Yksityistäminen - demokraattista lukutaidottomuutta

Saksalaisen 3Sat television ohjelmassa "Tele-Akademie" luennoi Frankfurtin yliopiston professori  Prof. Dr. Tim Engartner aiheesta "Valtio loppuunmyynnissä - yksityistäminen Saksassa". Tämä on lyhyt referaatti tästä alunperin vuonna 2018 Bonnissa pidetystä ja 20.5. 2020 julkaistusta luennosta.

Muutamia historiallisia esimerkkejä yksityistämisestä

Jo antiikin Roomassa perustettiin  yksityinen palokunta - vaatimalla uhkaillen talojen vakuuttamista ja polttamalla kieltäytyjien taloja-

Britannian rautateiden yksityistäminen Margaret Thatcherin aikana ja John Majorin toimeenpanemana johti valtaviin myöhästymislukuihin; kymmenen vuoden aikana yli 8000 tuntia myöhästymisiä.

Taustalla uusliberaali valtioskeptismi, "shareholdervalue" eli osinkojen kautta saatava pääomatuotto. Tämän uuden oppisuunnan keskeisenä hahmona pidetään "Chigagon poikia", monetaristi Milton Friedman suunnan keulahahmona.

Usein perusteluina julkisten toimintojen ostamiselle on budjetin tasapainottamisen mahdollistaminen. Ostot johtavat usein salaisiin sopimuksiin, jossa julkinen sektori, valtio tai kunta vangitaan vuosikymmeniä kestäviin kalliisiin sopimuksiin. Tämä johtaa useissa tapauksissa moninkertaisiin, vuosikymmeniä jatkuviin kustannuksiin.

Lontoon metrosta tuli yksityisen osaomistuksen kautta "miljardien puntien  hauta" kustannuksina Lontoon kaupungin hallinnolle. 

Tavoitteena on sektorikohtainen, mitä monipuolisin tunkeutuminen ansaitsemistarkoituksessa julkisiin rakenteisiin.

Saksan autobaanojen, lepopaikkojen ja sakotuksen  yksityistämisellä  on ollut laajakantoiset seuraukset; kokonaisuudessaan miljardiluokan menetyksiä  liikennehallinnolle . Saksalaiset sosialidemokraattiset poliitikot kuten Peer Steinbrück, Sigmar Gabriel ja Franz Münterfering ovat olleet ministereinä näitä päätöksiä tekemässä. Myös rautatieliikenteen alueellinen yksityistämisellä on ollut laajoja sosiaalisia seurauksia, käytetäänhän alueliikennettä paljon juuri työmatka-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen yhteydessä. Myös ratapihat ja asemarakennukset ovat olleet kaupallistamisen kohteena. Julkinen salaisuus on, että koko logistinen järjestelmä on joutunut tätä kautta yksityisen rahastamisen kohteeksi. Tehdyt sopimukset ovat ylisukupolvisia ja ohjaavat jo vahvasti kaikkea liikenteeseen yhteydessä olevaa investointitoimintaa.

Erityisen dramaattisia seurauksia on ollut sosiaaliturvajärjestelmän yksityistämisellä ja kaupallistamisella. Gerhard Schröderin punavihreä hallitus aloitti mittavan sosiaalisten rakenteiden uudelleenorganisoinnin. Jo Bismarkin ajoista tunnetun sosiaalivaltion alasajo alkoi  eläkeiän nostamisella ja työttömyyskorvausjärjestelmän muuttamisella riippuvaiseksi avuntarvitsijan kaikesta omaisuudesta (Harz IV).

Sosiaaliturvan yksityistämisprosessissa rakennettiin pakkoihin perustuvaa järjestelmää, joka oli myös helposti yksityistettävissä. Mahdollistettiin lobbaukseen perustuva etenemistapa, jonka toimintatapaa on parlamentarisin periaattein mahdoton selvittää.  Kysymyksessä oli erittäin taitava, jo vuonna 1997 aloitettu manööveri, jonka tarkoituksena oli popularisoida yksityistä eläkerahastojärjestelmää ja ajaa alas yleistä julkista eläkejärjestelmää. Huomattava määrä liittopäiväedustajista sidottiin hallitusjäsenyyksillä yksityisiin eläkerahastoihin. Suurilla palkkioilla varmistettiin lojaalisuus yksityiselle eläkerahastojärjestelmälle. 

Postin yksityistäminen 1980-luvulta lähtien on malliesimerkki siitä, miten kannattava valtion laitos 'fileoidaan¨osiin ja yksityistetään. Keltaisesta jättiläisestä tuli laitos, joka ei kanna postia laatikoihin, joka sulkee postitoimipaikkojaan ja siirtää ne toimimaan tavaratalojen nurkissa ja joka paloittelee kaikki toimintansa yksityisille yrityksille niin että kokonaisuutta on mahdoton hallita julkisena toimintana. 

Oman alueensa muodostaa terveydenhoito, jolla markkinaperiaate julkisten palvelujen tuottajana on tunnetusti pettänyt. Terveydenhoito eroaa muusta palvelutoiminnasta siinä että siihen ei osallistuta vapaaehtoisesti, vaan joudutaan terveydellisten ongelmien hoitamiseksi ja tervehtymisen tarpeessa. Hoidon tarpeessa olevat joutuvat hakeutumaan yksityistettyyn, erikoistuneeseen, osapalveluja tuottavaan järjestelmään, jossa jokaisesta hoitotoimenpiteestä laskutetaan erikseen. Hoidon saamisen lähtökohtana ei ole potilaan sairauden paraneminen, vaan hänen sairausvakuutuksensa 'status', siis palveluiden laajuus joita vakuutus sisältää.

Onko yksityistettyä ja kaupallistettua palvelujärjestelmää mahdollisuus palauttaa julkiseen, kokonaisvaltaiseen kontrolliin? Alustaja kertoo esimerkin Brandenburgin osavaltiosta, jossa pääministeri Mathias Platechek joutui aloittamaan uudelleenkunnallistamisen palvelujen hintojen kaksinkertaistuttua. Keskiluokka nousi kapinaan vaatien palvelujen palauttamista kunnallisiksi. Toisen esimerkin luennoitsija kertoo jätehuollon yksityistämisestä ja sen seurauksista. Tavoitteena on ollut saattaa jätteiden käsittely takaisin 'yhteisen katon' alle, koska käsittelyhinnat ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet.  Tavoitteena on ollut myös pirstoutuneiden palvelusuhteen ehtojen eheyttäminen ja yhtenäistäminen. Freiburgissa ja Dortmundissa on koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten tilojen siivous palautettu takaisin kunnalliseksi tehtäväksi. Myös henkilöstö on otettu mukaan suunnittelemaan siivoustoimintaa uudelleen ja tämän avulla on saavutettu huomattavia säästöjä. Siivoustoimen uudelleen kunnallistamista voidaan pitää onnistuneena toimenpiteenä.

Näiden esimerkkien pohjalta voitaisiin vetää uusia, myönteisiä johtopäätöksiä uudelleenkunnallistamisesta. Vapaan markkinan kaikkivoipaisuus on pala palalta murtunut, yhä useampi kansalainen ymmärtää että yksityistäminen, privatisointi tarkoittaa ryöstämistä. Mm. Saksan SPD uskoo että julkinen liikenne kuten rautatiet, posti ja kaasulaitos toimivat paremmin julkisen hallinnon alaisuudessa. 

Uudelleen kunnallistaminen

Kokonaisuudessaan markkinafundamentalismia voidaan pitää demokraatisena lukutaidottomuutena, koska se estää osallisuuden ja vaikuttamisen. Päätöksenteko yksityistetyistä julkisista palveluista ei enää tapahdu niiden henkilöiden, edustajien kautta jotka joutuvat julkisuudessa kantamaan toiminnoista vastuuta. 

Luennoitsija esittää viisi argumenttia uudelleen kunnallistamisen, julkisen toiminnan puolesta:

1) Julkisen yhteisön, valtion ja kuntien tehtävä on toimia yhteiskunnan heikoimpien tukena ja turvana, niiden joiden ostovoima ei riitä kustantamaan yhä kallistuvia yksityistettyjä palveluja;

2) Kaikkien julkisten palvelujen tulee olla sillä tavalla saatavissa että ne eivät ole riippuvaisia palveluja tarvitsevan ostovoimasta. Yksityiset palvelut merkitsevät kroonista taloudellista alisuoriutumista, koska verotulot eivät riitä kattamaan yhä nopeammin kasvavia kustannuksia;

3) Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa kaikkien saatavilla olevia, yhä parempia palveluja niitä tarvitseville; 

4) Toivottavaa on että demokraattinen valtio hahmottaa itse dynaamisesti tehtävänsä - muuten se luo koko ajan edellytyksiä omalle itsetuholleen 

5) Yhteiskunta joka ei tunnista tehtäväänsä eikä osaa hahmottaa tehtävänsä oikeaa hintaa, on lakannut olemasta... 

  

Ketteryydestä

Seppo Tuovinen:
KETTERÄSTI SE KÄY YKSITYISTÄMINEN, JOS ON KÄYDÄKSEEN!

Sana "ketteryys" on iskostunut politiikan kieleen kuin liima. Sitä ei saa hankaamallakaan pois. "Ketteryys" on uusliberalismin eetosta, jota mm. nykyhallituksen pääministeri ja ministerit usein viljelevät perustellessaan vaikka sotea. Julkisen sektorin suurin ongelma on pääministeri Sipilän mukaan "ketteryyden puute".

"Ketteryys" on muka tehokkuutta. "Ketteryys" tarkoittaa nykyään lähes mitä tahansa. "Ketterä strategia", älykäs organisaatio tai muutosjohtaminen ovat johtamisen nykykäsitteistöä ja useinkin muotitermejä ilman tiukkaa sisältöä. On ikäänkuin neutraalimpaa puhua muutosjohtamisesta sen sijaan että puhuttaisiin vaikkapa privatisoinnista ( yksityistämisestä).

Meidän pitäisi aina kysyä tarkemmin, mistä puhutaan. "Ketteryyskin" kuulostaa modernilta ominaisuudelta jonka tavoitteluun on helppo yhtyä. Se voi kuitenkin tarkoittaa esim. työehtojen joustavoittamista tai irtisanomissuojan heikentämistä jolloin joudutaan kysymään, kuka siitä hyötyy ja kenen kannalta "ketteryys" on tavoiteltavaa.

Olen myös sitä mieltä, että uusliberalistinen politiikka tähtää taloudellisen toiminnan erottamiseen demokratian kontrollista. EU yrittää kehittää toimintaansa ensisijaisesti ja lähes pelkästään markkinoiden, so. pankkien, investointilaitosten ja yritysten varaan. Tätä vastaan kansalaiset nyt kapinoivat eri maissa esimerkkinä vaikkapa veden yksityistäminen.

Eurooppa tarvitsee sekataloutta, jossa markkinoiden ohella vahvistetaan myös kansalaisyhteiskuntaa, julkisia rakenteita, infrastruktuuria ja tarpeellisiksi koettuja julkisia palveluita. Ideologinen yksityistäminen pitää pysäyttää eikä kysymys ole vain sotesta. Yle-areenasta löytyy aiheesta hyviä ohjelmia.

Lukekaa kansalaiset, mitä "ketteryydellä" saadaan aikaan, kun kaikki julkinen on kauppatavaraa! Kohta julkinen terveydenhuoltoki romutetaan. Myydäänkö kohta sairaaloita? Viisaat kysyvätkin, miksi yhtiöitetään eikö vanha kunnon osuuskuntamalli käy? Ei tietenkään, koska se ei ole "ketterä"!
"Globalisaation haittavaikutukset ovat yksi todennäköinen syy taloudellisen syrjäytymisen ja epävarmuuden yleistymiseen monissa länsimaissa.

Haittoja on kasautunut erityisesti niiden kansalaisten taakaksi, joiden työpaikkoja on teollisuustuotannon mukana siirtynyt länsimaista Kiinan kaltaisiin halvan työvoiman maihin.
---
Pentti Hämäläinen:
 Seppo. Ei ole juuri lisättävää, mutta ei myöskään pois otettavaa talouden valtavirtaisen ideologian luonnehdinnasta ja EU:n alistamisesta markkinamenon tienraivaajaksi. Varsin monet ovat kritiikissään sitä mieltä, että olemme vedenjakajalla: Maastrichtin regulaatioihin pitäisi saada muutos, mutta sopimusta ei uskalleta avata, koska se olisi Pandoran avaaminen. Uutta sopimusta ei enää aikaisempien idealististen suunnitelmien pohjalta saataisi aikaan. Silloin oltaisiin nykymuotoisen Euroopan yhdentymisen loppupeleissä. Ja mikä olisi uusi, siitä ei ole vielä arkkitehtuuria uskallettu esittää. Ja huomatkaamme: hallitseva talousideologia on pitkän ja syvävaikutteisen indoktrinaation myötä saanut aikaan sen, että yleinen puheenparsikin on sen ideologiset ilmaisut omaksunut. Ja yhtiöittämisestä sinänsä: olen sen perusteluiksi kuullut vain ketteryyden ja toiminnan muutoksen siten, että ei enää tarvitse kaikkea kuljettaa poliittisesti valittujen elinten eli kansaa edustavan kontrollin kautta. Sekä pienet että suuretkin asiat ovat liiketoimintasailsuuden takana. Vasta katastrofi tai sisäpiirin vuotaja saa ne julkiseksi. Tätäkö haluamme? Ja omistuksen vyörytys yksityiseksi on asia sinänsä. Julkista, myöskään ossuuskuntaa, ei voida ulkopuolelta valloittaa. Yhtiötä voidaan pilkkoa, osaosuuksia myydä, järjestelyjä on monenlaisia, millä ajan kuluessa julkinen omistus muuttuu yksityiseksi. Sopiva hallintokoalitio pistää menemään, ja se on siinä. Jos esim. julkisuudessa esitelty suursairaala syntyy, on paine kova saattaa se osakeyktiöksi. Ketteryyden ja muunkin jouston nimissä. Konsulit, tehtävään luottohenkilöinä valitut, katsokaa, mitä olette tekemässä. Menetettyä voi olla yhtä vaikea saada takaisin kuin kaatunutta sisältöä maitohinkkiin. Näistä meillä Suomessa on riittävästi kokemusta. Ja seurauksena pahimmillaan on, että kansa maksaa, voitot jaetaan tuntemattomaan osoitteeseen.
---

Ilpo Rossi:
Kiitokset Sepolle tämän sosiaalipsykologian alaan kuuluvan käsitteen ottamisesta analyysin kohteeksi. Frankfurtin koulukunnan johtavan sosiaalipsykologin Erich Frommin mukaan "ketteryys" sopii hyvin kuvaamaan kaupallista asennoitumista ja suuntautumista, sen myönteisiä ja kielteisiä puolia.

Ketteryydessä on parhaimmillaan kysymys määrätietoisesta asenteesta, kyvystä muuttaa käsityksiään, toimia nuorekkaasti ja kaukonäköisesti; se saattaa olla avarakatseisuuttakin ja seurallisena ominaisuutena se on vallan mainio piirre. Sipilä tarkoittanee ilmaisullaan kokeilevaa, epädogmaattista, tehokasta, uteliasta,älykästä ja sopeutuvaa asennoitumistapaa - edellyttäen että se liittyy suvaitsevaisuuteen, henkevyyteen ja jopa anteliaisuuteen.

Kokemuksemme ovat osoittaneet, että kaupallisessa ketteryydessä ei ole kuitenkaan kysymys tästä, vaan riistävästä ja pohjimnmiltaan kylmäkiskoisesta asenteesta joka jättää omat motiivinsa tyystin avaamatta. Kielteisimmillään ketteryys sanan kaupallisessa mielessä on opportunistista, epäjohdonmukaista ja lapsellista touhuilua, nykyhetkeen rajoittuvaa periaatteettomuutta, kykenemättömyyttä ottaa vastuuta tekemisistään.

Pahimmillaan kaupallinen ketteryys on päämäärätöntä touhukkuutta, tahdittomuutta, älytöntä tuhlaavausuutta, jossa näkyy sekä arvosteluykyvyn puute että kaupallinen välinpitämättömyys "ketteryyden" seurauksista.

Ketteryys kaupallisena, riistävänä kylmäkiskoisuutena on jotakin aivan muuta kuin kriittisessä tilanteessa omaa tai kanssaihmisten elämää suojelevan sankarin, taistelijan. Ketteryys ilman rakkautta elämään on tuhoa ennustavaa uhkarohkeutta, yksi aikamme suosimista epäproduktiivisuuden moderneista muodoista.

Tämä asenne näkyy muillakin elämänaloilla. Ketterästi, ilman eduskunnan päätöstä "yhteisen ymmärryksen" (MOU) merkeissä allekirjoitettu "Isäntämaasopimus" tämän vuoden keväällä on merkki samankaltaisesta toiminnasta puolustuspolitiikan alueella, Suomen saattamisessa sodan kynnykselle - ilman sitä yhteistä ymmärrystä.

SOTE-hanke ja sen notifiointi

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän lakimies Valtteri Aaltonen on tuoreeltaan kirjoittanut ensimmäisen analyysinsa eduskunnan sosiaalivaliokunnan tuoreesta SOTE-kokonaisuudesta sen nyt lähtiessä Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Asia koskee pakollista valinnanvapautta terveys- ja sosiaalipalveluja valittaessa ja niiden oikeudellista perustaa. Tämän hankkeen etenemistä ennen eduskuntavaaleja pyrimme täällä myös aktiivisesti seuraamaan.

SOTE-hanke ja sen notifiointi
"Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antoi eilen mietintöluonnoksensa hallituksen sote-uudistusta koskevasta lakiesityspaketista.
Yksi uutinen mietintöluonnoksessa on, että valiokunta ei hallituspuolueiden enemmistön turvin ole tekemässä mitään merkityksellistä sote-esityksen EU-oikeudellisille ongelmille. Nämä ongelmat ovat olleet jonkin verran esillä julkisessa keskustelussa, mutta hiukan vajavaiseksi tuntuu jääneen ymmärrys siitä, kuinka merkittävistä riskeistä asiassa on kyse. Seuraavassa koitan avata hallituksen mallin EU-oikeudellisia kipukohtia niin selkeästi kuin osaan. Valitan jo etukäteen, että EU-oikeutta nyt ei vaan liene mahdollista käsitellä niin, ettei satu yhtään."

Miksi maakuntamalli ei kelpaa työllisyydenhoidon perustaksi?

Reijo Vuorento, kuntatalouden apulaisjohtaja Kuntaliitossa,  tutustuttaa meidät "Hallintoakatemian" esseeseen, jossa kritisoidaan sekä maakuntamallia että julkisten palveluiden markkinoistamista: MIksi maakuntauudistus ei sovi työllisyyspalvelujen ratkaisuksi ? Koska se vie päätöksenteon nykyistä kauemmaksi lähipalveluissa, jota erityisesti vaikeasti työllistyvien palvelut myös ovat - sama ongelma koko ns maakuntauudistuksessa. Aiheuttaa vain valtavan kaaoksen ja sekasorron pitkäksi aikaa. Parempi kehittää toimivia rakenteita entistä paremmiksi kuin lähteä tuntemattomille vesille.

"Suunniteltu malli on vastoin kansainvälistä kehityssuuntaa ja läheisyysperiaatetta. Jo paljon mainostettu subsidiariteetti-periaate lähtee siitä, että lähipalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista samalla kun erityispalvelut keskitetään. Työllisyydenhoito on erityisesti vaikeasti työllistyvien osalta nimenomaan lähipalvelua. Esimerkiksi työvoiman liikkuvuus ja alueelliset tukijärjestelmät ovat työllisyyden hoidon erityispalveluja, jotka jatkossakin tulee hoitaa kuntia suuremmilla vastuilla."
---

"Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskanmaallahan myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja.

Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen on mennyttä maailmaa – julkisen ja yksityisten toimijoiden strateginen kumppanuus tulevaisuutta."
---
"Hyvinvointipalvelujen – myös työllisyyden kehittämisen osalta – olisi nyt, kun hallituksen maakuntauudistus siirtyy ajassa eteenpäin ja ehkä jopa kaatuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita."

Kaupallistamisen karut seuraukset

Helsingin Sanomat Britanniasta 20.8. 2018: 

Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä antaa karun kuvauksen Britannian vuosikymmeniä jatkuneesta yksityistämisestä ja julkisen sektorin alasajosta:

"Yksityistäminen on jatkunut jo vuosikymmenet, mutta kansan tukea tuloksille ei ole.

YouGov-mielipidemittaus­yhtiön toukokuussa vuonna 2017 tekemän kyselyn mukaan yli puolet briteistä haluaa energia- ja vesiyhtiöt takaisin valtion johdettaviksi.

Vankimmin valtion hallussa halutaan pitää poliisilaitos, terveydenhuoltojärjestelmä, armeija ja koulut. Jo yksityistettyä postia toivotaan sitäkin takaisin julkiselle puolelle."
---
Ilpo Rossi Facebookissa JHL:n jäsenten keskusteluryhmässä:
Yksityistämistä vastaan on JHL:ssä ja sen edeltäjissä taisteltu jo toistasataa vuotta; Sosialidemokraattien Forssan ohjelmassa vaadittiin, että kunnallisia tehtäviä ei anneta "välikäsille". Friedmanilainen monetaristinen yksityistäminen ja kaupallistaminen pääsi alkuun viimeistään 1970-luvun alussa ja siitä saakka julkisen sektorin työntekijät, toimenhaltijat ja virkamiehetkin ovat varoittamasta päästyään varoittaneet yksityistämisen ja kaupallistamisen vaaroista. Nyt hallitus jopa perustuslakia uhmaten aikoo ajaa kaupallisuuden periaatteet voimalla suomalaiseen terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin. Helsingin Sanomien raportti Lontoosta on kuvaus vuosikymmeniä "privatisointia" harrastaneen Britannian surkeasta tilasta...