Seppo Tuovinen:
Willy Brandt ( 1913-1992) rauhannobelisti, SPD:n ja SI:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Länsi-Saksan liittokansleri viittaa tässä kuvan tekstissä "epäproduktiiviseen politiikkaan, joka keinoja kaihtamatta käyttää politiikkaa omien epäinhimillisten arvojensa välineenä." Onko näin käymässä nyt ns. länsimaisissa demokratioissa - myös Suomessa? Onko tapahtumassa niin, että pääoman arvot ja edut asetetaan yhä useammin inhimillisen politiikan ja kestävän kehityksen edelle?
Helsingissä järjestettiin pari viikkoa sitten kaksi merkittävää kokousta. Ilpo Rossin sivuilta löysin tekstin, joka kuuluu näin: "Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija."
"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.
– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.
"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.
– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.
"Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."
Edellä olevaan tekstiin viitaten totean, että Willy Brandt muutti myös narratiivin Saksassa 1960-luvun lopulla ja SPD nousi pitkäksi aikaa hänen johdollaan valtaan silloisessa Länsi-Saksassa aatteellisella demokraattiseen sosialismiin perustuneella, ohjelmallisella politiikalla. Nykyisellä politiikallaan Suuren koalition osana SPD kannatus on romahtanut yli puoleen siitä, mitä se oli esimerkiksi Brandtin aikana. Samoin on käynyt monissa muissakin sosialidemokraattien eurooppalaisissa sisarpuolueissa.On menty mukaan uusliberalistiseen politiikkaan. Olisiko aika sosialidemokraattien taas muuttaa narratiivia vastaamaan kansalaisten odotuksia koko Euroopassa?
Suomessa SDP:n kannatus on ollut jo pitkään nousussa. SDP puhuttelee kansaa oikeilla teemoilla työllisyydellä, koulutuksella ja se on voimakkaasti asettunut puolustamaan työttömien ja palkansaajien heikkoa asemaa hallituksen kyykyttämispolitiikkaa vastaan. SDP on nostanut pientä eläkettä saavien eläkeläisten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman keskusteluun, puolustanut perustuslakia, ihmisoikeuksia jne.
SDP on aloittanut myös. laajan ohjelmatyön. Sadat puolueen aktiivit osallistuvat lukuisissa työryhmissä ohjelmien valmisteluun. Pian ne tulevat myös SDP:n kentän käsittelyyn.
Ilpo Rossi:
Seppo Tuovisen tekstin alussa on viittaus Willy Brandtiin ja hänen tokaisuunsa, joka koskee yhteisten asioiden hoidoksi tarkoitetun politiikan "keritsemistä" paholaiseksi, jota käytetään demokratian nimissä milloin mihinkin, ihmisen ja humaanin yhteiskunnan kannalta epämielekkääseen tarkoitukseen. Laimaus on peräisin sattuvia sanontoja sisältävältä sivustolta, jonne pääsee tästä linkistä.
Produktiivisuus ja epäproduktiivisuus,
Kun käytän ilmaisuja produktiivisuus ja epäproduktiivisuus, tarkoitan niillä taloudellisen toimeliaisuuden sijasta laajempaa, sosiaalipsykologista ulottuvuutta, joka voi johtaa sekä omaan että yhteiseen menestymiseen - tai sitten tuhota kaikki mahdollisuudet tai ainakin heikentää onnistumista huomattavassa määrin. Kysymys on Erich Frommin, Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan elinikäisen johtajan hahmottamista suuntautumisen päämuodoista, joiden takana on aina yksilön, yhteisön tai jopa kokonaisen kansakunnan luonteenpiirteistö ja sen suuntautumonen joko elämää ylläpitävään, yhteisölliseen ja kaikista huolehtivaan suuntaan tai pakeneminen autoritaarisiin, hamuamiskeskeisiin, väkivaltaisuuteen taipuvaisiin tai kaupallisen houkuttelun vaihtoehtoihin.
Willy Brandt ( 1913-1992) rauhannobelisti, SPD:n ja SI:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Länsi-Saksan liittokansleri viittaa tässä kuvan tekstissä "epäproduktiiviseen politiikkaan, joka keinoja kaihtamatta käyttää politiikkaa omien epäinhimillisten arvojensa välineenä." Onko näin käymässä nyt ns. länsimaisissa demokratioissa - myös Suomessa? Onko tapahtumassa niin, että pääoman arvot ja edut asetetaan yhä useammin inhimillisen politiikan ja kestävän kehityksen edelle?
Helsingissä järjestettiin pari viikkoa sitten kaksi merkittävää kokousta. Ilpo Rossin sivuilta löysin tekstin, joka kuuluu näin: "Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija."
"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.
– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.
"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.
– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.
"Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."
Edellä olevaan tekstiin viitaten totean, että Willy Brandt muutti myös narratiivin Saksassa 1960-luvun lopulla ja SPD nousi pitkäksi aikaa hänen johdollaan valtaan silloisessa Länsi-Saksassa aatteellisella demokraattiseen sosialismiin perustuneella, ohjelmallisella politiikalla. Nykyisellä politiikallaan Suuren koalition osana SPD kannatus on romahtanut yli puoleen siitä, mitä se oli esimerkiksi Brandtin aikana. Samoin on käynyt monissa muissakin sosialidemokraattien eurooppalaisissa sisarpuolueissa.On menty mukaan uusliberalistiseen politiikkaan. Olisiko aika sosialidemokraattien taas muuttaa narratiivia vastaamaan kansalaisten odotuksia koko Euroopassa?
Suomessa SDP:n kannatus on ollut jo pitkään nousussa. SDP puhuttelee kansaa oikeilla teemoilla työllisyydellä, koulutuksella ja se on voimakkaasti asettunut puolustamaan työttömien ja palkansaajien heikkoa asemaa hallituksen kyykyttämispolitiikkaa vastaan. SDP on nostanut pientä eläkettä saavien eläkeläisten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman keskusteluun, puolustanut perustuslakia, ihmisoikeuksia jne.
SDP on aloittanut myös. laajan ohjelmatyön. Sadat puolueen aktiivit osallistuvat lukuisissa työryhmissä ohjelmien valmisteluun. Pian ne tulevat myös SDP:n kentän käsittelyyn.
Ilpo Rossi:
Seppo Tuovisen tekstin alussa on viittaus Willy Brandtiin ja hänen tokaisuunsa, joka koskee yhteisten asioiden hoidoksi tarkoitetun politiikan "keritsemistä" paholaiseksi, jota käytetään demokratian nimissä milloin mihinkin, ihmisen ja humaanin yhteiskunnan kannalta epämielekkääseen tarkoitukseen. Laimaus on peräisin sattuvia sanontoja sisältävältä sivustolta, jonne pääsee tästä linkistä.
Produktiivisuus ja epäproduktiivisuus,
Kun käytän ilmaisuja produktiivisuus ja epäproduktiivisuus, tarkoitan niillä taloudellisen toimeliaisuuden sijasta laajempaa, sosiaalipsykologista ulottuvuutta, joka voi johtaa sekä omaan että yhteiseen menestymiseen - tai sitten tuhota kaikki mahdollisuudet tai ainakin heikentää onnistumista huomattavassa määrin. Kysymys on Erich Frommin, Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan elinikäisen johtajan hahmottamista suuntautumisen päämuodoista, joiden takana on aina yksilön, yhteisön tai jopa kokonaisen kansakunnan luonteenpiirteistö ja sen suuntautumonen joko elämää ylläpitävään, yhteisölliseen ja kaikista huolehtivaan suuntaan tai pakeneminen autoritaarisiin, hamuamiskeskeisiin, väkivaltaisuuteen taipuvaisiin tai kaupallisen houkuttelun vaihtoehtoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti