On luotava uskottava kertomus...
Seuraavassa referoin wieniläisessä Karl Renner -Instituutissa käytyä keskustelua sosialidemokratian tehtävästä. Alustajina olivat emeritus-taloustutkija Stephan Schulmeister ja SPÖ:n uusi toiminnanjohtaja Max Lercher. Linkin takaa löytyy käyty keskustelu videona.
Max Lercher, SPÖ:n liittovaltiotoiminnanjohtaja:
Minulle sosialidemokratian suuri tehtävä on vaihtoehtoisen, toisenlaisen talousjärjestelmän kehittäminen. En voi kieltää sitä, että me haluamme pikemminkin hallita kuin analysoida. Se että me emme enää ole suurten palkansaajaryhmien kannalta uskottava puolue, johtuu siitä että me itse olemme tuhonneet oman perustamme. Se että me emme enää ymmärrä tavallisen kansalaisen tilannetta vaikka osaammekin sen teoreettiseti kuvata, on ajanut sosialidemokratian puolustuskannalle.
Meidän on osattava nähdä ja kuvata oma tilamme ja luoda siitä uskottava kertomus, narratiivi. Sen on oltava puolestaan rohkea ja perustuttava oikealle, marxilaisen perinteemme ymmärtämiselle. Tämä on jo suuri ongelma. Toinen on se että on luotava organisaatio joka pystyy uskottavasti taistelemaan asettamiensa arvojen puolesta. On saatava aikaan uskottava, demokraattinen vuorovaikutuksen ilmapiiri. Tällöin on kysymys enemmän aatteellisuudesta kuin opportunismista. On siis oltava rohkea suhteessa niihin 70 000 jäseneen ja moniin muuten liikettä lähellä oleviin. Periaateohjelman ja organisaation täytyy siis mahdollistaa "sodan johtaminen". Max Lercher uskoo että ei ole liian myöhäistä käydä uskottavaan taisteluun. Itävallassa on parastaikaa hallitus joka tekee perusteellista työtä murskatakseen sosiaalivaltion, josta on vielä sentään jotain jäljellä. Olemme suuren tehtävän edessä.
Stephan Schulmeister:
Tehtävän muotoilussa olisi vältettävä kielteisiä ilmaisuja kuten käsitteitä"uusliberalismi" tai "kapitalismi", vaan olisi kyettävä löytämään ongelmiin liittyviä kokoavia käsitteitä, jotka osoittavat mitä ihmisiltä ollaan ottamassa pois ja mikä heitä uhkaa. Oikeistovoimat ovat tässä erittäin taitavia, he väittävät olevansa pelastamassa sosiaalivaltiota esityksillään. Tai he ovat aina positiivisia eurooppalaisia. Markkinaehtoisen median vaikutuksesta ihmisen jäävät tässä koukkuun. Oikeistohallituksen politiikka kuitenkin kouraisee aina myönteisistä puheista huolimatta syvältä taskusta.
Sosialidemokraattinen strategia olisi Schulmeisterin mielestä oltava selkeässä yhteydessä
kansalaisjärjestökenttään ja osittain myös yrityksiin. Hänen mielestään ajattelutavassa on tehtävä selkeä ero työn ja pääoman välillä ja erityisesti työn ja odotusarvoisen finanssipääoman välillä. Kysymys on maailmankatsomuksesta, suhteellisen selkeästä kuvasta, jonka avaamisessa esimerkiksi Labourin puheenjohtaja Jeremy Corbyn on onnistunut erinomaisesti - ja on saanut nuoremman sukupolven puolelleen. Tällaista "narratiivia" ei pidä jättää kertomatta.
Hallituksen politiikassa teemat seuraavat nopeasti toisiaan ja aina uudestaan joudutaan ottamaan kantaa politiikan aiheuttamiin seurauksiin. Perussanomamme tulee olla aina sama ja sitä pitää toistaa yhä uudelleen ja uudelleen. Puhuttaessa esimerkiksi Euroopasta olemme tietenkin yhteisen Euroopan
kehittämisen puolella, mutta eurooppalaisessa traditiossa se tarkoittaa vahvaa sosiaalivaltiota, eikä
esimerkiksi amerikkalaisen kaupallisen mallin kopiointia. Me haulamme vahvaa mutta toisenlaista
Eurooppaa. On tietenkin vaikea tehtävä vakuuttaa ihmiset siitä, että Maastrichtin sopimuksen ehdot eivät edusta sitä Eurooppaa jota me sosialidemokraatteina haluamme. Schulmeisterilta tulee ilmestymään näinä aikoina kirja, jossa hän kuvaa tätä strategiaa tarkemmin.
Max Lercher:
Oikeistohallitus käyttää sille lojaalia mediaa ja asiantuntija-armeijaansa jatkuvasti hyväkseen
murentaakseen uskoa sosialidemokratian tavoitteisiin. Siksi meidän on keskityttävä muutamiin
perusteemoihin, joita me tuomme jatkuvasti esille. Tämä on osattava johtaa periaateohjelmastamme ja siinä kuvatusta työn ja pääoman ristiriidasta.Tilanne on ollut se että jos kysyn viideltä itävaltalaiselta sosialidemokraatilta mitä sosialidemokratia on, saan viisi erilaista vastausta. Meidän kertomuksemme, narratiivin tulee olla periaatteiltaan samanlainen, yhteiseen perusanalyysiin perustuva. Vaatii tietenkin valtavasti energiaa osata perustella kantansa sosialidemokraattisista lähtökohdista. Puolueen organisaation tehtävä on tukea ihmisiä oman, usein ongelmallisen tilanteensa havaitsemisessa ja sen kuvaamisessa sosialidemokraattisesta arvomaailmasta lähtien. Tälle narratiiville, analyysille meidän on luotava tilaa.
Keskustelussa
nousi esiin mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten luoda toivon ilmapiiriä? Kapitalistinen järjestelmä on toiminut Itävallassa hyvin, mihin suuntaan tienviittojen pitäisi osoittaa ? Menossa on massiivinen sosiaalivaltion purkaminen, joka näkyy myös yritystasolla. Luottamusmiehenä olen vaikeuksissa löytääkseni yritystason vastauksia jatkuvasti esiin nousevalle sääntelyn purkamiselle. Miten toimia? Miten löytää vastastrategia valtaville finanssimarkkinoille? Ilman taloutta emme voi elää, mikä on
ohjelmamme Itävallassa ja Euroopassa?
Moderaattori Angelika Striedingerin mielestä on kysymys lyhyen ja pitkän tähtäimen yhteiskunnallisista tavoitteista, taistelusta populismia ja uusliberalismia vastaan. Miten
toimia?
Stephan Schulmeister:
Viktor Adlerin mukaan on tärkeää pitää suurta yhteiskunnallista tavoitettamme esillä, mutta samaan aikaan käsitellä äärimmäisen kärsivällisesti arjessa esiin nousevia ongelmia. Vallankumouksellinen retoriikka on historiaa jo vuosikymmeniä, mutta rakenteisiin pureutuvaa perusajattelua tarvitaan edelleen. On uskottava evolutiiviseen keskusteluun, arjen ongelmien näkemiseen yhteiskunnallisella tavalla. Revoluutioajattelu on tyypillistä kommunisteille, maolaisille ja muille kumousta
suunnitteleville ryhmille. Kyky yhdistää yksityiskohdat yhteiskunnalliseen kokonaiskuvaan on tärkeää, koska pelkissä yksityiskohdissa pysytteleminen johtaa helposti pelkkään pragmaattiseen toimintaan.
Minun (Schulmeisterin) poliittinen tavoitteeni olisi myös suurten kokonaisuuksien muovaaminen niin, että sosiaalinen käy myös yksityiskohdissa mahdolliseksi. Kysymykseen finassikapitalismista totean, että siinä on kysymys egosentrisestä eikä sosiaalisesta lähestymistavasta. Mitä enemmän minä voitan sitä enemmän kilpailijani häviävät - se on juuri tätä egosentristä, eisosiaalista ajattelutapaa. Pelkistäisin asian niin, että ihminen on jatkuvasti tienhaarassa, valinnan tekemisen egosentrisen ja altruistisen ajattelutavan välillä. Kysymys on rationaliteetin ja emotionaalisen yhdistämisestä yhtenäiseksi teoriaksi.
Uusliberalismi haluaa vaikuttaa rationaaliselta, mutta vähät välittää emotionaalisesta - siitä miltä ihmisestä tuntuu. Ajatus että ihminen on ainoastaan egoisti, ainoastaan rationaalinen ja ainoastaan yksilö - tälle ajattelulle perustuu uusliberalismi. Se että on alistuttava jatkuvasti kilpailulle pyrkii estämään ihmisen emotioiden esilletuloa.
Uusliberalismilla ei ole konkreettista poliittista rakennetta, vaan kehittely tapahtuu erilaisissa
ajatuspajoissa, jopa keskenään ristiriitaisissa. Kannattajakunta on samanlaista; tuntuu ristiriitaiselta että 70% Wienin kunnallisissa asunnoissa asuvista äänesti vaaleissa FPÖ:tä, uusliberaalia, heidän
elämänmuotoaan vastustavaa ja tuhoavaa puoluetta.
Uusliberaalit saavat taloudellista tukea finanssitalouden piirissä olevilta yrityksiltä palkintona kritiikittömästä suhtautumisestaan tähän polariteetteja tuottavaan megakoneeseen - tämä on yksi niistä taistelukentistä, jolla on löydettävä vastauksia. Kun vastustajalla on koko mediakenttä hallussaan, meidän on kehitettävä omia kanavia saadaksemme vakaumuksemme ja ratkaisumallimme kuuluville. Internetissä voidaan muodostaa sosiaalista tietoisuutta edistäviä ja kannustavia ryhmiä.
Max Lercher:
Yhtyy Stephan Schulmeisterin ilmaisuun menossa olevasta sodankäynnistä. Kaikkia sosialidemokratialle luonteenomaisia keinoja on tässä kamppailussa käytettävä hyväksi. Hallituspuolueet näyttävät olevan tiukassa yhteydessä yrityksiin. Hallituspuolueiden toimitsijat ajavat firmojen autoilla, mitä erilaisimpia etuihin ja vuorovaikutukseen liittyviä suhteita toimii kulissien takana. Itsehallinnollisia ja yhteisiä rakenteita köyhdytetään ja korvataan yritysratkaisuilla. Parlamentaarinen keskustelu ei tässä riitä, uusliberaaleja ratkaisumalleja pitää kyseenalaistaa kaikkialla.
Max Lercher kannattaa myös evolutionääristä keskustelua ja etenemistapaa. Keskeistä on se, kuinka onnistumme tuomaan yhteisen hyvinvoinnin kaikkien ulottuville. Vuosikausia on vaadittu myös toimitsijoita "pysymään rauhallisina"; nyt on vuorossa toisenlainen lähestymistapa:"Miten organisoidaan hyvä kampanja?" ÖVP:n puheenjohtaja Sebastian Kurz on ihminen, joka ajaa sosiaalivaltiota raunioiksi uskomattoman kaunein sanakääntein. Hän osaa markkinoida, minä todennäköisesti en - mutta olen ihmisten puolella.
Muutosta ei voida päättää puoluepäivillä, se täytyy tapahtua toimintakulttuurin muutoksena jäsenten keskuudessa. Liike ei ole pelkästään hallintokoneisto, se on perustan luoja kansalaisliikkeelle. Se tarkoittaa verkostoitumista keskenämme eri tasoilla, puolueosastoissa, kunnallisjärjestöissä, piireissä.
Iloitsen tästä keskustelusta - mutta sen täytyy johtaa toimintaan!
Keskustelun lopussa Stephan Schulmeister otti esille suomalaisilta sosialidemokraateilta saamansa "syvällisen" kysymyksen, joka koski erilaista sosiaalista kohtelua ulkomaalaistaustaisten ja kotimaan kansalaisten välillä. - Täällä Suomessa me tiedämme sosialidemokratian vastauksen tähän kysymykseen - yhdenvertaisuudesta ei tingitä.
Seuraavassa referoin wieniläisessä Karl Renner -Instituutissa käytyä keskustelua sosialidemokratian tehtävästä. Alustajina olivat emeritus-taloustutkija Stephan Schulmeister ja SPÖ:n uusi toiminnanjohtaja Max Lercher. Linkin takaa löytyy käyty keskustelu videona.
Max Lercher, SPÖ:n liittovaltiotoiminnanjohtaja:
Minulle sosialidemokratian suuri tehtävä on vaihtoehtoisen, toisenlaisen talousjärjestelmän kehittäminen. En voi kieltää sitä, että me haluamme pikemminkin hallita kuin analysoida. Se että me emme enää ole suurten palkansaajaryhmien kannalta uskottava puolue, johtuu siitä että me itse olemme tuhonneet oman perustamme. Se että me emme enää ymmärrä tavallisen kansalaisen tilannetta vaikka osaammekin sen teoreettiseti kuvata, on ajanut sosialidemokratian puolustuskannalle.
Meidän on osattava nähdä ja kuvata oma tilamme ja luoda siitä uskottava kertomus, narratiivi. Sen on oltava puolestaan rohkea ja perustuttava oikealle, marxilaisen perinteemme ymmärtämiselle. Tämä on jo suuri ongelma. Toinen on se että on luotava organisaatio joka pystyy uskottavasti taistelemaan asettamiensa arvojen puolesta. On saatava aikaan uskottava, demokraattinen vuorovaikutuksen ilmapiiri. Tällöin on kysymys enemmän aatteellisuudesta kuin opportunismista. On siis oltava rohkea suhteessa niihin 70 000 jäseneen ja moniin muuten liikettä lähellä oleviin. Periaateohjelman ja organisaation täytyy siis mahdollistaa "sodan johtaminen". Max Lercher uskoo että ei ole liian myöhäistä käydä uskottavaan taisteluun. Itävallassa on parastaikaa hallitus joka tekee perusteellista työtä murskatakseen sosiaalivaltion, josta on vielä sentään jotain jäljellä. Olemme suuren tehtävän edessä.
Stephan Schulmeister:
Tehtävän muotoilussa olisi vältettävä kielteisiä ilmaisuja kuten käsitteitä"uusliberalismi" tai "kapitalismi", vaan olisi kyettävä löytämään ongelmiin liittyviä kokoavia käsitteitä, jotka osoittavat mitä ihmisiltä ollaan ottamassa pois ja mikä heitä uhkaa. Oikeistovoimat ovat tässä erittäin taitavia, he väittävät olevansa pelastamassa sosiaalivaltiota esityksillään. Tai he ovat aina positiivisia eurooppalaisia. Markkinaehtoisen median vaikutuksesta ihmisen jäävät tässä koukkuun. Oikeistohallituksen politiikka kuitenkin kouraisee aina myönteisistä puheista huolimatta syvältä taskusta.
Sosialidemokraattinen strategia olisi Schulmeisterin mielestä oltava selkeässä yhteydessä
kansalaisjärjestökenttään ja osittain myös yrityksiin. Hänen mielestään ajattelutavassa on tehtävä selkeä ero työn ja pääoman välillä ja erityisesti työn ja odotusarvoisen finanssipääoman välillä. Kysymys on maailmankatsomuksesta, suhteellisen selkeästä kuvasta, jonka avaamisessa esimerkiksi Labourin puheenjohtaja Jeremy Corbyn on onnistunut erinomaisesti - ja on saanut nuoremman sukupolven puolelleen. Tällaista "narratiivia" ei pidä jättää kertomatta.
Hallituksen politiikassa teemat seuraavat nopeasti toisiaan ja aina uudestaan joudutaan ottamaan kantaa politiikan aiheuttamiin seurauksiin. Perussanomamme tulee olla aina sama ja sitä pitää toistaa yhä uudelleen ja uudelleen. Puhuttaessa esimerkiksi Euroopasta olemme tietenkin yhteisen Euroopan
kehittämisen puolella, mutta eurooppalaisessa traditiossa se tarkoittaa vahvaa sosiaalivaltiota, eikä
esimerkiksi amerikkalaisen kaupallisen mallin kopiointia. Me haulamme vahvaa mutta toisenlaista
Eurooppaa. On tietenkin vaikea tehtävä vakuuttaa ihmiset siitä, että Maastrichtin sopimuksen ehdot eivät edusta sitä Eurooppaa jota me sosialidemokraatteina haluamme. Schulmeisterilta tulee ilmestymään näinä aikoina kirja, jossa hän kuvaa tätä strategiaa tarkemmin.
Max Lercher:
Oikeistohallitus käyttää sille lojaalia mediaa ja asiantuntija-armeijaansa jatkuvasti hyväkseen
murentaakseen uskoa sosialidemokratian tavoitteisiin. Siksi meidän on keskityttävä muutamiin
perusteemoihin, joita me tuomme jatkuvasti esille. Tämä on osattava johtaa periaateohjelmastamme ja siinä kuvatusta työn ja pääoman ristiriidasta.Tilanne on ollut se että jos kysyn viideltä itävaltalaiselta sosialidemokraatilta mitä sosialidemokratia on, saan viisi erilaista vastausta. Meidän kertomuksemme, narratiivin tulee olla periaatteiltaan samanlainen, yhteiseen perusanalyysiin perustuva. Vaatii tietenkin valtavasti energiaa osata perustella kantansa sosialidemokraattisista lähtökohdista. Puolueen organisaation tehtävä on tukea ihmisiä oman, usein ongelmallisen tilanteensa havaitsemisessa ja sen kuvaamisessa sosialidemokraattisesta arvomaailmasta lähtien. Tälle narratiiville, analyysille meidän on luotava tilaa.
Keskustelussa
nousi esiin mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten luoda toivon ilmapiiriä? Kapitalistinen järjestelmä on toiminut Itävallassa hyvin, mihin suuntaan tienviittojen pitäisi osoittaa ? Menossa on massiivinen sosiaalivaltion purkaminen, joka näkyy myös yritystasolla. Luottamusmiehenä olen vaikeuksissa löytääkseni yritystason vastauksia jatkuvasti esiin nousevalle sääntelyn purkamiselle. Miten toimia? Miten löytää vastastrategia valtaville finanssimarkkinoille? Ilman taloutta emme voi elää, mikä on
ohjelmamme Itävallassa ja Euroopassa?
Moderaattori Angelika Striedingerin mielestä on kysymys lyhyen ja pitkän tähtäimen yhteiskunnallisista tavoitteista, taistelusta populismia ja uusliberalismia vastaan. Miten
toimia?
Stephan Schulmeister:
Viktor Adlerin mukaan on tärkeää pitää suurta yhteiskunnallista tavoitettamme esillä, mutta samaan aikaan käsitellä äärimmäisen kärsivällisesti arjessa esiin nousevia ongelmia. Vallankumouksellinen retoriikka on historiaa jo vuosikymmeniä, mutta rakenteisiin pureutuvaa perusajattelua tarvitaan edelleen. On uskottava evolutiiviseen keskusteluun, arjen ongelmien näkemiseen yhteiskunnallisella tavalla. Revoluutioajattelu on tyypillistä kommunisteille, maolaisille ja muille kumousta
suunnitteleville ryhmille. Kyky yhdistää yksityiskohdat yhteiskunnalliseen kokonaiskuvaan on tärkeää, koska pelkissä yksityiskohdissa pysytteleminen johtaa helposti pelkkään pragmaattiseen toimintaan.
Minun (Schulmeisterin) poliittinen tavoitteeni olisi myös suurten kokonaisuuksien muovaaminen niin, että sosiaalinen käy myös yksityiskohdissa mahdolliseksi. Kysymykseen finassikapitalismista totean, että siinä on kysymys egosentrisestä eikä sosiaalisesta lähestymistavasta. Mitä enemmän minä voitan sitä enemmän kilpailijani häviävät - se on juuri tätä egosentristä, eisosiaalista ajattelutapaa. Pelkistäisin asian niin, että ihminen on jatkuvasti tienhaarassa, valinnan tekemisen egosentrisen ja altruistisen ajattelutavan välillä. Kysymys on rationaliteetin ja emotionaalisen yhdistämisestä yhtenäiseksi teoriaksi.
Uusliberalismi haluaa vaikuttaa rationaaliselta, mutta vähät välittää emotionaalisesta - siitä miltä ihmisestä tuntuu. Ajatus että ihminen on ainoastaan egoisti, ainoastaan rationaalinen ja ainoastaan yksilö - tälle ajattelulle perustuu uusliberalismi. Se että on alistuttava jatkuvasti kilpailulle pyrkii estämään ihmisen emotioiden esilletuloa.
Uusliberalismilla ei ole konkreettista poliittista rakennetta, vaan kehittely tapahtuu erilaisissa
ajatuspajoissa, jopa keskenään ristiriitaisissa. Kannattajakunta on samanlaista; tuntuu ristiriitaiselta että 70% Wienin kunnallisissa asunnoissa asuvista äänesti vaaleissa FPÖ:tä, uusliberaalia, heidän
elämänmuotoaan vastustavaa ja tuhoavaa puoluetta.
Uusliberaalit saavat taloudellista tukea finanssitalouden piirissä olevilta yrityksiltä palkintona kritiikittömästä suhtautumisestaan tähän polariteetteja tuottavaan megakoneeseen - tämä on yksi niistä taistelukentistä, jolla on löydettävä vastauksia. Kun vastustajalla on koko mediakenttä hallussaan, meidän on kehitettävä omia kanavia saadaksemme vakaumuksemme ja ratkaisumallimme kuuluville. Internetissä voidaan muodostaa sosiaalista tietoisuutta edistäviä ja kannustavia ryhmiä.
Max Lercher:
Yhtyy Stephan Schulmeisterin ilmaisuun menossa olevasta sodankäynnistä. Kaikkia sosialidemokratialle luonteenomaisia keinoja on tässä kamppailussa käytettävä hyväksi. Hallituspuolueet näyttävät olevan tiukassa yhteydessä yrityksiin. Hallituspuolueiden toimitsijat ajavat firmojen autoilla, mitä erilaisimpia etuihin ja vuorovaikutukseen liittyviä suhteita toimii kulissien takana. Itsehallinnollisia ja yhteisiä rakenteita köyhdytetään ja korvataan yritysratkaisuilla. Parlamentaarinen keskustelu ei tässä riitä, uusliberaaleja ratkaisumalleja pitää kyseenalaistaa kaikkialla.
Max Lercher kannattaa myös evolutionääristä keskustelua ja etenemistapaa. Keskeistä on se, kuinka onnistumme tuomaan yhteisen hyvinvoinnin kaikkien ulottuville. Vuosikausia on vaadittu myös toimitsijoita "pysymään rauhallisina"; nyt on vuorossa toisenlainen lähestymistapa:"Miten organisoidaan hyvä kampanja?" ÖVP:n puheenjohtaja Sebastian Kurz on ihminen, joka ajaa sosiaalivaltiota raunioiksi uskomattoman kaunein sanakääntein. Hän osaa markkinoida, minä todennäköisesti en - mutta olen ihmisten puolella.
Muutosta ei voida päättää puoluepäivillä, se täytyy tapahtua toimintakulttuurin muutoksena jäsenten keskuudessa. Liike ei ole pelkästään hallintokoneisto, se on perustan luoja kansalaisliikkeelle. Se tarkoittaa verkostoitumista keskenämme eri tasoilla, puolueosastoissa, kunnallisjärjestöissä, piireissä.
Iloitsen tästä keskustelusta - mutta sen täytyy johtaa toimintaan!
Keskustelun lopussa Stephan Schulmeister otti esille suomalaisilta sosialidemokraateilta saamansa "syvällisen" kysymyksen, joka koski erilaista sosiaalista kohtelua ulkomaalaistaustaisten ja kotimaan kansalaisten välillä. - Täällä Suomessa me tiedämme sosialidemokratian vastauksen tähän kysymykseen - yhdenvertaisuudesta ei tingitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti