"MIKSI JA KEITÄ VARTEN SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUE ON PERUSTETTU?"

Seppo Tuovinen Teiskon Työväentalolla v. 2013

 (Kuva: Riitta Lyytikäinen) 

Seppo Tuovinen:  

Vaikka itse en olekaan enää ehdolla puoluekokoukseen, niin monet asiat painavat mieltä. Yksi sellainen on periaatejulistus eli millaisia painotuksia siinä pitäisi olla? Puoluekokouksen lähestyessä tulee mieleeni Rafael Paasion esittämä kysymys sosialidemokratian ideasta: "Miksi ja keitä varten sosialidemokraattinen puolue on perustettu?" Kysymys on nyt valittaville puoluekokousedustajille erityisen tärkeä, koska Tampereen puoluekokouksessa hyväksyttäneen SDP:lle uusi periaatejulistus ja suuri joukko poliittisia ohjelmia.

Olen joskus ihmetellyt miten ohutta suomalaisessa politiikassa on ollut viime aikoina aatehistorian ymmärrys. Hyvin usein törmää siihen kummallisuuteen, että vasemmistolaiset sotkevat liberalismin ja vasemmiston keskenään yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi. Heidän olisi syytä selvittää syy sille, miksi aikanaan sosialistit muodostivat nimenomaan oman vaihtoehtonsa liberaalien ja konservatiivien lisäksi. Kyllä ne vastaukset löytyvät, jos vaivautuu tutustumaan edes hiukan aatteiden historiaan. Minulle SDP on edelleen työväenpuolue, pohjoismainen demokraattisen sosialismin puolue.

Viime vuoden lopulla edesmennyt puolueen pitkäaikainen suuri vaikuttaja Matti Ahde jätti meille aatteellisen ja henkisen testamenttinsa. Näin Matti Ahde puhui ja kirjoitti: "Meidän ei kannata tätä omaa hienoa liikettämme alkaa muuttaa sellaiseksi jonkalaisia tässä maassa on jo runsaasti. Tämä sosialidemokraattinen työväenliike on uniikki. Ja sen takia sille nämä periaatteet ovat kaikkein tärkeimpiä. Jos periaateohjelmaa ei saa synnytettyä ja aidosti ankkuroida sitä tähän vanhaan ideologiseen perustaan niin sitten liike on tuuliajolla. Siksi uskon, että puolue ankkuroi itsensä tähän vanhaan juurevaan perustaan."

"Jos sos. dem. puolueen periaateohjelmia ei olisi hyväksytty Forssassa 1903 ja Helsingissä 1952, niin väitän, että Suomi olisi hyvin eri näköinen. 1970-luvulla me siis rakensimme hyvinvointivaltion nimeltä Suomi: peruskoulu, kansanterveyslaki ja päivähoitolaki. Ne ovat Suomen perustuslain tärkeimmät lait Suomessa. Kaikille ilmaiset peruskoulut, julkinen terveydenhoito ja lasten päivähoito."

"Tämän liikkeen moraalinen ja eettinen perusta täytyy rakentua tälle tärkeälle periaatteelle, että olemme heikompien puolella ja ymmärrämme heidän asemansa ja pyrimme parantamaan tasavertaisuutta. Se on iso päätös, eikä kaikille sosialidemokraateille näytä olevan ihan helppo jatkaa sitä. Mutta jos lähdetään ideologiasta ja periaatteista, niin niistä ei voi tinkiä. Ja minä ainakin olen aikoinaan liittynyt siihen liikkeeseen, joka halusi tehdä työtä heikompien puolesta, unohtamatta tietenkään niitä tavallisia suomalaisia. Mutta se lähtökohta oli aina heikompien puolustaminen."

Panin merkille merkille myös, että ikätoverini Matti painotti aatteellisessa testamentissaan, että markkinoita pitää säädellä. "Hulvattomat, vallattomat markkinat on pahinta maailmassa mitä voi tapahtua. Markkinatalouden säätelyn pitää olla sosialidemokratian yksi kaikkein keskeisimpiä kulmakiviä ja periaatteita. Tällä hetkellä markkinataloutta ei säädellä riittävästi. Se tuottaa tällä hetkellä paljon pahaa."

Financial Times kirjoitti jokin aika sitten, että kapitalismia on muutettava. Siis yksi maailman merkittävimmistä amerikkalaisista talousjulkaisuista ilmoitti, että kapitalismia on muutettava. Se ei voi enää perustua vain omistajien ahneuteen ja ahnaisiin pyrkimyksiin. Se tappaa kapitalismin. Tarvitaan ymmärrystä työntekijöiden asemasta ja oikeuksista sekä kapitalismin tuloista ja saavutuksista. Tarvitaan ympäristön ja luonnon uudenlainen arviointi ja huomioon ottaminen.

Taistelu oikeudenmukaisemmasta maailmasta on yhä käynnissä ja jatkuu kiivaana. Siinä sosialidemokraattien pitää olla täysillä mukana. Mieluiten etujoukossa suunnannäyttäjänä. Nyt se on ollut enemmänkin altavastaajana ja puolustuskannalla. Meidän historiallinen tehtävämme on vasta alkamassa. Olemmeko valmiit?

Kuva: Riitta Lyytikäinen Teiskon Työväentalolla v. 2013)

29.2. 2020 Vastavallankumous uhkaa valtavirtapuolueita
Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo kirjoittaa Helsingin Sanomien 29.2. 2020 vieraskynäkolumnissaan siitä, kuinka sosialidemokraattiset puolueet ovat yhdesssä oikeistopuolueiden kanssa hyväksyneet liberaalin kansainvälisen talouden liberaalin "regiimin", johtavan ja ohjaavan roolin. 

 

Tämä on tietenkin vahvassa ristiriidassa sosialidemokraattisten puolueiden perinteisen ajattelun ja hyväksyttyjen periaateohjelmien kanssa. Poliittisella mandaatilla valituille sosialidemokratian edustajille ei ole missään vaiheessa annettu tällaista oikeutta hypätä uusliberaalien toimintaperiaateiden tukijoiksi ja puoluestelijoiksi. 

Jos ajaudumme tilanteeseen, jossa yhtenä päivänä hyväksymme retooristen puheiden saattamina tärkeitä periaatteellsia arvoja ja hetken päästä olemme liikkeemme edustajina ajamassa täysin päinvastaista politiikkaa ilman minkäänlaisia vastaväitteitä, ajaudumme poliittisen demokratian kannalta mitä vakavimpaan kriisiin.

1.3. 2020
Seppo Tuovinen:
"Tätä olen halunnut itsekin viestittää viime aikoina pitkin matkaa. Eurooppalaiset sosialidemokraattiset puolueet ovat lähteneet laajasti uusliberalistisen politiikan tukijoiksi jo 2000-luvun alusta lähtien. Siksi niiden kannatus on romahtunut, kun uskottavuus äänestäjien edessä on mennyt. Heikki Paloheimo on muuten valtio-opin opettajani Turun Yliopiston ajoiltani. Paloheimon kirjoitusta voi jatkaa mm. kommentoimalla globaalin talouden tutkijaa Lauri Holappaa. Taloustutkija Lauri Holappan kirjoitus globalisaatiosta:"Globalisaatiokritiikki kuoli, mutta sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan" on yksi tärkeimmistä globalisaatiota koskevista kirjoituksista pitkään aikaan. Lauri Holappa kirjoittaa: "Globalisaatiokriittinen liike puhui solidaarisuudesta ja ylevistä arvoista, kun sen olisi pitänyt esittää ratkaisua työttömyyteen, köyhyyteen tai leikkauspolitiikkaan.
Myös SDP on julkaissut globalisaatiohjelmaluonnoksen. Keskustelu on puolueessa aiheesta erittäin tarpeellinen. SDP:n ohjelmassa on paljon hyviä elementtejä, mutta finassikapitalismin ja rahapolitiikan analyysi siitä konkreettisilta osiltaan puuttuu. 
Me Ajatuspaja Tampere ryhmässä olemme viime vuosina todenneet, että nykynäkymillä Euroopan Unionista on tullut globalisaation kiihdyttäjä ja kilpailija muiden mantereiden kanssa. Nykyisen yksisiipisen finanssi- ja rahapolitiikan hyväksyminen Euroopan Unionin tasolla estää hyvän vaihtoehtoisen analyysin myös globalisaation tasolla.
Vapaakauppasota enteilee rauhattomia aikoja. Tarvitsemme sosiaalisemman Euroopan, jossa myös ay-liikkeen oikeudet tunnustetaan täysimääräisesti. Nyt on käymässä niin, että globaalin kilpailun ja valtasuhteiden muutoksen myötä pääoma vaatii lisää palkkojen ja työehtojen joustoa. Ay-liike halutaan ajaa alas monissa EU:n jäsenmaissa myös Suomessa. Samoilla ajatuksilla perustellaan ideologisesti uusliberalismin vaatimuksia paremmasta hintakilpailukyvystä, - jonka esteenä ay-liike nähdään - ja sen tarkoittamista alemmista palkoista sekä työehtojen yleissitovuuden poistosta.
Pyrkiessään jatkuvasti lisäämään tuotantoa ja samaan aikaan pienentämään kuluja, mm. palkkoja, pääoma aiheuttaa tarjontaylijäämän ja sitä kautta varastojen täyttymisen ja käyttöasteiden alentumisen. Seurauksena on tuotannon supistaminen ja se johtaa suhdannekriiseihin säännöllisin väliajoin.
Nämä taas aiheuttavat suurta sosiaalista ja taloudellista kurjuutta ja yhteiskunnallista epävakautta sekä muuttavat yhteiskunnallisia voimasuhteita entisestään pääoman hyväksi. Uusliberalismi ei halua valtion pelastavan näitä kurjuuteen ajettuja. Se pitää heitä "oman onnensa seppinä"."

3.3.2020
Seppo Tuovinen:
 Reijo Leppänen nostaa hyvin esiin maamme kulttuurin ja historian niihin yhdistettynä SDP:n ideologisen perustan yhteisöllisyyden "ilman oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ei ole ihmisyyttä!" Parempi pysyä uskollisena omille arvoilleen ja aatteelleen. "Miksi ja keitä varten SDP on perustettu?" Tuskin uusliberalistisia elitistisiä arvoja ja uusliberalistista talouspolitiikkaa suojelemaan. Tämän seikan pitäisi nousta mielestäni periaateohjelmajulistusta laadittaessa yhdeksi tärkeimmäksi kysymykseksi. Tähän viittasi myös Matti Ahde ja tähän ottaa kantaa myös valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo: "JO 1980-LUVULLA käynnistynyt ja yhä jatkuva talouden kansainvälinen liberalisointi oli taloudellisten ja poliittisten eliittien projekti, vallankumousta ylhäältäpäin. Nyt vasemmisto- ja oikeistopopulististen puolueiden nousu edustaa vastavallankumousta alhaaltapäin. Monet ovat tyytymättömiä etujen ja hyvinvoinnin epätasaiseen jakaantumiseen."
Poliitikkojen tehtävänä on pyrkiä poistamaan tai ainakin vähentämään tämän tyytymättömyyden aineellisia perusteita. Sitähän Sanna Marinin hallitus nyt tekee. Se näkyy hallituksen poikkeuksellisen korkeassa suosiossa.Ollakseen työväenliike, niin sillä pitää olla teoria.Pelkät arvot eivät riitä. Pekka Kuusen kirjoittamassa kirjassa 60-luvun sosiaalipolitiikka tämä teoria on arkinen, ymmärrettävä ja valaiseva: "Yhteiskunnan tukitoimenpiteet, jotka parantavat ihmisten taloudellista ja sosiaalista elämäntilannetta aktivoivat häntä eivätkä laiskista ja ainoastaan lisää yhteiskunnan taakkaa. Sosialisteille tämä lainalaisuus on aina ollut päivänselvä, mutta porvarit jaksavat ihmeen sitkeästi tapella sitä vastaan.” "Anna köyhälle kengät, niin hän menee töihin", sanoi Pekka Kuusi. Vielä Jacob Södermanin sanoja lainaten: "Uusi maailmaa vaatisi perinteiselle uudistajapuolueelle uusia tavoitteita, lyhtyjä jotka valaisisivat puolueen tietä eteenpäin ja ylospäin."Siinä on eväitä puoluekokoukseen.



___

Seppo Tuovinen:
Anu Kantola nostaa työväenluokan esiin kolumnissaan. Bernie Sandershan käy USA:ssa parhaillaan taistelua työväenluokkaa puolustavilla teemoilla. Luulisi tämän herättävän keskustelua SDP:ssä, kun puoluekokous lähestyy. Erinomaisen herättävä kirjoitus Kantolalta. "NYKYISIN on myös vaikea uskoa, että ihmiset alistuisivat vapaaehtoisesti kurjuuteen. Jos yhteiskunnissa alkaa olla suuria joukkoja, jotka putoavat talouden kelkasta ja ovat samalla poliittisesti kodittomia, politiikka menee levottomaksi. Niin näyttää ehkä jälleen käyneenkin."
Siksi kysymys työväenluokasta on kaikkien yhteinen huoli ja myös nykykapitalismin tulevaisuuden ydinkysymys. Päämurhe ei ole, saadaanko duunarit kyykkyyn. Paljon isompi huoli on, kyetäänkö luomaan työtä, jolla ihminen voi elättää itsensä. Miten rakennetaan yhteiskunta, jossa myös duunari voi omilla tuloillaan elää järkevästi hyvää ja kunniakasta elämää?"
___________

Seppo Tuovinen:
Tämä Joonas Honkimaan blogi kuuluu saamaan teeman, jonka avasin kirjoituksellani: "Miksi ja keitä varten SDP on perustettu?" Joonas esittää olennaisia kysymyksiä, joihin odotaan tulevalta SDP:n Tampereen puoluekokoukselta vastauksia. "Politiikka onkin vaikea laji, jos suhtaudut siihen uskonnollisesti. Tällä en suinkaan tarkoita sitä, että suhtautuisi asiaan ilman kritiikkiä, vaan sitä, että ymmärtää, mitä totuus tarkoittaa politiikassa. Pystyykö poliittinen ajatus toteuttamaan itsensä? Tämä tarkoittaa myös uskollisuutta aatteelle ja asialle. Olenkin seurannut nyt vuosia (oikeastaan koko puolueessa oloni ajan) surullisena sitä, miten vähän tätä kiihkoa oikein löytyy. Samalla kun työväenliike on kenties mennyt eteenpäin (kelataan sata vuotta taaksepäin ja eivät toverit istuneet sellaisilla penkeillä kuin nyt), on se myös menettänyt hiljakseen jotain olennaista. Se on antanut integroida itsensä järjestelmään aina siihen mittaan asti, että se on jo monella tapaa riippuvainen siitä. Miten tällaisessa tilanteessa voidaan päästä päämäärään? Tätä sopisi miettiä ihan rehellisesti, että onko aatteelle pitkässä juoksussa ollut miten hyväksi puolueen integroiminen täydellisesti valtiokoneistoon, joka rahoitetaan pääomalta kerätyillä veroilla jne. Kuka siis oikeasti pitelee koko yhteiskunnan elämänlankaa käsissään? Aivan. Jos pääoma tarvitsee vallankumouksen ylhäältä, se voi sen toteuttaa. Ja eikö se ole sen toteuttanutkin? Jos sosialidemokratialla on siis yhä päämääränsä, tulee sen suhtautua valtioon kriittisesti eikä niin ylistävästi kuin se monesti tuppaa tekemään."

4.3. 2020
Seppo Tuovinen:
Anu Kantola kirjoittaa (HS 3.3.2020) eri luokkien kohtalonyhteydestä kolumnissaan: "Kysymys työväenluokasta on nykykapitalismin tulevaisuuden ydinkysymys." 
Korkeakoulutetuilla voi olla ihan järkeviä syitä äänestyspäätöstensä takana, sillä duunarien etu voi olla myös heidän etunsa. Yritykset tarvitsevat maksavia asiakkaita ja yhteiskunnat maksukykyisistä veronmaksajia. Jos työstä saatu palkka ei elätä duunaria, kyseessä on koko kansantalouden ongelma. Silloin myös koulutettujen ja yritysten pitäisi huolestua."

"ERI luokkien kohtalonyhteys näkyi erityisen kirkkaasti Pohjoismaissa sotien jälkeen. Teollinen työväestö ajoi asiaansa ja duunarien ääni kuului politiikassa, jossa sorvattiin yhteiskunnan eri ryhmien välisiä kompromisseja ja konsensusta: palkat olivat kohtuullisia, ihmiset koulutettiin töihin ja sosiaalinen liikkuvuus oli maailman huippua. Siksi kysymys työväenluokasta on kaikkien yhteinen huoli ja myös nykykapitalismin tulevaisuuden ydinkysymys. Päämurhe ei ole, saadaanko duunarit kyykkyyn. Paljon isompi huoli on, kyetäänkö luomaan työtä, jolla ihminen voi elättää itsensä. Miten rakennetaan yhteiskunta, jossa myös duunari voi omilla tuloillaan elää järkevästi hyvää ja kunniakasta elämää?" Heikki Paloheimo viittasi Saksan SPD:n "uusi keskusta"-politiikkaan ja Labourin "third way" kolmannen tien- politiikkaan, joita alettiin kokeilla 1990- ja 2000-luvuilla, kun molemmat puolueet nousivat hallitusvastuuseen omissa maissaan.SPD:n ja Labourin politiikka johti Euroopassa kehitykseen, jossa eurooppalaisten sosialidemokraattien ja valtavirtaoikeiston välinen ero suhteessa kansainvälisen talouden liberalisoinnin periaatteisiin todellakin hämärtyi kuten Paloheimo kommentissaan toteaa. Saksan malli on tullut hiipien ja vaivihkaa Suomeenkin. Tosin eri kuosissa kuin kuuluisa työreformi Saksan malli Hartz IV. Saksassa otettiin 2000-luvun alussa työmarkkinauudistusten osana käyttöön matalapalkkatyöt minijobit, joista palkkaa maksettiin korkeintaan 450 euroa kuukaudessa. Lisäksi saattoi tehdä toista työtä tai anoa sosiaaliturvaa. Samalla työttömyysturvaa leikattiin rajusti. Saksassa se on ajanut hieman yli kymmenessä vuodessa 8-10 milj. ihmistä pysyvään köyhyyteen, joka tuntuu ja näkyy mm. eläkeläisköyhyyden lisääntymisinä. Erityisesti eläkeläisnaisten köyhyys on kasvanut. Suomessa Saksan mallin innokkaimmat kannattajat löytyvät kokoomuksesta, mutta pieni yllätys on se, että myös vihreissä Saksan malli saa kannattajia.

Häpeällistäkö? Ei se on jo maan tapa ainakin työnantajien mielestä! Päinvastoin Saksassa ns. minityöstä on tullut työnantajien suosima hitti, sillä se pitää palkkakustannukset alhaisina ja mahdollistaa työvoiman maksimoinnin esimerkiksi ruuhka-aikoina.
Saksan Hartz IV:n tarkoitus oli alun perin toimia ponnahduslautana pysyvään työsuhteeseen. Näin ei ole kuitenkin käynyt. Vain harva nousee sieltä normaaliin palkkatyöhön.

 Ay-liike taistelee nyt Suomesssa sellaisen palkkatason puolesta, jolla tulee toimeen, ja sen puolesta, että Saksan malliset orjasopimukset torjutaan.

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 60 000 palkansaajaa ja yrittäjää, jotka eivät tule palkallaan toimeen. Todellinen luku on suurempi. Tilastokeskuksen mukaan pienituloiseksi lasketaan henkilö, jonka nettotulot ovat noin 1200 euroa kuukaudessa. Jos palkan päälle on maksettu sosiaaliturvaa, se yleensä nostaa ihmisen köyhyysrajan yläpuolelle eikä tätä näy Tilastokeskuksen köyhyystilastossa.

Arvioidaan, että Suomessa on lisäksi 200 000-400 000 ihmistä, jotka eivät ainakaan ajoittain tule palkallaan toimeen. Tässä on ay-liikkeelle toiminnan sarkaa riittämiin. "Palkallaan pitää tulla toimeen!" Se on mielestäni ihmisarvon mitta, jos mikä.
Oikeistopopulismin taustalla on harjoitettu työllisyys- ja talouspolitiikka. Viittaan tässä Harvardin ex-professorin ja Bill Clintonin entisen työministeri Robert Reichin tutkimuksiin USA:n tilanteesta. Kysymys on siis syvällisestä ja maailmanlaajuisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, josta Harvardin yliopiston suuresti arvostamani ex-professori Robert Reich avaa asiaa mm. näin: ”Rikkaat hyötyvät enemmän saadessaan pienemmän osuuden nopeasti kasvavasta taloudesta kuin suuren osan vaatimattomasti kasvavasta taloudesta”.
Mitä hän tarkoittaa? Olisiko sopeutuksen tapahduttava palkkasopeutuksena taloutta näivettämällä vai keskiluokan asemaa pönkittämällä? Reich viittaa siihen, että keskiluokkaisten työpaikkojen säilyttäminen piristää ja luo dynamiikkaa talouteen. Suomessakin eliitin taholta on kuultu viestejä, joissa palkka-ale on ratkaisu ongelmiimme. En usko, että näin on. Tätähän mm. Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara jo v. 2013, jolloin Saksan malli Hartz IV nousi keskusteluun meilläkin ja viimeksi Sipilän hallitus kikyineen ovat meille tolkuttaneet.

Robert Reichin mukaan tarvitaan ohjeistusta, jossa luodaan uusia ”keskiluokkaisia” työpaikkoja ja niistä maksetaan sellaista palkkaa, että niillä työtätekevä ihminen tulee toimeen. Robert Reich haluaa vahvan ay-liikkeen paluuta USA:han puolustamaan keskiluokan ja vähemmän ansaitsevien oikeuksia. USA:ssa keskiluokka on jäänyt rikkaan eliitin jalkoihin tulonjaossa, sillä keskiluokan reaalipalkat eivät ole nousseet siellä lähes 40 vuoteen. Kaikki hyöty on valunnut n. 1 %:n eliitille. Näin on Suomessakin käymässä. Täälläkin on aika herätä.

Herättelijöitä tarvitaan. Nykymaailmassa ilmenevät kapitalismin kyvyttömyys ja uusliberalismin myötä sen haluttomuus työvoiman täysimittaiseen käyttöön ja sitä kautta täystyöllisyyteen. Uusliberalismin oppien mukaan on alettu puhua luonnollisesta työttömyydestä. Kapitalismille on siis luonnollista pitää merkittävä osa ihmisistä työttöminä.

Muistan hyvin Rafael Paasion poliittisen toiminnan ohjeen, josta hän puolueensa kaadereita usein muistutti: "Yhteiskunta on rakennettava sellaiseksi, että puute ja köyhyys ovat poissa, ja että ihminen voi rauhassa ja pelotta toteuttaa itseään sekä toimia yhdessä muiden kanssa." Tämä ohje on mielestäni syytä pitää mielessä tänäänkin. Edellä mainittuja kysymyksiä olisi syytä nyt SDP:ssä puntaroida ja käydä keskustelua. Puoluekokous on jo lähellä.

___

Ilpo Rossi:
 Kysymys on siitä ilmeisestä tosiasiasta, että vain yhteiskunnallinen sokeus tai täydellinen välinpitämättömyys voivat jättää reagoimatta tähän suureen ja juuri omaan aikaamme liittyvään muutokseen. Vaatii tietenkin poliittista rohkeutta nähdä vallitseva asioiden tila ja lausua ääneen vaihtoehtoja vastaukseksi tähän kanssaihmisen kurjuuden ja voimavarojen tuhlauksen hyväksyvään tilanteeseen. Sokeutta edustaa mielestäni se, että olemme hyväksyneet sosialidemokraatteina mukisematta sellaisen eurooppalaisen finanssi- ja rahapolitiikan, joka sivuuttaa valtion ja yhteiset demokraattiset rakenteet - myös EU:n itsensä - keskeisenä poliittisena ja resursseja generoivana yhteiskunnallisena voimana. Välinpitämättömyyttä ja sosiaalista kylmyyttä edustaa markkinoiden ylivalta ja niiden avoin pyrkimys irroittautua yhteiskuntavastuusta. Jos eurooppalaisen ihmisen sosiaalipsykoploginen tila olisi ihmiskeskeinen ja produktiivinen, aikamme tarjoaisi jo nyt tehokkaita keinoja ja välineitä dynaamiseen toimintaan. Kun olemme sen sijaan hyväksyneet autoritaarisuuden alistumista edellyttävän ja hyväksymistä vaativan konformismin, emme näytä olevan sellaisessa henkisessä tilassa että kykenisimme vastaamaan ajan suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, joista toimeentulo ja arvokas osallistuminen oman ajan yhteiskunnan kehittämisen olisi ylivertainen ja jokaiseen ulottuva maksimi, yleisperiaate. Edessä oleva pakolaistulva tulee nostamaan nämä vaikeudet potenssissa. Historia ei välttämättä toista itseään samanlaisena kuin mitä oli tilanne 1930-luvun Euroopassa, mutta sanan sosiaalipsykologisessa mielessä olemme asenteinemme ja arvostuksinemme edelleen noissa samoissa lähtökuopissa. Juuri nyt elämme aikoja jolloin heräämisen olisi tapahduttava.

Onko sivilisaation iltahämärä jo käsillä?

Kai Sadinmaa
kirjoittaa blogissaan pelottavaa, mutta todentuntuista profetiaa siitä mitä oikeistonationalististen voimien nousu saattaa pahimmillaan saada aikaan. Mielestäni hän perusteelee tämän kauhuskenaarionaivan oikein, nimittäin markkinavoimien avulla tapahtuneen ehdottoman vallan kaappamisen seurauksena.

"Oikeistopopulistit tulevat vallassa ollessaan viemään tuhokapitalistisen rosvotalouden huippuunsa, kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan. He kiihdyttävät ekokatastrofia ja kiihottavat ihmisiä hyökkäämään muslimien, maahanmuuttajien, paperittomien, tummaihoisten, feministien, vasemmistolaisten, taiteilijoiden ja homoseksuaalien kimppuun ja tekemään heistä taantuvan talouden syntipukkeja (kuten Saksan Hanaussa juuri tapahtui). Maaginen ajattelu valtaa alaa, kunnes koko ajattelu tuhotaan. Taiteet ja kulttuuri rappeutuvat nationalistiseksi kitschiksi. Empatia ja toisen ihmisen asemaan asettuminen tuhotaan järjestelmällisesti vallan taholta, ja sen sijaan tuotetaan röyhkeyttä, julmaa maskuliinisuutta, sotaisuutta, rasismia, naisvihaa ja homofobiaa. "

"Maahanmuuttajien vihaaminen on monille pudonneille ja putoamista pelkääville viimeinen, epätoivoinen yritys vahvistaa hiipuvaa ja jo suurelta osin kadotettua omanarvon tuntoa. Kyse on jäihin vajoavan viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä tulla huomatuksi ihmisenä ja persoonana pitkään jatkuneen nöyryytyksen kompensaatiosta. He ovat pelon lapsia. He ovat ihmistä ja ihmisyyttä halveksivan valtapolitiikan äpäriä, jotka yrittävät säilyttää hiipuvan kunnian ja omanarvontuntonsa rippeet ihmisarvoa häpäisevässä markkinatotalitarismissa."

Moderni Monetaarinen Teoria - lääkettä vai myrkkyä?

Moderni Monetaarinen Teoria (MMT): Annostelu voi myrkyttää

Voivatko keskuspankit rahoittaa julkisen talouden alijäämiä suoraan, kuten nykyaikainen rahateoria ehdottaa? Kysymyksen ei pitäisi olla jos, vaan kuinka paljon. Tästä kirjoittaa professori Peter Bofinger Social Europe verkkojulkaisussa 16.4. 2019 seuraavasti:

"Kaikki lääkkeet ovat myrkkyä, eikä mikään ole  myrkkyä, annostelu yksinään ratkaisee sen että lääke ei ole myrkkyä." (Paracelsus)

Keynesin johtavat makrotaloustieteilijät  Paul Krugman (Alijäämämyytistä Stephanie Kelton myös tässä ), Kenneth Rogoff ja Larry Summers ovat kritisoineet viime viikkoina voimakkaasti nykyaikaista raha-teoriaa (MMT). Tämä reaktio on yllättävä, koska MMT: n teoreettinen ydin voidaan helposti sovittaa tavanomaisiin makrotaloudellisiin periaatteisiin .

Jos keskitytään MMT: n makrotalouteen - jättäen syrjään siihen liittyvä ehdotus yleisestä työtakuusta -, sen keskeinen ajatus on, että julkisen talouden alijäämät voidaan rahoittaa suoraan keskuspankin toimesta. Tavanomaisesti hallitukset ovat rahoittaneet alijäämäänsä laskemalla liikkeeseen pääomamarkkinoilla myytäviä joukkovelkakirjalainoja.

Sekaannus selittyy sillä, että MMT: n mekanismeja ei toistaiseksi ole esitetty yksinkertaisessa makrotaloudellisessa mallissa. Kehys, joka mahdollistaa MMT: n perusmekaniikan kuvaamisen, tarjotaan oppikirjan ”IS / LM” mallissa.

Malli koostuu kahdesta markkinasta:  tavaramarkkinoiden kokonaisuus (sijoitus / säästö- tai IS-käyrä) ja  rahoitusmarkkinoiden kokonaisuus (likviditeetti-preferenssi / rahan tarjonta tai LM-käyrä). Nämä  määrittävät tasapainopisteen tietyn kokonaistuotannon (vaaka-akseli) ja tietyn koron (pystyakseli) välillä.
Jos oletetaan, että alijäämä johtuu valtion lisääntyneistä menoista, suurempi tavaroiden kysyntä siirtää IS-käyrää oikealle (kuvat 1 ja 2). Tämä vaikutus on riippumaton alijäämän rahoituksesta. Jos alijäämää rahoitetaan perinteisesti  laskemalla  liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja, rahan tarjonta pysyy vakiona ja LM-käyrä ei muutu. Yhdessä IS-käyrän nousun kanssa korko  sitten nousee  (kuva 1) ja korkeammat julkiset menot syrjäyttävät yksityiset sijoitukset.

MMT: n tapauksessa - kun valtion ylimääräiset menot rahoitetaan suoraan keskuspankista - myös LM-käyrä muuttuu. Oletetaan, että hallitus maksaa laskun rakennusyritykselle. Tätä varten se tekee siirron keskuspankkitililtään rakennusyrityksen tilille liikepankissa. Kauppa kasvattaa pankin varantoja sekä rakennusyrityksen talletuksia. Näin ollen rahapohja (liikepankkien varannot keskuspankissa) ja rahakanta M1 (kotitalouksien tai yritysten talletukset liikepankeissa) kasvaa. IS / LM-mallissa tuloksena oleva rahan tarjonnan kasvu aiheuttaa laskua LM-käyrässä.

Kaiken kaikkiaan suora keskuspankin rahoitus lisää julkisten julkisten lisämenojen laajentumisvaikutuksia (kuva 2). Se välttää ainakin osittain korkojen nousun, joka johtuu pääomamarkkinarahoituksesta (muuttumaton LM-käyrä) tässä mallissa. Yksityisten sijoittajien taloudellista syrjäytymistä, jota Krugman pelkää, voidaan ainakin osittain välttää (LM1). IS- ja LM-käyrien muutosten laajuudesta riippuen syrjäyttäminen voidaan välttää kokonaan (LM2) ja seurauksena voi olla jopa korkojen lasku (LM3), mikä johtaisi yksityisten investointien lisääntymiseen. Abba Lerner, funktionaalisen rahoituksen keksijä vuonna 1943, puhui (https://www.gc.cuny.edu/CUNY_GC/media/LISCenter/pkrugman/lerner-function-finance.pdf) nimenomaisesti mahdollisuudesta 'liittyä joukkoon'.

Koko MMT: tä koskevassa kiistassa kriitikkojen ja puolustajien tulisi sopia kahdesta kohdasta. Ensinnäkin Lernerin esittämän funktionaalisen rahoituksen perusajatuksen ympärillä pitäisi olla mahdollista päästä yksimielisyyteen:

(Ekspansiivinen talouspolitiikka, kuvio 1, kuvio 2)
Tällä tavalla tulkittuna MMT-rahoituksen vaikutukset eivät eroa pohjimmiltaan Japanissa jo  vuosien ajan harjoitetusta rahapolitiikasta. Siellä hallitus rahoitti perinteisesti valtavia alijäämiä laskemalla liikkeeseen valtion joukkovelkakirjalainoja pääomamarkkinoilla. Ostamalla nämä joukkovelkakirjat ulkopuolisilta pankeilta - esimerkiksi vakuutusyhtiöiltä - laajoissa ”määrällisen keventämisen ohjelmissaan” keskuspankki lisäsi rahan tarjontaa (muiden kuin pankkien suuremmat pankkitalletukset) ja rahapohjaa (liikepankkien korkeammat varannot keskuspankissa seurauksena sen lisääntyneistä veloista muille kuin pankeille).
Tämä alijäämien perinteisen pääomamarkkinarahoituksen yhdistelmä keskuspankin laatimien QE-ostojen kanssa johtaa samaan tulokseen kuin alijäämien suora rahoitus keskuspankin toimesta, jota MMT: n kannattajat puoltavat. LM-käyrä siirtyy täten alaspäin.

MMT-rahoitusta voidaan tietysti harjoittaa  myös horisontaalisen LM-käyrän yhteydessä, mikä tarkoittaa, että keskuspankki kohdistaa toimensa korkoihin.  Tässä tapauksessa keskuspankin on steriloitava MMT-rahoituksen lisääntymisen vaikutus rahapohjaan ja rahastoihin. Tämä edellyttää, että keskuspankki myy joukkovelkakirjalainoja muille kuin pankeille, mitä voidaan pitää käänteisenä määrällisen keventämisenä. Tällaisen politiikan avulla voidaan estää yksityisten sijoitusten taloudellinen syrjäytyminen.

Kuten missä tahansa terapiassa, niin myös MMT: ssä - annostelu mahdollistaa myrkytyksen. Japanin esimerkki tekee selväksi, että tällaista  politiikkaa voidaan toteuttaa jopa melko suurina annoksina sen johtamatta inflaatioon. Itse asiassa Japanin talous toimii edelleen deflaatioympäristössä. Lisäksi ei koskaan ollut nähtävissä merkkejä siitä, että ennätyskorkealla julkisella velalla olisi ollut haitallinen vaikutus kansainvälisten sijoittajien luottamukseen suhteessa Japanin valuuttaan. Päinvastoin, valuuttakurssi on suurimman osan ajasta ollut liian voimakas eikä liian heikko.

Pohjimmiltaan MMT eroaa Japanissa vuosia käydystä makrotalouspolitiikasta vain siinä mielessä, että se tarjoaa laajan raha- ja finanssipolitiikan toiminnan yhdistämisen. Japanissa sitä vastoin näitä kahta politiikkaa toteutetaan erikseen, tosin melko koordinoidusti.

Yllättävän aggressiivista
Kun otetaan huomioon MMT-rahoituksen tällainen selkeys, on yllättävää, että johtavat taloustieteilijät ovat reagoineet niin aggressiivisesti tähän konseptiin. Rogoff puhuu 'kaikesta MMT: n hölynpölystä'. Hän lainaa keskuspankin puheenjohtajaa Jerome Powellia - "Ajatus, että alijäämillä ei ole merkitystä maissa, jotka voivat lainata omassa valuutassaan, mielestäni on vain väärin", ja lisää, että alijäämäidea on "vain pähkinöitä"(siis merkityksetöntä. ir).
Mutta  kysymys  on aina oikeasta annostuksesta. Varsinkin vuosina 2009-12 Japanissa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa oli erittäin suuria alijäämiä, mikä ei selvästikään vaikuttanut kielteisesti näiden maiden talouteen. Ja näiden maiden keskuspankit   tarjosivat rahakannan rinnakkaisen vahvistamisen  laajamittaisilla joukkovelkakirjalainojen ostoilla ulkopuolisilta pankkien ulkopuolelta, mikä piti korot alhaisella tasolla.

(Source: IMF, Country Report China 2018, Japanin Britannian ja USA:n rahoitustase)
Tässä esitetyllä yksinkertaisella mallilla voidaan vastata myös Krugmanin esittämään kysymykseen - kuinka ekspansiivinen finanssipolitiikka johtaa matalampaan eikä korkeampaan korkoon. LM-käyrän muutos on tärkeä. Malli osoittaa lisäksi, että raha- ja finanssipolitiikka eivät välttämättä ole vaihtoehtoisia, koska kumpaakin käyrää voidaan siirtää itsenäisesti.
Summers pitää  MMT: tä "katastrofin reseptinä". Hän viittaa kehittyvien markkinatalouden häpeällisiin kokemuksiin - "Kuten useiden kehittyvien markkinoiden kokemus osoittaa,  tämä lähestymistapa johtaa tietyn ajankohdan jälkeen,  hyperinflaatioon" - ja Ranskan kokemuksiin Euroopan rahajärjestelmässä 1980-luvun alkupuolella. Mutta tietysti MMT: n alijäämäkäyttökonseptia voidaan soveltaa vain hyvin suuriin talouksiin, joissa on joustava valuuttakurssijärjestelmä.

Hän mainitsee myös Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan ongelmat 1970-luvulla. Ne kasvattivat alijäämäänsä aikana, jolloin inflaatioaste oli jo erittäin korkea - 11 prosenttia Italiassa ja 9 prosenttia Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1973. MMT: tä tulisi soveltaa vain matalan inflaation olosuhteissa.

Nykyään paras esimerkki erittäin tehokkaista MMT-alijäämäbudjeteista  on Japanin lisäksi Kiina. Jos ei tarkastella virallista julkisen talouden alijäämää, vaan alijäämää, joka sisältää paikallishallintojen lainanoton, maassa on ollut jo vuosien ajan yli 10 prosentin alijäämä. Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että Kiinan pitäisi olla huolestunut tästä.

(Source: IMF, Country Report China 2018, kasvatettu ja virallinen tase)

Koko MMT: tä koskevassa kiistassa kriitikkojen ja kannattajien tulisi sopia kahdesta kohdasta. Ensinnäkin Lernerin esittämän funktionaalisen rahoituksen perusajatuksen ympärille pitäisi olla mahdollista päästä yksimielisyyteen:
"Keskeinen ajatus on, että julkisen talouden finanssipolitiikka, sen kulutus ja verotus, lainanotto ja lainojen takaisinmaksu, uuden rahan liikkeeseenlasku ja rahan nosto tapahtuu ottaen huomioon vain näiden toimien tulokset taloudelle, eikä vedoten mihin tahansa vakiintuneeseen oppiin siitä, mikä on järkevää ja mikä väärää. Periaatetta voidaan arvioida vain sen vaikutuksista  sovellettuna monilla muilla inhimillisen toiminnan aloilla, joissa sitä kutsutaan tieteelliseksi menetelmäksi vastakohtana skolastiikalle."

Ja molempien osapuolten olisi myös voitava sopia, että ekspansiivisen finanssipolitiikan ja ekspansiivisen rahapolitiikan yhdistelmä on erittäin tehokas työkalu, jota olisi käytettävä tarvittaessa ja samalla käsiteltävä erittäin huolellisesti. Jälleen kerran: se on annostelu, joka tekee lääkkeestä myrkkyä.

(Tämä artikkeli on Social Europe: n ja IPS-lehden yhteisjulkaisu, käännös IR)

Tietoja Peter Bofingeristä
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston jäsen.

Talouden ptolemaiolainen maailmankuva

"Perjantait keynesiläisyydelle"

Keynes tunnisti finanssijärjestelmän avainroolin nykyaikaisissa kapitalistisissa talouksissa ja Peter Bofinger väittää, että vuoden 2008 kriisi on tuominnut uusklassisen taloustieteen  kuolemaan - jota ei vieläkään ole havaittu.

Keynes tunnisti finanssijärjestelmän avainroolin nykyaikaisissa kapitalistisissa talouksissa ja Peter Bofinger väittää, että vuoden 2008 kriisin on saatettava uusklassisen taloustiede hautaan - jota ei kuitenkaan vieläkään ole tehty. Makrotalous on sairas tiede. Se kärsii siitä, että se on suurelta osin tukahduttanut suuren tieteellisen vallankumouksen tähän päivään asti.

Kopernicus huomasi, että auringon ja maan liikkuvuuslait olivat aivan erilaiset kuin mitä Ptolemaioksen maailmankuvassa oli esitetty. Kuvittele, jos tähtitiede olisi tehnyt johtopäätöksen, että lyhyellä aikavälillä maa kiertää auringon ympäri, mutta pitkällä tähtäimellä maa olisi edelleen maailmankaikkeuden keskus. Juuri niin on  tapahtunut taloustieteessä Keynesin vallankumouksen jälkeen.

John Maynard Keynes tekemä löytö on yhtä perustavanlaatuinen kuin Kopernicuksen havainnot aurinkokunnasta. Hän havaitsi, että klassisen taloustieteen suunnittelemat liikelakit olivat vääriä. Hän kirjoitti Yleisen työllisyys-, korko- ja rahateorian ensimmäisessä kappaleessa:

"Väitän, että klassisen teorian postulaatteja voidaan soveltaa vain erityistapauksiin eikä yleiseen ongelmien ratkaisuun. Klassisen teorian olettaman erityistapauksen ominaispiirteet eivät ole välttämättä samat kuin niissä  taloudellisessa oloissa,  joissa tosiasiallisesti elämme. Seurauksena on , että sen opit ovat harhaanjohtavia ja tuhoisia, jos yritämme soveltaa niitä kokemiimme tosiasioihin."

Itse asiassa klassisen ja keynesiläisen maailmankatsomuksen liikelait eroavat  toisistaan, kuten alla olevassa kuvassa esitetään. Klassisessa mallissa säästöt tuottavat investointeja.  Keynesiläisessä mallissa investoinnit tuottavat säästöjä. Klassisessa mallissa säästö ja investoinnit määrittävät koron. Keynesian mallissa säästöt ja investoinnit määräävät kokonaistuoton.

Mutta toisin kuin tähtitiede, klassinen lähestymistapa voitti tämän tieteellisen vallankumouksen onnistuneesti. Vanhan hallinnon edustajat jatkoivat tätä loistavin kääntein. He kehittivät ”uusklassisen synteesin” kääntämällä taulukoita esittämään Keynesin maailmankatsomuksen klassisen talousteorian erikoistapauksena.

Kun Keynes väitti yleisessä teoriassa, että klassisen teorian "postulaatit" toimivat vain täyden työllisyyden poikkeuksellisissa oloissa, uusklassikot väittivät, että Keynesin talousliikettä koskevat lait olivat päteviä vain tiukkojen hintojen tilanteessa - siis lyhyinä ajanjaksoina. Pitkällä aikavälillä, joustavilla hinnoilla, klassisen mallin liikelakia voitaisiin edelleen soveltaa.

Pysyi kuitenkin suurelta osin avoimena, miksi taloudellisen heilahtelun saattoivat erota niin perusteellisesti jäykkien ja joustavien hintajärjestelmien välillä. Erityisesti ajatellen  säästöjä ja niiden vaikutusta korkoihin ja investointeihin. 

Klassisessa mallissa kotitalouden säästäminen on sijoittamisen  ratkaiseva edellytys. Suurempi säästöhalukkuus lisää tarjontaa pääomamarkkinoilla, jolloin korko laskee ja sijoitusten määrä nousee.

Keynesian mallissa kotitalouksien lisääntynyt säästö johtaa kuitenkin alhaisempaan tavaroiden kysyntään. Rahoitusalalla kotitalouksien alhaisemmat menot johtavat kotitalouksien rahavarojen lisääntymiseen ja yritysten rahavarojen pienenemiseen. Rahan tarjonta taloudessa on jatkuvaa, joten korkovaikutusta ei ole.

Johtuuko tämä kahden mallin välinen perustavanlaatuinen ero hintojen joustavuudesta vaiko niiden jäykkyydestä? Selitys on pikemminkin rahoitusjärjestelmän erilaisessa mallinnuksessa. 

Klassisessa mallissa ei ole rahaa. On vain yksi yleiskäyttöön tarkoitettu hyödyke, jota voidaan käyttää yhtä hyvin kuluttamisen välineenä', sijoitushyödykkeenä tai rahoitusvälineenä (rahastoina). Tässä mallissa säästäminen - et kuluta kaikkea varallisuuttasi  - on investointien edellytys. Periaatteessa klassinen malli on viljatalouteen sopiva malli: kotitaloudet päättävät kuluttavatko ne viljaa vai säästävätkö sen. Jos se säästyy, se voidaan toimittaa sijoittajille, jotka voivat kylvää jyvät, maksamalla kotitalouksille luoton määrän korkojen kanssa myöhemmin sovitun ajanjakson kuluttua.

Keynesilaisen mallin mukaan pääomamarkkinoilla vaihdetut 'rahastot' koostuvat rahasta, 'rahastot' ovat pankkitalletuksia. Rahoitusta ei luoda täällä kulutuksesta luopumisella, vaan pankkien kautta jotka myöntävät luottoa.

Klassinen malli ei siis edusta taloudellisen liikkeen pitkäaikaisia lakeja. Se on kuvaus fantasiamaailmasta, jonka liikelaeilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Näiden vastakkaisten liikelakien kanssa klassisen ja Keynesin mallin synteesi on yhtä puutteellinen kuin yritys yhdistää Ptolemaioksen ja Kopernikuksen aurinkokuntaa koskevat mallit. Itse asiassa Tycho Brahe (1546-1601) yritti samanlaista synteesiä (Tychonian järjestelmä), mutta tietystikin epäonnistui.

Vahinkoa taloustieteen maineelle
Niin taloudenpidon kuin tieteenkin kannalta uusklassinen synteesi on johtanut suuriin mainevaurioihin. Sen kyvyttömyys tunnistaa suurta finanssikriisiä (kuten suuri finanssikriisi GFC) johtuu siitä, että klassisessa mallissa pankkien rooli pelkistetään pelkkään säästäjien ja sijoittajien väliseen tehtävään. Pankit eivät pysty luomaan yleishyödyllistä tavaraa, joka on tämän mallin olennainen laatuominaisuus.

Keynesian mallissa sitä vastoin pankit eivät tarvitse talletuksia lainaamiseen. He voivat luoda rahaa yksin, mikä voi johtaa liialliseen luotonantoon, jos sitä ei kontrolloida riittävästi  pankkivalvonnan toimesta. Juuri näin tapahtui vuosia ennen GFC: tä, vuoden 2008 suurta finanssikriisiä.  Kun kuningatar Elizabeth kysyi LSE: n (London School of Economics) taloustieteilijöiltä kriisin jälkeen: ”Jos nämä asiat olivat niin merkittäviä, miksi kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota?”, Oikea vastaus olisi ollut: ”Koska rahoitusjärjestelmää koskevissa analyyseissamme käytämme malleja ilman rahaa. '

Tämän tuskallisen kokemuksen jälkeen on melkein käsittämätöntä, että klassista paradigmaa ei esitetä kriittikittömästi  vain  johtavissa oppikirjoissa, vaan sen pohjalta myös muotoillaan tähän aikaan tarkoitettuja makrotaloudellisia malleja: pankit, mikäli niitä on olemassa, pelkistetään edelleen pelkän välittäjän rooliin. Äskettäisessä tutkimuksessa kuvataan tekniikan tasoa seuraavasti:

… Jopa kun pankit lasketaan mukaan, niiden käsittely on erittäin stilisoitua. Esimerkiksi, monet mallit vain olettavat pankkien läsnäolon, mutta eivät yritä perustella niiden olemassaoloa…

Tällä epäonnistuneella vallankumouksella on myös kauaskantoisia talouspoliittisia vaikutuksia. Klassisessa mallissa yksityiset sijoittajat syrjäytetään pääomamarkkinoilta, perusteena  tiukasti julkisen talouden alijäämät. Sellaista yleishyödykettä, joka toimii yhtä lailla 'rahastoina' ja sijoitushyödykkeenä, voidaan käyttää vain kerran.

Keynesian mallissa sitä vastoin 'rahastot' (raha) ja sijoitustuotteet ovat toisistaan riippumattomia. Siksi sijoittajia  ei syrjäytetä pääomamarkkinoilta, jos alijäämiä rahoittavat pankit tai keskuspankki. Tämä on Modernin Monetaarisen Teorian  peruslähtökohta.


Kuinka Keynesin vallankumous saadaan päätökseen? Mahdollisuudet saavuttaa tämä tänään eivät ole kovin hyvät, koska sen tekeminen heikentäisi useimpien makrotaloustieteilijöiden inhimillistä pääomaa. Siksi nuorten opiskelijoiden on herättävä ja ymmärrettävä, että heille opetetaan malleja, joiden liikelakit ovat yhtä ristiriidassa todellisuuden kanssa samalla tavalla kuin kuin Ptolemaioksen maailmankuva. Tarvitsemme 'perjantaita keynesiläisyydelle' -liikkeen.

(Tämä artikkeli on Social Europe: n ja IPS-lehden yhteisjulkaisu)


Tietoja Peter Bofingeristä:
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston jäsen.

18.3. 2020
Ilpo Rossi:
Nyt kun Korona-epidemian vuoksi on koko maailma varpaillaan, on syytä palata pienellä kommentilla tämän taloudellisen 'ptolemaiolaisen maailmankuvan' puutteeellisuuteen ja vaarallisuuteen: Peter Bofinger on varteenotettava vastavirtaan uiva talousoppinut Saksassa ja hän kiinnittää huomiota täsmälleen samaan asiaan kuin mistä 'maallikkona' olen jo muutaman vuoden kirjoittanut. Dagens Industri näyttää haluavan EU:n avaavan lompakkoaan suuremman budjetin muodossa, mutta kysymys ei ole perinteisestä 'eksogeenisesta' talouspolitiikasta. Euroopan Unioni voi poliittisella päätöksellä ja kirjanpidolla vastata endogeenisesti mihin hyvänsä talouskriisiin - edellyttäen että peruskirjat sen sallivat. Ne eivät nyt salli jäsenvaltioiden rahoittamista, jota kuitenkin itsenäisen keskuspankin omaava maa - kuten esim. Ruotsi - voi  joka hetki tarvittaessa tehdä. EU voisi kyllä jakaa Milton Friedmannin  'helikopterirahaa' Valuuttaunionin kansalaisille perustamalla jokaiselle 'EKP'-tilin ja tekemällä päätetyt siirrot vaikka automaattisesti ja nopealla aikataululla; ainoa keino peruskirjan määräysten muuttamiseen on jäsenvaltioiden yhteinen konsensuspäätös peruskirjojen muuttamisesta, mutta se on äärimmäisen pitkä ja vaikea, todennäköisesti mahdoton prosessi. Nykyisten sääntöjen rikkominen esimerkiksi mahdollistamalla suuremman velan jäsenvaltioille on näissä oloissa ainoa ratkaisu ellei ruveta jakamaan rahaa suoraan eu-kansalaisille. Pahalta siis näyttää ja toivon että jotakin ihmeellistä EU-tasolla keksittäisiin.

Westlesness, Huawei ja Münchenin turvallisuuskonferenssi

Huawei - konfliktin tuotemerkki...

Sisältö Matthias Naßin raportista Die Zeit-lehdesssä 16.2. 2020

Münchenissä  juuri tässä viikonvaihteessa (14-16.2. 2020)  pidettävä turvallisuuskonferenssi on suorastaan  hukkua sen saamaan menestykseen. Kun näkyvimmät puhujat Frank-Walter Steinmeieristä Emmanuel Macroniin ja  Mark Zuckerbergiin nousevat Bayerischer Hofin lavalle, suuressa kokoushuoneessa oleva tungos uhkaa  muuttua suorastaan ​​pelottaviksi. Jopa ulkoministerit vaeltavat turhaan etsien istumapaikkaa, ja Baijerin entinen pääministeri kamppailee löytääkseen tuolin viimeisellä rivillä toimittajien joukosta.


Järjestäjät antoivat konferenssille alustavan tunnuslauseen, joka  selkeä vastakohta konferenssin loistokkuuteen ja hälinään. Tämä keinotekoinen sana on "Westlessness", 'lännettömyys', ja sen tarkoituksena on osoittaa, että lännen kriisi on niin syvä, että joudutaan jo odottamaan ennustettua länsimaiden perikatoa. Münchenin turvallisuusraportissa 2020 , sen virallisessa konferenssiesitteessä, mainitaan ensimmäisessä kappaleessa juuri Oswald Spenglerin  "Länsimaiden perikato" . Ja toisessa kappaleessa hän lainaa New York Timesia , joka kirjoitti Länsi-Requiemin, 'lännen muistokirjoituksen'  Münchenin konferenssin raporttiin viime vuonna.

Pompeo ja Esper etsivät vaikutusvaltaa Euroopasta
Itse asiassa voi olla peloissaan ja ahdistunut, kun tarkastelee Euroopan ja Amerikan välisiä jännitteitä ja joidenkin EU-maiden illiberaalisia, vapauden vastaisia taipumuksia. Ranskan presidentti Macron puhuu myös "Euroopan demokratioiden ja eurooppalaisen keskiluokan kriisistä". Hän kuitenkin tekee sen  uudistajan tarttuvalla intohimolla, joka ei halua muuta kuin "luoda Euroopan tulevaisuudesta nautittava ". Macron levittää optimismia, mikä on hyödyllistä köyhtyneelle eurooppalaiselle sielulle.

Amerikkalaiset levittävät myös optimismia Münchenissä, kerraten aikaisempien vuosien rohkaisevia  lauseita. Trumpin hallinnon edustajat, kuten ulkoministeri Mike Pompeo, joutuvat kohtaamaan eurooppalaisten skeptisyyden kutsuessaan heitä havaitsemaan  "länsimaisten ideoiden voiman" .

Loppujen lopuksi Münchenin Yhdysvaltain kongressin valtuuskunta ei ollut ollut näin suuri vuosiin. Yli 40 senaattoria ja varajäsentä on paikalla. Talousedustajalle Nancy Pelosille tämä yksin osoittaa, että Yhdysvallat on edelleen sitoutunut monenvälisyyteen ja transatlanttisiin suhteisiin: "Ei se niin ole etteikö meillä olisi mitään tekemistä kotona." Ja niin he istuvat rauhallisesti yhdessä Bayerischer Hofissa - Adam Schiff, demokraatti, joka juuri hyökkäsi  Donald Trumpia vastaan ​​oikeudenäynnissä, ja republikaaninen Lindsey Graham, joka on yksi Trumpin läheisimmistä uskottuja kongressissa.
Yhdysvallat on nimennyt Huawein "troijalaiseksi hevoseksi" ja vaaraksi Natolle. He haluavat tehdä selväksi: uusi maailmanlaajuinen vastustaja löytyy Kiinasta.



Michael Thumannin analyysi konferenssin Huaweita koskevasta kysymyksestä: 

Teknologia, jonka avulla me tulevaisuudessa lähetämme viestejä, käytämme sovelluksia ja soitamme puheluita, on tullut  suureen valtakonfliktin keskiöön. Münchenin turvallisuuskonferenssissa amerikkalaiset keskustelevat kiinalaisten kanssa tulevaisuuden 5-G-verkoista . Ja Eurooppa on tämän konfliktin eturintamassa. Kyse on kiinalaisesta Huawei- ryhmästä , joka tarjoaa järjestelmäänsä maailmanlaajuisesti kohtuulliseen hintaan. Ehkä ensimmäistä kertaa uudenaikaisessa historiassa siviilitarjonta on laukaisemassa geopoliittista kriisiä. Se on syöksemässä eurooppalaiset valtavaan ongelmaan.


Bayerischer Hofin täpötäydessä  hallissa 15.2. 2020 Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo varoittaa Naton liittolaisia ​​Huawei-laitteiden ostamisesta verkkoihinsa. Hän arvostelee lähes huutaen  kiinalaista "troijalaisen hevosen" tarjousta, joka uhkaa koko länsimaista ajattelutapaa. Pompeon mukaan Amerikka haluaa puolustaa vapautta EU: n kanssa. Amerikkalaiset osallistuvat keskusteluun paljon tunteita herättäen  ja painotusta käyttäen, se on heille osa  paljon suurempaa konfliktia. 

Uusi maailmanlaajuinen vastustaja, niin melkein kaikki Yhdysvaltain poliitikot sanovat Münchenissä, ei sijaitse Moskovassa, ei Lähi-idässä, vaan Pekingissä. Geopolitiikka Kiinan kanssa nähdään Washingtonissa uutena,  käänteentekevänä vastakkainasetteluna. Heille tämä merkitsee kauppasotaa, Tyynenmeren asevarustelua, uutta asekilpailua hypersonic-ohjuksilla ja ohjusjärjestelmillä - sekä riitaa koskien Huaweita.

Strateginen tekniikka
Kiinalaiset protestoivat Huawei-tekniikan soveltamisen torjumista asevarusteluun liittyvillä perusteilla. Münchenissä kansankongressin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Fu Ying kertoo, että Kiina oli ostanut länsimaisia järjestelmiä jo vuosia eikä pelkää, että nämä järjestelmät voisivat muuttaa Kiinaa. Kiina käyttää yhdysvaltalaista tekniikkaa keskeisissä tekoälyjärjestelmissä. Siksi hän ei ymmärrä amerikkalaista "vainoharhaisuutta". Vastauksessaan hän luonnollisesti ohittaa ydinkysymyksen, sen että 5-G-pilvitekniikka on strategista teknologiaa paljon suuremmassa määrin kuin kaikki aiemmat järjestelmät. 

Republikaanien senaattori Lindsey Graham kiistää kiinalaisten väitteen, jonka mukaan Huawei ei ole vaara Yhdysvalloille ja maailmalle, ja kuka tahansa sen kanssa yhteistyöhön lähtevä  "polttaa kaikki takanaan olevat sillat". Tämä on nähtävä  varoituksena eurooppalaisille Donald Trump -puolueen kannattajalta. Mutta se ei tule vain sieltä. Edustajainhuoneen demokraattisen edustaja Nancy Pelosi ilmaisee tämän asian pehmeämmin: "Ihmisoikeuksia ja vapautta kunnioittavat eivät toimi Huawein kanssa." Tämä ei ole pelkästään Donald Trumpin päähänpinttymä, koskien Huaweita vallitsee  amerikkalainen konsensus. 

Se ei tee asiasta eurooppalaisille helpompaa. Amerikkalainen valtuuskunta tuntee levottomuutta Britannian päätöksestä sallia Huawein tekniikan käyttäminen  Yhdistyneen kuningaskunnan verkon vähemmän kriittisissä osissa. Tämä raapaisee pahasti USA;n "erityisiä suhteita" Lontoon kanssa, joista Britannian pääministeri Johnson äskettäin pauhasi- 

Saksan asenne on ratkaiseva EU: lle. Vihreät, FDP ja SPD vastustavat pääosin Huawein osallistumista Saksan verkon laajentamiseen. CDU / CSU:ssa mielipiteet ovat jakautuneet - kansleri ei halua sulkea kiinalaisten ovea . Taustalla on pelko siitä, että Kiina voisi haeka revanssia muilla kaupan alueilla.
https://www.suomisanakirja.fi/revanssi  Kiinalaiset poliitikot ovat useaan kertaan varoittaneet saksalaisia, että Huaweista sulkeminen voi johtaa saksalaisten tuotteiden sulkemiseen pois Kiinan markkinoilta. Wolfgang Schäuble sanoi myös Münchenissä, ettei pitäisi yksipuolisesti valita sen enempää amerikkalaista linjaa kuin pelkkää kiinalaistakaan vaihtoehtoa, vaan etsiä toimintatapaa niiden välillä. 

Mutta tasa-arvo ei todellakaan ole vastaus, joka vakuuttaisi amerikkalaiset. Saksalaisten on vaikea päästä pois amerikkalais-kiinalaisesta yhteenotosta haavoittumattomana. Huawei edustaa monia sellaisia ​​konflikteja, joita myös kaikki eurooppalaiset tulevat kohtaamaan. Siksi konferenssin sivussa olevan liittopäivien  jäsenen mukaan olisi parasta, että  ei reagoitaisi tähän  painostukseen erityisellä saksalaisella ratkaisulla. Yhdysvaltojen ja Kiinan pitäisi saada sama vastaus kaikista EU-maista.

Apu olisi lähempänä kuin arvataankaan

Harva taitaa tietää, että maailmankuulu Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjä, australialainen professori Bill Mitchell on Helsingin Aalto-yliopiston vieraileva professori. Suomalainen media ei ole ollut tästä tietääkseensä, vaikka hänen endogeenisen, poliittisiin päätöksiin ja kirjanpitoon perustuva talousteoriansa saattaisi nopeassa aikataulussa ratkaista minkä hyvänsä oman itsenäisen keskuspankin omaavan maan tai yhteisön - kuten Euroopan Unionin - kasvavat ongelmat ja selvän jälkeenjääneisyyden edessä olevien haasteiden (pakolaiskysymys, sosiaalinen eriarvoisuus, ilmastoystävällinen energiapolitiikka, digitalisaation kehittäminen) hoitamisessa. Intensiivisemmällä seurannalla saattaisi olla valtava myönteinen merkitys paitsi Suomen EU-politiikalle, myös koko maanosan kehittämiselle. Tässä ote hänen blogipäivityksestään 12.2. 2020:

"Torstai on viimeinen opetuspäiväni Helsingissä. Kiertomatka siirtyy huomenna Dubliniin, missä toivon oppivan paljon Irlannin äskettäisten vaalien tuloksista, joissa Sinn Féin tuli tyhjästä, kuten sanotaan, saadakseen eniten ääniä ja 37 paikkaa, vain yhden vähemmän kuin oikealla oleva oikeistopopulistinen konservatiivinen puolue Fianna Fáil ja kaksi enemmän kuin toinen oikeistolainen konservatiivinen puolue, hallitseva Fine Gael. Minulla on useita kokouksia Helsingissä torstaina, kun lopetan tämän vuoden Helsinki-vierailun (vaikka palaan kesäkuussa perustuen muihin sitoumuksiin). Liitän tänään mukaan videon esityksestäni Italian senaatissa viime perjantaina (7. helmikuuta 2020)."
Käy katsomassa tämä mielenkiintoinen, Italian senaatille pidetty esitelmä!


Pari kommenttia Fb-sivuilta Mitchellin Italian Senaatille tehtyyn MMT-presentaatioon liittyen:

Ilpo Rossi:
" Mikä oli Bill Mitchellin pääsanoma Italian senaatille? Hänen mukaansa Italian on palautettava itselleen itsenäinen rahajärjestelmä, koska sitoutuminen Euroopan Unionin uusliberalismiin ankkuroituun talous- ja rahaliittoon tulee merkitsemään lisää tuhoisia, alaspäin vieviä vuosia tästä eteenpäin..."

"Italian Senaatille pitämässään alustuksessa Bill Mitchell mainitsi myös, että EKP:n pääjohtaja Mario Draghi olisi lokakuussa 2019 pitämässään puheenjohtajakautensa päätöspuheessaan antanut tukensa Modernin Monetaarisen Teorian soveltamiselle myös Euroopan Unionin finanssi- ja rahapolitiikassa. Tämä tarkoittaisi mahdollisuuksien avaamista Unionille itselleen ja sitä kautta myös jäsenvaltioille finanssi- ja rahapoliittisten välineiden käyttämiseen eurooppalaisen yhteiskunnan tervehdyttämiseen. Tällä hetkellä tämä ei ole mahdollista - sen kieltävät Euroopan Unionin konsolidoidut peruskirjat kategorisesti ja kaikilla tasoilla. Sivuseikkana mainittakoon että eräät Etelä-Suomen kaupunkikunnat ovat ryhtyneet perustamaan hankeyhtiöitä ns. tunninjunan rakentamiseksi Helsingin ja Tampereen, ilmeisesti myös Helsingin ja Turun välille. Jäädään siis mielenkiinnolla odottamaan, miten tällainen hanke toteutetaan nykyisten peruskirjojen voimassaollessa."

Amerikkalainen unelma - pohjoismainen hyvinvointimalli

Bernie Sanders, Sanna Marin ja pohjoismainen malli...

Tässä muutamia otteita 3.2. 2020 Washington Postissa julkaistusta 'pohjoismaista mallia' koskeneesta kirjoituksesta:

"Sanders on erityisen ihastunut ”pohjoismaiseen malliin” - Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Suomen kaltaisissa maissa olemassa oleviin sosiaalisiin suunnitelmiin, jotka asettavat korkeamman verotuksen tarjotakseen laadukkaita julkisia palveluita ja pitäen epätasa-arvoa Yhdysvaltoja alhaisemmalla tasolla. Se on analogia, johon Sanders vetoaa usein, etenkin torjumaan vastustajien oikealta suunnattua polemiikkia, jonka mukaan hän on samanlainen kuin Latinalaisen Amerikan demagogit ."

" Atlantin takaa ainakin yksi pohjoismaisen mallin kannattaja oli tyytyväinen Yhdysvaltojen poliitikkojen omaksumaan ajatukseen. "Mielestämme pohjoismainen malli on menestystarina", sanoi pääministeri Sanna Marin haastattelussa Washington Postille viime kuussa maailman talousfoorumin yhteydessä Davosissa, Sveitsissä.

Marin kertoi tunnustavansa, että "jokaisen maan tilanne on erilainen, jokaisen maan poliittinen ilmapiiri on erilainen", mutta että Suomen järjestelmä voisi silti olla esimerkki Yhdysvalloille."

"Mielestäni American Dream voidaan saavuttaa parhaiten Pohjoismaissa, joissa jokaisesta lapsesta riippumatta heidän taustastaan ​​tai perheensä taustasta voi tulla mikä tahansa, koska meillä on erittäin hyvä koulutusjärjestelmä", hän sanoi. ”Meillä on hyvä terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmä, joka antaa kenelle tahansa mahdollisuuden tulla. Tämä on luultavasti yksi syy siihen, miksi Suomi sijoittuu maailman onnellisimmaksi maaksi. ” Sanna Marin totesi.

"Juuri tämän väitteen amerikkalaiset vasemmistolaiset yrittävät nostaa esiin. Sanders on pitkään ylistänyt Suomen sosiaalipolitiikkaa. Vuonna 2008,näin tapahtui hänen tervehtiessään jo huoneeseen ahdettua seisovaa väkijoukkoa Vt. Burlingtonin kaupungintalossa, Sanders toivotti tervetulleeksi Suomen valtion suurlähettilään ja kehotti maanmiehiään tutkimaan ”yhtä maailman parhaista taloudellisista ja sosiaalisista malleista”.

"Suomessa on olemassa korkealaatuinen kansallinen terveydenhuolto-ohjelma, joka tarjoaa melkein ilmaisen terveydenhoidon kaikille - ja lopulta se maksaa vain noin puolet asukasta kohti kuin meidän järjestelmämme", Sanders sanoi tuolloin . ”Suomessa, kun opiskelijoista tulee lääkäreitä ja sairaanhoitajia, he jättävät koulun velattomana - koska kouluun menosta ei aiheudu kustannuksia. Voimmeko oppia tuosta mallista jotain? ”

"Marin, joka 34-vuotiaana on maailman nuorin naisjohtaja, odottaa tulevaisuutta. Hän sanoi, että hänen hallituksensa "uusi tehtävä on tehdä pohjoismainen malli osaksi kestävää ympäristöä ja tulevaisuutta", jossa ilmastomuutoksen torjunta tarjoaa "mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja, uutta tekniikkaa ja uusia mahdollisuuksia kaikille maassamme."

Ei ole yllättävää, että Marin ilmaisi pettymyksensä Trumpin näennäisestä välinpitämättömyydestä ilmastotoimien kiireellisyyden suhteen . ”Meillä ei ole ajan ylellisyyttä. Tarvitsemme kunnianhimoisia tavoitteita ja toimia, ja meidän on pantava politiikat täytäntöön nyt ”, hän sanoi.

Sosialidemokraattina hän on tietoinen oikeuksien kasvavasta haasteesta kaikissa Pohjoismaissa, joissa nativistiset, äärioikeistolaiset liikkeet ovat saaneet vetoa viime vuosina . "Populistiset liikkeet yrittävät tarjota yksinkertaisia ​​vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja monimutkaiseen maailmaan", Marin sanoi.

Tähän sisältyy hankala kysymys maahanmuutosta, johon Marin suhtautuu myönteisesti. "Meillä on ikääntyvä väestö, ja tarvitsemme ihmisiä tulemaan Suomeen, työskentelemään siellä ja kasvattamaan lapsiaan ja osallistumaan yhteiskunnan parantamiseen", hän sanoi.

Kutsu sitä ehkä suomalaiseksi unelmaksi.

Brexit ja sen uhat vapaakauppasopimuksissa

Brexit ja yritysten  oikeudet
Corporate Europe ajatuspankki kirjoittaa 31.1. 2020 Brexitin jälkeisistä vapaakauppaneuvotteluista ja sen mahdollisista seuraamuksista muulle Euroopalle ja kansalaisyhteiskunnalle. Brexitin jälkeinen CETA-pohjainen EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppasopimus olisi huono uutinen kansalaisyhteiskunnalle.

BREXIT ja  Yritysten oikeudet (ISDS) sääntely-yhteistyössä 
EU: n ja Ison-Britannian väliset kauppaneuvottelut alkavat Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitteella käyttää yritysystävällistä EU: n ja Kanadan sopimusta CETA mallina Britannian ja EU:n välisille vapaakauppasopimuksille. Tämä ei ole hyvä lähtökohta demokratialle eikä yleiselle edulle.

31.1. 2020  lähtien Yhdistynyt kuningaskunta ei ole enää osa Euroopan unionia, mutta tulevat suhteet ovat vielä määrittelemättä. Tulevien neuvottelujen ytimessä on kauppasopimus, ja huolimatta vuosia käydyistä keskusteluista vetäytymissopimuksesta ei ole ollenkaan selvää, miltä se tältä osin  näyttää. EU: n puolella on valmisteluja, mutta ei mitään kauppasopimuksen mallipohjaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut olevansa innokas sopimukseen, joka noudattaa EU: n ja Kanadan välistä CETA-sopimusta,  vain pienin muutoksin.

Jos CETA: sta todellakin tulee tällaisen sopimuksen perusta, ehkä merkittävin näkökohta on se, mitkä tärkeät kysymykset voidaan jättää ulkopuolelle, kuten muuttoliike, jota ei sisällytetä CETA-sopimukseen. Mutta on myös paljon huolta, kun tarkastellaan, mitä on se, mikä ei ole yllätys kenellekään, joka seurasi pitkää kansalaisyhteiskunnan taistelua CETA itseään vastaan  eli kysymys CETA-sopimuksen kiistanalaisista kohdista. Mihin tahansa CETA-tyylisiin sopimuksiin sisältyy riskejä demokratialle ja yleiselle intressille, ja ne herättävät kysymyksiä, jotka eivät ole vielä olleet osa pitkää Brexit-keskustelua.

Hallitusten ja yritysryhmien lausuntoja on runsaasti, joissa  voidaan havaita toteutettavissa olevia uhkia. Niihin sisältyy liioiteltujen valtuuksien antaminen isoille yritykselle, kriittinen rahoitusala mukaan lukien; ne sisältävät tapoja sivuuttaa demokraattisen päätöksenteko vastavuoroisen markkinoille pääsyn nimissä; ja nämä uhat sisältyvät myös prosessiin, toisin sanoen kuinka koko tärkeästä sopimuksesta käytävä keskustelu tapahtuu valtion virkamiesten ja yritysten edunvalvojien johtamana läpinäkymättömine pyrkimyksineen.

Erityistuomioistuimet suuryrityksille

Yksi tärkeä kysymys on, sisältyykö sopimukseen sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä (ISDS) CETA-sopimuksen mukaisesti . Tämä kiistanalainen mekanismi - joka sisältyy tuhansiin kauppa- ja sijoitussopimuksiin maailmanlaajuisesti - luo epäselvän rinnakkaisen oikeusjärjestelmän yrityksille, joita ne voivat käyttää nostamalla kanteen hallituksille, jotka käyttävät perustuslaillista valtaansa. Alkaen terveysvaroituksista savukepakkauksiin ja pyrkimyksiin  keskeyttää  fracking (öljyn erottaminen maaperästä vesisärötystekniikalla), yritykset ovat haastaneet ISDS-tuomioistuimissa suuren joukon hallituksia, ja sen seurauksena hallitukset on määrätty jakamaan yrityksille miljardeja veronmaksajien rahaa. ISDS: n sisällyttäminen tuleviin EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppasuhteisiin kohtaisi todennäköisesti massiivisen yleisön vastustuksen. Yhdistyneelle kuningaskunnalle se ei olisi "valvonnan takaisin ottamista itselleen", jota kansalaisille luvattiin Brexitin jälkeisessä maailmassa, vaan luvan ja valtuuksien antamista rinnakkaiselle suurten yritysten hyväksi toimivalle oikeusjärjestelmälle.

Kyse ei ole vain spekuloinnista: välitystuomioistuinten  lakimiehet mainostavat jo palveluita yrityksille, mikä voi saada aikaan  enemmän sijoittajien oikeusjuttuja EU: n jäsenvaltioita vastaan, jotka käyttävät Yhdistynyttä kuningaskuntaa toimintansa kohteena. Koska EU: n jäsenmaat ovat hyvin lähellä  peruuttaa kaikki ISDS-sopimukset muiden EU: n jäsenvaltioiden kanssa (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen perusteella vuonna 2018), useat lakitoimistot ovat julkaisseet tiedotteita ehdottaen, että yritysten olisi hyödyllistä rakentaa ulkomaiset sijoituksensa muihin EU: n jäsenvaltioihin Ison-Britannian kautta (katso esimerkiksi Crowell & Moring, Baker McKenzie, Fiettan lakimies, Hogan Lovells, K & L Gates); kahdenväliset investointisopimukset EU-maiden kanssa todennäköisesti pysyvät voimassa. Jos esimerkiksi saksalaisella yrityksellä on sijoitus Romaniaan, se voi  antaa tämän sijoituksen "virrata" tytäryhtiön kautta Yhdistyneessä kuningaskunnassa - mahdollisesti vain postilaatikkoyrityksenä. Se voi sitten nostaa kanteen Romaniaan sen kahdenvälisen investointisopimuksen kautta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa - vaikka tällaista sopimusta ei olisikaan voimassa Romanian ja Saksan välillä. Yhdysvaltalaisen asianajotoimisto Baker McKenzie mukaan  "tämä todennäköisesti antaisi Yhdistyneelle kuningaskunnalle kilpailuetua, joka saattaisi lieventää joitain Brexitin kielteisiä vaikutuksia". Toisessa artikkelissa yrityksen lakimiehet kutsuvat Brexitiä "kultaiseksi tilaisuudeksi" Yhdistyneelle kuningaskunnalle houkutella ulkomaisia ​​yrityksiä CETA-tyyppisten vapaakauppasopimusten rajoittavien sopimusosien kiertämiseksi.

Megapankit keskeisessä roolissa

Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus suosii yleensä ISDS: ää , toistaiseksi se ei ole nimenomaisesti pyytänyt sen sisällyttämistä EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppasopimukseen, joka kattaa kaikki EU: n jäsenvaltiot - ei siis vain niitä maita, joilla on jo sijoitussuojasopimus Kansainvälisen kauppajärjestön kanssa. Mutta sen lähellä on paljon voimakkaita ääniä, jotka ajavat juuri ISDS-osan mukaanottoa. Tärkein on finanssiala, joka on jo kauan vaatinut erityistuomioistuinten sisällyttämistä sopimukseen. Esimerkiksi Ison-Britannian finanssipalvelusektorin avainryhmä, esimerkiksi kansainvälinen sääntelystrategiaryhmä (IRSD), on jo ehdottanut, että EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliseen kauppasopimukseen sisältyy ISDS, samanlainen kuin CETA-sopimuksessa.

ISDS: n sisältävä sopimus olisi merkittävä askel, jolla aiheuttaisi suuria ja vakavia seurauksia. Vaikka - kiistanalaisesti - EU: lla on jo tällainen sopimus Kanadan kanssa, sama järjestely Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa on hyvin erilainen tapaus, varsinkin kun kyse on rahoitusmarkkinoiden sääntelystä. Kanadassa on yleensä tiukempi varainhoitoalan sääntely kuin EU: ssa, huolimatta siitä, että maassa ei tapahtunut samaa taloudellista painajaista kuin suurimmassa osassa maailmaa vuonna 2008. Toisaalta Yhdistynyt kuningaskunta on ollut sääntelyn purkamisen mestari. Erityisesti yritysystävällisten tuomioistuinten asettaminen Lontoon Cityyn globaalien pankkivälittäjien käsiin on todella pelottava mahdollisuus.

Vältä demokraattista päätöksentekoa!

Aivan yhtä pelottava on yleinen kehys, jota finanssiala ehdottaa sääntelylle. Heidän lähtökohtansa on, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen finanssisektorin pääsy yhtenäismarkkinoille on heille ratkaisevan tärkeä. Ja he ovat suurelta osin tukeneet alueen sisämarkkinasääntöjä. Nyt heidät pakotetaan taistelemaan kovasti markkinoille pääsyn puolesta, ja varmistamaan, että EU-27: n alueelle tulevat säännöt eivät kehity heidän etujensa vastaiseen suuntaan. Heidän parannuskeinonsa - Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituksen kannattama lobby, johon kuuluu suurin osa Lontoossa toimivista suurista pankeista - on kaksitahoinen: ensinnäkin sopimuksen lauseke, joka "lukitsisi nykyisen vapauttamisen tason"; tämä kaava tekisi sekä Yhdistyneelle kuningaskunnalle että EU: lle mahdottomaksi tiukentaa sääntöjä tulevan rahoituksen romahtamisen estämiseksi, ja se voisi olla este myös veropetosten torjunnalle (Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma on saanut erityistehtäväkseen toimia juuri tällä sektorilla, ir),

Toinen vastaus koskee  'sääntely-yhteistyötä'. He ehdottavat, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU: n välille perustettaisiin sääntelyn yhdenmukaistamista käsittelevä foorumi, joka tarkastelee molempien osapuolten sääntöjen kehitystä varmistaakseen samalla puolella olevien kahden kauppablokin  pidättäytytymisen lainsäädäntöaloitteista, jotka vahingoittaisivat toisen osapuolen (liike)intressejä. Molemmat osapuolet voisivat vastustaa uusia ideoita, ja he tekisivät sen jo ennen kuin nämä säännöt esitetään  kyseisten maiden  parlamenteille. Ehdotettu foorumi kantaisi suuren vastuun, mukaan lukien keskeisen roolin riitojen ratkaisussa. Lisäksi Euroopan komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten edustajat, joiden on tarkoitus muodostaa sääntelyfoorumi  IRSG: n, seuraavat niiden ohessa toimivia "asiantuntijaryhmiä", joissa on rahoituksen edunvalvojia.

Suosittu kaava

Sääntely-yhteistyö ei ole  suosittua vain finanssialalla. Siitä on tullut iso yritysten mantra, koska se näyttää toteuttavan 'ympyrän neliöimisen'. Yritysten intressissä on  ylläpitää pääsyä yhtenäismarkkinoille, mutta yhtenäismarkkinoiden sääntöjen kehittyessä ne menettävät toimintamahdollisuuksiaan ja vaikutusvaltaansa, ellei jonkinlainen sopimus takaa sääntöjen ja standardien vastavuoroista hyväksymistä. Kuten Ison-Britannian teollisuuden keskusliitto totesi joulukuussa 2016 annetussa raportissa : ”Yritysten ja hallitusten on tehtävä yhteistyötä sopiakseen siitä, kuinka varmistaa pitkäaikainen sääntely-yhteistyö EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoiden välillä Yhdistyneen kuningaskunnan poistumisen jälkeen. EU ei ole staattinen organisaatio, ja sen sääntelykehys kehittyy edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan poistumisen jälkeen. Tämä asettaa lukuisia haasteita. Ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan etujen mukaista olla (tässä tilanteessa) sääntöjentekijä. "

Sääntely-yhteistyön tarkoituksena on korvata osa EU: n lainsäädäntöön kohdistuvista vaikutuksista, jotka Yhdistynyt kuningaskunta menettää Brexitin kanssa. Mutta tarkkaan millainen 'sääntely-yhteistyö' tarkoittaa, mikä sen tarkoitus on ja kuka on mukana, on ratkaisevan tärkeää. Tässä yhteydessä kyse on liike-elämän eduista, ja sitä todennäköisesti johtavat Euroopan komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan ministeriöiden virkamiehet, todennäköisesti yritysten hallitsevien neuvoa-antavien elinten tukema. Se voisi luoda tilaa suuryritysten edunvalvojille varmistaa etunsa etäällä julkisesta keskustelusta ja demokraattisesta valvonnasta.  

Ympäristöpolitiikka tässä yhteydessä

CETA-sopimus, jota Ison-Britannian pääministeri Boris Johnson pitää mallina kauppasopimukselle, on hyvinkin esimerkki tästä. Kanadalainen kaupan analyytikko Stuart Trew totesi äskettäin, että on runsaasti todisteita siitä, että Pohjois-Amerikan teollisuus käyttää sääntely-yhteistyötä CETA: n puitteissa "EU: n instituutioiden ja jäsenvaltioiden puuttumisen tai estämisen ja ennalta varautumisen estämiseksi päätöksenteossa"; molemminpuolinen yritys on tässä keskeistä. Olemme jo nähneet esimerkkejä tästä, mm.  Ison-Britannian hallituksen laitoksen   esittelemässä esimerkissä: ”Kanada on onnistuneeesti vakuuttanut EU: n tarkistamaan säännökset, joissa sen öljyhiekka luokiteltaisiin erityisen saastuttavaksi.” Tällaiset tapaukset ovat huolenaiheita sääntely-yhteistyöstä: pitkällä aikavälillä tämä lähestyminen voi johtaa hiljaiseen, mutta pysyvään alaspäin kohdistuvaan suuntautumiseen suojaustasoilla.

Jos sääntely-yhteistyö asetetaan EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppasopimuksen ytimeen, on vaara, että se saattaa heikentää demokraattista päätöksentekoa molemmin puolin. Kriittiset päätökset voitaisiin siirtää virkamiesten ja liike-elämän edunvalvojien miehittämään ympäristöön, jolloin sääntelyn purkaminen olisi erittäin uskottava seuraus.

Neuvottelijat toimivat ilman valvontaa yrityksen kanssa?
EU: n ja globaalin kauppapolitiikan aikaisemmat kokemukset varoittavat meitä siitä, että nämä sopimukset neuvotellaan yleensä piilossa, ilman vähäisintäkään demokraattista valvontaa. Kaksi CETA-neuvotteluista tuttua ilmiötä sekä muita EU: n sopimuksia ovat myös mukana EU: n ja Ison-Britannian välisessä kauppasopimuksessa: eristyneisyys ja suurten yritysten hallitseva asema.

Ei pitäisi olla yllättävää, että neuvotteluihin osallistuvat sekä EU: n että Yhdistyneen kuningaskunnan virallisten elinten tärkeimmät keskustelevat kumppanit tapaavat ensisijaisesti suurten yritysten edustajia.  Global Justice Now ja Corporate Europe Observatory laskelmien mukaan loppuvuodesta 2017, 91 prosenttia iso-Britannian kauppaministeriön liiketoimintaryhmien kokouksista on tapahtunut viimeisten kahdeksan kuukauden aikana. Brexit-osastolla vastaava luku oli 71 prosenttia. Pelkästään yhdellä sektorilla, finanssisektorilla, oli enemmän kokouksia Yhdistyneen kuningaskunnan Brexit-ministereiden kanssa kuin kaikkia muita kuin yritysryhmiä yhteensä. Tämä trendi näyttää jatkuvan tähän päivään saakka.

Tärkein esiin nouseva huolenaihe on vaikeus - jopa mahdottomuus - seurata tällaisen sopimustoiminnan kehitystä, etenkin sitä, mistä puhutaan lobbaajien kanssa. Vuonna 2018 EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten vaatimusten jälkeen, Corporate Europe Observatory ja Spinwatch (UK) joutuivat toteamaan , ettei neuvotteluihin osallistuvien virallisten elinten ja yritysryhmien välisessä vaihdossa ole pääsy edes perustietoihin. Molemmat osapuolet eväsivät pääsyn edes perustietoihin keskusteluistaan ​​edunvalvojien kanssa.

Kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tarve

Oma lukunsa on CETA-kiistakysymyksiä koskeva kansalaisyhteiskunnan osallistuminen. Vasta kun Yhdysvaltojen ja EU: n välinen sopimus TTIP avasi laajan vapaakauppaa koskevan keskustelun Euroopassa, ryhmät kaikkialla mantereella havaitsivat myös CETA: n puutteet. Mutta siihen mennessä oli kaikki jo liian myöhäistä. Aikaisempi havaitseminen olisi voinut parantaa mahdollisuuksia joko sopimuksen myrkyllisimpien osien kumoamiseen tai eroon pääsemiseen  koko hankkeesta.

Toivottavasti tästä opitaan, että EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä kauppasopimuksesta käytävien keskustelujen on oltava etusijalla kansalaisyhteiskunnan ryhmille kaikkialla Euroopassa. Vaikka neuvottelut tuovat meille paljon vaikeita keskusteluja, olisi niin outoa ja surullista, jos EU: n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen CETA-tyyppinen sopimus ei herättäisi ainakin samaa kansalaisyhteiskunnan mielenkiintoa, osallistumista ja valvonnan tasoa, jota CETA lopulta teki. . Onko se kattava sopimus vai ei, sillä on vahva vaikutus elämään Kanaalin molemmin puolin. Siksi on elintärkeää, että sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että EU: n kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat osallistua kauppaneuvotteluihin.

EU nostanut kiistan erityistuomioistuimista YK-tasolle

847 000 allekirjoitusta  erityistuomioistuimia  ja yrityksiä koskevia sääntöjä  vastaan  

Itävallan Attac -järjestö raportoi neuvotteluista  Euroopan Komission ja YK:n kansainvälisen kauppaoikeuskomission ( (UNCITRAL)  välillä.  Ne  ovat johtaneet siihen, että 847 000 allekirjoittajaa vaatii erityisten ISDS -oikeustuomioistuinten  lopettamista ja sen sijaan laatimaan yrityksille  sääntöjä, jotka saattavat ne vastuuseen  ihmisoikeusrikkomuksista. Itävallan ASttac on erityisen kiinnostunut näistä neuvotteluistab siksikin, että Wien on näiden neuvottelujen toinen vuosittainen järjestämispaikka.

"Yhdessä Foorumin järjestöjen "Anders Handeln" ja "Itävallan Allianssi " kanssa olemme allekirjoittaneet vetoomuksen "Oikeuksia ihmisille - sääntöjä yrityksille - lopettakaa ISDS!" ja se on luovutettu Itävallan koko maan hallitusta edustaneelle varakansleri Werner Koglerille 6. helmikuuta. Allekirjoitukset kerättiin yhdessä yli 200 muun eurooppalaisen organisaation, ammattiliiton ja sosiaalisen liikkeen kanssa vuoden aikana. Kiitos kaikille, jotka allekirjoittivat!

Itävallan olisi näytettävä esimerkkiä ja luotava painostusta EU: n tasolla, jotta ihmisten oikeudet ja yrityksiä koskevat säännöt lopulta pannaan täytäntöön.

Erityistuomioistuimet yrityksille (ISDS) ovat etuoikeuksia, joita ei voida perustella millään. Yritykset voivat vaatia valtioita yksityisiin välimiesoikeuksiin, jos he pelkäävät, että uudet ilmastonsuojelutoimenpiteet tai parannetut työntekijöiden oikeudet voivat vähentää niiden odotettuja voittoja.

 Nämä erityiset lailliset oikeudet myönnetään kauppaa ja investointeja koskevilla sopimuksilla, kuten CETA tai energiaperuskirja.
"ISDS-oikeudenkäyntien lisääntyminen ilmastonsuojelulakeja vastaan, kuten öljyntuotannon kielto Italiassa Adrianmerellä tai Uniperin uhkaama oikeusjuttu Hollannin hiilen lopettamista vastaan, viivästyvät ja tekevät ilmastonsuojelusta kalliimpaa tulevaisuuden kustannuksella. Sen sijaan, että lopettaisimme tämän rinnakkaisoikeuden ja sen korvausvaatimukset, EU yrittää ankkuroida sen maailmanlaajuisesti YK: n kansainvälisen kaupan oikeuden komitean (UNCITRAL) puitteissa ”, kritisoivat foorumin perustajat Anders Handel ja Itävallan Allianssi.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää yrityksille sitovia sääntöjä

Vaikka EU jatkaa yritysten rinnakkaisoikeuden edistämistä, neuvottelut YK: n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta ovat kovat. Tällainen sopimus takaisi sen, että yrityksiä voidaan pitää vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista maailmanlaajuisesti.

Vetoomuksen allekirjoittajien suurella määrällä on kuitenkin jo ollut vaikutus. Osana viidettä neuvottelukierrosta lokakuussa 2019 EU ja yksittäiset jäsenvaltiot osallistuivat enemmän keskusteluun. Itävallan Allianssi ja Anders Handeln suhtautuvat tähän myönteisesti ja vaativat varaministeriä ja hallitusta puolustamaan YK: n sopimusta sekä Itävallan ja EU: n laajuista due diligence -lakia (Tällä kartoitetaan ennakolta yrityskauppaan liittyviä riskejä ja vastuita.) sekä EU: n neuvotteluvaltuuksia. ”Tästä eteenpäin sen on oltava voimakkaampaa. Viimeinkin on varmistettava, että ihmisoikeuksia loukkaavat yritykset eivät enää jää rankaisematta. Itävallan olisi näytettävä hyvää esimerkkiä ja luotava painostusta EU: n tasolla, jotta kansalaisten oikeudet ja yrityksiä koskevat säännöt lopulta pannaan täytäntöön. "

Yli 200 organisaation, ammattiliiton liitto käynnisti tammikuussa 2019 yleiseurooppalaisen kampanjan "Ihmisten oikeudet, yritysten säännöt - lopeta ISDS!" ja sosiaaliset liikkeet alkoivat. Täydellinen luettelo organisaatioista löytyy täältä . Vetoomus allekirjoitettiin 22. tammikuuta 2019 - 24. tammikuuta 2020.

*Vetoomuksen koko teksti:

"Nykyisissä kauppa- ja sijoitussopimuksissa yrityksille annetaan kauaskantoisia erityisiä oikeuksia ja mahdollisuus käyttää rinnakkaisoikeutta näiden oikeuksien toteuttamiseksi. Kehotamme EU: ta ja sen jäsenvaltioita lopettamaan nämä etuoikeudet vetämällä ne pois kauppa- ja sijoitussopimuksista, jotka sisältävät erityiset laillisia  oikeuksia. Emme enää tee tällaisia,  erityisillä laillisilla oikeuksilla varustettuja ​​sopimuksia. Kutsumme myös EU: ta ja sen jäsenvaltioita puolustamaan parhaillaan neuvoteltua YK: n sitovaa sopimusta, jonka mukaan yritykset ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista ja siten lopettaa niiden rankaisemattomuus; Jäsenvaltioiden sopimusten  on laillisesti velvoitettava yritykset kunnioittamaan ihmisoikeuksia, ympäristöä ja sosiaalisia normeja harjoittaessaan liiketoimintaa ulkomailla.Yritysten ihmisoikeusrikkomusten kohteeksi joutuneiden on saatava oikeusturvaa. "

Mikä on MIC?

Idea  monenvälisestä Investemt Court -tuomioistuimesta - lyhenteenä  MIC -  syntyi EU: n komission reaktiona yksityisten välimiesoikeuksien laajalle levinneelle kritiikille vapaakauppasopimusten  TTIP ja  CETA käsittelyn yhteydessä .  Tarkoitus on saada uusi alusta paljon kritiikkiä saaneeseen ehdotukseen kauppasopimusten erityistuomioistuimista.


Mikä on MICja mitä sillä tavoitellaann?
MIC-ajatukseen ei ensisijaisesti kuulu varsinainen  monenkeskinen sopimus, vaan pyrkimys määritellä  sijoittajavaltion vastuu oikeusprosesseissa.  MIC on tarkoitettu  korvaamaan nykyiset yksityiset välimiesoikeudet.  MIC on tarkoitus ankkuroida tuleviin EU: n sopimuksiin yksityisten välimiesoikeuksien sijaan.  Oikeudenkäyntien oikeusperustana on  kahden tai useamman maan väliset sijoitussopimukset.  Ainoastaan yrityksillä yksinoikeus nostaa kanteita, jos ne eivät ole tyytyväisiä muutoksiin, vaan sen sijasta hyödyttävät ympäristöä tai yhteiskuntaa.

Onko MIC parempi kuin yksityiset välimiesoikeudet?
Verrattuna sijoittajien ja valtioiden oikeudenkäynteihin, kuten vanhoihin sijoitussopimuksiin (esimerkiksi  energiaperuskirjaa koskevaan sopimukseen  ) se  tuo pieniä parannuksia prosessiin.  Esimerkiksi menettelyjen on oltava avoimempia ja muutoksenhaun pitäisi olla mahdollisia.  Ehdotus on lisännyt  jäsenvaltioiden kiinnostusta rinnakkaisoikeuden käyttöön ja sen ongelmiin.  Monissa maissa (Meksikossa, Turkissa, Perussa, Italiassa, Filippiineillä) pyritään pääsemään niistä eroon kokonaan.  Intia, Etelä-Afrikka ja Indonesia ovat jo hyväksyneet tällaiset sopimukset.

Mitkä ovat MIC-ongelmat?
MIC ei perusteellisesti muuta epäoikeudenmukaista järjestelmää, tästä turvajärjestelystä  on paljon hyödytyä ennenkaikkea ulkomaisille sijoittajille. Kuten yksityiset välimiesoikeudet, myös se haastaa   ne demokraattiset käytännöt, joissa lähtökohtana on yleinen etu. Kuten yksityisissä välimiesoikeuksissa, ulkomaisilla sijoittajilla on etuoikeus ryhtyä toimiin 'uuvuttamatta  turhaan kansallista oikeusprosessia'.

Oikeudenkäyntien oikeusperusta ja myöskään muutu.  Yritykset edellyttävät voivansa saada valtioita turvalausekkeita, kuten "oikeudenmukainen ja edullinen kohtelu".  Tämä antaa niille mahdollisuuden saada suuria korvauksia osavaltioiden, liittovaltioiden ja kuntien suorittamista toimenpiteistä yleisen edun nimissä. Yrityksillä on siis kauaskantoisia erityisiä oikeuksia, mutta niiltä ei vaadita erityisesti mitään.

Miten tämä prosessi etenee?
Aloitteen lähtökohtana on EU: n komission kesäkuusta  2016 lähtien tavoittelema erityisen oikeusmenettelyn perustaminen (monenkeskinen sijoitustuomioistuin, MIC).  Tätä koskeva toimeksianto tehtiin maaliskuussa 2018.

Yrittäjät voivat parhaiten edistää tätä tavoitetta  UNCITRAL-ohjelmassa (Yhdistynyt Kansakuntien kansainvälinen kaupan oikeuden komitea).  Tämä Wienissä toimiva YK: n organisaatio kokoontuu kahdesti vuodessa - vuorotellen New Yorkissa (kevät) kyllä Wienissä (syksy).

EU: n komission tavoitteena on aloittaa konkreettiset neuvottelut MIC: stä.  Aikaisemmissa keskusteluissa kerättiin esiinnousseet ongelmat olemassa olevasta ISDS-järjestelmästä. Aluksi on käsitelty sellaisia keskeisiä kohtia, joihin arvellaan löydettävän ratkaisuja.  UNCITRAL-työryhmässä ei tarvitse kuitenkaan missään nimessä ole laajaa käyttöä EU: n komissio ehdotuksille.  Maat, kuten Etelä-Afrikka, Brasilia, Indonesia tai Intia, tekevät omia ehdotuksiaan, jos osa suuntautuu eri suuntaan.

Kritiikki ja  kansalaisyhteiskunnan vastustus erityistuomioistuimia kohtaan jatkuu siis - mutta nyt Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) tasolla.

12.2. 2020
Päivän (12.2. 2020) Frankfurter Rundschau kertoo, että Saksan kristillisdemokraattinen Unioni CDU vastustaa Paulskirchenin kaupungissa Saksassa järjestettävää Attacin 20-vuotisjuhlaa. Kaupungin pormestari Peter Feldmann (SPD) aikoo avata Paulskirchen globalisaation vastustajille päästäen Attacin juhlimaan sen 20. vuosipäivää. Lauantaina 15. helmikuuta järjestetään kaupungin ja Attacin yhteinen tapahtuma. Feldmann haluaa toivottaa aktivistit henkilökohtaisesti tervetulleiksi Paulskirchen puheessa. Attac-järjestö on tunnettu globlisaatiokritiikistään. Saksan valtionvarainministeriön kansalaisjärjestötoimintaa tukeva yksikkö on ilmoittanut ettei Attacia tueta kansalaisjärjestönä 'sen poliittisen luonteen' vuoksi. Attac suhtautuu myös kriittisesti mm. Euroopan Unionin lukuisiin vapaakauppasopimuksiin ja erityisesti niiden yhteydessä tavoiteltuihin erityistuomioistuimiin. Samoin Attac on arvostellut voimakkaasti vapaakaupan ympäristövaikutuksia ja sosiaalisen sekä työoikeudellisen lähestymistavan sivuuttamista.

---
12.2. 2020
Attac arvostelee EU: n ja Vietnamin sopimuksen hyväksymistä

Ei ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien suojaamista, rinnakkaisoikeuden laajentaminen edelleen yrityksille...

Euroopan parlamentin enemmistö hyväksyi tänään kauppasopimuksen ja EU: n ja Vietnamin välisen investointisopimuksen.  Itävaltalaisten parlamentin Vihreät ja sosiaalidemokraattiset jäsenet ovat hylänneet molemmat sopimukset. ÖVP: n, NEOS: n ja FPÖ: n parlamentin jäsenet ovat hyväksyneet sopimuksen.

Globalisaatiota kritiiselle Attac-verkostolle hyväksyminen on seuraava menetetty mahdollisuus EU: n kauppapolitiikan uudelleensuuntaamiseen ilmaston suojelemiseksi sekä työ- ja ihmisoikeuksien parantamiseksi.

Tämän päivän  EU: n parlamentin enemmistöpäätös on ristiriidassa sen 15. tammikuuta 2020 tekemän päätöksen kanssa vihreästä sopimuksesta. Sen mukaan "kaikissa kansainvälisissä kauppa- ja investointisopimuksissa tulisi olla vahvat, sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset luvut kestävästä kehityksestä - mukaan lukien ilmasto ja ympäristö".  Mitään näistä ei kuitenkaan löydy m EU: n ja Vietnamin välisessä sopimuksessa. "Ilmastoa ja työntekijöiden suojelua koskevat luvut ovat edelleen hampaattomia", kritisoi Attacin Alexandra Strickner.

Sijoitussopimukseen sisältyvien yritysten erityisillä oikeudenkäynneillä nämä ja ulkomaiset sijoittajat voivat nostaa oikeudenkäynnin kaikissa sopimusvaltioissa, myös Itävallassa, vahingoista, jos ne esimerkiksi säätävät sellaisia ilmastonsuojelua, työturvallisuutta ja työterveyttä koskevia lakeja, jotka voivat vähentää yritysten voittoja, Attac arvostelee.

Vaikka kauppasopimus voi tulla voimaan EU: n parlamentin hyväksynnällä, sijoitussopimus, mukaan lukien erityiset lailliset oikeudet yrityksille, on edelleen kuljettava kaikkien EU: n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien läpi.

Yksityiskohtainen kritiikki sopimuksesta löytyy myös EP: n jäsenille osoittamassa kirjeessä Erilaiset toimet.