Rakennetaanko siltoja vai kaivetaanko ojia?

Christian Krell on kirjoittanut torstaiesseen 27.9. 2018 Social Europe -verkkolehteen yhdessä Sönke Hollenbergin kanssa.  Molemmat ovat Friedrich Ebert -säätiön palveluksessa, Krell säätiön pohjoismaisen toimiston johtaja Tukholmassa ja Hollenberg tieteellinen neuvonantaja säätiön Forum-Berlin -keskuksessa.  Mainittakoon, että Christian Krell - joka alustaa 6.10. 2018 Kalevi Sorsa -säätiön murrosseminaarissa Helsingissä, uskoo tien tulevaisuuteen, yhteiseen solidaarisuuteen olevan löydettävissä. 

Krell näkee sosialidemokraattisen liikkeen - ja myös saksalaisen die Linken - olevan jakautumassa "kommunitaareihin" ja "kosmopoliitteiihin". Kommunitaarit lähtevät liikkeelle oman paikkakunnan, kotiseudun ja asumisyhtyeisön tarpeista, sen yhteisöllisyydestä ja siihen mm. maahanmuuton aiheuttamista hajautumisvaaroista. Kosmopoliitit katselevat ja analysoivat eurooppalaisia ja globaaleja ilmiöitä, etsivät vastauksia suuriin edessäoleviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten pakolaisvirtoihin, ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, globaaliin polarisoitumiseen ja niskalenkin saamiseen jo muutamia vuosikymmeniä kuristusotetta kehittäneestä uusliberalismista.

Asennoitumiserojen takana on nähtävissä myös koulutus- ja tuloeroja. Uhka jakautumisesta on suuri - oikeistovoimat ja erityisesti äärioikeistolaiset käyttävät kotiseututunnetta vahvana aseena kiilan lyömisessä vanhan työväenliikkeen ja sen luokkavastakohtia korostavan joukkoliikkeen sisälle.

Onko ratkaisua näiden kahden suuntauksen välille löydettävissä? Krell toteaa, että vasemmistopuolueiden on vain löydettävä solidaarisuuden tunteen rinnalle aitoja, konkreettisia ratkaisumalleja globaalien markkinoiden suitsimiseksi. Uusliberalismin hegemonian alle ei pidä jäädä.

"Solidarity is a value that still has strong backing in society, despite three decades of neoliberalism. Further, left parties must regain the capacity to act against the alleged constraints of international markets and to offer genuine alternatives for how future societies could be structured, instead of remaining under neoliberal hegemony."

Työelämän demokratisointi

TYÖELÄMÄN DEMOKRATISOINTI 

Alpo Jokinen 27.8.2018

Julkisuudessa ylläpidetään myyttiä, että työntekijät vastustaisivat kaikkia muutoksia. Samalla leimataan ay-liikettä ei-liikkeeksi, jolle työelämän muutokset eivät kävisi. Syytökset ovat yksipuolisia ja muutosvaatimuksissa korostetaan yleensä työntekijöihin kohdistuvia "joustoja" ja "jäykkyyksien poistamista". Niillä tarkoitetaan työntekijöiden työehtojen heikennyksiä ja palkkojen alennuksia. Työväenliike on kuitenkin muutosliike, joka nimenomaan haluaa muutoksia, mutta työntekijöiden kannalta parempaan suuntaan. Kysymys on siis muutoksen suunnasta, ei muutoksen vastustamisesta. Nyt on aika aloittaa työelämän demokratisointi.



Elinkeinoelämä ja oikeisto vyöryttävät koko ajan työelämään työehtojen heikennyksiä, työajan lisäyksiä ja palkanalennuksia. Viimeisimpänä porvarihallituksen ehdotuksena on irtisanomissuojan heikentäminen alle 20 työntekijän työpaikoilla. Sdp:n ja ay-liikkeen pitää lähteä vastahyökkäykseen ja nostaa yhteiskunnallisen keskustelun agendalle työelämän demokratisointi.



Porvarihallitus ja elinkeinoelämä vyöryttävät jatkuvasti julkisuuteen työntekijöiden työehtojen heikennyksiä: työajan lisäämistä, palkkojen alentamista, irtisanomisten helpottamista, joustoja työnantajien hyväksi → työntekijöiden muuttamista työvoimatavaraksi.

Hyvinvointivaltiota rakennettiin Pohjoismaissa pikkuhiljaa, askel askeleelta, kunnes mallia alettiin pitää valmiina. Sitten kehitys pysähtyi. Hyvinvointivaltiota alettiin korvata uusliberaaleilla ideoilla ja korvata osaksi markkinamallilla.

Hyvinvointivaltion puolustajien on nyt astuttava esiin
tarvitaan työelämän demokratisointi
tarvitaan talouden demokratisointi, jotka tukevat toisiaan

Oikeiston ja elinkeinoelämän hyökkäyksiin on vastattava näillä uusilla avauksilla

Yhteiskunnan valtavirta vaatii rakenteellisia muutoksia mm. työelämään. Muutokset ovatkin tarpeen, mutta näkemykset muutoksen suunnasta eroavat. Työväenliike vaati 70-luvulla työpaikkademokratiaa ja silloin saatiinkin säädetyksi Yhteistoimintalait (yt), joiden piti olla lähtölaukaus yritysdemokratian etenemiselle. Toisin on käynyt. On muodostunut epäterveitä käytäntöjä, jotka ovat siirtyneet yrityksiltä toisille ilman, että niitä olisi voimakkaasti haastettu. Yt-laista on tullut käytännössä lähinnä irtisanomislaki. Lain edellyttämien yt-neuvottelujen tuloksena työnantajien ilmoittamia irtisanomisia ei voi parhaallakaan tahdolla nimittää yhteistoiminnaksi.

Noam Chomsky mainitsee, että työpaikkademokratia oli yleinen tavoite vielä 1800-luvulla.

Presidentti Mauno Koivisto puolusti 1950-luvulla kirjoituksissaan työpaikkojen demokratiaa. Käytännössä demokratiaa ei ole kuitenkaan saatu työpaikoille vieläkään.

Ruotsissa sosialidemokraateilla oli kunnianhimoisia uudistushankkeita 1970-luvun alussa. Vuonna 1976 Ruotsin LO hyväksyi ruotsalaisten taloustieteilijöiden Gösta Rehnin ja Rudolf Meidnerin suunnitelman työntekijöiden vaikutusvallan ja vastuun laajentamisesta työelämässä. Samanlaista ideaa oli hahmoteltu jo toisen maailmansodan jälkeen Saksassa ja Tanskassa. Avainasemassa olisivat olleet palkansaajien rahastot, joilla olisi ostettu yritysten osakkeita.


Työelämän demokratisoiminen 

Työelämän demokratisoiminen tarkoittaa rakenteellista muutosta, jolla suomalaisen työn arvostus, kilpailukyky ja tuottavuus nostetaan maailman kärkeen. Työntekijöiden koulutustaso, asiantuntijuus ja osaaminen otetaan täysimittaisesti käyttöön.
Toimenpiteet kytkeytyvät samalla taloudellisen demokratian toteuttamiseen – oikeudenmukaiseen tulonjakoon. 

Osakeyhtiölakia pitää muuttaa vastuullisemmaksi, niin että se ottaa huomioon yhteiskunnan laajemmin eikä pelkästään omistajien etuja. Tällaisia ovat mm. työntekijöiden työehdot ja -olot, sosiaaliset oikeudet ja ympäristöasiat sekä yhteiskunnan tuottamat rakenteet ja kehityspanokset. Kapitalistisen kilpailun sijaan tarvitaan yhteistyötä ja tasavertaisen vuorovaikuttamisen kulttuuria.

Yritystoimintaa säätelevän osakeyhtiölain tarkoituspykälä tulee määritellä laajemmin kuin nykyisessä laissa. Lain 5 §:ssä toiminnan tarkoitus määritellään: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” Yhteiskunta ylläpitää yhtiöiden toimintaympäristöä rakenteillaan, työntekijöiden kouluttamisella, yleisellä ja yritystoimintaan kohdistuvalla tutkimustoiminnalla, tukiaisilla, oikeudellisilla säädöksillä ja muilla normeilla, jotta ympäristö on luotettava, ennakoitava ja uudistuva yritystoiminnan tarpeisiin nähden. Nämä ovat perusteltuja tukimekanismeja, jotka pitää ottaa huomioon myös yritysten tarkoitusta määriteltäessä. Esim. Kalifornian yliopiston professorin ja Clintonin hallinnon työministerin Robert Reichin mielestä kapitalismin pelastamiseksi tämänlaisia linjauksia ja uudelleenmäärittelyjä tarvitaan vastuullisen yritystoiminnan määrittelyssä.

Tähän liittyy Thomas Pikettyn ajatus toteuttaa inhimillisen pääoman kasvupolku, jossa taloudellisen tietämyksen ja osaamisen lisääntyminen johtaa myös demokratian lisäämiseen ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tämän toteuttamiseksi ja talousjärjestelmän rakenteiden uudistamiseksi on käynnistettävä kansallinen ohjelma. Siinä inhimillinen sivistyspääoma on nostettava tärkeimmäksi tuotannontekijäksi ydintavoitteena täystyöllisyys.


Kilpailukyvyn parantamiseksi strategisia resursseja on järjestettävä uusiksi. Me emme voi kilpailla massatuotannosta halpatuotantomaiden kanssa, vaan meidän on suunnattava strategiset resurssimme uudella tavalla. Kilpailukykyä tuotetaan kilpailijoihin nähden ylivoimaisella työn organisoinnilla ja johtamisella. Kaikki strategiset resurssit pitää ottaa käyttöön.


Kello raksuttaa mennyttä aikaa

Nykyään työelämän organisointi ja johtaminen perustuvat pääpiirtein vuosikymmenten takaiseen isännänvaltaan ja käskyttämiseen. Vielä 1950 – 60-luvuilla työntekijöiden koulutustaso saattoi olla varsin heikko ja työn johtaminen perustui ”niskaanpuhaltamiseen”. Nykyisin koulutustaso ja osaaminen työssä ovat aivan toista luokkaa ja kohoavat koko ajan sukupolvien vaihtuessa. Työn organisoinnin ja johtamisen osalta voidaan sanoa, että ”kello raksuttaa mennyttä aikaa”. Uudet koulutetut sukupolvet eivät enää hyväksy 60-luvun johtamismenetelmiä, joihin suuret ikäluokat joutuivat tyytymään. Uusi tietoteknologia taas aiheuttaa sen, että tiedonkulku ja ihmissuhteet eivät enää toimi hierarkkisissa yrityksissä, vaan niiden sijaan pitää luoda luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri.

Yhdessä tekemisen työkulttuuri voittaa

Kehittyneimmät organisaatiot ovat Suomessakin viime vuosien aikana luopuneet tai luopumassa vanhanaikaisesta käskyttämiseen ja kyttäämiseen perustuvasta johtamistavasta. On huomattu, että motivointi ja kannustaminen johtavat tehokkaammin tulosten parantumiseen ja työhön sitoutumiseen. Pyrkiminen tasavertaisen vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen työntekokulttuuriin lisääntyy ja tulevaisuudessa se on välttämätöntä. Jo nyt on nähtävissä, että parhaiten menestyvät ne organisaatiot, joissa henkilöstöä kohdellaan aikuisina ja joissa vallitsee luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri. Häviäjiä ovat vääjäämättä byrokraattiset ja hierarkkiset organisaatiot, joissa ilmapiiri on ahdistava ja tunkkainen.

Kaikkein tärkeintä on oppia se, että työn laatua ei kyetä kohottamaan eikä toisaalta voida kokea työnteossa täydellisyyden tunnetta, ellei osata työskennellä yhdessä.

Työntekijät eivät ole raaka-aineen luonteista työvoimatavaraa, vaan ajattelevia, tuntevia ja luovia ihmisiä.


Tulkintaetuoikeus työntekijöille

Ongelmia aiheutuu myös, jos organisaatiossa henkilökunnalla olisi osaamista ja halua tehdä asioita toisin tai jopa tehdä vaativampia tehtäviä kuin heidän nykyiset tehtävänsä ovat, mutta organisaation jäykkyyksistä, johtamisjärjestelmien kehittymättömyydestä tms. johtuen se ei ole mahdollista. Työntekijöiden on tällöin pakko ”ajaa käsijarru päällä”, mikä johtaa turhautumiseen ja pitkään jatkuessaan työssä väsymiseen. Johtamisjärjestelmää ja työn organisointia kehittämällä työnantaja saa ilmaista etua, kun kaikki piileväkin osaaminen otetaan käyttöön.

Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii lakkosakkojen roimaa korottamista, jotta ns. laittomat lakot saataisiin kuriin. Em. lakot ovat kuitenkin pääsääntöisesti työnantajien itsensä aiheuttamia heidän tulkitessaan sopimuksia yksipuolisesti itselleen sopivalla tavalla. Tavoitteeksi tuleekin ottaa työnantajien te-sopimusten tulkintaetuoikeuden kääntäminen työelämän heikomman osapuolen, eli työntekijöiden, tulkintaetuoikeudeksi. Tällä menettelyllä laittomat lakot loppuvat todennäköisesti kokonaan. Muutoksesta hyötyvät molemmat osapuolet eikä se maksa mitään.


Paikallinen sopiminen

Paikallinen sopiminen voi edetä tuloksellisesti vain samaa tahtia työelämän demokratisoinnin kanssa.

Sopimusteorioiden alalta Nobel-palkittu taloustieteilijä Bengt Holmström on tutkinut mm. epäsymmetristä informaatiota. Se tarkoittaa asetelmaa, jossa yhdellä sopimusosapuolella on muita enemmän tietoa. Otetaanpa esimerkiksi paikallinen sopiminen työpaikoilla, mitä maan hallitus ja elinkeinoelämä ovat vaatineet lisättäväksi. Myös Holmström on suositellut paikallisen sopimisen lisäämistä.

Paikallisen sopimisen ongelmana on paradoksaalisesti juuri sopimistilanteen epäsymmetrinen informaatio. Neuvottelussa työnantajalla on ylivoimainen informaatio käytettävissään yrityksensä taloudesta, investointisuunnitelmista ja muusta kokonaistilanteesta. Työntekijäpuolelle annetaan se tilannekuva, joka työnantajan edun mukaisen lopputuloksen kannalta tulkitaan parhaaksi. Holmströmiä mukaillen ongelmana tässä on se, että havaitsija (työntekijäpuoli) ei näe, missä olosuhteissa päätös tehdään, ja siitä syystä päätöksenteko vinoutuu.

Taloustiede ei olekaan muusta yhteiskunnallisesta päätöksenteosta irrallinen ilmiö, vaan osa kokonaisuutta. Yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti talouteen ja siten esim. elinkeinoelämään. Johtamistaidon professori Isaac Getz on tutkinut yrityksiä ja yhteisöjä, joiden toiminta ei perustu hierarkiaan ja valvontaan. Jonain päivänä työntekijät nähdään työpaikoilla aikuisina. Heille annetaan vapauksia työssä, mutta myös vastuuta työstään. Vapautuminen lisää tuottavuutta ja parantaa kilpailukykyä.


Jaettua johtajuutta

Professori Arja Ropo on puhunut jaetusta johtajuudesta, jolla pyritään sekä ihmisten hyvinvointiin että organisaation taloudelliseen menestykseen.
Jaettua johtajuutta voi lähestyä kahdelta suunnalta. Sen voi ajatella tarkoittavan johtajan tehtäväkuvan tai vastuiden jakamista. Toinen, mielenkiintoisempi suunta, on yhteiseksi tekemisen prosessi. Kun työpaikalla jaetaan tehtäviä ja vastuita, kohdataan ihminen kehollisena ja historiallisena persoonana; hänen ihanteensa, arvonsa, sukupuolensa, luottamuksensa, vallanhalunsa ja aikakäsityksensä tulevat mukaan prosessiin. Silloin tavoitellaan johtajuuden jakamista.

Yhteiseksi tekeminen tarkoittaa sitä, että organisaation sisällä jaetaan kokemuksia ja vaihdetaan ajatuksia eli kuunnellaan ja kerrotaan siitä, minkälaisia tulkintoja itsellä ja muilla on arjen tapahtumista. Siinä jaetaan tietoa, tietämättömyyttä, arvostusta ja luottamusta. Tiedon jakaminen sisältää sekä faktojen että tulkintojen jakamista. Samanaikaisesti haetaan turvaa ja vähennetään pelkoa.


Vaihtoehdot esiin

Professori Gary Hamelin mukaan organisaation muutoskyky edellyttää vaihtoehtoja, joita ei synny ilman toisinajattelijoita. Avoin ja voimakas toisinajattelu on tarpeen, sillä se kohottaa päätöksenteon laatua vääjäämättömästi. Se varmistaa, että virhepäätöksiin palataan aina uudestaan. Autoritaarisesti ja hierarkkisesti johdetut organisaatiot eivät yleensä ole kovin läheisessä yhteistyössä henkilöstön kanssa. Autoritaarinen johto ei saa koskaan ketään sitoutumaan mihinkään. Työntekijän sitoutuminen on monin verroin arvokkaampaa kuin se, että hän tottelee käskyjä.

Kansanvaltaisessa demokratiassa raportointivelvollisuuden suunta on alaspäin samalla kun vallan ja valtuuttamisen suunta on alhaalta ylöspäin. Yritysmaailmassa asetelma on päinvastainen: työntekijät ovat raportointivelvollisia esimiehilleen, kun taas vallan ja valtuuttamisen suunta on ylhäältä yhtiön omistajilta ja hallituksesta alaspäin. Yhtiön hallitus on raportointivelvollinen vain osakkeenomistajille. Siitä syntyy ongelmia, koska lisäarvoa eivät tuota yhtiöiden hallitukset, vaan lisäarvo syntyy lähinnä työntekijöiden osaamisen ja ahkeruuden kautta.




Hyvinvointivaltion vastaisku

Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen ovat kirjassaan ”Hyvinvointivaltion vastaisku” haastatelleet useita yhdysvaltalaisia asiantuntijoita, jotka pitävät pohjoismaista hyvinvointivaltiota amerikkalaista mallia parempana. Kirjassa on myös paljon työelämää koskevaa tekstiä.

Maailman tunnetuimmaksi intellektuelliksi luonnehdittu Noam Chomsky sanoo, että työpaikkojen tulisi olla demokraattisia ja kurjuuden uhalla palkkatyöhön kiristäminen on moraalitonta. Työelämässä käskytetään liikaa ja tilalle tarvitaan demokratiaa.

Työpaikkojen demokratia voisi tarkoittaa muuten nykyisen kaltaisia yrityksiä, mutta ulkopuolisen omistuksen sijaan työntekijät olisivat keskenään tasavertaisia osakkaita.

Klassisiksi liberaaleiksi itseään kutsuvat ajavat varsinkin matalapalkkaisiin töihin ns. joustoja, jotta suorittavan työn palkkoja voitaisiin laskea entisestään. Adam Smith varoitti heistä jo 240 vuotta sitten. Jos Adam Smith eläisi nyt, hän todennäköisesti vastustaisi kapitalismia (Chomsky).

Todellinen demokratia edellyttää äärimmilleen vietyä hyvinvointivaltiota. Jotain vielä pidemmälle vietyä kuin mitä esim. Suomessa on nähty. Yritysten tulisi olla yhdessä omistettuja ja päätösten tulisi olla demokraattisia.

Car Alperovitz on uuden talouden (the new economy) puolestapuhuja. Termillä kuvataan monenlaisia USA:ssa tehtyjä ratkaisuja, joilla sivuutetaan perinteistä kapitalismia ja kirjoitetaan talouden pelisääntöjä uusiksi. Lukuisat yritykset ovat siirtyneet esimerkiksi työntekijäomistukseen tai siihen, että työntekijät johtavat itse yritystä ilman ulkopuolelta tuotua johtoa.

New Jerseyn osavaltiossa Newarkissa on esimerkiksi voittoa tavoittelematon rakennus- ja kiinteistöhuoltoyritys, joka työllistää kaksituhatta ihmistä. Se omistaa paikallisen tavaratalon ja asuinalueita sekä järjestää työntekijöidensä ja alueen asukkaiden terveydenhuollon. Liikevoitot palautetaan yhteisössä tärkeinä pidettyihin investointeihin, kuten terveydenhuoltoon, työpaikkoihin ja kouluihin.

Michael Albert sanoo, että yhteiskunnallisten muutosten keskiössä tulisi olla konkreettisia rakenteellisia muutoksia. Sellaisia, jotka ohjaavat toimintaa ja ajattelua uusiin mahdollisuuksiin ja uusien asioiden tekemiseen. 
Hyökkäys on paras puolustus → TPD


Millä hyvinvointivaltio iskee takaisin

Työn tasapainottamisella ja täystyöllisyydellä
työ ruokkii yksilön luovuutta ja kohottaa omanarvontuntoa
työlainsäädännöllä sekä käytännön kokeiluilla julkisella ja yksityisellä sektorilla
kaikille on turvattava oikeus monipuoliseen ja käskytyksestä vapaaseen työhön
nykyisiä töitä jakamalla useampi pääsee töihin
Työn demokratialla
Suomi on otollista maaperää työpaikkademokratiaan
osuustoiminta tukee demokratiaa taloudessa
Suomessa on asukaslukuun suhteutettuja osuuskuntajäseniä eniten maailmassa
on rakennettava osuuskuntapohjaisia työpaikkoja, jotka ovat demokraattisen työelämän koelaboratorioita
lainsäädännöllä on helpotettava demokraattisten yritysten perustamista, esim. Rudolf Meidnerin mallin mukaisia ratkaisuja
julkisissa hankinnoissa tulee suosia demokraattista yritystoimintaa
yritysympäristöä on muokattava työn demokratialle suotuisammaksi
Osallistavalla demokratialla
edustuksellinen ja suora demokratia voidaan yhdistää niin, että päätöksenteossa annetaan valtaa kansalaisille
Kestävällä ja yhteisöllisellä kulutuksella
kuluttamisen voimavaroja on koottava yhteen ja tehtävä kaukokatseisia hankintoja ja investointeja
ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää yhteiskunnan infrastruktuuriin mullistavia muutoksia
yhteiset suurhankinnat, kuten kattavat pyörätieverkostot ja luotijunat, ovat ekologisesti kestävämpiä
Päästöjen vähentämisellä
tavoitteena nollapäästöjärjestelmien läpimurto liikenteessä, kulutuksessa ja tuotannossa
markkinoiden reunaehtojen asettaminen, korkea verotus ja vahva valtion omistajaohjaus ovat hyvinvointivaltioiden vahvuuksia
Päämäärätietoisella aktivismilla
muutosta ei saavuteta haikailemalla parempia aikoja tai ostamalla luomua
kehitystä saadaan aikaan kansanliikkeissä, jotka vaikuttavat pysyvästi yhteiskunnan suuntaan
ihmiset pitää motivoida käyttämään aikaansa ja voimavarojaan yhteiseen asiaan ja tukemaan ja rohkaisemaan toisiaan kovaan työhön yhteiskunnan muuttamiseksi

Motto
Mary Parker Follett: Tulevaisuuteen on aivan mahdotonta kurkistaa, jos seistään keskellä oman ajan valtavirtaa.

Kirjallisuutta:
Gary Hamel & C.K. Prahalad: KILPAJUOKSU TULEVASTA
Gary Hamel: JOHTAMISEN TULEVAISUUS
Kristiina Heikkilä-Laakso & Jorma Heikkilä: INNOVATIIVISUUTTA ETSIMÄSSÄ
Antti Jauhiainen & Joona-Hermanni Mäkinen: HYVINVOINTIVALTION VASTAISKU
W. Chan Kim & Renee Mauborgne: SINISEN MEREN STRATEGIA
Maija-Riitta Ollila: LAUMAN VALTA
Maija-Riitta Ollila: AJATUSTEN VANGIT KARKUMATKALLA
Thomas Piketty: PÄÄOMA 2000-LUVULLA
Arja Ropo ym: JAETUN JOHTAJUUDEN SÄRMÄT
Timo Santalainen: STRATEGINEN AJATTELU
Joris Luyendijk: RAHAN RUHTINAAT
Immanuel Wallerstein ym: ONKO KAPITALISMILLA TULEVAISUUTTA

Sosialidemokrtian kaksi suuntaa

Sosialidemokratian kaksi suuntaa
Näyttää olevan niin, että samaan aikaan kun sosialidemokratia on vahvistunut gallupeissa maan suurimmasi poliittiseksi voimaksi, samalla myös ajankohtaisen yhteiskunta-analyysiin on ilmestynyt erilaisia painotuksia. Puhutaan keskusta-vasemmistolaisista ja perinteisistä, usein vanhemman polven sosialidemokraateista.  Iso-Britaniassa Labourin uudelleen valittua johtoa vastaan kapinoi puolueen parlamenttiryhmää hallitseva keskustavasemmistolainen siipi.

Mistä etsiä strategisia vastauksia

Strategisia vastauksia Euroopan ja sosialidemokratian kriisiin

Kansanvaltaista hyvinvointivaltiota tukevia ja sen puolesta toimivia ajatuspajoja, yhteisöjä ja sivustoja...

A Ajatuspajoja

Aikaan on saatava muutos!

Ilpo Rossin ylläpitämä blogi, johon kootaan - mieluimmin yhteisvoimin - linkkejä, keskustelunavauksia ja kommentteja sosialidemokratian strategiasolmusta ja vastauksista sen ratkaisemiseksi. 

Beigewum

Beigewum (Der Beirat für gesellschafts-, wirtschafts- und umweltpolitische Alternativen) on yhteiskunta- talous- ja ympäristöpoliittinen neuvosto; se on itävaltalainen sosiaalitieteilijöiden ja eri tieteenalojen yhdistys, jonka tavoitteena on tuoda kriittistä aineistoa ajankohtaiseen poliittiseen keskusteluun.

Jacques Delors Instituutti, Pariisi, Berliini

"We are the European think tank founded by Jacques Delors in 1996 (under the name Notre Europe), at the end of his presidency of the European Commission.

Our aim is to produce analyses and proposals targeting European decision-makers and a wider audience, and to contribute to the debate on the European Union."

Kalevi Sorsa -säätiö

Kalevi Sorsa -säätiö on sosiaalidemokraattinen ajatushautomo, think tank. "Elävä demokratia edellyttää monipuolisia mutta perusteltuja näkemyksiä, tulevaisuuden tekeminen ennakkoluulotonta asennetta ja uusia avauksia. Kalevi Sorsa -säätiö perustettiin vuonna 2005 vastaamaan osaltaan näihin tavoitteisiin."
Kalevi Sorsa -säätiön sivuilta löytyy myös sivu, jolta löytyy linkkejä eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin ajatuspajoihin ja yhteisöihin.

Kontrast

Kontrast on Itävallan Sosialidemokraattisen puolueen verkossa ilmestyvä lehti. 

Progressive ecomomy Forum PEF

Brittiläinen talousfoorumi, josa kehitellään muitakuin austeristisia taloudellisia tulevaisuuden malleja.

Social Europe

Lontoossa ilmestyvä verkkolehti, joka julkaisee mm. saksalaisten Friedrich Engels ja Hans Böckler -säätiöiden tutkimuksia ja kirjoituksia; “Social Europe (SE) is a leading digital media publisher. We use the values of ‘Social Europe’ as a viewpoint to examine issues in politics, economy and employment & labour and are committed to publishing cutting-edge thinking and new ideas from the most thought-provoking people” 

TASC - eriarvoisuutta vastaan toimiva ajatuspaja
Tätä ajatuspajaa johtaa Paul Sweeney, aikaisempi Irlannin ammattiyhdistysliikkeen pääekonomisti. Mukana on mittava joukko taloudellista asiantuntemusta. Ajatuspaja tuottaa julkaisuja ja pitää ajankohtaista blogia

B Yhteisöjä
Aikamerkki
Työväen Sivistysliiton nettijulkaisu

Blätter

Saksalaisen toimittaja- ja yhteiskuntavaikuttajien kansainvälistä politiikkaa käsittelevä sivusto  

Demokraatti

Sosialidemokraattisen puolueen äänenkannattaja

Friedrich Ebert Stiftung

Saksan vanhin poliittinen säätiö. Se on nimetty Friedrich Ebertin, ensimmäisen demokraattisilla vaaleilla valitun presidentin mukaan. Puoluetta lähellä olevana säätiönä se orientoituu työssään sosialidemokraattisten perusarvojen suuntaan: vapaus, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Yleishyödyllisenä laitoksena tooimimme riippumattomana ja haluamme edistää poliittisiin haasteisiin vastaavaa moniarvoista yhteiskunnallista dialogia. Kielet: saksa ja englanti.

Trierissä sijaitseva Karl Marxin syntymäkotii on Friedrich Ebert -säätiön omistuksessa ja se toimii museona. Vuonna 2018 vietetään Karl Marxin 200-vuotissyntymäpäivää ja säätiöllä on tätä varten omat sivut.

Wer wir sind: Die FES ist die älteste politische Stiftung Deutschlands. Benannt ist sie nach Friedrich Ebert, dem ersten demokratisch gewählten Reichspräsidenten. Als parteinahe Stiftung orientieren wir unsere Arbeit an den Grundwerten der Sozialen Demokratie: Freiheit, Gerechtigkeit und Solidarität. Als gemeinnützige Institution agieren wir unabhängig und möchten den pluralistischen gesellschaftlichen Dialog zu den politischen Herausforderungen der Gegenwart befördern.

Hans Böckler - säätiö

Saksan Ammattiliittojen Keskusjärjestön DGB:n tutkimussäätiö. 

Die Hans-Böckler-Stiftung ist das Mitbestimmungs-, Forschungs- und Studienförderungswerk des DGB. Sie ist in allen ihren Aufgabenfeldern der Mitbestimmung als Gestaltungsprinzip einer demokratischen Gesellschaft verpflichtet.

Kansan uutiset -verkkolehti

Vasemmistoliiton äänenkannattaja

Marshall-suunnitelma Euroopalle - Marshall-plan für Europa

Saksan ammatillisen keskusjärjestön kansainväliset sivut; DGB:n ensimmäinen ohjelmallinen vaatimus sosiaalisen Euroopan rakentamiseksi vuodelta 2012.

Peruste -lehti - Olisikohan Kansan Sivistysliiton nettijulkaisu?

Vorwärts

Saksan Sosialidemokraattisen puolueen SPD:n lehti; kertoo ajankohtaisista liikkeen arvopohjaan ja politiikkaan liittyvistä asioista.

C Henkilöitä, heidän bolgejaan, sivustojaan ja kirjoituksiaan

Raha ja talous blogi

Blogin pitäjinä toimivat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa. Blogi on "jäänyt tauolle", mutta siitä löytyy edelleen arvokasta, jälkikeynesiläistä talous- ja rahapoliittista analyysia...

Moderni länsimainen talousjärjestelmä on rahatalousjärjestelmä. Melkein kaikki taloudelliset suhteet määräytyvät nykypäivänä rahan kautta. Palkat maksetaan rahalla, velkasuhteet rahallistetaan ja taloudellinen vaihdanta tapahtuu aina rahaa vastaan. Kotitaloudet, yritykset sekä sijoittajat tavoittelevat taloudellisessa toiminnassaan rahaa. Kotitaloudet tarvitsevat rahaa tarpeidensa ja halujensa tyydyttämiseen. Yritykset tarvitsevat rahaa tuotannon järjestämiseen ja toimintansa ylläpitämiseen. Sijoittajat himoitsevat rahaa sinänsä. Rahaa voidaankin pitää kapitalistisen yhteiskunnan tärkeimpänä taloudellisena instituutiona. 

Battle for Europe - taistelu Euroopasta

Thomas Fazin Euroopan kriisiä’ käsittelevä englanninkielinen blogi:‘the crisis’ has been blamed for an almost endless variety of social and economic ills: unemployment, poverty, recession, public debt, political instability, social strife and in more recent years, austerity.” 

European dystopia

saksalaisranskalaista Eurooppaa ja sen  epätoivoa käsittelevä sivusto

Antti Kasvion blogi

Onnen tongintaa

Äärimmilleen vietyä, roskalavoilta ja -laatikoista ruokaa ja käyttöesineitä keräävän Onni Tonkijan blogi; “Dyykkausblogi”

Joonas Honkimaan blogi

Kuusankoskelaisen pohdiskelijan blogi

Kuuta osoittava sormi

Ilpo Rossin yhteiskunnallisia ilmiöitä pohtiva blogi

Sanna Marinin blogi

SDP:n varapuheenjohtajan blogi

Erkki Tuomiojan blogiarkisto

SDP:n kirjoittava ja analysoiva kansanedustaja

Seppo Tuovisen blogi

Filosofian maisteri, historian tutkija, tietokirjailija Tampereelta

Syvien vahvuuksien koulu

Kasvatustieteen maisterin, Työväen Akatemian käyneen Juhani Räsäsen perustama yhteisö, joka pyrkii tuomaan peruskouluun ja opettajakoulutukseen; toteuttaa  kunta- ja koulukohtaisia oppimistapahtumia koulun pedagogisen hyvinvointikulttuurin ja hyveille ja vahvuuksille perustuvan pedagogiikan kehittämiseksi. 

Vastavalkea

yhteiskuntakriittinen, ilmeisesti poliittisesti sitoutumaton sivusto

Populismia vaiko tekemättä jäänyttä analyysia?

Mistä on kysymys, kun nuori Sveitsissä, Frankfurtissa ja Lontoossa uraa tehnyt pankkimanageri jättäytyy huippupalkatuista strategisista tehtävistä sivuun, muuttaa Berliiniin, ryhtyy kirjailijaksi ja alkaa kirjoittaa valtion suuresta merkityksestä investoijana ja yhteisen hyvinvoinnin luojana?
---
Seppo Tuovinen
Tässä hieman huomioita vahvasta valtiosta, jollainen pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on parhaimmillaan ollut. 1. Valtio turvaa kansalaisten vapausoikeudet, pitää voimassa oikeusturvan ja takaa henkilökohtaisen koskemattomuuden. Taloudellinen turva, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat valtion ja muiden julkisten toimijoiden ylläpidettäviä, mukaan lukien turva sairautta, vammautumista tai muuta turvaa edellyttävää tilannetta vastaan.

2. Erityinen huomio on kohdistettava siihen, että valtio on valmis ottamaan vastuuta silloin, kun yksityinen pääoma on kykenemätön tai haluton uudistamaan talouden rakenteita ja varmistamaan tuotannontekijöiden tehokkaan käytön. Valtio on kykenevä riskinottaja ja uuden rahoittaja myös tutkimuksen ja kehitystoiminnan alueella, mikä pohjustaa talouden edistystä ja rakenteiden uudistamista sekä innovaatioiden syntyä. Valtion vastuuta korostaa myös talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttava teknologinen murros sekä siitä aiheutuvat vaikutukset kansalaisten elämään.

3. Valtion on ohjattava kansantalouden voimavarojen suuntautumista ja tehokkaan kysynnän varmistamista. Viimekädessä valtion tehtävänä on tarjota työtä heille, jotka sitä haluavat tehdä vähintään sopimusten mukaisella vähimmäispalkkatasolla. Tämä valtion velvoite voidaan toteuttaa myös organisoimalla tuotantovälineitä yritystoiminnaksi. Tässä tarkoituksessa valtio voi käyttää aloiteoikeutta yritysten perustamisessa joko yksin tai yhteistyössä yksityisen pääoman kanssa.

4. Vahva julkinen talous toimii suhdanteiden vaihteluita tasaavana vakauttajana. Valtio on markkinoiden säätelijä ja raamittaja. Valtion rooli on varmistaa, että toimintaympäristö on tasapuolinen. Monopolitilanteissa valtion ja muun julkisen toimijan vastuulla on tämänkaltaisten tehtävien hoitaminen, jotta poliittinen kontrolli ja vastuu ovat kansalaisten turvana pääoman saalistamista vastaan. Konfliktiriskien maailmassa talouden huoltovarmuus on edelleen tärkeä osa valtion vastuullisista tehtävistä.Seppo Tuovinen Tässä hieman huomioita vahvasta valtiosta, jollainen pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on parhaimmillaan ollut. 1. Valtio turvaa kansalaisten vapausoikeudet, pitää voimassa oikeusturvan ja takaa henkilökohtaisen koskemattomuuden. Taloudellinen turva, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat valtion ja muiden julkisten toimijoiden ylläpidettäviä, mukaan lukien turva sairautta, vammautumista tai muuta turvaa edellyttävää tilannetta vastaan.

2. Erityinen huomio on kohdistettava siihen, että valtio on valmis ottamaan vastuuta silloin, kun yksityinen pääoma on kykenemätön tai haluton uudistamaan talouden rakenteita ja varmistamaan tuotannontekijöiden tehokkaan käytön. Valtio on kykenevä riskinottaja ja uuden rahoittaja myös tutkimuksen ja kehitystoiminnan alueella, mikä pohjustaa talouden edistystä ja rakenteiden uudistamista sekä innovaatioiden syntyä. Valtion vastuuta korostaa myös talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttava teknologinen murros sekä siitä aiheutuvat vaikutukset kansalaisten elämään.

3. Valtion on ohjattava kansantalouden voimavarojen suuntautumista ja tehokkaan kysynnän varmistamista. Viimekädessä valtion tehtävänä on tarjota työtä heille, jotka sitä haluavat tehdä vähintään sopimusten mukaisella vähimmäispalkkatasolla. Tämä valtion velvoite voidaan toteuttaa myös organisoimalla tuotantovälineitä yritystoiminnaksi. Tässä tarkoituksessa valtio voi käyttää aloiteoikeutta yritysten perustamisessa joko yksin tai yhteistyössä yksityisen pääoman kanssa.

4. Vahva julkinen talous toimii suhdanteiden vaihteluita tasaavana vakauttajana. Valtio on markkinoiden säätelijä ja raamittaja. Valtion rooli on varmistaa, että toimintaympäristö on tasapuolinen. Monopolitilanteissa valtion ja muun julkisen toimijan vastuulla on tämänkaltaisten tehtävien hoitaminen, jotta poliittinen kontrolli ja vastuu ovat kansalaisten turvana pääoman saalistamista vastaan. Konfliktiriskien maailmassa talouden huoltovarmuus on edelleen tärkeä osa valtion vastuullisista tehtävistä.

Tarja Cronberg: "Ei pidä heittäytyä Yhdysvaltojen syliin."

"Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja ja rauhantutkimusinstituutti Siprin tutkija Tarja Cronberg arvioi, että Yhdysvaltain ja Euroopan väliset transatlanttiset suhteet ovat murenemassa Yhdysvaltain Iranin-pakotteiden vuoksi.

— Yhdysvallat pyrkii päättämään Euroopan rahapolitiikasta. Viimeiset 2—3 kuukautta ovat osoittaneet, että Euroopan unionilla ei ole finanssiautonomiaa. Me olemme Yhdysvaltain taskussa, Cronberg sanoi.

Cronberg oli lauantaina yhtenä alustajana Itä-Karjalan kansanopiston ja Itsenäinen kansa — yhteistyön maailma ry:n järjestämässä seminaarissa Punkaharjulla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut irtisanovansa vuonna 2015 solmitun Iranin ydinasesopimuksen. Sopimuksen mukaan Iran ei kehitä ydinasetta ja vastineeksi se saa avoimet kauppasuhteet Eurooppaan. Etenkin Saksan-kauppa kiinnostaa Irania."

https://ita-savo.fi/uutiset/lahella/78bc4c91-a504-4659-9bff-4190bdc09a72

Olemmeko me olemassa?

Pertti Paasio:
Ilpo Rossi oli poiminut mielenkiintoisia ajankuvia eurooppalaisesta tapahtumisesta. Olisi hyvä jos esimerkiksi Suomen sosialidemokratta löytäisi itselleen pohjaa ja perinnettä osallistua eurooppalaiseen vuoropuheluun. Pulmaksi nousee ensinnäkin aika, pikemminkin ajan puute. Ajan kiivas riento makuloi parhaatkin pohdinnot tehokkaasti...

Muutama haja kuitenkin!
Meidän vinkkelistämme on välttämätöntä, että sosialidemokraattiset puolueet  Euroopassa saavat toimintakykynsä ja  arvostuksensa takaisin.
Maailmanhistoriallisen mitan mullistusten kuten Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen seuraukset arvioitiin lian optimistisesti, samoin tietyssä määrin niiden lähtökohta-asetelmat. Niin sanottuja läntisiä arvoja korostettiin kandidaattimaissa enemmän EY:n jäsenyyshakemusten menestykseksi kuin aatteellisista syistä. Näitä pyrkimyksiä edistivät omien valtapyrkimystensä vuoksi eräät merkittävät lännen johtajat yli kandidaattimaiden todellisten edellytysten.

Saksojen yhdistymiseen asiallisesti ja ajallisesti liittyi Die Linke – puolueen syntyminen SPD:n ja DDR- pohjaisen vasemmiston yhteistyön katkettua. Voidaan spekuloida, olisiko tällainen yhteistyö ollut tuloksellista tai edes mahdollista. Tällainen ratkaisu kuitenkin torjuttiin. Pohtia tällaisen vaihtoehdon eri puolia toki voidaan jälkikäteenkin. Se saattaisi olla hyödyllistä mm. Eurooppa-politiikan kannalta. Saksojen jako ei kuitenkaan tunnu olevan täydellisesti ohi.

Oikeistoradikaalien pikkupuolueiden hyvä menestys Euroopan maiden parlamenttivaaleissa heijastaa merkittävää historiallista käännekohtaa. Kun uutta Eurooppaa rakennettiin maailmansodan ja holokaustin jälkeisessä maailmassa, oli selvää, ettei natsien aatteellisella perinnöllä voinut olla sijaa eikä osaa tässä työssä. Niin monet miljoonat olivat nuo ajat konkreettisesti kokeneet. Aika on kuitenkin tapansa mukaan venyttänyt perspektiivejä ja muuttanut näköaloja . Kauhukertomukset näyttäytyvät sankaritarinoina. Demokratiaa hyödynnetään välineenä pyrittäessä epädemokraattisin tavoitteisiin. Kommunismin diktatuurista siirrytään äärioikeiston diktatuuriin kansanvaltaisessa tuulensuojassa. Maailmanpoliittiset mannerlaatat liikkuvat kaiken taustalla.

Euroopan unioni voisi ainakin jossain määrin toimia vakauttavana aallonmurtajana tavoitteidensa mukaisesti. Jatkuvat kriisit unionin eri toiminnoissa ja jäsenmaissa ovat vakavana esteenä EU:n t oimimisellle varsinaisten tehtäviensä mukaisesti. Kriisit on jollakin tavoin yritettävä ratkaista, eikä valmista kaavaa ole. Unkarin, Puolan ym. aiheuttamat ihmisoikeus- ja valtiosääntöongelmat ovat ilman muuta sellaisia, joihin EU:n tulee puuttua. ten prosessi käynnistetään, tulee olemaan sekä pulmallista että kiusallista, ovathan kyseessä EU:n täysivaltaiset jäsenmaat. Jäsenmaita kummallakin puolella pöytää, syytettyinä ja tuomareina. Varsinkaan EU:n puolueilla ei ole paljonkaan joustovaraa. Punnittavina ovat EU: n keskeiset arvot kuten oikeusvaltio, rasismi yms.

Unionin uskottavuutta kalvaa merkittävästi eri puolilla EU:ta nouseva halu erota, joko unionista tai emämaasta: Katalonia, Lombardia, Flanderi, Skotlanti tuovat jännitystä kansainväliseen uutismediaan, mutta eivät kelpaa entisessä määri eurooppalaisten turvallisuustarpeen tyydyttäjiksi
Merkille pantavaa on, etteivät eurooppalaiset johtohahmot visioidessaan juurikaan puhu noista EU:n suurista ongelmista. Heidän unoninsa vaatii vain määräikaishuoltoa, jonka esteenä on vain erimielisten rannaton typeryys. Suomen kannalta hyvästä esimerkistä käy iskusana liittovaltio. Sillä vooidaan laajasti kinata, merkitseekö federalismi samaa kuin liittovaltio ja jos merkitsee, mitä se merkitsee, hajautusta vai tiivistämistä. Sillä samalla sanalla voidaan syyttää ja sillä voidaan kiertää. Toteuttaminen on sitten jo toinen juttu. On johdonmukaista kuitenkin olettaa, että EU:n muuttaminen liittovaltjoksi edellyttäisi valtiosääntömuutosta EU:n jäsenmaissa. Nykyisten jäsenmaiden perustuslakia tai -lakeja olisi muutettava parlamentin määräenemmistöillä, Monissa maissa, ehkä kaikissakin olisi pidettävä kansanäänestys. Todennäköisesti ne maat, joissa kansanäänestys hylkäisi liittovaltioon liittymisen, joutusuivat eroamaan. Miten vaaleissa valittu palamentti ensi töikseen äänestäisi oman maansa lopettamisesta? Miten unioni, joka päättää hajota, olisi vahva turva. Listaa voisi jatkaa pitkään. Miten solidi EU olisi jatkossa?

Olisi oivallettava, ettei EU ole poliittinen puolue, jota vaaleissa kannatetaan ja vastustetaan, vaan foorumi, plattformi, jonka hegemoniasta aatteet kilpailevat. Olennaisen tärkeää on hegemonia, joka nyt on vahvasti porvareilla. Onko sosialidemokratialla rooli tulevassa Euroopassa. Miten sosialidemokratia esittäytyisi poliittiselle Euroopalle?
Kun vastustaja ovat kiihko-kansallisia, meidän peristeemme on kansainvälisyys. Kansainvälisyyspolitiikan foormunit ovat hyvin erilaisia kuin 60- luvulla, jolloin puhuttiin vaikkapa apaertheidista, Vietnamin sodasta, Chilestä. Nyt työpöydälle tulee terrorismia, kehitysyhteistyön aatteellinen ja käytännöllinen järjesttys. Millaista suuurvaltapolitiikkaa?’
Mikä ja missä on sosialidemokratia?
1.1.2018
Pertti Paasio

Tarvitseeko kapitalismi kuluttajia?

Sergio Focardi, Pariisin Léonard De Vinci Yliopiston taloustieteen pprofessori analysoi tässä nykykapitalismin olemusta, globaalia tekniikan kehitystä, automatisoitumista ja kansalaisen mahdollisuuksia saada toimeentulonsa ja osallistua mielekkäästi oman aikansa yhteiskuntaan. 

Yksi hänen tärkeimmistä huomioistaan on se, että jos kansalainen ei lainaisi rahaa kulutukseensa, kustannuksiaan vähentävä ja samalla palkkoja pienentävä kapitalismi ei olisi toimintakykyinen ilman velanottoa.  Näin on ollut jo 1800-luvulta lähtien ja mm. Karl Marx näki tämän tilanteen selvästi ja Focardin mielestä oikein.

Mikä olisi ratkaisu kansalaisen toimeentulo-ongelmaan globalisoituvan maailman oloissa? Antakaamme Focardin vastata itse kirjoituksensa loppukappaleessa:

"In a well-functioning democratic society, it is the duty of the Government to look after the welfare of its citizens. There are a number of prerequisites for a well-functioning democratic society. Free state education of the highest quality is one prerequisite. The balance of power between firms and workers and firms and consumers is another: workers and consumers should have the power necessary to defend their interests in a world of increasing industrial consolidation. We need a shared notion of what a good society is: profit cannot be the only social value."

Kreikan tragediasta ei ole opittu mitään

Simon Wren-Lewis, Oxfordin Yliopiston taloustieteen professori kiroaa vielä kertaalleen Euroalueen Troikan ja Saksan hallituksen politiikan Kreikan ajamisessa ahdinkoon vuoden 2010 jälkeen. 

Kreikkalaiset  yritykset luulivat pääsevänsä turvallisille vesille ottaessaan auliisti tarjottuja jättilainoja mm. saksalaisista pankeista; toisin kävi, kun luottamus hallitusten kykyyn hoitaa yrityselvytyksen varaan rakennettuun tyrehtyi ja suuri epäluottamus pääsi valloilleen. Simon Wren-Lewis kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä otsikolla:"Läksyä Kreikan tragediasta ei ole otettu opiksi" mm:

"Kreikan maksama hinta ei ole pelkästään alhaisempi elintaso, vaan myös, kuten Frances Coppola kuvailee, tilanne jossa "vastasyntyneet kuolevat täysin hoidettavissa olosuhteissa, nuoret ja nuoret aikuiset tappavat itsensä ja nuoret ja aikuiset kuolevat huonon rukavalion aiheuttamiin sairauksiin, alkoholin väärinkäyttöön ja tupakointiin ja joilla on hoitoa vaativia sairauksia "huomattavasti enemmän kuin muualla Euroopassa ja Kreikassa ennen kriisiä. Suurin osa tästä on seurausta luotonantajan tyhmästä julmuudesta: euroalueen hallituksista, EKP: stä ja IMF: stä. Olen
verrannut muiden euroalueen maiden välinpitämättömyyttä , jolla he ovat kohdelleet Kreikkaa kärsimyksiin, joita Englannin hallitus aiheutti toimimatomuudellaan Irlannin nälänhädässä.

Ei ollut merkitystä sillä, että euroryhmän hallitseva ääni oli Saksan hallitus; se onkon niin usein näyttänyt olevan ymmärtämättä keynesiläisen talouden perusolettamuksia; Kuten Yhdistyneessä Kuningaskunnassa tiedämme,  tällainen toimintatapa voi toistua missä tahansa. Se ei myöskään herättänyt IMF: n tarkistamaan omia menettelytapojaan arvioidessaan, voitaisiinko velat järjestää uudelleen tärkeiden eurooppalaisten hallitusten painostuksesta. Myöskään sillä ei ollut merkitystä, että monet Troikan asettamat edellytykset Kreikalle rakenneuudistuksina olivat haitallisia sopeutumisprosessin toteuttamiseksi"

Notifikaatio - mikä tarina Euroopan oikeudesta?

Perustuslakimme, EU-oikeus, eurooppalainen oikeuskäsitys

SOTE-ratkaisuun liittyy yhtenä olennaisena - ja todennäköisesti kiertämättömänä - ulottuvuutena ns. notifikaatio eli lausunnon hakeminen suurelle SOTE-hankkeelle Eurooppa-oikeudesta. Onko Suomen perustuslaki ja Eurooppa-oikeus oikeuskäsityksessään identtisiä tai edes yhdensuuntaisia? Vai onko niin, että Eurooppa-oikeuden on tulkittava Euroopan Unionin perusasiakirjoja ja pysyttävä jo olemassaolevan eurooppalaisen lainsäädännön asettamissa raameissa? Mitä sanoo Valtiotieteellinen yhdistys Euroopasta ja eurooppalaisesta oikeuskäsityksestä? Tässä aiheesta kirjoittaa Kaius Tuori, Helsoingin yliopiston eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian huippuyksikön johtaja.

Euroopan ytimeen

Ilpo Rossi 18.9. 2018:
Olen Euroopan Unionia koskevissa kirjoituksissani toistuvasti kuvannut Euroopan Unionin peruskirjojen yksiulotteista ja autoritaarista luonnetta. Tämä on tietenkin yllättänyt ja ehkä loukannutkin niiden tuntoja, jotka pitävät Euroopan Unionia länsimaisia arvoja edustavan demokraattisena arvoyhteisönä.

En ole tehnyt sitä siksi että vastustaisin eurooppalaista yhteistyötä ja toimia maanosan vakauttamiseksi ja tervehdyttämiseksi. Syynä on ollut se, että Euroopan Unioni on perussäännöissään rajannut itse toimintamahdollisuuksissaan endogeenisen, itsenäiselle valtiolle rajoittamattoman velkasuhteiden luomisen ja tällä tavalla suurten yhteiskunnallisten tehtävien, investointien, palveluiden ja muiden suurten kysymysten hoitamismahdollisuuden oman tehtäväpiirinsä ulkopuolelle.

Todennäköisesti olemme aliarvioineet Euroopan Unionin ja sen finanssi- ja rahapolitiikan tiukasti ideologisen luonteen. Euroopan Unionin massiivinen informaation myriaadi kätkee sisälleen vahvan konservatiivisen ja mielestäni uusliberalistiseksi muovautuneen ytimen, joka on kiteytetty tärkeimpiin asiakirjoihin kuten Euroopan Unionin konsolidoituun perussopimukseen.
---
Neoliberalism, which advocates a minimal role for the state...
Kuinka ollakaan, taloustieteen professori Marianna Mazzucato Lontoon yliopiston innovaatioiden ja julkisten arvojen laitokselta kirjoittaa Social Europe verkkolehdessä 18.9. 2018 uusliberalismin ideologisesta tavoittesta rajoittaa valtion rooli minimiin. Hän kuvaa tilannetta omalla tavallaan käyttäen esimerkkinä pääasiassa USA:n taloutta. Todelliseen elpymiseen ja taloudelliseen dynaamisuuteen tarvitaan myös vahvaa valtiota. Syy miksi makrotaloudessa ollaan tehottomia ja enimmäkseen epäonnistutaan, on Mazzucaton mukaan yksinkertainen:
"The reason is simple: the much-maligned state was permitted to pursue only timid policy responses. This failure reflects the extent to which policy continues to be informed by ideology – specifically, neoliberalism, which advocates a minimal role for the state in the economy, and its academic cousin, “public choice” theory, which emphasizes governments’ shortcomings – rather than historical experience."
---
Mariana Mazzucato is Professor in the Economics of Innovation and Public Value at University College London (UCL)

Aufstehen - nouskaa!

Aufstehen - nouskaa!
Onko Saksassa nousemassa uusi poliittista vasemmistoa kokoava liike? Lähinnä sosiaalisen mediaan on noussut 3. syyskuuta 2018 lähtien vasemmistolainen, yli puoluerajojen yhteyksiä hakeva ja liikettä kokoava voima nimeltä "Aufstehen" - nouskaa! Manés Weisskirchner esittelee tätä liikettä ja sen yhteyksiä Social Europe -verkkolehden  13.9. 2018 numerossa. Miksi tällainen liike on syntymässä?

Yhtenä suurena syynä on Saksan poliittisen vasemmiston välirikko. Sikäläinen "vasemmistoliitto" die Linke on kannatukseltaan liikkunut jo kymmenisen vuotta 10 prosentin tuntumassa, mutta toivoa hallitukseen pääsystä ei ole olemassa - Saksan SPD ei hyväksy tätä DDR:n Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen juurille syntynyttä liikettä yhteistyökumppaniksi.

Gerhard Schröderin Harz IV hallituksesta valtionvarainministerin paikalta eronnut Oskar Lafontaine, Saarin osavaltion entinen sosialidemokraattinen pääministeri hyppäsi tämän jälkeen mukaan die Linke puolueeseen ja nousi siellä nopeasti vaikutusvaltaiseksi toimijaksi. Hän on yksi Aufstehen ryhmän toimijoista ja hänen rinnallaan die Linken liittopäiväedustajana toimiva valovoimainen Sahra Wagenknecht, jota on välillä nimitetty jopa uudeksi Rosa Luxemburgiksi, sosialistiseksi naisjohtajaksi. Hän julkaisi viime vuonna erinomaisen talouspolitiikkaa käsittelevän kirjan "Reichtum ohne Gier" - rikkautta ilman ahneutta, Campus Verlag.

Ryhmän teemat ovat niitä, jotka sekä jakavat että yhdistävät vasemmistoa. Keskeisesiä teemoja näyttäisi olevan Saksan "Vaihtoehto Saksalle" (AfD-oikeistoryhmän) vastavoimaksi pyrkiminen. Mukana on takarivin vaikuttajia SPD:stä (Wolfgang Streeck ja Marco Bülow)) ja Vihreistä (Antja Vollmer) die Linken kärkinimien lisäksi. Yhteyksiä näytetään hakevan eri puolilla Eurooppaa. Mukana on myös Ranskan Sosialistipuolueen nopeasti vaaleissa noussut Jean-Luc Mélenchon, joka on "frankofiili" Oskar Lafontainen hyvä ystävä ja hengenheimolainen. Muodollisena johtajana toimii Bernd Stegemann, joka on kirjoittanut kirjan populismista.

SPD:n kriittiset voimat, kuten Jungsozialistenien Kevin Kühnert näyttävät suhtautuvan kriittisesti tähänkin ryhmään.

Eurooppavaalit ovat tulossa ja juuri Euroopan Unionin uusliberalistinen,  markkina-alisteinen suuntautuminen sekä kalvaa että haastaa vasemmistoa uusien vastausten löytämiseksi eurooppalaiseen politiikkaan. Jossakin määrin tätä keskustelua käydään Suomessakin, tosin valitettavan myöhään. Ehdokkaita eurovaaleihin nimetään jo, mutta siitä mitä politiikkaa nämä ryhtyvät Sosialistien ja Demokraattien ryhmässä ajamaan, ei ole tietoa. Juuri tämä sammutetuin lyhdyin tapahtuva toiminta vaalien yhteydessä muodostaa tekijän, joka saattaa nostaa "Aufstehen" -liikkeen eurooppalaiseksi vasemmistolaiseksi keihäänkärjeksi - yli ja ohi puoluerajojen.

Keisarin uudet vaatteet

Mikä on sosialidemokratian eurooppalainen ja maailmanlaajuinen strategia?

"Sosialidemokratia on aina rakentanut hyvinvointivaltiota - kuten ilmaisu jo sellaisenaan kertoo - vahvan valtion, kuntien ja julkisten palvelurakenteiden varaan. Tämä on toteutettu keskeisesti progressiivisen verotuksen muodossa,  mikä on muodostunut laajasti hyväksytyksi periaatteeksi. Jokaiselta voimiensa mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan.  Palvelumaksujakin on  alettu  veroluonteisina maksuina käyttää, mutta ne ne ovat usein muodostuneet tasaveroiksi ja osaltaan lisärasitteeksi vähävaraisemmalle kansanosalle.

Väinö Liukkonen, Työväen Akatemian rehtori 1950- ja 60 luvuilta ja tunnettu kansantalousmies nimesi sosialidemokratian "sosialisoimisen" strategiaksi julkisen säästämisen, so. julkisten voimavarojen kartuttamisen. Juuri tämän strategian varaan rakennettiin pohjoismaissa kansanvaltaisen hyvinvointivaltion tähänastiset rakenteet."

Mistä hiljaisuus kielii?

Olen  "Kuuta osoittava sormi" -blogikirjoituksissani esittänyt poikkeuksellisen kovaa demokratiakritiikkiä Euroopan Unionia ja sen konsolidoidussa peruskirjassa esitettyjä arvoja kohtaan. Ymmärrän että monet lukevat kannanottojani haluten pysyä anonyymeina, koska niihin yhtyminen merkitsee helposti eristämistä ja joukosta poissulkemista. Se että kommentteja ja kannanottoja ei tule niiltäkään, jotka ovat keskeisesti mukana vastuunotossa ja päätöksenteossa, antaa aiheen olettaa että minullekin on käynyt näin.

Ainoa tapa, jossa todisteisiin perustuen voin puolustella analyysiani, perustuu Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologiaan ja erityisesti siihen, miten Erich Fromm kuvaa kirjassaan "Terve yhteiskunta" (Kirjayhtymä 1971) luvussa kaksi "Voiko yhteiskunta olla sairas - normaaliuden patologia" yleisestä mielipidettä, normaaliutta ja nojautumista enemmistön käsitykseen:

Laman aineksia

Pamahtaako finanssikriisi pian uudelleen?
Asiasta kirjoittaa die Zeit -lehti 9.9. 2018 pääartikkelissaan. Lehti luettelee suuren joukon isoja kansainvälsiä yrityksiä, joilla on kymmenien miljardien velkataakka. Lisäksi on luotu uusia sijoitusinstrumentteja näiden velkojen ympärille, mm. riskin suuruuteen liittyvät muuttuvat korot. Tämä houkuttelee lainaamaan näille velkaislle yrityksille lisää suurten korkotuottojen odotuksessa. Roskalainojen määrä on yli kaksinkertainen vuoteen 2007 verrattuna, jolloin Lehman&Brothersin syöksykierre alkoi. Lisäksi koko ajan puheet korkotason nousemisesta lisääntyvät.

Lanka taitaa palaa jo?

Lehti viittaa mm. amerikkalaisen Tesla-sähköauton yhtäkkiä suuriksi - voittamattomiksi? - kasvaneisiin velkaongelmiin ja ilmeiseen luottamuksen romahtamiseen. Die Zeit -lehti viittaa muihinkin suuriin kansainvälisiin yrityksiin, kuten logistiikkajätti Hapag Lloydiin, digitaaliseen palvelualustaan Netflixiin, valmisruokaketju Campbell Soup'iin, muutamia merentakaisia miljardiveloissa olevia yrityksiä mainitakseen.

Ongelmia löytyy Saksastakin. Deutsche Bank, Suomen Pankin sisarpankki Saksassa on suurissa, lähes ylipääsemättömissä vaikeuksissa. Ilmeisesti pääjohtaja Ackermannin kaudella syyllistyttiin liian vahvan uskoon tarjontapolitiikan voimaan. Tätä seuraten DB kasvatti investointiohjelmaansa, josta on muodostunut hirvittvä, ylipääsemätön taakka. Velkaa on niin paljon että minkäänlainen kysyntä ei nykyisen valtavirtaisen talouspolitiikan oloissa pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa. Vastuujohtajia vaihdetaan ja etsitään ja tilanteen havaittuaan nämä heittävät pyyhkeen kehään: yritys pelastaa Saksan Pankki tuntuu toivottomalta. Takana on kuitenkin suuria sijoittajia (mm. Kiina ja julkisen alan ammaliitto Ver.di), jotka hallinnossa vaativat edelleen etsimään ratkaisuja omien sijoitustensa tueksi.

Autovalmista Volkswagen on rämpinyt taloudellisessa suossa jo muutaman vuoden, syynä amerikkalaisten testaajien havainto vilpillisten ohjelmien sijoittamisesta volkkarien moottoreihin; nämä antoivat todellisuutta parempia tietoja autojen päästöistä ja ympäristöystävällisyydestä. Amerikkalaisten suut tukittiin maksamalla autojen ostajille vaadittuja korvauksia kymmeniä miljardeja jos ei enemmänkin. Saksalaiset Volkswagen -merkkisen auton omistajat heräsivät kysymään: Miksi ei meillekin? Nyt Volkswagenin osakkeenomistajat ovat heränneet vaatimaan firman johtoa tilille itse asiassa heille kuuluvien miljardien käyttämisestä amerikkalaisten ja ehkä pian saksalaistenkin autonomistajien suun tukkimiseen. Ongelmat saksalaisten ja eräiden muidenkin eurooppalaisten automerkkien kohdalla eivät lopu tähän. Petollisia ohjelmoijia - ylimmän johdon tietäessä ja ilmeisesti myös tukiessa - löytyy muistakin kuin saksalaisista autoista; ilmeisesti  italialaisista ja myös ranskalaisista autoista.

Autoteollisuus on Saksan insinööritaidon ja osaamisen ydintä. Siitä maksetaan ja se näkyy eliittimerkkien Mercedes Benzin, Audin, BMV:n ja Volkswagenin hinnassa. Näistä autoista maksetaan ehkä yhtä kolmasosaa korkeampaa hintaa kuin muista vastaavantasoisista autoista. Tutkimukset paljastavat, että laatuerot verrattuna japanilaisiin tai korealaisiin autoihin eivät ole ollenkaan tätä luokkaa. Kysymys on todella pienistä eroista materiaalien ja valmistustekniikan suhteen. Hintaerot ovat ylimitoitettuja ja se luo painetta pudottaa hintoja. Se on puolestaan pahinta mahdollista myrkkyä saksalaisille autonvalmistajille nykyoloissa.

Saksalaiset perinteiset tavarataloketjut ovat joutuneetvaikeuksiin, kirjoittaa saksalainen Der Spiegel numerossaan 14/31.3. 2018. Tuli kanadalainen liikemies ja osti pari suomalaisillekin mm. Hampurista tuttua keskeistä ketjua (Galeria Kaufhof, Karstadt)  ja yhdisti ne kanadalaiseen tavarataloketjuunsa. Vaihdettiin markkinointikonseptia suuren rahan toivossa ja ryhdyttiin tuomaan Saksaan amerikkalaisia luxustuotteita. Nuukat saksalaiset eivät tähän vastanneet ryntäämällä uudelleen tavarataloihin amerikkalaisen unelman perään, vaan laittoivat kukkaronsa nyörit entistä tiukemmalle. On seurannut hirvittäviä saneerausohjelmia, kun lähes puolet entisestä henkilökunnasta aiotaan heittää pihalle. Ammattiliitot ja ketjujen vaikutusvaltaiset yhteistoimintaelimet ovat heränneet ja kauppasodan ainekset tavaratalomarkkinoilla ovat valmiina.

Tilannetta ei helpota suuren skaalan kauppasota liityen kansainvälisen vapaakauppaan. Sen lähtölaukaus on USA:n presidentin Trumpin "Oma suu ensiksi" (minun muotoiluni) tullirajoitusten muodossa jo annettu. Se vaikeuttaa kysynnän ylläitämistä entisestään. Amerikkalainen unelma saattaa piankin muuttua entistä pahemmaksi painajaiseksi.

Saksankaan  talous ei ole niin hyvissä kantimissa kuin annetaan ymmärtää. Vuosien säätökuurit ovat ajaneet julkiset palvelut pahaan kierteeseen. Palkat näyttäisivät nousevan Saksassa hyvinkin, mutta yksityistetyt palveluntarjoajat siirtävät korotukset nopeasti palvelun hintaan, jolloin yhä useampi sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvitsija putoaa palvelujen ulkopuolelle. Euroopan Unionin määrällinen elvytys yhtyneenä Saksan keskeiseen ja ja teknistä osaamista hyödyntävään asemaan näkyy edelleen mm. vientiteollisuuden tuomina voittoina ja liittovaltion ylijäämäisenä budjettina. Samaan aikaan muualla ERU:n jäsenvaltioissa kamppaillaan alijäämien kanssa eivätkä näkymät siksikään vaikuta yhteismarkkinoiden osalta valoisilta. Eksogeeninen talousajattelu - Saksan vahvan konsrvatiivirintaman austerismia aiheuttava ajatusfiksaatio - tuottaa pitkällä tähtäimellä lisää ongelmia. EKP:n määrällinen, eksogeenisen talousajattelun vastainen mutta vain yritysmaailmalle suunnattu elvytys on tulossa päätökseen ja se aiheuttaa epävarmuutta. Korkopolitiikka on ilmeisesti myös muuttumassa ja lainat ovat tulevina vuosina siksi kallimpia kuin nyt. EKP:n valtioilta pankkien kautta ostamat velkakirjalainat ovat olleet ilmeisen hyvä business myös välikäsinä toimineille - sekin tulolähde on kuivumassa. Velkakirjoilola on kuitenkin määräaikansa, jolloin ne on lunastettava takaisin - jos ei uudelleen potkaista lakien muodostaman aisan yli.

Euroopan Unioni ja EKP ei ole onnistunut ratkaisemaan maanosaa vaivaavia suuria ongelmia. Yhä ilmeisemmältä näyttää, että Saksa ei suostu kasvattamaan EU:n budjettia Ranskan presidentti Macronin edellyttämällä tavalla. Ranskan velkataakka on raskas ja ilmeisesti Macron toivoo EU:n budjettia kasvattamalla voivansa hoitaa myös keskeistä osaa Ranskan ja samalla koko Etelä-Euroopan julkisen sektorin velkataakasta. Taustalla mököttää kuitenkin Euroopan Unionin konsolidoitu perussopimus, jonka mukaan Euroopan Unioni ei saa ottaa mitään vastuuta jäsenmaidensa taloudellisista sitoumuksista. Tämä muotoilu tarkoittaa todellisuudessa jälkikeynesiläisen, liberaalin, antisyklisen ja endogeenisen rahapolitiikan kieltämistä. Berliinin muurin murtuessa liittokansleri Kohl ja Saksan kristillisdemokraatit pelkäsivät DDR-tyyppisen sosialismin kaappaavan koko Euroopan Unionin vahvan valtion ja julkisen sektorin kautta tapahtuvan autorisoidun toiminnan muodossa. Koko Unionin talous- ja rahapolitiikkaa muurattiin tältä osin yksipuolisesti kiinni. Syntyi ehdottoman autoritaarinen, uusliberaaleja markkina-arvoja korostava ja niille alisteinen eurooppalainen talousjärjestelmä. Tämän muurin yli ei ole lupa yhdelläkään jäsenmaalla astua, ei edes ajatella tätä mahdollisuutta. Paradoksi on, että se rakenteeltaan ja suhteessa moniarvoiseen poliittiseen demokratiaan muodostaa DDR:ssä käytössä olleen Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen tyyppisen rakenteen, jossa kaikki poliittiset voimat ovat alisteisia yhdelle suurelle idealle. Proletariaatin diktatuurin ja uusliberalismin väliin mahtuu pohjoismaisittain ajatellen kuitenkin vielä yksi vaihtoehto...

Markkinat eivät ole tie tasaisen kysynnän ja ostovoiman lisäämiseen - ne tarvitsevat sitä voidakseen toimia. Yksisilmäinen valtavirtainen talousajattelu on luonut yksisilmäisen kreikkalaisen mytologian mukaisen taloushirviön, joka vaatii vuosittain ja yhä voimakkaammin ihmisuhreja läpipääsemättömään talouslabyrinttiinsa. Ihmisuhreja? Kyllä, köyhyyden, osattomuuden, hoidotta jäämisen ja kaiken elämän polarisoitumisen muodossa. Ei noustu uuteen historialliseen vaiheeseen, vaan ollaan vaarassa luisua takaisin keskiaikaan ellei sitten peräti syvemmälle esihistoriaan.

Kysymys kuuluu: onko prinsessa Eurooppa tuhoutumassa vai löytyykö vielä voima joka sen voisi pelastaa? Monipuoluejärjestelmässä ja edellytetyn samasuuntaisuuden kollektiivisessa sokeudessa sen löytäminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Kuten toisen maailmansodan loppuhetket osoittavat, vasta todellisen tuhoutumisen kynnyksellä yhtäkkiä herätään: me emme tietäneet... Tuo tietoisuus voisi olla se yhteinen voima joka palauttaisi maanosan uuteen ajattelutapaan, aluksi toipilaaksi ja jatkossa dynaamiseksi, demokraattiseksi ja maailmalle esimerkkiä näyttäväksi voimaksi.

Ambivalenttia yksimielisyyttä

Helsingin Sanimien talousosiossa 8.9. 2018 valtionvarainministeri Petteri Orpo selostaa käymiään keskusteluja Saksan nykyisen valtionvarainministeri Olof Scholzen ja hänen edeltäjänsä Wolfgang Schäublen kanssa. Kirjoituksesta jää sekava vaikutelma lähinnä siksi, että Orpo vakuuttaa olevansa samoilla linjoilla sosialidemokraattisen Olof Scholzen kanssa, vaikka itse kirjoitus vilisee vastakkaisia, keskeneräiseen linjanmuodostukseeeen viittaavia lausahduksia.

Kysymys Eurooppapolitiikasta oli kymmenen kuukautta sitten yksi polttavimpia kysymyksiä SPD:n sisäisessä keskustelussa. SPD:n silloisen puheenjohtajan, Schulzin analyysi oli kriittistä, uutta hakevaa ja hänellä olikin muutoksiin tähtäävä ohjelma hallitusneuvotteluihin. Sekään ei sisältänyt ratkaisevaa ehdotusta Euroopan Unionin peruskirjojen avaamisesta ja pyrkimyksestä pluralistisempaan suuntaan Euroopan Unionin politiikassa.

Ranskan presidentin Macronin pyrkimys vahvistaa EU:n budjettia ja sitä kautta dynaamisempaa eurooppalaista politiikkaa jämähtää tässäkin kirjoituksessa "varainsiirtounionin" torjumiseen. Valtavirtaisen talouspolitiikan edustajana Orvolle ei ole auennut jälkikeynesiläinen kaikilla toimintaoikeuksilla varustettu rahapolitiikkaa eikä endogeeninen rahanmuodostus ylipäätään. Tekisi mieli ennustaa, että näihin kysymyksiin törmätään jatkossa yhä useammin. Yksiniittinen markkinamekanismiin ja eksogeeniseen, "kotitalousajatteluun" perustuvaan  rahapolitiikkaan rajoittuva EU ja EKP eivät ole kykeneviä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin.

EKP:n sääntöjen rikkominen, johon Orpo viittaa, koskee nimenomaan "rahan luontia tyhjästä" määrällisen elvytyksen muodossa. Ei Euroopan keskuspankilla ollut valmista rahaa tuhansia miljardeja ilman päätöksillä luotua, endogeenista rahaa. Ongelmaksi - tehottomuutta generoivaksi - muodostui , että tämä valtava rahavirta piti suunnata nimenomaan markkianehtoiseen toimintaan, ei kansanvaltaisten valtioiden ja niiden rakenteiden kuntouttamiseen. Miten kaikki tapahtui esimerkiksi meillä Suomessa, sitä ei ole toistaiseksi julkisesti ja ymmärrettävästi avattu.

Tässä muutamia muodollisen yksimielisyyden takana olevia lausahduksia:

"Euron suuret tulevaisuuden kysymykset ovat yhä auki. Finanssikriisin rahaliitto kesti siksi, että se rikkoi omia sääntöjään. Euroopan keskuspankki venytti mandaattiaan minkä pystyi."

"Joka tapauksessa Orpo on sitä mieltä, että Merkelin ja Macronin saksalaisranskalainen kompromissi europolitiikasta on Suomen näkökulmasta parempi kuin EU-komission tekemät esitykset euroalueen kehittämisestä."

”Pöydällä on koko ajan erilaisia malleja suhdannetasausjärjestelmistä, mutta me emme usko tulonsiirtounioniin. Saksa ja Ranskakaan eivät ole tästä samaa mieltä.”

Menneen vuosikymmenen suurin poliittinen erehdys

Suurin menneen vuosikymmenen poliittinen erehdys - mikä se olisi?

Simon Wren-Lewis kirjoittaa tässä Ryan Cooperin artikkelista, joka nostaa suurimmaksi erehdykseksi "austerity"-termin muodossa tunnetun valtavirtataloustieteen sovellutuksen, jota media laidasta laitaan on koko vuosikymmenen ajan tukenut. Mitään ei ole merkinnyt se, että edellämainittujen talousblogistien lisäksi taloustieteen Nobelilla palkitut Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat jo vuosia kritisoineet ja varoittaneet tästä kurittavasta, autoritaarisesta, talous- ja rahapolitiikkaa eksogeenisen - määrältään rajallisen maksuvälineen -  teorian mukaisesti tulkitsevan ja pelkästään markkinoihin tukeutuvan lähestymistavan seurauksista.

Argumentoinnissaan jälkikeynesiläiset, endogeeniseen - raha on tilinpidollisesti luotava väline -  talousteoriaan nojaavat voimat ovat kokeneet olleensa ylivoimaisia. Se ei ole kuitenkaan merkinnyt mitään, koska ilmoittajistaan riippuvainen "puolueeton porvarillinen" media on ollut lojaali valtavirtaisen talousajattelun teemoille.

Oxfordin yliopiston taloustieteen professori  Simon Wren-Lewis moittii blogissaan myös poliitikkoja, jotka olleet haluttomia kuuntelemaan vaihtoehtoa esittäneiden taloustieteilijöiden ajatuksia. Tämä on yksi suuri syy siihen, miksi politiikka on menettänyt uskottavuuttaan.

23.10. 2018
Onko Italian uhma pelkästään tuhmaa?
Italian "viiden tähden" keskustapopulistisen hallituksen reippaasti alijäämäinen budjetti näkyy nyt sitten herättäneen Euroopan Komission vaatimaan kolmen lähiviikon aikana Italian budjetin saattamista Euroalueen tiukkojen taloussääntöjen raameihin. Kirjoittajien taustasta: Valerio Alfonso Bruno työskentelee Milanon ja James Downes Honkongin yliopistossa.

Kuten Social Europe - verkkolehdessä kirjoittajat toteavat, Italian hallitusta ei kokonaisuudessaan voida luokitella äärioikeistolaiseksi populistihallitukseksi; sen budjettiinsa sisällyttämä "kansalaispalkka" (reddito di cittadinanza), eläkkeiden nosto ja ympäristökysymysten esilläpito viittaavat yritykseen koko poliittisen spektrin nappaamiseen hallituksen taakse. Italian uhmaan liittyy myös sen jääminen pakolaiskysymyksen hoitamisessa ilman Euroopan Unionin asianmukaista tukea. Euroopan Komissio ei uskaltane käyttää Kreikan tapaukseen sovellettua "troikka"-mallia Italian kurinpalautuksessa.

Italian hallitus on selvästikin haastamassa Euroopan talousalueen yksisiipisen talous- ja rahapolitiikan, joka ei salli taloudellisesti itsenäiselle valtiolle tyypillistä endogeenista finanssi- ja rahapolitiikkaa. Todettakoon tässä, että Euroopan Valuuttaunionin tiukat, markkinapainotteiset säännöt vahingoittavat myös eurooppalaisia vasemmistopuolueita ja muodostavat yhden olennaisen syyn niiden hampaattomuuteen poliittisten näköalojen avaamisessa.

Parasta olisi että Euroopan Unionin peruskirjoja voitaisiin avata ja sopia laajalla konsensuksella finanssi- ja rahapolitiikan laajentamisesta mahdollistamaan myös Euroopan Valuuttaunionin jäsenvaltoiden ainakin jonkinasteinen toiminta yhteisen hyvinvoinnin suuntaan. Nykyiset raamit ovat yksinkertaisesti vaarallisen ahtaat. Nyt ollaan taas kerran todistamassa että valtiontalouden hoito "kotitalousmallilla" (vrt. valtionvarainmnisteri Orvon lausunnot) saattaa johtaa koko Euroopan Unionin hajoamistilaan.



Colin Chrouch kirjoittaa samasta teemasta päivän Social Europe -verkkolehdessä kysyen otsikossa, miten välttää "globaali mahalasku" jota olemme ehkä parastaikaa toteamasssa Euroopan kohdalla.
"Markkinoiden voimat teollisessa teollisuudessa suosivat pieniä määriä suuria kaupunkeja, ja niillä ei juuri ole juurikaan mahdollisuuksia läheisyysperiaatteeseen hallinnossa. Kokonaisia alueita ja monia pienempiä kaupunkeja on jätetty ilman dynaamista toimintaa, joka voi ottaa mukaansa nuoret ja antaa ihmisille ylpeyden omasta kotiseudustaan Se ei riitä antamaan suurta sosiaalista tukea työttömille tai pienipalkkaisiin miehille näiden prosessien seurauksena tai kannustamaan yrityksiä ja julkishallinnon organisaatioita etsimään toimisto- ja varastotoimintaa tällaisissa paikoissa. Tarvitsemme yhteistyötä EU: n, kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tunnistaaksemme uusia toimintoja, jotka voivat menestyä olemassa olevien onnistuneiden keskusten ulkopuolella ja tarjota heille helpottavaa infrastruktuuria.
---
Tulevaisuuden politiikan tehtävänä on luoda ympäristöjä, joissa nämä arvot voivat kukoistaa, eikä nuhdella niitä kansallisen tai etnisen identiteetin monopoliasemassa olevien vaatimusten mukaisesti. Neoliberaalien on opittava, että elleivät he ole halukkaita hyväksymään sellaisia ympäristöjä ylläpitävää julkista politiikkaa ja verotustasoja, he menettävät globalisaatioprojektin, joka on niin heille rakas.