Portugalin ihme

Eurooppa:
Portugali on löytänyt vastalääkkeen oikeistolaiselle populismille

Kirjoittaja:Matthias Punz itävaltalaisessa Kontrast -aikakauslehdessä


Kun otetaan huomioon kukoistava talous, työttömyyden lasku ja monien kerran muuttaneiden Portugalin kansalaisten paluu, näyttää siltä, ​​että Portugali on kasvussa. Oikeistotoimijoilla ei ole mahdollisuuksia haastaa sosialistisen pääministerin António Costan politiikkaa, johon kuuluu hyvinvointivaltion asianmukainen tukeminen ja julkiseen sektoriin sijoittaminen säästötoimenpiteiden sijasta.

Viime vuosina Portugali oli katastrofin partaalla: ankara säästöpolitiikka ja konservatiivisen hallituksen ajama työoikeuksien katoaminen johtivat huomattavaan köyhyyden ja työttömyyden kasvuun. Talous heikentyi kansan käyttövoiman puutteen vuoksi.

Nykyään kaikki on muuttunut:

"Nykyään Portugalia pidetään parhaana esimerkkinä Euroopan maiden keskuudessa: talous kukoistaa, työttömyys laskee ja investoinnit lisääntyvät."

Mitkä ovat syyt tähän käännökseen? Mikä tekee Portugalista erityisen verrattuna muihin maihin?

Käännekohta tapahtui vuonna 2015; kuuluisa Lissabonin pormestari Costa valittiin pääministeriksi.

Ensimmäinen suuri muutos tapahtui vuoden 2015 yleisten vaalien aikana. Se oli aikaa, jolloin oikeistolainen konservatiivinen hallitus sosiaaliturvaa pala palalta. Sen seurauksena raivoisa väestö ilmaisi tyytymättömyytensä äänestyskopeissa - aiheuttaen konservatiiveille 11 prosentin menetyksen verrattuna edellisiin vaaleihin.

Pormestari António Costa, sosialisti, voitti maanvyörymän  tavoin   ja toi 32 prosentilla Partido Socialistasta sen jälkeen, kun hänet valittiin puolueen johtoon vuotta aiemmin ja kun hän oli yhdistänyt  koko Lissabonin kaupungin pormestariaikanaan.

Aluksia Portugalin sanottiin tehneen vakavan virheen 
Costa onnistui yhdistämään voimakkaasti jakautuneen  Portugalin vasemmiston, joka tukee nyt hänen johtamaansa vähemmistöhallitusta. Aluksi tarkkailijat suhtautuivat pessimistisesti tämän yhdistelmän mahdollisuuksiin ja ennustivat romahtamista muutaman kuukauden kuluttua. Lisäksi sekä EU: n että Saksan valtiovarainministeri näkivät vakavan virheen karkaamisessa. ”Angela Merkel kuvaili radikaalin säästöjen vastaisen koalition mahdollisuutta Portugalissa” erittäin kielteiseksi ” . Portugalin presidentti meni pidemmälle, kutsuen epäkonservatiivista talouspolitiikkaa " vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle " ja yrittäen pitää vanhaa hallitusta.

Ihmeellinen talouden elpyminen
On kulunut yli kolme vuotta siitä, kun sosialistinen puolue otti käsiinsä maan hallinnan. Siitä lähtien skeptisyys alkuajoista on käytännössä hävinnyt. António Costan menestystarina osoittaa onnistumista  koko Euroopalle :

Portugalin talous on kukoistanut neljä vuotta. Vuonna 2017 tapahtui vuosisadan suurin kansallinen taloudellinen kasvu.

Portugalilaiset eivät vain osoita sosiaalisesti tietoisen politiikan toteutettamisen mahdollisuutta, vaan myös osoittavat että sillä  on  merkittäviä menestymisen mahdollisuuksia.Tämä kuvaaja osoittaa, että talous kasvaa Portugalissa.  Oikeistohenkisillä  populisteilla ei ole mitään mahdollisuuksia.

"Budjettialijäämä on pudonnut alimmalle tasolle sitten  demokraattiseeen järjestelmään vaihtamisen jälkeen vuonna 1974 - yksinkertaisesti siksi, että hallitus palautti sosiaalisen hyvinvointivaltion ja vahvisti sitä, minkä seurauksena portugalilaisilla oli enemmän rahaa elämiseen."

Siksi sosialistit nostivat aiemmin leikattuja palkkoja ja eläkkeitä, ottivat uudelleen käyttöön palkalliset lomat ja vetivät pois monia veronkorotuksia nostaen samalla varallisuusveroja, jotka vaikuttavat vain rikkaimpaan väestönosaan. Lisäksi hallitus otti käyttöön kiinteistö- ja varallisuusveron, jonka tarkoituksena ei ollut hyökätä  keskivertokansalaisten koteihin. Costan sosialistit lopettivat myös katastrofaaliset yksityistämiset, jotka EU: n kerran ohjasivat ja johtivat valtion omaisuuden myyntiin kohtuuttoman alhaisilla hinnoilla.

"Oletus, että talouden pelastamiseksi voitaisiin aggressiivisesti leikata palkkaa ja puuttua agressiivisesti liiallisina pidettyihin  hyvinvointiohjelmiin, oli selvästi väärinkäsitys", Costa sanoi edeltäjistään.

Sosialistien suosio yli 40 prosenttia
Portugalin nopea nousu shambles-kansakunnasta parhaaksi esimerkiksi on huomattava. Costa antoi toivoa ja ylpeyttä takaisin ihmisille sen jälkeen, kun EU: n säästöohjelmat ja epäonnistunut edellinen hallitus ravistelivat maan perustaa.

Uusi löydetty optimismi heijastuu kannatustutkimuksiin :

Portugalin sosialistit ovat vakiinnuttaneet asemansa 40 prosenttiin suosituimmuusarvioissa. Tämä tekee heistä menestyneimmän sosialistisen puolueen Euroopassa.  Jotain yhteistä  heillä on Jeremy Corbynin ja hänen Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen kanssa. (Joka kuitenkin onnistuttiin lannistamaan, IR)

Vähemmistöhallituksen odotetaan saavuttavan noin 60 prosentin tuloksen seuraavissa vaaleissa.

Costa voisi jopa saada suoran enemmistön, mikä tarkoittaa, että hän ei enää tarvitse edes poliittista liittoa - Portugalin vaalilaki sallii ehdottoman enemmistön jo alle 50 prosentin kannatuksella kaikista äänistä.

Kansakunta ilman populisteja
Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, joka on täynnä optimismia, oikeistolaiset eivät saa jalansijaa - isänmaallisuuden väärinkäyttämiseen.

"Jos nuoria eurooppalaisia ​​radikalisoidaan kaupunkialueilla, jotka ovat taloudellisesti jääneet jälkeen, meidän on vastattava sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä", Costa teki tiivistelmän esityslistastaan ​​saksalaisen Spiegel -lehden haastattelussa .

Nuoria Portugalin kansalaisia tuodaan maailmalta takaisin kotimaahan
Nykyään sosialistisen hallituksen poliittinen ja taloudellinen ilmapiiri on riittävän houkutteleva, jotta ulkomaiset kansalaiset harkitsevat palaamista Portugaliin. Kun konservatiivit olivat vallassa, kymmeniä tuhansia nuoria kansalaisia ​​- joista osa oli erittäin koulutettuja - lähti maasta työpaikkojen ja näkymien puutteen vuoksi.

"Edeltäjäni ovat aiheuttaneet suurimman muuttoaallon 1960-luvun jälkeen";  kuvaaja osoittaa Portugalin alhaisen työttömyysasteen.  Portugalin talous kasvaa, eikä oikeistopopulisteilla ole mitään mahdollisuuksia, Costa totesi .

Talous kaatui, lähes puolet nuorista portugalilaisista oli työttömiä - mikä on surullinen ennätys. Portugalissa oli vaara menettää kokonainen sukupolvi.

Tällä hetkellä 2,3 miljoonaa portugalilaista asuu ulkomailla, mutta Costan johtama hallitus aikoo tuoda heidät takaisin. "Tämä on ainoa tapa torjua väestörakenteen laskua, elvyttää talouttamme ja varmistaa sosiaaliturvaohjelmiemme jatkuva olemassaolo", vastaava valtiosihteeri sanoo. Tämän varmistamiseksi hallitus järjesti ohjelmia ja loi verkostoja ulkomaille. Lisäksi suunnitellaan väliaikaisia ​​verohelpotuksia palauttaville kansalaisille.

Konservatiivisissa olosuhteissa väestön korkea työttömyysaste, joka oli 17 prosenttia, laski huikealla 10 prosentilla ja laskee edelleen.

20 miljardin investointiohjelma
Viime vuosien merkittävän talouskasvun on oltava vasta alkua. Sosialistisen hallinnon aikana talous kasvoi niin merkittävästi, että ansaitsemansa rahat on nyt tarkoitus sijoittaa ja palauttaa väestölle. Portugalin hallitus aikoo käyttää kasvavia julkisen sektorin tuloja muuttaakseen kansakunnan oikeudenmukaisempaan ja nykyaikaisempaan, kun konservatiivit ovat horjuttaneet infrastruktuuria.

Costa esitti valtakunnallisen investointiehdotuksen ja yllättyi jälleen kerran: 20 miljardia euroa pidetään uskomaton määrä rahaa Portugalin kokoiselle maalle. 60 prosenttia varoista suunnataan julkiseen liikenteeseen. Jäljellä oleva raha sijoitetaan energia-alaan ja ympäristöhankkeisiin.

Uusi metro, uudet junat
Lissabonin ja Porton välistä rautatietä on nykyaikaistettava, kaupunkien metroverkkoja on laajennettava ja maaseudun julkiseen liikenteeseen on investoitava. Tämä luo uusia työpaikkoja, elvyttää taloutta ja nostaa julkisen liikenteen tasoa. Lisäksi Portugalista tulee ympäristötietoinen tässä prosessissa.

Seuraavat yleiset vaalit pidetään tällä hetkellä lokakuussa, oppositio yrittää estää uusia sijoitussuunnitelmia painokkaasti.

Costalle kyse on pysyvästä poliittisen ilmapiirin muutoksesta: ”Kyse ei ole uuden kampanjan käynnistämisestä. Kyse on julkisen investoinnin merkityksen osoittamisesta selvästi nyt, kun meillä on siihen varaa. ”

(Käännös englannista: Ilpo Rossi)

Taistelu työstä ja toimeentulosta Euroopassa

Euroopassa käydään vastaavanlaista taistelua "aktiivimallista" kuin Suomessakin, käy ilmi  EAY:n konfederaatiovaltuutetun Ester Lynch Social Europe -verkkolehden 16.1.- 2019 kirjoituksesta. Unionin tasolla näyttää olevan täysin samanlainen vastakkainasettelu kuin meilläkin siitä, miksi ja millä ehdoilla ihmiset työtä tekevät.

Esther Lynch:

Euroopalla on kasvava kriisi turvattomasta työstä. Juuri ennen joulua Euroopan komissio ilmoitti voittoisasti, että työllisyys EU: ssa on saavuttanut ennätykselliset tasot vuoden 2018 jälkipuoliskolla, ja työssä oli yli 239 miljoonaa ihmistä. Hyviä uutisia todellakin, mutta paljon vähemmän huomiota kiinnitettiin siihen, että työtuntien määrä on edelleen alhaisempi kuin vuonna 2008 ennen kriisin alkua. Joten kenties on enemmän työllisyyttä, mutta ohuemmin jaantuneena, koska liian monet ihmiset ovat epävarmoissa työpaikoissa, joissa on liian vähän tunteja kunnollisen elämän takaamiseksi.

Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kannalta yksi tärkeimmistä lupauksista, jotka syntyi marraskuussa 2017 käynnistetystä Euroopan sosiaalisen oikeuden pilarista, oli sitoutuminen työntekijöiden oikeudellisen varmuuden vahvistamiseen. Tämä edellyttää epävarmojen työolojen ja hyväksikäytön torjumista työnantajilta, jotka eivät informoi työntekijöitä heidän palvelusuhteen ehdoistaan, tai odottavat että he ovat aina käytettävissä - usein lyhyellä varoitusajalla -, vaikka heillä ei ole työtä ja he eivät ansaitse mitään.

Tämän vuoksi komissio julkaisi tammikuussa 2018 ehdotuksia avoimesta ja ennakoitavista työoloja koskevasta direktiivistä. Se oli heikompi kuin Euroopan ammattiyhdistysliitto toivoi, mutta siihen sisältyy kuitenkin erittäin tärkeitä työntekijöiden suojaa. Esimerkiksi työnantajan on toimitettava kirjalliset tiedot työsuhteesta työntekijälle ensimmäisenä työpäivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että kausiluonteiset, kotimaiset, tilaus-, foorumi- ja muut epävarmat työntekijät saavat vahvempia laillisia oikeuksia. Luonnoksessa ehdotetaan edelleen toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että verkkoalustat ovat vastuullisia myös  työnantajina.

Siinä otetaan myös tärkeitä askelia epäreilujen  ehtojen poistamiseksi sopimuksista, kuten pitkät koeajat, ja työntekijöiden nöyryyttämisestä epämääräisillä sopimuksilla, kuten mahdollisuus  lyhentää heidän työaikaansa. Se vaatii jäsenvaltioita suojelemaan ammattiyhdistysten  edustajia kuten luottamusmiehiä työpaikoilla, auttamaan työntekijöitä saamaan uusia oikeuksia, ja tunnustaa työehtosopimusten ja niistä neuvottemisen tärkeän roolin.
Direktiiviluonnoksessa edellytettiin kuitenkin ammattiyhdistysedusajien puolelta tarkempaa määrittelyästusta, jotta työntekijät  kykenisivät vastustamaan sellaisia taktiikoita, joita epärehelliset työnantajat käyttävät  säännösten kiertämiseksi.

Euroopan ammatillinen keskusjärjestö Y (ETUC) kehotti Euroopan parlamenttia tiukentamaan ehdotuksia ja, ammattiyhdistysten painostuksen seurauksena,  Euroopan parlamentin jäsenet hyväksyivät muutoksia, jotka täyttävät monet vaatimuksistamme. Tämä on merkittävä askel eteenpäin. Euroopan Neuvostossa jäsenvaltiot ovat kuitenkin olleet vähemmän halukkaita yhteistyöhön, ja komissio, neuvosto ja parlamentti neuvottelevat lakiehdotuksesta nyt "kolmikantaisesti".
Kolmikantaisesti:
http://www.europarl.europa.eu/ordinary-legislative-procedure/en/interinstitutional-negotiations.html

Ammattiliitot pitävät tätä Euroopalle tärkeänä miettimisen paikkana. EAY vetäytyy pysäytysyrityksistä tämän olennaisen uuden perussäännön aikaansaamiseksi. Sen edustajat ovat kokoontuneet tämän johdosta mm. Euroopan unionin parlamentin jäsenten kanssa.

Komissio on ilmoittanut, että uusi lainsäädäntö antaisi jopa 16 miljoonalle ihmiselle mahdollisuuden aloittaa uusi työpaikka tietäen  oikeutensa ja velvollisuutensa. Ammattiliittojen kannalta on kuitenkin tärkeää,  että se kattaa  myös jo työssä olevat työntekijät.

EAY on seurannut - huolestuneena. - epävarmojen työolosuhteiden lisääntymistä Euroopassa - alustataloudessa, nollatuntia koskevia sopimuksia, vääriä itsenäisiä ammatinharjoittajia ja niin edelleen.  Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä  tutkimuksessa nollatuntisopimusten piirissä olevat  nuoret ilmoittivat paljon todennäköisemmin mielenterveys- ja fyysistä terveyttä koskevista ongelmista kuin heidän ikäisensä vakituisissa työpaikoissa. Limerickin yliopiston Irlannissa tekemä tutkimus varoitti, että ihmiset, joilla ei ole riittävästi taattua työaikaa, voivat "jäädä kiinni köyhyyden kierteeseen, joka puolestaan vahvistaa työnantajille heidän  'hyväksikäyttöään', mikä aiheuttaa pelkoa rangaistuksesta, jos he nostavat epäilyksiä työoloistaan. Vastauksena Irlannin hallitus on ryhtynyt toimiin nollatuntien sopimusten käytön kieltämiseksi, ellei työnantaja voi osoittaa todellista liiketoimintaa. Läpinäkyvien ja ennustettavien työolosuhteiden takaaminen hyödyttäisi laajasti työntekijöiden terveyttä, työ- ja yksityiselämän tasapainoa sekä työntekijöiden pysyvyyttä.

Jäsenvaltiot kuitenkin hyökkäävät luonnosta vastaan pyrkimällä poistamaan sopimuksesta tietyt työntekijäryhmät, mukaan lukien ne, joilla on hyvin alhaiset työtuntumäärät. Ottaen huomioon, että lainsäädännön kokonaistavoite on lopettaa nollatuntisopimukset ja lyhyiden  työaikasopimusten väärinkäyttö, erityisesti silloin, kun työnantajat leikkaavat työtä hyvin lyhyellä varoitusajalla, tämän luokan poissulkeminen estäisi uuden lain uskottavuuden. Komissio määritteli alun perin alle kahdeksan tuntia kuukaudessa lyhyen työsopimuksen alarajaksi (jonka parlamentti hyväksyi). Nyt neuvosto haluaa nostaa tämän rajan viiteen tuntiin viikossa.

Todellisuudessa mikä tahansa kynnys heikentää lainsäädännön tehokkuutta. Kokemus on osoittanut, että riippumatta siitä, mikä taso on asetettu, riistävästi suhtautuvat työnantajat rikkovat tätä alarajaa. Tällainen sääntelystä vapauttaminen muodostaisi todellisen riskin heikentää heikommassa asemassa olevien työntekijöiden työolosuhteita sen sijaan, että niitä parannettaisiin.  Ei ole mitään syytä kieltää suojelua niiltä työntekijöiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Toisen luokan työntekijät?Neuvosto haluaa myös sulkea pois julkisen sektorin ja muut työntekijäryhmät, kuten merenkulkijat, hätäpalvelut (suojatyöluokka), johtajat, poliisi ja asevoimat sekä itsenäiset ammatinharjoittajat lakisääteisestä sääntelystä, kuten vähimmäisverokannoista, koulutuksesta, ennakkotiedusteluista ja erityislausekkeista. Mutta miksi näitä työntekijöitä olisi kohdeltava toisen luokan kansalaisina? Miksi sairaanhoitajan pitäisi olla suojaamaton koeajan aikana tai merenkulkijaa rangaistaan vaatimalla enemmän työtunteja? Ammattiliitot vaativat, että kaikki nämä poikkeukset sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on poistettava.

Direktiivin 9 artiklassa olisi annettava työntekijöille enemmän turvaa ja rajoitettava työnantajien joustavuusvaatimuksia. EAY haluaa, että kolmikantaneuvottelu parantaa - kannustamalla  jäsenvaltioita kieltämään nollatuntisopimukset ja takaamaan, että epäsäännöllisen ajan työntekijöille maksetaan palkkaa edelleen, jos heidän vuoronsa peruutetaan lyhyellä varoitusajalla. Työnantajien olisi oltava velvollisia perustelemaan tällaisten käytäntöjen käyttöönottoa ja kuuden kuukauden kuluttua työntekijän sopimuksen tulisi taata vähintään 75 prosenttia työtunneista kyseisenä aikana.

Kolmenvälisissä neuvotteluissa olisi käsiteltävä myös  muita parannuksia: työnantajien ei pitäisi enää voida periä työntekijöiltä maksua tarvittavasta koulutuksesta. Koulutuksen aikana  heille olisi maksettava palkkaa, ja maksamattomat koeajat on lopetettava. Työnantajien olisi oltava oikeudellisesti velvollisia ottamaan huomioon työntekijöiden pyyntö pitemmästä työajasta tai työajan muuttamisesta ja antamaan perusteltua vastauksia. Ja työntekijöitä ei pidä irtisanoa tai rangaista näiden oikeuksien käytöstä.

Ammattiliitot tarvitsevat oikeuden sisällyttää ja panna täytäntöön direktiivin säännökset kollektiivisilla sopimuksilla kansallisella tai alakohtaisella tasolla ja jatkaa valituksia jäsentensä puolesta. Jäsenvaltioiden on myös otettava työmarkkinaosapuolet mukaan lain täytäntöönpanoon ja määrättävä seuraamuksia työnantajille, jotka eivät noudata sitä.

Komission mukaan yksinoikeuslausekkeiden kieltäminen, joiden perusteella työnantajat voivat estää muita töitä, vaikka ne olisivat olleet nollatuntisopimuksia, jopa 364 000 työntekijää olisi voinut  täydentää tulojaan ansaitsemalla ylimääräiset 355–1 424 miljoonaa euroa ja tuottaa siten yrityksille jopa 167 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikki nämä toimenpiteet voisivat täysin toteutuessaan parantaa huomattavasti miljoonien eurooppalaisten työoloja. Kolmikantaneuvotteluja jatketaan uudelleen helmikuuhun saakka, ja EAY seuraa euvottelujen edistymistä tarkasti ja jatkaa lobbaamista ja taistelua sen varmistamiseksi, että avoimien ja ennakoitavien työolosuhteiden direktiivi säilyy nimensä mukaisena.

---
Tietoja Esther Lynchistä
Esther Lynch valittiin EAY:n konfederaatiovaltuutetuksi Pariisin kongressissa vuonna 2015. Hänellä on laaja kokemus ammattiyhdistysliikkeestä sekä Irlannissa että Euroopan ja kansainvälisellä tasolla. Ennen EAY: n siirtymistä hän oli Irlannin ammattiliittojen kongressin (ICTU) lainsäädäntö- ja sosiaaliasioiden päällikkö.

20.3. 2019
Tällaista vääntöä näistä asioista käydään Suomessa:
Teollisuusliitolaisten lehden mukaan "syksyyn mennessä EU-tuomioistuimessa ratkeaa, onko Sipilän hallituksen vuosilomien sairauskarensseja koskeva lakimuutos ristiriidassa eurooppalaisen oikeusnormiston kanssa.


– Meillä on aikaisemmassa oikeuskäytännössä hyvät perusteet sille, että omavastuupäivät ovat EU-oikeuden vastaisia, sanoo Euroopan unionin työoikeuteen erikoistunut SAK:n lakimies Jari Hellsten.

Hellsten ja Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius sekä koko joukko liittojen lakimiehiä oli paikalla, kun asiasta järjestettiin EU-tuomioistuimen pääpaikalla suullinen kuuleminen.

Peistä omavastuupäivistä on taitettu siitä lähtien, kun hallituksen kiistanalainen lakimuutos huhtikuussa 2016 tuli voimaan. Suomessa työoikeudellisia kiistoja ratkova Työtuomioistuin pyysi vuonna 2017 EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiaan."

Orjuuden uudelleentuleminen

Saku uuninpankkopoika Timonen on kirjoittanut jo vuosia analyyttisia blogikirjoituksia, joissa hän on erityisesti avannut työelämän muutosta huonompaan suuntaan. Pidän tärkeänä nostaa tätä muutoksen kannalta mitä merkittävintä sisältöä tuottava pohjoiskarjalalainen kunnallispoliitikko ja Apu-lehden verkkoblogisti näkyviin myös tämän "Aikan on saatava muutos" blogin yhteydessä.  Käytännössä jokainen hänen kirjoituksensa ilmentää sitä toimeentuloon ja elämisen mahdollisuuksien papenemiseen liittyvää yhteiskunnallista hätää, jotta saadaan aikaan epäproduktiivisella ja epäinhimillisellä politiikalla. Nykyisen hallituksen toimet johtavat suoraan orjayhteiskuntaan.

Kommentoitavaa olisi jokaisen hänen kirjoitukseensa, mutta tärkeintä on se että hän välittää tietoa sekä omasta että työtä ja toimeentuloa hakevien ihmisten "mielen hätätilasta". Kirjoitin vastauksena hänen viimeisimpään "Orjakauppaa tulospalkalla" blogikirjotukseensa vastauksenba seuraavaa:

Ja tätä ihmisen nujertamista ei pitäisi arvostella vaalitaistelun yhteydessä? Saku Uuninpankkopoika Timosen blogikirjoitus - yhtenä monista - taas kerran osoittaa, että olemme siirtymässä täysin autoritaariseen, epäinhimilliseen työelämään ja toimintakulttuuriin. Tällaisella ihmisen rusentamisella tulee olemaan vakavia, äärimmäisen vakavia seurauksia. Kun "maailman parhaan" peruskoulun kasvatit joutuvat toteamaan lakisääteisesti pakotetun työelämän ajavan heidät täydelliseen umpikujaan, seurauksena ei voi olla muuta kuin pohjattoman tuhosuuntaista asennoitumista itseen, kanssaihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Kaiken lisäksi minusta näyttää siltä, että kyseessä on eurooppalainen ja myös globaali-ilmiö, joka näkyy äärioikeistolaistumisena, anarkistisina mellakoina ja myös pakolaisuutena. Jos - ja kun - kaiken taustalla on pakotettu, "Business first" hengessä toteutettu uusliberalistinen, Euroopan Unionin peruskirjoihin sementoitu toimintakaava, myöskään vaalituloksella ei ole todellista merkitystä muutoksen aikaansaamiseksi. Blogin otsikko ei ole liioiteltu - moderni orjuus ja lakisääteinen sortovalta ovat palanneet. Myös Hitler pääsi runsas 90 vuotta sitten valtaan muodollisesti demokraattisissa vaaleissa; seuraukset olivat hirvittävät ja häpeä ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista sävytti koko viime vuosisadan toista puoliskoa. Ollaanko nyt painumassa samankaltaiseen yhteiskunnalliseen pimeyteen?

Miksi maakuntamalli ei kelpaa työllisyydenhoidon perustaksi?

Reijo Vuorento, kuntatalouden apulaisjohtaja Kuntaliitossa,  tutustuttaa meidät "Hallintoakatemian" esseeseen, jossa kritisoidaan sekä maakuntamallia että julkisten palveluiden markkinoistamista: MIksi maakuntauudistus ei sovi työllisyyspalvelujen ratkaisuksi ? Koska se vie päätöksenteon nykyistä kauemmaksi lähipalveluissa, jota erityisesti vaikeasti työllistyvien palvelut myös ovat - sama ongelma koko ns maakuntauudistuksessa. Aiheuttaa vain valtavan kaaoksen ja sekasorron pitkäksi aikaa. Parempi kehittää toimivia rakenteita entistä paremmiksi kuin lähteä tuntemattomille vesille.

"Suunniteltu malli on vastoin kansainvälistä kehityssuuntaa ja läheisyysperiaatetta. Jo paljon mainostettu subsidiariteetti-periaate lähtee siitä, että lähipalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista samalla kun erityispalvelut keskitetään. Työllisyydenhoito on erityisesti vaikeasti työllistyvien osalta nimenomaan lähipalvelua. Esimerkiksi työvoiman liikkuvuus ja alueelliset tukijärjestelmät ovat työllisyyden hoidon erityispalveluja, jotka jatkossakin tulee hoitaa kuntia suuremmilla vastuilla."
---

"Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskanmaallahan myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja.

Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen on mennyttä maailmaa – julkisen ja yksityisten toimijoiden strateginen kumppanuus tulevaisuutta."
---
"Hyvinvointipalvelujen – myös työllisyyden kehittämisen osalta – olisi nyt, kun hallituksen maakuntauudistus siirtyy ajassa eteenpäin ja ehkä jopa kaatuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita."

Työelämän demokratisointi

TYÖELÄMÄN DEMOKRATISOINTI 

Alpo Jokinen 27.8.2018

Julkisuudessa ylläpidetään myyttiä, että työntekijät vastustaisivat kaikkia muutoksia. Samalla leimataan ay-liikettä ei-liikkeeksi, jolle työelämän muutokset eivät kävisi. Syytökset ovat yksipuolisia ja muutosvaatimuksissa korostetaan yleensä työntekijöihin kohdistuvia "joustoja" ja "jäykkyyksien poistamista". Niillä tarkoitetaan työntekijöiden työehtojen heikennyksiä ja palkkojen alennuksia. Työväenliike on kuitenkin muutosliike, joka nimenomaan haluaa muutoksia, mutta työntekijöiden kannalta parempaan suuntaan. Kysymys on siis muutoksen suunnasta, ei muutoksen vastustamisesta. Nyt on aika aloittaa työelämän demokratisointi.



Elinkeinoelämä ja oikeisto vyöryttävät koko ajan työelämään työehtojen heikennyksiä, työajan lisäyksiä ja palkanalennuksia. Viimeisimpänä porvarihallituksen ehdotuksena on irtisanomissuojan heikentäminen alle 20 työntekijän työpaikoilla. Sdp:n ja ay-liikkeen pitää lähteä vastahyökkäykseen ja nostaa yhteiskunnallisen keskustelun agendalle työelämän demokratisointi.



Porvarihallitus ja elinkeinoelämä vyöryttävät jatkuvasti julkisuuteen työntekijöiden työehtojen heikennyksiä: työajan lisäämistä, palkkojen alentamista, irtisanomisten helpottamista, joustoja työnantajien hyväksi → työntekijöiden muuttamista työvoimatavaraksi.

Hyvinvointivaltiota rakennettiin Pohjoismaissa pikkuhiljaa, askel askeleelta, kunnes mallia alettiin pitää valmiina. Sitten kehitys pysähtyi. Hyvinvointivaltiota alettiin korvata uusliberaaleilla ideoilla ja korvata osaksi markkinamallilla.

Hyvinvointivaltion puolustajien on nyt astuttava esiin
tarvitaan työelämän demokratisointi
tarvitaan talouden demokratisointi, jotka tukevat toisiaan

Oikeiston ja elinkeinoelämän hyökkäyksiin on vastattava näillä uusilla avauksilla

Yhteiskunnan valtavirta vaatii rakenteellisia muutoksia mm. työelämään. Muutokset ovatkin tarpeen, mutta näkemykset muutoksen suunnasta eroavat. Työväenliike vaati 70-luvulla työpaikkademokratiaa ja silloin saatiinkin säädetyksi Yhteistoimintalait (yt), joiden piti olla lähtölaukaus yritysdemokratian etenemiselle. Toisin on käynyt. On muodostunut epäterveitä käytäntöjä, jotka ovat siirtyneet yrityksiltä toisille ilman, että niitä olisi voimakkaasti haastettu. Yt-laista on tullut käytännössä lähinnä irtisanomislaki. Lain edellyttämien yt-neuvottelujen tuloksena työnantajien ilmoittamia irtisanomisia ei voi parhaallakaan tahdolla nimittää yhteistoiminnaksi.

Noam Chomsky mainitsee, että työpaikkademokratia oli yleinen tavoite vielä 1800-luvulla.

Presidentti Mauno Koivisto puolusti 1950-luvulla kirjoituksissaan työpaikkojen demokratiaa. Käytännössä demokratiaa ei ole kuitenkaan saatu työpaikoille vieläkään.

Ruotsissa sosialidemokraateilla oli kunnianhimoisia uudistushankkeita 1970-luvun alussa. Vuonna 1976 Ruotsin LO hyväksyi ruotsalaisten taloustieteilijöiden Gösta Rehnin ja Rudolf Meidnerin suunnitelman työntekijöiden vaikutusvallan ja vastuun laajentamisesta työelämässä. Samanlaista ideaa oli hahmoteltu jo toisen maailmansodan jälkeen Saksassa ja Tanskassa. Avainasemassa olisivat olleet palkansaajien rahastot, joilla olisi ostettu yritysten osakkeita.


Työelämän demokratisoiminen 

Työelämän demokratisoiminen tarkoittaa rakenteellista muutosta, jolla suomalaisen työn arvostus, kilpailukyky ja tuottavuus nostetaan maailman kärkeen. Työntekijöiden koulutustaso, asiantuntijuus ja osaaminen otetaan täysimittaisesti käyttöön.
Toimenpiteet kytkeytyvät samalla taloudellisen demokratian toteuttamiseen – oikeudenmukaiseen tulonjakoon. 

Osakeyhtiölakia pitää muuttaa vastuullisemmaksi, niin että se ottaa huomioon yhteiskunnan laajemmin eikä pelkästään omistajien etuja. Tällaisia ovat mm. työntekijöiden työehdot ja -olot, sosiaaliset oikeudet ja ympäristöasiat sekä yhteiskunnan tuottamat rakenteet ja kehityspanokset. Kapitalistisen kilpailun sijaan tarvitaan yhteistyötä ja tasavertaisen vuorovaikuttamisen kulttuuria.

Yritystoimintaa säätelevän osakeyhtiölain tarkoituspykälä tulee määritellä laajemmin kuin nykyisessä laissa. Lain 5 §:ssä toiminnan tarkoitus määritellään: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” Yhteiskunta ylläpitää yhtiöiden toimintaympäristöä rakenteillaan, työntekijöiden kouluttamisella, yleisellä ja yritystoimintaan kohdistuvalla tutkimustoiminnalla, tukiaisilla, oikeudellisilla säädöksillä ja muilla normeilla, jotta ympäristö on luotettava, ennakoitava ja uudistuva yritystoiminnan tarpeisiin nähden. Nämä ovat perusteltuja tukimekanismeja, jotka pitää ottaa huomioon myös yritysten tarkoitusta määriteltäessä. Esim. Kalifornian yliopiston professorin ja Clintonin hallinnon työministerin Robert Reichin mielestä kapitalismin pelastamiseksi tämänlaisia linjauksia ja uudelleenmäärittelyjä tarvitaan vastuullisen yritystoiminnan määrittelyssä.

Tähän liittyy Thomas Pikettyn ajatus toteuttaa inhimillisen pääoman kasvupolku, jossa taloudellisen tietämyksen ja osaamisen lisääntyminen johtaa myös demokratian lisäämiseen ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tämän toteuttamiseksi ja talousjärjestelmän rakenteiden uudistamiseksi on käynnistettävä kansallinen ohjelma. Siinä inhimillinen sivistyspääoma on nostettava tärkeimmäksi tuotannontekijäksi ydintavoitteena täystyöllisyys.


Kilpailukyvyn parantamiseksi strategisia resursseja on järjestettävä uusiksi. Me emme voi kilpailla massatuotannosta halpatuotantomaiden kanssa, vaan meidän on suunnattava strategiset resurssimme uudella tavalla. Kilpailukykyä tuotetaan kilpailijoihin nähden ylivoimaisella työn organisoinnilla ja johtamisella. Kaikki strategiset resurssit pitää ottaa käyttöön.


Kello raksuttaa mennyttä aikaa

Nykyään työelämän organisointi ja johtaminen perustuvat pääpiirtein vuosikymmenten takaiseen isännänvaltaan ja käskyttämiseen. Vielä 1950 – 60-luvuilla työntekijöiden koulutustaso saattoi olla varsin heikko ja työn johtaminen perustui ”niskaanpuhaltamiseen”. Nykyisin koulutustaso ja osaaminen työssä ovat aivan toista luokkaa ja kohoavat koko ajan sukupolvien vaihtuessa. Työn organisoinnin ja johtamisen osalta voidaan sanoa, että ”kello raksuttaa mennyttä aikaa”. Uudet koulutetut sukupolvet eivät enää hyväksy 60-luvun johtamismenetelmiä, joihin suuret ikäluokat joutuivat tyytymään. Uusi tietoteknologia taas aiheuttaa sen, että tiedonkulku ja ihmissuhteet eivät enää toimi hierarkkisissa yrityksissä, vaan niiden sijaan pitää luoda luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri.

Yhdessä tekemisen työkulttuuri voittaa

Kehittyneimmät organisaatiot ovat Suomessakin viime vuosien aikana luopuneet tai luopumassa vanhanaikaisesta käskyttämiseen ja kyttäämiseen perustuvasta johtamistavasta. On huomattu, että motivointi ja kannustaminen johtavat tehokkaammin tulosten parantumiseen ja työhön sitoutumiseen. Pyrkiminen tasavertaisen vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen työntekokulttuuriin lisääntyy ja tulevaisuudessa se on välttämätöntä. Jo nyt on nähtävissä, että parhaiten menestyvät ne organisaatiot, joissa henkilöstöä kohdellaan aikuisina ja joissa vallitsee luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri. Häviäjiä ovat vääjäämättä byrokraattiset ja hierarkkiset organisaatiot, joissa ilmapiiri on ahdistava ja tunkkainen.

Kaikkein tärkeintä on oppia se, että työn laatua ei kyetä kohottamaan eikä toisaalta voida kokea työnteossa täydellisyyden tunnetta, ellei osata työskennellä yhdessä.

Työntekijät eivät ole raaka-aineen luonteista työvoimatavaraa, vaan ajattelevia, tuntevia ja luovia ihmisiä.


Tulkintaetuoikeus työntekijöille

Ongelmia aiheutuu myös, jos organisaatiossa henkilökunnalla olisi osaamista ja halua tehdä asioita toisin tai jopa tehdä vaativampia tehtäviä kuin heidän nykyiset tehtävänsä ovat, mutta organisaation jäykkyyksistä, johtamisjärjestelmien kehittymättömyydestä tms. johtuen se ei ole mahdollista. Työntekijöiden on tällöin pakko ”ajaa käsijarru päällä”, mikä johtaa turhautumiseen ja pitkään jatkuessaan työssä väsymiseen. Johtamisjärjestelmää ja työn organisointia kehittämällä työnantaja saa ilmaista etua, kun kaikki piileväkin osaaminen otetaan käyttöön.

Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii lakkosakkojen roimaa korottamista, jotta ns. laittomat lakot saataisiin kuriin. Em. lakot ovat kuitenkin pääsääntöisesti työnantajien itsensä aiheuttamia heidän tulkitessaan sopimuksia yksipuolisesti itselleen sopivalla tavalla. Tavoitteeksi tuleekin ottaa työnantajien te-sopimusten tulkintaetuoikeuden kääntäminen työelämän heikomman osapuolen, eli työntekijöiden, tulkintaetuoikeudeksi. Tällä menettelyllä laittomat lakot loppuvat todennäköisesti kokonaan. Muutoksesta hyötyvät molemmat osapuolet eikä se maksa mitään.


Paikallinen sopiminen

Paikallinen sopiminen voi edetä tuloksellisesti vain samaa tahtia työelämän demokratisoinnin kanssa.

Sopimusteorioiden alalta Nobel-palkittu taloustieteilijä Bengt Holmström on tutkinut mm. epäsymmetristä informaatiota. Se tarkoittaa asetelmaa, jossa yhdellä sopimusosapuolella on muita enemmän tietoa. Otetaanpa esimerkiksi paikallinen sopiminen työpaikoilla, mitä maan hallitus ja elinkeinoelämä ovat vaatineet lisättäväksi. Myös Holmström on suositellut paikallisen sopimisen lisäämistä.

Paikallisen sopimisen ongelmana on paradoksaalisesti juuri sopimistilanteen epäsymmetrinen informaatio. Neuvottelussa työnantajalla on ylivoimainen informaatio käytettävissään yrityksensä taloudesta, investointisuunnitelmista ja muusta kokonaistilanteesta. Työntekijäpuolelle annetaan se tilannekuva, joka työnantajan edun mukaisen lopputuloksen kannalta tulkitaan parhaaksi. Holmströmiä mukaillen ongelmana tässä on se, että havaitsija (työntekijäpuoli) ei näe, missä olosuhteissa päätös tehdään, ja siitä syystä päätöksenteko vinoutuu.

Taloustiede ei olekaan muusta yhteiskunnallisesta päätöksenteosta irrallinen ilmiö, vaan osa kokonaisuutta. Yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti talouteen ja siten esim. elinkeinoelämään. Johtamistaidon professori Isaac Getz on tutkinut yrityksiä ja yhteisöjä, joiden toiminta ei perustu hierarkiaan ja valvontaan. Jonain päivänä työntekijät nähdään työpaikoilla aikuisina. Heille annetaan vapauksia työssä, mutta myös vastuuta työstään. Vapautuminen lisää tuottavuutta ja parantaa kilpailukykyä.


Jaettua johtajuutta

Professori Arja Ropo on puhunut jaetusta johtajuudesta, jolla pyritään sekä ihmisten hyvinvointiin että organisaation taloudelliseen menestykseen.
Jaettua johtajuutta voi lähestyä kahdelta suunnalta. Sen voi ajatella tarkoittavan johtajan tehtäväkuvan tai vastuiden jakamista. Toinen, mielenkiintoisempi suunta, on yhteiseksi tekemisen prosessi. Kun työpaikalla jaetaan tehtäviä ja vastuita, kohdataan ihminen kehollisena ja historiallisena persoonana; hänen ihanteensa, arvonsa, sukupuolensa, luottamuksensa, vallanhalunsa ja aikakäsityksensä tulevat mukaan prosessiin. Silloin tavoitellaan johtajuuden jakamista.

Yhteiseksi tekeminen tarkoittaa sitä, että organisaation sisällä jaetaan kokemuksia ja vaihdetaan ajatuksia eli kuunnellaan ja kerrotaan siitä, minkälaisia tulkintoja itsellä ja muilla on arjen tapahtumista. Siinä jaetaan tietoa, tietämättömyyttä, arvostusta ja luottamusta. Tiedon jakaminen sisältää sekä faktojen että tulkintojen jakamista. Samanaikaisesti haetaan turvaa ja vähennetään pelkoa.


Vaihtoehdot esiin

Professori Gary Hamelin mukaan organisaation muutoskyky edellyttää vaihtoehtoja, joita ei synny ilman toisinajattelijoita. Avoin ja voimakas toisinajattelu on tarpeen, sillä se kohottaa päätöksenteon laatua vääjäämättömästi. Se varmistaa, että virhepäätöksiin palataan aina uudestaan. Autoritaarisesti ja hierarkkisesti johdetut organisaatiot eivät yleensä ole kovin läheisessä yhteistyössä henkilöstön kanssa. Autoritaarinen johto ei saa koskaan ketään sitoutumaan mihinkään. Työntekijän sitoutuminen on monin verroin arvokkaampaa kuin se, että hän tottelee käskyjä.

Kansanvaltaisessa demokratiassa raportointivelvollisuuden suunta on alaspäin samalla kun vallan ja valtuuttamisen suunta on alhaalta ylöspäin. Yritysmaailmassa asetelma on päinvastainen: työntekijät ovat raportointivelvollisia esimiehilleen, kun taas vallan ja valtuuttamisen suunta on ylhäältä yhtiön omistajilta ja hallituksesta alaspäin. Yhtiön hallitus on raportointivelvollinen vain osakkeenomistajille. Siitä syntyy ongelmia, koska lisäarvoa eivät tuota yhtiöiden hallitukset, vaan lisäarvo syntyy lähinnä työntekijöiden osaamisen ja ahkeruuden kautta.




Hyvinvointivaltion vastaisku

Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen ovat kirjassaan ”Hyvinvointivaltion vastaisku” haastatelleet useita yhdysvaltalaisia asiantuntijoita, jotka pitävät pohjoismaista hyvinvointivaltiota amerikkalaista mallia parempana. Kirjassa on myös paljon työelämää koskevaa tekstiä.

Maailman tunnetuimmaksi intellektuelliksi luonnehdittu Noam Chomsky sanoo, että työpaikkojen tulisi olla demokraattisia ja kurjuuden uhalla palkkatyöhön kiristäminen on moraalitonta. Työelämässä käskytetään liikaa ja tilalle tarvitaan demokratiaa.

Työpaikkojen demokratia voisi tarkoittaa muuten nykyisen kaltaisia yrityksiä, mutta ulkopuolisen omistuksen sijaan työntekijät olisivat keskenään tasavertaisia osakkaita.

Klassisiksi liberaaleiksi itseään kutsuvat ajavat varsinkin matalapalkkaisiin töihin ns. joustoja, jotta suorittavan työn palkkoja voitaisiin laskea entisestään. Adam Smith varoitti heistä jo 240 vuotta sitten. Jos Adam Smith eläisi nyt, hän todennäköisesti vastustaisi kapitalismia (Chomsky).

Todellinen demokratia edellyttää äärimmilleen vietyä hyvinvointivaltiota. Jotain vielä pidemmälle vietyä kuin mitä esim. Suomessa on nähty. Yritysten tulisi olla yhdessä omistettuja ja päätösten tulisi olla demokraattisia.

Car Alperovitz on uuden talouden (the new economy) puolestapuhuja. Termillä kuvataan monenlaisia USA:ssa tehtyjä ratkaisuja, joilla sivuutetaan perinteistä kapitalismia ja kirjoitetaan talouden pelisääntöjä uusiksi. Lukuisat yritykset ovat siirtyneet esimerkiksi työntekijäomistukseen tai siihen, että työntekijät johtavat itse yritystä ilman ulkopuolelta tuotua johtoa.

New Jerseyn osavaltiossa Newarkissa on esimerkiksi voittoa tavoittelematon rakennus- ja kiinteistöhuoltoyritys, joka työllistää kaksituhatta ihmistä. Se omistaa paikallisen tavaratalon ja asuinalueita sekä järjestää työntekijöidensä ja alueen asukkaiden terveydenhuollon. Liikevoitot palautetaan yhteisössä tärkeinä pidettyihin investointeihin, kuten terveydenhuoltoon, työpaikkoihin ja kouluihin.

Michael Albert sanoo, että yhteiskunnallisten muutosten keskiössä tulisi olla konkreettisia rakenteellisia muutoksia. Sellaisia, jotka ohjaavat toimintaa ja ajattelua uusiin mahdollisuuksiin ja uusien asioiden tekemiseen. 
Hyökkäys on paras puolustus → TPD


Millä hyvinvointivaltio iskee takaisin

Työn tasapainottamisella ja täystyöllisyydellä
työ ruokkii yksilön luovuutta ja kohottaa omanarvontuntoa
työlainsäädännöllä sekä käytännön kokeiluilla julkisella ja yksityisellä sektorilla
kaikille on turvattava oikeus monipuoliseen ja käskytyksestä vapaaseen työhön
nykyisiä töitä jakamalla useampi pääsee töihin
Työn demokratialla
Suomi on otollista maaperää työpaikkademokratiaan
osuustoiminta tukee demokratiaa taloudessa
Suomessa on asukaslukuun suhteutettuja osuuskuntajäseniä eniten maailmassa
on rakennettava osuuskuntapohjaisia työpaikkoja, jotka ovat demokraattisen työelämän koelaboratorioita
lainsäädännöllä on helpotettava demokraattisten yritysten perustamista, esim. Rudolf Meidnerin mallin mukaisia ratkaisuja
julkisissa hankinnoissa tulee suosia demokraattista yritystoimintaa
yritysympäristöä on muokattava työn demokratialle suotuisammaksi
Osallistavalla demokratialla
edustuksellinen ja suora demokratia voidaan yhdistää niin, että päätöksenteossa annetaan valtaa kansalaisille
Kestävällä ja yhteisöllisellä kulutuksella
kuluttamisen voimavaroja on koottava yhteen ja tehtävä kaukokatseisia hankintoja ja investointeja
ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää yhteiskunnan infrastruktuuriin mullistavia muutoksia
yhteiset suurhankinnat, kuten kattavat pyörätieverkostot ja luotijunat, ovat ekologisesti kestävämpiä
Päästöjen vähentämisellä
tavoitteena nollapäästöjärjestelmien läpimurto liikenteessä, kulutuksessa ja tuotannossa
markkinoiden reunaehtojen asettaminen, korkea verotus ja vahva valtion omistajaohjaus ovat hyvinvointivaltioiden vahvuuksia
Päämäärätietoisella aktivismilla
muutosta ei saavuteta haikailemalla parempia aikoja tai ostamalla luomua
kehitystä saadaan aikaan kansanliikkeissä, jotka vaikuttavat pysyvästi yhteiskunnan suuntaan
ihmiset pitää motivoida käyttämään aikaansa ja voimavarojaan yhteiseen asiaan ja tukemaan ja rohkaisemaan toisiaan kovaan työhön yhteiskunnan muuttamiseksi

Motto
Mary Parker Follett: Tulevaisuuteen on aivan mahdotonta kurkistaa, jos seistään keskellä oman ajan valtavirtaa.

Kirjallisuutta:
Gary Hamel & C.K. Prahalad: KILPAJUOKSU TULEVASTA
Gary Hamel: JOHTAMISEN TULEVAISUUS
Kristiina Heikkilä-Laakso & Jorma Heikkilä: INNOVATIIVISUUTTA ETSIMÄSSÄ
Antti Jauhiainen & Joona-Hermanni Mäkinen: HYVINVOINTIVALTION VASTAISKU
W. Chan Kim & Renee Mauborgne: SINISEN MEREN STRATEGIA
Maija-Riitta Ollila: LAUMAN VALTA
Maija-Riitta Ollila: AJATUSTEN VANGIT KARKUMATKALLA
Thomas Piketty: PÄÄOMA 2000-LUVULLA
Arja Ropo ym: JAETUN JOHTAJUUDEN SÄRMÄT
Timo Santalainen: STRATEGINEN AJATTELU
Joris Luyendijk: RAHAN RUHTINAAT
Immanuel Wallerstein ym: ONKO KAPITALISMILLA TULEVAISUUTTA

Sosiaaliturva ja mikrotyömarkkinat

Saku Uuuninpankkopoika Timonen kiihdyttää vauhtia hallituksen aktiivimallin arvostelussaan. Tavoitteet ovat kokonaan muualla. Hänen mukaansa kysymyksessä on aktiivisesta sosiaaliturvan leikkurista ja saksalaisen mallin mukaisista mikrotyömarkkinoiden luomisesta. Tämä vastaa puolestaan minun mielestäni myös Euroopan Unionin markkina-alisteista lähestymistapaa työllistämiseen. Lainataan Sakun analyysia:

"Työttömyysturvan aktiivimalli on viimeistään nyt toisen tarkastelujakson päätyttyä osoittautunut täsmälleen sellaiseksi pysyväksi tukileikkuriksi kuin osattiin odottaa. Vain kymmenen prosenttia ensimmäisen tarkastelujakson jälkeen alennetulle tuelle joutuneista täytti aktiivimallin ehdot toisen tarkastelujakson aikana. Kaikista työttömistä 38 prosentin tukea leikattiin, kertoo Kela tiedotteessaan."

"Ei hallitus anna keppiä työttömille sen takia, että se nauttisi siitä, eikä päätarkoitus ole säästää. Tarkoitus ei myöskään ole työllistää oikeisiin palkkatöihin. Kyse on hallituksen tavoitteesta saada työllisyysaste 72 prosenttiin ja yli. Sen takia ollaan valmiita tekemään millaisia silmänkääntötemppuja tahansa.

Tavoitteena on saada ensin aikaan mikrotyömarkkinat Saksan mallin mukaisesti. Niillä markkinoilla palkalla ei ole tarkoituskaan tulla toimeen, vaan yhä suurempi osa toimeentulosta saadaan yhteiskunnan tukena. Lopullisena tavoitteena on vastikkeellinen sosiaaliturva Britannian mallin mukaisesti. Siinä työtä tehdään pelkkää sosiaaliturvaa vastaan."