Helsingin Sanomat puuttuu vieraskynäkirjoituksessaan yhteen tärkeimmistä tämänpäivän ja tulevaisuuden haasteista, nimittäin osallistumisen ja osallistamiseen. Kehotan lukemaan tämän kirjoituksen ja jatkamaan sitten tämän blogikirjoituksen lukemista.
"Hyvinvointialueiden demokratiaa ei pidä valaa vanhaan muottiin.Tämä avaus saattaisi avata mahdollisuuden demokratian aidon välikappaleen, kansalaisjärjestötoiminnan aivan uudenlaiseen aktivointiin, vaikka sitä ei artikkelissa mainitakaan...
Olen kirjoitellut bogissani "Kuuta osoittava sormi" vuosikausia osallistamisen suuresta merkityksestä kasvamiselle demokratiaan elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona. Kun katselen Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoitusta Sanomien vieraskynäkirjoitusta, joka on Sitran yliasiamiehen Jyrki Kataisen ja "Demokratia ja osallisuus" teema-alueen johtajan Veera Heinosen käsialaa. Juuri tämä kansalaisjärjestöulottuvuus näyttää puuttuvan esimerkkiluettelosta. Se näkyy kuitenkin olevan linkintakana olevassa liitteessä deliberatiivisen osallistamisen nimellä. Kirjoituksen mukaan
"Maailmalla on innostavia esimerkkejä siitä, miten kansalaisosallistaminen voidaan kytkeä uudella tavalla osaksi edustuksellista päätöksentekoa. Uusiin osallistumismuotohin kuuluvat kansalaisaloitteet, kansanäänestykset ja erilaiset puntaroivat kansalaiskeskustelut, kuten kansalaisraadit ja -paneelit. Kansalaisaloitteet ja osallistava budjetointi ovat käytössä Suomessakin. Meillä on kokeiltu myös puntaroivia kansalaiskeskusteluja, mutta toistaiseksi niitä ei ole institutionalisoitu osaksi päätöksentekoa
Kirjoituksen mukaan myös OECD:n luottamusraportti osoitti että suomalaisten usko vaikutusmahdollisuuksiinsa on pohjoismaiden heikoin. Jo 1960-luvulla luin ruotsalaisista tutkimuksista, joita teki kasvatustieteen professori Torsten Husén, pienryhmätoiminnan ja ylipäätään yhdessä tapahtuvan toiminnan suuresta merkityksestä kasvamiselle osaavaksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi. Ryhmässä - kuten järjestöelämässä niin luonnollisesti tapahtuu - opitaan yhteisöllisyyden taitoja. Siellä kasvetaan yhteistoimintaan, aktivoidutaan mieleisiin harrastuksiin ja opitaan vähitellen ottamaan myös vastuuta sekä järjestön sisäisistä tapahtumista että myös yleisimmistä yhteiskunnallisista asioista. Meillä järjestöelämä on rapautunut lähes tyystiin kilpailuhenkistä, yksilön ja ryhmän erinomaisuutta korostavaa kilpaurheilua lukuunottamatta.
Kun Sitra kirjoituksessa tunnistaa tämän tehtäväalueen omakseen, olisi nyt loistava mahdollisuus esimerkiksi seuraavan hallituskauden ohjelmassa avata todellinen osallistamisen valtatie, josta olen blogissani eri sisällöin paljon kirjoittanut. Osallistamisen valtatie viittaa siihen, kuinka voimakkaasti meillä on satsattu tieverkoston ja moottoriteiden rakentamiseen fyysisen kommunikaation ja logistiikan ylläpitämiseksi. Kansalaistoiminnan aktivointi vertautuu taloudellisesti niihin kustannuksiin, joita laitetaan tienpitoon ja nopeisiin kulkuyhteyksiin. Mitä arvoa nopeilla liikkumismahdollisuuksilla on, jos kansalainen ei hallitse tärkeitä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen taitoja?
Osallistamisella on paljon merkitystä juuri demokratian kannalta, kuten kirjoittajat aivan oikein oivaltavat. Osallistavan kansalaistoiminnan rakentaminen tarjoaisi runsaasti myös työtä, ovathan kansalaisjärjestöjen hallinto, arkistointi, tilinpito, ja sisältöjen ohjelmallinen tuotanto pahasti rempallaan. Kysymys on myös onnellisuudesta, mielenterveydestä ja monien sairauksien - ajattelen erityisesti yhä kasvavia mielen terveyden ongelmia - ennaltaehkäisystä.
Kun puhun järjestötoiminnasta ja sen suuresta merkityksestä, teen sen sillä kokemuksella jonka olen saanut lähes koko työurani aikana nuorisojärjestöissä, kasvatusalan toiminnassa paikalliselta aina kansainvälisiin tehtäviin ja ammatilliseen edunvalvontaan ulottuvana kokonaisuutena.
Lehden kirjoitus on sijoitettu hyvinvointialueiden kehittämistä koskevien näköalojen yhteyteen. Kysymys on uudesta ulottuvuudesta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Nyt tarvittaisiin uusissa hallintoelimissä syvää ymmärrystä demokratiasta elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona. Hyvinvointialue viittaa sekä sosiaalisuuteen että demokratiaan. Näiden ulottuvuuksien yhdistämälle sosialidemokratialle tämän pitäisi olla toimintaohjeena 'selvää kauraa'. Yhtä helppoa kuin heinänteko se kuitenkaan ei ole - sen voin myös oman elämän- ja työkokemukseni kautta varmuudella todeta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti