Seppo Tuovinen:
Velkaantumisessa tehdään jälleen ennätyksiä. Jan Hurrilta tiivistä analyysiä edellisestä kriisistä ja vielä suuremmasta tulevasta:
"Velkaa on eri puolilla taloutta varovaisestikin arvioiden jopa tuplaten sen verran kuin kymmenen vuotta sitten juuri ennen finanssikriisin syttymistä. Mittaustavasta ja mittaajasta riippuen erityyppistä velkaa on nyt ainakin 250 000 tuhatta miljardia dollaria, mutta määrä voi yhtä hyvin olla jopa 350 000 tuhatta miljardia dollaria. Talous ei ole kuitenkaan kasvanut likimainkaan samaa tahtia kuin sen taakkana oleva velkamäärä, joten velkaisuuden suhdeluvut ovat jatkaneet heikkenemistään. Nyt velkaa on jopa yli neljä kertaa vuotuisen kokonaistuotannon arvosta.
Tuskin tarvitsee olla Minskyn veroinen taloustieteilijä oivaltaakseen, että tällaisen velkaantumisen avulla aikaansaatu kasvu ja vakauden tunne kestävät vain aikansa. Ja että sen jälkeen koittaa taas uusi epävakauden jakso.
Ja tuskin tarvitsee olla Sherlock Holmes keksiäkseen yhden johtolangan seuraavan epävakauden sysäykseen: keskuspankkien suuri käänne taloushistorian mittavimmasta rahaelvytyksestä kohti rahahanojen kiristämistä.
Se on jo alkanut"
---
Taloussanomien juttusarja kertoo syksyllä 2008 kärjistyneestä finanssikriisistä ja sen vaikutuksista. Tässä linkki on sarjan ensimmäisen osaan
Finanssihistorian ajanlaskun yksi surkea virstanpylväs tulee vastaan ensi kuun puolivälissä.
Silloin tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta maailman taloushistorian siihen mennessä suurimmasta konkurssista, investointipankki Lehman Brothersin kaatumisesta.
Viime viikolla (viikko 33/2018) tuli kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun meikäläisittäin ennestään suhteellisen vieras käsite ”subprime” nousi talousuutisten aiheeksi meilläkin.
- Kyseiset erikoisrahastot olivat keskittäneet sijoituksiaan Yhdysvaltain asuntorahoituksen niin sanottuihin subprime-velkakirjoihin ja niihin perustuviin osin äärimmäisen monimutkaisiin velkainstrumentteihin. Sen piti olla tuottoisaa ja liki riskitöntä, mutta se olikin kohtalokas vikatikki.
---
Helsingin Sanomat 20.8. 2018 velkaantumisen syistä:
"Kymmenessä vuodessa menoja ovat lisänneet ennen kaikkea valtion omien työntekijöiden eläköityminen sekä valtion kasvava osuus yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeistä (HS. 15.8.).
Lisäksi valtion osuutta paisutti kertaheitolla se, että työnantajien kansaneläkemaksu poistettiin vuonna 2010. Sitä ennen työnantajat osallistuivat pienituloisille maksettavien kansaneläke-etuuksien rahoittamiseen vuosittain yli miljardilla eurolla."
---
Pentti Hämäläinen: Seppo, Kiitos jakamisesta.
On jokseenkin johdonmukaista, että koetunkaltaiset rahanjakamisen seuraukset ovat ennakoidun kaltaisia.
Jokainen pankki, muu luottolaitos, ja meillä ECB erityisesti, ovat luoneet rahaa jatkuvana virtana. Ilman mitään rajoituksia. Kukaan ei kontrolloi sen suhdetta reaalitalouteen, vaikka niin pitäisi. Jossakin vaiheessa kuplan kasvu lakkaa, se puhkeaa.
Siksikin olisi erityisen tarpeellista, että spekulatiiviset finanssitoimet eriytettäisiin normaaleista pankkitoimista, jotta tavalliset pankkien talletus- ja luottoasiakkaat, myös valtiolliset laitokset, säästyisivät niiltä seurauksilta, mikä kuplan puhkeamisesta seuraa. EU:ssa valtioiden konkurssiuhkatkin ovat olleet todellisia.
Erottelun tekoa ehdotti Liikasen komitea toteutettavaksi EU-yhteysissä. Vaan mitään ei ole kuulunut tehtävän ehdotuksen toteuttamiseksi. finanssipelaajien vaikutusvoima on suunnaton. Ja loppupeleissä kansa maksaa.
---
Velkaantumisessa tehdään jälleen ennätyksiä. Jan Hurrilta tiivistä analyysiä edellisestä kriisistä ja vielä suuremmasta tulevasta:
"Velkaa on eri puolilla taloutta varovaisestikin arvioiden jopa tuplaten sen verran kuin kymmenen vuotta sitten juuri ennen finanssikriisin syttymistä. Mittaustavasta ja mittaajasta riippuen erityyppistä velkaa on nyt ainakin 250 000 tuhatta miljardia dollaria, mutta määrä voi yhtä hyvin olla jopa 350 000 tuhatta miljardia dollaria. Talous ei ole kuitenkaan kasvanut likimainkaan samaa tahtia kuin sen taakkana oleva velkamäärä, joten velkaisuuden suhdeluvut ovat jatkaneet heikkenemistään. Nyt velkaa on jopa yli neljä kertaa vuotuisen kokonaistuotannon arvosta.
Tuskin tarvitsee olla Minskyn veroinen taloustieteilijä oivaltaakseen, että tällaisen velkaantumisen avulla aikaansaatu kasvu ja vakauden tunne kestävät vain aikansa. Ja että sen jälkeen koittaa taas uusi epävakauden jakso.
Ja tuskin tarvitsee olla Sherlock Holmes keksiäkseen yhden johtolangan seuraavan epävakauden sysäykseen: keskuspankkien suuri käänne taloushistorian mittavimmasta rahaelvytyksestä kohti rahahanojen kiristämistä.
Se on jo alkanut"
---
Taloussanomien juttusarja kertoo syksyllä 2008 kärjistyneestä finanssikriisistä ja sen vaikutuksista. Tässä linkki on sarjan ensimmäisen osaan
Finanssihistorian ajanlaskun yksi surkea virstanpylväs tulee vastaan ensi kuun puolivälissä.
Silloin tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta maailman taloushistorian siihen mennessä suurimmasta konkurssista, investointipankki Lehman Brothersin kaatumisesta.
Viime viikolla (viikko 33/2018) tuli kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun meikäläisittäin ennestään suhteellisen vieras käsite ”subprime” nousi talousuutisten aiheeksi meilläkin.
- Kyseiset erikoisrahastot olivat keskittäneet sijoituksiaan Yhdysvaltain asuntorahoituksen niin sanottuihin subprime-velkakirjoihin ja niihin perustuviin osin äärimmäisen monimutkaisiin velkainstrumentteihin. Sen piti olla tuottoisaa ja liki riskitöntä, mutta se olikin kohtalokas vikatikki.
---
Helsingin Sanomat 20.8. 2018 velkaantumisen syistä:
"Kymmenessä vuodessa menoja ovat lisänneet ennen kaikkea valtion omien työntekijöiden eläköityminen sekä valtion kasvava osuus yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeistä (HS. 15.8.).
Lisäksi valtion osuutta paisutti kertaheitolla se, että työnantajien kansaneläkemaksu poistettiin vuonna 2010. Sitä ennen työnantajat osallistuivat pienituloisille maksettavien kansaneläke-etuuksien rahoittamiseen vuosittain yli miljardilla eurolla."
---
Pentti Hämäläinen: Seppo, Kiitos jakamisesta.
On jokseenkin johdonmukaista, että koetunkaltaiset rahanjakamisen seuraukset ovat ennakoidun kaltaisia.
Jokainen pankki, muu luottolaitos, ja meillä ECB erityisesti, ovat luoneet rahaa jatkuvana virtana. Ilman mitään rajoituksia. Kukaan ei kontrolloi sen suhdetta reaalitalouteen, vaikka niin pitäisi. Jossakin vaiheessa kuplan kasvu lakkaa, se puhkeaa.
Siksikin olisi erityisen tarpeellista, että spekulatiiviset finanssitoimet eriytettäisiin normaaleista pankkitoimista, jotta tavalliset pankkien talletus- ja luottoasiakkaat, myös valtiolliset laitokset, säästyisivät niiltä seurauksilta, mikä kuplan puhkeamisesta seuraa. EU:ssa valtioiden konkurssiuhkatkin ovat olleet todellisia.
Erottelun tekoa ehdotti Liikasen komitea toteutettavaksi EU-yhteysissä. Vaan mitään ei ole kuulunut tehtävän ehdotuksen toteuttamiseksi. finanssipelaajien vaikutusvoima on suunnaton. Ja loppupeleissä kansa maksaa.
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti