Kilpailudemokratia, eliitti, vaalit ja kansalaiskatsomus

Juhani Räsänen

Emme voi ymmärtää todellisuutta, ellemme tunne sen luonnetta ja olemusta. Elämme yhteiskunnassa, kilpailudemokratiassa, jossa meillä on vapaus valita, vaikuttaa ja ottaa riskejä tai olla ottamatta. Meillä on hyvin toimiva yhteiskunta ja sen keskeiset instituutiot, jotka meitä hallinnoivat. Yksilöinä meillä on turvaverkostot, jotka mahdollistavat yrittämisen ja epäonnistuessa mahdollistavat lapsillemme koulutuksen ja runsaasti tarpeiden tyydytysmahdollisuuksia. Yhteiskuntamme tarjoaa meille puitteet ja mahdollisuudet tehdä, kokeilla, luoda, yrittää ja levittää hyvinvointia ja vapautta edelleen. 

Mutta mihin  äänestysvalinnat perustuu, ketä me äänestämme, rahako ja ekonominen ja koulutuksellinen tasoko ratkaisee. ”Mitä me teemme vapaudella”, jos meiltä puuttuu kansalaiskatsomus, kartta ja kompassi. Tosiasiassa elämme kilpailudemokratiassa, jossa hyvinvoiva eliitti osaa ja ymmärtää ottaa vallan kuten hyvinvointivaaleissa kävi.  Suomi on usealla mittarilla mitattuna maailman demokraattisimpia maita, mutta kasvatuksen saralla mittarit näyttävät punaista, eivätkä nuorten kokemukset heidän omista osallistumis- ja vaikuttamismahdol-lisuuksistaan ole sen parempia. Uusimpien tutkimustulostemme mukaan koulujen demokratiakas-vatuksessa työtä riittää edelleen tehtäväksi hartiavoimin. Jos haluamme demokratian aidosti toimivan, tarvitsemme kouluihin kansalaiskatsomus- oppiaineen.

Kansalaiskatsomuksen ytimessä on vastuu demokratian vahvuudesta yhteiskunnassa. Demokratian tulevaisuus ja yhteiskunnan tulevaisuus kulkevat käsikädessä. Vaaliosallistumista pidetään usein viitteenä siitä, luottaako kansa demokraattisiin instituutioihin. Korkea vaaliosallistuminen viittaa siihen, että demokratia toimii hyvin, ja matala vaaliosallistuminen nähdään ilmauksena päinvastaisesta. Matala vaaliosallistuminen voi kuitenkin johtua myös siitä, että kansa tuntee itsensä kuulluksi ja on tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan, eikä siksi näe osallistumista tarpeelliseksi. Vaaliosallistumisen lasku voidaan tulkita kiertoliikkeeksi, joka on tyypillistä kaikille vaaleihin perustuville järjestelmille. Tästä huolimatta lienee kuitenkin kohtuullista olettaa, että vaaliosallistuminen heijastaa kansalaisten mielen ja nkiintoa poliittisia prosesseja ja poliittista järjestelmää kohtaan. Jos äänestämättä jättäminen perustuu mielikuvaan äänestämisen turhuudesta, se kertoo varsin perustavasta epäluottamuksesta demokratian toimivuuteen. Tässä tilanteessa esiin nousee ryhmiä, joille demokratia kyllä käy menetelmänä ja keinona saavuttaa valtaa, mutta jotka todellisuudessa saattavat halveksia sen ihanteita ja periaatteita.

Huolenpito demokratiasta perustuu kasvatukseen ja koulutukseen. Jatkuva äänestysaktiivisuuden alaneminen kertoo välinpitämättömyyden ja ymmärtämättömyyden puutteesta demokratian toimivuudesta. Se taas kertoo koulujärjestelmäämme demokratiakasvatuksen epäonnistumisesta. Käydyt hyvinvointialuevaalit osoittivat syvää osallistumisen jakautuneisuutta: hyvinvoiva eliitti äänesti hyvinvoivan eliitin hallitsemaan vähäosaisen kansan enemmistön terveyden ja toimeentulon ongelmia. Nyt voimme kysyä, perustuuko eliitin käsitys tosiasioihin ja ottaako se  huomioon erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset; ja onnistuuko se välttämään itsekkyyden kiusaukset.

Kansainväliset esimerkit Ranskasta, Kanadasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Iso-Britanniasta osoittavat, että perinteisesti yksityisasiaksi koettu tai tulkittu onnellisuus (OECD=Onnelliset koulut ja onnellinen yhteiskunta) on politisoitavissa yhteiskunnalliseksi kysymykseksi vähän samalla tavalla kuin turvavyöt, ylipaino, perheväkivalta, miesten ja naisten roolit sekä osin yksinäisyys, jotka on aikaisemmin politisoitu yksityisestä sfääristä julkiseen sfääriin. On yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta perusteltua asettaa kouluille kansalaiskatsomukseen liittyviä arvojen, arvostusten ja hyveiden ja vahvuuksien edistämiseen liittyviä tavoitteita. Kysymys ei ole siitä, miten maailman muutos muuttaa koulua vaan siitä, miten koulu muuttaa maailmaa.

Seuraavassa on yhdeksän kansalaiskatsomuksellista opetussuunnitelmallista fokusointialuetta, luokkahuonetta, joiden opetuksellisella alueella on mahdollisuus etsiä ja osoittaa vahvuutta, jäsentymistä, liittymistä, mukautumista, liikkumista, tukeutumista, vajoamista, kiinnittymistä, lopettamista, vastuullisuutta ja iloitsemista. Ratkaisevaa osaa näyttelee ihmisen luonteeseen ja tahtoon liittyvät voimat. Tahdon ja luonteen varassa tehdään valintoja, optimointeja ja kompensointeja elämänkulun eri vaiheissa.

VOIMAANNUTTAVA SOPIMUSYHTEISKUNTA, VAKAVARAISUUS: Suomessa on tarpeeksi rahallisia ja muita resursseja menestyä markkinoilla ja työllistää. Kestävä julkinen talous. Korkea työllisyysaste.

KANSALAISUUDEN MAINE, VAPAA YHDISTYMIS-, KOKOONTUMIS- JA SANANVAPAUS: Suomella on positiivinen maine globaalissa maailmassa, markkinoilla ja yhteiskunnassa. Arvot. Sisäinen tulkinta: ”On hienoa olla suomalainen”.

EU-KUMPPANUUS, VAIKUTTAVA POLITIIKKA, KUMPPANIT, RAUHAN YLLÄPITO: Tunne arvostuksesta suhteessa muihin maihin. Luotettavat verkostot. Itsenäinen puolustuspolitiikka.

TUTKIMUS-EETTINEN TUOTEKEHYS. KORKEATASOINEN TEKNOLOGIA: Ihmisillä tunne, että suomalaiset tuotteet kehittyvät ja tyydyttävät kysynnän. Voimaannuttava kansainvälinen asiakaspalaute.

VOIMAANNUTTAVA, TOIMIVA TERVEYS- JA SOSIAALIJÄRJESTELMÄ: Hyvinvoiva fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen tasapaino ja terveys koko yhteiskunnassa.

TASA-ARVOISUUS. YHTEISKUNTAVASTUU JA TUKI HEIKOMPIOSAISISTA: Laaja kansalaisosallistuminen  hallinnon kaikilla tasoilla ja korkea äänestysosallisuus, keskinäinen kunnioitus. Luottamus ja loukkaamat-tomuus. Eettisesti kestävä sosiaali- ja terveydenhoito/ huolenpitojärjestelmä.

MAAILMAN OSAAVIN KANSA. VOIMAANNUTTAVA KOULUTUSJÄRJESTELMÄ: Tulevaisuuteen suuntautunut koulutusjärjestelmä. Mahdollistaa oman kehityksen haltuunoton kaikille.

VOIMAANNUTTVA RAJOITTAMATON TIETOJEN SAANTI JA HALLINNON LÄPINÄKYVYYS: Avoin viestintä, sananvapaus, monipuolinen demokratiaa edistävä media. Monipuolinen puoluejärjestelmä.

HALLITUKSELLA KORKEATASOINEN ITSEYMMÄRRYS PERUSTEHTÄVÄSTÄ: Toiveikas tulevaisuuskuva osana globaalia maailmanjärjestystä. Voimaannuttava visio, missio ja strategia, ihmisarvoihin nojaavat ohjaavat periaatteet

Joseph A. Schumpeter kuvailee edustuksellista demokratiaa vakiintuneena institutionaalisena järjestelynä, jossa päätökset tekevät poliitikot, jotka ovat voittaneet asemansa kilpailussa valitsijoiden suosiosta kausittaisissa vaaleissa. Poliittisen johdon valitseminen tapahtuu sellaisen prosessin kautta, jota leimaa suuremmassa tai pienemmässä määrin kilpailu, kilpailudemokratia, jossa raha ratkaisee. Onneksi vielä päätöksentekijät ovat vallassa vain lyhyen ajan eli vaalikauden kerrallaan.  He joutuvat näin jatkuvasti koetukselle ja vastuuseen valitsijoidensa edessä. Koulu on paikka harjoitella erilaisia yhteiskunnassa tarvittavia taitoja, myös demokraattista elämäntapaa. Mikäli yhteiskunnissa ei panosteta demokratiaan uskovien yksilöiden kasvatukseen, tulee demokratiasta periaatteena pelkkiä korulauseita ja kansalaisista pelinappuloita. Demokratiaan elämäntapana kasvetaankin nimenomaan yhdessä toimien ja elämää ihmetellen. Yhdessä toimimisen lisäksi demokratian perusperiaatteita ovat vapaus ja tasa-arvo, minkä vuoksi kaikkia kasvatustilanteita pitäisi määrittää tasa-arvo opettajan ja oppilaan välillä. Tarvitsemme kuitenkin aidon demokratian turvaksi kansalaiskasvatuksen oppiaineeksi kouluihin, että äänestysvalinnat perustuisivat tasa-arvoisuuteen.

Noam Chomsky varoittaa

 Taistele tai kuole!

Viime vuonna saksaksi yllä otsikoidulla nimellä ilmestyneessä kirjassaan tänä vuonna 94 vuotta täyttävä Massachusettsin Teknologiainstituutin professoria Noam Chomskia pidetään yhtenä aikamme merkittävimpänä ajattelijana. Häntä haastatteli Emran Feroz, vuonna 1991 syntynyt afganilais-itävaltalainen toimittaja, joka palkittiin vuonna 2021 ihmisoikeuksia puolustavalla Concordia-palkinnolla. 

Erityisen mielenkiintoisia tässä toistaiseksi suomentamattomassa haastattelukirjassa ovat Chomskyn USA:ta ja Venäjää koskevat mielipiteet. Niiden merkitys korostuu juuri nyt, kun jännitteet Ukraina-kriisissä ovat nousseet äärirajoille ja tempautuminen Euroopassa käytävään sotaan nykyaikaisin välinein on yhtä lähellä kuin maailmanpalo Kuuba kriisin aikoihin 1960-luvun alussa. Seisooko ihmiskunta viimeisellä rannalla? Olemmeko itse omin toiminemme tekemässä loppua antroposeeniseksi, ihmisen valtakautta kuvaavaksi aikaukaudeksi kutsutusta, suhteellisen lyhyestä jaksosta maapallon historiassa?

Kun kirjaa tehtiin, USA:n presidenttinä oli Donald Trump joka osoitti aika suurta mielenkiintoa Venäjää ja sen johtajaa, Vladimis Putinia kontaan. Chomsky jatkaa:"Ajattelen, että myös muissa suhteissa kuin mitä olemme aikaisemmin käsitelleet, tulemme löytämään myös Trumpilta - syistä mitä ne sitten lienevätkään - myös teemoja joita ei voi pitää järjettöminä. Hän on oikeassa todetessaan, että suhteita Venäjään on parannettava. Myöskään Venäjän ei pitäisi kieltäytyä neuvottelemasta USA:n kanssa (näin ei ole myöskään tapahtunut, IR). Wahington on tehnyt menossaolevan vuosisadan pahimman sotarikoksen - hyökkäyksen Irakiin, ja tämä oli hyvin paljon pahempaa kuin mikään se mitä Venäjä on tehnyt. Moskovan ei pidä kuitenkaan kieltäytyä tästä syystä neuvottelemasta. Sama koske myös meitä, amerikkalaisia. 

Meidän ei pitäisi kauhistellen vetäytyä neuvottelemisesta, olkoonpa syyt mitä hyvänsä ja joita varmasti on olemassa. Tilanne on yksinkertaisesti absurdi. Juuri Venäjän rajoilla on erinäisiä jännitteitä, jotka ovat niin kovia että ne saattavat minä hetkenä hyvänsä eskaloitua ja johtaa tuhoisaan atomisotaan. Lopulliseen ja ratkaisevaan kaiken elämän kannalta maapallolla. Tällainen näköala on lähellä, ja meidän on kysyttävä itseltämme, miksi näin on. Ensisijaisesti olisi otettava askeleita tilanteen parantamiseksi. Lisäksi meidän on kysyttävä, miksi ylipäätään olemme ajautuneet näin pitkälle. Luonnollisesti NATOn laajenemisella Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on tässä meŕkitystä. On rikottu kaiki ne lupaukset, jotka Gorbatschoville annettiin. Tämän aloitti jo Busch vanhempi ja se jatkui edelleen Clintonion aikakaudella. Clinton laajensi NATOa Venäjän rajalle ja tämä jatkui myös Obaman kaudella. Amerikkalaiset tekivät aloitteen myös Ukrainan ottamisesta NATOn jäseneksi. Ukraina on Venäjän intressialueen sydämessä. Tästä seuraten on jännitteitä Venäjän rajoilla. Ihmisyhteisöjen ja koko lajin kohtalo on yhteydessä tähän tilanteeseen. Kuinka paljon huomiota kiinnitetään tähän kysymyksenasetteluun? Verrattuna siihen, onko Trump valehdellut vai ei, minusta näyttää että media on perusteellisesti epäonnistunut tämän kysymyksen avaamisessa."

Toimittajan kysyessä  Chomskyn aikaisempiin kannanottoihin perustuen hän vahvistaa kannanottonaan, että  kaikki yhdysvaltain presidentit, jos heihin sovelletaisiin Nürnbergin sodanjälkeisen oikeusprosessin menetelmiä, pitäisi hirttää. Kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat hänen mukaansa, Eisenhowerista Obamaan, syyllistyneet vakaviin  ihmisoikeusrikkomuksiin. 

Näistä - ja monista muistakin syistä - Noam Chomsky vaatii kirjassaan meitä nousemaan ihmiskunnan herroja vastaan, koska tuhon tie näyttää niin ilmeiseltä. Kirjan kirjoittamisen jälkeen USA:n ja Venäjän kriisi on entisestään kiihtynyt. Media suorastaan vaatii Suomeakin liittymään NATOn jäseneksi. Tasavallan presidentti on puhunut tässä kysymyksessä milloin liennytyksen, milloin jäsenyyden ja kovien yhteisten eurooppalaisten toimien puolesta. En väitä että hän on väärässä, mutta näen tässä vakavaa integriteetin, henkisen eheyden horjumista. 

Vielä eräs ilmastoon ja sen kuumenemiseen  liittyvä näkökohta. Vuonna 1997 Kioton ilmastosopimuksessa, josta mm. USA sittemmin irtisanoutui, sovittiin siitä että sotilaalliset energiaratkaisut eivät sisälly yhteiseen ilmastosopimukseen. Saksalaisen Spiegelin mukaan yksinomaan USA:n  armeijan kuluttama energiamäärä on niin suuri, ettäö se yksittäisenä maana sijoittuisi 55. sijalle päästöissään ja sen hiilijalanjälki olisi suurempi kuin esimerkiksi koko Ruotsin. Nykyinen sotilaallisen konfliktin uhka ja mahdollinen eskaloituminen sodaksi nopeuutaisi siten valtavasti hiilidioksioidipäästöjä ja heikentäisi kohtalokkaasti mahdollisuuksia ilmastotavoitteiden toteuttamiseen maailmanlaajuisesti.

Tarvitsemmeko ydinvoimaa ja fossiilisia kaasuja siirtymätekniikoiksi?

 Ei ydinvoiman ja fossiilisten kaasujen viherpesua EU:n taksonomiassa!

Naturfreunde Inytertnationale NFI  varoittaa, että EU:n ilmastopolitiikka ja European Green Deal ovat suistumassa raiteilta.

Ydinvoiman ja fossiilisten kaasujen sisällyttäminen äskettäin julkaistuun eurooppalaiseen taksonomiaan on ristiriidassa taksonomian tavoitteen kanssa suojella yksityisiä sijoittajia viherpesulta ja taksonomian "Älä tee merkittävää haittaa" -periaatetta. Suuntaamalla suuria sijoitusrahastoja kestämättömiin energiantuotantomuotoihin taksonomia uhkaa suistaa koko EU:n ilmastoagendan ja European Green Dealin.

EU:n taksonomia-asetus

Taksonomia-asetuksen tavoitteena on määritellä edellytykset, joilla tietty taloudellinen toiminta voidaan luokitella kestäväksi, jotta se edistää Euroopan vihreää kehitystä. Sen tarkoituksena on luoda turvallisuutta sijoittajille ja EU:n mukaan "suojata yksityisiä sijoittajia viherpesulta, auttaa yrityksiä tulemaan ilmastoystävällisemmiksi, vähentää markkinoiden pirstoutumista ja ohjata sijoituksia sinne, missä niitä eniten tarvitaan." (EU:n taksonomia kestävä toiminta | Euroopan komissio (https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/banking-and-finance/sustainable-finance/eu-taxonomy-sustainable-activities_en)

EU-komissio esitti joulukuun 2021 lopussa ehdotuksensa taksonomialuettelosta, joka sisältää kestävinä investoinneina myös ydinvoima- ja fossiiliset kaasulaitokset. Tämä ei suojaa sijoittajia viherpesulta, mutta edistää sitä massiivisesti.

Ydinvoima ja fossiiliset kaasut eivät ole kestävää kehitystä!

EU:n komissio väittää, että ydinvoimalat eivät aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Tämä pitää paikkansa vain osittain: ydinpolttoaineen poltosta ei aiheudu CO2-päästöjä, mutta jos koko prosessi otetaan huomioon, hiilidioksidipäästöjä syntyy voimalaitosten rakennus- ja purkuvaiheessa sekä purkamisen ja purkamisen aikana. polttoaine - elementtien kuljetus ja ydinjätteen loppusijoitus . Lisäksi ratkaisematon ydinjätteen loppusijoituskysymys on toinen vahva argumentti ydinenergian luokittelua vastaan ​​kestäväksi, eikä se ole EU:n taksonomian "Älä merkittävää haittaa" -periaatteen mukaista.

Fossiilisten kaasujen voimalaitokset päästävät suoraan hiilidioksidia. Kun nesteytettyä maakaasua (LNG) käytetään polttoaineena, kaasun kuljettaminen pitkiä matkoja lisää hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi maakaasun putkikuljetus tuottaa merkittäviä metaanipäästöjä, jotka haihtuvat jalostusasemilta.

Tarvitsemmeko ydinvoimaa ja fossiilisia kaasuja siirtymätekniikoiksi?

Lobbaajat väittävät, että ydinvoimaa ja fossiilisia kaasuja tarvitaan siirtymätekniikoina, kunnes uusiutuva energiajärjestelmä on täysin kehittynyt. Ne korostavat toimitusvarmuuden riskiä, ​​kun energiahuolto perustuu yksinomaan uusiutuviin energialähteisiin, kuten vesivoimaan, tuulivoimaan ja aurinkosähköön, jotka kaikki ovat erittäin riippuvaisia ​​sääolosuhteista.

Koko energiateollisuus työskentelee kuitenkin parhaillaan näiden riskien vähentämiseksi asentamalla uusia energian varastointijärjestelmiä ja hallitsemalla kysyntää energiankulutuksen huippujen vähentämiseksi. Samalla meidän on myös toteutettava lisää energiansäästöohjelmia, mikä on yksi CO2-päästökauppajärjestelmän tavoitteista.

Geotermiset laitokset ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun vedyn käyttö auttavat tasapainottamaan tuulen ja auringon energian vaihtelua. Lisäksi on yhä enemmän biokaasulaitoksia, joita voidaan käyttää myös säästä riippumatta. Tämä vähentää samalla myös lämmitykseen tai kuljetuksiin käytettävän fossiilisen kaasun määrää. Tämä tarkoittaa, että myös vedyn ja vihreän kaasun alueellisia kaasuverkkoja voidaan tarvita tulevaisuudessa.

Täysin väärä signaali sijoittajille

Ottaen huomioon kestävän ilmastopolitiikan ja erityisesti Euroopan vihreän sopimuksen toteuttamisen valtavat taloudelliset vaatimukset, kilpailu rahoitussijoituksista on kovaa. Jos tarkastellaan sähkön tasoitettua kustannuksia (LCOE), eli kustannuksia, jotka ovat välttämättömiä energian muuntamiseen toisesta energiamuodosta sähköksi, ydinenergia on ylivoimaisesti kallein tapa investoida energiaan. Esimerkiksi vuonna 2013 rakenteilla olevan brittiläisen ydinvoimalan Hinkley Pointin konsortio neuvotteli takuukiinteäksi hinnaksi 111 euroa/MWh, jota oikaistaan ​​rakennusaikaisen ja sitä seuraavan 35-vuoden inflaatioon. vuoden tariffikausi. Kiinteä hinta on tällä hetkellä 134 euroa/MWh. Kustannukset kasvavat siis vuosi vuodelta. Samaan aikaan suuren aurinkosähköjärjestelmän kustannukset ovat tällä hetkellä 31-57 euroa/MWh ja ne laskevat vuosi vuodelta. Jo tänään yksi MWh aurinkoenergiasta maksaa alle neljänneksen Hinkley Pointissa tuotetusta MWh:sta, ja tämä ero kasvaa edelleen Hinkley Pointin käyttöönottoon saakka – tämä on suunniteltu vuodelle 2027, mutta rakennusajan kokemuksen perusteella. muissa ydinvoimalaitoksissa se voisi myös olla myöhemmin vastaavasti. Tehokkaan ilmastopolitiikan kannalta ei ole järkevää ohjata sijoittajia ydin- ja fossiilisiin polttoaineisiin teeskentelemällä, että näitä investointeja voitaisiin pitää "vihreinä".

Suuri vahinko ilmastopolitiikalle ja Green Dealille

EU:n uusi taksonomia heikentää Euroopan vihreän sopimuksen tavoitetta tulla ensimmäiseksi ilmastoneutraaliksi maanosaksi vuoteen 2050 mennessä. Mahdolliset uudet ydinvoimalat saattavat olla valmiita vasta vuoden 2040 jälkeen ja sekä ydin- että fossiiliset voimalaitokset toimivat vielä 40-50 vuotta. Samalla voitaisiin vähentää taloudellisia investointeja uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuustoimiin, rakennusten peruskorjaukseen ja lämpöpumppuihin.

Naturefriends International kehottaa Sustainable Finance Platformia ja jäsenvaltioiden kestävän rahoituksen asiantuntijaryhmää pidättymään sisällyttämästä ydinvoimaa ja fossiilisia kaasuja kestävinä investoinneina EU:n taksonomiaa täydentävään delegoituun säädökseen!

NFI:n hallituksen puolesta

Manfred Pils, 

Kansainvälisen luonnonystävien (NFI) puheenjohtaja

Kansalaiskatsomuksen opetussuunnitelma

Juhani Räsänen, kasvatustieteen maisteri, tietokirjailija, kouluttaja ja tutkija julkaisi fasebookissa kirjoituksen osallistamisen tähtäävästä ohjelmasta, opetussuunnitelman joka laajentaisi juuri kansalaistietoisuteen liittyvää ymmärtämistä, osallistumista, yhteistyötä, aktivoitumista ja vastuunottoa.

Vaalien alla käynnistyy toistumiseen keskustelu äänestysaktiivisuudesta ja demokratian toteutumisen puutteesta. On jopa herätty kysymään, olisiko peruskoulun opetukseen sisällytettävä demokratiaa tukevia sisältöjä. Vuosi sitten tein Opetus- ja kulttuuriministeriölle luonnoksen Kansalaiskatsomuksen opetussuunnitelmasta kysyen: Mitä tekisimme vapaudella. Moduloin suunnitelman alla oleviin kokonaisuuksiin niin, että ne voidaan sisällöittää sekä yhteiskunta- että yksilötasolle. Jos SDP:n koulutuspoliittisia ohjelmia puntaroivia asia kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä. Seuraavassa on yksitoista opetussuunnitelmallista fokusointialuetta, luokkahuonetta, joiden opetuk-sellisella alueella on mahdollisuus etsiä ja osoittaa vahvuutta, jäsentymistä, liittymistä, mukautumista, liikkumista, tukeutumista, vajoamista, kiinnittymistä, lopettamista, vastuullisuutta ja iloitsemista. Ratkaisevaa osaa näyttelee ihmisen luonteeseen ja tahtoon liittyvät voimat. Tahdon ja luonteen varassa tehdään valintoja, optimointeja ja kompensointeja elämänkulun eri vaiheissa. Kuvaukset ovat yksinkertaistettuja lähestymiskehyksellisiä pohjia:

• Itseni kehittäminen, oman kehityksen haltuunotto

Tarve kehittää itseä jatkuvasti itsekasvatuksen, koulutuksen ja tietojen ja taitojen päivittämisen ja kehittämisen avulla. Oman kehityksen haltuun ottaminen. Kyky korjata, parantaa ja hoitaa sekä ihmisiä että asioita ja elämäntilaa. Työ, tekniikka, terveys, kädentaidot ja selviämiskeinot. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Miten parannan elämäni laatua ja eheytän oman luonteeni ongelmia?

· Toimintakyky ja vauraus ja henkilökohtainen menestys

Välittömät perustarpeet ja aineellinen turvallisuus, siteet maalliseen elämään, omistuksiin, rahaan ja oman kehon tarpeisiin. Taloudellinen turvallisuus, toimeentulo, omat rahat ja ulkoistettava itsearvostus.

Tarve tyydyttää perustarpeet ja aineellinen turvallisuus, siteet maalliseen elämään, omistuksiin, rahaan ja oman kehon tarpeisiin. Taloudellinen turvallisuus, toimeentulo, omat rahat ja itsearvostus. Tässä huoneessa kysymys kuuluu: mitä materiaa ja tyydytyksen lähteitä tarvitsen? Tässä luokassa kysymys kuuluu: Millaista aineellista turvallisuutta tyydytyksen lähteitä tarvitsen?

• Päätoiminta-ammatti ja työ ja ura

Tarve muodostaa pysyvä asema yhteiskunnassa, sen hierarkioissa ja käytännön puitteissa. Ammatti ja ura merkkinä sopeutumisesta yhteisöön ja mahdolliset saavutukset, arvonanto, maine ja kunnia. Sisäisesti suhde vanhempien asemaan yhteiskunnassa. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Miten tyydytän ammatillista ja sosiaalista kunnianhimoani ja millaisia laitoksia ja systeemejä palvelen yhteiskunnassa omalla panoksellani?

• Oma perhe ja suku

Mitkä ovat hyvät syyt etsiä yhteyttä läheisiin suhteisiin ja kasvaa perheyhteisössä. Tarve kasvuun ja kehitykseen kohti aitoa omaa yksilöllisyyttä ja pysyvää luonnetta, joka juurtuu vakaaksi minäkuvaksi. Kyky itsetarkkailuun ja psykologiseen itseymmärrykseen. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Millaisen elämänmuodon vakiinnutan itselleni, läheisilleni ja miten löydän itseni

Lapsen ja Vanhemman roolissa?

• Ystävyys ja avunanto

Tarve löytää peilikuvia itselleen joko asiallisten suhteiden tai eroottisten suhteiden kautta. Avioliitto, parisuhde, suorat kontaktit ihmisiin ja ihmisryhmiin joko palvelun, opastamisen tai luovan esiintymisen ja toiminnan kautta. Kumppanuus, liittosuhteet, vastavoimat, suhde toisiin, yleisöön. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Miten löydän itselleni ystäviä ja kehittävän vastakohdan, joka opettaa minulle oleellisia asioita itsestäni?

• Harrastukset

Tarve suunnata ylimääräiset voimavarat, luovuus, johtajuus, karismaattisuus, joka kiihdyttää kasvua ja oman itsen ilmaisemista vapaasti ja näyttävästi. Kyky nauttia elämästä, vapaa-ajasta, seikkailusta ja oman minän vapaudesta tehdä, toimia, dramatisoida ja ajatella omin päin. Lapset, luovuus, pelit, seikkailut - elämä viihteenä ja pelinä. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Miten ilmaisen itseäni pelkäämättä muiden arvostelua?

• Seura ja verkosto

Tarve luoda välittömät kontaktit ympäristöön ja ympäristössä vaikuttaviin ihmisiin, sisaruksiin, koulutovereihin, sukulaisiin, naapureihin ja jokapäiväisiin tuttuihin.Kannustin löytää uusia kanavia ja väyliä hoitaa yhteiskunnan asioita tai pienten ryhmien ja vähemmistöjen asioita ja asemaa ja tuoda yhteiskuntaan uudistavia aatteita ja visioita. Ryhmätyö, kansainväliset vaikutteet ja kyky projisoida omaa mieltä tulevaisuutta kohti luoden uusia muotoja. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Mitä aineksia mieleni kaipaa voidakseen kokea yhteisöllisyyden, ymmärtämisen, keksimisen ja kommunikoinnin iloa?

• Elämyskokemukset

Tarve muodostaa suhde kaikkeuteen tai yliaistiseen elämään ja minuuteen tai jäädä sisäisten kompleksien uhriksi toistamaan menneistä virheitä ja ongelmia sopeutumatta yhteiskuntaan täydellisesti. Sisäiset jakautumat, piilevät tarpeet ja alitajuinen motivaatio sekä sosiaaliset ongelmat, hylätyt, väheksytyt ja syrjäytyneet. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Mihin absoluuttisiin ja hyvin yksilökohtaisiin vahvuuksiin, arvoihin ja asioihin turvaan kun normaalit sopeutumisen ja elämisen keinot ovat syrjäytyneet?

• Vakaumuksellinen toiminta

Vastakohtaisuuden voimat ja keskinäinen riippuvuus. Ihmisyyden luonne. Miten kasvan ja kehityn näkemään asemani suurin linjoin maailmassa, yhteiskunnassa ja suhteessa elämän ja kuoleman peruskysymyksiin? Tarve henkisiin arvoihin ja näkemyksiin elämänkatsomuksen ja asenteiden, mielipiteiden ja näkemysten summana. Koulutus- ja sivistyspääoma itsen kehittämisen ja laajentamisen välineenä. Pitkät matkat, vieraat kulttuurit ja opiskelu, yhteiskunnallinen keskustelu, julkaisutoiminta ja kansalliset aatteet. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Miten kasvan ja kehityn näkemään asemani suurin linjoin maailmassa, yhteiskunnassa ja suhteessa elämän peruskysymyksiin? Mihin yksilökohtaisiin arvoihin ja asioihin turvaan kun normaalit sopeutumisen ja elämisen keinot syrjäytyvät?

• Rakkaus ja erotiikka

Tarve liittoutua ja sulautua toisten kanssa voiman ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Syvät ja peruuttamattomat kokemukset, kriisit avioliitossa ja tunne- ja seksuaalisuhteissa sekä yhteiset psyykkiset ja materiaaliset energiat. Kuolema, psyyken rajakokemukset, alitajuiset halut ja primitiiviset yllykkeet. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Millaiset elämykset saavat syvimmät tunteeni hereille?

• Luonne - maine ja imago

Omat luonteenomaiset käyttäytymisen piirteet, omat, yksilölliset reagointitavat, minän välitön projektio ulkomaailmaan. Tarve ilmaista omat luonteenomaiset käyttäytymisen piirteet, omat, yksilölliset reagointitavat, minän välitön projektio ulkomaailmaan. Ulkoinen minä, persoonallisuuden näkyvä kerros, minän naamio, tyypillisyydet ja luontaiset toistuvat maneerit. Tässä luokassa kysymys kuuluu: Millaisena näyttäydyn kanssaihmisille ja ulkomaailmalle?

Osallistamisen valtaväylän rakentaminen - suuri tulevaisuuden haaste

Helsingin Sanomat puuttuu vieraskynäkirjoituksessaan yhteen tärkeimmistä tämänpäivän ja tulevaisuuden haasteista, nimittäin osallistumisen ja osallistamiseen. Kehotan lukemaan tämän kirjoituksen ja jatkamaan sitten tämän blogikirjoituksen lukemista.

"Hyvinvointialueiden demokratiaa ei pidä valaa vanhaan muottiin.Tämä avaus saattaisi avata mahdollisuuden demokratian aidon välikappaleen, kansalaisjärjestötoiminnan aivan uudenlaiseen aktivointiin, vaikka sitä ei artikkelissa mainitakaan...

Olen kirjoitellut bogissani "Kuuta osoittava sormi" vuosikausia osallistamisen suuresta merkityksestä kasvamiselle demokratiaan elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona. Kun katselen Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoitusta Sanomien vieraskynäkirjoitusta, joka on Sitran yliasiamiehen Jyrki Kataisen ja  "Demokratia ja osallisuus" teema-alueen johtajan Veera Heinosen käsialaa. Juuri tämä kansalaisjärjestöulottuvuus näyttää puuttuvan esimerkkiluettelosta. Se näkyy kuitenkin olevan linkintakana olevassa liitteessä deliberatiivisen osallistamisen nimellä. Kirjoituksen mukaan 

"Maailmalla on innostavia esimerkkejä siitä, miten kansalaisosallistaminen voidaan kytkeä uudella tavalla osaksi edustuksellista päätöksentekoa. Uusiin osallistumismuotohin kuuluvat kansalaisaloitteet, kansanäänestykset ja erilaiset puntaroivat kansalaiskeskustelut, kuten kansalaisraadit ja -paneelit. Kansalaisaloitteet ja osallistava budjetointi ovat käytössä Suomessakin. Meillä on kokeiltu myös puntaroivia kansalaiskeskusteluja, mutta toistaiseksi niitä ei ole institutionalisoitu osaksi päätöksentekoa

Kirjoituksen mukaan myös OECD:n luottamusraportti osoitti että suomalaisten usko vaikutusmahdollisuuksiinsa on pohjoismaiden heikoin. Jo 1960-luvulla luin ruotsalaisista tutkimuksista, joita teki kasvatustieteen professori Torsten Husén, pienryhmätoiminnan ja ylipäätään yhdessä tapahtuvan toiminnan suuresta merkityksestä kasvamiselle osaavaksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi. Ryhmässä - kuten järjestöelämässä niin luonnollisesti tapahtuu - opitaan yhteisöllisyyden taitoja. Siellä kasvetaan yhteistoimintaan, aktivoidutaan  mieleisiin harrastuksiin ja opitaan vähitellen ottamaan myös vastuuta sekä järjestön sisäisistä tapahtumista että myös yleisimmistä yhteiskunnallisista asioista. Meillä järjestöelämä on rapautunut lähes tyystiin kilpailuhenkistä, yksilön ja ryhmän erinomaisuutta korostavaa kilpaurheilua lukuunottamatta. 

Kun Sitra kirjoituksessa tunnistaa tämän tehtäväalueen omakseen, olisi nyt loistava mahdollisuus esimerkiksi seuraavan hallituskauden ohjelmassa avata todellinen osallistamisen valtatie, josta olen blogissani eri sisällöin paljon kirjoittanut. Osallistamisen valtatie viittaa siihen, kuinka voimakkaasti meillä on satsattu tieverkoston ja moottoriteiden rakentamiseen fyysisen kommunikaation ja logistiikan  ylläpitämiseksi. Kansalaistoiminnan aktivointi vertautuu taloudellisesti niihin kustannuksiin, joita laitetaan tienpitoon ja nopeisiin kulkuyhteyksiin. Mitä arvoa nopeilla liikkumismahdollisuuksilla on, jos kansalainen ei hallitse tärkeitä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen taitoja?

Osallistamisella on paljon merkitystä juuri demokratian kannalta, kuten kirjoittajat aivan oikein oivaltavat. Osallistavan kansalaistoiminnan rakentaminen tarjoaisi runsaasti myös työtä, ovathan kansalaisjärjestöjen hallinto, arkistointi, tilinpito, ja sisältöjen ohjelmallinen tuotanto pahasti rempallaan. Kysymys on myös onnellisuudesta, mielenterveydestä ja monien sairauksien - ajattelen erityisesti yhä kasvavia mielen terveyden ongelmia - ennaltaehkäisystä.

Kun puhun järjestötoiminnasta ja sen suuresta merkityksestä, teen sen sillä kokemuksella jonka olen saanut lähes koko työurani aikana nuorisojärjestöissä, kasvatusalan toiminnassa paikalliselta aina kansainvälisiin tehtäviin ja ammatilliseen edunvalvontaan ulottuvana kokonaisuutena. 

Lehden kirjoitus on sijoitettu hyvinvointialueiden kehittämistä koskevien näköalojen yhteyteen. Kysymys on uudesta ulottuvuudesta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Nyt tarvittaisiin uusissa hallintoelimissä syvää ymmärrystä demokratiasta elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona. Hyvinvointialue viittaa sekä sosiaalisuuteen että demokratiaan. Näiden ulottuvuuksien yhdistämälle sosialidemokratialle tämän pitäisi olla toimintaohjeena 'selvää kauraa'. Yhtä helppoa kuin heinänteko se kuitenkaan ei ole - sen voin myös oman elämän- ja työkokemukseni kautta varmuudella todeta...

KULJEMMEKO KOHTI RAHASTOSOSIALISMIA?

Tämä on Leo Sammallahden artikkeli Viisas Raha lehdestä. Jos kuvakaappausta on vaikea lukea niin tässä on kanssa puhtaana tekstinä. Osakeomistuksilla sekä suoraan että rahastojen kautta on nykyään suuri merkitys. Olemmeko menossa kohden rahastossosialismia, kirjoittaja kysyy...



Voi olla että kukaan ei ole tehnyt niin yksinkertaista ja suoraviivaista keksintöä joka olisi mullistanut modernia talousjärjestelmää niin perustavanlaatuisella tavalla kun John Bogle vuonna 1976 perustaessaan maailman ensimmäisen indeksirahaston. Bogle oli työskennellyt sijoitusrahastoissa ja piti alaa huuhaana. Ensimmäisenä työpäivänään vuoropäällikön ensimmäisen opetus oli, että alalla kukaan ei tiedä mistään mitään. Asiakkaat sijoittivat rahastoihin, joista jokainen mainosti pystyvänsä poimimaan keskimääräistä paremmin osakkeita. Tämä ei tietenkään voinut pitää paikkansa - puolten rahastoista oli pakko suoriutua keskimääräistä paremmin ja puolten keskimääräistä huonommin.

Sijoittaminen voidaan jakaa kahteen strategiaan: passiiviseen ja aktiiviseen. Aktiivisessa sijoittamisessa pyritään poimimaan hyviä osakkeita. Passiivisessa taas sijoitetaan samoihin osakkeisiin samassa suhteessa kuin kaikki muut sijoittajat ja saadaan markkinoiden keskimääräinen tuotto. Tämä tehdään aiemmin mainittujen indeksirahastojen kautta. Esimerkiksi S&P 500 indeksi ostaa automaattisesti Yhdysvaltain 500 suurimman pörssiyhtiön osakkeita niiden markkina-arvon mukaan, eikä yritä poimia parhaimpia suuryritysten osakkeita.

Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet passiivisen sijoittamisen voittokulkua. Vuonna 2019, samana vuonna kuin Boggle menehtyi, ensimmäistä kertaa historiassa suurempi osuus pääomasta virtasi Yhdysvaltalaisiin pörssiyhtiöiden passiivisesti kuin aktiivisesti. Tähän on yksinkertainen syy. Kuvitellaan että puolet sijoittajista on aktiivisia ja näkevät vaivaa tai maksavat muille jotka näkevät vaivaa poimiakseen keskimääräistä parempia osakkeita. Puolet sijoittajista taas ovat passiivisia, ja ostavat samoja osakkeita samassa suhteessa kun kaikki aktiiviset sijoittajat keskimäärin. Passiiviset sijoittajat saavat saman tuoton kuin aktiiviset sijoittajat keskimäärin, mutta pienemmällä vaivalla ja kuluilla. Kulut syövät tuottoja, ja vaivannäöllä on vaihtoehtoiskustannuksia, sillä saman vaivan voisi nähdä esimerkiksi palkkatyön tekemiseen. Tämän takia passiiviset rahastot lyövät aktiiviset rahastot: Yhdysvalloissa viimeisen 15 vuoden aikana vain noin 10% aktiivisista rahastoista on onnistunut lyömään yksinkertaiset indeksirahastot.

Koska indeksirahastoille keskeistä on kulujen minimointi ja rahastojen hallinnoinnissa on kiinteitä kuluja, suurimmilla toimijoilla on etulyöntiasema. Kaksi suurinta omaisuudenhoitoyhtiötä, Vanguard ja Blackrock, ovatkin suurin omistaja käytännössä kaikissa Yhdysvaltain suurissa pörssiyhtiössä, ja niiden osuus jatkaa kasvuaan. Eräs seuraus on se että kilpailevien pörssiyritysten omistus keskittyy samoille tahoille: Pepsin ja Coca-Colan suurimpia omistajia ovat samat kaksi omaisuudenhoitoyhtiötä. Vanguardin ja Blackrockin kasvava äänivalta yhtiökokouksissa tarkoittaa että ne pystyvät pitkälti palkkaamaan ja erottamaan ketkä ikinä ne haluavat käytännössä kaikkien pörssiyhtiöiden hallituksiin.

Keiden omaisuutta nämä yhtiöt sitten hallitsevat? Merkittävin asiakaskunta ovat eläkerahastot. Eläkerahastojen varallisuus kasvaa maailmantaloutta nopeammin ja yhä suurempi osuus niiden varallisuudesta on indeksirahastoissa. Tämä on järkevää ja yksi helpoimpia parannuksia eläkejärjestelmäämme. Jokaisella suomalaisella työeläkevakuuttajalla olisi nyt enemmän rahaa, jos ne olisivat tehneet sijoitukset pörssiyrityksiin yksinkertaisilla indeksirahastoilla. Sen sijaan ne ovat palkanneet osakepoimijoita jotka ovat keränneet palkkioita siitä huolimatta että eivät ole onnistuneet pitämään lupauksiaan paremmista tuotoista. Tavallinen osuuspankin asiakasomistaja joka sijoittaa yksinkertaisiin indeksirahastoihin maksaa esimerkiksi neljä kertaa pienempiä sijoituskuluja kuin Suomen eläkevakuuttajat. Vuonna 2019 eläkevakuuttajien kulut olivat 1.4 miljardia euroa, eli yli 900 euroa eläkeläistä kohti.

Sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen indeksirahasto laukaistiin, monille maailman suurimmille yrityksille tehdyistä tilaustutkimusta tunnettu hallintotieteiden ja johtamisen guru Peter Drucker lanseerasi termin “eläkerahastososialismi”. Hänen mukaansa eläkerahastojen kasvu tarkoittaa että talousjärjestelmämme siirtyy kohti eräänlaista sosialismia. Suurimmat eläkerahastot ovat joko suoraan tai käytännössä julkisessa omistuksessa. Kun ne omistavat yhä suuremman osuuden yhä useammista yrityksistä, toteutuu sosialismin tavoite yritysten yhteisomistuksesta. Muutama viikko sitten Blackrock päätti antaa sen asiakkaille oikeuden käyttää äänivaltaa omistamiensa yritysten yhtiökokouksissa, sen sijaan että se päättää miten äänestää heidän puolestaan. Etenkin jos myös Vanguard seuraa perässä, tulee eläkerahaston vaikutusvalta, ei vain omistus, kasvamaan yritysten yhtiökokouksissa.

Toinen rahastososialismin muoto on valtion omistuksessa olevat sijoitusrahastot joilla rahoitetaan muutakin kuin eläkkeitä. Esimerkiksi Norjan valtion öljyrahasto omistaa noin 1.5% kaikista maailman pörssiosakkeista. Kokoonsa suhteutettuna sen kulut ovat muuten yli kymmenen kertaa pienemmät kuin suomalaisten eläkevakuuttajien. Toinen esimerkki on Alaskan öljyrahasto, joka maksaa noin $1,000 - $2,000 euron perustulon vuosittain osavaltion asukkaille. Perustulo voisi olla korkeampi, mutta kaikkia tuottoja ei makseta suoraan kansalaisille. Julkisesti omistettujen sijoitusrahastojen suosio kasvaa: niitä on jo 60 valtiolla ja suurin osa on perustettu vuoden 2000 jälkeen.

Indeksirahastot tekevät tämänkaltaisesta sosialismista houkuttelevaa. Valtiot saavat lainaa muita sijoittajia halvemmalla. Indeksirahastojen avulla ne voivat sijoittaa lainaamansa samalla tuotolla kuin muut sijoittajat. Neuvostoliiton sosialismi perustui suunnitelmatalouteen jossa jokainen yhtiö oli valtion omistuksessa ja markkinoiden sijaan taloutta ohjattiin keskitetysti. Se onko kyseessä suunnitelmataloudessa toimiva valtionyhtiö tai markkinataloudessa toimiva yksityinen yritys vaikuttaa yrityksen käyttäytymiseen. Se onko markkinataloudessa toimivasta yrityksestä osuuden omistamaan indeksirahastoon sijoittanut valtio tai yksityinen toimija taas on merkityksetöntä. Esimerkiksi Norjassa valtio omistaa noin kolmasosan kaikista pörssiyhtiöiden osakkeista - siitä huolimatta maan yritykset käyttäytyvät kuten muissa markkinatalouksissa, ei kuten neuvostoliittolaisessa suunnitelmataloudessa. Toisaalta Norjan rahasto onnistuu hillitsemään varallisuuseroja, kapitalismin yhtä keskeistä epäkohtaa. Jos julkinen varallisuus otetaan Norjassa huomioon, varallisuuserot rikkaiden ja köyhien välillä puolittuvat.

Tämänkaltainen valtion sijoitusrahastoihin perustuva sosialismi on saanut yllättäviä kannattajia. Kokoomuksen kansanedustaja ja Keravan rikkain mies Eero Lehti ehdotti että valtio kaksinkertaistaisi velkansa ja sijoittaisi sen indeksirahastoihin. Helsingin Pörssin entinen pääanalyytikko ja suomalaisen indeksisijoittamisen ehkä keskeisin uranuurtaja Martin Paasi sanoi että ajatus olisi täysin toteutuskelpoinen kysyessäni häneltä asiasta. Texasissa, Amerikkalaisen oikeiston vahvimmassa linnakkeessa, osavaltio rahoittaa julkista koulutusjärjestelmää omistamallaan rahastolla.

Kapitalismia puhtaimmillaan edustavien näkökulmasta olisikin vaikea perustella miksei valtion ainakin puhtaan taloudellisesta näkökulmasta kannattaisi ottaa lainaa ja sijoittaa sitä indeksirahastoihin. Näin jokainen järkevä kapitalistikin toimisi jos heillä valtion tavoin olisi ikuinen sijoitushorisontti ja lainaa saisi olemattomalla tai jopa negatiivisella korolla. Kapitalistien oma logiikka onkin lopulta se, joka ohjaa markkinataloutta kohti markkinasosialismia.

3Sinä, Petra Hyvarinen ja 1 muu

Tykkää

Kommentti

Suomesta voisi tulla globaalien digiosuuskuntien suurvalta

Leo Sammallahti tekee harvinaislaatuista työtä osuustoiminnan kehittämiseksi nykyistäkin merkitttävämmäksi yhteisötalouden osaksi sekä Suomessa että maailmassa. Osuustoimintaliikkeen piirissä - niin S-osuustoiminnassa kuin Tradekassakin - häntä pitäisi kuunnella ja kuulla paremmin. Edustukset osuustoiminnan hallinnossa eivät ole mitään viimeiseksi lepopaikaksi tarkoitettuja poseerauspaikkoja, vaan strategisesti tärkeitä tehtäviä joissa silmät ja korvat on pidettävä koko ajan auki. Leo Sammallahti kirjoitti Fb-sivuillan allaolevan, tärkeäksi kokemani postauksen:

"Valmistelin Tradekan vaaleja varten satasivuisen pamfletin ja seitsemän blogiartikkelia, mutta ehdokasasettelusta ei lähetetty minulle sähköpostia. Harmittaa koska näin paljon vaivaa ja odotin innolla vaaleja. Alla artikkelien aiheita jotka avaavat minkälaisista jutuista kyse:

Tampereen kokoisessa Iowa Cityssä paikallisten ravintoloiden omistama ruokakuriiri osuuskunta syrjäytti kansainväliset teknologiajätit

Miksi maailman erään siteeratuimman tietojenkäsittelytieteiden tutkijan mukaan osuuskunnat ovat datatalouden tulevaisuus?

Osuuskuntapubien buumi Iso-Britannissa ja miten luoda yhteisötaloutta

Yhteinen yleellisyys, henkilökohtainen kohtuus ja osuustoiminnallinen yhteisötalous

Suomesta voisi tulla globaalien digiosuuskuntien suurvalta

Suomi tarvitsee osuuskuntahautomoja ja kiihdyttämöjä

Huomasin kuitenkin että Tradekan säätiön (joka hallitsee 46% äänivallasta) valtuuskunnan nimittävistä yhdistyksistä kolmen osoitteeksi on merkitty SDP:n puoluetoimisto. Lisäksi Kuluttajaosuuskunnan säätiöllä on 5% äänivallasta ja sen hallituksessa näyttää istuvan myös demareita.

En saanut selville mikä on prosessi jolla Kuluttajaosuuskuntien säätiön hallitukseen valitaan ja miten yhdistykset valitsevat edustajansa Tradekan säätiön valtuuskuntaan? Minkälaiset kriteerit hakijoilla on, miten tehtävään voi hakea, jne.?

Oikeastaan netistä ei edes löytynyt Tradekan säätiön hallituksen jäseniä, mutta otin asiasta yhteyttä ja ne ystävällisesti lisättiin nyt nettisivuille. Valtuuskunnan jäsenistä ei löydy tietoa. Niitä nimittävistä neljästä demariyhdistyksistäkään kahdella ei ole nettisivua eikä niistä löydy melkeinpä mitään muutakaan tietoa.

Haluaisin uskoa että nuoresta iästä huolimatta minulla olisi paljon annettavaa, tai vähintäänkin paljon halua edistää, liikkeemme osuustoiminnallista puolta. Olen ollut mukana perustamassa useita osuuskuntia, työskentelen teknologia-alan työosuuskunnassa sekä opiskelen etänä Kanadalaisessa yliopistossa osuuskuntien hallintoa. Ketäköhän kannattaisi lähestyä jos haluaisi rivijäsenenä hakea Tradekan tai Kuluttajaosuuskunnan säätiön hallitukseen tai valtuuskuntaan?

Olisi myös todella kiva jos puoluetoverit jotka ovat valittu tai ovat ehdolla osuuskuntien edustajistoon haluaisivat keskustella kanssani osuustoiminnan edistämisestä. Ympäri maailmaa ilmenee paljon todella jännittäviä uusia osuustoiminnan muotoja, osa on jo todettu käytännössä toimivaksi ja osa ovat vielä ajatuksen tasolla. Luulen että demareiden osuustoimintaihmiset voisivat löytää niistä paljon arvokkaita ideoita. Tällä hetkellä Tradekan ja Kuluttaosuustoiminnan säätiön nettisivujen sisällöstä saa kuvan että ne ovat keskittyneet enemmän vaalimaan edistysmielisen osuustoiminnan historiaa, eivät niinkään luomaan uutta osuustoiminnallista yrittäjyyttä. Tämä on mielestäni virhe - katseen pitäisi olla tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Suoraan sanoen minulle ei välity sellaista kuvaa, että uudenlainen innovatiivinen osuustoiminta olisi herättäneet sellaista kiinnostusta mitä se ansaitsisi - tai oikeastaan melkein mitään kiinnostusta. En syytä tästä puolueen toimijoita, vaan vallitsevaa toimintakulttuuria joka on vähitellen vakiintunut ilman että kukaan sitä olisi tietoisesti edistänyt.

Mielestäni edustajistossa istuvat ja ehdolla olevat ovat olleet kaikin puolin mukavia, fiksuja, hyväsydämisiä ja minua kohtaan aina ystävällisiä ihmisiä. En kuitenkaan voi välttyä mielikuvalta että osuuskuntavaaleja pidetään liian usein eräänlaisena “siinä sivussa” juttuna. Puolueelta ei löydy osuuskuntavaaleihin minkäänlaista ohjelmaa, kannanottoja, työryhmiä, jne. Ainakaan Helsingin osastolla ei ole esimerkiksi tietoa siitä mitä aloitteita puolueemme HOK-Elannon edustajat ovat tehneet, tai miten he ovat äänestäneet. Tämä ei ole mitenkään SDP:lle ominaista - on osuuskauppoja jossa yksikään yhdenkään puolueen edustaja ei ole tehnyt ainuttakaan aloitetta niin kauan kun edustajiston kokouksen pöytäkirjoja löytyy. Ihmettelen kuitenkin hieman mikä on edustajistonvaalien pointti, jos edustajat eivät käytä heille annettua vaikutusmahdollisuuksia kuten aloitteiden tekemistä.

Minulla on ollut etuoikeus ja nautinto tavata ympäri maailmaa paljon energisiä ja lahjakkaita tyyppejä joilla on valtavasti siistejä ideoita siitä miten osuustoiminta voisi tehdä talousjärjestelmästämme tasa-arvoisemman, demokraattisemman, oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman. Heillä on kuitenkin usein puute vaikutusvallasta toteuttaa monia ideoitaan. Siksi tuntuukin erityisen turhauttavalta että suomalaiset puolueaktiivit joilla olisi vaikutusvaltaa edistää osuustoiminnallisuutta eivät harjoita sitä edistääkseen innovatiivisia ideoita uudenlaisesta osuustoiminnasta.

Haluan kuitenkin taas korostaa että en tässä kritisoi ihmisiä, enkä edes SDP:tä, vaan koko maamme puoluetoiminnassa vallitsevaa hieman apaattista mielialaa jossa osuuskuntademokratian mahdollisuuksia laiminlyödään.Uskoisin että monet edustajistossa istuvista tai ehdolla olevista kokisivat palkitsevana edistää uutta jännittävää osuustoiminnallisuutta mutta eivät yksinkertaisesti vaan tiedä mistä aloittaa tai eivät ole vain tulleet edes ajatelleeksi asiaa sen tarkemmin.

Enkä halua asettaa itseänikään mitenkään jalustalla esimerkillisenä ihmisenä, vaan olen tehnyt virheitä. Demarinuoret lähestyi minua noin puoli vuotta sitten osuustoimintaan liittyen mutta yksinkertaisesti unohdin vastata viestiin. Toivottavasti tästä julkaisusta ei välity mitenkään vihamielisyys ketään ihmistä kohtaan, vaan turhautuminen ja perusteltu kritiikki koko maamme kaikki puolueet läpäisevää kulttuuria kohtaan.

Kuninkaantekijät

Median suhtautuminen Sanna Marinin viisipuoluehallitukseen on jo pitkään jatkunut klriittisenä ja muuttunut yhä selvmmin haluksi päästä kuninkaantekijäksi eli hallituksen kaatamiseen ja uuden, median kaupallisen ideologian teollisella muodolla eli mainonnalla elävänä taustavoimiensa kannalta mieluisaman hallituksen aikaansaajaksi ja sen kannustajaksi. Median kritiikki on tietenkin vakava asia lehdustönvapauden mutta myös oikean tiedonsaannin kannalta. Kun painotus nyt näyttää olevan vahvasti sekä sisällöllisesti vireheellisessä että triviaalikysymyksiin painottuvassa kritiikissä, kokoan tänne ainakin joitakin näyttävimpiä esimerkkejä median auktorisoidun periaatelinjan ilmenemisistä.

18.2. 2022

Iltasanomat kertoo yrittäjioen kokemuksista satamissa suhteessa AKT:n työtaistelutoimiin. Yrittäjät pitävät AKT:n toimia jyrkkinä ja pakottavina.  "AKT on SAK:n viimeinen syömähammas" työtaistelutilanteissa. AKT noudattaa tässä suhteessa kansainvälisen ammatillisen keskuksensa pitkää traditiota avun antamisesta työtaistelussa aina kun sitä pyydetään. Oikeudelliset kysymykset selvitetään jälkeenpäin sopimusta tehäessä.

16.2. 2022

Iltalehti lyttää kahdessa eri kirjoituksessa - täällä ja täällä -hallituksen pyrkimyksen yksikanavaisuuteen terveydenhoidossa ja Kela-korvausten maksamisessa. Perusteena on pandemian aiheuttamien hoitojonojen purkamisen kiiteellisyys; ministeri Sarkkisen mukaan hallituksen päätös kuitenkin pitää:

"Kokoomuksen kansanedustajat Paula Risikko ja Sari Sarkomaa arvostelevat kovin sanoin hallituksen aikomusta leikata merkittävästi yksityisen hoidon ja tutkimusten Kela-korvauksia. Risikon ja Sarkomaan mukaan kyseessä on ”törkeä temppu”.

- – Kokoomuksen mielestä suunnan pitää olla päinvastainen, kuin hallituksen aikoma leikkauspolitiikka. Koronan tuoman hoitovelan purkuun ja julkisen terveydenhuollon kuormituksen keventämiseksi on Kela-korvauksia nostettava ja otettava laajasti palvelusetelit käyttöön niin, että ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon ajoissa, Sarkomaa ja Risikko sanovat."

13.2. 2022

Pentti Korhosen kommentteja Helsingin Sanomioen toimittajan Muhosen kirjoittamaan HS-analyysiin hallituksen työllisyystoimia koskevaan kirjoitukseen:  

"Marinin hallitus on tehnyt enemmän työllisyystoimia kuin yksikään aikaisempi hallitus, eikä ole myöskään kavahtanut ns. kovia työllisyystoimia, joihin kuuluvat eläkeputken poisto ja osa nyt tehdyistä julkista taloutta 110 miljoonalla vahvistavista työllisyystoimista. Kovia työllisyystoimia on kuitenkin usein pehmennetty kompensoivilla toimenpiteillä.

Kokoomuksen retoriikkaan kuuluu, ja on koko vaalikauden ajan kuulunut, hallituksen työllisyystoimien kiistäminen. Kokoomuksen mielestä hallitus ei ole tehnyt työllisyyden hyväksi yhtään mitään.

Kokoomuksen itsensä ehdottamat työllisyystoimet ovat sen sijaan työllisyysarvioidensa puolesta täynnä reikiä kuin Sveitsinjuusto, sillä ne eivät perustu pelkästään valtiovarainministeriön tekemiin virallisiin arvioihin, vaan merkittäviltä osiltaan muiden tahojen tekemiin arvioihin ja osin jopa yrittäjäkyselyihin.

Marinin hallituksen saldo on 47600-49100 päätösperäistä työpaikkaa, joka on huomattavasti korkeampi kuin Sipilän hallituksen n. 33000 päätösperäistä työpaikkaa. Nämä luvut ovat siis valtiovarainministeriön tekemiä työllisyysarvioita, joihin voi luottaa ja jotka ovat yhteismitallisia toisin kuin kokoomuksen työllisyystoimistaan julkisuuteen syöttämät epäviralliset, epäluotettavat ja suuresti ylimitoitetut  luvut."

"Työllisyyteen liittyvässä terminologiassa puhutaan päätösperäisistä työpaikoista eikä päätösperäisistä työllisistä.

Kyse on siis puhetavasta, joka on omaksuttu, kun viitataan hallituksen tekemien työllisyystoimien työllisyysarvioihin."

"Työllisyyteen liittyvässä terminologiassa puhutaan päätösperäisistä työpaikoista eikä päätösperäisistä työllisistä.

Kyse on siis puhetavasta, joka on omaksuttu, kun viitataan hallituksen tekemien työllisyystoimien työllisyysarvioihin.Pentti Korhonen: Mitä mahtavat olla ne "oikeat" työllisyystoimet?

Käsittääkseni valtiovarainministeriö juuri määrittelee sen, mitkä työllisyystoimet ovat oikeita ja mitkä taas eivät.

Esimerkiksi eläkeputken poistaminen on oikea työllisyystoimi, koska valtiovarainministeriö laskee sille positiivisen työllisyysvaikutuksen. Samasta syystä myös oppivelvollisuuden laajentaminen (+15000) on oikea työllisyystoimi.

Sen sijaan paikallinen sopiminen ei ole oikea työllisyystoimi, koska valtiovarainministeriö ei pysty laskemaan sille minkäänlaista työllisyysarviota. Paikallinen sopiminen onkin siksi vain työmarkkinauudistus, mutta ei työllisyystoimi.

Yllä olevasta selviää oikean työllisyystoimen määritelmä siis sellaisena toimena, jolle valtiovarainministeriö osaa laskea positiivisen työllisyysvaikutuksen. On tärkeää, ettei käsitteitä hämärretä, koska silloin melkein mitä tahansa toimea voidaan pitää työllisyystoimena, jos vain joku jossain joskus on uskonut sen lisäävän työllisyyttä."

"Pentti Korhonen: Työnantajat eivät ole väittäneetkään, että paikallisella sopimisella tavoiteltaisiin työllisyyden parantamista, vaan sen sijaan halutaan lisätä työnantajien direktio-oikeutta.

Kun samalla ei haluta turvata työntekijöiden asemaa paikallisesti sovittaessa vaikkapa verrokkimaiden Ruotsin ja Saksan tapaan, niin kyse ei voi olla muusta kuin työntekijöiden alistamisesta työnantajan mielivallalle. Jokainen voi sitten tykönään pohtia mitä se merkitsee työehtojen ja palkan kehityksen kannalta."

"Ei pidä takertua sanaan työpaikka ja sen syntyminen. Kyse on työllisyyden parantumisesta, joka voi tapahtua esimerkiksi myös niin, että irtisanomisilta vältytään tai, että ne kohdistuvat henkilöihin, joilla on parempi mahdollisuus työllistyä uudelleen.

Valtiovarainministeriön työllisyysarviot eivät ole kvanttimekaniikan tasoista kovaa tiedettä, jossa pystytään tarkasti ennustamaan systeemin tuleva kehitys, mutta ei kyse nyt ihan huuhaastakaan sentään ole.

Joka tapauksessa termillä työllisyystoimi on hyvä olla jokin täsmällinen ja selvästi todennettava määritelmä, jolle mielestäni annoin järkevän sisällön esittämällä työllisyystoimeksi sellaista toimenpidettä, jolle valtiovarainministeriö pystyy laskemaan positiivisen työllisyysarvion. Jos tuollaista arviota ei pystytä tekemään, niin kyseessä ei ole silloin työllisyystoimi.

Esimerkiksi kokoomuksen ehdottamista "työllisyystoimista" ovat oikeita työllisyystoimia vain ne, joille valtiovarainministeriö on laskenut positiivisen työllisyysarvion."

"Päätösperäiset työpaikat ovat laskennallisia, eivät kuvitteellisia. Jälkimmäinen ilmaisu luo sellaisen mielikuvan, että työllisyysarviot olisi vedetty hatusta tai ne olisivat vilkkaan mielikuvituksen tuotosta.

Valtiovarainministeriössä tehdään erittäin huolellisia ja perusteellisia laskelmia, jotka perustuvat mm. tutkimuskirjallisuuteen sekä mikrosimulointeihin. Työllisyysarviot ovat tietenkin jossain määrin epävarmoja, mutta niiden avulla pyritään antamaan poliittisille päättäjille informaatiota päätöksien pohjaksi siitä kuinka paljon työllisyystoimet parantavat työllisyyttä jollain aikavälillä.

Jälkeenpäin voi olla vaikea todentaa kuinka paljon työllisyyttä jokin yksittäinen työllisyystoimi on lisännyt. Sipilän hallituksen aktiivimallille laski valtiovarainministeriö 5000-12000 lisätyöllisen työllisyysvaikutuksen, mutta asiaa perästäpäin selvittänyt asiantuntijatyöryhmä ei pystynyt laajasta havaintoaineistosta päättelemään, että aktiivimalli olisi vaikuttanut työllisyyteen millään tavalla. Se ei kuitenkaan vielä todista sitä, etteikö aktiivimalli olisi parantanut työllisyyttä, vaan asia jäi siten tältä osin uskonvaraiseksi."

"Mitä mahtavat olla ne "oikeat" työllisyystoimet?

Käsittääkseni valtiovarainministeriö juuri määrittelee sen, mitkä työllisyystoimet ovat oikeita ja mitkä taas eivät.

Esimerkiksi eläkeputken poistaminen on oikea työllisyystoimi, koska valtiovarainministeriö laskee sille positiivisen työllisyysvaikutuksen. Samasta syystä myös oppivelvollisuuden laajentaminen (+15000) on oikea työllisyystoimi.

Sen sijaan paikallinen sopiminen ei ole oikea työllisyystoimi, koska valtiovarainministeriö ei pysty laskemaan sille minkäänlaista työllisyysarviota. Paikallinen sopiminen onkin siksi vain työmarkkinauudistus, mutta ei työllisyystoimi.

Yllä olevasta selviää oikean työllisyystoimen määritelmä siis sellaisena toimena, jolle valtiovarainministeriö osaa laskea positiivisen työllisyysvaikutuksen. On tärkeää, ettei käsitteitä hämärretä, koska silloin melkein mitä tahansa toimea voidaan pitää työllisyystoimena, jos vain joku jossain joskus on uskonut sen lisäävän työllisyyttä."

"Jätän työllisyysarvioiden tekemisen suosiolla valtiovarainministeriön eteville ja oppineille virkamiehille, jotka niitä virkavastuun raskaan taakan alla työkseen tekevät. Jos nämä korkeasti oppineet ja viisaat virkamiehet laskevat eläkeputken poistamiselle jonkin työllisyysvaikutuksen, niin mikäpä minä yksinkertaisena luonnontieteilijänä olen heidän tieteellisiä laskelmiaan kiistämään.

Poliittisilla puolueilla on ollut tapana luottaa valtiovarainministeriön työllisyysarvioihin kuin peruskallioon. Kokoomus vaikuttaa nyt kuitenkin irtautuneen tästä yhteisestä rintamasta kiistäessään valtiovarainministeriön työllisyysarviot tykkänään! Mitenkään muutenhan ei voi ymmärtää sitä, ettei hallitus ole kokoomuksen mukaan tehnyt ollenkaan työllisyystoimia, vaikka niitä on tehty 47600-49100 lisätyöllisen (eli ns. päätösperäisen työpaikan) edestä valtiovarainministeriön puolueettomien laskelmien mukaan.

Huolestuttavaa!"

"Huomaa, että puhuin päätösperäisistä työpaikoista, en työpaikoista. Päätösperäinen työpaikka tarkoittaa samaa asiaa kuin lisätyöllinen, kun puhutaan työllisyysarvioista.

Toisinsanoen kun sanotaan, että työllisyystoimien työllisyysvaikutukseksi arvioidaan 5100 lisätyöllistä, niin se on ekvivalentti ilmaisu sille, että päätösperäisiä työpaikkoja syntyy 5100. Eri tahot saattavat käyttää eri ilmaisuja, mutta niillä tarkoitetaan samaa asiaa - onhan rakkaalla lapsella tunnetusti monta nimeä.

Itse olen mieltynyt termiin päätösperäinen työpaikka, koska se on mielestäni veikeä ilmaisu ja kuvastaa työllisyystoimien perimmäistä luonnetta noin ylipäätään oikein mainiosti."

"

12.2. 2022

Iltasanomat on tehnyt suuren haastattelun oppositiojohtaja Petteri Orvosta kertoen hänen ja Kokoomuksen suunnitelmista päihittää Sanna Marin ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Orpo jatkaa vanhaa levyään velkaelvytyksen vahingollisuudesta ja kyvystään tehdä "vaikeita päätöksiä". Johtava oppositiopoliitikko lupaa siis alaspäin suuntautuvan kierteen välitöntä alkamista, jos hänestä tulee pääministeri. Toimittaja  Hanna Vesala on tehnyt tämän jutun:

"Petteri Orpo valmistautuu pääministeriksi ja kertoo mikä muuttuu, jos hän vaaleissa valtakirjan kansalta saa. Sinipunaa ei ole lämmitelty Marinin kanssa, ja piikit lentävät pääministerin suuntaan. – Kun on ilmiselvää, että pitää tehdä uudistuksia – esimerkiksi elää suu säkkiä myöden – niin sitten niitä tehdään, Orpo linjaa omasta johtamisasenteestaan

MUUTOS 2023. Tätä kokoomusjohtaja Petteri Orpo juonii nyt joukkoineen Helsingin puoluetoimistolla. Yksinkertaisesti sanottuna tavoitteena on torpata pääministeri Sanna Marinin (sd) haaveet toisesta pääministerikaudesta ja siirtää Suomi porvarivetoisen hallituksen johdettavaksi.

– Me olemme päässeet nyt siihen asemaan. Olemme selkeä ykköshaastaja. Vuosi sitten tilanne oli vielä toinen. Kovalla työllä sieltä on tultu. Tunnen sen nahoissani, Orpo sanoo puoluetoimistolla.

Muutosohjelma hyväksytään Kalajoen puoluekokouksessa kesällä. Orpo on ollut silloin kuusi vuotta kokoomuksen johdossa ja kukitetaan todennäköisesti jatkokaudelle."

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman on vastannut Petteri Orvolle luetellen Marinin hallituksen saavutuksia.

8.2. 2022

Iltasanomien  toimittajan Anttijussi Ripaojan mukaan "Kun hallitus pyrkii tiukoilla koronarajoituksilla turvaamaan vanhusten terveyden, se unohti yhteiskuntamme kriittisimmän ikäluokan - nuoret. Heiltä vietiin kaikki: harrastukset, lähiopetuksen tuoma yhteisöllisyys ja kodin ulkopuoliset turvaverkot. Kaupan päälle he saivat otsaansa leiman koronataudion holtittomina superlevittäjinä."

1.2. 2022

Taru Tujunen, Ellun kanojen toimitusjohtaja syyttää hallitusta kansallisen luottamuksen rapauttamisesta.

Helsingin Sanomat lainaa Savon Sanomia, joka syyttää hallitusta näpertelystä.

Kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestilää kismittää hallituksen päätös kieltää susilupien - siis susien metsästämistä - toimeenpanon kieltäminen.

Helsingin Sanomien kirjoituksen mukaan valtionvarainministeriö löi laimin velvollisuutensa kelpoisuusehtojen tarkistamisessa. Vattin ylijohtajaa koskevan kirjoituksen otsikko ja sisältö ovat kuitenkin keskenään ristiriidassa. Valtioneuvoston päätöksessä eri ilmennyt moitittavaa.

Helsingin Sanomat joutuu korjaamaan virheellisen informaation Palmian pääomittamista koskevaan kirjoituksensa.

28.1. 2022 Helsingin Sanomat arvostelee pääkirjoituksessaan hallituksen talouspolitiikkaa valtavirtaisen talousajattelun lähtökohdista:

"Hallitus on riskien pienentämisen sijaan lisännyt niitä. Talouspolitiikan uskottavuuden kato on riski, ja riskiä kasvatettiin, kun hallitus korotti kesken kauden menokehyksiä. Pandemia oli ymmärrettävä syy, mutta tämän linjauksen ja myöhemmin kehyksiin tehtyjen poikkeuksien jälkeen paluu uskottavampaan talouspolitiikkaan on entistä epätodennäköisempää."

Vastapainoksi todettakoon, että valtiontalouden alijäämät ovat yritysten ja kansalaisten ylijäämää kirjanpitoindentiteetin mukaan. Velanotto hyvillä korkoehdoilla - jopa miinuskoroilla ja pitkillä maksuajoilla - mahdollistaa resurssien - kuten työvoiman ja uusiutuvan teknologian - käyttöönoton ennätysvauhdilla.

Päivi Granlund kirjoituksen keskusteluosiossa:"Olemme saaneet nähdä historiallisen positiivisia lukuja niin työllisyyden, verokertymien kuin investointien suhteen. Myös vauvoja on syntynyt enemmän kuin pitkään aikaan ja työperäinen maahanmuutto kasvoi koronasta huolimatta. Ihmisten luottamus omaan talouteen on hyvä. Mediassa näkee hyvin vähän positiivista hehkutusta tästä. Mistä se kertoo? Media voi itse vastata. Olemme saaneet nähdä historiallisen positiivisia lukuja niin työllisyyden, verokertymien kuin investointien suhteen. Myös vauvoja on syntynyt enemmän kuin pitkään aikaan ja työperäinen maahanmuutto kasvoi koronasta huolimatta. Ihmisten luottamus omaan talouteen on hyvä. Mediassa näkee hyvin vähän positiivista hehkutusta tästä. Mistä se kertoo? Media voi itse vastata."

Tapio Vesterinen vastaa Heikki Ala-Seppälälle kirjoituksen keskusteluosiossa: "Kun Sipilän hallitus oli toiminut pari kuukautta ja taloudessa näkyi pieniä positiivisia merkkejä totesi Orpo ja Sipilä ne hallituksen työn tuloksiksi.

Nyt lähes kolmen vuoden jälkeinenkin talouskehitys on saman hallituksen aikaansaannosta. Kyllä Orpolla näyttää olevan erityisosaamista. Ihmetyttää miksi se ei ole näkynyt kokoomuksen hallituskausilla koska sina silloin Suomi on velkaantunut eniten. Käykää katsomassa Suomen velkaantumisen tilastoja koko 2000 luvulla. Käytännössä aikana, jolloin kokoomus on ollut merkittävässä asemassa hallituksessa.

Valtiontakaukset meriteollisuudelle on edellisten hallitusten myöntämiä, ei nykyisen.

Jari Rauhalan vastauksessa samassa keskustelussa on ripaus sarkasmia... 

Suomen veropotti on Helsingin Sanomien talousosaston toimittajan Harri Pietarisen mukaan kasvanut vuonna 2021 9 prosenttiyksikköä ja on kaikkiaan 76,5 miljardia euroa. Kasvun ovat mahdollistaneet "yritysten ja henkilöiden kasvaneet tulot". Hallituspolitiikasta ei tässä yhteydessä puhuta yhtään mitään...

Toimittaja Antti Halonen kirjoittaa Iltalehdessä "Demarijuntan mielivallasta" pandemioan rajoitusten purussa, sen ajoittamisessa ja organisoinnissa...

Iltasanomien toimittajan Petri Turusen mukaan "Nyt tuli mitta täyteen" Suomen hallituksen tiukojen koronarajoityusten johdosta. Niitä pidetään Euroopan tiukimpina. Wienissä asuvan tyttäreni mukaan näin ei kuitenkaan ole asianlaita.  

YLEn uutisten toimittajan Veli-Pekka Hämäläisen  mukaan hallituksen  koronatoimien ja polttoaineen hintojen nousun vastustajat suunnittelevat suurta mielenosoitusta...

Reino Seppänen Facebook-sivuillaan YLEn uutisoinnissa UPM:n Rotterdamiin sijoitetun bioenergiainvestointivalinnan johdosta: YLE taas osoitti kenelle se kumartaa ja kenelle pyllistää. UPM-konsernin röyhkeä pomomies Pesonen kippasi niljakkaasti uuden tehtaansa Rotterdamiin perustamisen syyn Paperiliiton niskoille!

YLEn uutiset toistivat tuon potaskan ilman mitään mahdollisuutta antaa syytetylle osapuolelle puolustautua. Varmemmaksi vakuudeksi hinattiin vielä Kotkan kaupunginjohtaja syyttämään valtiovaltaa.

Viimeistään huomenna koko rikkaimman promillen omistama valtamedia yhtyy tähän valheeseen, syyttäen niin ay-liikettä kuin hallitusta.  Etunenässä tietenkin tunnetut sanallisen taden levittäjät.

Jouko Jokisen toimitus osoitti taas solidaarisuutensa rikkaimmalle promillelle ja sen käsikassaroille, ei objektiiviselle tiedonvälitykselle.  Näin YLE toteuttaa herrojen siunaamaa ja J. Goebbelsin viitoittamaa tehtävää yhteiskunnallisena vaikuttajana ei tiedonvälittäjänä.

Totisesti elämme surkeita aikoja!

27.1. 2022

Ensimmäinen puukonpisto tulevaa perhe- ja peruspalveluministeriä vastaan tulee tässä... 

Iltalehti  kertoo kasvaneesta huimasta verokertymästä, mutta löytää siihen vain lähinnä teknisiä syitä. Hallituksen toimilla ei ilmeisesti ole ollut mitään osuutta asiaan?

Iltalehden päätoimittaja Juha Keskinen twiittaa:"SDP:ssä eletään nyt jonkinlaista uusstalinismin renesanssia". Tämä kertoo jotakin median kokemasta elämyksellisestä omnipotenssista.

26.1. 2022

Helsingin Sanomat painaa edelleen perhe- ja peruspalveluministerin päätä poliittisen vedenpinnan alapuolelle. Röykytys tätä johdonmukaista ja aikaansaavaa ministeriä kohtaan on ollut äärimmäisen kovaa hänen joutuessaan ilmeisesti voimiensa äärirajoilla ja lasta odottavana hoitamaan tätä ylimääräistä, hallitusohjelman ulkopuolelta tullutta tehtävää. Tässäkin pääuutisessa lietsotaan eripuraa pääministerin ja peruspalveliministerin välille Kiurun ollessa parastaikaa jo sairaslomalla. Jutun keskusteluosiossa Paula Kujala kommentoi kirjoitusta seuraavasti: "En ymmärrä tätä huhuihin perustuvaa otsaketta enkä koko artikkelia. Minusta epidemian käytös ja sen sovittaminen rajoitusten määrään ja oikea-aikaisuuteen on muutenkin vaikeaa ja varmasti herättää päättäjissä keskustelua ennen päätöksiä ja strategian muutoksia. Viestintään sekä ohjeistuksesta että sen muutoksista tarvittaisiin toki selkeyttä, kun alueiden päätökset ovat tilanteesta riippuen erilaisia. Siinä tehtävässä asiallinen mediakin voisi halutessaan auttaa. Tällaista outoa juoruja ja eripuraa provosoivaa roolia asiamedialta en tarvitsisi."

Talouspolitiikan arviointineuvosto patistaa Iltalehden mukaan hallitusta pysymään tiukemmin valtavirtaisen talousajattelun illuusiossa. Velkaa ei saa tehdä, sopeutustoimet on aloitettava heti, valtion menojen kasvua on rajoitettava. Uuninpankkopoika Saku Timonen kiinnittää blogissaan huomiota tähän yksipuoliseen ja osin harhauttavaankin informaation, jossa hallituksen onnistumista mm. työllisyystavoitteessaan ei ollenklaan tunnisteta eikä tunnusteta.

YLEn uutiisissa klo 17.00 kerrottiin SDP:n puoluevaltuuston kokouksen valinneen Sanna Marinin ehdotuksesta Aki Lindénin perhe- peruspalveluministerin tehtävään tuuraamaan äitiyslomalle jäävää Krista Kiurua. Aki Lindéniä haastateltiin - ja välipalana näytettiin kun olutta laskettiin lasiin hanasta. Tekeekö puoluevaltuusto tällaisia päätöksiä siis humalassa?

Tykkää

Kommentti

Jaa

20.1. 2020

Ukrainan tilanteeseen liittyvä suurvaltain välinen voimainmittelö herättää yhä enemmän poliittista vastakkainasettelua myös juuri aluevaalien kynnyksellä. Se on toinen suuri asia, jossa oppositio hyökkää 'yksinoikeudella' Sanna Marinia ja hallitusta vastaan. 

YLE julkaisee puoluekannatusmittauksen vastoin länsimaisia tapoja vielä viimeisellä viikolla ennen  uusia aluevaaleja. Siinä kerrotaan Keskustan kannatuksen yllättävästä noususta, Kokoomuksen kärkisijasta ja perussuomalaisten sekä vihreiden tavanomaista huonommista mittaustuloksista...

Iltasanomien mukaan Alpo Rusi epäilee pääministeri Sanna Marinin NATO-jäsenyyttä koskevan lausunnon olevan ehkä jopa perustuslain vastainen. Kokoomuksen kansanedustajan Timo Heinosen mukaan Marinin NATO-ulostulo oli tervetulotoivotus Putinille. Sanna Marin olio Reutersille antamassaan lausunnossa pitänyt NATO-jäsenyyttä epätodennäköisenä hänen hallituskaudellaan. Helsingin Sanomien vaalitentissä Marin oli pitänyt hänen NATO-ulostyulostaan annettuja lausuntoja ylimitoitettuina...

Iltalehden Timo Haapalan kommenttipuheenvuorossa Timo Haapala väittää  Marinin pelanneen kiekon Putinin lapaan...

"Kiivas paini" Marinin ja Orvon välillä Iltasanomien pariväittelyssä Marinin Reutersille antamasta NATO-kannanotosta. Orvo vaatii NATO-option pitämistä aktivina, Marin kokee lausuntonsa herättäneen ylitulkintoja...

19.1. 2022

Myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Jyri Häkämies "yhtyy kuoroon" Marinin hallituksen toimien arvostelemisessa - tällä kertaa kuitenkin vastoin parempaa tietoa. SDP:n kansanedustaja Aki Linden ihmettelee EK:n puheenjohtajan Jyri Häkämiehen Iltalehdessä 18.1. 2022 olleita Marinin hallitukseen kohdistuvia syytöksiä rokotusten viivästymisestä. "Vaikuttaa siltä että EK ei ole riittävästi informoinut jäsenyrityksiään hallituksen jo tekemistä päätöksistä."

18.1. 2022

Iltasanomat: Hallitus ryhtyy päivittämään koronalinjaansa; STM edelleen tiukkana...

STT:n Antti Karjalainen: Marinia on viime viikkoina kritisoitu siitä, ettei hän ottanut johtajuutta pahentuneessa koronaepidemiassa. Tiistaiset hallitusneuvottelut käydään Marinin johdolla toisin kuin kahden edeltävän perjantain koronatoimia koskevat ministerikokoukset, joissa puheenjohtajan paikalla on istunut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd).

Fb-kaverini, Helsingin Sanomien kuukausiliitten  toimittajan tehtävistä eläkkeelle jäänyt Unto Hämäläinen kirjoitti Fb-sivullaan "kertomuksen" Krista Kiurusta seuraavaan tapaan:

"Kiuru, Krista Kiuru. Menin arkistoon ja tutustuin siihen, mitä ministeri Kiuru on tehnyt ja sanonut marraskuun lopulta tähän aamuun. Aloitin seurannan Kiurun kuuluisasta ”hätäjarrulausunnosta”. Siinä hän marraskuun lopulla ounasteli tulevaa koronatilannetta, joka tänä päivänä on totista totta. 

Yllätyin kolmesta asiasta. Ensimmäiseksi yllätyin siitä, miten johdonmukainen Kiuru on viime kuukauden ollut. 

Toiseksi yllätyin siitä, miten oikeiksi hänen ennustuksensa koronakriisin tulevasta kehityksestä ovat osoittautuneet. Hän on kiistatta ollut hallituksen pahanilmanlintu, mutta muutamassa viikossa ilma on muuttunut juuri niin pahaksi kuin Kiuru oli varoitellut. 

Kolmanneksi yllätyin siitä, miten nopeasti Kristan Kiurun suosio on viime kuukauden aikana vaihdellut. Häntä on ylistetty ja häntä parjattu. 

Itsenäisyyspäivän jälkeen Kiurun suosio alkoi nousta. Pääministeri Sanna Marin oli bilettänyt aamuyöhön ja jättänyt ministerin virkapuhelimen kotiin, vaikka oli ollut mahdollista, että hän oli altistunut koronatartunnalle.

Marin katui käytöstään ja pyysi anteeksi. HS:n mielipidemittauksessa hänen suosionsa laski roimasti. MTV:n kyselyssä kaksi kolmasosaa vastaajista paheksui pääministeriä. Monet kommentaattorit vaativat Marinin eroa ja monet jopa uskoivat hänen joutuvan eroamaan pääministerin paikalta.

Kesken kohun ministeri Kiuru astui näyttämölle tarkemmin sanottuna A-Studioon 14. joulukuuta ja esiintyi jämäkästi. Vaikka hänen ennusteensa oli synkkä ja tarjoamansa toimet rankkoja, Kiurun esiintymistä ylistettiin laajasti ja maireasti ihastellen. 

Suomenmaa-lehti, keskustan pää-äänenkannattaja, innostui niin paljon, että risti nykyisen hallituksen ”Kiurun ja Saarikon” hallitukseksi. 

Osa kiitoksista vaikuttaa jälkikäteen luettuna aivan aidoilta, osa poliittisista tai muista syistä umpikieroilta. Kun ylistämällä Kiurua saattoi samalla alistaa biletyksen syntiin syyllistynyttä ja katuvaista Marinia, monet käyttivät tilaisuutta hyväkseen.

Kiurun julkinen paijaaminen kesti runsaan viikon ja huipentui joulun alla koko kansakuntaa herkistäneeseen uutiseen: Krista Kiuru odotti vauvaa. Lapsi on ensimmäinen. 47-vuotias Kiuru kertoi Me Naiset-lehden haastattelussa herkin sanoin odotuksesta. Kaikki riensivät onnittelemaan, kuten hyvä tapa on. 

Joulukuun 30. päivänä Krista Kiuru valittiin vetämään hallituksen koronaministerityöryhmää. Valinta näin vaativalle paikalle jos mikä osoitti arvostusta, jota hallitus osoitti peruspalveluministeriä kohtaan. 

Tammikuun alussa sosiaali- ja terveysministeriö teki joukon ehdotuksia, joilla hillittäisiin koronan leviämistä. Eniten keskustelua herätti ehdotus siirtyä etäopetukseen heti joululoman jälkeen. Kiuru kannatti ehdotusta ja peruseli sitä hänelle ominaisella pahanilmanlinnun kielellä.

Ehdotuksesta syntyi kova keskustelu. Ehdotus ei toteutunut. Kouluväki - koululaiset, opettajat ja muu henkilökunta - aloittaa tänään maanantaina 10. tammikuuta lähiopetuksessa.

Sankariministeri pudotettiin jalustaltaan. 

Viikkoa aikaisemmin hallituksen koronaministerityöryhmän puheenjohtajaksi valittu Kiuru ei saanut yhtään tukijaa hallituksesta. Ministeritovereiden puheenvuoroissa oli vain vain vähän peiteltyä kiukkua. 

Ehdotuksesta syntyneessä media- ja vaikuttajakeskustelussa ei Kiurua säästelty, vaan todettiin tylysti, miten hyvä on, että ministeri Krista Kiurusta kohta päästään eroon. 

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Koronakriisiä on kestänyt pian kaksi vuotta. Kriisi on koetellut meidän kaikkien hermoja. Monessa on Suomessa onnistuttu, joissakin asioissa on epäonnistuttu. Ministeri Krista Kiuru on ollut etulinjassa koko kriisin ajan. Monet ratkaisut ovat henkilöityneet häneen myös siksi, ettei hän ole suuremmin kyyristellyt tai väistänyt vastuuta.

Politiikassa syntyy usein sellainen käsitys, että jos joku kiistelty persoona poistuu näyttämöltä, hänen mukanaan poistuvat myös kaikki kyseiseen persoonaan liitetyt ongelmat. Pitkästä kokemuksesta politiikan tarkkailijana voin sanoa, että se on harhakäsitys. 

Ja sitten lopuksi tämän postauksen pihvi, tärkein viesti. Krista Kiuru jää pian äitiyslomalle, sillä hänen esikoisensa on määrä syntyä maaliskuun lopulla. Toivotan onnea matkaan ja nostan peukalon pystyyn, että kaikki menisi hyvin."

16.1. 2022

Median yksiulotteinen, hallituksen politiikkaa vastustava linja näyttää muotoutuvan yritykseksi murtaa hallituksen tahtotila sekä Koronma-pandemiaan suhtautumisessa että varsinaisen ohjelmansa toteuttamisessa. Uuninpankkopoika Saku Timosen kirjoituksessa pidän sitä, että hän selkeyttää eroa STM;n poliittishallinnollisen toteuttajan  ja THL:n  asiantuntijaorganisaation välistä eroa. Helsingin Sanomat vaatii tämän päivän kirjoituksessaan asiantuntijaorganisaation eli THL:n roolin vahvistamista suhteessa päätösten toteuttajaorganisaatioonb eli STM:öön. Hämmennystä siis riittää. Kun pääosin kaupallisesti orientoitunut media on ilmeisesti laajentamassa rooliaan neljäntenä valtiomahtina 'kuninkaantekijäksi' poliittisen vastuunoton suuntaan, on tarpeellista koota näitä linkkejä informaation totaalisen yksiulotteisuuden havaitsemiseksi.

Uuninpankkopoika Saku Timonen kirjoittaa blogissaan: "Median tehtävänä olisi selittää asiat ymmärrettävästi ja tasapuolisesti, mutta niin ei aina ole. Melkoisen hämmästyneenä luin MTV Uutisten päätoimittajan linjauksen, jonka mukaan MTV Uutisissa on toistaiseksi mahdotonta suhtautua sosiaali- ja terveysministeriön koronatiedotustilaisuuksiin normaalin suomalaisen perusluottamuksen varassa..."

Iltalehden "Setä Arkadia" Timo Haapala arvelee, että sellaista pelon tunnelmaa jonka peruspalveluministeri Krista Kiuru on kyennyt luomaan, ei kukaan pysty korvaamaan hänen siirtyessään äitiyslomalle. Lisäksi hän arvelee, että kohta ruvetaan rannkaisemaan niitä jotka rohkenevat arvostella ministeri Krista Kiurua...

Yksi Korona-pandemian kohtaamiseen liittyvä epäonnistuminen on Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan  mukaan on ollut toistuva valmiuslain käyttö. Lehti väittää myös hallituksen tilanneen valituilta tutkijoilta haluamansa näkemyksen ja vältelleen epämieluisten kantojen kuulemista. Lehti korostaa myös STM:n ja THL:n välistä suhtautumiseroa yhtenä erpäonnistumisen syynä...

Facebook-kavereilta (Veikko Tarvainen, Jorma Härkönen) sain tiedon Helsingin Uutisten kierrättävän uudelleen tätä yli neljä vuotta vanhaa juttua. "Monissa kommenteissa toivotaan, että Sanna Marinilta menee pala väärään kurkkuun..."

Iltasanomien Olli Wariksen mukaan peruspalveluministeri Krista Kiurulla on myös härskimpi puolensa...

Suomessa on Iltalehden mukaan vähennetty sairaalapaikkoja 40% sitten vuoden 2010 tarkoituksena vähentää tyhjäkäyntiä. Haastateltavana ollut THL:n joihtaja  Mika Salminen vertasi hoitopaikkapulaa hävittäjähankintoihin, jotka tehdään suurella rahalla vaikka samalla toivotaan että niitä ei koskaan jouduta käyttämään.

15.1. 2022

Tänäänkin, 15. tammikuuta erityisesti Iltalehden vastaava päätoimittaja hyökkää hallitusta vastaan väittäen sen rajoitustoimien olevan eurooppalaisittaion erityisen jääräpäisiä. Wienissä asuva tyttäreni oli juuri käymässä Suomessa ja totesi esimerkiksi Itävallan rajoitusten olevan huomattavasti jyrkempiä, mitä tulee ravintoloiden aukioloon, maskipakkoon ja asiakasmääriin ostoksia tehtäessä. Miksi tällaista asenteellista, osin jopa väärään tietoon perustuvaa yksipåuolista tykitystä hallitustamme vastaan jatketaan kaupallisessa mediassa? Valtioneuvoston sivuilta löytyisi paljon myönteistäkin kerrottavaa hallituksen ratkaisuhakuisesta, rakenteellisia uudistuksia toteuttavasta päätöksenteosta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei ole lisäämässä lasten harrastustoimintaa sulkumääräysten piiriin...

Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen: kun  muualla Euroopassa on höllennetty rajoituksia, Suomessa niitä on kiristetty. Suomessa on pidetty jääräpäisesti kiinni tiukasta linjasta...

Iltalehden Juha Keskinen vaatii hallitukselta energian hintojen määräaikaista laskua. Lehden mukaan hallituksessa on oltu vaitonaisia vaatimusten suhteen...

MTV.uutisten päätoimittajan mukaan hallitus ja pandemian torjuntaa tähän saakka hoitanut peruspalveluministeri Krista Kiuru sekä hänelle uskollinen STM:n virkamieskunta söivät spektaalimaisella tavalla uskottavuutensa  loppiaisen tienoon etäkoulu- ja longcpvid-lausunnoillaan...

14.1. 2022

Näitä poliittisesti tarkoitushakuisia kirjoituksia ja 'uutisia' on viime päivinä tullut runsaasti. Tänään olen täällä blogisivustolla kirjannut kymmenkunta tällaista kuninkaantekijäksi pyrkivää heijastelevaa kirjoitusta. Helsingin Sanomat vastustaa yhdessä perussuomalaisten kanssa puoluetukea sen kaikissa muodoissa, vaikka demokratian vahvistaminen edellyttää juuri mm. hyvinvointialueiden poliittisten rakenteiden tukemista. Esimerkiksi Saksan uusi hallutus on kirjannut ohjelmaansa poliittisen mielipiteenmuodostuksen oikeudellisen aseman vahvistamisen ja sen taloudellisen tukemisen myös jatkossa. Kokoomus on veronkevennyksineen myös täysin eksyksissä; juuri julkisessa rakenteessa verotuloilla on ns. moninkertaistajien (multipliers) johdosta uskomattoman suuri merkitys talouden ja työllisyyden vahvistamisessa.

Helsingin Sanomat julkaisee osiossa "Muut lehdet" Iltalehden vaatimuksen siitä, että Sanna Marinin pitäisi ryhtyä johtamaan "koronateatteria"...

Helsingin Sanomien Kotimaan osastolla vaaditaan pääministeri Sanna Marinia "takaisin johtoon", koska lehden mukaan uskottavuutta ei tällä hetkellä ole...

Iltalehden aluevaalitentissä pääministeri Sanna Marin on ilmoittanut että hän ei ota Koronakoordinaatioryhmän puheenjohtahtajuutta, vaikka Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sitä vaativat...

Helsingin Sanomien mukaan hallitus haluaa kotitestien tekemisen laajenevan, mutta kuka maksaa laskun? 

Helsingin Sanomien mukaan STM:n julkaisema selvitys Long Covid-työryhmän pitkäaikaisvaikutuksista saa kovaa kritiikkiä myös maailmalta...

Helsingin Sanomat kertoo että peruspalveluministeri Krista Kiurun pyyntö armeiljalta varautumisesta ennätysmäiseen virka-apuun herättää ihmetystä...

Vuoden professoriksi valittu Jari Stenvallin mukaan Suomi ei ole varautunut siihen, että hallinnossa ei oteta vastuuta. Helsingin Sanomat yhdistää tämän Sanna Marinin hallituksen koronatoimista käytyyn keskusteluun...

Iltalehden mukaan miljoonien puoluetuet saivat aikaan vastakkainasetelun perussuomalaisten Riikka Purran ja sosialidemopkraatien Sanna Marinin välillä...

YLEn uutiset: lapset ja nuoret saavat jatkaa harrastusta Etelä-Suomessa vastoin hallituksen koronatyöryhmän suositusta..

Iltalehti: Orvolla ja Purralla kannatusta pääministeriksi - mutta Marin on edelleen ykkönen...Lehden mukaan Marinin kannatus on laskenut 45:stä prosentiyksiköstä 25:een...

THL:n Mika Salminen ja STM:n Kirsi Varhila YLEn mukaan täysin eri linjoilla Korona-pandemian tämäntekiseen tilanteeseen suhtautumisessa.

13.1. 2022

Helsingin Sanomat kertoo hallituksen edellisen perjantain riitaisasta korona-koordinaatiokokouksesta, jota johti peruspalvelumiministeri Kiuru koordinaatioryhmän puheenjohtajana.

Helsingin Sanomien mukaan Helsingin ja yhdentoista muun Uudenmaan kunnan tuore päätös muuttaa karanteeni- ja testaustoimintaansa ei ainakaan selkeästi vaikuta rikkovan tartuntatautilakia.

Helsingin Sanomien mukaan ravintoloille asetettiin radikaali toimintakielto, mutta tuista ei kuitenkaan kerrottu 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) infektioylilääkärin Asko Järvisen mukaan Sosiaali- ja terveysministeriön STM:n koronastrategia vanhentui jo ennen Omikron-muunnoksen rantautumista Suomeen, kertoo Iltasanomat...

YLEn uutisoinnin mukaan yrityksissä on vahva usko kasvuun, mutta hallitus saa armottoman tuomion. OP:n yrityspankin toimitusjohtaja Katja Keitaanniemi arvelee, että arvostelun ytimessä on näkemys siitä että julkinen velka on kukunut arkimenoihin eikä pidempiaikaiseen tulevaisuuden rakentamiseen...

12.1. 2022

Kaupallisen ideologian teollisella muodolla eli mainonnalla elävä media ja myös verovaroin ylläpidetty YLE jatkavat massiivista hyökkäystä hallituksen koronapolitiikkaa ja -strategiaa vastaan. Osin tämä hyökkäys on käymässä ristiriitaiseksi, kun karanteenien vastustamisen sijaan ja aluehallintoviranomaisten sallivien päätösten johdosta työstä poissaolot sairastumisen myötä ovat aiheuttamassa yrityksille Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen mukaan miljoonakulut hallituksen karanteenitukien pudotessa pois pandemian yhä kiihtyvässä leviämisvaiheessa. Kokoan näitä kirjoituksia blogiini, koska näyttää siltä että media on pyrkimässä neljännen valtiomahdin sijasta itse varsinaiseksi kuninkaantekijäksi. Voiko tässä käydä näin, kun oleellista vaihtoehtoista informaatiota ja nykymedian ymmärystä hallituspolitiikalle ei näytä olevan olemassa?

Yritysten vaatimukselle karanteeneista luopumiselle äkkikäännös: Helsingin Sanomien mukaan Suomen Yrittävät ovat toteamassa karanteenien muuttamisen sairauslomiksi liian kalliiksi...

YLEn uutisten mukaan Krista Kiurun kerrotaan tilanneen Koronan pitkäaikaisvaatimuksia koskevamn raportin käyttääkseen sitä poliittisesti hyväkseen...

Hallituspuolueissa Iltasanomien mukaan halu syrjäyttää Krista Kiuru Koronatyöryhmän vetäjän paikalta."Johtaminen ontuu pahasti..."

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen läksytti Helsingin Sanomien pääuutisen mukaan hallitusta

STM:n kansliapäällillö Kirsi Varhila ei lämpene vaatimuksille koronastrategian päivittämisestä...

Iltasanomien pääkirjoituksen mukaan pääministeri Sanna Marin ei voi vältellä koronajohtamista...

Eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunnan sosialidemokraattiset jäsenet esittävät paheksuntansa valiokunnan puheenjohtajan Markus Lohen Krista Kiurua kohtaan Iltasanomissa esittämien syytösten ja erotamisvaatimusten johdosta. Samalla valiokunnan sosialidemokraattiset jäsenet antavat täyden tukensa Krista Kiurun toiminnalle peruspalveluministerinä...

Töölön kivijalkayrittäjät pelkäävät hirvittävää konkurssiaaltoa , jos koronarajoituksia vielä kiristetään, kertoo YLEn uutiset...

11.1. 2022

Sairaanhoitopiirit tyrmäävät hallituksen ja  ministeri Kiurun linjauksenuksen siirtymisestä koululuokan karanteenista jo yhden koronatapauksen perusteella...

THL:n pääjohtajan mukaan ministeri Kiurun koulukaranteenikanta ei perustunut THL:n lausuntoon...

Ministeri Kiuru pelaili pitkäkestoiseen koronavirustautiin liittyvillä osatotuuksilla ja peloilla...

Ministeri Krista Kiuru nolasi itsensä koulukiistassa...

Hallitus suositteli lasten harrastusten keskeyttämistä, vaikka alueilla sitä on haluttu välttää...

Hallituksella on keväällä edessään isoja lakipaketteja ja tuskallisia neuvotteluja, joista jokaiseen se voi kaatua...

Kokoomus ja sitä lähellä oleva Sauli Niinistö tunnetaan Iltasanomien mukaan  räväköistä sloganeista...

Saku Uuninpankkopoika Timonen: "Sote-lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa viime kesänä, mutta aihe ei ollut riittävän  mediaseksikäs. Seksihelle ja bikiniwau olivat paljon tärkeämpiä aiheita. Sotea valmisteltiin liki 20 vuotta, mutta siitä on harvoin uutisoitu kovin perusteellisesti. Mielenkiinto on kohdistunut enemmän yksityiskohtiin ja poliittisiin vääntöihin milloin mistäkin asiasta, ja se ei ole tehnyt hyvää kokonaisuudelle."

10.1. 2022

Nuorten ilmainen ehkäisy ei ole Helsingin Sanomien mieleen."Kaikea ei voi laittaa yhteiskunnan maksettavaksi."

Kokonaisten koululuokkien karanteeni ja testaukset kummastuttavat lääkäreitä... 

Helsingin kaupungin koulutoimesta vastaava kaupunginjohtaja Nazima Razmayar pitää HS:n mukaan kokonaisten koululuokkien testausta ja karanteenia "täysin kohtuuttomana ja koulunkäyntiä rikkovana".

Valtio kiihdyttää Helsingin Sanomien mukaan luontokatoa luonnonmetsiä hakkaamalla...

Nuorisolääkäri on Helsingin Sanomien mukaan olissaan lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien rajoittamisesta...

Hallitus on Iltalehden mukaan hyvin erimielinen siitä miten Koronaan nyt pitäisi suhtautua

Vantaa ei noudata Iltasanomien mukaan Kiurun kehotusta koululaisten karanteenista...

HUSin Asko Järvinen ihmettelee Iltasanomien mukaanhttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000008526602.html hallituksen karanteenivaatimuksia...

Kokoomuksen pj. Petteri Orpo Iltasanomissa: mielivaltaiselta näyttävä koronajohtaminen ei lisää luottamusta. Pääministeri Marin oli kuitenkin kaksi päivää aikaisemmin TV1:n ykkösaamussa haastateltavana ja siinä keskityttiin lähes pelkästään Korona-pandemiaan. Tätä haastattelua en ole nähnyt kommentoitavan mediassa.  

9.1. 2022

Uuninpankkopoika Saku Timonen vääntää ratutalangasta lukijalle, kuka ja ketkä päättävät missäkin vaiheessa Korona-pandemiaan liittyvistä rajoituksista... 

HUSsin 8.1. 17:00

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN (STM) yritys painostaa hallitus esittämään koulujen siirtoa etäopetukseen jätti kehnon kuvan hallituksen toimintakyvystä. STM toi aloitteensa julkisuuteen keskiviikkona kertomatta siitä etukäteen hallitukselle. Ylen haastattelussa (8.1.) pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi pitävänsä julkisuuden kautta toimimista ”valitettavana” mutta olevansa voimaton STM:n edessä. ”Olisi hienoa, jos pääministerillä olisi kaikki langat käsissään”, Marin sanoi.

STM jatkoi jyräämistään perjantaina, kun julkisuuteen tuotiin ministeriön asettaman asiantuntijaryhmän näkemys, jonka mukaan joka toiselle aikuiselle saattaa tulla pitkittynyt koronatauti. Väite herätti hämmennystä, sillä noin massiivisen ilmiön voisi kuvitella näkyneen jo laajasti esimerkiksi sairauspoissaoloissa.

SDP:n Aki Lindén: 

Sote-uudistus ei vaaranna yliopistollisia sairaaloita – tutkimuksen rahoitus turvataan erillisillä päätöksillä

 

7.1.2021 julkaisi Helsingin Sanomat verkkosivuillaan artikkelin, josta välittyi vahvasti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) huoli lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen asemasta sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen seurauksena. Kokoomuksen espoolainen kansanedustaja Miia Laiho jatkoi Verkkouutisissa keskustelua väittäen kärkevästi, että pääministeri Marinin hallitus ”ajaa alas” yliopistolliset sairaalat.

Vuoden 2023 aloitustilanteessahan on rahoitus kunnilta tapahtuvana siirtymänä varmistettu entisen suuruisena. Valtion budjetissa tutkimuksen ja koulutuksen erillinen rahoitus on eri momenteilla kuin tuleva hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus, joka tulee olemaan yli 20 miljardin euron suuruisena valtion budjetin suurin yksittäinen momentti. Siitä tuskin koskaan julkisessa taloudessa päästään, että eri tarkoituksiin suunnatut rahat kilpailevat keskenään. Pääministeri Marinin hallitus on vahvasti sitoutunut sekä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen kasvuun että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoituksen (TKI) kasvuun. Onpa opposition puolelta soteuudistusta tämän takia arvosteltu jopa ”rahoitusautomaatiksi” ja kritisoitu, että se ei säästä tarpeeksi julkisia menoja.