Eurooppa ja keynesiläisyys

EUROOPPAA YHDENNETTIIN USKOSSA KEYNESILÄISYYDEN KESTÄVYYTEEN

Maailma, jossa EU:a alettiin luomaan oli taloudeltaan keynesiläinen. Talous oli politiikalle alisteinen vielä 70-luvuvun puoliväliin, jolloin monetarismi, uusliberalismi tai uusklassinen teoria alkoivat vallata alaa. Keynesiläisyys ja hyvinvointivaltio perinteisessä mielessä oli Suomessakin mennyttä 80-luvun puoliväliväliin tultaessa. Euroopan ja Suomenkin sosialidemokraateissa säilyi kuitenkin usko hyvinvointivaltioon ja poliittisen johtamisen edellytyksiin vahvana vaikka aika oli jo kulkenut näiden edellytysten ohi. Uuden Kansainvälisen Talousjärjestyksen (UKTJ) kaatuminen YK:ssa ja Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) sekä Maailmanpankin (WB) roolien muutokset avustajista ”rakennesopeuttajiksi” 80-luvun alussa, ikään kuin merkitsivät sitä, että keynesiläinen talouden sykli on päättynyt, jonka olisi pitänyt herättää poliittinen päätöksentekomme hyvinvoinnin menneestä huumasta.
Suomessa vuonna -94 kansa saatiin uskomaan siihen, mihin olisi voinut uskottavasti uskoa vuonna -74. Meillehän luvattiin päätöksenteossa ”läheisyysperiaatetta”, SOTE-palveluissa puuttumattomuutta, Pohjoismaisen hyvinvoinnin levittämistä Eurooppaan, vapaata kauppaa ja hyvinvoinnin kasvua. Mitä todellisuudessa saimme, ”rakennesopeuttavan”, taloudellista- ja sosiaalista eriarvoisuutta lisäävän, globalisaatioon ja vapaisiin markkinoihin perustuvan sekä uskon inflaatiottomaan talouteen eurooppalaisina ja suomalaisina. Tämän kaiken tuli edistää ”dynaamisuudessaan” taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Ei ole ihme, että EU on suurissa vaikeuksissa ja Euroalue vielä suuremmissa. Ns ”yhdentyvä Eurooppa” on alkanut hajaantua, pontimina kansalliset tyytymättömyydet.
Kapitalismi on taloutta eteenpäin tyrkkäävä järjestelmä, johon voi varauksetta lukea Kiinankin. Markkinaliberalismi, joka pyrkii suitsimaan yhteiskuntien roolia, on sitä vastoin noussut jo 80-luvun puolivälistä esteeksi maailmantalouden kasvulle ja ennen kaikkea hyvinvoinnin jakaantumiselle, joka on se kasvun varsinainen jarru, tarjontatalouden klassinen ongelma. Eurooppaa tämä ”ongelmallinen markkinaliberalismi” on piinannut jo sukupolven ajan kun ”kehityksen” on annettu laahustaa yritysvetoisesti, lisäämällä tarjonnan edellytyksiä poistamalla ”yhteiskunnallista byrokratiaa” ja lisäämällä yksityistä ”byrokratiaa” sen kaikilla osa-alueilla.
Taloushistoriassa markkinaliberalismilla tai klassisella teorialla ei ole maailmantaloudessa empiiristä (kokemusperäistä) näyttöä onnistumisista, sitävastoin keynesiläisellä teorialla on, Toisen Maailmasodan jälkeinen aika 70-luvun puoliväliin. Keynesiläisyyden keskeisin ”kuohitsija” oli epäilemättä Milton Friedman monetarismeineen/uusliberalismeineen, joka loi manifestin niille, jotka tunsivat liikaa veroja maksavansa, tukevansa julkista kulutusta vaikka empiria osoitti selkeästi Keynesin olleen oikeassa, julkista- ja yksityistä kysyntää tarvittiin kasvun moottoreina. Keynesiläinen kapitalismi luotti siis kysynnän voimaan kun taas monetaristinen tai klassinen toria on painottanut tarjontaa, jolta edelleenkin onnistumisen näytöt globaalissa taloudessa puuttuvat.
Jälki- tai uuskeynesiläisistä tutkimuksesta valtaosa painottaa europpalaista eheyttä ja osa näkee kansallisen tason toteuttavan Keynesin alkuperäistä ajattelua parhaiten, siis jonkinlaista protektionismia, että kansakunnat voivat omien tarpeidensa mukaan rakentaa ”tullimuureja”. Näinhän toimivat lukuisat maat USA:sta alkaen. Eurooppalaisista maistakin parhaiten ovat pärjänneet euron ulkopuolella olevat omine raha- ja finanssipolitikkoineen ja maailmalla ne maat, jotka ovat irtautuneet IMF:n ”rakennesopeutuksista”.
Suomen historian jossittelua on kysymys, oliko 1973 Kekkonen vai Tuomioja oikeassa kun EEC päätös tehtiin? Vuonna -94 eivät kuitenkaan oikeassa olleet ne, jotka meidät unioniin veivät, puutteellisin ymmärryksin maailmantaloudessa tapahtuneisiin muutoksiin sitten 70-luvun. Miten tästä eteenpäin, voidaanko virhe (EU ja euro) korjata vai tulisiko päättäjien pyörtää päätöksensä ja palata kansallisen Keynesin linjoille ja hakea vastausta esim. demarien vuoden -52 ohjelmasta, ”itsenäinen kansa yhteistyön maailma”, joka hyllytettiin markkinaliberaaliin, monetaristiseen maailmaan siirryttäessä 80-luvulla.
Hannu Ikonen
Vastavalkea vpj
Sisilia Ispica

1.1. 2018
Pentti Hämäläinen laittoi sähköpostia Tampereelta: 
Olet puolueväestä ehkä parhaiten perillä siitä, mitä mannermaalla, ja erityisesti Saksassa on viriämässä. Se, että oikopäätä ei SPD ole menossa koalitiohallitukseen, vaan asettaa ehtoja 
siten, mitkä voi tunnistaa sosiaalisen pilarin korostamisena, on toivoa herättävää. 

Jos kansallisiin tai vastaaviin peruslinjauksiin halutaan muutoksia, niin silloin on mahdollisuuksia, kun on vakava tilanne ja kriisi tai sen uhkä edessä. Äskettäin koettu pakolaisaalto ja sen 
aiheuttama haajaannus, itäisten uusjäsenten erikoiset linjaukset ja menettelyt, sekä Brexit, ovat kriisiyttäneet EU:n. 

Uusi vaihe on synnytettävä. Sen tekevät joko Merkel ja Macron, tai sitten ne, joille EU ei ole rauhan ja solidaarisuuden "integraatio". En pidä myöskään Junckerin visioiden tarjouksia sellaisina, että niistä syntyisi lisää sellaista koheesiota, että EU merkittävästi vahvistuisi. 

Sosiaalisen pilarin, ja talouden sellaisen uudelleenjärjestämisen vaade, että voidaan myös julkisen vallan taloustoimin tervehdyttä ja vahvistaa taloutta, tulisi olla asialistalla. Maastrichtin 
regulaatioiden uudelleenkirjoitus tai tulkinta. Voiko siten tulkita myö s SPD:n kantaa, mistä olet kertonut?

Voisimmeko, esim. Ajatuspaja Tampereen nimissä kannustaa puoluetovereitamme Saksassa ja pieneltä osaltamme vahvistaa tovereiden uskoa vaihtoehtoisuuteen, lähettämällä Saksaan, 
tuntemaasi osoitteeseen, viestin, missä rohkaisemme heidän kamppailuaan sosiaalisen ja solidaarisen EU:n puolesta. 

Teen tämän ehdotukseni näin vuoden vaihtuessa. Silloinhan on tapana tehdä monenlaisia lupauksia ja toivomuksiakin.

Ja Hymyilevä Apollo on aina yhtä vaikuttava!

Terveisin,
Pentti

Ilpo Rossi vastasi seuraavasti:
Pentti, kiitos vuoden alun postistasi!
Seuraan tosiaan melko tarkasti Saksassa käytävää poliittista keskustelua, vaaleja ja SPD:n sisällä olevia virtauksia. Takana on huono tulos syyskuun 2017 vaaleista, sitä ennen oli 
Nord-Rhein-Westfalenin, Saksan suurimman osavaltion vaaleissa sosialidemokratia kärsinyt kirvelevän tappion. Pääministeri Hannelore Kraft - sosialidemokraattinen osavaltion "äiti" - 
joutui eroamaan ja painautui kokonaan pois aktiivisesta politiikasta. 

Schulz yrittää hävittyjen vaalien jälkeen pysyä edelleen politiikan johdossa SPD:ssä ja hänet valittiinkin puolueen johtoon joulukuun alun 2017 vaaleissa uudelleen. Hän piti voimakkaan palopuheen, jossa hän arvosteli voimakkaasti myös Euroopan Unionin politiikkaa ja vaati paradigmanmuutosta sosialidemokrattien politiikkaan. "Jos lähdemme tukemaan ryötäjäkapitalistien politiikkaa, ne syövät meidät elävältä." 

CDU:n kanssa käytävissä hallitusneuvotteluisa nämä vaatimukset näyttävät nousevan yksittäisinä poliittisina teemoina  neuvottelupöytään. Ilmeisesti Schulzilla ei ole SPD:ssä tukenaan vahvaa Eurooppa-keskustelua eikä senmukaista analyysia Euroopan Unionin kurjasta tilasta. 

Näyttäisi siltä että paradigmanmuutosta ei haluta ainakaan vielä käsitellä EU:n peruskirjojen tasolla - sitä ei vielä ole tehnyt Ranskan presidentti Macronkaan. Oletukseni on, että konsolisoidun perussopimuksen pelkkään markkinaehtoiseen lähestymistapaan joudutaan puuttumaan. 

Saksa vahvoine talouksineen saattaisi selvitä omassa maassaan ilman muutoksia 
EU-tasolla, vaikkakin sen bruttovelka on samaa luokkaa kuin Suomen kansalaista kohden laskettuna. Mutta Ranska on velkainen eikä sillä ole muuta ulospääsytietä kuin "vahvan valtion" periaate. Se ei voi nykyisen rahapolitiikan puitteissa tapahtua yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla ja siksi  perussopimusta pitänee avata. Schulzin vaatimus Federalistisesta Euroopasta liittovaltiona enteilee tätä ja Macronin Eurooppa-visioiden toteuttamiselle tuskin löytyy muuta tietä. 

Euroopan yhteinen puolustusjärjestelmä tulee jatkossa ilmeisesti yhä ajankohtaisempaan ja konkreettisempaan keskusteluun. Tämä onkin ainoa alue, jolla myös konservatiivit ovat 
hyväksyneet "valtion rahoituksen"; tämä voisi olla se vipuvarsi joka pakottaa avaamaan Unionin peruskirjoja. Keynesiläisen rahapolitiikan toteuttaminen Eurooppatasolla herättää konservatiivien joukossa kiivasta vastustusta; tämän mahdollisuuden poissulkeminen liittyy Berliinin muurin murtumiseen ja sen varmistamiseen ettei sosialistinen valtio missään olosuhteissa voisi nousta Euroopassa merkittäväksi. 

Saksalaisille vahva valtio ei tarkoita samaa kuin hyvinvointivaltio Pohjolan sosialidemokraateille.
Saksalaisia sosialidemokraatteja voidaan toki rohkaista ja viestit puoluetovereilta EU:n jäsenvaltioista olisivat mitä tervetulleimpia. Onko saksalainen sosialidemokratia siinä tilassa että se kykenee tästä keskustelemaan - se on avoin kysymys. Kun DDR:n perintöä edustava Linke  ei kelpaa koko Saksan alueella hallituskumppaniksi, voisi olettaa että haavat ovat edelleen avoimia suhteessa autoritaariseen, Neuvostoliiton mallia myötäilleeseen DDR-politiikkaan. 

Suomessa voisimme ehkä ehdottaa sosialidemokraattista eurooppalaista konferenssia Euroopan 
Unionin uudistamiseksi. Mutta täälläkin törmäämme haluttomuuteen keskustella Euroopan kurjasta tilanteesta, vaikka ideologista tarvetta siihen on mitä ilmeisimmin olemassa.

Jos mitään ei tapahtu, koko Euroopan Unioni saattaa ajautua yhä syvenevään   kriisiin ja kaoottiseen tilanteeseen. Toisesta maailmansodasta ja sen seurauksista tiedämme, että Saksassa otetaan   lusikka kauniiseen käteen vasta täydellisen romahduksen hetkellä. Tosin Angela Merkel on näyttänyt vihreää valoa Macronin suuntaan - mutta poliittinen koetus tässä suhteessa on vielä edessäpäin.

Me tarvitsemme Eurooppaa ja globaaleja ratkaisuja; Unionion ohella tärkeä kumppani olisivat Yhdistyneet kansakunnat, jota olisi tuettava ja vahvistettava. Kun USA vetäytyy globaalista 
vastuusta "Amerikka ensin" politiikan merkeissä, saattaa käydä niin että esimerkiksi Kiina alkaa voimistaa vaikutustaan resurssiensa avulla myös YK:ssa. Jos näin käy, konservatiivinen, 
yksiulotteiseen markkinanäkökulmaan jumiutunut Eurooppa putoaa nopeasti johtavien globaalien voimien joukosta.
Lopuksi kysyn: kun tuli kirjoitettua näin pitkä vastaus analyyttiseen kysymykseesi, pyydän saada julkaista sen ja tämän vastaukseni blogissani?
Kysyy Ilpo

2.1. 2018
Ilpo,
Kiitos todella hyvin jäsennetystä vastauskommentaaristasi. Vahvistuu edelleen käsitys, että olet puolueväen piirissä paras tulkitsemaan erityisesti Saksa-kiinnitteisiä kehityskulkuja.
Esitit kiinnostavan ehdotuksen: eurooppalaisten sos.dem.puolueiden idoelogiafoorumin aikaansaaminen. Selkeiden, hyvää sosialidemokraattista yhteiskuntapolitiikkaa linjaavien 
näkemysten puutteessa, uusliberalismin hegemonisessa puristuksessa ja samalla EU:n perussopimusten pakkopaidassa toiminta on vaikeaa. Poliittinen toiminta on jatkuvia 
periksiantamisia ja pettymyksiä tuottavaa peruskannattajien horisontista. 

Taloudellista menestystä tuottavan ja oikeudenmukaisesti tulosta jakavan, sivistys- ja oikeusperiaatteita kannattavan unionin rakentamisen vaikeus on ilmeinen. Yhdyn arvioosi: unionin koheesiota heikentävät tendenssit näyttäytyvät senkaltaisina, että hajoaminen on mahdollista. Todellisesta solidaarisuudesta ei juurikaan havaintoja. Jokainen jäsenmaa alkaa kohta vahtia rajojaan entistä ankarammin ja julistaa periaatetta: jokainen huolehtikoon itsestään. 

Näin myös Suomen nykyhallitus. Kiirettä pitää, jos halutaan säilyttää EU vielä suuremmalta avuttomuudelta. Tilannetta vain hankaloittaa onnettomuudeksi kääntynyt €uro-alueen perustaminen ja sen piirissä olevien maiden ongelmat, Suomi hyvänä esimerkkinä. 

Hyvän, analyyttisen, mutta myös kontributiivisen kirjan on julkaissut viime vuoden lopulla Stiglitz: The Euro and Its Threat to the Future of Europe. Sen toivoisi kulkeutuvan johtavien poliitikkojen pöydille kaikissa EU maissa, sillä tavalla ankaraa on kritiikki, ja samalla pelastusehdotuksia sisältävä, jotta pelkää kielteistä arvostelua ei kirja sisällä.

Jos sos.dem. puolueiden ideologiafoorumin aikaansaaminern olisi mahdollista, sillä voisi olla vaikutusta yhteistä aateperustaa kantaville puolueille ja niiden joukoille. Sitähän kaivataan tässä neuvottomuuden tilassa. Eikä SI:stäkään ole tässä apua. Jonkun tulisi olla aloitteellinen, ja jos rahkeissa olisi varaa, niin tarjoutua tekemään samaa, mitä Suomi on tarjonnut diplomatian alueella. Olisiko puolueella ja Sorsa-säätiöllä, joidenkin puoluetta lähellä olevien tahojen avustuksella olla edellytyksiä aloitteen tekemiseen? Kuinka pj.  mahtaisi asiaan suhtautua?
Tämänkaltaista nousee mieleen tällä hetkellä.

Puolestani näitä keskusteluja voit julkaista, jos katsot sen palvelevan yhteistä asiaamme.

Terveisin, 

Pentti

Keskusteluja sosialidemokratiasta

26.10.2017

Kirje Seppo Tuoviselle ja "Tampereryhmälle" Antti Rinteen 20.10. 2017 strategiaseminaarissa pitämän puheen johdosta:

Uusia, mielestäni myönteisiä ja toivoa herättäviä ääniä on tullut Antin kelloon - tällainen tunne jää päällimmäiseksi tästä Sepon lähettämästä ja Antin ilmeisesti pitämästä puheen luonnoksesta. Kriittinen uusliberalismia koskeva analyysi on yhtenevää eri yhteyksissä, erityisesti blogikirjoituksissani tekemän analyysin kanssa. Tilastolliset taustatiedot ovat vakuuttavia ja osoittavat, että eurooppalainen sosialidemokratia on ollut liian sinisilmäinen ja positivistinen  - se on vähän eri asia kuin positiivinen - suhteessa mm. Euroopan Unioniin markkinayhteisönä. Lissabonin sopimuksella oli tässä suhteessa merkitystä sikäli, että vielä silloin uskottiin Unionin todella kykenevän hyppäämään kehityksessä globaalin kilpajuoksun kärkisijoille - muistelen tässä mm. komissaari Liikasen kokouksessa pitämää esitystä kärkipaikan ottamisesta digitaalisessa kehityksessä. Toisin on käynyt, Lissabonin sopimustakin tärkeämmäksi ovat nousseet Euroopan Unionin ja Euroopan Keskuspankin perusrakenteisiin kuuluvat kirjaukset, jotka yksiselitteisesti ja kategorisesti kieltävät - ja tekevät rangaistaviksi - demokraattisten rakenteiden - siis valtion ja julkisen sektorin - varaan rakentuvat ja keskuspankin toteuttamat "valtionpankille" luonnollisina kuuluvat ja sille ominaiset toimet infrastruktuurin ja sosiaalisten rakenteiden uudistamiseksi, "uuden Euroopan" luomiseksi. Rahapoliittisen elvytyksen myötä tällaista rahapoliittista tukea on kuitenkin suunnattu yritysmaailmalle sitten 2015  alun noin 4,7 biljoonaa euroa, osin valtioiden budjettien läpi virtauttamalla, osin suoraan yksityistä yritys- ja finanssimaailmaa rahoittamalla. Toteuttamatta ovat jääneet "sosialistiset", sosialidemokratialle ja hyvinvointivaltiolle tyypilliset  jälkikeynesiläisiksi luonnehdittavat suuret uudistushankkeet. Viittaus devalvaatiomahdollisuuteen on yksi niistä, paljon tärkeämpää on kuiten suurten infra- ja sosiaalisten hankkeiden monetaristinen rahoittaminen. Inflaation pelko on 550:n miljoonan kansalaisen Euroopassa mielestäni tekosyy olla toteuttamatta sosiaalista ja tasa-arvoistavaa politiikkaa. 
Vastausta vaille Antti Rinteen puheessa jää edelleen se, miten hegemoninen, Euroopan Unionin rakenteisiin sementoitu uusliberalismi ja sen eriarvoisuutta, polarisoitumista ja yhteiskunnallisia ongelmia aiheuttava linja saadaan Euroopassa muutettua. Yhteistä sosialidemokraattista tietoisuutta ei ole ainakaan toistaiseksi Euroopan tasolla nähtävissä - ja sillä tasolla ratkaisuja olisi löydyttävä, jos emme halua vajota takaisin pelkkiin kansallisiin ratkaisuihin. Eroaminen Euroopan Unionista, vaihtoehtoisen talousalueratkaisun löytämien Pohjolan ja mahdollisesti Baltian  alueelle, rinnakkaisvaluutat - tällaisistahan keskustellaan koko ajan. Tosiasiaksi jää, että Euroopan Unioniin liittyessämme emme osanneet arvata, millaiseksi tämä "läntinen arvoyhteisö" on  muotoutumassa. Uskoimme vahvan hyvinvointiperinteemme elävän ja kehittyvän myös Euroopan Unionin oloissa. Toisin on käynyt. Vahva hyvinvointivaltiomme - meidän sukupolvemme saavutus - on näihin saakka onnistunut puskuroimaan markkina-alisteisen lähestymistavan lamoja ja taantumia, mutta nyt taitaa olla pää tulossa vetävän käteen.Onko suomalainen sosialidemokratia nostanut näitä asioita keskusteluun eurooppalaisessa yhteistyössä? Minä en ole huomannut sellaista tapahtuneen, kokouksissa on käyty, teattereissa ja oopperoissa on istuttu, kulinarismista on nautittu - mutta itse sanoma ja huoli ei ole jäsentynyt tavoitteelliseksi strategiaksi. Se sosialidemokratian ainakin pitäisi saada sanottua, että liittovaltiokehitys ilman Unionin siipirikon rakenteen korjaamista yhteisöllisempään, demokraattisempaan ja sosiaalisempaan suuntaan ei voi tulla kysymykseen. Kansalaisten oman pään on päästävä ohjaamaan pääomaa.

2.1. 2017

Perti Paasio läheti seuraavan kirjoituksensa tämän päivän sosialidemokratian tilaan liittyen: "Olemmeko olemassa?"

OLEMMEKO ME OLEMASSA?

Ilpo Rossi oli poiminut mielenkiintoisia ajankuvia eurooppalaisesta tapahtumisesta. Olisi hyvä jos esimerkiksi Suomen sosialidemokratta löytäisi itselleen pohjaa ja perinnettä osallistua eurooppalaiseen vuoropuheluun. Pulmaksi nousee ensinnäkin aika, pikemminkin ajan puute. Ajan kiivas riento makuloi parhaatkin pohdinnot tehokkaasti..

Muutama haja kuitenkin!

Meidän vinkkelistämme on välttämätöntä, että sosialidemokraattiset puolueet  Euroopassa saavat toimintakykynsä ja  arvostuksensa takaisin.

1. Maailmanhistoriallisen mitan mullistusten kuten Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen seuraukset arvioitiin lian optimistisesti, samoin tietyssä määrin niiden lähtökohta-asetelmat. Niin sanottuja läntisiä arvoja korostettiin kandidaattimaissa enemmän EY:n jäsenyyshakemusten menestykseksi kuin aatteellisista syistä. Näitä pyrkimyksiä edistivät omien valtapyrkimystensä vuoksi eräät merkittävät lännen johtajat yli kandidaattimaiden todellisten edellytysten.
2. Saksojen yhdistymiseen asiallisesti ja ajallisesti liittyi Die Linke – puolueen syntyminen SPD:n ja DDR- pohjaisen vasemmiston yhteistyön katkettua. Voidaan spekuloida, olisiko tällainen yhteistyö ollut tuloksellista tai edes mahdollista. Tällainen ratkaisu kuitenkin torjuttiin. Pohtia tällaisen vaihtoehdon eri puolia toki voidaan jälkikäteenkin. Se saattaisi olla hyödyllistä mm. Eurooppa-politiikan kannalta. Saksojen jako ei kuitenkaan tunnu olevan täydellisesti ohi.
3. Oikeistoradikaalien pikkupuolueiden hyvä menestys Euroopan maiden parlamenttivaaleissa heijastaa merkittävää historiallista käännekohtaa. Kun uutta Eurooppaa rakennettiin maailmansodan ja holokaustin jälkeisessä maailmassa, oli selvää, ettei natsien aatteellisella perinnöllä voinut olla sijaa eikä osaa tässä työssä. Niin monet miljoonat olivat nuo ajat konkreettisesti kokeneet. Aika on kuitenkin tapansa mukaan venyttänyt perspektiivejä ja muuttanut näköaloja . Kauhukertomukset näyttäytyvät sankaritarinoina. Demokratiaa hyödynnetään välineenä pyrittäessä epädemokraattisin tavoitteisiin. Kommunismin diktatuurista siirrytään äärioikeiston diktatuuriin kansanvaltaisessa tuulensuojassa. Maailmanpoliittiset mannerlaatat liikkuvat kaiken taustalla.
4. Euroopan unioni voisi ainakin jossain määrin toimia vakauttavana aallonmurtajana tavoitteidensa mukaisesti. Jatkuvat kriisit unionin eri toiminnoissa ja jäsenmaissa ovat vakavana esteenä EU:n t oimimisellle varsinaisten tehtäviensä mukaisesti. Kriisit on jollakin tavoin yritettävä ratkaista, eikä valmista kaavaa ole. Unkarin, Puolan ym. aiheuttamat ihmisoikeus- ja valtiosääntöongelmat ovat ilman muuta sellaisia, joihin EU:n tulee puuttua. ten prosessi käynnistetään, tulee olemaan sekä pulmallista että kiusallista, ovathan kyseessä EU:n täysivaltaiset jäsenmaat. Jäsenmaita kummallakin puolella pöytää, syytettyinä ja tuomareina. Varsinkaan EU:n puolueilla ei ole paljonkaan joustovaraa. Punnittavina ovat EU: n keskeiset arvot kuten oikeusvaltio, rasismi yms.
5. Unionin uskottavuutta kalvaa merkittävästi eri puolilla EU:ta nouseva halu erota, joko unionista tai emämaasta: Katalonia, Lombardia, Flanderi, Skotlanti tuovat jännitystä kansainväliseen uutismediaan, mutta eivät kelpaa entisessä määri eurooppalaisten turvallisuustarpeen tyydyttäjiksi
6. Merkille pantavaa on, etteivät eurooppalaiset johtohahmot visioidessaan juurikaan puhu noista EU:n suurista ongelmista. Heidän unoninsa vaatii vain määräikaishuoltoa, jonka esteenä on vain erimielisten rannaton typeryys. Suomen kannalta hyvästä esimerkistä käy iskusana liittovaltio. Sillä vooidaan laajasti kinata, merkitseekö federalismi samaa kuin liittovaltio ja jos merkitsee, mitä se merkitsee, hajautusta vai tiivistämistä. Sillä samalla sanalla voidaan syyttää ja sillä voidaan kiertää. Toteuttaminen on sitten jo toinen juttu. On johdonmukaista kuitenkin olettaa, että EU:n muuttaminen liittovaltjoksi edellyttäisi valtiosääntömuutosta EU:n jäsenmaissa. Nykyisten jäsenmaiden perustuslakia tai -lakeja olisi muutettava parlamentin määräenemmistöillä, Monissa maissa, ehkä kaikissakin olisi pidettävä kansanäänestys. Todennäköisesti ne maat, joissa kansanäänestys hylkäisi liittovaltioon liittymisen, joutusuivat eroamaan. Miten vaaleissa valittu palamentti ensi töikseen äänestäisi oman maansa lopettamisesta? Miten unioni, joka päättää hajota, olisi vahva turva. Listaa voisi jatkaa pitkään. Miten solidi EU olisi jatkossa?
7. Olisi oivallettava, ettei EU ole poliittinen puolue, jota vaaleissa kannatetaan ja vastustetaan, vaan foorumi, plattformi, jonka hegemosiasta aatteet kilpailevat. Olennaisen tärkeää on hegemoia, joka nyt on vahvasti porvareilla. Onko sosialidemokratialla rooli tulevassa Euroopassa. Miten sosialidemokratia esittäytyisi poliittiselle Euroopalle?
8. Kun vastustaja ovat (kiihko-kansallisia, meidän peristeemme on kansainvälisyys. Kansainvälisyyspolitiikan foormunit ovat hyvin erilaisia kuin 60- luvulla, jolloin puhuttiin vaikkapa apaertheidista, Vietnamin sodasta, Chilestä. Nyt typöydälle tulee terrorismia, kehitysyhteistyön aatteelllinen ja käytännöllinen järjesttys. Millaista suuurvaltapolitiikkaa?’
9. Mikä ja missä on sosialidemokratia?

1.1.2018

Pertti Paasio

 

Avoin kirje nuorilta luonnonystäviltä

Kansainvälisten Nuorten Luonnonystävien internationaalin presidentti Thomas Gits on lähettänyt avoimen kirjeen, jossa hän kertoo niistä ogelmista, joiuta tämä nuoria suoraan aktivoiva  nuorisointernationali on kohdannut rahoituslähteiden ehtyessä. Yksi suuri syy siihen on se, että Euroopan Unioni, joka on jossakin määrin tukenut ympäristöinternationaaleja ja näiden nuorisojärjestöjä, on muuttanut painotustaan kansalaisjärjestöistä yrityksiin. Osallistavaa kansalaistoimintaa ei tälläkään alueella uusliberaalissa maaimassa tueta - mikä paradoksi ajatellen liberaalia elämänasennetta ja maailmankatsomusta ylipäätään! Kirje on englanninkielinen, mutta sinänsä helposti luettavissa.
Mikä neuvoksi? Takavuosina turvauduimme voimakkaasti työväenliikkeen omiin joukkojärjestöihin ja niiden osallistavaan aktiivisuuteen ja ympäristötietoisuuteen. Nyt on aika uudistaa tämä yhteys ja vahvistaa omaehtoista toimintaa. Yksi luonnollinen ja toimiva tie on nuorten luonnonystävien toiminnan käynnistäminen.

Dear Naturefriends,

With this letter, we would like to react on the current developments that are happening all over in the Naturefriends movement. We’re seeing a lot of struggles in various national organizations. Due to a broad scope of circumstances, many Naturefriends organizations are restructuring and are choosing a strategy that focuses on the core elements and activities of their national organization.

As we all know, this has a severe impact on the overall movement. With a European political context that is less supportive of our ideology, national governments that are cutting grants due to federal savings, the NFI office that needed to restructure and the fact that the Naturefriends movement is a greying organization, it brings us, Naturefriends, in a vulnerable position in current times. Of course, the situation does affect the International Young Naturefriends (IYNF) and we would like to use this letter to formulate our standpoint on the approaching changes in the arrangement of the network.

Some years ago, an old Naturefriend from the Netherlands told me: “Grants are addictive, the more you gain, the more you’ll need.” Thanks to the years of support by NFI, we have been able to be less depended on European grants. I wouldn’t call it a comfortable position, but it enabled us to provide international youth work to be proud of. With an office of 3 full-time employees and a community of passionate volunteers, we created projects and activities that contributed to spread the Naturefriends goals, aims and ideology in various European countries.

With the current plan to slender the overall NFI budget resulting also into decreasing the youth contribution from 30.000 to 10.000€, it makes the near future of IYNF very uncertain. In order to manage our office on a daily basis with 3 full time employees, we need the full Youth Budget. A large part of our funding is based on different grant schemes of Council of Europe (European Youth Foundation) and European Commission (Erasmus+ and EACEA). So far, our work has been greatly appreciated by both institutions, resulting in grant applications that received very good scores. However, we would like to stress out the fact that those grants are not a source of income that we can entirely rely on and we can´t take for granted that we will keep being awarded them for the upcoming years. If IYNF would experience a year without these contributions, it would mean severe consequences for its very elementary functioning and even survival! The impact would be most visible in very likely having to decrease the amount of people in the office and subsequently the decrease in our yearly activities leading to overall decrease in new members approaching the NF movement as such. In case of more severe drop-out on the grants, it is even possible that IYNF wouldn´t be able to meet the commitments that are specified by its very Statutes, such as arranging statutory meetings, Council and General Assembly as well as bear the financial expenses of its presence in NFI structures.   

When an organization faces aging, the only way to combat this is by recruiting new members into the movement. As the young international branch of the movement, we’re trying very hard to recruit new Naturefriends with all the means we have. A part of our strategy to ensure this is by organizing activities and trainings to teach newcomers how to organize projects, but we also believe that by creating connections between young Naturefriends from different European countries, we build new possibilities and opportunities within the network, resulting in a stronger network for both the young Naturefriends and the adults. For many young Naturefriends, IYNF has played an important role for their involvement on a national level and in some countries IYNF has helped the national youth branch to grow and recruit new members.

Attached to this letter you’ll find all our recent financial documents, a report of all of our activities in 2016 and our internal audit report for 2016. You’ll see that in 2016 IYNF has made a profit of 24.378€. We would like to highlight that this ‘profit’ is in fact only virtual. The reason why you can see it in our balance sheet is because the Youth Budget was officially acknowledged as being received in 2016 for the purpose of book-keeping without the real transfer of the money actually having taken place. If we wouldn’t have included the Youth Budget on the side of 2016 revenues, our financial books would have been closed with a real loss of -4.433€. We would like to stress that this situation has stemmed out of the responsive attitude of IYNF towards the NFI financial challenges during that time in order to help NFI avoid the liquidity problems. The so-called profit doesn´t prove that IYNF did not and does not need the NFI youth contribution, it only proves the cautious and foresighted management of the organization avoiding to spend the money that was not in fact at our disposal.  IYNF also managed to close 2016 with this ‘profit’ thanks to having received all the grants applied for in 2016 and having postponed possible investments and reduced meetings and activities. This combination of factors was unique for 2016 and can´t be expected to recur as a rule in the future. You can have a look into the documents attached to this letter, if you want to have a more detailed understanding of the matter.

It is very important for IYNF to let the movement understand that by decreasing our Youth Budget, the quality of our projects and the number of youngsters we want to reach will decrease as well. It will not only affect IYNF, but the whole movement. We are aware of the causes leading to the decision on diminishing the overall NFI budget and therefore also the youth share as a consequence and are willing to discuss this openly and seek for mutually acceptable solutions, but if the planned decrease of the youth share will take place, the consequences for the whole movement will be severe.  

One of the core values of being a Naturefriend is about showing solidarity and we are willing to show solidarity towards the overall Naturefriends movement, but we want to emphasise the extent of consequences the youth budget following the decrease of the overall NFI budget would bring, that are very difficult to accept for IYNF. We call on each of the organizations of the Naturefriends network to help us to find new resources. We want you to invest in youth work, to invest in your own future! We are very much willing to help national organizations recruiting new members, but we are not able to complete this task alone.

Until now we have been articulating our stand-points, but we know it´s also important to come with a constructive solution of the situation. IYNF will prepare an initiative motion elaborating further on a suggestion of solution we would like to propose to the Naturefriends movement in order to be able to combine the respected need of decreasing NFI budget with being able to keep the youth contribution on a level that will not threaten the functioning and subsequently maybe even very existence of IYNF. We hope we will be able to deliver a win - win solution and will be happy to share our ideas with you already on Friday before the congress.

With an office of 3 full-time employees and a core group of 15 volunteers we are able to show the world that being a Naturefriend matters. We are active in the European Youth Forum, to advocate for sustainability. A part of our volunteers represented the movement as a delegate in the COP21, 22 and we’re planning to be inside the COP23 as well. We’re making strategic moves to influence the UNFCCC even more by becoming an observer organization and advocate for more climate action. We’ve had opportunities within the European Parliament to advocate for more resources for the Sustainable Development Goals. All of this has been possible partly due to the support of the Youth Budget. Decreasing this budget means decreasing the opportunities for the whole movement. We hope this letter clarifies our standpoint and the importance of it.

We Are The Future! Support Us!

Berg Frei!

Written by Thomas Gits, President of the International Young Naturefriends.

Signed by the current Presidium (2016-2018), Vanessa Rötzel (Former IYNF President 2012 - 2016) and Lars Meulenbergs (Former Vice-President 2014-2016 and current IYNF Representative in the NFI board).

-- 

Thomas Gits - President

IYNF - International Young Naturefriends

Follow us on Facebook Twitter Youtube 

Or check out our Website 

IYNF Secretariat

Senovazne nam. 24

11000 Praha 1

Czech Republic

+420 234 621 573