Onko sivilisaation iltahämärä jo käsillä?

Kai Sadinmaa
kirjoittaa blogissaan pelottavaa, mutta todentuntuista profetiaa siitä mitä oikeistonationalististen voimien nousu saattaa pahimmillaan saada aikaan. Mielestäni hän perusteelee tämän kauhuskenaarionaivan oikein, nimittäin markkinavoimien avulla tapahtuneen ehdottoman vallan kaappamisen seurauksena.

"Oikeistopopulistit tulevat vallassa ollessaan viemään tuhokapitalistisen rosvotalouden huippuunsa, kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan. He kiihdyttävät ekokatastrofia ja kiihottavat ihmisiä hyökkäämään muslimien, maahanmuuttajien, paperittomien, tummaihoisten, feministien, vasemmistolaisten, taiteilijoiden ja homoseksuaalien kimppuun ja tekemään heistä taantuvan talouden syntipukkeja (kuten Saksan Hanaussa juuri tapahtui). Maaginen ajattelu valtaa alaa, kunnes koko ajattelu tuhotaan. Taiteet ja kulttuuri rappeutuvat nationalistiseksi kitschiksi. Empatia ja toisen ihmisen asemaan asettuminen tuhotaan järjestelmällisesti vallan taholta, ja sen sijaan tuotetaan röyhkeyttä, julmaa maskuliinisuutta, sotaisuutta, rasismia, naisvihaa ja homofobiaa. "

"Maahanmuuttajien vihaaminen on monille pudonneille ja putoamista pelkääville viimeinen, epätoivoinen yritys vahvistaa hiipuvaa ja jo suurelta osin kadotettua omanarvon tuntoa. Kyse on jäihin vajoavan viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä tulla huomatuksi ihmisenä ja persoonana pitkään jatkuneen nöyryytyksen kompensaatiosta. He ovat pelon lapsia. He ovat ihmistä ja ihmisyyttä halveksivan valtapolitiikan äpäriä, jotka yrittävät säilyttää hiipuvan kunnian ja omanarvontuntonsa rippeet ihmisarvoa häpäisevässä markkinatotalitarismissa."

Eetu Salinin joulukirje kotiin sata vuotta sitten

Seppo Tuovinen 23.12. 2018:

JOULUMUISTO TYÖVÄENJOHTAJA EETU SALINISTA

Tässä liitteenä Eetu Salinin (1866-1919) joulukirje perheelleen Sörnäisten kuritushuoneesta vuodelta 1918. Sen on löytänyt Pertti Rajala ja se on julkaistu tänään 18.12.2018 Uusi Aika lehdessä.

”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”

”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”
Eetu Salin kirjoitti jouluaattona 1918 kauniin kirjeen vaimolleen ja perheelleen Söörnäisten kuritushuoneelta. Hän aloitti sen runolla:

"Päivä on nyt lyhimmillään,
vuodenaika
pimeimmillään
talven valta
vahvimmillaan.

Mutta vielä valon voitto
kevään toivo, päivänkoitto
uuden ajan huomenkoitto
valoisina pitää mielet,
lämpiminä tunteen kielet."

Ja näin Eetu Salin jatkoi kirjettään: ”Rakas vaimoni ym. omaiseni. Nyt on jouluilta, nyt vietetään valonjuhlaa, rauhanjuhlaa, kotitunnelman pyhää juhlaa. Mutta historian jumala, ihmiskunnan ja kansojen samoin kuin yksityisten ihmisten kohtaloista määräämä inhimillisen kehityksen järkkymätön ja kylmä, tunteeton sekä kylmä laki on nyt tällä kertaa säätänyt niin, että minun pitää viettää joulua täällä yksinäisessä vankikopissa ja te ilman minun ruumiillista läsnäoloani siellä rauhanmajaksi suunnittelemassa kodissamme.

Sielullisesti, ajatusteni ja tunteitteni voimalla, sydämeni ja mieleni koko lämmöllä olen minä kumminkin teidän mukananne ja luonanne. Hengessä vietän minä joulua teidän kanssanne.
Ne, jotka ruumiin tappavat ja vangitsevat eivät voi henkeä tappaa eivätkä ajatusta vangita. Henki ja ajatus merkitsevät toki enemmän kuin ruumis, sillä ne ovat aatteet, jotka siitenkin hallitsevat maailmaa eivät pistimet, kiväärit, kuularuiskut ja kanuunat.

Ruumiin tappamiseen, aseiden voimaan luottavat mahdit kukistuvat yksi toisensa perästä olipa niihin nojautuva valta miten suuri ja voimakas tahansa, kuten Saksan äsken vielä niin mahtava ja kukistumattomana pidetyn sotilasvallan surkea kohtalo sen niin elävästi ja silmiin pistävällä tavalla nyt viimeisemmäksi osoittaa. Sotilasmahtiin luottava Saksa kukistui, muta sosialidemokratiaan luottava Saksa elää.
JOULUMUISTO TYÖVÄENJOHTAJA EETU SALINISTA

Tässä liitteenä Eetu Salinin 1866-1919) joulukirje perheelleen Sörnäisten kuritushuoneesta vuodelta 1918. Sen on löytänyt Pertti Rajala ja se on julkaistu tänään 18.12.2018 Uusi Aika lehdessä.

”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”

”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”
Eetu Salin kirjoitti jouluaattona 1918 kauniin kirjeen vaimolleen ja perheelleen Söörnäisten kuritushuoneelta. Hän aloitti sen runolla:

"Päivä on nyt lyhimmillään,
vuodenaika
pimeimmillään
talven valta
vahvimmillaan.

Mutta vielä valon voitto
kevään toivo, päivänkoitto
uuden ajan huomenkoitto
valoisina pitää mielet,
lämpiminä tunteen kielet."

Ja näin Eetu Salin jatkoi kirjettään: ”Rakas vaimoni ym. omaiseni. Nyt on jouluilta, nyt vietetään valonjuhlaa, rauhanjuhlaa, kotitunnelman pyhää juhlaa. Mutta historian jumala, ihmiskunnan ja kansojen samoin kuin yksityisten ihmisten kohtaloista määräämä inhimillisen kehityksen järkkymätön ja kylmä, tunteeton sekä kylmä laki on nyt tällä kertaa säätänyt niin, että minun pitää viettää joulua täällä yksinäisessä vankikopissa ja te ilman minun ruumiillista läsnäoloani siellä rauhanmajaksi suunnittelemassa kodissamme.

Sielullisesti, ajatusteni ja tunteitteni voimalla, sydämeni ja mieleni koko lämmöllä olen minä kumminkin teidän mukananne ja luonanne. Hengessä vietän minä joulua teidän kanssanne.
Ne, jotka ruumiin tappavat ja vangitsevat eivät voi henkeä tappaa eivätkä ajatusta vangita. Henki ja ajatus merkitsevät toki enemmän kuin ruumis, sillä ne ovat aatteet, jotka siitenkin hallitsevat maailmaa eivät pistimet, kiväärit, kuularuiskut ja kanuunat.

Ruumiin tappamiseen, aseiden voimaan luottavat mahdit kukistuvat yksi toisensa perästä olipa niihin nojautuva valta miten suuri ja voimakas tahansa, kuten Saksan äsken vielä niin mahtava ja kukistumattomana pidetyn sotilasvallan surkea kohtalo sen niin elävästi ja silmiin pistävällä tavalla nyt viimeisemmäksi osoittaa. Sotilasmahtiin luottava Saksa kukistui, muta sosialidemokratiaan luottava Saksa elää.

Wille keisari joka maailmansodan alussa kerskui vetäneensä miekkansa tupesta ja lupasi pistää sen takaisin tuppeensa kunnialla, saa nyt päinvastoin hävetä, kuihtua sekä kuolla oman kansansa se koko ihmiskunnan kiroamana maansa rajojen ulkopuolella. Tämä sama mahtava Saksan keisari, joka aikanansa käski sosialidemokraatteja ottamaan koivet selkäänsä ja lähtemään saksalaisesta isänmaastaan ellei sen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä heitä miellytä. Mutta nyt onkin käynyt aivan päinvastoin, vaikka sitä ei kukaan vielä vuosi sitten pitänyt mahdollisena.

”Joka miekkaa tarttuu, se miekkaan hukkuu”, sanoi aikanaan se puumestarin poika, jonka syntymäjuhlaa nyt vietetään. Kunpa ihmiskunta vihdoinkin alkaisi uskoa edes tämän yhden yhä uudelleen ja uudelleen käytännöllisessä elämässä toistuvan ja uusiutuva totuuden.

Muutoin minä voin täällä tätä nykyä entistä paremmin. Jalkani on jotensakin terve ja joulukin on täällä laitoksen puolesta yritetty saada oikein joulutunnelmaa vastaavaksi sikäli kuin sitä näissä oloissa voi odottaa. Olimme juuri nyt aattoiltana kirkossa, johon oli laitettu kaksikin joulukuusta sekä muutoin kynttilöin ym. koristeltu valaistus. Siellä lauleli vankilan palveluskunnasta muodostettu sekakuoro, ja pappi puheli melko asiallisesti.

Sieltä tultua tarjottiin kaurakryynivelliä, tavallista isompi palanen voita, palanen juustoa ja kaksi palaa sokeria ja sitten illallisella saimme vielä kuumaa vettä eli teetä ja sillä välin jaettiin joululehtiä lahjaksi, että siis oli niin kuin joulupukki käymässä talossa. Ja minulla kun on niin paljon monenlaisia sinun tuomiasi ruokia kahvia ja sianlihaa ym., niin eihän tässä joulussa ole muuta vikaa kuin yksinäisyys ja vapauden puute.

Mutta Ranskan Suuren vallankumouksen aikainen naiskirjailija madame de Stael sanoi Bastiljissa ollessaan: ”On totta, ettei vankilassa saa tehdä mitä haluaa, mutta siellä ei myöskään tarvitse tehdä, mitä toiset haluavat, ja siten on ainakin puolet voitettu”. Ja onhan minulla muutamia suuria ajattelijoita tovereinani kirjallisesti säilyneinä niin, että en ole kokonaan vailla kunnon seuraakaan.

Lohdullisinta kaikista on sitä paitsi se, että minulla on – kuten hyvin tiedät – puhdas omatunto. Olen edelleen niin elävästi vakuutettu siitä, että olen menetellyt oikein ja parhaan ymmärrykseni mukaan, etten jos uudelleen kysyttäisi kuinka minun pitäisi silloisessa tilanteessa menetellä, en osaisi muuta kuin toistaa entisen menettelyni. Ja eräässä englantilaisen ylimyksen lordi John Lubbockin ”Rauha ja onnellisuus” -nimisessä teoksessa, joka on tuossa edessäni, sanotaan, että ”parempi on olla vankilassa omatunto kirkkaana ja siten rauhallisena kuin petoksella ja väkivallalla saadulla valtaistuimella huolessa ja tuskassa”. Niin luulenpa, että minulla on puhtaampi omatunto kuin Mannerheimilla. Ja se on hyvin paljon se.

Kirjoittakaa, miten siellä voidaan, kun saatte siihen tilaisuutta. Ja eläkää rauhallisena. Uusi vuosi olkoon onnellisempi kuin tämä kulunut.

Ukko Kuusela – Eetu Salin

Kuusela oli Eetu ja Ida Salinin Ylöjärven maatilan nimi.

Vuoden 1918 sisällissodassa Salin liittyi punaisiin velvollisuudentunnosta, vaikka oli parlamentarismin puolestapuhuja. Salin jäi vangiksi 1918 ja tuomittiin kuolemaan osallisuudesta kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kuolemantuomio muutettiin myöhemmin kymmenen vuoden kuritushuonevankeusrangaistukseksi. Johan Edvard ( Eetu ) Salin kuoli 53-vuotiaana ankarissa olosuhteissa Sörnäisten vankilassa 6. huhtikuuta 1919. Kuolinsyy jäi hämärän peittoon.

Eetu Salin on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä, jossa on myös toisen suuren työväenjohtajan Väinö Tannerin hauta. Väinö Tannerille Eetu Salin oli monella tapaa suuri esikuva, vaikka kumpikin kulki työväenliikkeessä omaa tietään. Tiedämme, että kohtaloaan ei voi aina valita. Ehkä tähän kohtaan sopivat Saksan SPD:n johtajan Otto Welsin v. 1933 Saksan valtiopäivillä lausumat sanat, jotka olivat suunnatut natsien kansanedustajille: "Vapauden ja hengen te voitte meiltä viedä, mutta ette kunniaa"!
Wille keisari joka maailmansodan alussa kerskui vetäneensä miekkansa tupesta ja lupasi pistää sen takaisin tuppeensa kunnialla, saa nyt päinvastoin hävetä, kuihtua sekä kuolla oman kansansa se koko ihmiskunnan kiroamana maansa rajojen ulkopuolella. Tämä sama mahtava Saksan keisari, joka aikanansa käski sosialidemokraatteja ottamaan koivet selkäänsä ja lähtemään saksalaisesta isänmaastaan ellei sen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä heitä miellytä. Mutta nyt onkin käynyt aivan päinvastoin, vaikka sitä ei kukaan vielä vuosi sitten pitänyt mahdollisena.

”Joka miekkaa tarttuu, se miekkaan hukkuu”, sanoi aikanaan se puumestarin poika, jonka syntymäjuhlaa nyt vietetään. Kunpa ihmiskunta vihdoinkin alkaisi uskoa edes tämän yhden yhä uudelleen ja uudelleen käytännöllisessä elämässä toistuvan ja uusiutuva totuuden.

Muutoin minä voin täällä tätä nykyä entistä paremmin. Jalkani on jotensakin terve ja joulukin on täällä laitoksen puolesta yritetty saada oikein joulutunnelmaa vastaavaksi sikäli kuin sitä näissä oloissa voi odottaa. Olimme juuri nyt aattoiltana kirkossa, johon oli laitettu kaksikin joulukuusta sekä muutoin kynttilöin ym. koristeltu valaistus. Siellä lauleli vankilan palveluskunnasta muodostettu sekakuoro, ja pappi puheli melko asiallisesti.

Sieltä tultua tarjottiin kaurakryynivelliä, tavallista isompi palanen voita, palanen juustoa ja kaksi palaa sokeria ja sitten illallisella saimme vielä kuumaa vettä eli teetä ja sillä välin jaettiin joululehtiä lahjaksi, että siis oli niin kuin joulupukki käymässä talossa. Ja minulla kun on niin paljon monenlaisia sinun tuomiasi ruokia kahvia ja sianlihaa ym., niin eihän tässä joulussa ole muuta vikaa kuin yksinäisyys ja vapauden puute.

Mutta Ranskan Suuren vallankumouksen aikainen naiskirjailija madame de Stael sanoi Bastiljissa ollessaan: ”On totta, ettei vankilassa saa tehdä mitä haluaa, mutta siellä ei myöskään tarvitse tehdä, mitä toiset haluavat, ja siten on ainakin puolet voitettu”. Ja onhan minulla muutamia suuria ajattelijoita tovereinani kirjallisesti säilyneinä niin, että en ole kokonaan vailla kunnon seuraakaan.

Lohdullisinta kaikista on sitä paitsi se, että minulla on – kuten hyvin tiedät – puhdas omatunto. Olen edelleen niin elävästi vakuutettu siitä, että olen menetellyt oikein ja parhaan ymmärrykseni mukaan, etten jos uudelleen kysyttäisi kuinka minun pitäisi silloisessa tilanteessa menetellä, en osaisi muuta kuin toistaa entisen menettelyni. Ja eräässä englantilaisen ylimyksen lordi John Lubbockin ”Rauha ja onnellisuus” -nimisessä teoksessa, joka on tuossa edessäni, sanotaan, että ”parempi on olla vankilassa omatunto kirkkaana ja siten rauhallisena kuin petoksella ja väkivallalla saadulla valtaistuimella huolessa ja tuskassa”. Niin luulenpa, että minulla on puhtaampi omatunto kuin Mannerheimilla. Ja se on hyvin paljon se.

Kirjoittakaa, miten siellä voidaan, kun saatte siihen tilaisuutta. Ja eläkää rauhallisena. Uusi vuosi olkoon onnellisempi kuin tämä kulunut.

Ukko Kuusela – Eetu Salin

Kuusela oli Eetu ja Ida Salinin Ylöjärven maatilan nimi.

Vuoden 1918 sisällissodassa Salin liittyi punaisiin velvollisuudentunnosta, vaikka oli parlamentarismin puolestapuhuja. Salin jäi vangiksi 1918 ja tuomittiin kuolemaan osallisuudesta kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kuolemantuomio muutettiin myöhemmin kymmenen vuoden kuritushuonevankeusrangaistukseksi. Johan Edvard ( Eetu ) Salin kuoli 53-vuotiaana ankarissa olosuhteissa Sörnäisten vankilassa 6. huhtikuuta 1919. Kuolinsyy jäi hämärän peittoon.

Eetu Salin on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä, jossa on myös toisen suuren työväenjohtajan Väinö Tannerin hauta. Väinö Tannerille Eetu Salin oli monella tapaa suuri esikuva, vaikka kumpikin kulki työväenliikkeessä omaa tietään. Tiedämme, että kohtaloaan ei voi aina valita. Ehkä tähän kohtaan sopivat Saksan SPD:n johtajan Otto Welsin v. 1933 Saksan valtiopäivillä lausumat sanat, jotka olivat suunnatut natsien kansanedustajille: "Vapauden ja hengen te voitte meiltä viedä, mutta ette kunniaa"!

Ketteryydestä

Seppo Tuovinen:
KETTERÄSTI SE KÄY YKSITYISTÄMINEN, JOS ON KÄYDÄKSEEN!

Sana "ketteryys" on iskostunut politiikan kieleen kuin liima. Sitä ei saa hankaamallakaan pois. "Ketteryys" on uusliberalismin eetosta, jota mm. nykyhallituksen pääministeri ja ministerit usein viljelevät perustellessaan vaikka sotea. Julkisen sektorin suurin ongelma on pääministeri Sipilän mukaan "ketteryyden puute".

"Ketteryys" on muka tehokkuutta. "Ketteryys" tarkoittaa nykyään lähes mitä tahansa. "Ketterä strategia", älykäs organisaatio tai muutosjohtaminen ovat johtamisen nykykäsitteistöä ja useinkin muotitermejä ilman tiukkaa sisältöä. On ikäänkuin neutraalimpaa puhua muutosjohtamisesta sen sijaan että puhuttaisiin vaikkapa privatisoinnista ( yksityistämisestä).

Meidän pitäisi aina kysyä tarkemmin, mistä puhutaan. "Ketteryyskin" kuulostaa modernilta ominaisuudelta jonka tavoitteluun on helppo yhtyä. Se voi kuitenkin tarkoittaa esim. työehtojen joustavoittamista tai irtisanomissuojan heikentämistä jolloin joudutaan kysymään, kuka siitä hyötyy ja kenen kannalta "ketteryys" on tavoiteltavaa.

Olen myös sitä mieltä, että uusliberalistinen politiikka tähtää taloudellisen toiminnan erottamiseen demokratian kontrollista. EU yrittää kehittää toimintaansa ensisijaisesti ja lähes pelkästään markkinoiden, so. pankkien, investointilaitosten ja yritysten varaan. Tätä vastaan kansalaiset nyt kapinoivat eri maissa esimerkkinä vaikkapa veden yksityistäminen.

Eurooppa tarvitsee sekataloutta, jossa markkinoiden ohella vahvistetaan myös kansalaisyhteiskuntaa, julkisia rakenteita, infrastruktuuria ja tarpeellisiksi koettuja julkisia palveluita. Ideologinen yksityistäminen pitää pysäyttää eikä kysymys ole vain sotesta. Yle-areenasta löytyy aiheesta hyviä ohjelmia.

Lukekaa kansalaiset, mitä "ketteryydellä" saadaan aikaan, kun kaikki julkinen on kauppatavaraa! Kohta julkinen terveydenhuoltoki romutetaan. Myydäänkö kohta sairaaloita? Viisaat kysyvätkin, miksi yhtiöitetään eikö vanha kunnon osuuskuntamalli käy? Ei tietenkään, koska se ei ole "ketterä"!
"Globalisaation haittavaikutukset ovat yksi todennäköinen syy taloudellisen syrjäytymisen ja epävarmuuden yleistymiseen monissa länsimaissa.

Haittoja on kasautunut erityisesti niiden kansalaisten taakaksi, joiden työpaikkoja on teollisuustuotannon mukana siirtynyt länsimaista Kiinan kaltaisiin halvan työvoiman maihin.
---
Pentti Hämäläinen:
 Seppo. Ei ole juuri lisättävää, mutta ei myöskään pois otettavaa talouden valtavirtaisen ideologian luonnehdinnasta ja EU:n alistamisesta markkinamenon tienraivaajaksi. Varsin monet ovat kritiikissään sitä mieltä, että olemme vedenjakajalla: Maastrichtin regulaatioihin pitäisi saada muutos, mutta sopimusta ei uskalleta avata, koska se olisi Pandoran avaaminen. Uutta sopimusta ei enää aikaisempien idealististen suunnitelmien pohjalta saataisi aikaan. Silloin oltaisiin nykymuotoisen Euroopan yhdentymisen loppupeleissä. Ja mikä olisi uusi, siitä ei ole vielä arkkitehtuuria uskallettu esittää. Ja huomatkaamme: hallitseva talousideologia on pitkän ja syvävaikutteisen indoktrinaation myötä saanut aikaan sen, että yleinen puheenparsikin on sen ideologiset ilmaisut omaksunut. Ja yhtiöittämisestä sinänsä: olen sen perusteluiksi kuullut vain ketteryyden ja toiminnan muutoksen siten, että ei enää tarvitse kaikkea kuljettaa poliittisesti valittujen elinten eli kansaa edustavan kontrollin kautta. Sekä pienet että suuretkin asiat ovat liiketoimintasailsuuden takana. Vasta katastrofi tai sisäpiirin vuotaja saa ne julkiseksi. Tätäkö haluamme? Ja omistuksen vyörytys yksityiseksi on asia sinänsä. Julkista, myöskään ossuuskuntaa, ei voida ulkopuolelta valloittaa. Yhtiötä voidaan pilkkoa, osaosuuksia myydä, järjestelyjä on monenlaisia, millä ajan kuluessa julkinen omistus muuttuu yksityiseksi. Sopiva hallintokoalitio pistää menemään, ja se on siinä. Jos esim. julkisuudessa esitelty suursairaala syntyy, on paine kova saattaa se osakeyktiöksi. Ketteryyden ja muunkin jouston nimissä. Konsulit, tehtävään luottohenkilöinä valitut, katsokaa, mitä olette tekemässä. Menetettyä voi olla yhtä vaikea saada takaisin kuin kaatunutta sisältöä maitohinkkiin. Näistä meillä Suomessa on riittävästi kokemusta. Ja seurauksena pahimmillaan on, että kansa maksaa, voitot jaetaan tuntemattomaan osoitteeseen.
---

Ilpo Rossi:
Kiitokset Sepolle tämän sosiaalipsykologian alaan kuuluvan käsitteen ottamisesta analyysin kohteeksi. Frankfurtin koulukunnan johtavan sosiaalipsykologin Erich Frommin mukaan "ketteryys" sopii hyvin kuvaamaan kaupallista asennoitumista ja suuntautumista, sen myönteisiä ja kielteisiä puolia.

Ketteryydessä on parhaimmillaan kysymys määrätietoisesta asenteesta, kyvystä muuttaa käsityksiään, toimia nuorekkaasti ja kaukonäköisesti; se saattaa olla avarakatseisuuttakin ja seurallisena ominaisuutena se on vallan mainio piirre. Sipilä tarkoittanee ilmaisullaan kokeilevaa, epädogmaattista, tehokasta, uteliasta,älykästä ja sopeutuvaa asennoitumistapaa - edellyttäen että se liittyy suvaitsevaisuuteen, henkevyyteen ja jopa anteliaisuuteen.

Kokemuksemme ovat osoittaneet, että kaupallisessa ketteryydessä ei ole kuitenkaan kysymys tästä, vaan riistävästä ja pohjimnmiltaan kylmäkiskoisesta asenteesta joka jättää omat motiivinsa tyystin avaamatta. Kielteisimmillään ketteryys sanan kaupallisessa mielessä on opportunistista, epäjohdonmukaista ja lapsellista touhuilua, nykyhetkeen rajoittuvaa periaatteettomuutta, kykenemättömyyttä ottaa vastuuta tekemisistään.

Pahimmillaan kaupallinen ketteryys on päämäärätöntä touhukkuutta, tahdittomuutta, älytöntä tuhlaavausuutta, jossa näkyy sekä arvosteluykyvyn puute että kaupallinen välinpitämättömyys "ketteryyden" seurauksista.

Ketteryys kaupallisena, riistävänä kylmäkiskoisuutena on jotakin aivan muuta kuin kriittisessä tilanteessa omaa tai kanssaihmisten elämää suojelevan sankarin, taistelijan. Ketteryys ilman rakkautta elämään on tuhoa ennustavaa uhkarohkeutta, yksi aikamme suosimista epäproduktiivisuuden moderneista muodoista.

Tämä asenne näkyy muillakin elämänaloilla. Ketterästi, ilman eduskunnan päätöstä "yhteisen ymmärryksen" (MOU) merkeissä allekirjoitettu "Isäntämaasopimus" tämän vuoden keväällä on merkki samankaltaisesta toiminnasta puolustuspolitiikan alueella, Suomen saattamisessa sodan kynnykselle - ilman sitä yhteistä ymmärrystä.