Verkkolehti "Social Europe" raportoi 11.10. 2018 Euroopan Ammatillisten keskusjärjestöjen Konfederaation EAY/ETUC:n 27-29.. kesäkuuta 2018 pitämästä konferenssista, jossa puheenvuorojen ja työryhmissä käytyjen plenaarityöskentelyjen avulla keskusteltiin globalisaatiosta, Euroopasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, työelämän muutoksesta, ilmastosopimuksen toteuttamisesta ja työelämän sopeututtamisesta menossa oleviin suuriin muutoksiin. Kaikki aikaan liittyvät suuret, työelämään liittyvät teemat olivat keskustelussa. Mukana oli alan parhaita asiantuntijoita Euroopan Unionista, talouselämästä ja työelämän eri aloilta.
Guy Ryder, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja
käytti heti avajaisissa yhden merkittävimmistä puheenvuoroista, joka liittyi monenkeskistä yhteistyötä - kuten Euroopan Unionia - koskeviin uhkakuviin:
"Tänään olemme taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti suurimman vaaran hetkellä;Varoitan Eurooppaa säästöpolitiikan seurauksista ja maailmanlaajuisesti kolme tai neljä vuosikymment jatkuneen globalisaation seurauksista, jotka on masentaneet työvoimaa ja laskeneet tuloja monissa teollisuusmaissa. Niitämme nyt satoa epäoikeudenmukaisuuden ja puutteen muodossa aiheutetusta vihasta ja poliitisen keskustelun hylkäämisestä. Ihmiset etsivät jotain erilaista ja tästä meidän on keskusteltava.
Jos emme ole varovaisia, joudumme todistamaan taas kerran monenkeskisen järjestelmän tuhoutumisen. Poliittisen areenan retoriikka on nykyään suoraan 1930-luvulta, ajalta jolloin silloinen monenkeskinen järjestelmä tuhoutui. ILO on ainoa jäljellä oleva laitos tuolta ajalta.Vaaran merkit ovat selvästi nähtävissä: olemme nähneet USA: n vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta ja juuri viime viikolla YK: n ihmisoikeusneuvostosta. Monenkeskisen humanitaarisen toiminnan rahoituksen torjuminen merkitsee dramaattisia aikoja monenkeskiselle yhteistyölle."
Ha Joon Chang, Cambridgen yliopiston taloustieteilijä
puolusti konfrerenssissa voimakkaasti keynesiläistä, vaihtoehtoista talouspolitiikkaa. Chang kävi puheenvuorossaan suoraan keynesiläisen talousmallin puolustukseen. "Se poliittisen oikeiston väite, jonka mukaan sodanjälkeinen keynesiläinen ajanjakso, joka sijoittui suunnilleen vuosiin 1945-1975, oli epäonnistunut, oli suurin valhe sitten Stalinin aikojen", Chang huudahti. "Kyseisellä ajanjaksolla ei ollut yhtään pankkikriisiä. Uusliberaalit taloustieteilijät ovat syrjineet keynesiläista taloustietoa, ja siitäkin johtuen maita on heikentänyt epävakaus ja kasvun hidastuminen, mukaan lukien vakava globaali finanssikriisi vuosina 2008-2010. Siksi on väärin, että uusliberalistiset taloustieteilijät väittävät, että globalisaatio tarkoittaa, ettei vaihtoehtoa ole."
Näitä kahta suurta kysymystä, Euroopan Unionin eksogeenista säästöpolitiikkaa ja vaihtoehtoisen, so. endogeenisen, keynesiläisen talouspolitiikan ehdotonta poissulkemista voidaan pitää niinä suurina kysymyksinä, jotka haastavat myös eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä etsimään uutta tietä tulevaisuuteen.
Konferenssin selonteko kokonaisuudessaan on ladattavissa Social Europe -verkkolehden sivuilta. Lataaminen edellyttää liittymistä tämän ilmaisen verkkolehden lukijakuntaan sähköpostiosoitteella.
Guy Ryder, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja
käytti heti avajaisissa yhden merkittävimmistä puheenvuoroista, joka liittyi monenkeskistä yhteistyötä - kuten Euroopan Unionia - koskeviin uhkakuviin:
"Tänään olemme taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti suurimman vaaran hetkellä;Varoitan Eurooppaa säästöpolitiikan seurauksista ja maailmanlaajuisesti kolme tai neljä vuosikymment jatkuneen globalisaation seurauksista, jotka on masentaneet työvoimaa ja laskeneet tuloja monissa teollisuusmaissa. Niitämme nyt satoa epäoikeudenmukaisuuden ja puutteen muodossa aiheutetusta vihasta ja poliitisen keskustelun hylkäämisestä. Ihmiset etsivät jotain erilaista ja tästä meidän on keskusteltava.
Jos emme ole varovaisia, joudumme todistamaan taas kerran monenkeskisen järjestelmän tuhoutumisen. Poliittisen areenan retoriikka on nykyään suoraan 1930-luvulta, ajalta jolloin silloinen monenkeskinen järjestelmä tuhoutui. ILO on ainoa jäljellä oleva laitos tuolta ajalta.Vaaran merkit ovat selvästi nähtävissä: olemme nähneet USA: n vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta ja juuri viime viikolla YK: n ihmisoikeusneuvostosta. Monenkeskisen humanitaarisen toiminnan rahoituksen torjuminen merkitsee dramaattisia aikoja monenkeskiselle yhteistyölle."
Ha Joon Chang, Cambridgen yliopiston taloustieteilijä
puolusti konfrerenssissa voimakkaasti keynesiläistä, vaihtoehtoista talouspolitiikkaa. Chang kävi puheenvuorossaan suoraan keynesiläisen talousmallin puolustukseen. "Se poliittisen oikeiston väite, jonka mukaan sodanjälkeinen keynesiläinen ajanjakso, joka sijoittui suunnilleen vuosiin 1945-1975, oli epäonnistunut, oli suurin valhe sitten Stalinin aikojen", Chang huudahti. "Kyseisellä ajanjaksolla ei ollut yhtään pankkikriisiä. Uusliberaalit taloustieteilijät ovat syrjineet keynesiläista taloustietoa, ja siitäkin johtuen maita on heikentänyt epävakaus ja kasvun hidastuminen, mukaan lukien vakava globaali finanssikriisi vuosina 2008-2010. Siksi on väärin, että uusliberalistiset taloustieteilijät väittävät, että globalisaatio tarkoittaa, ettei vaihtoehtoa ole."
Näitä kahta suurta kysymystä, Euroopan Unionin eksogeenista säästöpolitiikkaa ja vaihtoehtoisen, so. endogeenisen, keynesiläisen talouspolitiikan ehdotonta poissulkemista voidaan pitää niinä suurina kysymyksinä, jotka haastavat myös eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä etsimään uutta tietä tulevaisuuteen.
Konferenssin selonteko kokonaisuudessaan on ladattavissa Social Europe -verkkolehden sivuilta. Lataaminen edellyttää liittymistä tämän ilmaisen verkkolehden lukijakuntaan sähköpostiosoitteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti