myös yhteiskunnalliseen, ”historian sisäiseen” toimintaan.

Elämme juuri näinä vuosina arvojen suhteen ehkä samantapaistaa aikaa kuin juutalaisuuden historiassa oli Saulin voiteleminen kuninkaaksi. Irtautuminen työväenliikkeen arvoperinteestä näyttää ilmeiseltä. Ei tunnu aikaan sopivalta nimittää itseään työläiseksi eikä kaiketi edes palkansaajaksi, puhumattakaan työväenliikkeen arvoperinteestä ja senmukaisesta toiminnasta. Samaan aikaan ”epäjumalan palvomisen” muodot sanan vanhatestamentillisessa muodossa jatkavat voittokulkuaan. Markkinoista, kaupallisuudesta, omistamisesta ja voiton tekemisestä ja voiton saavuttamisesta kokonaisedusta piittaamatta on tullut tämän päivän epäjumalanpalvontaa. Idoleita rakennetaan milloin mistäkin ja niiden ympärille rakennetaan suuria spektaakkeleita. Harmonian tavoittelu, pyhäpäivän kunnioittaminen suurena tulevaisuuden symbolina on menettämässä sananmukaisesti merkitystään. Juuri nytkin kiitsellään pyhäpäivien luonteesta ja voitonhimossa väitetään niiden olevan samanlaisia kuin muutkin päivät. Toivoisi työväenliikkeen ymärtävän tässä asiassa antaa tukeaan uskonnollisille yhteisöille, vaikka ne eivät muutoin toisen käskyn suurta sanomaa näytä ymmärtävänkään.

Kaupallisuus, yksityistäminen, markkinat ja niiden globaali kilpailu näyttävät ottavan historiallisen niskalenkin muista aatteeista ja arvoista. Euroopan Unionin myötä olemme siirtymässä näiden periaatteiden varaan rakentuvaan monokulttuuriin, jossa Nooan pojille annetuilla käskyillä ei näytä olevan sijaa. Yhteinen intressi on joutumassa lopullisesti alistetuksi markkinahengelle ja ”ahneiden sodalle”, loputtomalle kilpailulle. Sosialidemokratia ei näissä olosuhteissa voi enää toteuttaa suurta yhteiskunnalliusta tehtäväänsä, kansanvaltaisen hyvinvointivaltion rakentamista. Siitä on tullut poissuljettu vaihtoehto. Paradoksaalista on että liittyessään Euroopan Unioniin sosialdemokratia ja vasemmisto kokonaisuudessaan olivat hyväksymässä sellaisen eurooppalaisen rakenteen, joka sulkee työväenliikkeen arvoperinnön mukaisen yhteiskunnallisen toimintatavan rakenteidensa ulkopuolelle. Tosin tuo markkinahenki oli saneltu Unionin perusteisin periaatteena jo ennen sinne menoamme – hyppäsimme jo liikkeellä olevaan junaan.

Onko siis sosialidemokratia tehnyt jo tehtävänsä? Onko kristillinen harmonia enää ollenkaan mahdollinen historian sisäisenä, siis konkreettisena yhteiskunnallisena tavoitteena? Onko sen aika lopullisesti ohi. Jos ei, niin missä muodossa noita periaatteita voi edelleen toteuttaa?

Yrittäjien eläkkeet - uusi rahareikä

Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Muhonen kirjoittaa lehden talousosastolla:
"YRITTÄJIEN eläkkeistä on nopeasti kasvanut valtiolle suuri menoerä. Yrittäjien eläkejärjestelmän tukemiseen on ensi vuoden budjettiehdotuksessa varattu noin 290 miljoonaa euroa, kun vielä vuonna 2012 summa oli vain 23 miljoonaa."

Tässä tulee uutta ja tähän saakka vaiettua tietoa yrittäjien eläkkeistä. Yllätys on se että maatalousyrittäjien tapaan myös muut yrittäjät maksattavat eläkkeensä suoraan valtion budjetista. Palkansaajien puolella on kerätty jo 40-50 vuotta työeläkereahastoja, jotka on tarkoitettu turvaamaan valtion budjetin ulkopuolella eläkkeiden maksamista. Minulle on jäänyt käsitys että yrittäjät ovat varsin hanakoita omien eläkemaksujensa sijasta sijoittamaan pörssiin ja erilaisiin odotusarvoisiin kohteisiin. Missä määrin ne muodostuvat tueksi pienille yrittäjäeläkkeille - siitä ei ole tietoa. Paradoksi tilanteessa on se, että ne jotka kaikkein kiihkeimmin ovat vastustaneet vahvaa valtiota, ovat nyt ensimmäisinä kuittaamassa itselleen eläkkeitä valtion budjettivaroista.

Ulos veljeyden vankilasta

Sosialidemokratian ja liberaalin porvariston arvopohja on perustunut markkinatalopuden ja sosiaalista, taloudellista ja sivistyksellistä turvaa luovan valtion vuoropuheluun, "sekatalouteen" jossa valtio korvaa markkinoiden puutteita ja toisaalta markkinat purkavat puutteellisesti toimivan talouden aiheuttamia umpiukujia. Pohjoiusmainen hyvinvpointivaltio on perustunut juuri vahvan ja kansanvaltaisen valtion, "kansankodin" periaatteelle. Dynaamisen lisän tähän ajatteluun toi aikanaan John Maynaard Keynes antisyklisellä talouspoliitisella teoriallaan.

Yksinvaltainen ja autorisoitu valtio johtaa sen kaltaisiin umpikujiin, joita reasalisosialismi 1900-luvulla edusti. Markkinoille annettu ehdoton valta johtaa tuloerojen kasvuun ja syvän varallisuuspolarisaation aiheutamaan vastakkainasetteluun, ympäristöongelmiin, ja rajattoman kilpailun tuloksena myös valtiuoiden ja yritysten vastakkainasetteluun - ja pahimmillaan sotaan. Kansanvaltainen hyvinvointivaltio edustaa tässä suhteessa kultaista keskitietä - mikäli sellaiseen mahdollisuus annetaan.

Kun tarkastelee Euroopan Unionin peruskirjaja ja niiden henkeä sekä tältä pohjalta toteutettavaa politiikkaa, ei voi päätyä muuhun lopputulemaan kuin siihen, että Euroopan Unionissa valtiolta on otettu pois sen tehtävä yhteisiin päätöksiin perustuvan hyvinvoinnin luojana ja samalla mahdollisuus antisyklisesti ohjailla pääomavirtoja markkinoiden puutteellisen sosiaalisen ymmärryksen ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaalimallisen julistuksen periaatteiden toteuttajana.

Sosialidemokratialle tämä on kohtalonkysymys. Jos valtio ei ole keskeisenä autoriteettina käytettävissä liikkeen keskeisten periaatteiden toteuttamisessa, on vain varsin rajallisia mahdollisuuksia liikkeen tavoitteiden mukaisen oikeudenmukaisen kansankodin toteuttamiseen. Sitoutuminen Euroopan Unionin peruskirjoissa vahvistettujen periaatteiden toteuttamiseen merkitsee sitä, että sosialidemokratialta on otettu pois sen keskeiset välineet arvopohjansa mukaisen politiikan toteuttamiseen. Kun moniarvoiseksi tarkoiutetussa yheisössä niinkin keskeinen liike kuin  sosialiodemokratia kastroidaan perustavaa laatua olevissa asiakirjoissa poliittisesti ja vaihtoehtoinen politiikka estetään. hertää vakava kysymys: onko Euroopan Uniuoni pohjimmiltaan demokraattinen yhteisö. Ja edelleen: tarkoittaako nojaaminen "läntisen arvoyhteisöön" sosialidemokratian poiussulkemista poliittisena liikkeenä?

Elämä huonon isännän palveluksessa?

Sixten Korkman kirjoittaa kolumnissaan populismin myönteisistä puolista. Kirjoitus on samalla aräänlainen irtiotto kylmäkiskoisesta markkinameiningistä. "Kansalaiset ovat tyytymättömiä elintasoonsa ja kokevat jääneensä poliittisilta päättäjiltä unholaan. Näin on etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa mutta myös Manner-Euroopassa.

Tyytymättömyyteen on aihetta. Rikkaat ovat rikastuneet rajusti viime vuosikymmeninä, etenkin anglosaksisissa maissa. Keskiluokan elintaso on sen sijaan polkenut paikallaan ja köyhyys lisääntynyt."
Korkman arvostelee rahapolitiikan yksipuolisuutta, mutta syyttää siitä pankkeja eikä esimerkiksi poliittisia perusratkaisuja Euroopan Unionissa. Tällä kohden tarvitsisin lisäopetusta - mielestäni juuri DDR:n hajoamisen ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen tehdyt perusratkaisut Euroopan Unionin rahapolitiikan sitomisessa yksipuolisesti ja ehdottomasti markkina-alisteiseen rakenteeseen luovat näköalattomuutta, irrationaaleja ratkaisuja ja estävät aidon pluralistisen demokratian toteutumisen. Tästä ei kärsi ainoastaan sosialidemokratia, vaan koko suurten ihmismassojen maanosa - Euroopan Unionissa on 550 miljoonaa kansalaista.

Opetusministerin tavoitteissa ja teoissa on iso ristiriita

Pilvi Torsti: Opetusministerin tavoitteet ja teot ristiriidassa

Torsti kommentoi opetusministeri Grahn-Laasosen jatkuvaa varhaiskasvatukseen liittyvää uudistusretoriikkaa.
- Opetusministerin tavoitteissa ja teoissa on iso ristiriita. Subjektiivinen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen poistui monilta niiltä lapsilta, joista opetusministeri nyt kertoo kantavansa huolta. Esimerkiksi monissa maahanmuuttajaperheissä vanhemmat ovat kotona ja sillä perusteella tämä hallitus on leikannut lasten varhaiskasvatusta ei suinkaan vahvistanut sitä, Torsti muistuttaa.
- Opetusministerin olisi syytä korjata nämä isot virheet ennen kuin hän voi puhua uusista tavoitteista.

Valtion supistaminen kiistanalaista

Ylen Päivä kasvo -ohjelman vieraana maanantaina ollut oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen kommentoi suomalaisen hyvinvointivaltion nykytilaa ja ilmaisi huolensa hyvinvointivaltion tulevaisuutta kohtaan.

Kekkosen mukaan hyvinvointivaltion julkiset rakenteet ovat joutuneet kovenevan kritiikin kohteeksi, joka ei ole pelkästään rationaalisen keskustelun seurausta, vaan myös ideologisten ainesten värittämää.

Valtiota on supistettu varmasti osin tarkoituksenmukaisesti, mutta myös eräin toimenpitein, jotka ovat ehdottomasti kiistanalaisia taloudellisesti ja tutkimuksen näkökulmasta, Kekkonen sanoo.

Professorin mukaan hyvinvointivaltion kannalta pahin uhkakuva on se, "jos luullaan, että on yksi oikea totuus, johon pyrkimällä päästään parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta".

Facebook 2.0.?

Sosiaalisen median orwellilainen vaara
Steven Hill tekee tässä Social Europe -verkkolehden kirjoituksessaan ensimmäistä kertaa syväluotausta Facebookin, Amazonin ja muidenkin amerikkalaisperäisten sosiaalisen median jättiläisten ulottuvuuksista. Taustalla on aivan viime aikoina paljastuneet tietovuodot mm. presidentti Trumpin kampanjan tueksi presidentinvaalitaistoon. Sitä ennen Google sai Euroopan Unionilta sakot manipuloituaan hakukoneita niin, että tietyt yritykset saivat ostettua itselleen etuoikeuksia ja vaikutusvaltaa hakukoneissa.

Algoritmit sosiaalisen median sovellutusten takana ovat jo nyt niin valtava viidakko, että kehittäryhmistä tuskin löytyy ketään joka kokonaisuudessaan hallitsisi tämän tekoalyn ja tekniikan avulla tehtäviä tuloksia. Persoonallisuuden skannaaminen on jo nyt niin tehokasta, että entinen DDR:n Stasi (Valtiollinen informaatiopalvelu) olisi taatusti kateellinen Silicon Valleyn sosiaalisen median jättien suorituksista.

Jutussa kerrotaan esimerkkejä siitä, miten algoritmien avulla päästään vaikuttamaan esimerkiksi iän tai henkisen tilan vuoksi herkässä vaiheessa olevien ihmisten asennoitumiseen ja päätöksiin. Tämä "informatiivinen hallinta" perustuu disinformaatioon, valeuutisiin, huhuihin ja "psykograafiseen viestintään" skannatun informaation perusteella. Väitetään että näitä menetelmiä on jo nyt käytetty yli 200 vaalikampanjassa esim. Italiassa, Ukrainassa, Etelä-Afrikassa, Nigeriassa, Keniassa, Intiassa, Indonesiassa, Thaimaassa ja monissa muissa demokratioissa. Kuuluisa Cambridge Analytican tietovuodot liittyvät tällaisiin toimeksiantoihin.

Sosiaalisen median jättiläisillä on myös huikeasti taloudellista valtaa valtaa. Google ja Facebook nappaavat 74 % globaalista online-ilmoitusten arvosta - Kiinan ulkopuolella arvo on jopa 84%.

Kirjoituksen mukaan suuri yleisö - siis me - olemme guinealaisten sikojen tapaan koekaniineja näissä globaalin vaikuttamisen suurhankkeissa. Algoritmeista julkisn informaation takana on tullut "mustia laatikoita" jotka eivät takaa meille mitään ennustettavuutta tai luotettavuuta.

Euroopassa on toimittu pitkään ennakkoasenteella, joka noudattaa Hippokrateen periaatetta:"Ennenkaikkea, älä aiheuta vahinkoa." Tällä periaatteella on suhtauduttu internetiin myönteisesti pitkään, mutta nyt näyttää tulevan pää vetävän käteen. Intenet on näiden vastakohtaisuuksien vuoksi pirstoutumassa alueellisesti: sellaiset suuret alueet kuin Venäjä ja Kiina ovat jo luoneet omat sisäiset verkkonsa. Eurooppa tallustelee näissä asioissa kaukana jäljessä. Vaikuttaa siltä, että vihdoinkin yritetään luoda eurooppalaiseen henkeen sopivaa vaihtoehtoa, josta kirjoittaja käyttää nimitystä Facebook 2.0.


Omana kommenttinani toteaisin, että Euroopan Unioni itsekin on lähtenyt kaikessa toiminnassaan etenemään yhä selvemmin  "markkinakylki edellä", mikä tekee eurooppalaisen sosiaalisen median rakentamisesta vaihtoehdoksi lähes mahdottoman tehtävän. Kansalaiset tarvitsevat tällaisissa asioissa valtioiden ja julkisten rakenteiden tukea ja turvaa. Ahneiden sota rajoittamattoman kilpailun muodossa tuottaa tällaisia tultasyökseviä hirviöitä, joita ennenvanhaan mytologiassa kutsuttiin "lohikäärmeiksi".
---
About Steven Hill
Steven Hill is a journalist-in-residence at the WZB Berlin Social Science Center and former Holtzbrinck fellow at the American Academy in Berlin. He is the author of seven books, most recently Die Startup Illusion: Wie die Internet-Ökonomie unseren Sozialstaat ruiniert and Europe’s Promise: Why the European Way Is the Best Hope in an Insecure Age.

Vapaat markkinat ja demokratian heikentyminen

Sota markkkinoiden ja demokratian välillä?.
Social Europe -verkkolehti julkaisee 5.4. 2018 brittiläisen professori Weeksin haastattelun liittyen tämän luentomatkaan David Gordonin muistotilaisuudessa 5. tammikuuta 2018 ja haastattelu perustuu hänen luentonsa ajatuksiin.  John Weeks, emeritusprofessori Lontoon SOAS-yliopistosta (SOAS = studies of Oriental and African Studies), analysoi videohaastattelussa demokratian ja markkinoiden välistä suhdetta. Yllättävää ei liene, että hän on huolissaan taloudellisen eliitin lisääntyvästä ylivoimasta talouden rakenteiden ohjailussa.

Erityisen huolissaan hän on Euroopan Unionissa kolmesta peruspiirteestä: 1) EU on eliittiorientoitunut, jossa erilaiset eliitit ja etuoikeutetut ryhmät saavat yhä suurempaa sananvaltaa; 2) hän näkee vastakkainasettelun Euroopan Unionissa kiteytyvät sosialidemoklratian ja uusliberaalin toimintakonseptin yleiseurooppalaisena ja myös kansallisena vastakkainasetteluna. 3) Kolmas ongelma Euroopassa Weeksin mukaan on vahva fsistinen ja nationalistinen perusvire, mikä näkyy yhä selvemmin Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa.

Emeritusprofessori Weekas asettaa suuria odotusarvoja sellaisiin poliittisiin johtajiin  kuin Jeremy Corbyn Britannian Labour-puolueessa tai Bernie Sanders Yhdysvalloissa. Perinpohjaisella analyysillaan ja vaihtoehtoisella visiollaan he muodostavat näköalaa yhteisöllisemmästä, sosaalisemmasta ja demokraattisia arvoja nykyistä syvemmin kunnioittavasta tulevaisuudesta.


Mainittakoon, että John Weks on juuri julkaissut kirjan "Taloutta 1:lle %:lle; kuinka valtavirtainen talousajattelu palvelee rikkaita, hämärtää todellisuutta ja ja vääristää politiikkaa (Anthem).

Helsinki tyrmää rajusti Sote-hankkeen

Vapaavuorelta 4.4. 2018 raju tyrmäys Orpolle ja koko hallitukselle: ”Joko tyhmä tai vastuuton - tai molempia”
Helsingin kaupunginvaltuusto on kerrankin lähes yksimielinen kannanotossaan. Tuula Haataisen mukaan Sote-uudistus on niin massiivinen että ainoa keino sen suhteen on hallituksen esityksen tyrmääminen: "Sote-hanke heikentää ja yhteiskunnan mahdollisuuksia ottaa vastuuta kansalaisten terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta.  Raha seuraa asiakasta periaate on yksinkertaisesta väärin. Tällaista rakennetta ei pystytä yksinkertaisesti hallitsemaan. Yksityisten yritysten massiivinen mukaantulo juristiarmeijoineen vaarantaa koko hankkeen järkevän  hallinnan.
---
Pilvi Torsti:"Helsinki ja helsinkiläiset edustajat voivat säästää Suomen huonolta uudistukselta"
---
5.8. 2018
Helsinki heräsi karmeaan todellisuuteen
Tähän ollaan päädytty Suomen pääkaupungissa Helsingissä rakenteilla olevan massiivisen - hallitsemattoman suuren - ja monia epävarmuuksia sisältävän hallituksen SOTE-paketin osalta. Valtuuston suuren enemmistön mukaan se heikentää ratkaisevasti pääkaupungin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen hoidossa. Sosialidemokratian kannalta seuraukset ovat vieläkin massiivisempia: kysymys on hyvinvointivaltion kaupallistamisesta pohjia myöten ja julkisyhteisön kansanvaltaisen hallinnon alistamisesta yritysmaailman kaappari-instituutioille. Mieleen nousee vain yksi kysymys: herättiinkö karmeaan todellisuuteen liian myöhään?

6.4.2018
Helsinki ryöpytti Sote-hanketta
Helsinki ryöpytti ”kapinakokouksessaan” ennennäkemättömän ärhäkästi hallitusta – voiko maaliaan kohti kompuroiva sote-uudistus oikeasti kaatua?

HELSINGIN kaupunginvaltuusto hyökkäsi keskiviikkona järjestetyssä ylimääräisessä kapina­kokouksessaan odotetun voimakkaasti maan hallituksen sote- ja maakuntauudistusta vastaan. Valtuuston suurten ryhmien mukaan uudistuksesta on Helsingille lähinnä haittaa. Sitä ei siis tulisi hyväksyä.

Sote ja omaisuuden suoja

Saku uuninpankkopoika Timonen kirjoittaa tällä kertaa Sote-uudistukseen liittyvästä tärkeästä kysymyksestä, julkisen omaisuuden suojasta. Jos niin menetellään kuten hallitus aikoo, julkinen omaisuus ei ole suojassa millään yhteiskunnan sektorilla. Esimerkiksi kunnalliset satamat ovat tärkeä elinkeinopoliittinen väline kaupungeille. Ne on rakennettu kuntalaisten verovaroilla ja ovat vuosikausia muodostaneet tärkeän toimintapohjan myös yrityksille:

"Kuntayhtymien omaisuus kuuluu kiistatta kunnille ja viime kädessä kuntalaisille. Hallitus perustelee ilmaista luovuttamista sillä, että ne on rakennettu julkisin varoin. Perustelu ontuu, sillä eivät kunnat ja muut julkiset toimijat koskaan ole luovuttaneet omaisuutta ilmaiseksi toisilleen. Kenellekään ei ole tullut edes mieleen ehdottaa moista, ja jos olisi tullut, niin hänet olisi tyrmätty heti perustuslain omaisuuden suojalla. Omaisuutta vastikkeetta luovuttaneet kuntapäättäjät olisi passitettu oikeuteen.

Laissa ja kuntayhtymien omissa säännnöissä on kerrottu miten olisi meneteltävä. Ensin omaisuus pitäisi jakaa osakaskunnille, ja sen jälkeen kunnille olisi maksettava omaisuudesta täysi arvo.
Sipilän hallitus on monta kertaa hakannut päätään perustuslakiin, mutta ei ota opikseen. Saa nähdä mitä mieltä perustuslakivaliokunta on tällä kertaa."

Sote-uudistuksesta on siis syntymässä entisaikojen merirosvouksen kaltainen kaappari-instituutio. Kuinkahan tästä sotkusta oikein selvitään? Täytyy vain toivoa että perustuslakivaliokunnalla ja sen asiantuntijoilla pelaa vanha talonpoikaisjärki. Olaus Petrin (6. tammikuuta 1493 – 9. huhtikuuta 1552 Tukholma) sanoin:"Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä."

Rikosilmoitus korruptioepäilystä

 Oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok) erityisavustaja, entinen kokoomuksen kansanedustaja Tapani Mäkinen kertoo Facebook-sivuillaan, että hänestä on tehty rikosilmoitus. Jokainejn on syytön niin kauan kuin toisin todistetaan. Mäkinen kertoo irtisanoutuneensa erityisavustajan tehtävistä. Kysymys kuuluu, että miksi irtisanoutua jos omasta mielestään on puhtaat jauhot pussissa? Mäkinen kertoo, että tutkinta liittyy alkuvuoden 2015 tapahtumiin Vantaan kaupungin luottamustehtävissä.

MÄKINEN kertoo tehneensä itse nopeasti ratkaisut työnsä ja luottamustehtäviensä suhteen. Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat 4.4. 2018.
Mäkinen pidättäytyy myös kunnallisten ja muiden luottamustehtävien hoitamisesta asian käsittelyn ajaksi. Hän on Vantaan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja yleiskaavatoimikunta puheenjohtaja sekä Kuntaliiton ja Kansallisoopperan hallitusten jäsen.
Mäkinen kiistää syyllistyneensä väitettyihin tekoihin.
”Henkilökohtaiseen talouteen liittyviä ongelmia minulla on ollut, sen myönnän. Yhteisiä asioita olen kuitenkin hoitanut niin kuin pitää”, Mäkinen sanoo.

5.4. 2018
Epäily on vakavaa laatua...
"Eroaminen jo esitutkintavaiheessa voi myös viitata siihen, että rikosepäily on vakava.

Krp on HS:n tietojen mukaan kuullut korruptioepäilyssä ihmisiä jo jonkin aikaa sitten. Ranta-aho tyytyy sanomaan yleisellä tasolla, että poliisilla on mahdollisuus tehdä esiselvitystä ennen varsinaista tutkintaa. Mäkinen kertoo olleensa krp:n kuultavana ennen pääsiäistä. EPÄILLYN rikoksen ajankohtana Mäkinen oli kuntapolitiikan vaikutusvaltaisimmassa tehtävässä kaupunginhallituksen puheenjohtajana.