Noam Chomsky varoittaa

 Taistele tai kuole!

Viime vuonna saksaksi yllä otsikoidulla nimellä ilmestyneessä kirjassaan tänä vuonna 94 vuotta täyttävä Massachusettsin Teknologiainstituutin professoria Noam Chomskia pidetään yhtenä aikamme merkittävimpänä ajattelijana. Häntä haastatteli Emran Feroz, vuonna 1991 syntynyt afganilais-itävaltalainen toimittaja, joka palkittiin vuonna 2021 ihmisoikeuksia puolustavalla Concordia-palkinnolla. 

Erityisen mielenkiintoisia tässä toistaiseksi suomentamattomassa haastattelukirjassa ovat Chomskyn USA:ta ja Venäjää koskevat mielipiteet. Niiden merkitys korostuu juuri nyt, kun jännitteet Ukraina-kriisissä ovat nousseet äärirajoille ja tempautuminen Euroopassa käytävään sotaan nykyaikaisin välinein on yhtä lähellä kuin maailmanpalo Kuuba kriisin aikoihin 1960-luvun alussa. Seisooko ihmiskunta viimeisellä rannalla? Olemmeko itse omin toiminemme tekemässä loppua antroposeeniseksi, ihmisen valtakautta kuvaavaksi aikaukaudeksi kutsutusta, suhteellisen lyhyestä jaksosta maapallon historiassa?

Kun kirjaa tehtiin, USA:n presidenttinä oli Donald Trump joka osoitti aika suurta mielenkiintoa Venäjää ja sen johtajaa, Vladimis Putinia kontaan. Chomsky jatkaa:"Ajattelen, että myös muissa suhteissa kuin mitä olemme aikaisemmin käsitelleet, tulemme löytämään myös Trumpilta - syistä mitä ne sitten lienevätkään - myös teemoja joita ei voi pitää järjettöminä. Hän on oikeassa todetessaan, että suhteita Venäjään on parannettava. Myöskään Venäjän ei pitäisi kieltäytyä neuvottelemasta USA:n kanssa (näin ei ole myöskään tapahtunut, IR). Wahington on tehnyt menossaolevan vuosisadan pahimman sotarikoksen - hyökkäyksen Irakiin, ja tämä oli hyvin paljon pahempaa kuin mikään se mitä Venäjä on tehnyt. Moskovan ei pidä kuitenkaan kieltäytyä tästä syystä neuvottelemasta. Sama koske myös meitä, amerikkalaisia. 

Meidän ei pitäisi kauhistellen vetäytyä neuvottelemisesta, olkoonpa syyt mitä hyvänsä ja joita varmasti on olemassa. Tilanne on yksinkertaisesti absurdi. Juuri Venäjän rajoilla on erinäisiä jännitteitä, jotka ovat niin kovia että ne saattavat minä hetkenä hyvänsä eskaloitua ja johtaa tuhoisaan atomisotaan. Lopulliseen ja ratkaisevaan kaiken elämän kannalta maapallolla. Tällainen näköala on lähellä, ja meidän on kysyttävä itseltämme, miksi näin on. Ensisijaisesti olisi otettava askeleita tilanteen parantamiseksi. Lisäksi meidän on kysyttävä, miksi ylipäätään olemme ajautuneet näin pitkälle. Luonnollisesti NATOn laajenemisella Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on tässä meŕkitystä. On rikottu kaiki ne lupaukset, jotka Gorbatschoville annettiin. Tämän aloitti jo Busch vanhempi ja se jatkui edelleen Clintonion aikakaudella. Clinton laajensi NATOa Venäjän rajalle ja tämä jatkui myös Obaman kaudella. Amerikkalaiset tekivät aloitteen myös Ukrainan ottamisesta NATOn jäseneksi. Ukraina on Venäjän intressialueen sydämessä. Tästä seuraten on jännitteitä Venäjän rajoilla. Ihmisyhteisöjen ja koko lajin kohtalo on yhteydessä tähän tilanteeseen. Kuinka paljon huomiota kiinnitetään tähän kysymyksenasetteluun? Verrattuna siihen, onko Trump valehdellut vai ei, minusta näyttää että media on perusteellisesti epäonnistunut tämän kysymyksen avaamisessa."

Toimittajan kysyessä  Chomskyn aikaisempiin kannanottoihin perustuen hän vahvistaa kannanottonaan, että  kaikki yhdysvaltain presidentit, jos heihin sovelletaisiin Nürnbergin sodanjälkeisen oikeusprosessin menetelmiä, pitäisi hirttää. Kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat hänen mukaansa, Eisenhowerista Obamaan, syyllistyneet vakaviin  ihmisoikeusrikkomuksiin. 

Näistä - ja monista muistakin syistä - Noam Chomsky vaatii kirjassaan meitä nousemaan ihmiskunnan herroja vastaan, koska tuhon tie näyttää niin ilmeiseltä. Kirjan kirjoittamisen jälkeen USA:n ja Venäjän kriisi on entisestään kiihtynyt. Media suorastaan vaatii Suomeakin liittymään NATOn jäseneksi. Tasavallan presidentti on puhunut tässä kysymyksessä milloin liennytyksen, milloin jäsenyyden ja kovien yhteisten eurooppalaisten toimien puolesta. En väitä että hän on väärässä, mutta näen tässä vakavaa integriteetin, henkisen eheyden horjumista. 

Vielä eräs ilmastoon ja sen kuumenemiseen  liittyvä näkökohta. Vuonna 1997 Kioton ilmastosopimuksessa, josta mm. USA sittemmin irtisanoutui, sovittiin siitä että sotilaalliset energiaratkaisut eivät sisälly yhteiseen ilmastosopimukseen. Saksalaisen Spiegelin mukaan yksinomaan USA:n  armeijan kuluttama energiamäärä on niin suuri, ettäö se yksittäisenä maana sijoittuisi 55. sijalle päästöissään ja sen hiilijalanjälki olisi suurempi kuin esimerkiksi koko Ruotsin. Nykyinen sotilaallisen konfliktin uhka ja mahdollinen eskaloituminen sodaksi nopeuutaisi siten valtavasti hiilidioksioidipäästöjä ja heikentäisi kohtalokkaasti mahdollisuuksia ilmastotavoitteiden toteuttamiseen maailmanlaajuisesti.