Kokkolalainen pääluottamusmies Petri Partanen kirjoittaa blogissaan Uuden Suomen puheenvuorossa työajan lyhenemisen syistä ja tuottavuuden oikeudenmukaisen jakamisen suuresta periaatteesta työajan lyhentämisen muodossa:
"Kun työväenpuolue otti vuonna 1903 tavoitteeksi 8 tunnin työpäivän, niin oli silläkin vastustajansa. Silti se säädettiin lakiin vuonna 1917, koska sen mahdollisti teollistumisen mukana tuoma tuottavuuden kasvu. Enää ei yksinkertaisesti ollut niin paljon tarvetta käsin tehdylle työlle. Sittemmin teollistumista on seurannut automatisaation voimakas kehitys ja jälleen uusi tuottavuuden kasvu, joka mahdollisti lauantain muuttamisen vapaapäiväksi, eli viisipäiväisen työviikon. Nyt elämme jo jonkin aikaa kestänyttä robotisaation kautta syntynyttä tuottavuuden kasvun kautta, ja otamme ensiaskeleita tekoälyn saralla, jonka tiedetään edelleen nostavan tuottavuutta. Kun kerran on itsestään selvää, että tuottavuus kasvaa teknologian kehittyessä, olisi suorastaan historiallinen virhe jättää työntekijän asema ja elämä tässä muutoksessa huomioimatta. Kuuden tunnin työpäivä ei ole mikään ”tyhmä ja pelottava” utopia, koska se perustuu tuottavuuden kasvuun ja vähenevien työtehtävien jakamiseen tasaisemmin kaikkien palkansaajien kesken."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti