Jürgen Habermas, "viimeinen Frankfurtin koulukunnan edustaja" on pitänyt 27.syyskuuta puheen Homburgissa Saksassa ja analysoinut siellä Euroopan Unionin tilaa. Euroopan Unionia vastustavat voimat ovat useissa jäsenmaissa nousseet vakavasti varteenotettaviksi poliittisiksi toimijoiksi. Hän näkee Euroopassa niiden keskeisten maiden poliittisten voimien, jotka olivat perustamassa Euroopan Unionia, hakeutuvan nyt yhteistyöhön Eurooppaa hajoittavien voimien kanssa. Habermas panee merkille keskeisten konservatiivisten voimien hapuilevan yhteistyön suuntaan näiden voimien kanssa. Hän ihmettelee kirjoituksessa sitä, että kuinka on mahdollista että Euroopan Unioni keskeisten perustajamaiden oikeistovoimat ovat nyt hakeutumassa yhteistyöhön, joka rakentuisi muurien rakentamiseen EU:n ympärille maahanmuuttajia vastaan, yhteiseen sotilaalliseeen puolustukseen ja markkinayhteistyöhön joka pikemmin jakaa kuin yhdistää Euroopan Unionin jäsenmaita.
Habermas havittelee selvästikin kokonaan toisenlaista Eurooppaa ja näyttää odottavan eurooppalaiselta sosialidemokratialta selvempiä taloudellisia vastauksia Euroopan Unionin kehittämiseen siten, että alkuperäinen tavoite yhteisestä hyvinvoinnista voisi toteutua. Ei ole näköpiirissä sellaista eurooppalaista vasemmistoa, joka olisi kykenevä esittämään näköaloja Euroopan nousemisesta globaalille tasolle kohtaamaan edessäolevat ongelmat, Habermas sanoo. Hän näkee Ranskan presidentin Macronin tavoittelevan taloudellisesti nykyistä huomattavasti vahvempaa Euroopan Unionia, mutta toteaa Saksan olevan asettumassa vastustamaan toistaiseksi vähäeleisesti mutta päättävästi Ranskan presidentin suunnitelmia.
Jürgen Habermas näyttää taipuvan pessimismiin Euroopan tulevaisuutta hahmotellessaan. "Jos lopulta pyydät minua kuvaamaan, ei kansalaisena, vaan akateemisena tarkkailijana, mitä minun kokonaisarviointi on tänään, minun on myönnettävä, etten näe mitään rohkaisevia suuntauksia juuri nyt."
Jürgen Habermas katsoo elevansa demokraattinen sosialisti ja "kommunikatiivisen rationalismin" edustaja, joka on erittäin suosittu keskustelija ja julkisuuden henkilö korkeasta iästään huolimatta. Minusta näyttää siltä, että hän on samalla tavoin huolestunut sekä Euroopan että kansanvaltaisen työväenliikkeen tämänhetkisetä tilasta ja kohtalosta kuin mitä eri yhteyksissä, mm. blogikirjoituksissa olen tullut korostaneeksi. Habermasin analyysi tuntuu oikeaanosuvalta vaikka vastauksia hän ei tässä kirjoituksessaan esitäkään. Omana kantanani olen todennut Euroopan Unionin kriisin juontavan juurensa Neuvostoliiton ja Berliinin muurin romahtamisen jälkeiseen aikaan, jolloin EU:lle luotiin ideologisesti sellainen rakenteellinen pohja, joka nojautuu kapitalismin voittokulkuun ja EU:n rakenteen painottamiseen voittopuolisesti markkinaehtoisuuteen ja valtion roolin kastroimiseen yksisiipisen talous- ja rahapolitiikan muodossa. Siinä Habermas lienee oikeassa, että poliittista näköalaa ulospääsyyn tästä mm. sosialidemokratiaa vahvasti haavoittavasta rakenteesta ei ole nähtävissä.
14.11. 2018
Suomelta tiukka uhkaus Italialle
Italian hallituksen uhmakas asenne Euroopan Unionin eksogeenisia, jäsenvaltioiden suuntaan määrällisen rajoitteita vastaan on saanut Suomen hallituksen valtionvarainministerin Orpon takajaloilleen. Suomen hallitus peesaa tässä tiukasti Saksan edellisen hallituksen käynnistämää austeristista linjaa, joka pudotti 25 miljoonan asukkaan Kreikan polvilleen.
"”Totta kai iso talous haastaa, mutta EU on onneton, jos se ei ryhdy toimiin Italiaa vastaan. Euroalueen uskottavuus on silloin koetuksella”, Orpo sanoo.
Komissio voi aloittaa Italian kohdalla niin kutsutun liiallisen alijäämän menettelyn. Se tarkoittaa, että maan talous otetaan erityistarkkailuun, ja maalle voidaan jopa määrätä sakkoja, jos se ei vähennä velkaansa tai budjettivajettaan komission toiveiden mukaan.
Komissio voi ehdottaa liiallisen alijäämän menettelyn aloittamista jo ensi viikolla, kun se keskiviikkona julkaisee yhteenvedon jäsenmaiden taloudellisesta tilanteesta. Orpon mukaan komission pitäisi uskaltaa tehdä päätös, mikäli Italia yhä uhmaa sääntöjä."
Italia on EU:n perustajajäseniä ja asukasmäärältään lähes kolme kertaa suurempi kuin Kreikka. Euroopan Komission politiikan juuret juontavat Euroopan Unionin perussopimukseen ja sen talous- ja rahapoliittisiin säädöksiin, jotka kieltävät Unionin itsensä, erityisesti Valuuttaunionin ja sen jäsenvaltioiden suuntaan toteutettavan endogeenisen, ohjelmallisilla päätöksillä ja kaksinkertaisella kirjanpidolla rekisteröidyn politiikan. Itsenäisillä mailla ja niiden keskuspankeilla tämä mahdollisuus on aina ja kaikissa olosuhteissa olemassa. Valtionvarain ministeri Orpon kannanotto on tietenkin johdonmukainen, mutta onko se strategisesti viisas?
Kansanedustaja Pia Viitasen ilmaisema kielteinen SDP:n kanta "Transfer-Unionin" kaltaisesta jäsenmaiden toistensa tukemisesta Suomen laina-aikojen pidentämistä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä on tietenkin ymmärrettävä, kun sitä katsellaan eksogeenisen, valtioiden rajallisen rahapolitiikan puitteissa. Se politiikka on todellakin tiensä päässä eikä sen puitteissa voitane hoitaa mitään suuria ja keskeisiä Euroopan Unionin tavoitteita - eikä siis myöskään Valuuttaunionin jäsenmaiden päästämistä pulasta vaikeuksien keskellä. Italia kärsii etenkin suuresta Välimren yli tulevasta pakoilaistulvasta, jonka hoitamiseen - siihenkin - Euroopan Unionio suhtautuu nihkeästi ja lisää tällä tavalla painetta minkä tahansa ratkaisutavan löytymiseen ongelmien voittamiseksi. Kysymys kuuluu: miksi SDP ei tälläkään kertaa näe Euroopan Unionin peruskirjassa olevaa "valuvikaa" yhtenä kaikkein keskeisimpänä, ongelmia aiheuttavana puutteena?
EKP:n määrällinen elvys on päättymässä ja...
"Saksan bruttokansantuotteen väheneminen herättää epäilyjä, onko euroalueen talouskasvu hidastumassa ennakoitua enemmän. Saksa on euroalueen suurin kansantalous, joten sillä on huomattava vaikutus koko maanosan talouden kehittymiseen.
Lokakuun lopussa EU:n tilastokeskus kertoi, että euroalueen talouskasvu hidastui heinä–syyskuussa selvästi ennakkoarvioita enemmän.
Suomalaisten tunnelmien synkkenemisestä kertoo Tilastokeskuksen lokakuun lopussa julkaisema kuluttajabarometri, jonka mukaan suomalaisten luottamus talouteen oli lokakuussa heikointa kahteen vuoteen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti