Sixten Korkman kirjoittaa kolumnissaan populismin myönteisistä puolista. Kirjoitus on samalla aräänlainen irtiotto kylmäkiskoisesta markkinameiningistä. "Kansalaiset ovat tyytymättömiä elintasoonsa ja kokevat jääneensä poliittisilta päättäjiltä unholaan. Näin on etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa mutta myös Manner-Euroopassa.
Tyytymättömyyteen on aihetta. Rikkaat ovat rikastuneet rajusti viime vuosikymmeninä, etenkin anglosaksisissa maissa. Keskiluokan elintaso on sen sijaan polkenut paikallaan ja köyhyys lisääntynyt."
Korkman arvostelee rahapolitiikan yksipuolisuutta, mutta syyttää siitä pankkeja eikä esimerkiksi poliittisia perusratkaisuja Euroopan Unionissa. Tällä kohden tarvitsisin lisäopetusta - mielestäni juuri DDR:n hajoamisen ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen tehdyt perusratkaisut Euroopan Unionin rahapolitiikan sitomisessa yksipuolisesti ja ehdottomasti markkina-alisteiseen rakenteeseen luovat näköalattomuutta, irrationaaleja ratkaisuja ja estävät aidon pluralistisen demokratian toteutumisen. Tästä ei kärsi ainoastaan sosialidemokratia, vaan koko suurten ihmismassojen maanosa - Euroopan Unionissa on 550 miljoonaa kansalaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti