Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ammattiyhdistysliike. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ammattiyhdistysliike. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. tammikuuta 2019

Taistelu työstä ja toimeentulosta Euroopassa

Euroopassa käydään vastaavanlaista taistelua "aktiivimallista" kuin Suomessakin, käy ilmi  EAY:n konfederaatiovaltuutetun Ester Lynch Social Europe -verkkolehden 16.1.- 2019 kirjoituksesta. Unionin tasolla näyttää olevan täysin samanlainen vastakkainasettelu kuin meilläkin siitä, miksi ja millä ehdoilla ihmiset työtä tekevät.

Esther Lynch:

Euroopalla on kasvava kriisi turvattomasta työstä. Juuri ennen joulua Euroopan komissio ilmoitti voittoisasti, että työllisyys EU: ssa on saavuttanut ennätykselliset tasot vuoden 2018 jälkipuoliskolla, ja työssä oli yli 239 miljoonaa ihmistä. Hyviä uutisia todellakin, mutta paljon vähemmän huomiota kiinnitettiin siihen, että työtuntien määrä on edelleen alhaisempi kuin vuonna 2008 ennen kriisin alkua. Joten kenties on enemmän työllisyyttä, mutta ohuemmin jaantuneena, koska liian monet ihmiset ovat epävarmoissa työpaikoissa, joissa on liian vähän tunteja kunnollisen elämän takaamiseksi.

Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kannalta yksi tärkeimmistä lupauksista, jotka syntyi marraskuussa 2017 käynnistetystä Euroopan sosiaalisen oikeuden pilarista, oli sitoutuminen työntekijöiden oikeudellisen varmuuden vahvistamiseen. Tämä edellyttää epävarmojen työolojen ja hyväksikäytön torjumista työnantajilta, jotka eivät informoi työntekijöitä heidän palvelusuhteen ehdoistaan, tai odottavat että he ovat aina käytettävissä - usein lyhyellä varoitusajalla -, vaikka heillä ei ole työtä ja he eivät ansaitse mitään.

Tämän vuoksi komissio julkaisi tammikuussa 2018 ehdotuksia avoimesta ja ennakoitavista työoloja koskevasta direktiivistä. Se oli heikompi kuin Euroopan ammattiyhdistysliitto toivoi, mutta siihen sisältyy kuitenkin erittäin tärkeitä työntekijöiden suojaa. Esimerkiksi työnantajan on toimitettava kirjalliset tiedot työsuhteesta työntekijälle ensimmäisenä työpäivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että kausiluonteiset, kotimaiset, tilaus-, foorumi- ja muut epävarmat työntekijät saavat vahvempia laillisia oikeuksia. Luonnoksessa ehdotetaan edelleen toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että verkkoalustat ovat vastuullisia myös  työnantajina.

Siinä otetaan myös tärkeitä askelia epäreilujen  ehtojen poistamiseksi sopimuksista, kuten pitkät koeajat, ja työntekijöiden nöyryyttämisestä epämääräisillä sopimuksilla, kuten mahdollisuus  lyhentää heidän työaikaansa. Se vaatii jäsenvaltioita suojelemaan ammattiyhdistysten  edustajia kuten luottamusmiehiä työpaikoilla, auttamaan työntekijöitä saamaan uusia oikeuksia, ja tunnustaa työehtosopimusten ja niistä neuvottemisen tärkeän roolin.
Direktiiviluonnoksessa edellytettiin kuitenkin ammattiyhdistysedusajien puolelta tarkempaa määrittelyästusta, jotta työntekijät  kykenisivät vastustamaan sellaisia taktiikoita, joita epärehelliset työnantajat käyttävät  säännösten kiertämiseksi.

Euroopan ammatillinen keskusjärjestö Y (ETUC) kehotti Euroopan parlamenttia tiukentamaan ehdotuksia ja, ammattiyhdistysten painostuksen seurauksena,  Euroopan parlamentin jäsenet hyväksyivät muutoksia, jotka täyttävät monet vaatimuksistamme. Tämä on merkittävä askel eteenpäin. Euroopan Neuvostossa jäsenvaltiot ovat kuitenkin olleet vähemmän halukkaita yhteistyöhön, ja komissio, neuvosto ja parlamentti neuvottelevat lakiehdotuksesta nyt "kolmikantaisesti".
Kolmikantaisesti:
http://www.europarl.europa.eu/ordinary-legislative-procedure/en/interinstitutional-negotiations.html

Ammattiliitot pitävät tätä Euroopalle tärkeänä miettimisen paikkana. EAY vetäytyy pysäytysyrityksistä tämän olennaisen uuden perussäännön aikaansaamiseksi. Sen edustajat ovat kokoontuneet tämän johdosta mm. Euroopan unionin parlamentin jäsenten kanssa.

Komissio on ilmoittanut, että uusi lainsäädäntö antaisi jopa 16 miljoonalle ihmiselle mahdollisuuden aloittaa uusi työpaikka tietäen  oikeutensa ja velvollisuutensa. Ammattiliittojen kannalta on kuitenkin tärkeää,  että se kattaa  myös jo työssä olevat työntekijät.

EAY on seurannut - huolestuneena. - epävarmojen työolosuhteiden lisääntymistä Euroopassa - alustataloudessa, nollatuntia koskevia sopimuksia, vääriä itsenäisiä ammatinharjoittajia ja niin edelleen.  Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä  tutkimuksessa nollatuntisopimusten piirissä olevat  nuoret ilmoittivat paljon todennäköisemmin mielenterveys- ja fyysistä terveyttä koskevista ongelmista kuin heidän ikäisensä vakituisissa työpaikoissa. Limerickin yliopiston Irlannissa tekemä tutkimus varoitti, että ihmiset, joilla ei ole riittävästi taattua työaikaa, voivat "jäädä kiinni köyhyyden kierteeseen, joka puolestaan vahvistaa työnantajille heidän  'hyväksikäyttöään', mikä aiheuttaa pelkoa rangaistuksesta, jos he nostavat epäilyksiä työoloistaan. Vastauksena Irlannin hallitus on ryhtynyt toimiin nollatuntien sopimusten käytön kieltämiseksi, ellei työnantaja voi osoittaa todellista liiketoimintaa. Läpinäkyvien ja ennustettavien työolosuhteiden takaaminen hyödyttäisi laajasti työntekijöiden terveyttä, työ- ja yksityiselämän tasapainoa sekä työntekijöiden pysyvyyttä.

Jäsenvaltiot kuitenkin hyökkäävät luonnosta vastaan pyrkimällä poistamaan sopimuksesta tietyt työntekijäryhmät, mukaan lukien ne, joilla on hyvin alhaiset työtuntumäärät. Ottaen huomioon, että lainsäädännön kokonaistavoite on lopettaa nollatuntisopimukset ja lyhyiden  työaikasopimusten väärinkäyttö, erityisesti silloin, kun työnantajat leikkaavat työtä hyvin lyhyellä varoitusajalla, tämän luokan poissulkeminen estäisi uuden lain uskottavuuden. Komissio määritteli alun perin alle kahdeksan tuntia kuukaudessa lyhyen työsopimuksen alarajaksi (jonka parlamentti hyväksyi). Nyt neuvosto haluaa nostaa tämän rajan viiteen tuntiin viikossa.

Todellisuudessa mikä tahansa kynnys heikentää lainsäädännön tehokkuutta. Kokemus on osoittanut, että riippumatta siitä, mikä taso on asetettu, riistävästi suhtautuvat työnantajat rikkovat tätä alarajaa. Tällainen sääntelystä vapauttaminen muodostaisi todellisen riskin heikentää heikommassa asemassa olevien työntekijöiden työolosuhteita sen sijaan, että niitä parannettaisiin.  Ei ole mitään syytä kieltää suojelua niiltä työntekijöiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Toisen luokan työntekijät?Neuvosto haluaa myös sulkea pois julkisen sektorin ja muut työntekijäryhmät, kuten merenkulkijat, hätäpalvelut (suojatyöluokka), johtajat, poliisi ja asevoimat sekä itsenäiset ammatinharjoittajat lakisääteisestä sääntelystä, kuten vähimmäisverokannoista, koulutuksesta, ennakkotiedusteluista ja erityislausekkeista. Mutta miksi näitä työntekijöitä olisi kohdeltava toisen luokan kansalaisina? Miksi sairaanhoitajan pitäisi olla suojaamaton koeajan aikana tai merenkulkijaa rangaistaan vaatimalla enemmän työtunteja? Ammattiliitot vaativat, että kaikki nämä poikkeukset sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on poistettava.

Direktiivin 9 artiklassa olisi annettava työntekijöille enemmän turvaa ja rajoitettava työnantajien joustavuusvaatimuksia. EAY haluaa, että kolmikantaneuvottelu parantaa - kannustamalla  jäsenvaltioita kieltämään nollatuntisopimukset ja takaamaan, että epäsäännöllisen ajan työntekijöille maksetaan palkkaa edelleen, jos heidän vuoronsa peruutetaan lyhyellä varoitusajalla. Työnantajien olisi oltava velvollisia perustelemaan tällaisten käytäntöjen käyttöönottoa ja kuuden kuukauden kuluttua työntekijän sopimuksen tulisi taata vähintään 75 prosenttia työtunneista kyseisenä aikana.

Kolmenvälisissä neuvotteluissa olisi käsiteltävä myös  muita parannuksia: työnantajien ei pitäisi enää voida periä työntekijöiltä maksua tarvittavasta koulutuksesta. Koulutuksen aikana  heille olisi maksettava palkkaa, ja maksamattomat koeajat on lopetettava. Työnantajien olisi oltava oikeudellisesti velvollisia ottamaan huomioon työntekijöiden pyyntö pitemmästä työajasta tai työajan muuttamisesta ja antamaan perusteltua vastauksia. Ja työntekijöitä ei pidä irtisanoa tai rangaista näiden oikeuksien käytöstä.

Ammattiliitot tarvitsevat oikeuden sisällyttää ja panna täytäntöön direktiivin säännökset kollektiivisilla sopimuksilla kansallisella tai alakohtaisella tasolla ja jatkaa valituksia jäsentensä puolesta. Jäsenvaltioiden on myös otettava työmarkkinaosapuolet mukaan lain täytäntöönpanoon ja määrättävä seuraamuksia työnantajille, jotka eivät noudata sitä.

Komission mukaan yksinoikeuslausekkeiden kieltäminen, joiden perusteella työnantajat voivat estää muita töitä, vaikka ne olisivat olleet nollatuntisopimuksia, jopa 364 000 työntekijää olisi voinut  täydentää tulojaan ansaitsemalla ylimääräiset 355–1 424 miljoonaa euroa ja tuottaa siten yrityksille jopa 167 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikki nämä toimenpiteet voisivat täysin toteutuessaan parantaa huomattavasti miljoonien eurooppalaisten työoloja. Kolmikantaneuvotteluja jatketaan uudelleen helmikuuhun saakka, ja EAY seuraa euvottelujen edistymistä tarkasti ja jatkaa lobbaamista ja taistelua sen varmistamiseksi, että avoimien ja ennakoitavien työolosuhteiden direktiivi säilyy nimensä mukaisena.

---
Tietoja Esther Lynchistä
Esther Lynch valittiin EAY:n konfederaatiovaltuutetuksi Pariisin kongressissa vuonna 2015. Hänellä on laaja kokemus ammattiyhdistysliikkeestä sekä Irlannissa että Euroopan ja kansainvälisellä tasolla. Ennen EAY: n siirtymistä hän oli Irlannin ammattiliittojen kongressin (ICTU) lainsäädäntö- ja sosiaaliasioiden päällikkö.

20.3. 2019
Tällaista vääntöä näistä asioista käydään Suomessa:
Teollisuusliitolaisten lehden mukaan "syksyyn mennessä EU-tuomioistuimessa ratkeaa, onko Sipilän hallituksen vuosilomien sairauskarensseja koskeva lakimuutos ristiriidassa eurooppalaisen oikeusnormiston kanssa.


– Meillä on aikaisemmassa oikeuskäytännössä hyvät perusteet sille, että omavastuupäivät ovat EU-oikeuden vastaisia, sanoo Euroopan unionin työoikeuteen erikoistunut SAK:n lakimies Jari Hellsten.

Hellsten ja Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius sekä koko joukko liittojen lakimiehiä oli paikalla, kun asiasta järjestettiin EU-tuomioistuimen pääpaikalla suullinen kuuleminen.

Peistä omavastuupäivistä on taitettu siitä lähtien, kun hallituksen kiistanalainen lakimuutos huhtikuussa 2016 tuli voimaan. Suomessa työoikeudellisia kiistoja ratkova Työtuomioistuin pyysi vuonna 2017 EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiaan."




sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Espanja? Jatkoa entiselle vai täyskäännös?



Jorge Uxó ja Nacho Álvarez ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen analyysin Espanjan talouden elvyttämisestä ja niistä keskeisistä vaaratekijöistä, joita sen tiellä on. Yllättävällä tavalla vaaratekijäksi nousee Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF, jonka suositukset tarkoittavat jatkoa vuonna 2012 aloitetulle, pääasiassa Kreikkaan suunnatulle kiristävälle, austeristiselle politiikalle.

Julkisen sektorin vahvistaminen ja kasvattaminen dynaamiseksi tekijäksi on näiden kahden, Podemokseen tiiviissä yhteydessä olevan tutkijan tähtäimessä. Palkkatasoa on nostettava, koska palkkojen alhaalla pitäminen ja jopa pienentäminen ei näytä vaikuttaneen viennin edistymiseen millään tavalla ja joka tapauksessa muut, kansainväliset tekijät ovat olleet merkittävämpiä. Tutkijat eivät mainitse EKP:n määrällistä elvytystä tällaisena vaikka sillä on todennäköisesti ollut huomatava vaikutus myös Espanjan talouden elpymiseen.
Se mikä on uutta, on julkisen, siis valtion ja muiden julkisten hallintoelinten aktivoiminen pankkitoimintaan. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, asettuisiko Euroopan Komissio vastustamaan julkisten yhteisöjen pankkitukea ja ryhtyisikö se kohtelemaan niitä eri tavalla kuin yksityisiä pankkeja. Siis nyt Social Europe - verkkolehden 18.12. 2018 julkaisemaan tekstiin:

"Kansainvälinen valuuttarahasto toteaa Espanjan taloutta koskevassa 2018-kertomuksessaan, että on tarpeen laajentaa säästö- ja palkkaturvaa, säilyttää julkisen talouden vakauttaminen ja vuonna 2012 hyväksytty työmarkkinauudistus. työvoiman joustavuus johti talouden elpymiseen. Koska alhainen tuottavuus jatkuu ja julkinen velka on korkea, tarvitaan uusia työvoiman uudistuksia sekä kestäviä ensisijaisia (talousarvio) ylijäämää.

Mielestämme tämä lähestymistapa herättää useita vastalauseita. Viittaamme viiteen tärkeimpään.

1) Ensinnäkin ajatus siitä, että palkkojen devalvointi ja hintakilpailukyvyn parantuminen ovat herättäneet elpymistä, on myytti. Palkkojen alentaminen vuosina 2010–2017 on siirtynyt vain osittain vientihintoihin, koska tämä vähennys on johtanut pääasiassa voittomarginaalien kasvuun. Tämän seurauksena hintakilpailukyvyn muutos on ollut paljon pienempi kuin yksikkötyökustannusten lasku. Vienti on ollut ratkaisevassa asemassa elpymisen käynnistämisessä, mutta tämä ei johdu palkkojen leikkauksista, vaan ulkoisen kysynnän käyttäytymisestä euroalueella. Itse asiassa Espanjan vienti on kasvanut saman verran sekä ennen kriisiä että sen jälkeen.

2) Toiseksi, vuoden 2012 uudistuksen jälkeen saavutettu uusi työvoiman joustavuus ei ole herättänyt nopeampaa työpaikkojen luomista: jälkimmäinen on vastannut BKT: n kasvuun samalla tavoin kuin muut Espanjan talouden kaudet. Työllisyyden joustavuus BKT: hen on pysynyt vakaana työmarkkinauudistusten jälkeen, eikä Okun-käyrässä näy siirtymiä. Työllisyyden nopea elpyminen Espanjassa ei osoita viimeaikaisten työmarkkinauudistusten "menestystä" vaan pikemminkin rakenteellista suuntausta: teollinen erikoistuminen on suuntautunut samalla tavalla kaikille  työvoimavaltaisille aloille.

3) Kolmanneksi nopeaa talouskasvua vuodesta 2014 lähtien ei voida selittää ottamatta huomioon tiettyjen ulkoisten myötävaikutaneiden tekijöiden  ratkaisevaa vaikutusta - alhaiset korkotasot ja alhaiset öljyn hinnat. Nämä tuulet ovat vaikuttaneet Espanjaan voimakkaammin kuin muut Euroopan maat (kun otetaan huomioon suuri velka suhteessa BKT: hen, vaihtuvakorkoisten asuntolainojen määräävä asema ja maan energiariippuvuus).Näiden tekijöiden sammuminen yhdessä kansainvälisen kaupan alenemisen kanssa vie talouden kohti hidastumista vuonna 2018, mikä osoittaa kasvun haurauden ja tarpeen löytää uusia pilareita, joilla voidaan tukea kysyntää.

4) Neljänneksi (tarjonnan puolella) rakenteellisten uudistusten "menestykseen" perustuva IMF: n kertomus on tuskin yhteensopiva potentiaalisen kasvun ja viime vuosina lisääntyneen tasapainon kanssa, mikä on tapahtunut työttömyysasteen vähenemisen muodossa. Tänään potentiaalisen tuotannon kasvuvauhti on vain noin puolet ennen kriisiä. Itse asiassa tämä ristiriita paljastaa, että julkisen talouden supistukset ovat aiheuttaneet pitkäaikaisia haavoja taloudelle.

5) Viidenneksi ja viimeiseksi, on huolestuttavaa, että IMF: n olisi pyrittävä uusiin julkisen talouden vakauttamisvaiheisiin. Väitettä, jonka mukaan "veropuskurit" on rakennettava uudelleen seuraavan kriisin aikana, tämä toimielin perustelee toimenpiteillä,  jotka toteutuessaan  vain pahentavat talouden hidastumista ja siten lisäävät velan ja BKT: n suhdetta. Väite, jonka mukaan kestävien ensisijaisten julkisen talouden ylijäämien vähentäminen vähentää julkista velkaa, ei ole pelkästään epärealistinen, vaan se on myös vastoin terveen julkisen talouden tavoitetta. Koska olemme jo todistaneet riistävän politiikan epäonnistumisen, meidän ei tarvitse kokeilla sitä uudelleen.

Kun finanssipolitiikan alijäämä on alle 3 prosenttia, etusijalla ei voi olla jatkaa sen edelleen alentamista vaan pikemminkin avata uusi toimintalinja, joka perustuu kahteen mainittuun toimintalinjaan ("ylläpitää ja muuttaa kasvua"). Ensinnäkin,  kun  lyhyen aikavälin näkökulmasta reaktiomme suhdannevaihteluun ei voi olla passiivinen , että taantuminen  laskeutuu meihin, niin yhtä järkyttävää jäädä odottelemaan pehmeää siirtymistä  kohti potentiaalista kasvua. Meidän on pohdittava, miten kokonaiskysyntää tuetaan.

Se mitä ton arvitaan Espanjan talouden varustaminen uudella moottorilla, joka voi syntyä vain palkkojen elpymisestä. Palkkojen kasvu Espanjassa on monien vuosien ajan ollut tuottavuuden kasvun alapuolella, ja tätä kuilua on  kavennettava. Tämän saavuttamiseksi ja vastoin IMF: n vahvistamaa näkemystä, äskettäin allekirjoitettu sopimus Podemoksen ja hallituksen välillä osoittaa, että työehtosopimusneuvotteluihin on palattava, joiden puute on vakavasti vaurioitunut aikaisemmassa työmarkkinauudistuksessa, sekä nostettava huomattavasti vähimmäispalkkaa (jo sovittu nousu on 22 prosentin lisäys ensi vuonna, jopa 900 euroa kuukaudessa).

Uuden talouspoliittisen toimintaohjelman toinen keskeinen pilari tulisi koostua laajasta finanssipolitiikasta, jossa keskitytään julkisten investointien elpymiseen - joka on nykyään 25 miljardia euroa alle kriisitilanteen - tuottavuuden parantamiseeen ja vihreän ja kattavan ja suunnitelmallisen  kasvun edistämiseeen.  Tällaisia  toimenpiteitä, jotka voivat osoittautua hyödyllisiksi tämän saavuttamiseksi, ovat: kunnianhimoinen energia-alan siirtymisstrategia, joka perustuu uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen, kasvien ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen sekä sähköliikenteen laajentamiseen; sisältäen taatun toimeentulojärjestelmän; ja julkisten pankkien kehittäminen teollisuuden muutosten rahoittamiseksi ja suunnittelemiseksi."

Tietoa henkilöistä Jorge Uxó ja Nacho Álvarez:
Jorge Uxó on Castilla-La Manchan yliopiston dosentti. Hän kuuluu tällä hetkellä Podemoksen talousryhmään. Nacho Álvarez on Madridin autonomisen yliopiston apulaisprofessori ja Complutense International Institute of International Studiesin (ICEI) tutkija. Hän on tällä hetkellä Podemoksen pääekonomisti.





Okunin laki
https://www.labour.fi/ptblogi/2011/06/23/okunin-laki-onko-nyrkkisaannolla-viela-iskuvoimaa/

maanantai 15. lokakuuta 2018

Tarvitaan narratiivi...


Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiäön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija. Tästä konferenssista raportoi Kansan uutiset.

"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.

– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.

"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.

– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.

Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."

torstai 11. lokakuuta 2018

"Olemme suurimman vaaran hetkellä"

Verkkolehti "Social Europe" raportoi  11.10. 2018 Euroopan Ammatillisten keskusjärjestöjen Konfederaation EAY/ETUC:n   27-29.. kesäkuuta 2018 pitämästä konferenssista, jossa puheenvuorojen ja työryhmissä käytyjen plenaarityöskentelyjen  avulla keskusteltiin globalisaatiosta, Euroopasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, työelämän muutoksesta, ilmastosopimuksen toteuttamisesta ja työelämän sopeututtamisesta menossa oleviin suuriin muutoksiin. Kaikki aikaan liittyvät suuret, työelämään liittyvät teemat olivat keskustelussa.  Mukana oli alan parhaita asiantuntijoita Euroopan Unionista, talouselämästä  ja työelämän eri aloilta.

Guy Ryder, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja
käytti heti avajaisissa yhden merkittävimmistä puheenvuoroista, joka liittyi monenkeskistä yhteistyötä - kuten Euroopan Unionia - koskeviin uhkakuviin:
"Tänään olemme taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti suurimman vaaran hetkellä;Varoitan Eurooppaa säästöpolitiikan seurauksista ja maailmanlaajuisesti kolme tai neljä vuosikymment jatkuneen globalisaation seurauksista,  jotka on masentaneet työvoimaa ja laskeneet tuloja monissa teollisuusmaissa. Niitämme nyt satoa epäoikeudenmukaisuuden ja puutteen muodossa aiheutetusta vihasta ja poliitisen keskustelun hylkäämisestä. Ihmiset etsivät jotain erilaista ja tästä meidän on keskusteltava.
Jos emme ole varovaisia, joudumme todistamaan  taas kerran monenkeskisen järjestelmän tuhoutumisen. Poliittisen areenan retoriikka on nykyään suoraan 1930-luvulta, ajalta jolloin silloinen  monenkeskinen järjestelmä tuhoutui. ILO on ainoa jäljellä oleva laitos tuolta ajalta.Vaaran merkit ovat selvästi nähtävissä: olemme nähneet USA: n vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta ja juuri viime viikolla YK: n ihmisoikeusneuvostosta. Monenkeskisen humanitaarisen toiminnan rahoituksen torjuminen merkitsee dramaattisia aikoja monenkeskiselle yhteistyölle."

Ha Joon Chang,  Cambridgen yliopiston taloustieteilijä
puolusti konfrerenssissa voimakkaasti keynesiläistä, vaihtoehtoista talouspolitiikkaa. Chang kävi puheenvuorossaan suoraan keynesiläisen talousmallin puolustukseen. "Se poliittisen oikeiston väite, jonka mukaan sodanjälkeinen keynesiläinen ajanjakso, joka sijoittui suunnilleen vuosiin 1945-1975, oli epäonnistunut, oli suurin valhe sitten Stalinin aikojen", Chang huudahti. "Kyseisellä ajanjaksolla ei ollut yhtään pankkikriisiä. Uusliberaalit taloustieteilijät ovat syrjineet keynesiläista taloustietoa, ja siitäkin johtuen maita on  heikentänyt epävakaus ja kasvun hidastuminen, mukaan lukien vakava globaali finanssikriisi vuosina 2008-2010. Siksi on väärin, että uusliberalistiset taloustieteilijät väittävät, että globalisaatio tarkoittaa, ettei  vaihtoehtoa ole."

Näitä kahta suurta kysymystä, Euroopan Unionin eksogeenista säästöpolitiikkaa ja vaihtoehtoisen, so. endogeenisen, keynesiläisen talouspolitiikan ehdotonta poissulkemista voidaan pitää niinä suurina kysymyksinä, jotka haastavat myös eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä etsimään uutta tietä tulevaisuuteen.

Konferenssin selonteko kokonaisuudessaan on ladattavissa Social Europe -verkkolehden sivuilta. Lataaminen edellyttää liittymistä tämän ilmaisen verkkolehden lukijakuntaan sähköpostiosoitteella.