keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Make the globalisation work

 Nobelpalkittu taloustieteilijä Joseph Stieglitzin alustus globalisaation kriisistä ja kourjausmahdollisuuksista esitettiin saksankielisen  3Sat-kanavan Tele-Akatemiassa 24.10. 2021. Alunperin tämä luento on pidetty jo vuonna 2007 Freiburgin yliopistossa. Tämä on kuunteluun perustuva referaatti saksankielisestä tulkkauksesta käännettynä tästä mielenkiintoisesta alustuksesta.

Globalisaatio toiveena ja todellisuutena

Alustukseni on lyhty kuvaus globalisaation puutteista ja virheellisestä suuntautumisesta viimeisten 15-20 vuoden aikana. Alunperin globalisaatioon asetettiin suuria toiveita hyvinvoinnin ja vaurauden tasaisemman jaon mahdollistajana. Ihmiset alkoivat kuitenkin vähitellen aavistaa, että globalisaatio saattaa merkitä hyvien lupausten sijasta myös menetyksiä. Epätasa-arvo, eriarvoisuus on lisääntynyt ja globalisaatio on ollut yksi tätä piirrettä edistänyt tekijä.

Kuitenkin esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa on globalisaatiota hyödynnetty niin, että satoja miljoonia kansalaisia on nostettu ylös köyhyydestä. Kiinassa talous on kasvanut n. 9 %:n vuosivauhtia viimeiset kolmekymmentä vuotta.

Muilla alueilla, esimerkiksi Afrikassa, ensimmäinen. 1990-luvulla käyty “Uruguay-kierros” johti niin huonoihin tuloksiin, että kansalaiset Afrikan maissa köyhtyivät entisestään. Köyhyys on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut.

Afrikka pakotettiin avaamaan oviaan kaupankäynnille ja teolliselle vaihdolle, mutta Eurooppa ja Amerikka käyttivät tätä hyväkseen antamatta juuri mitään hyötyjä Afrikalle.

Vapaakauppasopimukset osana globalisaatiota

Vapaakauppasopimukset seuraavat tätä samaa globalisaation piirrettä, etujen keräämistä rikkaille maille ja köyhien laittamista juristiseen pakkopaitaan. Jos kysymys olisi pelkästään vapaakauppasopimuksista, niiden kooksi riittäisi muutama sivu. Sopimukset ovat monimutkaisia juristisia koostelmia, joiden ensisijainen tehtävä on tarjota ansaintamahdollisuuksia juristeille itselleen. Vaatii aivan erityisiä taitoja ymmärtää, mitä näihin sopimuksiin on kirjoitettu. Lisäksi ne on tarkoitushakuisesti kirjoitettu vaikeasti ymmärrettävään tai jopa käsittämättömään muotoon.

Vapaakauppasopimusten tieteelliset tutkimukset pyrkivät osoittamaan,  että vapaakauppasopimuksista olisi viimeistään pitkällä tähtäimellä hyötyä molemmille osapuolille. Totuus on kuitenkin paljastunut hyvin toisenlaiseksi. 

Vapaakauppasopimusten - esimerkiksi USA:n, Kanadan  ja Meksikon välisen “Nafta”-sopimuksen - tavoitteena oli pakottaa Meksiko myymään tuotteitaan USA:n markkinoille ja pakottaa Meksiko puolestaan ostamaan amerikkalaisia tuotteita. Rikas Amerikka subventoi vahvasti omia maissinviljelijöitään, mihin Meksikolla ei puolestaan ollut varaa. Tämä johti siihen, että amerikkalaiset maissinviljelijät menestyivät jopa keskitasoa paremmin, kun taas Meksikon maissinviljelijät pienillä tiloillaan köyhtyivät entisestään.

Ketkä hyötyvät globalisaatiosta?

Jos vesi virtaisi meristä takaisin vuorille, olisi se  todellinen science-fiction filmin aihe. Taloudessa voidaan nähdä tällainen jokseenkin odottamaton ilmiö.  Vapaakauppasopimusten edellytettiin johtavan globaalien talousvirtojen virtaamiseen myös kehitysmaihin. Todellisuudessa ei tapahtunut näin, vaan talousvirrat alikehittyneistä kehittyneisiin maihin vahvistuivat entisestään. Erityisesti USA hyötyy näistä virroista dollareissa miljardimäärin. Se lainaa päivittäin kolme miljardia dollaria kehitysmaihin ja edellyttää näiden maksavan korkeita korkoja tästä lainanannosta.

Kun raha virtaa kehitysmaista rikkaisiin, kuuluisi hyvin toimivassa taloudessa myös riskien  liikkuvan samaan suuntaan. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kehitysmaiden taloudet ovat alttiita heilahteluille ja kun ne ottavat velkaa vieraassa valuutassa, joutuvat ne säännöllisesti maksuvaikeuksiin korkeiden korkojen johdosta. Tämä on kehitysmaiden yksi suurimmista ongelmista tänä päivänä; niiden kyky suoriutua veloistaan ja niiden koroista on muodostunut suureksi ongelmaksi. Talous- ja sosiaalitieteilijänä ei voi tulla muuhun lopputulokseen kuin siihen, että globalisaation järjestelmässä on pahoja vikoja ja virheitä.

Jos kasvavaan kehitysmaiden velkaongelmaan ei vastata, voidaan ennustaa että tämä ongelma on lähivuosina jatkuvasti edessämme.

Globalisaatio on siis tuonut ongelmia tullessaan, sellaisia jota ei ole osattu odottaa. Haluaisin nyt nostaa esille muutamia tekijöitä, jotka ovat johtaneet siihen että globalisaatio ei ole toiminut niin hyvin kuin mitä siltä on odotettu.

Poliittisen ja taloudellisen globalisaation eritahtisuus

Ensimmäisenä tällaisena seikkana on mainittava, että poliittinen ja taloudellinen globalisaatio eivät ole kulkeneet käsi kädessä eteenpäin.Kehittyvissä talouksissa on pidetty tärkeänä että työvoima voi liikkua vapaasti ja että tämä johtaa taloudellisten erojen tasoittumiseen. Syntyy vuorovaikutussuhde, joka vaatii sekä kansallisia että kansainvälisiä neuvottelusuhteita. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut yhteisten globaaleiden periaatteiden noudattamiseen, vaan yksittäisten maiden omat taloudelliset intressit ovat nousseet neuvotteluiden keskiöön. Kun  toimin USA:n presidentin Clintonin neuvonantajana, keskustelimme ensiksikin paljon siitä, mikä on tehokasta - mutta myös paljon siitä, mikä on reilua. Jokaisen aloitteen tai ohjelman kohdalla keskustelimme näistä tekijöistä. Kun osoittautui että aloite tai ohjelma ei täyttänyt reiluuden ehtoa, oli se olennainen vasta-argumentti sen toimeenpanemiselle. Kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa maamme ei käytä lähtökohtana tällaista lähestymistapaa. Kun lähetämme neuvottelijat maailmalle, sanomme, että tulkaa takaisin sellaisen sopimuksen kanssa, joka antaa parhaan tuloksen Amerikalle ja erityisesti niille yrityksille jotka lahjoittavat kaikkein suurimpia summia vaalikampanjaamme.

Lääkkeet  elämän ja kuoleman kysymyksenä
Ottakaamme esimerkiksi vastakohdista amerikkalaiset lääkekonsernit. USA:ssa terveydenhoito toimii yksityisellä pohjalla ja meillä on miljoonia kansalaisia - yli 50 miljoonaa - jotka eivät ole vakuutettuja sairauksien tai onnettomuuksien varalta ja jotka eivät kykene kustantamaan itselleen kalliita lääkkeitä tai sairaalahoitoa. Tämä tarkoittaa sitä että ihmiset joutuvat kärsimään vaikka lääkkeitä ja hoitoa heidän vaivoihinsa olisi saatavissa.
 
Lääkekonserneilla on monopoliasema ja lääkkeiden hinnat ovat sen mukaisia. Clintonin hallinto yritti painostaa lääkefirmoja laskemaan hintojaan. Tähän asiaan on yritetty puuttua paitsi kotimaassa, myös kansainvälisillä markkinoilla. Asia on mukana myös ns. Urugyay-kierroksella ja siellä sitä käsitellään ns. henkisen omaisuuden lähtökohdista. Henkisellä omaisuudella on myös kansainvälinen organisaatio WIPO. Ilmeistä on että poliittisilla vapaakauppaneuvotelijoilla ei ole henkisestä omaisuudesta niin paljon tietoa kuin WIPO:n asiantuntijoilla jotta he voisivat neuvotella kansalaisten kannalta edullisempia ehtoja esimerkiksi lääkkeiden hinnoille. Itse lääkeaineet eivät välttämättä ole kovinkaan kalliita, mutta niistä kehitellyt tuotteet saattavat nousta suorastaan satumaisiin hintoihin. Kun kauppaketjut (generica) myyvät näityä tuotteita voivat hinnat nousta kehitysmaissa niin korkeiksi että kansalaisen pienet tulot tarkoittavat käytännössä kuolemantuomiota. Solmitut vapaakauppasopimukset osoittautuivat katastrofiksi kehitysmaille juuri henkisen omaisuuden näkökulmasta.

Kapitalismin voittokulku kylmän sodan jälkeen
Kylmän sodan päättymistä voidaan pitää siunauksena maailmalle, mutta sitä seuranneet taloudelliset muutokset aiheuttivat perustavaa laatua olevan murroksen kaupankäynnissä. Kylmän sodan henkeen kuului että meidän tuli voittaa ihmisiä maailmalla puolellemme taistelussa pahana tai huonona pidettyjä poliittisia järjestelmiä vastaan. Oli tärkeää että mm. kehitysmaat asettiovat meidän puolellemme eikä esimerkiksi Neuvostoliiton tai Kiinan tukijoiksi. Tätä tarkoitti kuitenkin myös meidän järjestelmämme  erityispiirteiden hyväksymistä. 

Berliinin muurin kaaduttua vuonna 1989 asetelmat muuttuivat. Jo vuonna 1993 otettiin Uruguay-kierros uudelleen käsiteltäväksi. Se johti vapaakauppasopimuksessa muutoksiin, jotka olennaisesti heikensivät kehitysmaiden asemaa. Globalisaaation katsottiin tuottavan kaikille entistä parempia etuja, mutta ei huomattu että globalisaation mukana saattaa tulla piirteitä jotka merkitsevät tulojen vähenemistä ja toimeentulon heikkenemistä. Solmitut vapaakauppasopimukset aiheuttivatkin huomattavalle väestönosalle selviä heikennyksiä toimeentuloon. Tiedeyhteisökään ei odottanut että kaikki sopimusten myötä  voittaisivat, vaan että yhtäällä koetut menetykset korvautuisivat voitoilla toisaalla ja tasapainottaisivat tilanteen. Näin ei käynyt ja voitot kasaantuivat pääsääntöisesti vahvemmille osapuolille. 

Palkkojen epätasa-arvo ja vapauden epätäydellisyys
Voimme todeta että maailmanmarkkina ei ole niin kehittynyt että se toisi kaikille yhtäläisiä etuja. täydellinen vapaa markkina tarkoittaisi sitä että työstä maksettavat palkat yhtäältä kehityneissä maissa ja toisaalta kehittyvissä maissa olisivat yhtä korkeita.Tieteellinen tutkimus on osoittanut että juuri palkkojen epätasa-arvo merkitsee samalla vapauden epätäydellisyyttä.

Kasvava kilpailu painaa kehittyneissä maissa palkkoja alaspäin ja tämä on tärkeä syy myös kasvavaan epätasa-arvoon teollisuusmaissa. USA:ssa alimpien tuloryhmien palkat eivät ole ainoastaan pysähtyneet vaan heikentyneet vuosi vuodelta. Alimman tason palkat ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana jopa kolmekymmentä prosenttia. Kokonaisen sukupolven palkat ovat taantuneet . Viimeisten viiden-kuuden vuoden aikana on havaittu että myös keskiluokan toimeentulo on kaventunut. Euroopassa sanotaan, että teillä Amerikassa on paljon nopeampaa kasvua kuin Euroopassa. Tosiasia kuitenkin on, että useimmilla amerikkalaisilla menee nykyään huonommin kuin viisi-kuusi vuotta sitten. Tottakai, jotkut harvat ovat kasvattaneet huomattavasti tulojaan, mutta suurella enemmistöllä menee huonommin  kuin muutama vuosi sitten.

Protektionismi - vastasreaktio toimimattomaan globalisaatioon
Globalisaatio on vain yksi niistä tekijöistä jotka luovat painetta palkkojen alentamiseen. Teknologinen kehitys, ammattiyhdistysliikkeen ylläpitämien normien romuttuminen ovat näitä tekijöitä lukuisten muiden joukossa. Globalisaatio on kuitenkin yksi kaikkein tärkeimmistä kehittyneiden teollisuusmaiden toimeentuloa heikentävistä tekijöistä. Työntekijät eivät voi tehdä kovinkaan paljoa teknologisen muutoksen aiheuttamien tekijöiden suhteen, mutta globalisaation suhteen tilanne on toinen. Jotkut sanovat että globalisaatio on kuin katkera lääke joka on vain nieltävä. Tämä ei pidä paikkaansa. On mahdollista että globalisaation kasvavaa vaikutusta kotimaiseen BKT:hen ja kaupankäynnin volyymeihin saattaa seurata vastareaktio. USA:ssa on jo alettu asettaa ylimääräisiä tulleja muualta maailmasta tuleville halpatuotteille. Kaikissa teollisuusmaissa on on alkanut näkyä kasvavaa protektionismia koska halpatuonti on johtanut palkkojen laskemiseen ja toimeentulon heikkenemiseen.

Globalisaatio on johtanut asymmetriseen tilanteeseen mitä tulee pääoman ja työn kansainväliseen liikkuvuuteen. Pääomamarkkinat liberalisoitiin paljon nopeammin kuin työmarkkinat. Tätä tarkoittaa sitä, että jos pääoman etuja ei toteuteta jossakin maassa, vaeltaa leipä muihin maihin. Jos veroja ei tai palkkoja ei lasketa, uhkaa pääoma maastamuutolla. Mutta työvoima ja parempia palkkoja tavoitteleva työvoima ei voi tehdä samaa. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme organisoineet globaalit markkinat tavalla joka johtaa työvoiman epäreiluun kohteluun.

Miten uudistaa ja muokata globalisaatiota?
Miten sitten voisimme uudistaa globaaleja markkinoita niin, että se kohtelisi myös työvoimaa nykyistä paremmin? Globalisaatio ei kosketa ainoastaan finanssimaailma ja taloutta, se on kanssamme yhä läheisemmässä kosketuksessa tavaranvaihdossa, henkisen pääoman liikkuvuudessa, ihmissuhteissamme ja koko kulttuurissamme. Globalisaatio  koskettaa mitä moninaisimpia ulottuvuuksia yhteiskunnissamme ja siksi globalisaation uudistaminen edellyttää muutosta joka ulottuu kaikille näille alueille. 

Uudistaessamme globalismia meidän on ymmärrettävä että valtiolla on keskeinen rooli tässä uudistustyössä. Tähänastinen globalisaatio oli markkinavoimien johtamaa ja juuri  tämä piirre on johtanut globalisaation epätasapainoon, tasapainon horjumiseen.

Henkinen pääoma globalisaatiossa
Haluaisin nyt esittää, mitä askeleita olisi otettava henkisen pääoman aseman parantamiseksi globaaleissa prosesseissa. Olen valinnut tämän teeman siksi, koska henkisellä pääomalla on niin tärkeä rooli tämän ajan maailmassa. 

Miksi henkinen pääoma on osa globalisaatiota? Se on tärkeää siksi, että juuri koko maailman henkinen pääoma pyritään saattamaan esimerkiksi USA:n ja pelkästään sen käyttöpääomaksi. Tämä pyrkimys on täysin sopimaton kaikille muille osapuolille, mutta aivan erityisesti kehitysmaille. Me olemme yrittäneet saada myös muiden maiden henkisen pääoman käyttöömme ja siksi se on osa globalisaatioprosessia. Tiedemiehenä tietenkin ymmärrän, mikä henkisen pääoman merkitys on - se on kaikki se mitä me tuotamme.Mutta tiedemiehenä tiedän myös, että meillä on hyvin kaksijakoinen, ambivalentti suhtautuminen henkiseen pääomaan. Henkinen pääoma eroaa kaikista muista omaisuuden muodoista. Henkisen omaisuuden omistusoikeudelle markkinat antavat suuren arvon, koska se samalla merkitsee tehokkuutta ja etulyöntiasemaa. Mutta henkisen pääoman omistusoikeudet tuottavat myös tehottomuutta, häiriön kansantaloudellisessa järjestelmässä. 

Tieto eroaa ominaisuuksiltaan muista tuotteista. Kun minä istun tuolille, te ette voi sille istua ja kun te istutte, en voi istua samalle tuolille. Kutsumme tätä kilpailuperiaatteeksi, jonka mukaan vain yksi henkilö voi  kuluttaa yhtä tuotetta. Tämä koskee useimpia käyttämiämme tuotteita. Tiedon kohdalla on tilanne kuitenkin toinen. Kun kerron teille mitä tiedän, tiedätte myös saman mitä minä tiedän, ainakin osittain. Minä tiedän vain että olen tietänyt tämän tiedon jo aikaisemmin.Minä en voi käyttää tätä tietoa enää yksinoikeudella, olen menettänyt yksinoikeuden tuohon tietoon.

Tieto kasvattaa tuottavuutta ja sillä on lisäksi muitakin etuja. Jos en jaa tietoani, se ei ole enää kenenkään käytettävissä. Jos ette saa tätä tietoa, se merkitsee tehottomuuta.Amerikan presidentti Thomas Jefferson on verrannut tietoa kynttilään. Jos sytyttää kynttilän toisella kynttilällä, se ei merkitse ensimmäisen kynttilän valovoiman heikkenemistä. Juuri tämä sama ominaisuus on myös henkisellä pääomalla. Sen omistaminen antaa mahdollisuuden henkisen pääoman käyttöön ja kontrollointiin. Se luo monopoliaeman ja monopoli on yksi kaikkein tehottomimmista järjestelmistä ylipäätään.

Tästä herääkin kysymys, miksi tällainen tehottomuus paitsi sallitaan ja sitä myös tietoisesti ylläpidetään? Vastaus on yksinkertainen: haluamme edistää innovaatioita. Lakisääteinen tiedon oikeuksien suojeleminen liittyy juuri  tähän ominaisuuteen. Tämä tarkoittaa suojellun tiedon käyttöoikeutta ilman siihen liittyvää innovaatio-oikeutta. Henkisen omaisuuden suojeluun liittyy monia ominaisuuksia: mitä voidaan patentoida,  kuinka kauan patentit ovat voimassa, mikä niiden kattavuus on - ylipäätään suuri joukko erilaisia määräyksiä tähän henkiseen pääoman liittyvän tiedon suojelemiseksi.

Patenttioikeudet saattavat johtaa hyvin ristiriitaisiin tuloksiin. USA:n viranomaiset antoivat mm. oikeuden tuhansia vuosia viljeltyyn Basmati-riisiin. Riisi ei ole ihmisen innovaatio, mutta sen viljelyä ja käyttöä voitiin täten yksityistää ja rajoittaa patenttiviraston hyväksymän patentin rajoissa. Eli joka kerta kun intialainen kylvää basmati-riisiä täytyy tämän maksaa patentin käytöstä amerikkalaiselle patentinomistajalle,. Muitakin esimerkkejä voidaan esittää. Hollannissa ja Britanniassa annettiin aikoinaan oikeus omistaa maata, koska yksityistä omistusta pidettiin tehokkaampana kuin yleistä käyttöoikeutta.Tämä merkitsi omistajille tulojen kasvua, mutta suuren enemmistön kannalta tämä oli tehotonta.

Vaihtoehtoinen globalisaatio 
Palaan nyt vapaakauppasopimuksiin liittyneiden lääkkeiden hintoihin ja niiden vaikutuksiin. Kysymys ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin elämästä ja kuolemasta. Lääkefitrmat eivät luovu innovaatioistaan, mutta käyttävät kehitysmaissa lääkkeiden sijasta varoja entistä enemmän life-style tuotteiden mainostamiseen. Kaikki elämää pelastavat lääkkeet suunnataan rikkaimpiin maihin.

On kuitenkin vaihtoehtoja. Stieglitz esittelee uuteeen kirjaansa sisältyvän ehdotuksen palkinnosta, jossa suuriin kansansairauksiin lääkkeen kehittävä taho saa suuren palkinnon, aikaisempaan innovaatioon perustuvan uuden lääkkeen kehittäjä pienemmän. Uuden lääkkeen kehittäjä ansaitsee palkinnon. Uusi tieto ansaitsee tulla taloudellisesti palkituksi. Vastakohtainen järjestelmä perustuu monopoliin,  sillä patentteihin ja henkisen tiedon oikeussuojaan perustuva työ toimii eri tavalla. Uusi tieto ansaitsee tulla palkituksi ja päästä mahdollisiman yleiseen käyttöön. Se ei ole yhdistettävissä monopolin tavoitteluun. Palkitsemisen tarkoituksena on mahdollisimman laajan käytön mahdollistaminen ja samalla kehitttäjän taloudellinen palkitseminen. Tavoitteena on mahdollisimman laaja levitys mahdollisimman edullisella hinnalla. Tämä on samalla esimerkki siitä, mitä tarkoitan globalisaation uudella hallinnalla. Se tarkoittaa markkinaoikeuksien ja innovaatioiden näkemistä uudesta kulmasta, tehokkuuden ja globaalin reiluuden nostamista keskeisiksi tekijöiksi.

Toiveeni ja tarkoitukseni on tehdä globalisaatiosta sen demokratisoinnin ja uudistamisen  myötä entistä tehokkaampi menestystarina. Kriitikot ovat kysyneet, onko uudella kirjalla ja sen ehdotuksilla todella merkitystä. He kysyvät, onko globalisaatio nykymuodossaan ylipäätään pysäytettävissä. Mielestäni nämä kriitikot katselevat maailmaa liian pessimistisesti. Demokratia on ollut läpi vuosikymmenten menestynein hallintomuoto valtiollisella tasolla. Uskon että se voi toimia samoin myös kansainvälisellä tasolla. Globalisaatio voi muuttua ja sen on muututtava. Kysymys on vain siitä, muuttuuko globalisaatio kriisien kautta ja puolella sydämellä hoidettuna vai toteutammeko me muutoksen systemaattisesti kansainvälisenä yhteisönä. On monenlaisia suuria kriisejä joita olemme joutuneet ja joudumme työstämään. 

Onnistumiset muissa yhteyksissä osoittavat että on mahdollista onnistua myös globalisaatiokehityksen muuttamisessa. Siihen kannustaa meitä globalisaatioon alun perin asetettu toive suuremmasta hyvinvoinnista ja sen oikeudenmukaisemmasta jakautumisesta maailmassa.
---