MANIFESTI VUODEN 2019 EUROOPAN PARLAMENTTIVAALEIHIN

Toukokuussa 2019 EU-kansalaiset valitsevat vaaleissa uuden Euroopan parlamentin ja vaikuttavat Euroopan komission uuteen johtoon. Vaaleissa on mahdollista luoda uudistunut, oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi Euroopan Unioni, joka pystyy raivaamaan laaja-alaisen ja muutosvoimaisen tien kestävään kehitykseen YK:n kestävän kehityksen päämäärien (Sustainable Development Goals, SDGs) ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Eurooppa, joka asettaa ihmisten hyvinvoinnin ja maapallon etusijalle, pystyy myös ratkaisemaan maahanmuuttoon, turvallisuuteen ja kilpailukykyyn liittyviä haasteita. EU:n maahanmuutto- ja turvallisuusstrategia ei voi onnistua ellei ilmastonmuutoksen riskejä oteta huomioon. Myös talouden kilpailukyky on lyhytaikaista, ellei Eurooppa ota laajemmin käyttöön vähähiilisiä ja puhtaita teknologioita, toimi resurssitehokkaammin ja kunnioita planeettamme rajoja.

Green 10 on kymmenen suurimman, Euroopan tasolla toimivan ympäristöjärjestön ja verkostojen yhteenliittymä.

10  TAVOITETTA

Green 10, joka edustaa kymmeniä miljoonia kansalaisia kaikkialla Euroopassa, kutsuu poliittisia ryhmiä, EU-vaalien ehdokkaita ja EU-johtajia edistämään seuraavia asioita:

Euroopan Unioni, joka nostaa ympäristön ja ilmaston suojelun etusijalle.

Maapallolla on 10-15 vuotta aikaa rajoittaa ilmastomuutoksen vaikutuksia, palauttaa luonnon monimuotoisuus ja poistaa taloudellisen toiminnan ympäristö- ja sosiaalihaitat. Tuleva muutoksen vuosikymmen edellyttää keskittymistä ja johtajuutta. Uuden Euroopan Unionin on valtuutettava komission presidentti vastaamaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta. Tavoitteiden tulisi olla kaiken kattava raami EU:n kehittämiselle vuoteen 2030 mennessä. Presidentin on työskenneltävä yhdessä ilmaston- ja ympäristönsuojelusta vastaavien varapresidenttien kanssa YK:n kestävän kehityksen ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Parempi hallinto, ei sääntelyn purkua.

Yksi EU:n tärkeimmistä saavutuksista on ollut sen jatkuva pyrkimys sopia yhteisistä säännöistä ympäristön suojelemiseksi sekä kansanterveyden, työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajien oikeuksien edistämiseksi. Nämä säännöt ovat malli muulle maailmalle. EU-johtajien seuraavan sukupolven tulee lopettaa sääntelyn purku ja keskittyä jälleen sääntelyyn yhteisen edun hyväksi. EU-sääntelyn tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon, aitoon keskusteluun sidosryhmien kanssa ja olennaisen sääntelyn oikea-aikaiseen luomiseen, käyttöönottoon ja soveltamiseen.

EU joka kunnioittaa lakeja ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa.

Yksi EU:n suurimpia historiallisia saavutuksia on ollut demokratian rauhanomainen levittäminen ja lainsäädännön ulottaminen lähes koko Eurooppaan. Kansalaisjärjestöillä yhdessä vapaan lehdistön ja riippumattoman oikeuslaitoksen kanssa on elintärkeä rooli hallinnon toimien valvomisessa ja valtaapitävien vastuullisuudessa. Kansalaisjärjestöjen osallistuminen Euroopan päätöksentekoon tulee turvata. Euroopan uuden komission ja parlamentin tulee tukea kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa käyttämään laillista ja taloudellista valtaansa sen varmistamiseksi, että kaikkien EU-maiden hallitukset kunnioittavat lainsäädäntöä.

Vastuullinen ja esimerkillinen Euroopan komissio.

Euroopan uuden hallinnon on pyrittävä ja pystyttävä vastustamaan erityisetuja ja kansallisia hallituksia etenkin kun kyse on sääntöjen noudattamisesta. Uuden komission on vähennettävä EU-lainsäädännön politisoitumista ja alettava jälleen valvoa riippumattomasti ja tehokkaasti EU-lainsäädännön noudattamista. Yleisön luottamuksen ansaitsemiseksi ja Eurooppa-projektin laillisuuden ja uskottavuuden turvaamiseksi EU-instituutioiden – ja erityisesti komission – on ylläpidettävä läpinäkyvyyden, rehellisyyden ja julkisen luotettavuuden korkeimpia standardeja.

10 VOITTOA IHMISILLE JA PLANEETALLE

1. Globaali johtaja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa

EU on Pariisin ilmastosopimuksessa sitoutunut pyrkivänsä rajoittamaan maapallon lämpötilan nousun 1,5 Celsius-asteeseen. Tätä varten EU:n on nostettava merkittävästi vuoteen 2030 asetettuja tavoitteita kasvihuonepäästöjen alentamisesta, uusiutuvasta energiasta ja energiasäästöistä. EU:n on varmistettava taloutensa täydellinen hiilivapaus vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä merkitsee hiilen, öljyn ja kaasun käytön lopettamista ja pyrkimistä pois haitallisista vaihtoehdoista kuten ei-kestävästä bioenergiasta, ydinvoimasta ja geoteknisistä menetelmistä hiilipäästöjen alentamiseksi. Samaan aikaan lopetetaan hiilidioksidipäästöjä tuottavien alojen rahoittaminen ja investoidaan kestävään talouteen.

2. Terveet ekosysteemit

EU on sitoutunut pysäyttämään biodiversiteetin katoamisen ja lopettamaan ylikalastuksen ja metsäkato vuoteen 2020 mennessä. Edistystä on tapahtunut vain vähän, ja samalla kasvi- ja eläinlajeja häviää kiihtyvällä vauhdilla pääasiassa teollisen maanviljelyn, infrastruktuurin kehittymisen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena. EU:n on tosissaan alettava noudattaa luontoa, vesistöä ja haitallisia vieraslajeja koskevaa lainsäädäntöä ja mieluummin otettava käyttöön kuin uudistettava vesilakeja koskevat raamit. Sen on allokoitava EU-budjetista riittävät resurssit luonnonsuojeluun ja siirtymiseen kalastuksen hallinnoinnista valtamerien säilymiseen, uudistettava radikaalisti maatalouspolitiikkansa, lopetettava globaali metsien tuhoutuminen ja tuettava luonnon säilyminen.

3. Puhdasta ilmaa kaikille

Uuden komission ja Euroopan parlamentin on ratkaistava nopeasti Euroopan terveyden tärkein ympäristöuhka. Ilman saastuminen aiheuttaa EU:ssa yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa joka vuosi. Se pahentaa kroonisia sairauksia ja aiheuttaa valtavia kustannuksia terveydelle, ympäristölle ja taloudelle. Uuden komission ja valittujen parlamenttiedustajien tulee varmistaa EU:n ilmanlaatua koskevien lakien täytäntöönpano ja torjua hallitusten pyrkimykset niiden heikentämiseen. Heidän tulee luoda uusia keinoja saastumisen juurisyiden korjaamiseen (liikenne, energia, lämmitys, teollisuus ja maatalous) ja päivitettävä EU:n ilmanlaatua koskevat laatustandardit WHO:n mukaiseksi.

4. Globaali johtaja puhtaassa liikenteessä

Diesel-skandaali paljasti, että EU on epäonnistunut autojen ja kuorma-autojen päästöjen vähentämisessä. Skandaali tarjoaa kuitenkin ainutlaatuisen mahdollisuuden nopeuttaa siirtymistä aidosti puhtaaseen liikenteeseen. Uuden Euroopan parlamentin tulee lisätä sääntelyä epäpuhtauksien, melun ja hiilidioksidipäästöjen poistamiseksi varsinkin luomalla strategian, joka tekee Euroopasta maailman johtavan toimijan nollapäästöisissä yhteiskuljetuksissa, joiden käyttövoimana on puhdas uusiutuva sähkö.

5. EU-budjetti, joka vastaa globaaleihin ja Euroopan-laajuisiin ympäristöhaasteisiin

Nykyinen EU-budjetti on suurelta osin ristiriidassa EU:ssa ja kansainvälisesti määriteltyjen, kestävää kehitystä sekä ilmaston ja ympäristönsuojelua koskevien tavoitteiden kanssa. Komissio julkaisi äskettäin ehdotuksen uudeksi EU-budjetiksi, mutta se ei mahdollista käännettä, joka tarvitaan ilmastonmuutoksen ja ympäristön tuomiseksi tärkeimmiksi painopisteiksi vuoden 2020 jälkeen. Uuden budjetin on oltava linjassa ilmastonmuutosta, biodiversiteettia ja kestävää kehitystä koskevien kansainvälisten sitoumusten kanssa siten että se sisältää selkeästi määritellyn 50 %:in pakollisen kulutavoitteen ilmastonmuutokseen ja ympäristöön kaikilla budjetin osa-alueilla siten, että fossiiliset polttoaineet poistetaan kaikista ohjelmista. Lisäksi EU:n LIFE-ohjelman rahoituksen tulisi olla vähintään 1 % kokonaisbudjetista.

6. Euroopan myrkytön tulevaisuus

Monet tuotteet sisältävät kemikaaleja kuten muovia, palonestoaineita tai nanomateriaaleja. Ne uhkaavat eläimiä, ympäristöä ja kansanterveyttä lisäten vakavia sairauksia kuten syöpää, hedelmättömyyttä ja hermoston kehityshäiriöitä. Niistä aiheutuu myös huomattavia kustannuksia. EU:n on vähennettävä ihmisten altistumista vaarallisille kemikaaleille ja nopeutettava niiden korvaamista turvallisilla vaihtoehdoilla. Sen on säänneltävä ympäristöä ja ihmisten terveyttä tuholaismyrkyiltä, hormonaalisilta haitta-aineilta ja lyijyltä, elohopealta sekä muilta myrkyllisiltä kemikaaleilta.

7. Puhdas kiertotalous: käytetään vähemmän resursseja ja harmonisoidaan kemikaali-, tuote- ja jätelakeja

Euroopan kertakäyttökulttuuri pahentaa sosiaalista eriarvoisuutta, uhkaa kansanterveyttä ja kuluttaa loppuun resursseja kaikkialla maailmassa. Heikko koordinaatio kemikaaleja, tuotteita ja jätettä koskevassa lainsäädännössä estää materiaalikierron suojelun myrkyllisiltä kemikaaleilta. EU tarvitsee yhtenäiset toimintatavat, joilla estetään jätteen syntymistä ja edistetään kestävien, korjattavien ja myrkyttömien tavaroiden suunnittelua. Haitallisten aineiden ei tulisi säilyä kierrätettävissä tuotteissa. Tämä muutos johtaa kustannussäästöihin, uusiin työpaikkoihin, terveempiin ihmisiin ja turvallisempaan ympäristöön.

8. Läpinäkyvämpi, demokraattisempi ja vastuullinen Eurooppa

EU:n tulee turvata kaikille oikeus tiedonsaantiin, osallistumiseen ja oikeuteen. Sen tulee lopettaa Aarhusin kovention vastainen toiminta parantamalla pääsyä oikeuteen. EU:n on varmistettava EU:n päätöksenteon ja lobbaustoiminnan suurempi läpinäkyvyys sekä parannettava vaikuttajien eri rooleja koskevia käytäntöjä (ns. revolving door practice). Tämä lujittaisi EU:n legitimiteettiä, varmistaisi tasapainoisen sidosryhmien osallistumisen, estäisi yritysten soluttautumisen päätöksentekoprosesseihin ja torjuisi eturistiriidat.

9. Kauppasopimukset ihmisten, ei suuryritysten hyväksi

Kaikkien EU:n tulevien kauppasuhteiden on asetettava julkinen etu ensisijaiseksi sen sijaan, että pyrittäisiin maksimoimaan kaupan volyymit ja minimoimaan monikansallisten yhtiöiden kustannuksia. Kaikista nykyisistä ja tulevista kauppasopimuksista on suljettava pois erityiset sovitteluprovisiot ulkomaisille sijoittajille. Kaikkiin Euroopan vapaakauppasopimuksiin tulee sisällyttää Pariisin ilmastosopimukseen, ympäristön heikentämiseen ja vahingollisuuteen liittyvät ehdot siten, että ne ovat juridisesti sitovia ja pakottavia.

10. Kestävä Eurooppa joka kunnioittaa maapallon rajoja

Voidakseen noudattaa YK:n kestävän kehityksen agenda 2030:n ympäristönäkökohtia ja varmistaakseen sen, että Eurooppa elää ekologisten resurssiensa mukaisesti EU:n on laadittava kunnianhimoinen kahdeksas ympäristöohjelma. Nykyinen bruttokansantuotteeseen keskittyvä lähestymistapa taloudessa on johtanut resurssien ehtymiseen ja lajien katoamiseen ja samalla kasvavaan epätasa-arvoon, velkaantumiseen ja työntekijöiden köyhtymiseen. Eurooppa tarvitsee välttämättä uuden talouspolitiikan, joka luo hyvinvointia kaikille elämää säilyttävien ekosysteemien rajojen puitteissa. On estettävä ympäristön saastumisen kustannusten siirtyminen tuleville sukupolville.

Lisätietoja Green 10:stä:

secretariat@green10.org

+32 489 29 62 80

www.green10.org

(Käännös: Hannele Pöllä, Työväen Retkeilyliitto)

Miksi oikeisto haluaa tuhota vahvan valtion?

Seppo Tuovinen:

MIKSI OIKEISTO HALUAA TUHOTA VAHVAN VALTION?

Professori Mariana Mazzucato huomauttaa vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan "The Entrepreneural State: Debunking Public vs. Private Sector Myths",että valtio ei ole jähmeä byrokraattinen laitos. Päinvastoin, valtio on suuri riskinottaja, joka rahoittaa myös hyvin epävarmoja tutkimuksia.

– Valtio ottaa vastuun riskeistä, uusien markkinoiden luomisesta ja kehittämisestä. Esimerkiksi Steve Jobsin Apple ei olisi koskaan syntynyt ilman USA:n liittovaltion panostusta tutkimukseen.

Mariana Mazzucato esittää paljon huomiota saaneessa kirjassaan The Entrepreneurial State, että julkisella vallalla on keskeinen tehtävä myös innovaatioiden synnyssä ja talouden rakennemuutoksessa. Valtio on paljolti kuin yritys, joka tekee kansantaloudellisesti tuottavia investointeja.

Mariana Mazzucaton mukaan internet ja älypuhelimien keskeiset tekniikat ovat alunperin valtaosin julkisesti rahoitetun perustutkimuksen tulosta. Juuri perustutkimus on kallista, minkä takia valtaosa siitä usein rahoitetaankin yhteisestä veropotista yksittäisten yritysten sijaan. Tulevaisuuden tuottavuutta parantavia teknisiä mullistuksia on vaikea nähdä vuosia tai vuosikymmeniä etukäteen, joten arvioiden tarkkuus on hyvin kyseenalainen.

Samoin kuin yrityksen konehankinnat, myös koulut ja sairaalat ovat tuottavia vasta toimiessaan, eli kun niihin liitetään riittävästi työvoimaa. Mariana Mazzucaton mukaan esimerkiksi opettajien ja hoitohenkilökunnan palkat eivät siis ole silkkaa menoa, vaan tuottavaa työtä.

Onko tämä päässyt meiltä unohtumaan, kun yksityistämme julkisia palveluja ja ajamme palveluyhteiskunnan alas heikentämällä rajusti työntekijöiden asemaa?

Mariana Mazzucato sanoi Taloussanomien haastattelussa jo 19.8. 2013, että hän pitää epäonnistuneena Suomen yritystukipolitiikkaa. Käytännössä vain 6 % pk-yrityksistä Suomessa on ns, kasvuyrityksiä, joilla on hyvät mahdollisuudet menestyä. Yritysten liian avokätisestä tukipolitiikasta on päästävä eroon.

"Tuhlaamme valtavasti rahaa huonosti menestyvien pk-yritysten rahoittamiseen. Iso osa niistä ei tuota juuri lainkaan työtä tai innovaatiota. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia reilun kilpailun edellytyksistä ja valvoa yhteisten pelisääntöjen noudattamista."

Mazzucatoa mieltä rasittaa myös se, miten merkittävä rooli verohelpotuksille annetaan. "Britannia on yhtä verohelpotusta ihan kuin se edistäisi uusien teknologioiden ja innovaation kehitystä."

Mazzucaton mukaan verohelpotukset perustuvat ajatukseen, että yritykset ovat häkkeihinsä vangittuja tiikereitä, jotka vain odottavat valtion riisuvan turhat rasitteet niiden yltä. Tämä on Mazzucaton mielestä väärä kuva, yritykset ovat pikemminkin kissanpentuja.

Innovaatio on hänen mielestään todella riskialtista. Se epäonnistuu lähes aina. Siksi julkisen sektorin pitää luoda optimaalinen sijoitusympäristö.

Suomen hallituksen päätöksestä leikata yhteisöveroa 900 miljoonan euron edestä hän ei innostu. Mariana Mazzucaton mielestä se on jopa uskomatonta.Tällainen talouspolitiikkaa ei ole pelkästään outoa. Se on riskialtista hyvinvointiyhteiskunnalle. Mazzucato ihmettelee sen laajaa poliittisesta suosiota Euroopassa yleisestikin.

Otin kirjoituksen uudelleen esille, sen ajankohtahtaisuuden vuoksi. Professori Mariana Mazzucato esitelmöi Helsingissä 28.6.2016 mm. Kalevi Sorsa-säätiön järjestämässä tilaisuudessa. ( Linkki)
https://www.ted.com/…/mariana_mazzucato_government_investor…


Marianna Mazzucaton videoita Youtubessa: kirjoita Youtuben hakuun "Mariana Mazzucato"

https://www.youtube.com/watch?v=ZUQgvhxMQOQ

https://www.youtube.com/watch?v=3r1IPsldbBg

https://www.youtube.com/watch?v=KbrmbeD5myk



Ilpo Rossi kommentoi:
Euroopan Unioni on sitten 1980-luvun lopun tehnyt kohtalokkaan virheen aliarvoidessaan valtion merkitystä hyvinvoinnin ja turvallisuuden luojana. Kuuluisa Maastrichtin sopimus, Euroopan Keskuspankki, Euroopan Investointipankki ja sittemmin, vuonna 2012 hyväksytty Konsoliodoitu perussopimus Euroopan Unionista sulkevat valtion toimijana alisteiseen asemaan suhteessa markkinoihin. Tämä valinta tapahtui melkein välittömästi sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti ja Berliinin muuri murtui. Oli omalla tavallaan ymmärrettävää, että markkinavoimat halusivat ottaa lopullisen voiton autoritaarisesta yksipuoluejärjestelmään ja valtio-omistajuuteen perustuvasta "sosialistisesta" järjestelmästä heti tilaisuuden tarjoutuessa. Valtion sulkeminen lähes täysin pois toimijana, talous- ja rahapolitiikan dynaamisenä, endogeenisena käyttäjänä on osoittautumnasa, kuitenkin  Pyrrhoksen voitoksi. Pohjois-Euroopan kansanvaltaisella hyvinvointijärjestelmällä, joka tukeutuu nimenomaan valtioon ja kuntiin, ei näuy todellisuudessa olevan mitään roolia nykyisessä Euroopan Unionissa. Markkinat eivät kuitenkaan yksin kykene millään ratkaisemaan niitä suuria tehtäviä, joita valtiolla on lähdettäessä pelkästään markkinalogiikasta. Mistä tulee ostovoima? Kuka investoi jos ostovoimaa ei ole? Yrityksen ja valtion toimintalogiikka lähtevät eri lähtökohdista, eikä kumpikaan tule pitkään toimeen ilman toista. Euroopan Unionin yksisiipinen suuntautuminen on vaarallista Euroopan Unionille itselleen - saati sitten Euroopan yli puolelle miljardille kansalaiselle... Toisaalta meillä käyty kiivas keskustelu Sote-ratkaisusta osoittaa, miten valtavasti kansalaiset kaipaavat meidän perustuslakimme mukaista yhteistä vastuunottoa turvallisuudesta, terveydestä ja yhteisestä hyvinvoinnista. Olemme vedenjakajalla...

Sosiaalinen tyytymättömyys ja demokratia EU: ssa

Aiheesta kirjoittaa Pavian yliopiston professori Guido Montani Social Eorope -verkkolehdessä 19. helmikuuta 2019; edessä ovat Euroopan Parlamentin vaalit.

Euroopan kansalaiset näyttävät seisovan rauhallisena eurooppalaisen tien risteyskohdassa. Toukokuun parlamenttivaalien jälkeen EU: n demokratia voi mennä eteenpäin - tai populistit voivat toistaa pimeääa historiaa.

Rauhalliset mielenosoitukset ovat oikeutettuja, ja poliitikoilla on velvollisuus kuunnella ja vastata niihin. Viimeaikaisilla yhteiskunnallisilla vallankumouksilla Euroopassa on kuitenkin syviä juuria. Ne ovat seurausta siitä, että EU ei kyennyt  tarjoamaan uskottavaa vastausta globalisaation haasteisiin, monikansallisten yritysten kasvuun, uusiin teknologioihin ja hallitsemattomiin muuttovirtoihin - puhumattakaan finanssikriisin huonosta hallinnosta, josta jopa kymmenen vuotta myöhemmin monet Euroopan maissa eivät ole vielä toipuneet.

Siksi meidän ei pitäisi olla hämmästyneitä siitä, että kansalliset suuntautuneet oikeistolaiset  puolueet ovat kasvaneet ja kyenneet hyödyntämään  yleisiä pelkoja epävarmasta tulevaisuudesta, tai siitä  että monet ovat liikkeellä varojen epäoikeudenmukaista jakautumista vastaan, kuten on laita Ranskassa vaikuttavien keltaliivien  kohdalla. Nämä voimat näkevät Euroopan parlamentin vaalit mahdollisuutena kumota perinteisten eurooppalaisten puolueiden ilmeisen proeurooppalainen, vuosikymmenten pituinen ylivalta. Tällä hetkellä nämä antieurooppalaiset puolueet näyttävät olevan nousussa, eikä kukaan voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että he saattavat saada pysäyttävän  enemmistön tai ainakin riittävän enemmistön estääkseen pyrkimyksiä parantaa Euroopan Unionia.

Polvillaan
Perinteiset eurooppalaiset voimat näyttävät olevan polvillaan. Poliittiset johtajat näyttävät kykenemättömiltä välittämään eurooppalaista tuntoja. Hallitukset ovat jo vuosia keskustelleet talous- ja rahaliiton uudistamisesta sekä Euroopan puolustusvoimien ja Euroopan ulkopolitiikan perustamisesta, mutta todellisia uudistuksia ei ole toteutettu. Päinvastoin, Ranska ja Saksa ovat sitoutuneet siihen, että Saksa saa liittyä YK: n turvallisuusneuvostoon. Italian hallitus on perustellusti käynnistänyt ajatuksen EU: n yhdestä paikasta turvallisuusneuvostossa. Tässä suhteessa tämä omatyylisensä populistinen, itsemääräämisvaltainen hallitus on todellakin enemmän eurooppalainen kuin Ranskan ja Saksan akseli.


Vaikka eurooppalaiset puolueet ovat nimenneet kärkiehdokkaansa, poliittisessa keskustelussa suvereenit ja nationalistit ovat päällimmäisinä. Merkityksellisten ehdotusten laatiminen vaikeuksissa olevan unionin uudistamiseksi ei näytä kiinnostavan ketään. Onko tämä sitä tämän päivän eurooppalaisuutta?

Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Kiinasta on tullut maailman toiseksi suurin taloudellinen voima ja pian se tulee olemaan kilpailukykyinen myös sotilaallisella puolella. Nykypäivän Venäjä toimii ydinvoima-supervoimana ja hyödyntää kaikkia mahdollisuuksia laajentaa vaikutusvaltaansa Manner-Euroopassa ja Välimerellä. Sisäisten kansallismielisyyksien heikentämä Euroopan unioni - hyvin herkullinen tavoite - puretaan ja sitä hallitaan ulkopuolelta. Eurooppalaiset äänestäjät ovat huolissaan koska he näkevät nämä uhkat, kun taas poliitikot näyttävät vain perääntyvän.

Sosiaalinen malli
EU: n ja sen kansalaisten tulevaisuuden suojeleminen on mahdollista, jos voimme luopua virheellisistä uskomuksista. Näistä pysyvin on se, että tarkoitukseen sopimattomilla keinoilla voidaan saavuttaa halutut päämäärät, kuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen.

Globalisaation aiheuttamat eriarvoisuudet ovat olleet vuosien ajan aivan liian ilmeisiä. Riittää, kun mainitaan vuoden 2003 YK: n raportti "Eriarvoisuuden ulottuvuudet", Branko Milanovicin vuonna 2016 tekemä tutkimus, maailmanlaajuinen eriarvoisuus ja Oxfamin äskettäinen vahvistama tieto negatiivisesta kehityksestä: vuonna 2018 1. prosentilla väestöstä oli 45,6 prosenttia planeetan vauraudesta. Silti tämän globaalin ja eurooppalaisen skenaarion edessä poliittiset voimat ja asiantuntijat ehdottavat vain kansallisia korjaustoimenpiteitä, kuten progressiivisempaa verojärjestelmää kattamaan sosiaalipalvelujen edellyttämät julkiset menot.

Ja todellisuus on hieman erilainen. Kukin kansallinen hallitus näyttää tekevän parhaansa houkutellakseen  pääomaa myöntämällä verohelpotuksia varakkaille yksityishenkilöille ja monikansallisille yrityksille. Maakohtainen verokilpailu on maailmanlaajuista: yksityishenkilöiden verotus laski tyypillisestä 62. prosentista vuonna 1970 38. prosenttiin vuonna 2013, ja voittojen verot ovat laskeneet samalla tavalla. Kansallisen verotuksen itsemääräämisoikeus ja sen puolustaminen on muuttunut julmaksi petokseksi kansalaisia vastaan.

Jos tätä suuntausta ei ole käännetä,  ilman riittäviä julkisia varoja sosiaalipolitiikka on vakavasti vaarassa. Eurooppalainen sosiaalinen malli perustuu kansallisiin instituutioihin, joita koordinoi eurooppalainen lainsäädäntö ja Euroopan komissio, joka ylläpitää elämänlaatua yhdessä virastojen kanssa; ne valvovat jatkuvasti elinympäritöämme, ottamiamme lääkkeitä, terveyttä ja työturvallisuutta, tuotantoa ja tuotantoa. kemikaalien käyttöä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja perusoikeuksiamme.

Sivilisaatio-hanke

Eurooppalainen sosiaalinen malli on erottamaton osa toisen maailmansodan jälkeisen rauhan maanosaa. Se on uusi sivilisaatioprojekti, jonka saavuttamiseksi  kansakunnat ovat taistelleet, ja jotka päättivät olla koskaan turvautumatta sotaan säädelläkseen keskinäisiä suhteitaan. Euroopan unioni on oikeusvaltio. Tämä arvokas perintö perustuu ihanteisiin ja arvoihin, jotka Euroopan eri osapuolten on sisällytettävä ajatukseensa edistymisestä.

Edistyminen Euroopassa tarkoittaa demokratian lujittamista ja edistämistä kaikilla tasoilla, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Olemassa olevia instituutioita on uudistettava, jotta jokaisen kansakunnan kansalaiset voivat auttaa suunnittelemaan rauhanomaista tulevaisuutta seuraavan sukupolven ajan. Eurooppa, joka kykenee edistämään uutta mallia rauhanomaisesta yhteistyöstä kaikkialla maailmassa, on vaihtoehto kansainväliselle järjestykselle, jota hallitsevat suuret voimat, jotka harjoittavat vihamielistä ja aggressiivista lihasten pullistelua.

Kehittyvien puolueiden on hyödynnettävä vaalikampanjaa vakuuttamaan kansalaiset siitä, että Euroopan unioni voi ja tulee hankkimaan itselleen tarvittavat valtuudet ongelmien ratkaisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Komissio on julkaissut eräänlaisen käsikirjan unionin uudistamiseksi nimeltä Unioni, joka tarjoaa, mikä osoittaa, miten Lissabonin sopimus luo tietä sellaisten valtioryhmien luomiselle, jotka aikovat toimia tehokkaiden uudistusten toteuttamiseksi - ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, verotuksessa sisämarkkinoiden ja energiamarkkinoiden toteuttaminen, ympäristönsuojelu kestävän kehityksen ja sosiaalipolitiikan alalla. Vaikka Eurooppa-neuvoston suostumus vaaditaan ehdotettujen menettelyjen aktivoimiseksi, vastuu uudistusprosessin johtamisesta voisi vihdoin siirtyä valtavan, epävarman neuvoston käsistä "suvereenin eurooppalaisen kansan" valitseman parlamentin ja komission johtaman parlamentin käsiin.

Realistinen tavoite
Edistykselliset puolueet voivat siksi vaaliohjelmissaan osoittaa realistisen tavoitteen rakentaa eurooppalainen demokraattinen hallitus, tietäen, että Lissabonin sopimus tarjoaa siirtymämenettelyn hyväksymällä määräenemmistöpäätöksen, joka velvoittaa kansalliset hallitukset neuvottelemaan kompromisseista. Jos siirtyminen onnistuu, tietyssä vaiheessa sopimus on uudistettava ja muutettava demokraattiseksi eurooppalaiseksi perustuslaiksi. Tällä hetkellä vaalikampanjaa voidaan käyttää ja sitä pitäisi käyttää Euroopan Unionin toimielimiin kohdistuvan, nationalistien elitistisenä byrokratiana hylkäämän epäluottamuksen ilmapiirin voittamiseksi.

Eurooppalainen poliittinen yhtenäisyys ei voi  yksinkertaisesti pudota taivaalta eikä syntyä hallitustenvälisten huippukokousten tuloksena. Se on poliittisen taistelun tulos, jossa kaikkien kansalaisten Euroopan kansalaisten on osallistuttava aktiivisesti heidän edustajiensa kanssa Euroopan parlamentissa. Jos parlamentti päätyy autoritaaristen ja eurooppalaisten puolueiden käsiin, kansallinen demokratia kärsii. Edistyvien eurooppalaisten puolueiden on pyrittävä saamaan kansalaiset mukaansa ja toimimaan yhdessä heidän kanssaan, jotta he voisivat tuntea ylpeyttä liittymisestä unioniin, luoda yhteinen mielipide eurooppalaisesta ”isänmaallisuudesta”.

Euroopan demokratialla ja kansallisella demokratialla on yhteinen kohtalo: yhdessä he menestyvät, tai yhdessä he hukkuvat.

Tietoa henkilöstä Guido Montani: 
Guido Montani on kansainvälisen poliittisen talouden professori Pavian yliopistossa. Hänen viimeisin kirja on Supranational Political Economy: valtion ja markkinoiden suhteiden globalisaatio (Routledge, 2019). Vuonna 1987 hän perusti Altiero Spinelli -instituutin Ventotenessa; hän on entinen Italian föderalistisen liikkeen puheenjohtaja ja Euroopan föderalistien liiton kunniajäsen.


Ilpo Rossin kommentti 21.2, 2019:
Millainen on tämä Lissabonin sopimuksen erityismenettely, josta Guido Montani lupaavasti ja optimistisesti kirjoittaa?

Kysymys on seuraavista asioista - suoraan kyseisestä dokumentista käännettynä:

"On nähty tarvetta  jonain päivänä laajentaa määräenemmistöpäätöksen soveltamisalaa, Lissabonin sopimus sisältää  tällaisia "Joustavuusmekanismeja". Nämä mahdollistavat  yksinkertaisempia prosesseja päätöksenteossa ja mahdollistavat tehokkaammat  toimivaltuudet niillä Unionin harjoittaman politiikan alueilla, joilla edellytetään eritystä  lainsäädäntömenettelyä  yksimielisyyden säilyttämiseksi. Nämä yksinkertaistukset eivät  vaatisi hankalaa perussopimusten uudistamista (korostus IR). Niistä käytetään usein nimitystä ”Passerelle-lausekkeet”, jotka mahdollistavat• siirtymisen yksimielisestä äänestämisestä  tekemällä enemmistöpäätökset päteviksi  tietyillä politiikan aloilla, tai; siirtyminen erityisestä lainsäädäntömenettelystä tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen tietyillä alueilla."
"Sekä yleistä passerelle-lauseketta
1) sovelletaan kaikkiin eurooppalaisiin politiikkoihin - lukuun ottamatta sotilaallisia tai puolustuksellisia päätöksiä - sekä erikseen määritellyillä passerelle-lausekkeilla toimiin,  jotka määrittävät tiettyjä eurooppapolitiikan aloja, nimittäin:
2) yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, juridinen  yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa, sosiaalipolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja monivuotista rahoitusta koskeva kehys.

3 On myös varautumisia,  jotka koskevat tiiviimpää päätöksiä edellyttävää yhteistyötä

---
Passerelle lausekkeen määrätelmä (Yhdyskäytävälauseke:"tukee toisaalta niitä institutionaalisiin menettelyihin tehtäviä demokraattisia parannuksia, jotka voidaan hyväksyä nykyisten Euroopan unionin perussopimusten määräysten nojalla, esimerkiksi neuvoston avoimuuden parantamista, komitologiamenettelyn uudistamista, siirtymäjärjestelyn käyttöä määräenemmistöpäätöksiin sekä yhteispäätösmenettelyä oikeus- ja sisäasioiden alalla, kansallista parlamentaarisen valvonnan parantamista ja kansalaisaloitteen käyttöönottoa jossain muodossa "


"Vuoden 2017 syyskuun tilannekatsauksensa Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker herätti uudelleen  henkiin vielä  käyttämättömät parselle-lausekkeet, esitellen ne tärkeänä työkaluna vahvemman, tehokkaamman ja demokraattisemman  unionin toteuttamisessa: väline, joka voi auttaa unionia rakentamaan sen uutta tulevaisuutta EU: n 27 jäsenvaltion yhteisönä ja jatkaa tätä kautta enemmän kauaskantoisempia  ja kunnianhimoisempia uudistuksia. Hän tunnisti myös erityisiä politiikan aloja, joissa passerelle-lausekkeet ovat olisi toteutettava ja siten  ensisijaisesti varmistettava päätöksenteon tehokkuus: yhteinen konsolidoitu yhtiöveropohja, arvonlisävero, oikeudenmukainen verotus digitaaliselle teollisuudelle, rahoitusliikennevero (transaktiovero) ja eräät ulkopoliittiset kysymykset."
"Vuotta myöhemmin Euroopan komissio palasi asiaan konkreettisten ehdotusten muodossa:
siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin tietyillä EU: n toimialoilla:
yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP). Nämä ehdotukset tunnistavat kolme aluetta, joilla olisi mahdollistaa auttaa EU: ta edistämään paremmin arvojaan maailmanlaajuisesti ja puolustaamaan etujaan, eli: 1) vastaamaan kollektiivisesti ihmisoikeuksia vastaan kohdistuviin hyökkäyksiin 2) toteuttaen tehokkaita seuraamuksia ja 3) käynnistämään ja hallitsemaan siviilioperaatioita. Ehdotukset tehostetusta määräenemmistöäänestyksen käytöstä verotuksen ja sosiaalipolitiikan alalla  odotetaan esitettävän   vuoden 2019 ensimmäisinä kuukausina."

---
Passerelle-lauseke tulee suoraan brittiläisestä yritylainsäädännöstä ja se tarkoittaa jokseenkin samaa kuin määräenemmistöpäätökset julkisessa hallinnossa tai yhdistystoiminnassa. Se että Lissabonin sopimuksen erityismenettelyä koskevassa kuvauksessa käytetään nimenomaan yrityslainsäädännöstä tulevaa termiä, kuvaa melko tarkkaan sitä henkeä jossa erityismenettelyä mitä todennäköisimmin tullaan käyttämään. Mielestäni professori Guido Montaani on liian optimistinen sen suhteen, että juuri tämä erityismenettely takaisi sosiaalisen ulottuvuuden demokraattisesti johdetun ja organisoidun sosiaalisen ulottuvuuden toteutumisen Euroopan Unionissa. Erityismenettely ei voi ylittää eikä ohittaa EU:n konsolisoidun peruskirjan tai Lissabonin sopimuksen tarjoamaa eritysasemaa markkinoille kansanvaltaisen valtiorakenteen - hyvinvointivaltion -  sijasta.

Epämääräiset muotoilut eivät riitä!

PROFESSORIT Juha Lavapuro ja Martin Scheinin pysäyttivät yllättäen tiedustelulakien etenemisen eduskunnassa – ainakin väliaikaisesti. Mistä oli kysymys muutamassa twiitissä, jotka saivat eduskunnan puhemiehen Paula Risikon (kok) vetämään hätäjarrusta?

Kiteytetysti kyse on siitä, että professorien mielestä osa Supon ja sotilastiedustelun uusista tiedonhankintakeinoista loukkaa suomalaisten viestintäsalaisuutta ja muita perusoikeuksia. Näin siitäkin huolimatta, että perustuslakia on muokattu tiedustelumyönteisemmäksi eli suomalaisten viestinnän suojaa on heikennetty.

Eurooppa on vastaus?

Tässä Saksan SPD:n eurovaaleja koskeva julistus - ilmaisu tahtotilasta jota saksalaiset sosialidemokraatit Eurooppapolitiikassaan tavoittelevat:

Eurooppa on vastaus
Tulevat vuodet ovat ratkaisevan tärkeitä ajan suurten tehtävien ratkaisemiseksi ja hallitsemiseksi yhdessä. Annammeko eurooppalaiselle idealle uuden voimasykäyksen. Tai onko polku takaisin kansallisiin pikku-pikkupiireihin- ja tilanteeseen, jossa  kommentoimme muiden maailmanpolitiikkaa vain sivusta ja siedämme sitä. Vähemmästä ei ole kysymys Euroopan parlamentin vaaleissa.

Ja meille on selvää: emme halua palata takaisin. Emme myöskään halua pysähtyä vaan edetä. Ihmiset arvioivat Euroopan politiikkaa sen suhteen, mitä sen on tarjottava tulevaisuuteen ja mitä se aikoo tehdä. Onko Euroopalla tarvittavat asenteet, selkeys ja moraali, sisältö ja tunteet.

Euroopan on jälleen kerran puolustettava yhteisiä tavoitteita. Ihmiskunta ja ihmisoikeudet, globalisaation sosiaalinen hallinta ja suojelu sen kielteisiltä vaikutuksilta, kansainvälisen talouden voiman rajoittaminen, johdonmukainen ilmastonsuojelu ja demokratiamme suojeleminen manipuloinnilta digitaalisessa maailmassa: Kaikki nämä ovat haasteita, joita kansalliset valtiot eivät enää voi yksin käsittellä. Myös Saksalla on hyvä tulevaisuus vain , jos se on eurooppalainen. Vahva Saksa vahvassa Euroopassa: yhtä asiaa ei voi tehdä ilman toista.
Vahva ja yhtenäinen Eurooppa. Haluamme Euroopan kaikille.Ja se tarkoittaa meille:

Haluamme uskaltaa enemmän Eurooppaa kaikkialla siellä, missä se on järkevää: investoimalla yhdessä huomisen Eurooppaan. Rauhaan velvoittavan eurooppalaisen ulkopolitiikan avulla. Yhteisen pakolaispolitiikan kautta, joka vastaa vapauden ja ihmiskunnan arvoja. Käyttäen oikeudenmukaisia sääntöjä ja vahvoja työntekijöiden oikeuksia erityisesti digitalisoinnin ja teknologisen muutoksen aikoina. Politiikalla, joka onnistuu lopulta suitsimaan  rahoitusmarkkinat pysyvästi. Ja suojelemalla ympäristöä säilyttämään toimeentulomme.

Haluamme antaa impulsseja eurooppalaisemmalle solidaarisuudelle. Edistetään edelleen Euroopan poliittista ja sosiaalista integraatiota. Taloudellisen epätasapainon ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen Euroopassa. Haluamme edistää vaihtoa ja kohtaamisia erityisesti nuorille. Haluamme vahvistaa demokratiaa ja Euroopan parlamentarismia.

Olemme valmiita investoimaan Euroopan yhteenkuuluvuuteen. Kyllä, se voi myös maksaa hieman. Näin on erityisesti investoinneissa. Mutta se on sen arvoista. Vahva ja yhtenäinen Eurooppa on paras perusta hyvälle tulevaisuudelle myös Saksassa.

Olemme esikuva ja meillä on vastuu. Erityisesti lasten tulevaisuuden kannalta. Haluamme antaa heille Euroopan, joka on yhtenäinen ja vahva. Se on oikeudenmukainen ja pitää yhdistää meitä. Se on sitoutunut rauhaan. Ja  voi olla esimerkki myös  siitä, miten entiset viholliset voivat tulla läheisiksi ystäviksi.  yhdessä  saavutamme enemmän.

Tiedämme, että visiomme Euroopasta on haaste. Jotkut, jotka ovat eronneet, uskovat itsekkyyden ja nationalismin palauttamiseen. Katsomme eteenpäin, uskomme arvojen Eurooppaan, ihmiskuntaan ja vastavuoroisuuteen.

Haluamme edetä tällä tiellä yhdessä teidän kanssanne - vakuuttaa intohimolla ja hyvillä argumenteilla.

Eurooppa on vastaus.

Mahdollisuus kaikille

Jussi Särkelä kertoo kotisivullaan Säde Tahvanaisen uudesta kirjasta "Mahdollisuus kaikille" ja julkaisee kirjan julkistamistilaisuudessa kirjan kirjoittajan avauspuheenvuoron. Kirjassaan Säde Tahvanainen nostaa Pekka Kuusen sosiaalipoliittisen näkemyksen uudelleen esille:



"Sotien jälkeen Suomi oli yhä maatalousvaltainen maa ja jäljessä Euroopan taloudellisten mahtien sekä Pohjoismaiden kehityksestä. Sosialidemokraattinen ajattelija Pekka Kuusi nosti tämän esille.

Kuusi kirjoitti teoksen 60 –luvun sosiaalipolitiikka, joka oli aikansa bestseller. Teoksesta otettiin viisi painosta. Kysyntä oli valtavaa, sillä sosiaaliset työväen elinolosuhteet olivat yhä kehnot ja sosiaaliturva kehittymätöntä.

Kuusen ansio oli tuoda sosiaalipoliittiseen ajatteluun sosialidemokraateille vielä tänäkin päivänä ominainen ajatus talouden ja sosiaalipolitiikan suhteesta. Oikein hoidettu sosiaalipolitiikka luo talouskasvua ja suhdannepolitiikalla voidaan tasoittaa talouden vaihteluita sekä niiden vaikutuksia yksilöiden elämään.

Mielenkiintoista oli, että Kuusen ajattelun takana ei vielä tuossa vaiheessa ollut perinteinen työväenliike, vaan liikepankit, kuten KOP ja vakuutusyhtiöt. Mauno Koivisto vaikuttui ajattelusta ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Waris vaikutti Kuusen näkemyksiin vahvasti. Ay –liike ja työväenliike yhtyivät kuitenkin aika pian tähän ajatteluun."

Missä ovat suunnannäyttäjät?

Aikamerkin haastattelussa Sakari Kiuru, osuuskauppamies, sivistysmies ja Yleiradio Oy:n eläkkeellä oleva pääjohtaja toivoo opintokerhotyön tulevan vielä takaisin. Haastattelussaan hän nostaa esiin työväen sivistystyön suuria persoonallisuuksia kuten Väinö Voionmaan, Reino H. Oittisen ja Arvi Hautamäen.

Kirjassaan "Lyhyin askelin – Puolipoliittiset muistelmani (TSL 2004) Kiuru kiteyttää voionmaalaisen sivistystyön perusajatuksen: ”Sivistystyössä keskitytään erityisesti yhteiskunnan muuttamisessa tarvittavien tietojen ja taitojen omaksumiseen”."

– Nykypolvi keskittyy historian sijasta nykyisyyteen ja epävarmaan tulevaisuuteen. Missä ovat gurut ja suunnannäyttäjät, Kiuru kysyy.

Väinö Voionmaa - isällinen kasvattaja

Aikamerkki:
Väinö Voionmaan humanismilla olisi käyttöä myös tässä ajassa pohtii Seppo Tuovinen kirjoituksessaan.

Väinö Voionmaa (1869–1947) muistetaan sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä paitsi kansanedustajana, moninkertaisena ministerinä, rauhanneuvottelijana Tartossa vuonna 1920, Moskovassa 1940 ja Pariisissa 1946–1947 mutta myös työväenliikkeen ihmisten ja varsinkin työläisnuorison henkisenä ja sivistyksellisenä kasvattajana. Voionmaa oli perustamassa Työväen Sivistysliittoa vuonna 1919 ja legendaarista Työväen Akatemiaa Kauniaisiin yhdessä professori Julius Ailion kanssa viisi vuotta myöhemmin.

Seppo Tuovinen Fb-keskustelussa: 
Professori Maria Lähteenmäki päättää hienon kirjansa: "Väinö Voionmaa puolue- ja geopoliitikko", SKS 2014, Voionmaan kummitädin Minna Canthin runoon: "Touon aika lähenee, kylmät hallat vähenee. Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti, Korkealta, Taivahalta, Siintävältä, loistavalta." Minna Canthin Kevät-runon säkeistö kuvaa hienosti suuren kansan sivistäjän ja rohkean ihmisen Väinö Voionmaan luonnetta ja asennetta elämään. Kevät on toivon aikaa. Väinö Voionmaa oli ikuisesti nuori ja innokas, aina väsymätön, helposti syttyvä ja sytyttävä, alati aatteellinen ja toiveikas. Sosialidemokraattinen kansanliike kiittää Väinö Voionmaata suurenmoisesta elämäntyöstä työväenliikkeen ja Suomen hyväksi. Emme unohda häntä! 

Politik är att vilja

Seppo  Tuovinen:

Tänään on välikysymyksen päivä. ysymys on vanhustenhoitolaista. Päätin kirjoittaa myös näkökulmia, jotka askarruttvat nyt monia kansalaisia. 

Jacob Söderman kirjoittaa sivuillaan: "Oppositio on nyt parantamassa vanhusten hoitokotien tasoa vaatimalla niihin riittävästi amattitaitoista henkilökuntaa. Kuitenkin oppositio jättää vanhuspalvelulain pahimman virheen korjaamatta eli periaatteen että kaikki,- jopa yksinäiset ja sairaat,- tulisi olla mahdollisimman kauan kotona. Se tarkoittaa monelle yksinäiselle vanhukselle sitä että koti hiljalleen muuttuu arkipäivän helvetiksi, jossa saa tuntikaupalla odottaa lääkkeiden antajaa tai ruoan lämmittäjää tai sitä että joku vie suihkuun.


Ei se kouluteulle hoitohenkilökunnallakaan ole herkkua ajella osoitteesta osoiteeseen ja lyhyen ajan sisällä antaa lääkkeet, siivota, laittaa lääkkeet ja vaihtaa vaipat tai käyttää vanhus WC.ssä. Arkipäivän fasismia sen on.

Paras vaihtoehto olisi modernit vanhuskodit tai yhteisasuminen, jossa vanhuksille tarjottaisiin paljon yhteistä :ruokaa, ohjelmaa retkiä ja yhteiseloa niin kauan kuin kunto kestää. Olin mukana säätämässä vanhuspalvelulakia jonka seuraava eduskunta vielä heikensi sen suhteen koska vanhuksella on oikeus päästä hoitokotiin. Laki säädettiin nimenomaan valtiovarainminsteriön vaatimuksesta ja silloisten edustajien yrityksestä pitää vanhusten hoitokustannukset alhaisina - vaikka ne bkt:lla mitaten olivat jo silloin pohjoismaista pohjaa.

Varokaa politikot, jos vanhusväestö vaikkapa herää poliittisina voimana niin kuin Saksassa on käynyt, teidän käy huonosti VVM:n herrat ei takaa teille uutta edustajapaikkaa. Jos halautte arvoida ketä VVM:n herrat palvovat, niin tarkistakaa mikseivät he eivät säästä yritystuissa ja puolustuvoimien hankinnoissa eikä valtiovarainministeriön virkamieskunnassa ja heidän palkkakustanuksissaan."



Jacob Södermanin teksti on jo ikääntyneen,vihaisen ex-poliitikon ja poliittisen vaikuttajan tekstiä. Mielestäni hänellä on aihetta olla vihainen, sillä juuri nyt tulee epäilyksiä uusista kuolemantapauksista hoivakodeista. Nyt arvioidaan niitä olevan 13-15 tapausta. Myös ns. yksityisen ketjun Touhulan päiväkodeissa on pahoja laiminlyöntejä. Olemme vakavien ongelmien ääressä. Samat tahot häärivät Touhulan kuin Esperissä ja Attendossakin.



Toimittaja Jan Hurri ja taloustieteen professori Matti Tuomala ovat puuttuneet VVM:n virkamiesten politikointiin. Siihen puutuin minäkin edellisessä kirjeessäni teille. Lähetän liitteen heidän kirjoituksistaan teille tiedoksi. Nyt on muutoksen paikka emme voi enää pistää päätämme pensaaseen. Laitan liitteet kirjoituksista teille.



Jan Hurri kirjoittaa: "EU:ssa ja erityisesti euroalueella omatekoisen tuplataantuman tuhovoimaa kasvatti tuntuvasti se, että talouspolitiikan vyötä kiristi samaan aikaan suuri joukko keskenään kauppaa käyviä euro- ja EU-maita.


Esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Japani katsoivat viisaammaksi vastata samaan talouskriisiin omaa talouspolitiikan vyötä keventämällä eikä suinkaan kiristämällä.

Muiden suurten talouksien elvytystoimet helpottivat hieman vientivetoisen euroalueenkin talousoloja, mutta eivät niin paljon kuin omista toimista koitui haittaa.

Tällaisella taustakokemuksella vaikuttaa erikoiselta, että VM:n virkajohto suosittelee uusia vyönkiristyksiä, vaikka arvioi talouskasvun ja -näkymien meillä ja muualla paraikaa heikkenevän.

Talousennustajien kasvuodotukset ovat VM:n ja Suomen Pankin ennusteita myöten heikentyneet odottamattoman voimakkaasti, mutta harva ennustaja on ainakaan vielä povannut Suomelle uutta taantumaa.

Kasvunäkymät ja taloustunnelma ovat kuitenkin heikentyneet siihen malliin, että talouspolitiikan riuskat vyönkiristykset eivät taatusti piristä sen enempää kasvua kuin tunnelmaa.

Ne voivat helposti olla se viimeinen niitti, joka painaa talouden uuteen taantumaan."

Matti Tuomala kirjoittaa: "Suomen bruttokansantuote nousi vasta tänä vuonna finanssikriisiä edeltäneelle tasolle. Tuomalan mukaan talouden pitkään jatkunut seisahtuminen johtui tärkeissä vientimaissa harjoitetun vyönkiristyspolitiikan aiheuttamasta vientikysynnän supistumisesta ja Suomen oman talouspolitiikan epäonnistumisesta.
– Se, että EU:n johtajat valitsivat pian vuonna 2008 puhjenneen kriisin jälkeen talouden hoitokeinoksi julkisten menojen leikkaamisen, oli kohtalokas virhe, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa kokonaiskysyntää supistaneet vyönkiristykset jyrkensivät entuudestaan talouden alamäkeä lähes koko Euroopassa, mutta kovimman hinnan niistä joutuivat maksamaan eteläisen Euroopan rahaliittoon kuuluvat maat.

– Suomessa talous kuitenkin kääntyi pian vuonna 2009 tapahtuneen tuotannon romahtamisen jälkeen kasvuun Vanhasen toisen hallituksen päättämien veroalennusten aikaansaaman kysynnän lisäyksen vetämänä.

Tuomalan mukaan Kataisen hallituksen valtion velkaantumisen lopettamiseksi käynnistämät julkisten menojen leikkaukset ja verojen korotukset tappoivat Vanhasen hallituksen vahinkoelvytyksen esiin polkaiseman orastavan kasvun.

– Harjoitetun politiikan tulokset, työttömyyden ja julkisen velan kasvu, eivät ole kuitenkaan horjuttaneet suomalaisten päättäjien uskoa siihen, ettei vyönkiristyspolitiikalle ole vaihtoehtoa.

Tuomalan mukaan Suomen kanssa samalla tavalla heikosta vientikysynnästä kärsivässä Ruotsissa talous onnistuttiin kuitenkin pitämään kohtalaisessa kasvussa kotimaista kysyntää lisäävällä elvyttävällä finanssipolitiikalla."

Tässä muutamia näkohtia päivän politiikkaan.



T. Seppo

Liite: Jan Hurri

Liite: Matti Tuomala: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3996222-talouskuripolitiikalla-suomi-ei-noussut

Liite: Touhula: 

Häntä heiluttaa koiraa...

Reino Seppänen:
"Nurjamielisyyteni Euroopan unionia kohtaan lisääntyi jälleen.  Nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että äänestin  väärin kannattaessani aikoinaan isänmaani liittymistä tuohon uusliberalistiseksi mafiaorganisaatioksi osoittautuneeseen järjestöön.  Järjestöön, jonka piti olla itsenäisten valtioiden liitto, mutta josta poliittis-taloudellinen eliitti haluaa nyt liittovaltion toteuttamaan omat ”sinisen laguunin unelmansa”.  Tunnustan nöyrästi syyllisyyteni tähän kohtalokkaaseen erehdykseen. En ole rikoksessani ainoa syyllinen, mutta se ei helpota omantunnon tuskiani.  Lisäksi  näyttää siltä, että se on vain yksi teko vastaavanlaisten tyhmyyksieni pitkähkössä sarjassa – väärin äänestämisessä.

Uusi todiste tekemästäni tyhmyydestä iski piikkinä sieluuni, kun lukaisin lehdestä, että niin sanottu EU-parlamentti  eli osa tämä unionin konnakopla tunnustaa nyt Venezuelan oppositiojohtajan Juan Guaidón maan presidentiksi.  Parlamentti äänesti asiasta selvällä enemmistöllä torstaina.  Ymmärtääkseni Venezuelan presidentin valitsee maan kansa eikä Eu-parlamentti.  Olenko ehkä väärässä?  Tai itse asiassahan ei kyse ole edes EU-parlamentin valinnasta, vaan Yhdysvaltain johdon valinnasta.  Tässäkin asiassa Euroopan unioni toimii vain amerikkalaisen imperialismin ohjeistuksen mukaisesti."


7.2. 2019:
Yritys tuoda laajamittaista "humanitääristä apua" USA:sta Venezueelaan on viimeinen käänne Venezuelan kriisissä. Kalifiksi Kalifin paikalle pyrkivä parlamentin puheenjohtaja Juan Guaido käyttää nyt tätä keinoa virassa olevan presidentti Maduron ja häntä tukevan armeijan murtamiseen.

Guardian: "Hänen (Maduron) poliittisen kilpailijansa Juan Guaidon pyrkimys työntää tukea Venezuelan rajojen yli Kolumbian ja Brasilian kanssa edustaa viimeisintä yritystä heikentää Maduron sotkeutunutta hallintoa pakottamalla armeijan jäsenet olemaan tottelemattomia hänen käskyistään ja antamaan tuen. "Tärkein tavoite on nyt katkaista sotilaallinen - ja humanitaarinen apu on pohjimmiltaan troijalainen hevonen,  jonka muodossa yritetään tehdä niin", sanoi Maryhen Jiménez Morales, Oxfordin yliopiston erikoislääkäri, joka seuraa  Venezuelan politiikkaa.
---

Dan Cohen ja Max Blumenthal:
Juan Guaidó, USA:n hallinnonvaihto-ohjelman tuotos?

Guaidó näytti ilmestyneen tyhjästä, mutta hän oli Yhdysvaltain hallituksen yli kymmenvuotisen hallinnonvaihto-ohjelman tuote.

Oikeistolaisten opiskelija-aktivistien rinnalla Guaidóa koulutettiin heikentämään Venezuelan sosialistisesti suuntautunutta hallitusta, epävakauttamaan maata ja jonain päivänä tarttumaan valtaan. Vaikka hän on ollut varsin merkityksetön hahmo Venezuelan politiikassa, hän on vuosien ajan vaivihkaa todistanut kelvollisuuttaan Washingtonille.

9.2. 2019:
"Niin ”kiistanalainen” kuin tällainen toimenpide voisi olla, Venezuelan itsevaltaisesti  julistama ja Yhdysvaltain tukema ”väliaikainen” presidentti on ilmoittanut, ettei hän sulje pois mahdollisuutta ”valtuuttaa” ulkomainen sotilaallinen väliintulo Maduron kumoamiseksi. Guaido kertoi AFP: lle, että hän tekisi "kaiken, mikä on välttämätöntä", jotta "pelastettaisiin ihmishenkiä" - eikä suljeta pois kiistanalaista aihetta, jossa kutsutaan ulkomaalaisia, ja erityisesti Yhdysvaltoja, puuttumaan sotilaallisesti Venezuelaan Nicolas Maduron syrjäyttämiseksi."

"Tuo mitä te teette on kaverikapitalismia"

Poiminta Facebookista Anna Virtasen sivuilta 3.2. 2019

Aki Linden:

Tänään Sirkka-Liisa Anttila kertoi YLE:n Uutisextran haastattelussa näkemyksenään mm. sen, että sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädäntöön ovat suuret terveysketjut (huom. pääomasijoittajat, AL) päässeet vaikuttamaan aivan liikaa. Hän viittasi samaan asiaan viime vuoden lopussa Lännen Median haastattelussa, joka julkaistiin monessa lehdessä. Myös Juha Rehulan "jouluhaastattelussa" (YLE) oli maininta samasta asiasta. Tämä on erittäin vakava asia. On arvokasta, että pääministeripuolueen kokeneet kansanedusajat ja entiset ministerit uskaltavat tämän sanoa. Silloin sitä ei enää voi leimata "vasemmistopropagandaksi".

Itselleni tämä on ollut selvää kaiken aikaa, ja olen saanut siitä näyttöjäkin kahden-kolmen viime vuoden aikana toistuvasti. Kun keväällä 2017 silloista VV-lakiversiota yritettiin viedä eduskunnassa läpi (sehän tyssäsi sitten Perustustuslakivaliokunnan käsittelyyn) olin valtiovarainvaliokunnan kokouksessa asiantuntijana neljän muun asiantuntijan kanssa. Heistä muuten räväkimmän puheenvuoron käytti emeritusprofessori Martti Kekomäki. Hänellä oli tapana sanoa, että "olen patamusta porvari, mutta vastustan ankarasti hallituksen pähkähullua valinnanvapauslakia jne." Yhtenä asiantuntijana kuultu yksityissektorin edustaja totesi, että esitetty sotekeskus oli heidän mielestään huono, koska se oli niin laaja-alainen ja sisälsi myös sosiaalipalveluja, joita heidän lääkärikeskuksissaan ei ole tarjolla, ja siksi pitää sisällöltään kaventaa sotekeskuksia. Toinen hänen esittämänsä kritiikki sisälsi sen, että erikoissairaanhoitoa ei oltu laitettu riittävästi valinnan vapauden piiriin. Heillä olisi sitä tarjolla. Lääkärikeskuksissa 80 % palveluista on erikoislääkäripalveluita.

Tämä johtuu siitä historiallisesta syystä, että lääkärikeskukset syntyivät nimenomaan tämän palvelun tuottajiksi, koska julkinen terveydenhuoltomme ei tunne sellaista palvelua kuin potilaan suora hakeutuminen erikoislääkärille, vaan erikoissairaanhoitoon tarvitaan lähete. Potilaan on siis ensin käännyttävä yleislääkärin tai työterveyslääkärin puoleen. Näin on ajateltu, että hoitoa porrastamalla potilas hoidettaisiin oikealla "tasolla" eikä erikoissairaanhoitoon tulisi liian suuri tungos. Suomalainen pätevä yleislääkäri hoitaakin 90 % potilaskäynneistä itse ja vain 10 % lähetetään eteenpäin erikoissairaanhoitoon. Aikanaan tämä osuus oli vain puolet tuosta eli 5 %. Tähän "saumaan" syntyivät lääkärikeskukset tarjoamaan potilaille nopeaa ja suoraa pääsyä omalla rahalla erikoislääkärin vastaanotolle. Sitten siihen samaan kokonaisuuteen liitettiin röntgeniä, laboratoriota, fysioterapiaa, työterveyshuoltoa jne.

Poikkesin kauas "pääladulta". Eli yksityissektrori lobbasi eduskuntaa muuttamaan vuoden 2017 VV-lakiehdotusta sellaiseksi, että sote-keskukset kavennettaisiin lähinnä lääkärikeskuksiksi ja toisena asiana erikoissairaanhoito otettaisiin laajana mukaan valinnanvapauteen.

Lokakuussa 2017 juuri tällainen lakiesitys sitten valmisteltiin, eli ihan yksityissektorin piirustusten mukaan. Siitä syntyi sairaaloissa valtava kapina. Kirurgiyhdistyksen puheenjohtaja, turkulainen kirurgi Pauliina Salminen, oli lähes joka ilta televisiossa asiaa selittämässä. Kokoomuslaiset lääkärit eri puolilla Suomea alkoivat julksiesti kritisoida omaa puoluetatan pääomasijoittajien juoksupojiksi ja -tytöiksi. Me sairaanhoitopiirien johtajat kiersimme mm kolmikolla Hannu Juvonen (Kanta-Häme), Rauno Ihalainen (Pirkanmaa) ja allekirjoittanut hallituspuolueiden ministereitä ja muita sisäpiiriläisiä tapaamassa. Erään herran päähän ei viestimme tuntunut uppoavan, jolloin sanoin, että "tuo mitä te teette on kaverikapitalismia". Hän kalpeni ja meinasi ohjata minut ulos työhuoneestaan.

Tässä ei suinkaan ollut kyse vain ns. muutosvastarinnasta, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että hallitus esitti julkisten sairaaloiden toiminnasta niin suurta osaa ulkoistettavaksi yrityksille, että sairaaloiden kyky vastata ympärivuorokautisesta päivystyksestä olisi vaarantunut. Kerron esimerkin. Jos 200 000 asukkaan maakunnan keskussairaalassa on 10 ortopedia, ja viisi heistä siirtyy firmoihin tekemään kiireettömiä tekonivelleikkauksia ja polikliinista toimintaa, joka oli tarkoitus kokonaan ulkoistaa, ei 24/7 päivystys enää pyöri jäljelle jääneiden määrällä. Tämä on yksinkertainen fakta, jonka kaikki sairaaloiden sisällä tietävät. Mutta kun lupaus on lupaus ja yrityksille piti se kuusi miljardia antaa, ei tällaisista asioista välitetty. Yksityissektorin puhemiehet väittivät, että "julkinen puoli ylireagoi" ja kuulin, että heidän lähestystönsä olivat käyneet selittämässä, että Linden ja kumppanit puhuvat väärää asiaa. He kertoivat, että kyllä päivystys voidaan keskittää koko maassa viiteen suurimpaan sairaalaan ja muut jättää markkinoille, kuten olisi tapahtunutkin. Tämä ei koskaan päässyt julkisuuteen, mutta tiedän tämän varmuudella.

Lopultahan hallituksen oli pakko korjata lakia, ja siirtää tämä erikoissairaanhoidon merkittävän osan "pakkoulkoistus" VV-lain "vapaaehtoisesti ulkoistetavien palveluiden pykälään". Eli uusien maakuntien päättäjien tulee heti alkuvaiheessa päättää kuinka laajasti ne ulkoistavat palveluita markkinoille SEN LISÄKSI minkä laki velvoittaa. Tällaisia vapaaehtoisesti ulkoistettavia palveluita ovat mm. neuvolat ja juuri edellä kertomani erikoissairaanhoidon ei-kiireelliset poliklinikka- ja leikkauspalvelut. Juuri tätä varten ajetaan nyt kuin "käärmettä pyssyyn" yksityisille sairaaloille, jotka sijaitsevat lähellä päivystäviä keskussairaaloita, uudelleen oikeutta tehdä mm. nukutusleikkauksia. Nehän ehdittiin jo kieltää viime talvena annetulla asetuksella, mutta terveysyritysten lobby kävi taas hallituksen puheilla tunnetuin seurauksin. Tällä hetkellä nuo leikkaukset on muuten kielletty, koska viime talvena annetun lain ja asetuksen siirtymäaika päättyi 30.6.2018. VALVOOKO JOKU, ETTÄ LAKIA NOUDATETAAN !

Helmikuussa 2018 kolme rikosoikeuden professoria kiinnitti huomiota siihen, että sote-lakeihin sisältyy merkittävä korruption riski. Luodaan uusi hallinto, joka vasta aloittelee toimintaansa, suuret rahat on päätetty ohjata markkinoille ja tuottajapuolella on vahva kansainvälisten pääomasijoittajien koneisto. Viittaan edellä kertomaani "vapaaehtoisesti ulkoistettavien" palveluiden luetteloon, josta maakunnan pitää päättää. Onko joku niin sinisilmäinen, että ei usko maakuntavaaleissa vaalirahoituksen järjestyvän, jos etukäteen lupaa äänestää tässä asiassa "oikein".

Olemme vakavien asioiden äärellä.

Hyvä Sirkka-Liisa, että puhuit asioista. Sait minut innostumaan tämän kirjoittamiseen yhdeltä istumalta lauantai-iltana.

4.2. 2019
HUS:n ylilääkäri Lasse Lehtonen:
"Vanhusten hoivapalveluja koskevat paljastukset ovatkin monelle suomalaiselle olleet katkera herätys reaalitodellisuuteen. Jos palveluihin käytettävää rahamäärää leikataan, heikkenevät palvelut. Näin on viime vuosina jo käynyt perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta. Jos julkisia palveluja kilpailutetaan ja ulkoistetaan yrityksille, eivät yritykset ehdoin tahdoin tee yhteiskunnan heikompia auttavaa sosiaalipolitiikkaa tai pyri ajamaan yleistä etua. Esperi Caren -tapaus osoittaa, kuinka heikolle perustalle Sipilän hallituksen sote-uudistus on rakennettu. Sote-pakettiin sisältyvä esitys 10 % leikkauksesta sote-kulujen tarveperusteiseen rahoitukseen seuraavan 10 vuoden aikana, ei siis reaalimaailmassa voi millään johtaa siihen, että palvelujen saatavuus ja laatu paranisivat, kuten hallitus on sote-uudistuksen markkinointimateriaalissaan toistuvasti väittänyt."

Kaksi maailmaa törmäyskurssilla

Seppo Tuovinen: 

HAKARISTIN VARJOSSA - ONKO TOTALITARISMI PALAAMASSA EUROOPPAAN?

Pertti Rönkkö Havaintoja Saksanmaalta kirjoittaa Natsi-Saksan historiasta: "Alle 14-vuotiaat ammuttiin, 14-15-vuotiaat saatettiin jättää eloon, 16-45-vuotiaat pakotettiin orjatöihin, naiset murhattiin viimeistään 55- ja miehet 65-vuotiaina, sairaat surmattiin tai annettiin kuolla hoitamattomina itsekseen Tässä ote saksalaisten natsien keskitysleirien toimintaohjeista. Kaikki tämä hakaristin varjossa."

Pertti Rönkön kirjoitus on pysäyttävä. Olen itse tehnyt havaintoja Suomessa, Ne, jotka eivät hyödytä yhteiskuntaa halutaan syrjään tänäänkin, Heidät halutaan näkymättömiksi. Pois silmistä kuten vanhukset, alkoholi- ja huumeongelmaiset, pitkäaikaistyöttömät, vammaiset, sairaat, muuten hädässä elävät köyhät syrjäytyneet. Olemmahan Suomessakin kuulleet puheita valtaapitäviltä "ihmisroskista".

Pääomien valta määrää nyt tahdin. Kaikki työelämästä lähtien alkaa olla alistettu markkinoille.Kilpailutuksen ideologia on viety äärirajoille meilläkin niin kuin esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluissa olemme viime aikoina nähneet. Tänään Aamulehti otsikoi jutun: "Vakavasti sairas lempääläisrouva toimitettiin Acutasta kotiinsa: Virui puolitoista vuorokautta ennen kuin hoivakodissa alettiin kaivata häntä, kuoli samana iltana". Eikö tämä ole heitteille jättö?

Demokratia ja kansalaisoikeudet ylipäätään ovat vaarassa monissa EU:n jäsenmaissa kuten Unkarissa, Puolassa, Tsekissä, Italiassa, Itävallassa. Perustuslakia eikä ihmisoikeuksia kunnioiteta.

Professori Markku Kuisma uskaltaa puolustaa demokratiaa. Markku Kuisma sanoo, että jokainen, joka tutkii pitkään suuryritysten päätöksentekoa, saa vamman sieluunsa. Alkaa ymmärtää rahamiesten ajattelutapaa ja löytää äkkiä itsestäänkin kovettumisen merkkejä.

– Valta ja menestys tekee ihmisestä helposti sokean ja kuuron suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Kovettuminen muiden kärsimyksille on ehkä jopa menestymisen ehto.

– Me hoidamme hommat suoraviivaisesti, niin kuin me olemme päättäneet ja te muut olette tiellä. Rattaat rouskuttavat ja joku jää alle, mutta sille ei voi mitään. Älkää nyt häiritkö. Demokratia on turha hidaste.

Markku Kuisma sanoo, että aika monessa työpaikassa nykyään, joudutaan pelkäämään, että sinut erotetaan ja rationalisoidaan tehokkuuden nimissä. Eikä tätä tapahdu vain yksityisissä firmoissa, vaan myös julkisella sektorilla. On parempi pitää suu supussa ja tehdä se, mikä käsketään. Seurauksena on, että työilmapiiri romahtaa ja tehokkuus laskee.

- Tämä malli on pohjoismaiselle ihmiselle outo ja siksi se tuntuu meistä niin perverssiltä ja vaikealta hyväksyä. Tiedämme, että pohjoismainen malli toimisi paljon tehokkaammin ja paremmin. Ja niin se edelleen toimiikin paljolti, mutta vaikeudet tulevat siitä, että tässä törmää kaksi maailmaa toisiinsa.

Olen itsekin jo pitkään ollut sitä mieltä, että kovat arvot eivät tee vain tuloaan, vaan ne ovat tosiasioita kaikkialla Euroopassa. Muureja ja piikkilankoja pystytetään. 

Olemmeko menettämässä elämämme hallinnan? Mekään Suomessa emme ole tästä kehityskulusta syrjässä. Kaiken totalitarismin siemen on juuri siinä, että menetämme kunnoituksen ja luottamuksen yhteiskuntaan ja kanssaihmisiin.

Olemme kadottamassa sopimusyhteiskunnan ja demokratian. Tätä emme kai halua.? Hereillä pitää mielestäni olla ja historiasta pitää oppia.

"Matsi kannattaa ottaa heti alussa..."

SeppoTuovinen:
Kirjoitin jokin aika sitten tämän kolumnin Demokraatin verkkolehteen. Päätin jakaa sen tännekin pienenä historian kertauksena uusliberalismin läpimurrosta. Sotilasjuntan Chilehän toimi aikoinaan ns. "Chigagon poikien" koelaboratoriona 1970-80-luvuilla. Sieltä se levisi sitten Englantiin ja myös Suomeen.


Suomen kokoomuksenkin talousopit muun muassa palveluseteleistä on lainattu suoraan markkinafundamentalismia edustaneelta taloustieteilijä Milton Friedmanilta. Täydellisimmin hänen oppejaan toteutti 1980-luvulla Iso-Britannian konservatiivinen pääministeri Margaret Thatcher. Nykyään Iso-Britanniaa ei enää lasketa hyvinvointivaltioihin kuuluvaksi. Iso-Britannia on muuttumassa yhä selvemmin luokkayhteiskunnaksi.

Friedman väitti, että julkiset palvelut pystytään toteuttamaan esimerkiksi palveluseteleillä laadukkaampina ja edullisempina kuin julkisesti tuotettuina, ja samalla niillä maksimoidaan käyttäjän ”valinnanmahdollisuus.” Friedmanin sanotaan olleen ”huolissaan” köyhien lasten koulutuksen tasosta. Palvelusetelit olivat hänen mielestään ratkaisu myös köyhien lasten koulutustason nostamiseen.
Milton Friedman ehdotti palveluseteleitä jo vuonna 1955 ja perusti myöhemmin hyväntekeväisyyttä harjoittavan säätiön ajamaan hanketta. Siirtämällä koulutuksen yksityisten toimijoiden käsiin Friedman katsoi voivansa murtaa valtion oikeuden määritellä sen, mitä ja kuinka kouluissa opetetaan. Esimerkiksi USA:ssa onkin paljon yksityiskouluja, joissa muun muassa uskonto on suuressa roolissa. Valtion valvonta on niissä olematonta.