Westlesness, Huawei ja Münchenin turvallisuuskonferenssi

Huawei - konfliktin tuotemerkki...

Sisältö Matthias Naßin raportista Die Zeit-lehdesssä 16.2. 2020

Münchenissä  juuri tässä viikonvaihteessa (14-16.2. 2020)  pidettävä turvallisuuskonferenssi on suorastaan  hukkua sen saamaan menestykseen. Kun näkyvimmät puhujat Frank-Walter Steinmeieristä Emmanuel Macroniin ja  Mark Zuckerbergiin nousevat Bayerischer Hofin lavalle, suuressa kokoushuoneessa oleva tungos uhkaa  muuttua suorastaan ​​pelottaviksi. Jopa ulkoministerit vaeltavat turhaan etsien istumapaikkaa, ja Baijerin entinen pääministeri kamppailee löytääkseen tuolin viimeisellä rivillä toimittajien joukosta.


Järjestäjät antoivat konferenssille alustavan tunnuslauseen, joka  selkeä vastakohta konferenssin loistokkuuteen ja hälinään. Tämä keinotekoinen sana on "Westlessness", 'lännettömyys', ja sen tarkoituksena on osoittaa, että lännen kriisi on niin syvä, että joudutaan jo odottamaan ennustettua länsimaiden perikatoa. Münchenin turvallisuusraportissa 2020 , sen virallisessa konferenssiesitteessä, mainitaan ensimmäisessä kappaleessa juuri Oswald Spenglerin  "Länsimaiden perikato" . Ja toisessa kappaleessa hän lainaa New York Timesia , joka kirjoitti Länsi-Requiemin, 'lännen muistokirjoituksen'  Münchenin konferenssin raporttiin viime vuonna.

Pompeo ja Esper etsivät vaikutusvaltaa Euroopasta
Itse asiassa voi olla peloissaan ja ahdistunut, kun tarkastelee Euroopan ja Amerikan välisiä jännitteitä ja joidenkin EU-maiden illiberaalisia, vapauden vastaisia taipumuksia. Ranskan presidentti Macron puhuu myös "Euroopan demokratioiden ja eurooppalaisen keskiluokan kriisistä". Hän kuitenkin tekee sen  uudistajan tarttuvalla intohimolla, joka ei halua muuta kuin "luoda Euroopan tulevaisuudesta nautittava ". Macron levittää optimismia, mikä on hyödyllistä köyhtyneelle eurooppalaiselle sielulle.

Amerikkalaiset levittävät myös optimismia Münchenissä, kerraten aikaisempien vuosien rohkaisevia  lauseita. Trumpin hallinnon edustajat, kuten ulkoministeri Mike Pompeo, joutuvat kohtaamaan eurooppalaisten skeptisyyden kutsuessaan heitä havaitsemaan  "länsimaisten ideoiden voiman" .

Loppujen lopuksi Münchenin Yhdysvaltain kongressin valtuuskunta ei ollut ollut näin suuri vuosiin. Yli 40 senaattoria ja varajäsentä on paikalla. Talousedustajalle Nancy Pelosille tämä yksin osoittaa, että Yhdysvallat on edelleen sitoutunut monenvälisyyteen ja transatlanttisiin suhteisiin: "Ei se niin ole etteikö meillä olisi mitään tekemistä kotona." Ja niin he istuvat rauhallisesti yhdessä Bayerischer Hofissa - Adam Schiff, demokraatti, joka juuri hyökkäsi  Donald Trumpia vastaan ​​oikeudenäynnissä, ja republikaaninen Lindsey Graham, joka on yksi Trumpin läheisimmistä uskottuja kongressissa.
Yhdysvallat on nimennyt Huawein "troijalaiseksi hevoseksi" ja vaaraksi Natolle. He haluavat tehdä selväksi: uusi maailmanlaajuinen vastustaja löytyy Kiinasta.



Michael Thumannin analyysi konferenssin Huaweita koskevasta kysymyksestä: 

Teknologia, jonka avulla me tulevaisuudessa lähetämme viestejä, käytämme sovelluksia ja soitamme puheluita, on tullut  suureen valtakonfliktin keskiöön. Münchenin turvallisuuskonferenssissa amerikkalaiset keskustelevat kiinalaisten kanssa tulevaisuuden 5-G-verkoista . Ja Eurooppa on tämän konfliktin eturintamassa. Kyse on kiinalaisesta Huawei- ryhmästä , joka tarjoaa järjestelmäänsä maailmanlaajuisesti kohtuulliseen hintaan. Ehkä ensimmäistä kertaa uudenaikaisessa historiassa siviilitarjonta on laukaisemassa geopoliittista kriisiä. Se on syöksemässä eurooppalaiset valtavaan ongelmaan.


Bayerischer Hofin täpötäydessä  hallissa 15.2. 2020 Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo varoittaa Naton liittolaisia ​​Huawei-laitteiden ostamisesta verkkoihinsa. Hän arvostelee lähes huutaen  kiinalaista "troijalaisen hevosen" tarjousta, joka uhkaa koko länsimaista ajattelutapaa. Pompeon mukaan Amerikka haluaa puolustaa vapautta EU: n kanssa. Amerikkalaiset osallistuvat keskusteluun paljon tunteita herättäen  ja painotusta käyttäen, se on heille osa  paljon suurempaa konfliktia. 

Uusi maailmanlaajuinen vastustaja, niin melkein kaikki Yhdysvaltain poliitikot sanovat Münchenissä, ei sijaitse Moskovassa, ei Lähi-idässä, vaan Pekingissä. Geopolitiikka Kiinan kanssa nähdään Washingtonissa uutena,  käänteentekevänä vastakkainasetteluna. Heille tämä merkitsee kauppasotaa, Tyynenmeren asevarustelua, uutta asekilpailua hypersonic-ohjuksilla ja ohjusjärjestelmillä - sekä riitaa koskien Huaweita.

Strateginen tekniikka
Kiinalaiset protestoivat Huawei-tekniikan soveltamisen torjumista asevarusteluun liittyvillä perusteilla. Münchenissä kansankongressin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Fu Ying kertoo, että Kiina oli ostanut länsimaisia järjestelmiä jo vuosia eikä pelkää, että nämä järjestelmät voisivat muuttaa Kiinaa. Kiina käyttää yhdysvaltalaista tekniikkaa keskeisissä tekoälyjärjestelmissä. Siksi hän ei ymmärrä amerikkalaista "vainoharhaisuutta". Vastauksessaan hän luonnollisesti ohittaa ydinkysymyksen, sen että 5-G-pilvitekniikka on strategista teknologiaa paljon suuremmassa määrin kuin kaikki aiemmat järjestelmät. 

Republikaanien senaattori Lindsey Graham kiistää kiinalaisten väitteen, jonka mukaan Huawei ei ole vaara Yhdysvalloille ja maailmalle, ja kuka tahansa sen kanssa yhteistyöhön lähtevä  "polttaa kaikki takanaan olevat sillat". Tämä on nähtävä  varoituksena eurooppalaisille Donald Trump -puolueen kannattajalta. Mutta se ei tule vain sieltä. Edustajainhuoneen demokraattisen edustaja Nancy Pelosi ilmaisee tämän asian pehmeämmin: "Ihmisoikeuksia ja vapautta kunnioittavat eivät toimi Huawein kanssa." Tämä ei ole pelkästään Donald Trumpin päähänpinttymä, koskien Huaweita vallitsee  amerikkalainen konsensus. 

Se ei tee asiasta eurooppalaisille helpompaa. Amerikkalainen valtuuskunta tuntee levottomuutta Britannian päätöksestä sallia Huawein tekniikan käyttäminen  Yhdistyneen kuningaskunnan verkon vähemmän kriittisissä osissa. Tämä raapaisee pahasti USA;n "erityisiä suhteita" Lontoon kanssa, joista Britannian pääministeri Johnson äskettäin pauhasi- 

Saksan asenne on ratkaiseva EU: lle. Vihreät, FDP ja SPD vastustavat pääosin Huawein osallistumista Saksan verkon laajentamiseen. CDU / CSU:ssa mielipiteet ovat jakautuneet - kansleri ei halua sulkea kiinalaisten ovea . Taustalla on pelko siitä, että Kiina voisi haeka revanssia muilla kaupan alueilla.
https://www.suomisanakirja.fi/revanssi  Kiinalaiset poliitikot ovat useaan kertaan varoittaneet saksalaisia, että Huaweista sulkeminen voi johtaa saksalaisten tuotteiden sulkemiseen pois Kiinan markkinoilta. Wolfgang Schäuble sanoi myös Münchenissä, ettei pitäisi yksipuolisesti valita sen enempää amerikkalaista linjaa kuin pelkkää kiinalaistakaan vaihtoehtoa, vaan etsiä toimintatapaa niiden välillä. 

Mutta tasa-arvo ei todellakaan ole vastaus, joka vakuuttaisi amerikkalaiset. Saksalaisten on vaikea päästä pois amerikkalais-kiinalaisesta yhteenotosta haavoittumattomana. Huawei edustaa monia sellaisia ​​konflikteja, joita myös kaikki eurooppalaiset tulevat kohtaamaan. Siksi konferenssin sivussa olevan liittopäivien  jäsenen mukaan olisi parasta, että  ei reagoitaisi tähän  painostukseen erityisellä saksalaisella ratkaisulla. Yhdysvaltojen ja Kiinan pitäisi saada sama vastaus kaikista EU-maista.

Lieksassa ahdistaa Attendo

AHDISTAVA ATTENDO



Lieksassa ”attendoahdistus” ohittaa epäilemättä ilmastoahdistuksen ajallisesti ja paikallisesti. Ahdistuneimpia ovat luonnollisesti Lieksassa hoivapalvelujen piiriin kuuluvat ja heidän läheisensä koska Attendon interventio Lieksaan on epävarmuuden tilassa, tuleeko se tarjoamaan kiinteistöpalvelujen lisäksi hoivaa ja missä mittakaavassa Siun-Soten sijaan. Mitä tulevaisuus maksaa palvelujen piirissä oleville? Hoivahenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiotaso ovat tilanteessa myös ahdistuksen aihe kaikille Lieksan kehityksestä kiinnostuneille.



Kaupungin virkamies- ja poliittisen johdon tulee olla erittäin ahdistuneita, heitellessään rukkasia Siun-Soten suuntaan ja saatettuaan hoivapalvelun epävarmuuden tilaan kiinteistökaupoilla ja ”hoivaoptioiden” luomisilla. Tulevaisuuden epävarmuus synnyttää ahdistusta niin päätäjäeliitissä kuin päätösten kohteissa sekä valtuuttajissakin.



Yritysystävälliseksi itseään luonnehtiva kaupunki tappaa attendoiluillaan pienyrittäjyyden edellytykset vaikka kuinka johtoa koulutettaisiin Yrittäjien seminaareissa, niin tyhjät yritystilat lisääntyvät. Jonkinlaisena paradoksina voi pitää nappikampanjaa, ”ostan Lieksasta” kun samaan aikaan kaupungin johto vie ostovoimaa, kysyntää pois kaupungin alueelta, pois pienyrittäjiltä. ”Vienti” tapahtuu Attendon verottomuutena ja tuottojen päätyessä Ruotsiin sekä veroparatiiseihin osinkoina, henkilöstön pienempinä palkkoina ja kunnallisten verotulojen kapenemisena sekä hoivamaksujen nousuna. Ahdistusta tuntevat yrittäjät, jotka elävät kaupunkikohtaisesta kysynnästä, kaupunkilaisten ostovoiman lisääntymisestä.



Kunnallisesti ja maakunnallisesti paras tapa kehittää SOTE-palveluja on kehittää Siun-Sotea, pitää eurot kotiseudulla ja kehittää palveluja omien halujemme ja läheistemme tarpeiden mukaisiksi. EU kilpailutuksineen ei kykene SOTE-asiassa näkemään kuin ”pintakuoren” hinnan, ei ahdistuksen ja epävarmuuden hintaa, sen laaja-alaisuutta. Attendo-tyyppinen kansainvälisen pääoman interventio on puhtaan ideologinen, murtaa yhteiskunnan yhteisöllisiä rakenteita, murtaa yhteiskunnan ja yksityisten palvelun tuottajien harmooninen tila kaaokseen, toimialoittain yksityistettäväksi.



Yhteisöllisyyden katoamisen perään on huokailtu maan ylintä johtoa myöten, näkemättä kuinka sitä omin päätöksin ja valinnoin murennetaan. Yhteisöllisyyden edellytykset ovat sen materiaallisissa edellytyksissä, luoda ja ylläpitää yhteisten palvelujen omaehtoista tuotantoa. Siun-soten edellytyksiä palvelujen tuottajana on vahvistettava kiinteistömassojen omistuksin, hoiva- ja hoitopaikkojen kehittämisineen. Yhteisöllisyyden edellytys on ”attendolaisen ahdistuksen” poistaminen palvelujen tuotantoketjuista, palvelujen palauttaminen demokraattiseen valvontaan.



Hannu Ikonen sd

Lieksa

Ihmiskoe koululaisilla

Kari Uusikylä on vuonna 1945 syntynyt Helsingin yliopiston  kasvatustieteen, erityisesti didaktiikan emeritusprofessori, syntyjäni vaasalainen. On tutkinut  kouluopetusta, opettajankoulutusta, lahjakkuutta ja luovuutta ja on kirjoittanut näiltä aloilta useita kirjoja.

"Koulua viedään nyt talouden rengiksi. Konsultit paasaavat opettajille utopioitaan, viihdyttävät ja nauttivat erinomaisuudestaan,vaikka eivät tajua juuri mitään opetuksesta, eivätkö lasten tarpeista. Osaamisstrategioiden, osaamiskeskittymien ja kilpailukyvyn hokeminen on joskus suorastaan ääliömäistä."

Kuuleeko kukaan?

Seppo Tuovinen: Kuuleeko kukaan?

Kari Uusikylä jatkaa kilpailuyhteiskunnan arvostelua. Näin hän kirjoittaa lainaten brittisosiologi Raymond E. Pahlia : ”Monia menestyviä ihmisiä ajaa eteenpäin suoranainen kiihko menestyä lisää. Käveleville ansioluetteloille ei ole olemassa mitään menestyksen jälkeistä olotilaa. Kun menestyjä saavuttaa jonkin tavoitteen, aina seuraa uusia. Menestys ruokkii edelleen intohimoa tavoitella sitä lisää. Tällainen kiihko on kaamea sairaus ja valitettavasti vielä tarttuvaa laatua.”

Olen sitä mieltä, että Uusikylä ja Pahl ovat oikeilla jäljillä. Olemme hyväksyneet vääristynyneen ajattelutavan, josta kirjoititti jo v. 2015 tunnettu brittiekonomisti Will Hutton. Olemme sairastununeet itsekkyyteen, jota pidän syynä meidän aikamme pahimpaan onnettomuuteen: Eriarvoistumisen huimaan kasvuun. Tätä vastaan ovat ihmiset nousseet, Kreikassa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa, Unkarissa jne.

Kriisi on ajassamme vain pahentunut, sillä meille on kerrottu viimeisten 30 vuoden ajan, että kansalaisten laaja hyvinvointi (universal wellbeing) toteutuu oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta menettämättä, kun annetaan markkinoiden toimia esteettömästi. Yksilöiden markkinoilla tekemiä päätöksiä/valintoja pidetään moraalisesti ja taloudellisesti ’parempina’, kuin julkishallinnon tai muun yhteisön tekemiä valintoja.

Myös Will Hutton toteaa, että tämän asenteen seurauksena sellainen kansalaisia yhteen sitova käsite kuin ’Me’, minkä kautta asemoidumme yhteisöön, on menetetty. Katse kääntyy omaan minään, kun ei ole perusteita kiinnittyä mihinkään laajempaan, kuten yhteisöön. Väistämätön seuraus tästä on heikentynyt yhteisöllisyys ja välinpitämättömyys kanssaihmisistä. Juuri tästä Kari Uusikyläkin kirjoittaa ties monennenko kerran. Turhaanko? Kuuleeko kukaan?