Simon Wren-Lewis, Oxfordin Yliopiston taloustieteen professori kiroaa vielä kertaalleen Euroalueen Troikan ja Saksan hallituksen politiikan Kreikan ajamisessa ahdinkoon vuoden 2010 jälkeen.
Kreikkalaiset yritykset luulivat pääsevänsä turvallisille vesille ottaessaan auliisti tarjottuja jättilainoja mm. saksalaisista pankeista; toisin kävi, kun luottamus hallitusten kykyyn hoitaa yrityselvytyksen varaan rakennettuun tyrehtyi ja suuri epäluottamus pääsi valloilleen. Simon Wren-Lewis kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä otsikolla:"Läksyä Kreikan tragediasta ei ole otettu opiksi" mm:
"Kreikan maksama hinta ei ole pelkästään alhaisempi elintaso, vaan myös, kuten Frances Coppola kuvailee, tilanne jossa "vastasyntyneet kuolevat täysin hoidettavissa olosuhteissa, nuoret ja nuoret aikuiset tappavat itsensä ja nuoret ja aikuiset kuolevat huonon rukavalion aiheuttamiin sairauksiin, alkoholin väärinkäyttöön ja tupakointiin ja joilla on hoitoa vaativia sairauksia "huomattavasti enemmän kuin muualla Euroopassa ja Kreikassa ennen kriisiä. Suurin osa tästä on seurausta luotonantajan tyhmästä julmuudesta: euroalueen hallituksista, EKP: stä ja IMF: stä. Olen
verrannut muiden euroalueen maiden välinpitämättömyyttä , jolla he ovat kohdelleet Kreikkaa kärsimyksiin, joita Englannin hallitus aiheutti toimimatomuudellaan Irlannin nälänhädässä.
Ei ollut merkitystä sillä, että euroryhmän hallitseva ääni oli Saksan hallitus; se onkon niin usein näyttänyt olevan ymmärtämättä keynesiläisen talouden perusolettamuksia; Kuten Yhdistyneessä Kuningaskunnassa tiedämme, tällainen toimintatapa voi toistua missä tahansa. Se ei myöskään herättänyt IMF: n tarkistamaan omia menettelytapojaan arvioidessaan, voitaisiinko velat järjestää uudelleen tärkeiden eurooppalaisten hallitusten painostuksesta. Myöskään sillä ei ollut merkitystä, että monet Troikan asettamat edellytykset Kreikalle rakenneuudistuksina olivat haitallisia sopeutumisprosessin toteuttamiseksi"
Kreikkalaiset yritykset luulivat pääsevänsä turvallisille vesille ottaessaan auliisti tarjottuja jättilainoja mm. saksalaisista pankeista; toisin kävi, kun luottamus hallitusten kykyyn hoitaa yrityselvytyksen varaan rakennettuun tyrehtyi ja suuri epäluottamus pääsi valloilleen. Simon Wren-Lewis kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä otsikolla:"Läksyä Kreikan tragediasta ei ole otettu opiksi" mm:
"Kreikan maksama hinta ei ole pelkästään alhaisempi elintaso, vaan myös, kuten Frances Coppola kuvailee, tilanne jossa "vastasyntyneet kuolevat täysin hoidettavissa olosuhteissa, nuoret ja nuoret aikuiset tappavat itsensä ja nuoret ja aikuiset kuolevat huonon rukavalion aiheuttamiin sairauksiin, alkoholin väärinkäyttöön ja tupakointiin ja joilla on hoitoa vaativia sairauksia "huomattavasti enemmän kuin muualla Euroopassa ja Kreikassa ennen kriisiä. Suurin osa tästä on seurausta luotonantajan tyhmästä julmuudesta: euroalueen hallituksista, EKP: stä ja IMF: stä. Olen
verrannut muiden euroalueen maiden välinpitämättömyyttä , jolla he ovat kohdelleet Kreikkaa kärsimyksiin, joita Englannin hallitus aiheutti toimimatomuudellaan Irlannin nälänhädässä.
Ei ollut merkitystä sillä, että euroryhmän hallitseva ääni oli Saksan hallitus; se onkon niin usein näyttänyt olevan ymmärtämättä keynesiläisen talouden perusolettamuksia; Kuten Yhdistyneessä Kuningaskunnassa tiedämme, tällainen toimintatapa voi toistua missä tahansa. Se ei myöskään herättänyt IMF: n tarkistamaan omia menettelytapojaan arvioidessaan, voitaisiinko velat järjestää uudelleen tärkeiden eurooppalaisten hallitusten painostuksesta. Myöskään sillä ei ollut merkitystä, että monet Troikan asettamat edellytykset Kreikalle rakenneuudistuksina olivat haitallisia sopeutumisprosessin toteuttamiseksi"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti