Yhteiskuntavastuu ja yritysvastuu ovat juuri nyt poliittisen keskustelun ytimessä. Pääministeri Sanna Marin on peräänkuuluttanut yritysten yhteiskuntavastuuta ja yritykset ovat syyttäneet Marinia kokemattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä yritystoiminnan ja markkinan toimintaperiaatteiden suhteen.
Yritykset kuitenkin usein määrittelevät itse vastuullisuutensa suhteessa sidosryhmiin ja asiakkaisiin. Puhutaan jopa vastuullisesta sijoittamisesta eli yritysten valitsemisesta sijoituskohteeksi niiden yhteiskuntavastuun ja toiminnan eettisten arvojen kuvaamisen ja toteutumisen perusteella. Taloussanomien toimittaja Jan Hurri kirjoittaa tästä teemasta 30.9. 2020 Iltasanomien taloussivuilla - siis Taloussanomissa:
"Liiketoiminnan ytimessä
Suunnilleen samat pääministerin peräänkuuluttamat vastuullisuustavoitteet löytyvät useiden yritysten ja yritysjärjestöjen omistakin julistuksista.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK julistaa omilla verkkosivuillaan, että vastuullisuus on ”liiketoiminnan ytimessä” ja ”osa menestyvän yrityksen liiketoimintaosaamista.
EK:n mukaan ”vastuullinen yritys toimii mahdollisimman kestävällä tavalla ja sovittaa yhteen yrityksen ja sen sidosryhmien tavoitteet ja odotukset”.
Sen sijaan EK:n vastuullisuusjulistus ei erikseen sulje mainitun yhteen sovittamisen ulkopuolelle pääministerien tai edes ”kokemattomien” pääministerien tavoitteita ja odotuksia.
Yritysten sosiaalisen vastuun keskeiseksi työkaluksi EK nostaa ”sidosryhmävuoropuhelun”, jonka tavoite on järjestön mukaan ”selvittää, mitä odotuksilla eri yhteisöillä on yrityksen toimintaa kohtaan”.
Pääministeri johtaa maan hallitusta, joka valmistelee ja panee toteen eduskunnan päätökset – yritystoimintaa koskevat lait ja asetukset mukaan luettuna.
Niinpä luulisi maan hallituksen kelpaavan yhteisöksi ja pääministerin sidosryhmäksi, jonka kanssa elinkeinoelämällä olisi valmiutta käydä ”sidosryhmävuoropuhelua” – vieläpä hieman asiallisempaan tyyliin kuin tyrmäämällä pääministerin julki lausumia vastuullisuusodotuksia tämän nuoruuden tai ”kokemattomuuden” perusteella.
Yritysvastuu ei ole vain yritysten asia
On päivän selvää, että vasta vähän yli 30-vuotias pääministeri on ”kokemattomampi” ja tuntee yrityselämän tarpeet, tavat ja tavoitteet huonommin – tai ainakin etäisemmin – kuin lähemmäs tuplaten vanhemmat suuryritysten tai yritysjärjestöjen johtajat.
Mutta aivan yhtä selvää on sekin, että yritysten – eli käytännössä yritysjohdon – vakiintuneiden tapojen puutteet ja parannustarpeet erottuvat helpommin ja selkeämmin ulkopuolisen ”kokemattomin” silmin kuin vuosikymmenten kokemuksesta ehkä jo hieman rajoittunein sisäpiiriläisen silmin.
Ja vielä selvempää on, että yritysten ja yritystoiminnan roolia ja osallisuutta koko yhteiskunnan osana – suotuisine ja epäsuotuisine vaikutuksineen – on välttämätöntä kaiken aikaa pitää silmällä ja arvioida sekä tarvittaessa ohjata.
Ja että tuo silmällä pitäminen, arvioiminen ja ohjaaminen kuuluu ainakin yhtä paljon yritysten ulkopuolisille – kuten maata äänestäjien myöntämin valtuuksin johtaville poliitikoille – eikä vain yritysten johtajille tai omistajille.
Siinä kuin yritysjohdon tehtävä on huolehtia yrityksensä kannattavuudesta ja voittojen tuottamisesta yrityksen omistajille, poliitikkojen tehtäviin kuuluu yritystoiminnan ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten valvominen ja sääntely.
Tarvittaessa vaikka sitten pakolla, elleivät toiveet tepsi."
