Ilpo Rossi 18.9. 2018:
Olen Euroopan Unionia koskevissa kirjoituksissani toistuvasti kuvannut Euroopan Unionin peruskirjojen yksiulotteista ja autoritaarista luonnetta. Tämä on tietenkin yllättänyt ja ehkä loukannutkin niiden tuntoja, jotka pitävät Euroopan Unionia länsimaisia arvoja edustavan demokraattisena arvoyhteisönä.
En ole tehnyt sitä siksi että vastustaisin eurooppalaista yhteistyötä ja toimia maanosan vakauttamiseksi ja tervehdyttämiseksi. Syynä on ollut se, että Euroopan Unioni on perussäännöissään rajannut itse toimintamahdollisuuksissaan endogeenisen, itsenäiselle valtiolle rajoittamattoman velkasuhteiden luomisen ja tällä tavalla suurten yhteiskunnallisten tehtävien, investointien, palveluiden ja muiden suurten kysymysten hoitamismahdollisuuden oman tehtäväpiirinsä ulkopuolelle.
Todennäköisesti olemme aliarvioineet Euroopan Unionin ja sen finanssi- ja rahapolitiikan tiukasti ideologisen luonteen. Euroopan Unionin massiivinen informaation myriaadi kätkee sisälleen vahvan konservatiivisen ja mielestäni uusliberalistiseksi muovautuneen ytimen, joka on kiteytetty tärkeimpiin asiakirjoihin kuten Euroopan Unionin konsolidoituun perussopimukseen.
---
Neoliberalism, which advocates a minimal role for the state...
Kuinka ollakaan, taloustieteen professori Marianna Mazzucato Lontoon yliopiston innovaatioiden ja julkisten arvojen laitokselta kirjoittaa Social Europe verkkolehdessä 18.9. 2018 uusliberalismin ideologisesta tavoittesta rajoittaa valtion rooli minimiin. Hän kuvaa tilannetta omalla tavallaan käyttäen esimerkkinä pääasiassa USA:n taloutta. Todelliseen elpymiseen ja taloudelliseen dynaamisuuteen tarvitaan myös vahvaa valtiota. Syy miksi makrotaloudessa ollaan tehottomia ja enimmäkseen epäonnistutaan, on Mazzucaton mukaan yksinkertainen:
"The reason is simple: the much-maligned state was permitted to pursue only timid policy responses. This failure reflects the extent to which policy continues to be informed by ideology – specifically, neoliberalism, which advocates a minimal role for the state in the economy, and its academic cousin, “public choice” theory, which emphasizes governments’ shortcomings – rather than historical experience."
---
Mariana Mazzucato is Professor in the Economics of Innovation and Public Value at University College London (UCL)
Olen Euroopan Unionia koskevissa kirjoituksissani toistuvasti kuvannut Euroopan Unionin peruskirjojen yksiulotteista ja autoritaarista luonnetta. Tämä on tietenkin yllättänyt ja ehkä loukannutkin niiden tuntoja, jotka pitävät Euroopan Unionia länsimaisia arvoja edustavan demokraattisena arvoyhteisönä.
En ole tehnyt sitä siksi että vastustaisin eurooppalaista yhteistyötä ja toimia maanosan vakauttamiseksi ja tervehdyttämiseksi. Syynä on ollut se, että Euroopan Unioni on perussäännöissään rajannut itse toimintamahdollisuuksissaan endogeenisen, itsenäiselle valtiolle rajoittamattoman velkasuhteiden luomisen ja tällä tavalla suurten yhteiskunnallisten tehtävien, investointien, palveluiden ja muiden suurten kysymysten hoitamismahdollisuuden oman tehtäväpiirinsä ulkopuolelle.
Todennäköisesti olemme aliarvioineet Euroopan Unionin ja sen finanssi- ja rahapolitiikan tiukasti ideologisen luonteen. Euroopan Unionin massiivinen informaation myriaadi kätkee sisälleen vahvan konservatiivisen ja mielestäni uusliberalistiseksi muovautuneen ytimen, joka on kiteytetty tärkeimpiin asiakirjoihin kuten Euroopan Unionin konsolidoituun perussopimukseen.
---
Neoliberalism, which advocates a minimal role for the state...
Kuinka ollakaan, taloustieteen professori Marianna Mazzucato Lontoon yliopiston innovaatioiden ja julkisten arvojen laitokselta kirjoittaa Social Europe verkkolehdessä 18.9. 2018 uusliberalismin ideologisesta tavoittesta rajoittaa valtion rooli minimiin. Hän kuvaa tilannetta omalla tavallaan käyttäen esimerkkinä pääasiassa USA:n taloutta. Todelliseen elpymiseen ja taloudelliseen dynaamisuuteen tarvitaan myös vahvaa valtiota. Syy miksi makrotaloudessa ollaan tehottomia ja enimmäkseen epäonnistutaan, on Mazzucaton mukaan yksinkertainen:
"The reason is simple: the much-maligned state was permitted to pursue only timid policy responses. This failure reflects the extent to which policy continues to be informed by ideology – specifically, neoliberalism, which advocates a minimal role for the state in the economy, and its academic cousin, “public choice” theory, which emphasizes governments’ shortcomings – rather than historical experience."
---
Mariana Mazzucato is Professor in the Economics of Innovation and Public Value at University College London (UCL)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti