torstai 21. helmikuuta 2019

Sosiaalinen tyytymättömyys ja demokratia EU: ssa

Aiheesta kirjoittaa Pavian yliopiston professori Guido Montani Social Eorope -verkkolehdessä 19. helmikuuta 2019; edessä ovat Euroopan Parlamentin vaalit.

Euroopan kansalaiset näyttävät seisovan rauhallisena eurooppalaisen tien risteyskohdassa. Toukokuun parlamenttivaalien jälkeen EU: n demokratia voi mennä eteenpäin - tai populistit voivat toistaa pimeääa historiaa.

Rauhalliset mielenosoitukset ovat oikeutettuja, ja poliitikoilla on velvollisuus kuunnella ja vastata niihin. Viimeaikaisilla yhteiskunnallisilla vallankumouksilla Euroopassa on kuitenkin syviä juuria. Ne ovat seurausta siitä, että EU ei kyennyt  tarjoamaan uskottavaa vastausta globalisaation haasteisiin, monikansallisten yritysten kasvuun, uusiin teknologioihin ja hallitsemattomiin muuttovirtoihin - puhumattakaan finanssikriisin huonosta hallinnosta, josta jopa kymmenen vuotta myöhemmin monet Euroopan maissa eivät ole vielä toipuneet.

Siksi meidän ei pitäisi olla hämmästyneitä siitä, että kansalliset suuntautuneet oikeistolaiset  puolueet ovat kasvaneet ja kyenneet hyödyntämään  yleisiä pelkoja epävarmasta tulevaisuudesta, tai siitä  että monet ovat liikkeellä varojen epäoikeudenmukaista jakautumista vastaan, kuten on laita Ranskassa vaikuttavien keltaliivien  kohdalla. Nämä voimat näkevät Euroopan parlamentin vaalit mahdollisuutena kumota perinteisten eurooppalaisten puolueiden ilmeisen proeurooppalainen, vuosikymmenten pituinen ylivalta. Tällä hetkellä nämä antieurooppalaiset puolueet näyttävät olevan nousussa, eikä kukaan voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että he saattavat saada pysäyttävän  enemmistön tai ainakin riittävän enemmistön estääkseen pyrkimyksiä parantaa Euroopan Unionia.

Polvillaan
Perinteiset eurooppalaiset voimat näyttävät olevan polvillaan. Poliittiset johtajat näyttävät kykenemättömiltä välittämään eurooppalaista tuntoja. Hallitukset ovat jo vuosia keskustelleet talous- ja rahaliiton uudistamisesta sekä Euroopan puolustusvoimien ja Euroopan ulkopolitiikan perustamisesta, mutta todellisia uudistuksia ei ole toteutettu. Päinvastoin, Ranska ja Saksa ovat sitoutuneet siihen, että Saksa saa liittyä YK: n turvallisuusneuvostoon. Italian hallitus on perustellusti käynnistänyt ajatuksen EU: n yhdestä paikasta turvallisuusneuvostossa. Tässä suhteessa tämä omatyylisensä populistinen, itsemääräämisvaltainen hallitus on todellakin enemmän eurooppalainen kuin Ranskan ja Saksan akseli.


Vaikka eurooppalaiset puolueet ovat nimenneet kärkiehdokkaansa, poliittisessa keskustelussa suvereenit ja nationalistit ovat päällimmäisinä. Merkityksellisten ehdotusten laatiminen vaikeuksissa olevan unionin uudistamiseksi ei näytä kiinnostavan ketään. Onko tämä sitä tämän päivän eurooppalaisuutta?

Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Kiinasta on tullut maailman toiseksi suurin taloudellinen voima ja pian se tulee olemaan kilpailukykyinen myös sotilaallisella puolella. Nykypäivän Venäjä toimii ydinvoima-supervoimana ja hyödyntää kaikkia mahdollisuuksia laajentaa vaikutusvaltaansa Manner-Euroopassa ja Välimerellä. Sisäisten kansallismielisyyksien heikentämä Euroopan unioni - hyvin herkullinen tavoite - puretaan ja sitä hallitaan ulkopuolelta. Eurooppalaiset äänestäjät ovat huolissaan koska he näkevät nämä uhkat, kun taas poliitikot näyttävät vain perääntyvän.

Sosiaalinen malli
EU: n ja sen kansalaisten tulevaisuuden suojeleminen on mahdollista, jos voimme luopua virheellisistä uskomuksista. Näistä pysyvin on se, että tarkoitukseen sopimattomilla keinoilla voidaan saavuttaa halutut päämäärät, kuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen.

Globalisaation aiheuttamat eriarvoisuudet ovat olleet vuosien ajan aivan liian ilmeisiä. Riittää, kun mainitaan vuoden 2003 YK: n raportti "Eriarvoisuuden ulottuvuudet", Branko Milanovicin vuonna 2016 tekemä tutkimus, maailmanlaajuinen eriarvoisuus ja Oxfamin äskettäinen vahvistama tieto negatiivisesta kehityksestä: vuonna 2018 1. prosentilla väestöstä oli 45,6 prosenttia planeetan vauraudesta. Silti tämän globaalin ja eurooppalaisen skenaarion edessä poliittiset voimat ja asiantuntijat ehdottavat vain kansallisia korjaustoimenpiteitä, kuten progressiivisempaa verojärjestelmää kattamaan sosiaalipalvelujen edellyttämät julkiset menot.

Ja todellisuus on hieman erilainen. Kukin kansallinen hallitus näyttää tekevän parhaansa houkutellakseen  pääomaa myöntämällä verohelpotuksia varakkaille yksityishenkilöille ja monikansallisille yrityksille. Maakohtainen verokilpailu on maailmanlaajuista: yksityishenkilöiden verotus laski tyypillisestä 62. prosentista vuonna 1970 38. prosenttiin vuonna 2013, ja voittojen verot ovat laskeneet samalla tavalla. Kansallisen verotuksen itsemääräämisoikeus ja sen puolustaminen on muuttunut julmaksi petokseksi kansalaisia vastaan.

Jos tätä suuntausta ei ole käännetä,  ilman riittäviä julkisia varoja sosiaalipolitiikka on vakavasti vaarassa. Eurooppalainen sosiaalinen malli perustuu kansallisiin instituutioihin, joita koordinoi eurooppalainen lainsäädäntö ja Euroopan komissio, joka ylläpitää elämänlaatua yhdessä virastojen kanssa; ne valvovat jatkuvasti elinympäritöämme, ottamiamme lääkkeitä, terveyttä ja työturvallisuutta, tuotantoa ja tuotantoa. kemikaalien käyttöä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja perusoikeuksiamme.

Sivilisaatio-hanke

Eurooppalainen sosiaalinen malli on erottamaton osa toisen maailmansodan jälkeisen rauhan maanosaa. Se on uusi sivilisaatioprojekti, jonka saavuttamiseksi  kansakunnat ovat taistelleet, ja jotka päättivät olla koskaan turvautumatta sotaan säädelläkseen keskinäisiä suhteitaan. Euroopan unioni on oikeusvaltio. Tämä arvokas perintö perustuu ihanteisiin ja arvoihin, jotka Euroopan eri osapuolten on sisällytettävä ajatukseensa edistymisestä.

Edistyminen Euroopassa tarkoittaa demokratian lujittamista ja edistämistä kaikilla tasoilla, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Olemassa olevia instituutioita on uudistettava, jotta jokaisen kansakunnan kansalaiset voivat auttaa suunnittelemaan rauhanomaista tulevaisuutta seuraavan sukupolven ajan. Eurooppa, joka kykenee edistämään uutta mallia rauhanomaisesta yhteistyöstä kaikkialla maailmassa, on vaihtoehto kansainväliselle järjestykselle, jota hallitsevat suuret voimat, jotka harjoittavat vihamielistä ja aggressiivista lihasten pullistelua.

Kehittyvien puolueiden on hyödynnettävä vaalikampanjaa vakuuttamaan kansalaiset siitä, että Euroopan unioni voi ja tulee hankkimaan itselleen tarvittavat valtuudet ongelmien ratkaisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Komissio on julkaissut eräänlaisen käsikirjan unionin uudistamiseksi nimeltä Unioni, joka tarjoaa, mikä osoittaa, miten Lissabonin sopimus luo tietä sellaisten valtioryhmien luomiselle, jotka aikovat toimia tehokkaiden uudistusten toteuttamiseksi - ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, verotuksessa sisämarkkinoiden ja energiamarkkinoiden toteuttaminen, ympäristönsuojelu kestävän kehityksen ja sosiaalipolitiikan alalla. Vaikka Eurooppa-neuvoston suostumus vaaditaan ehdotettujen menettelyjen aktivoimiseksi, vastuu uudistusprosessin johtamisesta voisi vihdoin siirtyä valtavan, epävarman neuvoston käsistä "suvereenin eurooppalaisen kansan" valitseman parlamentin ja komission johtaman parlamentin käsiin.

Realistinen tavoite
Edistykselliset puolueet voivat siksi vaaliohjelmissaan osoittaa realistisen tavoitteen rakentaa eurooppalainen demokraattinen hallitus, tietäen, että Lissabonin sopimus tarjoaa siirtymämenettelyn hyväksymällä määräenemmistöpäätöksen, joka velvoittaa kansalliset hallitukset neuvottelemaan kompromisseista. Jos siirtyminen onnistuu, tietyssä vaiheessa sopimus on uudistettava ja muutettava demokraattiseksi eurooppalaiseksi perustuslaiksi. Tällä hetkellä vaalikampanjaa voidaan käyttää ja sitä pitäisi käyttää Euroopan Unionin toimielimiin kohdistuvan, nationalistien elitistisenä byrokratiana hylkäämän epäluottamuksen ilmapiirin voittamiseksi.

Eurooppalainen poliittinen yhtenäisyys ei voi  yksinkertaisesti pudota taivaalta eikä syntyä hallitustenvälisten huippukokousten tuloksena. Se on poliittisen taistelun tulos, jossa kaikkien kansalaisten Euroopan kansalaisten on osallistuttava aktiivisesti heidän edustajiensa kanssa Euroopan parlamentissa. Jos parlamentti päätyy autoritaaristen ja eurooppalaisten puolueiden käsiin, kansallinen demokratia kärsii. Edistyvien eurooppalaisten puolueiden on pyrittävä saamaan kansalaiset mukaansa ja toimimaan yhdessä heidän kanssaan, jotta he voisivat tuntea ylpeyttä liittymisestä unioniin, luoda yhteinen mielipide eurooppalaisesta ”isänmaallisuudesta”.

Euroopan demokratialla ja kansallisella demokratialla on yhteinen kohtalo: yhdessä he menestyvät, tai yhdessä he hukkuvat.

Tietoa henkilöstä Guido Montani: 
Guido Montani on kansainvälisen poliittisen talouden professori Pavian yliopistossa. Hänen viimeisin kirja on Supranational Political Economy: valtion ja markkinoiden suhteiden globalisaatio (Routledge, 2019). Vuonna 1987 hän perusti Altiero Spinelli -instituutin Ventotenessa; hän on entinen Italian föderalistisen liikkeen puheenjohtaja ja Euroopan föderalistien liiton kunniajäsen.


Ilpo Rossin kommentti 21.2, 2019:
Millainen on tämä Lissabonin sopimuksen erityismenettely, josta Guido Montani lupaavasti ja optimistisesti kirjoittaa?

Kysymys on seuraavista asioista - suoraan kyseisestä dokumentista käännettynä:

"On nähty tarvetta  jonain päivänä laajentaa määräenemmistöpäätöksen soveltamisalaa, Lissabonin sopimus sisältää  tällaisia "Joustavuusmekanismeja". Nämä mahdollistavat  yksinkertaisempia prosesseja päätöksenteossa ja mahdollistavat tehokkaammat  toimivaltuudet niillä Unionin harjoittaman politiikan alueilla, joilla edellytetään eritystä  lainsäädäntömenettelyä  yksimielisyyden säilyttämiseksi. Nämä yksinkertaistukset eivät  vaatisi hankalaa perussopimusten uudistamista (korostus IR). Niistä käytetään usein nimitystä ”Passerelle-lausekkeet”, jotka mahdollistavat• siirtymisen yksimielisestä äänestämisestä  tekemällä enemmistöpäätökset päteviksi  tietyillä politiikan aloilla, tai; siirtyminen erityisestä lainsäädäntömenettelystä tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen tietyillä alueilla."
"Sekä yleistä passerelle-lauseketta
1) sovelletaan kaikkiin eurooppalaisiin politiikkoihin - lukuun ottamatta sotilaallisia tai puolustuksellisia päätöksiä - sekä erikseen määritellyillä passerelle-lausekkeilla toimiin,  jotka määrittävät tiettyjä eurooppapolitiikan aloja, nimittäin:
2) yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, juridinen  yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa, sosiaalipolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja monivuotista rahoitusta koskeva kehys.

3 On myös varautumisia,  jotka koskevat tiiviimpää päätöksiä edellyttävää yhteistyötä

---
Passerelle lausekkeen määrätelmä (Yhdyskäytävälauseke:"tukee toisaalta niitä institutionaalisiin menettelyihin tehtäviä demokraattisia parannuksia, jotka voidaan hyväksyä nykyisten Euroopan unionin perussopimusten määräysten nojalla, esimerkiksi neuvoston avoimuuden parantamista, komitologiamenettelyn uudistamista, siirtymäjärjestelyn käyttöä määräenemmistöpäätöksiin sekä yhteispäätösmenettelyä oikeus- ja sisäasioiden alalla, kansallista parlamentaarisen valvonnan parantamista ja kansalaisaloitteen käyttöönottoa jossain muodossa "


"Vuoden 2017 syyskuun tilannekatsauksensa Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker herätti uudelleen  henkiin vielä  käyttämättömät parselle-lausekkeet, esitellen ne tärkeänä työkaluna vahvemman, tehokkaamman ja demokraattisemman  unionin toteuttamisessa: väline, joka voi auttaa unionia rakentamaan sen uutta tulevaisuutta EU: n 27 jäsenvaltion yhteisönä ja jatkaa tätä kautta enemmän kauaskantoisempia  ja kunnianhimoisempia uudistuksia. Hän tunnisti myös erityisiä politiikan aloja, joissa passerelle-lausekkeet ovat olisi toteutettava ja siten  ensisijaisesti varmistettava päätöksenteon tehokkuus: yhteinen konsolidoitu yhtiöveropohja, arvonlisävero, oikeudenmukainen verotus digitaaliselle teollisuudelle, rahoitusliikennevero (transaktiovero) ja eräät ulkopoliittiset kysymykset."
"Vuotta myöhemmin Euroopan komissio palasi asiaan konkreettisten ehdotusten muodossa:
siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin tietyillä EU: n toimialoilla:
yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP). Nämä ehdotukset tunnistavat kolme aluetta, joilla olisi mahdollistaa auttaa EU: ta edistämään paremmin arvojaan maailmanlaajuisesti ja puolustaamaan etujaan, eli: 1) vastaamaan kollektiivisesti ihmisoikeuksia vastaan kohdistuviin hyökkäyksiin 2) toteuttaen tehokkaita seuraamuksia ja 3) käynnistämään ja hallitsemaan siviilioperaatioita. Ehdotukset tehostetusta määräenemmistöäänestyksen käytöstä verotuksen ja sosiaalipolitiikan alalla  odotetaan esitettävän   vuoden 2019 ensimmäisinä kuukausina."

---
Passerelle-lauseke tulee suoraan brittiläisestä yritylainsäädännöstä ja se tarkoittaa jokseenkin samaa kuin määräenemmistöpäätökset julkisessa hallinnossa tai yhdistystoiminnassa. Se että Lissabonin sopimuksen erityismenettelyä koskevassa kuvauksessa käytetään nimenomaan yrityslainsäädännöstä tulevaa termiä, kuvaa melko tarkkaan sitä henkeä jossa erityismenettelyä mitä todennäköisimmin tullaan käyttämään. Mielestäni professori Guido Montaani on liian optimistinen sen suhteen, että juuri tämä erityismenettely takaisi sosiaalisen ulottuvuuden demokraattisesti johdetun ja organisoidun sosiaalisen ulottuvuuden toteutumisen Euroopan Unionissa. Erityismenettely ei voi ylittää eikä ohittaa EU:n konsolisoidun peruskirjan tai Lissabonin sopimuksen tarjoamaa eritysasemaa markkinoille kansanvaltaisen valtiorakenteen - hyvinvointivaltion -  sijasta.



1 kommentti:

  1. Ilpo. Jälleen kerran kiitos, että saamme ajankohtaista eurooppatietoa ja niiden asiantuntevia kommenttejasi.

    VastaaPoista