Kahden tason taloutta

Kuten tiedetään on Euroopan Keskuspankki harjoittanut määrällistä elvytystä vuoden 2014 marraskuusta vuoden 2018 loppuun useammallakin eri tavalla, kuitenkin pääasiassa ostamalla Valuuttaunionin jäsenvaltioiden velkakirjoja. EKP:n tapa ilmaista luvut nettomääräisinä ei kerro koko totuutta; määrät ovat todellisuudessa bruttomääräisinä kerrottua suurempia, yrittäväthän jäsenvaltiot pienentää alijäämiään.

Kuinka tehokasta määrällinen elvytys on ollut? EKP:n keskeisten asiakirjojen mukaan tavoitteena on 'erittäin kilpailukykyinen markkina' (Lissabonin sopimus, artikla 2, kohta 3), mikä tarkoittaa sitä että määrällistä elvytystä suunnataan yritysten likviditeetin vahvistamiseen ja investointien lisäämiseen. Tämä on muodollinen perusta määrälliselle elvytykselle - likviditeetti on sellaisenaan yksi tärkeimpiä markkinoiden toimimisen ehtoja. Yritykset tekevät säännöllisesti investointianalyyseja ja ostovoima on kysynnän ohella toinen tärkeä tekijä sille, lähdetäänkö investoimaan vai ei. Koko määrällisen elvytyksen ajan investointien vähäisyys on ollut suuri ongelma eikä määrällinen elvytys ole sitä kyennyt ratkaisemaan.

Määrällisen elvytyksen suuntautuminen markkinoille herättää kysymyksen: kuinka jäsenvaltiot selviytyvät likviditeettiongelmistaan ja onko markkinaelvytyksestä aidosti hyötyä myös kansalaisyhteiskunnalle, kotitalouksille ja reaalitaloudelle?

Kyllä pääomaa ilmeisesti valuu jossakin määrin myös niin valtionhallintoon kuin reaalitalouteenkin; pääoman määrä on sielläkin on tasaisesti elvytyksen aikana kasvanut. Der Spiegelin (nro 52, 23-24/12 2019) julkaisema  allaoleva kuva kuvaa pankeille ja yrityksille suunnatun määrällisen elvytyksen suhdetta reaalitalouteen.

Tässän kuvassa keskuspankkirahan määrää kuvaa MO-käyrä ja M3 pankkien, yritysten ja kotitalouksien käytössä olevaa rahamäärää. Prosentuaalisesti EKP:n liikkeellelaskema "raharuuvi" rahamäärä on kolminkertainen verrattuna realitalouteen.

Kun EKP jäsenpankkeineen (mm. Suomen Pankki) ostaa valtion velkakirjoja taseisiinsa, se tarkoittaa vastaavansuuruisen likviditeetin syntymistä valtion rahaliikenteeseen. Tuota rahaa voidaan käyttää kirjanpidollisesti korvaamaan valtion muutoinkin harjoittamaan yritystoiminnan tukemista eri muodoissa, jolloin käyttöpääomaa vapautuu muihin  tarkoituksiin. Oletukseni on, että kaikkea tätä rahaa ei ole välittömästi käytetty yritystukiin, vaan luotu odotusarvoisia mahdollisuuuksia valtion tätä toimintaa harjoittaviin rakenteisiin paisuttamalla niiden taseita sen lisäksi että mahdollisuus anteliaaseen yritystukeen on kasvanut.

Tietenkin osalla markkinaa on ollut mahdollisuus kasvattaa investointejaan tätä kautta ja myös sillä on pidetty yllä rakentamista ja työllisyyttä. Kun katsoo kuvaa ja valtavia käytössä olevia pääomamääriä, voi todeta että paljon on jäänyt yritysten taseisiin, vararahastoihin ja ties minne käyttämättömiä resursseja.

Spiegelin 52/2019 kuvan yhteydessä käyty väittely kahden ekonomistin välillä koskikin sitä, aiheuttaako määrällinen elvytys perinteisen, tietyin aikavälein toistuvan talousromahduksen vai onko taloushistoria kokemassa määrällisen elvytyksen myötä siirtymisen kokonaan uuteen aikaan, jossa inflaatio ei pääse enää uhkaamaan entiseen tapaan keskeistä taloudellista perustaa. Keskustelijat Marc Friedrich ja Peter Bofinger edustivat kahta jokseenkin vastakkaista käsityskantaa. Friedrich odottaa suurinta romahdusta kautta aikojen ja Bofinger näkee mahdollisuuksia kehittää EKP:n strategiaa kohden 'endogeenista sekataloutta' jossa markkinoiden ohella valtiolla ja julkisella sektorilla on nykyistä suurempi merkitys.

Ylläoleva kuva antaa suuntaa osoittavan vertailumahdollisuuden  siitä, miten määrällinen elvytys toimii ja mitkä ovat sen suurimpia heikkouksia. Yksi niistä on pääomiin nähden odottamattoman heikko suorituskyky, pääomien pakeneminen taseisiin, osakkeisiin ja 'ties minne'; ainakin osalla markkinoita on suuri halu kätkeä rahaa verottajan ja suuren yleisön ulottumattomiin. Se lisää pääoman polarisoitumista ja kansalaisten jakautumista valtavaan austeristisesta politiikasta kärsivään enemmistöön ja pieneen miljoonapalkkoja ja -palkkioita saavaan , ulottumattomissaolevaan ja eristäytyvään oligarkiaan. On mielestäni oikeutettua puhua tämän tyyppisen määrällisen elvytyksen skitsofreniasta, jossa odotukset ja tulokset ovat lähestymistavasta johtuen pahassa ristiriidassa.

Joka tapauksessa eurooppalaisessa - ja ilmeisesti myös globaalissa - taloudessa on kaksi tasoa, reaalinen ja virtuaalinen. Virallinen, valtavirtainen talousajattelu puhuu pääasiassa korkojen kasvun ja velaksi elämisen pohjalle rakentuvasta eksogeenisesta taloudesta. Virtuaalinen, keskuspankkien fiskaalisiin ja monetaarisiin päätöksiin perustuva endogeeninen talous elää omaa, demokraattista valtiota aliarvioivaa ja markkinoiden valtaa kasvattavaa - todellisuutta mullistavaa elämäänsä.

Taistelu työstä ja toimeentulosta Euroopassa

Euroopassa käydään vastaavanlaista taistelua "aktiivimallista" kuin Suomessakin, käy ilmi  EAY:n konfederaatiovaltuutetun Ester Lynch Social Europe -verkkolehden 16.1.- 2019 kirjoituksesta. Unionin tasolla näyttää olevan täysin samanlainen vastakkainasettelu kuin meilläkin siitä, miksi ja millä ehdoilla ihmiset työtä tekevät.

Esther Lynch:

Euroopalla on kasvava kriisi turvattomasta työstä. Juuri ennen joulua Euroopan komissio ilmoitti voittoisasti, että työllisyys EU: ssa on saavuttanut ennätykselliset tasot vuoden 2018 jälkipuoliskolla, ja työssä oli yli 239 miljoonaa ihmistä. Hyviä uutisia todellakin, mutta paljon vähemmän huomiota kiinnitettiin siihen, että työtuntien määrä on edelleen alhaisempi kuin vuonna 2008 ennen kriisin alkua. Joten kenties on enemmän työllisyyttä, mutta ohuemmin jaantuneena, koska liian monet ihmiset ovat epävarmoissa työpaikoissa, joissa on liian vähän tunteja kunnollisen elämän takaamiseksi.

Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kannalta yksi tärkeimmistä lupauksista, jotka syntyi marraskuussa 2017 käynnistetystä Euroopan sosiaalisen oikeuden pilarista, oli sitoutuminen työntekijöiden oikeudellisen varmuuden vahvistamiseen. Tämä edellyttää epävarmojen työolojen ja hyväksikäytön torjumista työnantajilta, jotka eivät informoi työntekijöitä heidän palvelusuhteen ehdoistaan, tai odottavat että he ovat aina käytettävissä - usein lyhyellä varoitusajalla -, vaikka heillä ei ole työtä ja he eivät ansaitse mitään.

Tämän vuoksi komissio julkaisi tammikuussa 2018 ehdotuksia avoimesta ja ennakoitavista työoloja koskevasta direktiivistä. Se oli heikompi kuin Euroopan ammattiyhdistysliitto toivoi, mutta siihen sisältyy kuitenkin erittäin tärkeitä työntekijöiden suojaa. Esimerkiksi työnantajan on toimitettava kirjalliset tiedot työsuhteesta työntekijälle ensimmäisenä työpäivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että kausiluonteiset, kotimaiset, tilaus-, foorumi- ja muut epävarmat työntekijät saavat vahvempia laillisia oikeuksia. Luonnoksessa ehdotetaan edelleen toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että verkkoalustat ovat vastuullisia myös  työnantajina.

Siinä otetaan myös tärkeitä askelia epäreilujen  ehtojen poistamiseksi sopimuksista, kuten pitkät koeajat, ja työntekijöiden nöyryyttämisestä epämääräisillä sopimuksilla, kuten mahdollisuus  lyhentää heidän työaikaansa. Se vaatii jäsenvaltioita suojelemaan ammattiyhdistysten  edustajia kuten luottamusmiehiä työpaikoilla, auttamaan työntekijöitä saamaan uusia oikeuksia, ja tunnustaa työehtosopimusten ja niistä neuvottemisen tärkeän roolin.
Direktiiviluonnoksessa edellytettiin kuitenkin ammattiyhdistysedusajien puolelta tarkempaa määrittelyästusta, jotta työntekijät  kykenisivät vastustamaan sellaisia taktiikoita, joita epärehelliset työnantajat käyttävät  säännösten kiertämiseksi.

Euroopan ammatillinen keskusjärjestö Y (ETUC) kehotti Euroopan parlamenttia tiukentamaan ehdotuksia ja, ammattiyhdistysten painostuksen seurauksena,  Euroopan parlamentin jäsenet hyväksyivät muutoksia, jotka täyttävät monet vaatimuksistamme. Tämä on merkittävä askel eteenpäin. Euroopan Neuvostossa jäsenvaltiot ovat kuitenkin olleet vähemmän halukkaita yhteistyöhön, ja komissio, neuvosto ja parlamentti neuvottelevat lakiehdotuksesta nyt "kolmikantaisesti".
Kolmikantaisesti:
http://www.europarl.europa.eu/ordinary-legislative-procedure/en/interinstitutional-negotiations.html

Ammattiliitot pitävät tätä Euroopalle tärkeänä miettimisen paikkana. EAY vetäytyy pysäytysyrityksistä tämän olennaisen uuden perussäännön aikaansaamiseksi. Sen edustajat ovat kokoontuneet tämän johdosta mm. Euroopan unionin parlamentin jäsenten kanssa.

Komissio on ilmoittanut, että uusi lainsäädäntö antaisi jopa 16 miljoonalle ihmiselle mahdollisuuden aloittaa uusi työpaikka tietäen  oikeutensa ja velvollisuutensa. Ammattiliittojen kannalta on kuitenkin tärkeää,  että se kattaa  myös jo työssä olevat työntekijät.

EAY on seurannut - huolestuneena. - epävarmojen työolosuhteiden lisääntymistä Euroopassa - alustataloudessa, nollatuntia koskevia sopimuksia, vääriä itsenäisiä ammatinharjoittajia ja niin edelleen.  Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä  tutkimuksessa nollatuntisopimusten piirissä olevat  nuoret ilmoittivat paljon todennäköisemmin mielenterveys- ja fyysistä terveyttä koskevista ongelmista kuin heidän ikäisensä vakituisissa työpaikoissa. Limerickin yliopiston Irlannissa tekemä tutkimus varoitti, että ihmiset, joilla ei ole riittävästi taattua työaikaa, voivat "jäädä kiinni köyhyyden kierteeseen, joka puolestaan vahvistaa työnantajille heidän  'hyväksikäyttöään', mikä aiheuttaa pelkoa rangaistuksesta, jos he nostavat epäilyksiä työoloistaan. Vastauksena Irlannin hallitus on ryhtynyt toimiin nollatuntien sopimusten käytön kieltämiseksi, ellei työnantaja voi osoittaa todellista liiketoimintaa. Läpinäkyvien ja ennustettavien työolosuhteiden takaaminen hyödyttäisi laajasti työntekijöiden terveyttä, työ- ja yksityiselämän tasapainoa sekä työntekijöiden pysyvyyttä.

Jäsenvaltiot kuitenkin hyökkäävät luonnosta vastaan pyrkimällä poistamaan sopimuksesta tietyt työntekijäryhmät, mukaan lukien ne, joilla on hyvin alhaiset työtuntumäärät. Ottaen huomioon, että lainsäädännön kokonaistavoite on lopettaa nollatuntisopimukset ja lyhyiden  työaikasopimusten väärinkäyttö, erityisesti silloin, kun työnantajat leikkaavat työtä hyvin lyhyellä varoitusajalla, tämän luokan poissulkeminen estäisi uuden lain uskottavuuden. Komissio määritteli alun perin alle kahdeksan tuntia kuukaudessa lyhyen työsopimuksen alarajaksi (jonka parlamentti hyväksyi). Nyt neuvosto haluaa nostaa tämän rajan viiteen tuntiin viikossa.

Todellisuudessa mikä tahansa kynnys heikentää lainsäädännön tehokkuutta. Kokemus on osoittanut, että riippumatta siitä, mikä taso on asetettu, riistävästi suhtautuvat työnantajat rikkovat tätä alarajaa. Tällainen sääntelystä vapauttaminen muodostaisi todellisen riskin heikentää heikommassa asemassa olevien työntekijöiden työolosuhteita sen sijaan, että niitä parannettaisiin.  Ei ole mitään syytä kieltää suojelua niiltä työntekijöiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Toisen luokan työntekijät?Neuvosto haluaa myös sulkea pois julkisen sektorin ja muut työntekijäryhmät, kuten merenkulkijat, hätäpalvelut (suojatyöluokka), johtajat, poliisi ja asevoimat sekä itsenäiset ammatinharjoittajat lakisääteisestä sääntelystä, kuten vähimmäisverokannoista, koulutuksesta, ennakkotiedusteluista ja erityislausekkeista. Mutta miksi näitä työntekijöitä olisi kohdeltava toisen luokan kansalaisina? Miksi sairaanhoitajan pitäisi olla suojaamaton koeajan aikana tai merenkulkijaa rangaistaan vaatimalla enemmän työtunteja? Ammattiliitot vaativat, että kaikki nämä poikkeukset sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on poistettava.

Direktiivin 9 artiklassa olisi annettava työntekijöille enemmän turvaa ja rajoitettava työnantajien joustavuusvaatimuksia. EAY haluaa, että kolmikantaneuvottelu parantaa - kannustamalla  jäsenvaltioita kieltämään nollatuntisopimukset ja takaamaan, että epäsäännöllisen ajan työntekijöille maksetaan palkkaa edelleen, jos heidän vuoronsa peruutetaan lyhyellä varoitusajalla. Työnantajien olisi oltava velvollisia perustelemaan tällaisten käytäntöjen käyttöönottoa ja kuuden kuukauden kuluttua työntekijän sopimuksen tulisi taata vähintään 75 prosenttia työtunneista kyseisenä aikana.

Kolmenvälisissä neuvotteluissa olisi käsiteltävä myös  muita parannuksia: työnantajien ei pitäisi enää voida periä työntekijöiltä maksua tarvittavasta koulutuksesta. Koulutuksen aikana  heille olisi maksettava palkkaa, ja maksamattomat koeajat on lopetettava. Työnantajien olisi oltava oikeudellisesti velvollisia ottamaan huomioon työntekijöiden pyyntö pitemmästä työajasta tai työajan muuttamisesta ja antamaan perusteltua vastauksia. Ja työntekijöitä ei pidä irtisanoa tai rangaista näiden oikeuksien käytöstä.

Ammattiliitot tarvitsevat oikeuden sisällyttää ja panna täytäntöön direktiivin säännökset kollektiivisilla sopimuksilla kansallisella tai alakohtaisella tasolla ja jatkaa valituksia jäsentensä puolesta. Jäsenvaltioiden on myös otettava työmarkkinaosapuolet mukaan lain täytäntöönpanoon ja määrättävä seuraamuksia työnantajille, jotka eivät noudata sitä.

Komission mukaan yksinoikeuslausekkeiden kieltäminen, joiden perusteella työnantajat voivat estää muita töitä, vaikka ne olisivat olleet nollatuntisopimuksia, jopa 364 000 työntekijää olisi voinut  täydentää tulojaan ansaitsemalla ylimääräiset 355–1 424 miljoonaa euroa ja tuottaa siten yrityksille jopa 167 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikki nämä toimenpiteet voisivat täysin toteutuessaan parantaa huomattavasti miljoonien eurooppalaisten työoloja. Kolmikantaneuvotteluja jatketaan uudelleen helmikuuhun saakka, ja EAY seuraa euvottelujen edistymistä tarkasti ja jatkaa lobbaamista ja taistelua sen varmistamiseksi, että avoimien ja ennakoitavien työolosuhteiden direktiivi säilyy nimensä mukaisena.

---
Tietoja Esther Lynchistä
Esther Lynch valittiin EAY:n konfederaatiovaltuutetuksi Pariisin kongressissa vuonna 2015. Hänellä on laaja kokemus ammattiyhdistysliikkeestä sekä Irlannissa että Euroopan ja kansainvälisellä tasolla. Ennen EAY: n siirtymistä hän oli Irlannin ammattiliittojen kongressin (ICTU) lainsäädäntö- ja sosiaaliasioiden päällikkö.

20.3. 2019
Tällaista vääntöä näistä asioista käydään Suomessa:
Teollisuusliitolaisten lehden mukaan "syksyyn mennessä EU-tuomioistuimessa ratkeaa, onko Sipilän hallituksen vuosilomien sairauskarensseja koskeva lakimuutos ristiriidassa eurooppalaisen oikeusnormiston kanssa.


– Meillä on aikaisemmassa oikeuskäytännössä hyvät perusteet sille, että omavastuupäivät ovat EU-oikeuden vastaisia, sanoo Euroopan unionin työoikeuteen erikoistunut SAK:n lakimies Jari Hellsten.

Hellsten ja Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius sekä koko joukko liittojen lakimiehiä oli paikalla, kun asiasta järjestettiin EU-tuomioistuimen pääpaikalla suullinen kuuleminen.

Peistä omavastuupäivistä on taitettu siitä lähtien, kun hallituksen kiistanalainen lakimuutos huhtikuussa 2016 tuli voimaan. Suomessa työoikeudellisia kiistoja ratkova Työtuomioistuin pyysi vuonna 2017 EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiaan."

Vieläkö suuret joukkokolarit nostavat BKT:ta?

Talousnobelisti Joseph Stiglitz Social Europe -verkkolehdessä 7.11. 2019:
BKT mittaa vääriä asioita

"Juuri vähän vaille kymmenen vuotta sitten kansainvälisen taloudellisen suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittauskomissio antoi raporttinsa: "Elämämme mitoittaminen: miksi BKT mittaa vääriä asioita". Se mitä mitä me mittaamme, vaikuttaa siihen, mitä teemme, ja jos mittaamme väärän asian, teemme väärän asian. Jos keskitymme vain aineelliseen hyvinvointiin, esimerkiksi tavaroiden tuotantoon, eikä terveyteen, koulutukseen ja ympäristöön, me vääristymme samalla tavalla kuin nämä toimenpiteet vääristyvät; meistä tulee materialistisempia.

Olimme enemmän kuin tyytyväisiä raporttimme vastaanottoon, joka vauhditti tutkijoiden kansainvälistä yhteisöä, kansalaisyhteiskuntaa ja hallituksia rakentamaan ja käyttämään mittareita, jotka heijastivat laajempaa hyvinvoinnin käsitystä. OECD on laatinut parempaa elämää koskevan indeksin, joka sisältää joukon mittareita, jotka heijastavat paremmin sitä, mikä muodostaa ja johtaa hyvinvointiin.

Uudessa raportissa tuodaan esiin useita aiheita, kuten luottamus ja epävarmuus, joita on aiemmin käsitelty lyhyen ajan haittatekijöinä elämässämme, ja samalla tutkitaan syvemmin useita muita ulottuvuuksia, kuten epätasa-arvoa ja ympäristön kestävyyttä. Raportissa osoitetaan, kuinka puutteelliset mittarit ovat johtaneet puutteelliseen politiikkaan monilla aloilla. Paremmat indikaattorit olisivat osoittaneet, että vuoden 2008 jälkeisen syvän taantuman vaikutukset tuottavuuteen ja hyvinvointiin ovat erittäin kielteisiä ja mahdollisesti pitkäaikaisia, jolloin poliittiset päättäjät eivät ehkä olisi olleet niin ihastuneita austerismiin (autoritaaroiseen pakottamiseen) mikä heikensi julkisen talouden alijäämää, mutta heikensi kansallista vaurautta, asianmukaisesti mitattuna jopa enemmän.

Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden poliittiset lopputulemat ovat viime vuosina heijastaneet epävarmuustilannetta, jossa monet tavalliset kansalaiset elävät ja joihin BKTn ei kiinnitä huomiota. Joukko suppeasti BKT:hen ja finanssipolitiikkaan suuntautuneita toimia on lisännyt epävarmuutta. Liittyen "eläkeuudistusten" vaikutuksiin, jotka pakottavat ihmiset kantamaan enemmän riskiä, tai työmarkkinoiden ”uudistuksiin”, jotka "joustavuuden lisäämiseksi" heikentävät työntekijöiden neuvotteluasemaa antamalla työnantajille enemmän vapautta tulittaa heitä, johtaa puolestaan palkkojen alenemiseen ja lisää epävarmuutta. Paremmilla mittareilla punnittuna, huomioimalla vähintäänkin aiheutetut kustannukset hyötyihin nähden, mittaaminen pakottaisi poliittiset päättäjät mukaan sellaisiin muutoksiin, jotka muiden vastaavien toimien kanssa lisäävät turvallisuutta ja tasa-arvoa."

16.1. 2019
Kansanedustaja Ulla Mäkisalo-Ropponen on vaatinut myös Suomea uudistmaan BKT:ta kuvaavia mittareitaan.

Kuuleeko kukaan?

Seppo Tuovinen: Kuuleeko kukaan?

Kari Uusikylä jatkaa kilpailuyhteiskunnan arvostelua. Näin hän kirjoittaa lainaten brittisosiologi Raymond E. Pahlia : ”Monia menestyviä ihmisiä ajaa eteenpäin suoranainen kiihko menestyä lisää. Käveleville ansioluetteloille ei ole olemassa mitään menestyksen jälkeistä olotilaa. Kun menestyjä saavuttaa jonkin tavoitteen, aina seuraa uusia. Menestys ruokkii edelleen intohimoa tavoitella sitä lisää. Tällainen kiihko on kaamea sairaus ja valitettavasti vielä tarttuvaa laatua.”

Olen sitä mieltä, että Uusikylä ja Pahl ovat oikeilla jäljillä. Olemme hyväksyneet vääristynyneen ajattelutavan, josta kirjoititti jo v. 2015 tunnettu brittiekonomisti Will Hutton. Olemme sairastununeet itsekkyyteen, jota pidän syynä meidän aikamme pahimpaan onnettomuuteen: Eriarvoistumisen huimaan kasvuun. Tätä vastaan ovat ihmiset nousseet, Kreikassa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa, Unkarissa jne.

Kriisi on ajassamme vain pahentunut, sillä meille on kerrottu viimeisten 30 vuoden ajan, että kansalaisten laaja hyvinvointi (universal wellbeing) toteutuu oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta menettämättä, kun annetaan markkinoiden toimia esteettömästi. Yksilöiden markkinoilla tekemiä päätöksiä/valintoja pidetään moraalisesti ja taloudellisesti ’parempina’, kuin julkishallinnon tai muun yhteisön tekemiä valintoja.

Myös Will Hutton toteaa, että tämän asenteen seurauksena sellainen kansalaisia yhteen sitova käsite kuin ’Me’, minkä kautta asemoidumme yhteisöön, on menetetty. Katse kääntyy omaan minään, kun ei ole perusteita kiinnittyä mihinkään laajempaan, kuten yhteisöön. Väistämätön seuraus tästä on heikentynyt yhteisöllisyys ja välinpitämättömyys kanssaihmisistä. Juuri tästä Kari Uusikyläkin kirjoittaa ties monennenko kerran. Turhaanko? Kuuleeko kukaan?

Mikä on Ylen tehtävä?

Jussi Eronen

14. joulukuuta 2016

Olen tänään sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja - etenkin pääministeriä - kaikkein varovaisimmin.

Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ajankohtaistiimini neljäätoista taitavaa, sinnikästä ja rohkeaa toimittajaa tulee toki ikävä, samoin A-studion huippujuontajia ja kaikkia journalismin tosissaan ottavia tekijöitä. Heistä moni on uskaltanut puhua Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vakavista ongelmista ääneen.

Kiitos työkavereilleni näistä puolestatoista vuodesta ja yleisölle runsaista juttuvinkeistä ja palautteista! Omista tulevaisuudensuunnitelmistani kerron myöhemmin.

Jo tänään aion hiihtää lasten kanssa!

Jussi

---

Näitä Ylestä irtaantuneita tai irtisanottuja alkaa olla tällä hallituskaudella jo aikamoinen määrä. Syistä ei ole kukaan juuri mitään puhunut. Nyt Jussi Eronen avasi eroamisensa syitä.

SDP:n kannatuksesta ja ohjelmatyöstä

Seppo Tuovinen:
Willy Brandt ( 1913-1992) rauhannobelisti, SPD:n ja SI:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Länsi-Saksan liittokansleri viittaa tässä kuvan tekstissä "epäproduktiiviseen politiikkaan, joka keinoja kaihtamatta käyttää politiikkaa omien epäinhimillisten arvojensa välineenä." Onko näin käymässä nyt ns. länsimaisissa demokratioissa - myös Suomessa? Onko tapahtumassa niin, että pääoman arvot ja edut asetetaan yhä useammin inhimillisen politiikan ja kestävän kehityksen edelle?

Helsingissä järjestettiin pari viikkoa sitten kaksi merkittävää kokousta. Ilpo Rossin sivuilta löysin tekstin, joka kuuluu näin: "Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija."

"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.

– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.

"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.

– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.

"Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."

Edellä olevaan tekstiin viitaten totean, että Willy Brandt muutti myös narratiivin Saksassa 1960-luvun lopulla ja SPD nousi pitkäksi aikaa hänen johdollaan valtaan silloisessa Länsi-Saksassa aatteellisella demokraattiseen sosialismiin perustuneella, ohjelmallisella politiikalla. Nykyisellä politiikallaan Suuren koalition osana SPD kannatus on romahtanut yli puoleen siitä, mitä se oli esimerkiksi Brandtin aikana. Samoin on käynyt monissa muissakin sosialidemokraattien eurooppalaisissa sisarpuolueissa.On menty mukaan uusliberalistiseen politiikkaan. Olisiko aika sosialidemokraattien taas muuttaa narratiivia vastaamaan kansalaisten odotuksia koko Euroopassa?

Suomessa SDP:n kannatus on ollut jo pitkään nousussa. SDP puhuttelee kansaa oikeilla teemoilla työllisyydellä, koulutuksella ja se on voimakkaasti asettunut puolustamaan työttömien ja palkansaajien heikkoa asemaa hallituksen kyykyttämispolitiikkaa vastaan. SDP on nostanut pientä eläkettä saavien eläkeläisten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman keskusteluun, puolustanut perustuslakia, ihmisoikeuksia jne.

SDP on aloittanut myös. laajan ohjelmatyön. Sadat puolueen aktiivit osallistuvat lukuisissa työryhmissä ohjelmien valmisteluun. Pian ne tulevat myös SDP:n kentän käsittelyyn.

Ilpo Rossi:
Seppo Tuovisen tekstin alussa on viittaus Willy Brandtiin ja hänen tokaisuunsa, joka  koskee yhteisten asioiden hoidoksi tarkoitetun politiikan "keritsemistä" paholaiseksi, jota käytetään demokratian nimissä milloin mihinkin, ihmisen ja humaanin yhteiskunnan kannalta epämielekkääseen tarkoitukseen. Laimaus on peräisin sattuvia sanontoja sisältävältä sivustolta, jonne pääsee tästä linkistä.

Produktiivisuus ja epäproduktiivisuus,

Kun käytän ilmaisuja produktiivisuus ja epäproduktiivisuus, tarkoitan niillä taloudellisen toimeliaisuuden sijasta laajempaa, sosiaalipsykologista ulottuvuutta, joka voi johtaa sekä omaan että yhteiseen menestymiseen - tai sitten tuhota kaikki mahdollisuudet tai ainakin heikentää onnistumista huomattavassa määrin. Kysymys on Erich Frommin, Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan elinikäisen johtajan hahmottamista suuntautumisen päämuodoista, joiden takana on aina yksilön, yhteisön  tai jopa kokonaisen kansakunnan luonteenpiirteistö ja sen suuntautumonen  joko elämää ylläpitävään, yhteisölliseen ja kaikista huolehtivaan suuntaan tai pakeneminen autoritaarisiin, hamuamiskeskeisiin, väkivaltaisuuteen taipuvaisiin tai kaupallisen houkuttelun vaihtoehtoihin.